mage

Eilen meni eka yli 10 km lenkki hyvin. 15 km ja tänään vain pieniä tuntemuksia polvessa.

Viime postauksesta vuosi ja ei mitään käsitystä, onko tämä palsta edelleen aktiivinen vai ei....saati onko täällä vielä tuttuja. No, kirjataan asioita ainakin oman muistin tueksi. - 2015 elämäni kunnossa ja polvi alkoi oireilemaan - 2016 tähystys - mitään ongelmaa ei löytynyt. Elokuussa pääsin aloittamaan treenauksen ja meno tyssäsi bakerin kystaan - 2017 kesällä polvi kestänyt juoksu kuin pari sataa metriä, vaikka olisi pitänyt miten pitkän tauon tahansa - valmis laittamaan lenkkarit naulaan - 2017 syksyllä polvi vääntyi jäällä - magneetti - kierukka revennyt - leikkaus marraskuussa Toiveet pilvissä, koska leikkaus meni tosi hyvin ja toivuin jäälle 3 viikossa....liian nopeasti. Polvi ei kestänyt pelaamista peräkkäisinä iltoina ja vasta huhtikuussa 2018 alkoi kestää juoksua enemmän kuin yhden 3 km lenkin viikossa. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että treenata voi nippanappa 5 kertaa viikkossa, josta juoksua saa olla 3 kertaa. Muutoin polveen tulee tuntemuksia. Nyt mennään ihan puhtaasti polven ehdoilla. Huomenna kokeillaan uutta rajaa eli 15 km lenkki. Tähän mennessä pisin ollut 10 km (vetänyt sen 3 kertaa ilman ongelmaa). Odottelen, että polvi kestää sen 4-5 juoksukertaa viikossa ja vasta sitten otan 25 km lenkin takaisin ohjelmaan. Kunto on aivan pohjilla, kuten 3 vuoden juoksutauosta voi arvata. Kokeilin 7 km maksimin ja olin vaatimattomasti 5min30sek ennätystä perässä. Pohjalta lähdetään, mutta väliäkö sillä, kun voi taas juosta. Katsotaan, jos kaikki menisi nappiin, niin ensi vuonna voisi miettiä maratonia.

Toisella viikolla tuli ongelmia. Viikko sitten sunnuntaina vedetty "lenkki" (300 m juoksu - 700 m kävely, yht. 3.5 km) antoi vähän ikävää signaalia lopussa: polvessa tuntui samaa tunnetta kuin normijuoksussa. Seuravaana päivänä portaissa huomasi kipua polvessa joka askeleella. Viikkoa juoksutaukoa välissä ja suurin toivein valmistauduin juoksemaan 800 m - kävelyä 200 m, yht. 4 km). Ehdin juosta 240 m, kun pohkeessa vihlaisi. Vaikka stoppasin heti, loppuilta meni luukatessa. Ilmeisesti pohkeessa oli sitten jokin jumi, joka kinnasi kiinni ilman varoitusta. Siirrän aloitusta varovaisemmalle pohjalle eli asfaltilta pururadalle. Katsotaan, jos päkijäjuoksua voisi tehdä edes pehmeällä alustalla.

Kun olen nyt siinä pisteessä, että juosta ei voi kuin 900 m (ihan sama, miten monta viikkoa pitää juoksujen välissä), päätin kokeille uutta tapaa. Toki siinä menee varmaan vuosi, että paikat kestävät juoksua, mutta eipä tässä paljoa ole menetettävää.Lekurien viimeisin arvaus oli, että pieni särö polvessa ja askellukseni sekoittavat solujen aineenvaihdon ja siitä tulee bakerin kysta jne. Keräilen blogiini viikkoraporttia, miten homma edistyy. Muutaman päivän tutkin ja arvalla valitsin Feelmaxin Osma 5:n. Jos jalka kestää päkiällä juoksemista, Adidas Azero on varalla, jos vähän vaimennusta kaipaan. Jokaisesta tuutista tulee varoitusta kevyestä aloittamisesta, joten yritän sitä. Ensimmäiseki kävelin 3 km Feelmaxi jalassa. Oli ihan kokemus. Pari isompaa hiekoitussepelin kiveä tuntuivat ihan raikkaasta pohjasta läpi. Toiseksi jouduin lyhentämään askeltani. Pidemmällä askeleella kantapää iski liian reippaasi maahan. Ensimmäinen lenkki oli tosi varovainen. 900m kävelyä, 100 m juoksu. Yhteensä 3.5 km. Seuraavana aamuna ei tuntunut jaloissa miltään. Suunnitelma on - w1: 100/900, 3.5 km - w2: 300/700 3.5 km - W3 800/200 3.5 km - w4 : 3.5 km Isoin juttu tässä on, että mulla on taas jotain toivoa, mitä kokeilla. Tämä viimeinen 8 kk on ollut synkitelyä juoksun osalta.

Polvi tähystysleikattiin siis huhtikuussa viime vuonna ja toipuminen oli hidasta. Heinäkuussa ei vielä juostu, joten Magen Cooper jäi väliin elokuussa. Elokuun puolella jalka alkoi kestää juoksua ja maltillisella nostoilla luulin pääseväni jo takaisin juoksemaan. Kuukauden treenattuani olin jo 4 krt/viikossa rytmissä, kun iski "uusi vaiva". Vähänkin istumisen jälkeen nousetessa ylös polveen sattui ikäänkuin paineena sisältä. Sitä ihmeteltiin muutamankin lääkärin toimesta, kunnes fyssari asian pointtasi: bakerin kysta. Se ei tule koskaan terveeseen polveen. Erilaisia kuntouksia kokeiltiin syksyn mittaan, mutta tilanne ei muuttunut. Jalka ei sietänyt juoksua. Tai siis näin asian linjasin, koska 2*3 km lenkin viikossa pystyi juoksemaan. Helmikuussa tilanne paheni eli jalka ei kestänyt juoksua lainkaan. Nyt ihan kirjaimellisesti. Kokeilut 2-3 viikon välein päättyvät aina samaan: alle kilometri, polveen vihlaisee ja sen jälkeen liikutaan vain ontuen seuraavat 10 minuuttia. Jalka kipeä 2-3 päivää. Toukokuussa kokeilin pehmeällä alustalla juoksua ja ehdin jo riemastua. Pystyin juoksemaan 7 km lenkin ilman kipuja. No, seuravaat 2 viikkoa ei sitten jalalla tehtykään mitään, ei edes fillarointia kestänyt. Hassuinta tai hauskinta asiassa on se, että jäällä voi tehdä mitä vain. Polvi kestää hyvin 3 peliäkin vuorokauden sisään. Ei mitään oiretta. Yleinen ohje lekureilta on ollut, että vaihda lajia. Helpommin sanottu kuin tehty. Nyt mietin, jos barefoot voisi olla ratkaisu. Tässä ei ole mitään menetettävää. kop.kop. Tokihan siinä menee ainakin vuosi kaikenlaisten pohje- ja akillesvaivojen kanssa, kun jalat yrittävät tottua juoksemaan ilman kenkien tukea.

Mystinen polvivaiva tähystysleikkattiin huhtikuun lopussa ja ei sieltä mitään merkittävää löytynyt. Vähän siloteltiin sileitä rustopintoja ja poistettiin kudosta. Odotusarvo oli, että 2 viikon treenitauko. No, taukoa oli ennen operaatiota kertynyt jo 2 kuukautta eli helmikuussa olin pystynyt juoksemaan ennen tätä operaatiota. Operaatio meni hyvin ja toipuminenkin edistyi parin ekan päivän aikana odotetusti, mutta sitten tyssäsi. Kuntoutusohjelmassa luki, että viikon päästä operaatiosta voi kuntopyörällä kevyesti polkea. Mulla ei kuntopyörää, mutta kilpafillari kylläkin. Operaatiosta oli kulunut 6 päivää, joten 1+1 ja olin fillarilenkillä. Poljin kevyellä välityksellä 12 km ja polvi taipui paljon paremmin. Muutaman tunnin olin tyytyväinen. Yöllä iski kramppi, kipeä sellainen, polveen 8 kertaa. Tätä kramppailua jatkui viikon ajan sekä öisin, että päivällä, jos istuin pidempään kuin 10 minuuttia eli 20+ kertaa päivässä. Siperia opetti ja odotin ja odotin kiltisti, että neste poistuisi polvesta ja voisin olla kyykyssä pidempään kuin 2 sekuntia. Sitä odottelu keskitin sitten 6 viikkoa eli kesäkuun puolessa välissä uskaltauduin fillarilenkille. Polvi on ollut siinä hapessa, että sillä kestää vetää viikossa 3 km juoksun ja yhden pyörälenkin. Kokeilin vetää kaksi juoksulenkkiä ja sen seurauksena fillarointikin sattui liikaa useamman päivän ajan. Portaita ei pysyt kulkemaan ylös eikä alas irvistelemättä. Tällä viikolla on vihdoin menty eteenpäin eli alkuviikon juoksulenkki ei turvottanut enää polvea ihmeellisemmin, joten kokeilin vetää toisen lenkin. Järkevää se ei välttämättä ollut eikä varsinkaan juosta hana auki, mutta tässä ei ole pystynyt vetämään kovaa kuin kerran fillarilla sitten tammikuun. Aika oli juuri niin huono kuin oletinkin, kun treenitaukoa on 4 kuukautta, josta 1.5 kk täyslepoa, Olen ennätyksestä 3 minuuttia 7 kilsalla perässä. Viimeksi olen ollut yhtä huonossa kunnossa 2008. Huvittavaa kyllä 3:29 maraennätys on edelleen siltä vuodelta, koska olen pystynyt vammojen vuoksi yrittämään maratonia tasan kerran näiden 8 "paremman" vuoden aikana ja silloinkin jännekalvo hajosi kesken juoksun. Nyt istutaan jäät polvessa ja kädet ristissä pyytäen, että jalka ei olisi ottanut osumaa revityksestä, vaan tässä voisi treenata normaalisti heinäkuun ja juosta Magen Cooperissa 6.8.

Lyhyt kertaus: viime keväänä olin elämäni kunnossa, kunnes polveen iski mystinen kipu varoittamatta: ei kestänyt askeltakaan kesken lenkin, jalkaa heilutteli minuutin ja taas pystyi juoksemaan. Kaikki olivat samaa mieltä, että siellä meni jotain väliin : magneetti ja mitään ei näkynyt. 6 viikkoa juoksematta, feilaus Forssassa ja kesä oli taputeltu. Talvi meni vähän hankalasti : 2 * 2 viikon kuumeflussa totaalilevolla, toipumista räkätaudista perään 2*2 viikkoa. Kun välissä olin juoksukunnossa, tammikuun pakkaset terrosoivat juoksua aika pahasti. Helmikuussa pääsin juoksun makuun ja poks: sama polvivaiva kuin viime keväänä iski. Nyt se tuli vielä pahempana eli jäälläkään ei välillä pystynyt käymään. Tosi omituinen vaiva polven yläosassa, mutta siellä sisällä. Kävin uudestaan magneetissa ja ei mitään. 5 viikon breikin jälkeen kokeilin juosta ja pari lenkkiä meni, kunnes tuli taas kipusignaali. Juoksu ei kestä, mutta kakkosdivari voi vetää jäällä usein ongelmitta. Pari peliä on jäänyt kesken. Yläkerran ihmeenä työpaikan vakuutus maksaa tähystyksen, joten siihen nyt tulevana maanantaina. Mielenkiinnolla odotan, löytyykö sieltä mitään. Ainakin rustopintoja silotellaan ja rasvakudosta poistetaan, koska arvaus on, että sinne tulee tulehdus, jotakin paisuu ja menee väliin. Ja juu, tulehtuskipulääkkeillä yritettiin, mutta ilman tulosta. Viimeksi tähystyksestä ei tullut kuin parin viikon breikki treeniin. Jos toukokuun puolivälistä pääsisi treenaamaan täysipainoisesti, syksyllä voisi vielä suunnata kisoihin.

Lontoossa istuin bussissa kakkoskerroksessa. Vierellä penkillä oli pari teinityttöä, selvästi alle 18 v. Olivat juttelevinaan keskenään suomeksi, mutta sanat oli suunnattu mulle (kuvasivat vaatteeni jne.). Tarinaa tuli tyyliin "Sano nyt vaan ihan rohkesti, sun tekee kuitenkin mieli **** mun kanssa". Tätä tarinaa jatkui koko ajan rivompana 10 minuuttia, jonka bussissa olin. Vahingossakaan en ilmeelläni paljastanut, että ymmärrän toki suomea. Jäädessäni bussista pois ennen alakertaan menoa, totesin vain "On sulla jutut". Tyttöjen ilmeet ja kasvojen tulipunainen väri on piirtynyt elävästi mieleen...

Nyt tuli mulle uutta tietoa. Valaisetko, mistä tuo lukema oikein tulee ? Itsekin olin (tai olen) käsityksessä, että 21097,5 on puolikkaan pituus.

Kieltäydyn uskomasta laskureita ja tavoittelen 45-v uusia ennätyksiä. Ei ole ennätyksiä viime vuosina näkynyt ja paikat eivät meinaa kestää haluamaani treeniä, mutta laskuriin en usko Kohti omia huippuaioja

​Voi sitä kai hellimiseksikin sanoa.... Luit varmaan hellimiseen "tyytyväisten" kommentit tästä ketjusta ?

​Haastan aina nuorempia, koska heiltä saa oletusarvoisesti pataan. Kun olet vielä nainen ja vetänyt maralla tuloksen tiskiin, johon en ikinä ole enkä tule pystymään, voitto sinusta missä tahansa juoksua etäisesti muistuttavassa lajissa (esim. pussihyppely) oikeuttaa henkiseen kunniakirjaan. Kun vielä lisää listaan faktan, että viime vuonna Cooperissa et karannut omille teillesi --> aivan täydellinen haastokohde: nuorempi, mua parempi ja nainen, mutta silti pienen pieni mahdollisuus yllättää riittävän lyhyellä matkalla. Zemppiä telakalle. Â

Missä otamme revannssin Forssasta ? Lähdetkö Jyväskylään ?

Kuulostaa kovasti, että olit Forssassa. Jos katsot Forssan ketjua (en ole varma näetkö ilman rekisteröitymistä), siellä meistä suurin osa epäonnistui suhteessa tavoitteisiin. Jos nyt oikein reippaasti yleistää parista kommentista: puolikkaalla 7 min tavoiteajasta nenuun ja olotila huono kisan jälkeen, maralla tuplat. Nestevajauksen oireita kuvailit, joten se meni pieleen. Kokeneitakin juoksijoita sama vaivasti, vaikka nestettä oli nautittu etukäteen. Tuollainen eka lämpöisempi keli verrattuna treenijaksoon tekee vain helposti tepposet.   Â

Vuorokausi mennyt ja olotila tasaantunut. Lukiessani Forssan keskustelupalstaa näki kyllä selvästi, että keli vei montaa muutakin kuin minua eilen. Hannulan kanssa oli kiva heittää läppää ennen kisaa, joten ei eilinen mennyt hukkaan. Aamulla heräilin normisti kuudelta, käytin koiran ulkona ja nykäisin lenkkarit jalkaan. Oli pakko kokeilla eilisen uusintaa eli ensimmäisiä kilometrejä. Nyt oli +15 ja tihkusade. Homma rullasi normaalisti ja vaikka eilen tuli vedettyä sen päivän puolimaravauhdilla vajaa kymppi, ei 4 minuutin vauhdilla vajaa vitonen tuntunut pahalta. Toki hengitys oli raskaampaa kuin puolikkaalla saisi olla, mutta toisaalta puolikkaalla juoksisinkin reilu 10 sekuntia hiljempaa kilsaa kohti. Keskeytys tuntuu nyt fiksulta ratkaisulta. Sydärin jälkeen noiden lämpöisten juoksujen kanssa on täysin käsittämättömän isoja ongelmia verratuna aikaan ennen tälliä. Enempi tässä on miettynyt, mistä raju reaktio yhden kisan keskeytyksestä johtui. Vuonna 2012 olin silloin parhaassa kunnossa ikinä ja keli teki Forssassa eilisen kaltaisen tempun. Heinäkuussa silloin iski PF ja juoksu oli 6 kk:ksi taputeltu. Ennätyskunnosta ei jäänyt käteen kuin ratakympin ennätys, ei puolikasta tai maratonia. Viime vuonna Forssa meni jostain syystä pieleen ja sain sieltä tuliaisena PF uusiutuneena. Taas jäi mara väliin. Nyt olen vielä paremmassa kunnossa kuin 2012 ja jäin ilman tulosta. Nyt ei ole PF:ää (kop,kop) jaloissa, mutta jotenkin putki tuntui väistämättömältä: Forssa pieleen ja kausi on taputeltu. Muta eihän se noin ole. Nyt jäädään jälki-ilmona kyttäämään, jos Paavoon tai Hämeenlinnaan iskisi vain +20 keli. Siihen saakka pyrin juoksemaan kuumalla ja pitämään jalat kunnossa (en ylitä 200 km/kk juosten, vaan käytän fillarointia). Syyskuussa Jyväskylässä mara ja viimeistään lokakuussa puolikas Vantaalla. Ja välissä yritän pestä Soilin Cooperissa.   Â