liukasluikku2

Ei tuuli onneksi vauhtia älyttömästi hidastanut tämän päivän Aktiassa tai sitten onnistuin löytämään oikeat selät eteeni. Nousujohteinen kilpailu ja toinen puolisko oli nopeampi kuin ensimmäinen. Vielä suuremman ilon aiheutti se, että onnistuin parantamaan talven parasta aikaani 13 sekunnilla. Tästä onkin hyvä suunnata tulevan kesän kilpailuihin. Järjestävälle seuralle täytyy taas lähettää kiitos tästä talvesta sekä hienoista ja hyvin järjestetyistä kilpailuista. Tämä talvi oli minulle 14. ja osakilpailuita on näinä vuosina kertynyt jokunen kymmenen. Näihin kisoihin ei kuitenkaan leipäänny, sillä enpä tiedä, missä muualla pystyisin keskellä talvea samanlaiseen raastoon kuin Sotungissa. Tänäänkin kisailijaa riitti edessä ja takana, joten loppuun saakka jouduin juoksemaan ns. punaisella.

@Muusa; mortille menit?

Heität minulle pari pulloa?

Heti aluksi onnittelut hienon lajin valinnasta! 800 metrinen on omasta mielestäni ehkä yleisurheilukenttien hienoin matka, joka ei päästä juoksijaa helpolla ja vaatii kovaa päätä sekä taktikointia. Sikäli kysymyksesi herätti uteliaisuuteni, että oma tyttäreni on sinua vuoden nuorempi ja aina silloin tällöin juoksee myös tonnia tai kasisatasta. Jos ymmärrän kysymyksesi oikein, tuleva kilpailu on sinulle tällä matkalla ensimmäinen (?). Siksi en etukäteen ihan älyttömästi miettisi tulevaa aikaa, vaan juoksisin tämän kilpailun enemmänkin ennakkoluulottomana kokeiluna, josta on hyvä ponnistaa tuleviin kilpailuihin. Lisäksi kasisatasen kilpailut vaativat myös hyvää pelisilmää ja tätä oppii parhaiten juoksemalla näitä kilpailuita. Tulostasosi nouseneekin hyvin nopeasti juostujen harjoitusten ja kilpailuiden ansiosta tulevan kevään ja kesän aikana ja siksi en hirveästi miettisi tätä kilpailua tai tulevaa aikaa. Itse juoksuun antaisin yhden vinkin: startin jälkeen ei kannata jäädä takajoukkoihin, vaan kannattaa rohkeasti juosta kärkipäässä. Varsinkin hallikisoissa juoksijoiden väliset aikaerot saattavat kasvaa hyvin suuriksi jo ensimmäisten satojen metrien aikana, jos peräpään juoksijat jäävät juoksemaan "sumppuun". Ja toki, niin sisällä kuin ulkona, kaarteet kannattaa juosta huolella ilman turhia lisämetrejä. Onnea tulevaan kilpailuun!

Tämän väitteen esitti Mikael Fogelholm, joka piti seurassamme luentoa kestävyysurheilijan ravinnosta. Omalla kohdalla proteiinin nauttiminen on perustunut "kaikki mikä menee alas..." ajatukseen. Silloinkin kun olen nauttinut proteiinia, olen pitänyt tärkeämpänä hiilareiden saamista. Vatsavaivoja tms. minulla ei ole koskaan ilmennyt 'proteiinipaukun' jälkeen. Mutta tokihan nämä ovat yksilöllisiä asioita.

Kysymykseesi en osaa vastata, mutta proteiinin yksi hyvä puoli on se, että se parantaa elimistön kykyä ottaa vastaan hiilareita. Osin siksi olen nauttinut pitkissä juoksukisoissa proteiinijuoman kesken kilpailun. Tosin, jos juot ainoastaan pari tölkkiä Lidlin proteiinijuomaa 24 tunnin aikana, vaikutuskin on varmasti aika minimaalinen kokonaissuorituksen kannalta. Mutta mielenkiintoinen kysymys ja yhtä suurella mielenkiinnolla seuraan tätä ketjua...

Varmasti tietyissä tapauksissa totaalinen lepo on paikallaan. Omalla kohdalla harrastin (alkuvaiheen jälkeen) lääkärin ohjeiden mukaista kevyttä liikuntaa, jossa ensimmäisenä päivänä juoksin kevyen 40 minuutin lenkin juosten lenkin aikana muutaman ruskon. Toisena päivänä juoksin saman lenkin uudelleen ilman ruskoja ja kolmas päivä oli sitten täydellistä lepoa. Ajatus oli tällä kaavalla herätellä kateissa olevaa hermotusta. Toisaalta pääni ei olisikaan kestänyt täydellistä lepoa, joten sikäli myös kevyt liikunta oli parempi vaihtoehto kuin totaalinen lepo.

Ollessani samassa suossa, kaipasin itsekin selityksiä tilanteelleni. Mistä tämä kaikki johtuu ja milloin tämä päättyy? Vaikka nämä kysymykset pyörivätkin takaraivossani koko ylikuntoni ajan, oli jossain vaiheessa pakko pyrkiä eroon jatkuvista kysymyksistä sekä syytöksistä. Jotenkin pyrin (aina siinä onnistumatta) löytämään liikunnan ilon jostain pienistä asioista, sillä välillä tuo ilo oli aika vähissä. Ylikuntokesästä ja -syksystä muistankin kirkkaasti kesän lämmön ja syksyn kauneuden. Pyrinkin tekemään sellaisia liikuntasuorituksia, joissa erilaisia numeroita (esim. matka, aika ja syke) oli vaikea tai mahdoton mitata. Harrastin paljon sauvakävelyä metsässä tai täysin uusissa paikoissa. Kävin näiden retkien aikana kahvilla jossain tai hakemassa jotain (esim. maitotölkin). Tällä tavalla sain itseni, ainakin jollakin tavalla, irti jatkuvista "miksi" kysymyksistä sekä pystyin paremmin nauttimaan kevyestä liikunnasta. Omalla kohdallani siis jatkuva syiden etsiminen ei mitenkään auttanut toipumista ylikunnosta. Päinvastoin jatkuva pohdiskelu oli viedä lopunkin ilon liikkumisesta. Vaikka kuitenkin pyrin eroon jatkuvasta syiden pohdiskelusta sekä keskittymään enemmän liikkumisen nautintoon ilman tulostavoitteita tms, en onneksi missään vaiheessa menettänyt uskoa siihen, että huominen toisi vielä helpotuksen sekä voiton ylikunnosta. Välillä usko horjui, mutta todella pitkän 9 kuukauden jälkeen tuo aina liikkumaan tottuneelle ihmiselle kamala ajanjakso päättyi. Syö ja juo hyvin, liiku eri tavalla ja lopeta jatkuvat selitysten etsiminen. Sitten kun ylikunto on mennyttä, on hyvä pysähtyä miettimään omaa suhdetta liikuntaan sekä ylikunnon syitä. Mutta nyt ja tässä keskity tähän hetkeen sekä anna mielellesi ja elimistöllesi aikaa parantua ylikunnosta.Tsemppiä!

Kannattaa vilkaista tapahtuman facesivut, josta löytyy mm. reittikartta. Kisareitti ei (noiden sivujen) mukaan ole virallisesti mitattu, mutta "melko tarkka 10km". Hyvää juoksua @akku!

Totta tuo ja tänäänkin porukka löysi aika nopeasti sen oman tasoisen ryhmän, jossa sitten juostiin (enemmän tai vähemmän) maaliin saakka. Omalla kohdalla jälkimmäinen puolisko oli sekunnin nopeampi kuin se ensimmäinen, toki maaliviiva taisi olla lähtöä kauempana 😊 Sekin on totta, että järjestelyt toimivat hienosti positiivisen rutinoituneella porukalla ja yhtä rutinoidusti toimivat myös juoksijat. Tänään kuitenkin lähtö oli aika kaaoottinen, sillä lähtösuora tai se ensimmäinen (ikävä) mutka eivät riitä tällaiselle juoksijamäärälle. Toki malttia ja "kohteliaita tapoja" kunnioitettiin puolin ja toisin, mutta onnettomuuksien riski kasvaa esim. teiden jäätyessä. Tänään esim. lähtökomentoja (jos niitä oli) ei kuulunut sinne 10. riviin ja kun lähtö tapahtui ns. vahingossa, oli joukon liikkeet myös vastaavat. Mutta tämä tästä rutinasta. Hieno tapahtuma, joka on järjestetty juoksijoille ja jonne aina hieno palata juoksemaan!

Iso kiitos !

Onkohan joku onnistunut löytämään tälle tapahtumalle jonkinlaista seurantalinkkiä?

Koukkusuo polkuineen sijaitsee Keinukalliosta etelään eli kohti Nikinmäkeä. Haukkavuoren parkkipaikan löydät vanhan Lahdentien varresta, pitkän ja vankilalle johtavan mäen puolivälistä. Unohda alussa puhtaat mäkitreenit ja keskity juoksemaan polkulenkkejä mäkisessä maastossa. Kun kunto (väistämättä) nousee, voit kokeilla mäkitreenejä. Muista, että aikaa Karhunkierrokseen on riittävästi. Liikaa ei siis kannata ahnehtia!

Sinulla on vielä hyvin aikaa harjoitella Kuusamoa varten, joten ei hätää. Ehdottomasti kannattaa juosta pitkiä maastolenkkejä poluilla, mutta aloita varovaisesti ja pikku hiljaa pidennät harjoitusten pituutta siten, että pisimmät treenit keskittyvät maaliskuuhun sekä huhtikuulle. Jos mäet tuottaa ongelmia, kannattaa suunnata Keinukallion sekä Koukkusuon poluille. Lisäksi Haukkavuoren kierroksella saat kerättyä mukavasti nousua sekä harjoiteltua teknisempää polkua. Ja Haukkavuoren nousuja kannattaa kiivetä eri suunnista sekä alamäet rallatella alas rentoa alamäkitekniikkaa hakien. Varsinkin Kaskelantien suuntaan laskee mukavan nopea polku.

Kiitos jo nyt ilmestyneistä porinoista. Automatka Kolille ja takaisin sujui varsin mallikkaasti porinoita kuunnellen. Lisäksi nuo aihe-edellä tehdyt jutut vievät porinat uudelle tasolle ja kiinnostavat varmasti monia kuuntelijoita.