Prefontane

Juu, hyvin puri treenit kummallakin porukalla. Tulokset ovat varsin odotettuja. Yleensähän mitä lyhyemmästä kisamatkasta on kyse sitä polarisoidumpaa on harjoittelu. Kympillä tarvitaan ennenkaikkea maksimaalista hapenottokykyä, joten VKn liika tahkoaminen voi viedä tehoa skaalan yläpäästä, MKsta. Maratonille treenaaminen onkin sitten vähän toinen juttu. Siinä VK korostuu, eikä maksimaalisella hapenotolla ole niin suurta merkitystä. Toki pk-kaudella maratoonaritkin treenaa enemmänkin ryhmän yksi periaatteella ja vasta lajiharjoittelukaudella ( 5-8 vk ) jaksetaan treenata määrää enemmän VK-voittoisesti. Tässä tullaan taas siihen perustotuuteen että kehitetään niitä ominaisuuksia mitä harjoitellaan. Pelkällä VKlla ei kymppi kulje. Puolikkaalla tai maralla ryhmä kaksi olisi voinut pärjätä paremmin.

On sillä merkitystä, ehdottomasti. Jos olet aloittelija tai vaikkapa aloitat tauon jälkeen taas harjoittelemisen, kaksi kevyttä lenkkiä laittaa aineenvaihdunnan tehokkaasti käyntiin ilman liian kuormittavaa yksittäistä harjoitusta. Jos juokset tasasykkeisen 1,5 tuntia vaikkapa pk1-tasolla tai kaksi 45 minuutin lenkkiä samaisella sykkeellä on harjoitusvaste täysin erilainen. Rasvanpoltto ei juurikaan ennätä aktivoitua 45 minuutissa, joten niistä tulee enemmän palauttavaa/valmistavaa hölkkää. Jos vedät lenkit korkeammalla sykkeellä, on 1,5 tuntinen selvästi kuormittavampi kuin kaksi 45 minuuttista. Toisaalta voit juosta 45 minuuttiset hieman kovemmalla sykkeellä ilman ylirasittumista. Kaksi 45 minuuttista voi juosta myös eri sykkeillä. Esmes ensimmäisen lenkin voi tehdä PK1:sen sykkeellä ja toisen VK-alueella tai kiihtyvänä vauhtikestävyysharjoituksena. Jos juokset päivittäin yhden 1,5 tuntisen tai kaksi 45 minuuttista lenkkiä, sanoisin että kaksi harjoitusta antaa paremmat mahdollisuudet kehittää kuntoa laajalla skaalalla PK:sta MK:hon, kun taas yhdellä pidemmällä lenkillä saat helposti lisää kestävyyttä. Toki jos kunto on rautaa, voi 1,5 tuntisenkin vetäistä VK-lenkkinä, varsinkin kiihtyvänä. Yhteenvetona sanoisin että molemmat kehittävät, tosin hieman eri ominaisuuksia, ja riippuu harjoittelun tavoitteista sekä kuntotasosta kummasta saa senhetkiseen tilanteeseen paremman hyödyn.

Yli 3000 km vuodessa ja vauhti paranee vain 10 sekkaa 5min/km tasolla on kyllä aivan liian vähän. Kyllä vauhtien pitää parantua vähintään 30 sek/km tuolla kilsamäärällä. Toki telakat voivat olla vieneet kunnon takaisin alkupisteeseen, jolloin kehitystä ei pääse tapahtumaan. Minulla ei ole vastausta siihen miksi kehitystä ei tapahtunut, mutta siitä olen vakuuttunut että jotain sinun täytyy tehdä toisin jos haluat että juoksukunto kehittyy. Kokeilemallahan se selviää 🙂

Hyviä suorituksia tulisi kunnioittaa, on ne itsensä tekemiä tai toisten. Onko oman suorituksen arvostaminen ylimielisyyttä, vaikea sanoa. Arvostushan on vertaamista johonkin toiseen, huonompaan. Suomalaiseen kulttuuriin ei ole kuulunut oman suorituksen arvostaminen, vaikka siihen olisi ollut aihettakin. Itsensä vertaaminen muihin ihmisiin antaa näkökulmaa asioihin. Jos tekee sen rehellisen objektiivisesti, se on dataa todellisesta elämästä, todellisesta tilanteesta. Sen datan avulla on helpompi tehdä lisää hyviä valintoja ja päätöksiä, ja sen avulla voi välttää virheet jotka muut ovat jo tehneet. Yksin tekemällä ja kaiken itse oppimalla tulos on paljon huonompi ja vie enemmän aikaa. Oman suorituksen arvostaminen johtaa vahvaan itsetuntoon. Suomessa se voi tarkoittaa joillekin ylimielisyyyttä. Toki itsetunto, vahvakin, voi rakentua myös olemattomille asioille. Tällöin asiat nähdään itsensä kannalta liian edullisesti, toisin kuin ne todellisuudessa ovat. Onko tämä ylimielisyyttä vai pelkkää tyhmyyttä, vai kenties keino selviytyä ja pitää itsensä koossa, vaikea sanoa ? Hyvän itsetunnon omaava juoksija osaa arvostaa todellista juoksukuntoa, omaa tai muiden, mutta osaa suhteuttaa sen myös muihin, paljon tärkeämpiin asioihin. Lopuksi Jope Ruonansuuta mukaellen ; olen niin pirun hyvässä kunnossa että kannattas olla kateellinen mulle……..:)

Kun oman veren lisäämisellä tavoitellaan lisää suorituskykyä, pyritään ennen lisäystä myös mahdollisimman korkeisiin veriarvoihin. Koejärjestely on tältä osin todellakin varsin kaukana todellisesta toimintamallista. Kun muuttujia ei optimoida, saadaan tulokseksi vähän mitä sattuu. Yksi suorituskykyyn oleellisesti vaikuttava tekijä on punasolumassa. Hemoglobiinitaso ( g/dl ) ei suoraan korreloi suorituskyvyn kanssa, joten pelkästään siitä johdetut päätelmät ovat virheellisiä. Tällaiset tutkimukset ovat toki ihan mielenkiintoisia, kunhan muistaa että tulokset ovat suoraan riippuvaisia tutkimusympäristöstä eikä ns. objektiivista dataa ja siitä johdettuja kiveenhakattuja lainalaisuuksia ole biologisista prosesseista helposti johdettavissa.

Juu, oikeassa olet. Suuret lajit ja tähtiurheilijat toimivat eri säännöillä kuin muut, eikä niitä pienet asiat , kuten käryt, näytä paljoa horjuttavan. Onhan esmes Johaugilla muhkea 1,5 miljoonan tienestivuosi, dopingpannasta huolimatta, takana. Se kertoo sekä urheilijan mediaseksikkyydestä että myöskin lajin valta-asemasta, kansainvälisestikin mitattuna. Musta tehdään valkoiseksi melko vaivattomasti kun on riittävästi jerkkua ranteessa.

Huhujen mukaan FISin edustaja on kertonut että Johaugia on testattu yli kymmenen kertaa dopingpannan aikana. Tämä tekisi keskimääräisesti noin testi vajaassa parissa kuukaudessa. Onkohan Norjassa vieläkin pystytty suhmuroimaan useamman kuukauden treenirauha, kuten on tapana ollut ? No, varmasti ovat jotain lisää oppineet ja tuskinpa tulee enää käryjä. Käry tähän paikkaan olisi nimittäin samanlainen systeemin alasajo kuin Suomella oli Lahden kisojen katastrofin takia.

Vähän kyllä ihmettelin asiantuntijan kommenttia muuttuneesta tasurista. Katselin muistin virkistämiseksi vanhoja Johaugin perinteisen kisoja ja kyllähän kopteri takoi menemään ihan samalla tavalla myös aiemmin, vatsalihaksilla kädet koukussa hirmuisella frekvenssillä. Toki ero on selvä pitempiin hiihtäjiin sekä mm Kallaan joka on lyhyt tappi, mutta ei käy läheskään niin alhaalla kuin Johaug. PS. Kyseessä taitaa kyllä edelleenkin olla Therese 🙂

En huomannut. Sama helikopteri kuten ennen käryä. Oliko etunimi vaihtunut ? :)

Juu, tämä suomalainen ei sentään noussut kuolleista, tai lähes kuolleista, kuten nämä ulkomaiset sankarit 🙂

Ymmärrän hyvin Amstrongin vuodatusta. Legendaksi tullaan Euroopan suurten kiertoajeluiden Tourin, Vueltan tai Ziron voitoilla. Maailmanmestaruuden arvostus ei yllä näiden tasolle. Kaikilla ihmisillä on enemmän tai vähemmän subjektiivinen näkökulma myös ns "tosiasioihin". Olihan leffa esitetty Walshin näkökulmasta ja tukeutui juurikin hänen saamiin tietoihin tapahtumien kulusta. Journalistin näkökulma on kuitenkin "tosiasioihin pohjautuvassa fiktiossakin" lähes lähes pakollinen lähtökohta eikä sitä voi juurikaan välttää. Mielestäni leffa välitti julkisuudessakin jo esiintulleet asiat; USADAn tuomat tiedot Lancen kärystä, käytetyt douppingaineet/menetelmät, apuajajien käryt, oikeudenkäynnit sekä rahavirrat varsin selkeästi esille niin että asioiden yhteyksistä ei jäänyt epäselvyyksiä. Itseäni kiinnosti leffassa lähinnä tarina miehestä joka nousi keskinkertaisuudesta syöpähoitojen ( kasvuhormonin aiheuttama ? ) kautta Jeesukseksi ja siitä totuuden paljastuttua langenneeksi enkeliksi, Luciferiksi. Pahoittelen jos vertaukseni loukkasi jonkun aatetta tai ismiä. Se ei ollut tarkoitukseni. Minulle Jeesus ja Lucifer edustavat tavallisista ihmisistä keksittyjä taruolentoja, joilla on yliluonnollisia supervoimia. Lancen tarina peilaa yleisestikin sitä mitä me ihmiset olemme....ja mitä me emme todellakaan ole.

Todellakin. Kuopiossa on tanssimaraton ja varmaan on pizzansyöntimaraton ja kaljanjuontimaratonkin jo keksitty. Julkisuuden toivossa käytetään aika laajasti sanaa "maraton", vaikka asia ei mitenkään liittyisi edes maratonin juoksemiseen. Pitäisikin kokeilla saisiko esimerkiksi 43 kilometrin päivittäinen juokseminen 359 peräkkäisenä päivänä minkäänlaista julkisuutta. Matkastahan tulee sama kuin maraton 366 peräkkäisenä päivänä, mutta selvästi lyhyemmässä ajassa. Ihmiset varmaan vain ihmettelisivät että onko 43 kilometriä pitkä vai lyhyt matka ja päivälukua he eivät varmaan sitten edes tiedostaisikaan, eihän se ole edes vuottakaan, ja koko urakan hienous menisi reippaasti ohi tajunnan 🙂

Maratonin pituinen matka, vaikka kävellen, joka päivä vuoden ajan on kova suoritus. Minusta on hienoa, ja kovin mielenkiintoistakin, että ihminen haastaa itsensä vapaaehtoisesti itseään kiinnostavalla tavalla. Onko tässä kyseessä enemmän henkinen vai fyysinen haaste onkin vaikea kysymys ( ehkä myöskin ihan turha ) ja riippuu varmasti suorittavan henkilön ominaisuuksista. Jokainen tietää että maratonin juokseminen 2,5 tuntiin on erittäin fyysinen suoritus, mutta maratonin kulkeminen kuuteen tuntiin tai yli, vaikka vuoden jokaisena päivänä, ei sitä ehkä aina olekaan. Uskoisin pystyväni fyysisesti Iinan suoritukseen nykyisellä kunnollani, mutta en todellakaan juoksemaan yksittäistä maraa 2,5 tuntiin. Vaikka minulla olisi vuosi vapaata töistä, en näkisi mitään järkeä käyttää sitä maratonin mittaiseen päivittäiseen mökin kiertämiseen. Näkisin että tällaisissa urakoinneissa on kyse juurikin henkisistä ominaisuuksista. Haaste on suoriutua matalatehoisesta, joskin kuluttavasta, yksitoikkoisen monotonisesta suorittamisesta päivästä toiseen ja elää sen haasteen ehdoilla koko vuoden. Tällaisen tekemisen järkevyys ei näin ulkopuolisen näkökulmasta juuri avaudu, mutta henkilö itse on varmasti perusteet urakalle löytänyt. Ei sitä ihan hetken mielijohteesta tai yksittäisessä tunnepuuskassa vuoden ajan lähdetä mökkiä kiertämään. Toki nykyään tällainen pelkästään subjektiivisen mielekkyyden merkitys on korostunut, eli annetaan perusteet tekemiselle vain omasta, tai pienen "friikkipiirin", näkökulmasta katsottuna. Tällöin saadaan hyväksyntä, tai jopa ihailua, varsin järjettömiinkin suorituksiin. No, olen tässä päätymässä siihen havaintoon että järki ei taida olla ihmisen arvostetuin ominaisuus, pikemminkin hulluus 🙂

Nuorena pidin yli kolmen tunnin maratonin juoksijoita täysinä luusereina. Nykyään pidän yli 3,5 tunnin maratoonareita täysinä luusereina. Ensi vuonna, kun itsellä maraan menee ehkä jo lähes neljä tuntia, taidan pitää yli neljäntunnin maratoonareita täysinä luusereina. Ja sitä rataa...…:) Näin voin helposti kirjoittaa somessa, vaikkapa vain hetken hurmiossa tai provosoidakseni, ja joku luulee että olen tätä mieltä. Suosittelisin kaikkia ottamaan somesta kaikki se positiivinen anti mitä sieltä irtoaa ja jättävän ikävät asiat someen, sillä todellinen maailma on kuitenkin aina jossain toisaalla.

No, yksittäisitä urheilijoista on vähän kyseenalaista puhua doppaajina ennenkuin käry käy tai mitään siihen viittaavaa tulee esille, mutta noin spekulatiivisesti olen toki samaa mieltä kenialaisten todennäköisestä dopingin käytöstä hyvin laajalla rintamalla, niidenkin osalta jotka eivät ole kärynneet. Sitä vastoin näen kyllä suomalaistenkin olevan mahdollista saavuttaa kansainvälinen huippu kestävyysjuoksussa, ihan helpostikin, dopingin avulla. Kyllä Suomesta löytyisi aivan riittävästi tietoa kuinka kestävyysurheilussa menestytään lääketieteen avulla. Sen on historia osoittanut menneinä vuosikymmeninä niin juoksun kuin mm hiihdon osalta. Tarvitaan vain riittävän nuori ja kunnianhimoinen urheilija joka tekee kaikkensa tulosten eteen ilman eettisiä rajoituksia. Perusfysiologia riittää siihen monellakin viiden miljoonan ihmisen populaatiossa.