liukasluikku2

Ei valitettavasti ole. Ja pahoittelut etten ole asiaa tänne kuitannut.

Ja hyvä sellainen olikin. Toisena tarkoituksena tuolla "kaikki tai ei mitään" tempulla taisi olla se, että voittaja voisi tuolla potilla harjoitella tuleviin Helsingin MM-kisoihin täysipainoisesti. Muistankin Yrjön tuon juoksun jälkeen hieman pahoitelleen ohi mennyttä virkavapautta.

Ostin Sportshoelta linkin (https://www.sportsshoes.com/product/sal2359/salomon-s_lab-sense-2-set-running-backpack-~-ss19/) mukaisen juoksuliivin. Liivin koko on kuitenkin meikäläiselle aivan liian iso (koko M) ja siksi olen sitä myymässä. Koska kyseessä oli kimppatilaus ja kaveri tilasi vastaavan liivin, niin oma liivini on vielä muoveissa ja siis täysin uusi. Maksoin tuosta liivistä 115 euroa ja olen valmis luopumaan siitä 100 eurolla. Liivi on noudettavissa Keravalta, mutta voin sen lähettää (postikulut ostajalle) sen postin välityksellä myös muualle. Jos kukaan ei ole kiinnostunut tästä liivistä, palautan sen alkuviikosta takaisin Sportshoesille. Liivi on myynnissä myös muualla.

Kun vuosi sitten päätin osallistua vuoden 2019 Karhunkierrokselle, en tajunnut että se vuosi kuluu näin nopeasti. Huomenna pääsemme kuitenkin mittaamaan kuluneen talven harjoittelua ja sitä, mihin se riittää. Kulunut talvi on omalla kohdallani sujunut harjoituksellisesti hyvin. Tunteja on kertynyt suunnitellusti ja ne muutokset, mitä harjoitteluun tein syksyllä, ovat tuottaneet tulosta. Sairaspäiviä kuluneen talven aikana kertyi nolla. Tulevassa kisassa oma tavoitteeni on parantaa viime vuoden tulosta. Jos mitään erityistä ei matkalla tapahdu, tämän tavoitteen pitäisi olla hyvinkin saavutettavissa. Kisavalmistautumistani on helpottanut todella paljon se, että tänä vuonna kisareitti on jo vanha tuttu. Sää asettanee omat pienet haasteensa, mutta lähtökohtaisesti viileä sää sopii minulle hyvin. Toki tarvittaessa täytyy olla valmis tekemään myös nopeita ratkaisuja. Viimeiset päivät ennen starttia ovat aina omanlaisia sekä vatsanpohjassa tuntuvia. Yleisfiilikseni on kuitenkin rauhallinen: kaikki on valmista tämän vuoden kisaan. Tsemppiä pallukoiden seuraajille sekä erityisesti niiden liikuttajille!

En minäkään, mutta sama täällä. Mutta toisaalta siksi noita treenejä myös odottaa ja arvostaa...

Tuntematta sinua tai sinun harjoitteluasi voi toki vaihtoehtona olla se, että juokset intervallit turhan kuormittavina (esim. harjoituksen vauhti ja pituus). Ainakin itse silloin joskus (aikojen alussa) juoksin intervallit aivan liian lujaa. Usein virheeni oli se, että juoksin jo ensimmäiset pari vetoa aivan liian lujaa ja tällä pilasin harjoitukseni sekä juoksun nautinnon. Hyvä muistisääntö on se, että "pikkuisen liian vähän on enemmän". Kokemuksen ja tiedon kautta olen oppinut oman tasoni sekä sen, että vielä harjoituksen lopussa olen kohtuu hyvä voimainen. Toisaalta kun muistaa juosta palauttavat ja peruslenkit riittävän rauhallisesti, palautuu edellisistä harjoituksista sekä alkaa (jopa) kaivata niitä kovempia harjoituksia. Itsekin liputan vauhtileikittelyiden puolesta. Tsemppiä harjoitteluun!

Koska tämä asia on välillä mietityttänyt myös itseäni, kävin kokeilemassa Tandan arviota. Lopputulos oli se, että ennuste on n. 25 minuuttia hitaampi kuin ns. oikeassa elämässä juoksin. Nyt ei Tanda vakuuttanut... Ontrailin laskuri oli entuudestaan tuttu ja ennuste (+ 2min) oli huomattavasti luotettavampi kuin Tandan. Tuo kaksi minuuttinen on niin lähellä sitä oikeaa tulosta, että ennusteaika voitanee laskea virhemarginaalin sisälle. Omalla kohdallani parhaan ennusteen olen saanut puolikkaan ajasta. Puolikkaan ajan kun kertoo 2.11-2.15 (ja paino numerosarjalla 2.11), niin ollaan hyvin lähellä maratonin perustasoa. Ja nämä kertoimet n. 20 maratonin ja puolikkaan kokemuksella.

Ei tuuli onneksi vauhtia älyttömästi hidastanut tämän päivän Aktiassa tai sitten onnistuin löytämään oikeat selät eteeni. Nousujohteinen kilpailu ja toinen puolisko oli nopeampi kuin ensimmäinen. Vielä suuremman ilon aiheutti se, että onnistuin parantamaan talven parasta aikaani 13 sekunnilla. Tästä onkin hyvä suunnata tulevan kesän kilpailuihin. Järjestävälle seuralle täytyy taas lähettää kiitos tästä talvesta sekä hienoista ja hyvin järjestetyistä kilpailuista. Tämä talvi oli minulle 14. ja osakilpailuita on näinä vuosina kertynyt jokunen kymmenen. Näihin kisoihin ei kuitenkaan leipäänny, sillä enpä tiedä, missä muualla pystyisin keskellä talvea samanlaiseen raastoon kuin Sotungissa. Tänäänkin kisailijaa riitti edessä ja takana, joten loppuun saakka jouduin juoksemaan ns. punaisella.

@Muusa; mortille menit?

Heität minulle pari pulloa?

Heti aluksi onnittelut hienon lajin valinnasta! 800 metrinen on omasta mielestäni ehkä yleisurheilukenttien hienoin matka, joka ei päästä juoksijaa helpolla ja vaatii kovaa päätä sekä taktikointia. Sikäli kysymyksesi herätti uteliaisuuteni, että oma tyttäreni on sinua vuoden nuorempi ja aina silloin tällöin juoksee myös tonnia tai kasisatasta. Jos ymmärrän kysymyksesi oikein, tuleva kilpailu on sinulle tällä matkalla ensimmäinen (?). Siksi en etukäteen ihan älyttömästi miettisi tulevaa aikaa, vaan juoksisin tämän kilpailun enemmänkin ennakkoluulottomana kokeiluna, josta on hyvä ponnistaa tuleviin kilpailuihin. Lisäksi kasisatasen kilpailut vaativat myös hyvää pelisilmää ja tätä oppii parhaiten juoksemalla näitä kilpailuita. Tulostasosi nouseneekin hyvin nopeasti juostujen harjoitusten ja kilpailuiden ansiosta tulevan kevään ja kesän aikana ja siksi en hirveästi miettisi tätä kilpailua tai tulevaa aikaa. Itse juoksuun antaisin yhden vinkin: startin jälkeen ei kannata jäädä takajoukkoihin, vaan kannattaa rohkeasti juosta kärkipäässä. Varsinkin hallikisoissa juoksijoiden väliset aikaerot saattavat kasvaa hyvin suuriksi jo ensimmäisten satojen metrien aikana, jos peräpään juoksijat jäävät juoksemaan "sumppuun". Ja toki, niin sisällä kuin ulkona, kaarteet kannattaa juosta huolella ilman turhia lisämetrejä. Onnea tulevaan kilpailuun!

Tämän väitteen esitti Mikael Fogelholm, joka piti seurassamme luentoa kestävyysurheilijan ravinnosta. Omalla kohdalla proteiinin nauttiminen on perustunut "kaikki mikä menee alas..." ajatukseen. Silloinkin kun olen nauttinut proteiinia, olen pitänyt tärkeämpänä hiilareiden saamista. Vatsavaivoja tms. minulla ei ole koskaan ilmennyt 'proteiinipaukun' jälkeen. Mutta tokihan nämä ovat yksilöllisiä asioita.

Kysymykseesi en osaa vastata, mutta proteiinin yksi hyvä puoli on se, että se parantaa elimistön kykyä ottaa vastaan hiilareita. Osin siksi olen nauttinut pitkissä juoksukisoissa proteiinijuoman kesken kilpailun. Tosin, jos juot ainoastaan pari tölkkiä Lidlin proteiinijuomaa 24 tunnin aikana, vaikutuskin on varmasti aika minimaalinen kokonaissuorituksen kannalta. Mutta mielenkiintoinen kysymys ja yhtä suurella mielenkiinnolla seuraan tätä ketjua...

Varmasti tietyissä tapauksissa totaalinen lepo on paikallaan. Omalla kohdalla harrastin (alkuvaiheen jälkeen) lääkärin ohjeiden mukaista kevyttä liikuntaa, jossa ensimmäisenä päivänä juoksin kevyen 40 minuutin lenkin juosten lenkin aikana muutaman ruskon. Toisena päivänä juoksin saman lenkin uudelleen ilman ruskoja ja kolmas päivä oli sitten täydellistä lepoa. Ajatus oli tällä kaavalla herätellä kateissa olevaa hermotusta. Toisaalta pääni ei olisikaan kestänyt täydellistä lepoa, joten sikäli myös kevyt liikunta oli parempi vaihtoehto kuin totaalinen lepo.

Ollessani samassa suossa, kaipasin itsekin selityksiä tilanteelleni. Mistä tämä kaikki johtuu ja milloin tämä päättyy? Vaikka nämä kysymykset pyörivätkin takaraivossani koko ylikuntoni ajan, oli jossain vaiheessa pakko pyrkiä eroon jatkuvista kysymyksistä sekä syytöksistä. Jotenkin pyrin (aina siinä onnistumatta) löytämään liikunnan ilon jostain pienistä asioista, sillä välillä tuo ilo oli aika vähissä. Ylikuntokesästä ja -syksystä muistankin kirkkaasti kesän lämmön ja syksyn kauneuden. Pyrinkin tekemään sellaisia liikuntasuorituksia, joissa erilaisia numeroita (esim. matka, aika ja syke) oli vaikea tai mahdoton mitata. Harrastin paljon sauvakävelyä metsässä tai täysin uusissa paikoissa. Kävin näiden retkien aikana kahvilla jossain tai hakemassa jotain (esim. maitotölkin). Tällä tavalla sain itseni, ainakin jollakin tavalla, irti jatkuvista "miksi" kysymyksistä sekä pystyin paremmin nauttimaan kevyestä liikunnasta. Omalla kohdallani siis jatkuva syiden etsiminen ei mitenkään auttanut toipumista ylikunnosta. Päinvastoin jatkuva pohdiskelu oli viedä lopunkin ilon liikkumisesta. Vaikka kuitenkin pyrin eroon jatkuvasta syiden pohdiskelusta sekä keskittymään enemmän liikkumisen nautintoon ilman tulostavoitteita tms, en onneksi missään vaiheessa menettänyt uskoa siihen, että huominen toisi vielä helpotuksen sekä voiton ylikunnosta. Välillä usko horjui, mutta todella pitkän 9 kuukauden jälkeen tuo aina liikkumaan tottuneelle ihmiselle kamala ajanjakso päättyi. Syö ja juo hyvin, liiku eri tavalla ja lopeta jatkuvat selitysten etsiminen. Sitten kun ylikunto on mennyttä, on hyvä pysähtyä miettimään omaa suhdetta liikuntaan sekä ylikunnon syitä. Mutta nyt ja tässä keskity tähän hetkeen sekä anna mielellesi ja elimistöllesi aikaa parantua ylikunnosta.Tsemppiä!