Jump to content
Juoksufoorumi.fi










sofisti

Jäsenet
  • Content Count

    398
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

145 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Ylikunnon myötä meni juoksuhommat ihan uusiksi, kilometrinkeruu jäi siihen ja vaihtui reippaan lepojakson kautta punttiin, kävelyyn ja satunnaisiin hölkkiin. Painoa kertyy ja voimat kasvaa, mikäpä siinä. Lenkkeilykin kiinnostaisi jo aika tavalla, mutta kaikkeen ei voi revetä jos haluaa pitää paketin kasassa. Joidenkin meistä vain pitää etsiä sopiva aallonpohja, ennen kuin omia tekemisiä pystyy aiemmasta yrittämisestä huolimatta oikeasti tarkastelemaan etäämmältä. Kun ei maistu niin pillit pussiin ja sillä sipuli. Ei kannata itseään vapaa-ajalla ehdoin tahdoin kiusata. Sitä herkkua saa varmasti suurin osa meistä tarpeeksi töissäkin.
  2. sofisti

    Vivobarefoot

    Kiitos! Tämä menee muistiin.
  3. sofisti

    Vivobarefoot

    Netistä saa kyllä, mutta lieneekö missään pääkaupunkiseudulla kivijalkaliikettä, missä kenkiä pääsisi kokeilemaan?
  4. Tämä siirtymäprojekti meni mulla muuten ihan reisille. Ylikuntoon täräytin itseni tuossa alkusyksystä 2016 ja siinä oli sitten juoksut juostu joksikin aikaa. Nyt jonkin aikaa yksi ainoa viikottainen hölkkäpyrähdys on tullut vedettyä nolladropin kengillä eikä sinänsä noilla 5km lönkyttelyillä kyllä mitään pulmia ole ollut. Niinikään kävelylenkeillä ja arkielämässä viihdyn ilman kantakorotuksia, sikäli kun kenkiä joutuu käyttämään. Tuumasin, että kun tässä pidemmän tauon kautta joutuu joka tapauksessa miettimään uudestaan sekä treeniohjelmaa että tavoitteita, voin aivan hyvin ikään kuin aloittaa harrastuksen alusta omaksuen suoraan tällaisen paljasjalkamaisemman tyylin. Jahka vain sulavat lumet pois kiusaamasta niin alkaa löytyä paremmin motivaatiotakin vääntäytyä lenkille useammin. Ei tullut siis maltillista siirtymistä vaan kertarysäys. Joskus elämässä näin!
  5. Nesteenä imeytyy hieman nopeammin, en tiedä lieneekö muuta merkittävää eroa. Itselleni on aina toiminut banaani + proteiinit nesteenä.
  6. Täällä päässä alkaa olla rasitustilalta selkä taitettu. Viikkokuvio on edelleen reilusti kevennetty ja varovaisin askelin hivuttaudun kohti strukturoidumpaa treeniohjelmaa. Tällä hetkellä voimat alkavat olla samalla tasolla, kuin ne olivat nelisen kuukautta sitten ja voimatreeni kulkee luonnollisesti. Viikkoon sisältyy toistaiseksi yksi hölkkälenkki, 3km, sekä lähes päivittäistä kävelyä 30-90min mittaisia pätkiä lähinnä nautiskellen ja rentoutuen. Sydämen toiminta on normalisoitunut ja muutoinkin keho tuntuu ottavan treeniä vastaan mieluusti, eikä harjoittelun jälkeinen flegmaattisuus ja sykkeen kohoaminen enää vaivaa. Aikaa tähän kyllä menee, sille ei mahda mitään. Mitä nopeammin asian pystyy hyväksymään, sitä paremmin toipuminen edistyy. Näin ainakin tulkitsen asian omalta kohdaltani jälkiviisastellen.
  7. Kokeilinpa testimielessä hieman normaalimpaa treeniä salilla ja sain selkeän vastauksen, ettei tässä vielä kunnossa olla, vaikka yleiset tuntemukset muuta väittävätkin. Reilu tunti treenin loputtua huitelivat sykkeet vielä satasen paremmalla puolen sohvalla maatessa, vaikka leposyke menee alle neljän kympin. Ja väsytti, eikä ihme. Ihan turha haaveilla vielä lenkkeilystä; jatketaan leppostelua ja katsellaan joulun tienoilla uudestaan.
  8. Kiitokset vinkistä! Hermosto ja sen toiminta on outoa ja tuntematonta aluetta meikäläiselle, joten tarpeeseen tulee. Jonkin verran on tullut oma-aloitteisesti harjoiteltua kineettistä venyttelyä, eksentrisiä pitoja jne, joiden hermostollinen rasittavuus on tullut tutuksi. Nyt kylläkin vähemmän, kun on pitänyt antaa sen puolen tasaantua ja palautua, eikä ole tarkkaa tietoa kuinka rasittavia rutiinit loppujen lopuksi ovat.
  9. Nyt reilu kuusi viikkoa ilman juoksuaskeltakaan, periaatteessa taukoa kuitenkin yli parin kuukauden verran. Olo on normaali, mutta erityisen huomioitavaa on se, että sydämen toiminta tuntuu normaalilta sykkeiden lisäksi, kun jälkimmäistennpalattua tavalliselle tasolleen oli pitkään tunne, että lyönnit ovat voimakkaita ja pumppu hakkaa vasten rintaa. Tulevana viikonloppuna oli tarkoitus testata hölkkää, mutta perheessä useita viikkoja jyllännyt flunssa-aalto taitaa kaataa sittennsopivasti itsenikin ja jatketaan taukoa perinteisemmistä syistä. Yllättävää kyllä, ei haittaa. Kaikkeen tottuu, vaikka edelleenkään en malta olla katselematta katukuvassa näkyviä lenkkeilijöitä kateellisena. Voimaharjoittelua on tullut jatkettua viime viikkojen ajan pari kertaa viikossa salilla ja satunnaisesti kotona. Kävelyä 25-30km viikkoon, mutta onhan se vaan ihan perkeleellisen tylsää hommaa... Onneksi vaikuttaisi kuitenkin jo vilkkuvan jonkinlainen valo tunnelin päässä. Onhan tätä tullut elokuun puolivälistä podettuakin.
  10. petteri.vartiaiselta hyvin relevantti puheenvuoro, jälleen kerran. Tuo normaaliuden ylläpito on varmasti avainasemassa, jos oikeasti kestävää ja ylläpidettävää toipumista on havittelemassa. Itsellä kuukausi ilman juoksuaskeltakaan nyt takana. Kävelyä, lihashuoltoa & -aktivointia kotijumpalla sekä lyhyet pistohyökkäykset salille muistuttelemaan jalkojen lihaksia työnteosta pysyvät ohjelmassa, kuten myös aikainen nukkumaanmenoaika ja vähennetty päivittäin kofeiiniannos. Ruokapuolella leipää ja perunaa totuttua enemmän. Keventelyn tuloksista toistaiseksi vaikeaa sanoa, mutta eivät taida jalat vielä ihan normaaliajoissa palautua voimaharjoituksista. Samalla linjalla siis jatketaan kohti joulukuuta. Ylen uutisissa oli muuten vastikään juttua ylirasitustilasta. Ylikunto -termiä käytetään näemmä edelleen ja mikäpä siinä, tekee varmaan asiasta helpommin ymmärrettävän, vaikka kroonistunut / krooninen ylirasitustila ehkä asiaa paremmin kuvaisikin. http://yle.fi/uutiset/3-9279629
  11. Erittäin hyvä huomio ylirasitustilan yksilöllisyydestä. Tämä vaikeuttaa taatusti myös diagnosointia, enkä ihmettelisi mikäli se olisi yksi syy vaikkapa nyt julkisen puolen terheydenhuollon haluttomuuteen olla asian kanssa tekemisissä pidemmälläkään tikulla. Palaa nimittäin aika tavalla rahaa ja resursseja jos jokaisen sunnuntailenkkeilijän ylikunnot aletaan tosissaan selvittämään.
  12. Kun näitä asioita pui ja puntaroi mielessään tarpeeksi, on aika hyvä palata ihan perusjärkeen ja todeta, että jos väsyttää niin pitäisi varmaan levätä. Tässä tietenkin vedetään mutkia suoriksi aika lailla, mutta ainakin itse syyllistyn usein vaikeuttamaan asioita turhalla analysoinnilla ja muulla metkuilulla aivan tarpeettomasti. Tähän päätelmään saavuin, kun pyrin hahmottamaan taas asioita hieman suuremmassa mittakaavassa sen perus treeninäkökulman ikään kuin pakon edessä hylättyäni toistaiseksi. Välillä tauko ja toimettomuus vetää tunnelman aika pohjalukemiin, mutta toisaalta vahingosta pitää ottaa oppimiskokemuksena irti kaikki mahdollinen ja toivon mukaan viisastutaan hieman siinä samalla. Aika näyttää miten käy.
  13. petteri.vartiainen: Osaan kyllä arvostaa näitä yleispäteviä neuvoja ja kommentteja, ne kuitenkin puhuvat omaa kieltään myös vastaajan vastuullisuudentunnosta ja sen myötä niihin on helpompaa suhtautua vastaanottavaisemmin. alisuoriutuja: melko kattavat verikokeet on otettu, hemot, raudat, kilpirauhaset, myko ja mitähän niitä oli. Kuitenkin kaikki asiaan kuuluvat katettu. Vaikka perustyöterveyslääkärillä ylirasitusdiagnoosia tuskin edes tehtäisiin, luulisin että muut selitykset saatiin suljettua pois laskuista. Mitään yksittäistä, tarkkaa testiähän tilan toteamiseen ei olekaan, joten käsitykseni mukaan suorituskyvyn alenemisen havaitseminen ja muiden taudinaiheuttajien poissulkeminen on se prosessi, jota erikoislääkärilläkin käytettäisiin. Mitä tulee hormonihoitomahdollisuuksiin, olen ehkä liian konservatiivinen tai ennakkoluuloinen lähtemään sille tielle, mutta lihaksiston aktivointi mahdollisimman pienellä rasituskuormalla kyllä kiinnostaa ja siihen olen intuitiivisesti pyrkinyt. Ilman selkeää ihmisen fysiologian ja anatomian tuntemusta tämä menee tosin aika trial & error -pohjalta.
  14. Tämä voisi olla järkevää, kiirettähän tässä on turha yrittää pitää. Muutaman viikon jos vielä vaikka jatkaisi kävelylinjalla ja sitten alkaisi palaamaan hölkkätestailuun. Voi, kun sitä osaisikin pitää pään kylmänä ja pitää prioriteetit tärkeysjärjestyksessä. Kun liikkuminen ylipäätään antaa elämään ison osan sisältöä, on yllättävän vaikeaa ottaa askelia taaksepäin laajempaa perspektiiviä hakiessa näin pakon edessä. Tilanne lienee aika lailla sama jokaisella vaivan kanssa kamppailleella.
  15. Kalorivaje ei sinänsä huoleta, koska päivittäin saanti ei juurikaan nyt toipilasaikana ole poikennut aiemmasta. Lihaskunnossa ja voimassa ei järkyttävää rapistumista ole havaittavissa, joten en usko kehonkoostumuksen järkkyneen lepoaikana juurikaan. Painossa ei myöskään muutoksia, minkä oletan kertovan ylirasitustilaan ajautumista edeltävästä, riittämättömästä energiansaannista. Kiitokset petteri.vartiaiselle joka tapauksessa tämän erittäin tärkeän seikan esilletuonnista. Miinuskaloreilla toipuminen on vaikeaa, enkä sitä kenellekään suosittele. Päinvastoin, vaikka mieluumin varovaisesti positiivisella energiatasapainolla; jos lisärasvoja kertyisikin, on niistä huomattavasti helpompaa päästä eroon toipumisen jälkeen (halutessaan) kuin miinuksilla menetetyn lihaksen takaisin rakentaminen. Sairastaessa painon putoaminen on ollut itselleni aina selkeä uhka, koska keho ei välttämättä pyydä energiaa samalla tavalla kuin aktiivisena ollessaan. Luulisin kuitenkin tässä asiassa viisastuneeni entisistä tyhmyyksistä, ts. ei kannata ilahtua jos aamupaino laskee kuin taianomaisesti, vaikka ei tekisi käytännössä mitään rasittavaa. Seppo: kiitos kommentistasi. Pakkohan se jossain vaiheessa on tosiaan kokeilla missä mennään. Tarkoitus ei suinkaan ole hypätä takaisin treenikiertoon, vaan yrittää saada selville milloin olisi mahdollista korvata esim yksi viikottaisista kävelyistä kevyellä hölkällä.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy