Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Pexrun

Jäsenet
  • Content Count

    1 006
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    105

Pexrun last won the day on March 16

Pexrun had the most liked content!

Community Reputation

4 132 Excellent

1 Follower

Profile Information

  • Gender
    Male
  • Asuinpaikka
    Joutseno

Converted

  • 10km
    43:38 Helsinki Marathon 10km 25.8.2018
  • Puolimaraton
    1:33:22 APK-hallipuolikas Pori Karhu-halli 16.2.2019

Recent Profile Visitors

5 535 profile views
  1. Etelä-Saimaassa Joonas Tapanisen inspiroiva artikkeli imatralaisesta teräsvaarista Raino Kianderista. Juttuhan on maksumuurin takana vain tilaajille ja en tiedä miten isoon tekijänoikeuksien rikkomukseen syyllistyn kun sen tänne kopsaan mutta menköön. Olenhan itse maksanut tuon niin kai sen voi juoksufoorumin lajitovereillekin tarjota 🤔 Kuten jo aiemmin totesin, keski-ikäistyvä (miksei nuorempikin) hölkkäkansa kaipaa esikuvia. Tässä yksi parhaita💪 Raino Kiander, 82, juoksi vielä kuusikymppisenä 18 maratonia puolessa vuodessa — Teräsvaarin jalka nousee yhä, mutta iän myötä on ollut pakko luopua rakkaista lajeista: "Olen aina ajatellut, että vanhuuskin olisi kiva kokea" Imatralainen Raino Kiander voitti duathlonissa ja maratonilla veteraanisarjoissa kaiken mahdollisen. Ura loppui kuusi vuotta sitten vyöruusudiagnoosiin. Viime syksynä Kiander saatiin yllytettyä vielä kerran lähtöviivalle, ensimmäisiin ratakävelykisoihinsa. Joonas Tapaninen Raino Kiander harjoittelee edelleen kuusi kertaa viikossa. — Kahtena päivänä käyn salilla, kahtena päivänä vesijuoksemassa ja kahtena päivänä harrastan tehokävelyä. Raino Kiander kaivaa laukustaan kaksi mitalia ja asettelee ne symbolisesti vierekkäin kämmenselkäänsä vasten. Jo tummunut pronssilätkä on muisto 11-vuotiaana sauvotuista ensimmäisistä hiihtokisoista. Kaiverruksessa on päivämäärä 9. helmikuuta 1948. Toisen mitaleista kimallus on yhä kirkas. 80-vuotiaiden sarjan kultainen mestaruusmitali 5 000 metrin ratakävelyssä pujotettiin Kianderin kaulaan viime syyskuun SM-kilpailuissa. Siihen, onko viimeisin mitali samalla viimeinen, Kiander ei tiedä vastausta vielä itsekään. — Lopetin kaiken kilpailemisen kuusi vuotta sitten. Olin ajatellut, että kävisin vielä lämmittelynä ottamassa 13. perättäisen maratonin Suomen mestaruuden, ennen kuin lopettaisin. Sitten minulle jysähti vyöruusu ja elämä meni sekaisin. Siihen se loppui. Joonas Tapaninen Siinä ne ovat vierekkäin, Raino Kianderin uusin ja vanhin mitali. Ensimmäinen vuodelta 1948, viimeisin vuodelta 2018. Kävely uusi aluevaltaus Tai ainakin oli loppua. Viime syksynä tuttu veteraaniurheilija sai houkuteltua Kianderin vielä kertaalleen lähtöviivalle. Lähes kaikki kestävyyslajit kokeilleelle Kianderille kävely oli täysin uusi aluevaltaus. — Olen laittanut numerolapun rintaan tuhatkunta kertaa, mutta kertaakaan aiemmin en ollut joutunut pelkäämään, että minut potkaistaisiin radalta pois kesken kisan, hän nauraa. Pelko diskauksesta osoittautui turhaksi, sillä Kianderin kävelytekniikka kesti helposti tuomariston röntgenkatseet. Kävelyvauhtiaan Kiander ei alkujaankaan epäillyt, onhan hän aktiiviuransa jälkeenkin harjoitellut lähes päivittäin. — Tämänhetkinen systeemi on se, että teen viikossa kuusi harjoitusta. Kahtena päivänä käyn salilla, kahtena päivänä vesijuoksemassa ja kahtena päivänä harrastan tehokävelyä. Toni Degerlund Arkistokuvassa Kiander nauttimassa virvoketta BB-runilla vuonna 2012. Juoksemisesta oli luovuttava Vaikka Kiander on ikäisekseen edelleen rautaisessa kunnossa, juoksemisesta hän joutui luopumaan kokonaan vuosi sitten. — Juoksussa jokainen askel lyö kehon läpi. Jouduin lopettamaan, koska vastassa alkoi tuntua vähän inhottavalta. En nyt ihan oksennuksen partaalla ollut, mutta se iskutus tuntui vaivaavan. Kotiin jääminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Siksi Kiander päätti seurata arvostamansa lappeenrantalaisen suurmaratoonarin jalanjäljissä. — Paavo Pystynen, minua viisi vuotta vanhempi olympiaedustajamme Tokiosta, vaihtoi juoksemisen kävelyyn. Sitten ajattelin, että jospa minunkin olisi aika, Kiander kertoo. Joonas Tapaninen Raino Kiander liikkuu lähes kaikki matkat polkupyörällä. Hidastuminen ottaa päähän Luopumisen tuskaa Kiander ei ole kokenut, mutta vauhdin hidastuminen ottaa päähän, olipa sitten kyse mistä tahansa etenemistavasta. — Kyllähän sen itse ymmärtää ja huomaa liikkuessa, että vauhti on hidastunut. Ei minun ohi ole kävelemällä tultu, mutta se vähän ahdistaa, kun elimistö koko ajan sanoutuu irti reippaammasta toiminnasta, Kiander sanoo. Kianderin ensimmäinen hiihtomestaruus täyttää tämän viikon torstaina 71 vuotta. Vuosiin on mahtunut menestystä ja merkillisiäkin lajikokeiluja. Selkeitä irtiottoja kestävyysurheilun lajiperheestä on kaksi: 1960-luku vierähti autourheilun parissa ja 1980-luvulla mies innostui toviksi laskettelusta. Kun Kiander on innostunut uudesta lajista, hän on investoinut siihen kaiken energiansa. Kianderia voisikin kuvailla eräänlaiseksi urheilun projektityöntekijäksi, sillä onpa mies aloittanut minkä tahansa lajin, kaikki tekeminen on alusta asti tähdännyt vain ja ainoastaan huipputasolla menestymiseen. Ja kun menestysnälkä on tyydytetty, näköpiirissä on ollut aina jo uusi kiintopiste. Näin kävi esimerkiksi 1980-luvun lopulla, kun Kiander nosti laskettelusukset seinälle. Silloin tyhjiön täyttivät pian triathlon ja duathlon, joissa Kiander saavutti lukuisia veteraanisarjojen Euroopan- ja maailmanmestaruuksia. — Tapanani on ollut, että jos jotain käyn tekemään, en ala silloin harrastelemaan. Tyhjän saa vähemmälläkin, mutta jos aikoo kilpailla maailman huipulla, pitää toisinaan tehdä epämiellyttäviäkin asioita. Joonas Tapaninen Kun Raino Kiander aloitti vesijuoksun Imatran uimahallissa 1990-luvulla kuntouttaakseen polveaan, harjoitusmuotoa ei juuri tunnettu Suomessa. Niinpä hän kehitteli oman kelluntavyön retkipatjasta. Kiander luottaa edelleen itse valmistamaansa varusteeseen. Tilastomerkinnät kantavat kauas Kianderin filosofia on, että suurin tuska koetaan harjoituksissa ja kilpailu on palkinto harjoittelusta. Vielä kuusikymppisenä palkintoja kovasta harjoittelusta ropisi: Kiander juoksi parhaimmillaan puolessa vuodessa 18 maratonia, joista 12:ssa hän alitti maagisen kolmen tunnin rajan. — Keskiaikani noilla maratoneilla oli 2.59,37. Olisi kiinnostavaa tietää, onko jollakin vielä enemmän samantasoisia suorituksia puolen vuoden aikana. Ammatillinen tausta on aina näkynyt Kianderin suhtautumisessa urheiluun. Enso Gutzeitilla laskentamiehenä työskennelleen Kianderin kalenterimerkinnät ulottuvat vuoteen 1956. Lähes kaikki, tarpeellinen ja tarpeeton, on tilastoitu. Jopa laskut Mellonmäestä. — Kuuden vuoden aikana, joina laskettelua harrastin, tulin rinteestä alas 5 000 kertaa. Yhden päivän ennätys on 130. Lienee sekin jonkinlainen Mellonmäen ennätys. Joonas Tapaninen Vesijuoksu on nykyisin Imatrallakin suosittu vesiliikuntamuoto. Huippu-urheilu on urakkatyötä Kiander on nähnyt urheilumaailmaa niin kilpaurheilijan, järjestöaktiivin kuin valmentajan näkövinkkelistä. Triathlonliitossa Kiander toimi 15 vuotta hallituksen sihteerinä, joka hoiti liikekirjanpidon ja toiminnanjohtajan tehtävät sekä toimi kilpailupäällikkönä samalla itse kilpaillen. — Kun maailman huipulla pyritään olemaan, se on ääretöntä urakkatyötä niin vanhemmille kuin nuoremmille. Kaikki pyörii yhden asian ympärillä. Olen kuitenkin aina ajatellut, että vanhuuskin olisi kiva kokea, eikä koko ajan mennä tukka putkella. Urheilijana Kiander on tottunut vertaamaan itseään toisiin päästäkseen kärryille siitä, missä kunnossa hän itse on. Tuostakin ajattelutavasta hänen on vanhemmiten täytynyt päästää irti. — Nykyisin yritän muistaa, että katselen asioita 82-vuotiaan tasolta. Joonas Tapaninen Raino Kiander joutui lopettamaan juoksuharjoittelun vuosi sitten. Hännisen menestys lämmittää Kianderilla ei ole koskaan ollut vaikeuksia pysytellä ajan hermolla. Nytkin paidanhelman alla pullistelee uusinta muotia oleva sykekello. Vanhan mestarin puheissa ei kuulu edes pientä kapinahenkeä nykyajan kotkotuksia kohtaan. — Minulla on kaksi älypuhelinta ja kaksi tablettia. Seuraan mediaa ja urheilijoiden edesottamuksia päivittäin, Kiander toteaa. Erityisen paljon Kianderia lämmittää ruokolahtelaispyöräilijä Jaakko Hännisen menestys. — Olen kilpaillutkin Jaakon kanssa samoissa SM-kisoissa, hän 10-vuotiaiden ja minä 70-vuotiaiden sarjassa. Ne olivat muuten Jaakon ensimmäiset ja minun viimeiset SM-kisani, Tainionkosken Tähdessä pitkään takavuosina vaikuttanut Kiander muistelee. Joonas Tapaninen Raino Kiander kertoo seuraavansa aktiivisesti muiden urheilijoiden edesottamuksia. Raino Kiander 82-vuotias imatralainen entinen kestävyysurheilija. Syntynyt Berliinin olympiavuonna 1936. Kotoisin Mikkelin maalaiskunnasta. Asunut Imatralla vuodesta 1947. Menestynyt veteraanisarjoilla maratonilla, duathlonissa, triathlonissa ja viimeisimmäksi kävelyssä. Menestynyt myös muun muassa pyöräilyssä, suunnistuksessa, hiihdossa ja autourheilussa. Perheessä vaimo Salme ja kaksi aikuista poikaa.
  2. Täällä myös mukavia muistoja 70-luvun loppupuolen talvista. Hiihdettiin veljen kanssa kouluun reilu 3km matka ja täysikuu valaisi reittiä usein talviaamuisin. Sähköt toki kotikylältä löytyi muttei mitään katuvaloja saati valaistuja latuja. Hiihdossa alettiin kilpailla alle 10v ensin kyläkisoissa ja sitten piirikunnallisissa ja kansallisissa. Jääkiekkoa pelattiin alkutalvesta lähilampien jäällä ja sitten siirryttiin naapurikylän kaukaloon kun sen jäädyttäminen alkoi. Välillä omatekoisista hyppyreistä loikittiin hirmu siivuja (3-5m) ja katkottiin suksia. Jyrkemmille pelloille tehtiin pujotteluratoja ja leikittiin Ingemar Stenmarkkeja. Hankikannoilla keväisin pelattiin fudista ja ajeltiin fillareilla. Sisällä viihdyttiin juuri sen verran kun pakko oli; syömään mentiin kun käsky kävi ja illalla rättiväsyneinä pesulle, iltapalalle ja nukkumaan. Kylällä oli samanhenkisiä kavereita puolentusinaa ja aina jotain leikkejä ja pelejä keksittiin. Oli ritsat, jouskat, käpypiiskat, pimeän aikaan valosodat, kesällä puhallusputket, onkireissut, majat metsässä ja joskus makkaratuletkin niihin tehtiin vaikka se oli kiellettyä. Ehkä vähän tukkapöllyä saatiin äiskältä kun pokkana yritettiin sanoa ettei oo tulia tehty vaikka savulle haistiin 10m päähän. Vaan eipä oo traumoja noista jäänyt 🙂
  3. Tää oli kyllä ajanotollisesti niin hyvää palvelua ettei paremmasta väliä. Ei tarvinnut omaa kelloa vilkaista missään vaiheessa. Kiitos muutenkin, erinomaisesti järjestetty tapahtuma 👍
  4. Pexrun

    Päivän kevennys

    Kun nyt alkuun päästiin julkkisketjussa niin pakkohan tämäkin on lisätä. Sopisi ehkä kevään seurantaankin kun pientä viivettä siellä havaittavissa. - Miksei Hanna Pakarinen käytä talvella minihametta? - ??? - Tuisku tulee reisille. #takki
  5. Kovakuntoinen poppari on Antti. HHM:llä viime kesänä ohitti miut 18,5km jälkeen kun katkesin kuvassa näkyvään kisan pahimpaan nousuun. Tässä onkii "juhla"- hetki menossa itsellä kun alussa jättämäni sub 1:35 jänöt juuri tavoittamassa ja näyttävät suuntaa mihin mennään. Itellä niin vilmi poikki että olisin juossut tuossa vika suuntaan jos ei toimitsija olisi ollut ohjaamassa. Tuisku tulee taustalta kuvassa kauempaa takana toinen oikealta mustassa asussa. Toivottavasti ensi kesänä tuossa kohtaa itelläkin enempi "peto on irti" -fiilis😂
  6. Pexrun

    Kevätseuranta

    Siihen malliin tyrkkäsi taas lunta ja perään luvattu pakkasta että huomenna voisikin pitää lepopäivän. Jäädä tupaukoksi laskemaan pilttejä ja korkeintaan kurkkimaan töllin ikkunasta ulos.
  7. Pexrun

    Hyvä biisi

    Kiitos vinkistä 👍 Uskon että kiinnostuu varmasti ja tuossa hyvää treeniä näppäilytekniikasta 🙂 Kaunis Tikanmäen sävellys ja sähkökitaralle istuu hyvin. Ihan tulee parin viikon takainen Porin reissu junalla mieleen kun ikkunasta antoi katseen ja ajatusten vaeltaa maisemissa vaikkei ihan lakeuksilla asti oltukaan. Kitaristi vielä unilla kuten kunnon "rokkarit" tähän aikaan mutta kohta pitää potkia ylös. Hiihtoloman bilis- ja pingismestaruudet on vielä ratkomatta ja paikallinen Holiday Club Saimaa kutsuu turnauksen merkeissä. Eilen illalla poika treenaili CCR:n Up Around The bendiä ja Doorsin Break On Throughia. Virheitä toki vielä tulee mutta nopeasti tarttuu uudet biisit ja jo noista tunnistaa alkuperäisetkin 🙂
  8. Pexrun

    Hyvä biisi

    Täällä on ollut ilo huomata kuinka oma teini "hurahtanut" noihin 1960-1980 suosikkibändeihin ja isäukon pitkään pölyttyneille levyille tullut uusiokäyttöä. Toki tuubin ja spotikan kätköistähän nuo tänä päivänä löytyvät onneksi paljon kattavampinakin ja sieltä on hyvä poitsun ammentaa innostusta ja myös oppia kitaransoiton hienouksiin. Hiihtolomaviikolle ovat sopineet parin saman ikäisen- ja musahenkisen kollin kanssa tapaamisesta, yhdellä rummut toisella koskettimet ja meidän jäbällä skitta. Listalla kuulemma ainakin Purplea, Ozzya ja Metallicaa mitä reenaavat. Hyvältä kuulostaa harmaantuvan isäukon korviin 🙂 Mutta joo, vanhoja pieruja aletaan olla. Heviballadeista oma suosikkini tämä jossa myös Coverdale asian kaihoisaan sävyyn julkilaulaa. "But I feel I'm growing older And the songs that I have sung Echo in the distance"
  9. Pexrun

    APK-hallimaraton 16.2.2019

    Kohta perillä ja kevyt lenkki hallissa suunnitteilla 👍
  10. Ruokiksella pyyteetöntä naapuriapua. Vastapäisen talon mummon pihan eteen aura-auton kuljettaja oli lanannut Kiinan muurin korkuisen sohjoseinämän. Eihän sitä ilennyt siihen jättää kun sai ekana oman kohdan hoidettua. Puolen tunnin tehotreeni. Ensin talikolla muuri pienemmiksi paloiksi ja sitten lumentyöntimellä lohkareet lentoon kuin katapultista. Sitten suihku, lounas ja päikkärit. Ja hyvillä mielin takas töihin huilaamaan😅
  11. Juttelin tänään opettajan kanssa kenellä 23 oppilaan tokaluokka täällä Joutsenossa. Hiihtomahdollisuudet loistavat, leveä koneella ajettu baana kulkee aivan koulun vierestä. On ollut hiihtoliikkaa jolloin kaikki ovat hiihtäneet ja luisteluliikuntatunteja jolloin kaikki luistelleet. Kahdesti opettaja kertoi nyt antaneensa lasten itse valita kumpaa halusivat liikkatunnilla tehdä. Molemmilla kerroilla luistimet oli 18 oppilaalla ja viidellä lapsella sukset. Pitääpä kysellä jakaumaa uudestaan Seefeldin jälkeen jos siellä osuu suomalaisille kulkupäiviä ja menestystä. Omasta lapsuudesta muistaa hyvin esikuvien merkityksen. Innsbruckin 1976 viestikullan jälkeen hanki pöllysi pelloilla pitkään kun paineltiin kavereiden kanssa kilpaa Mietaana, Koivistona, Pitkäs-Mattina ja Teurana 🙂
  12. Aloin muistelemaan milloin viimeksi ja taisi olla vuosi sitten näitä aikoja kun näin pyhän pitkiksellä erään nuoren. Juoksi sen verran vauhdikkaasti että jäi mieleeni..Alisa Vainio, tulossa Lappeenrannasta ja koukkasi tästä Joutsenon kautta Imatralle n.40km.
  13. Pexrun

    Hyvä biisi

    Täällä kanssa yhden hunningolle hyvää vauhtia menossa olevan teinin ylpeä isä ilmottautuu. Jos oma hölkkäkehitys olisi lähellekkään samaa vauhtia kuin poitsun soittotaidon kitaransa kanssa saisin perusterveen paperit hetkessä 😉
  14. Pexrun

    Nimmari-/selfieketju

    Vuonna 1997 olin mukana futishankkeessa jossa koetimme Joutsenon kunnan päättäjiä saada innostumaan lämmitettävän keinotekonurmen rakentamisesta. Hankkeen tueksi sain hommattua Suomen Palloliiton silloisen olosuhdepäällikön Peter Lundströmin avustuksella terveisiä Hollannista. Kenttä jäi saamatta mutta itselleni jäi muistoksi tämä kunkun nimmarilla varustettu saatekirje ja Ajaxin kuori 🙂
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy