Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 11.04.2019 in all areas

  1. 28 points
    Helsinki Spring Marathon 2019 -raportti eli Miten kolmekymmentä vuotta juoksua harrastanut pärjäsi elämänsä kolmannella maratonilla Junassa istumapaikkakseni oli merkitty numero 52. Helsingin Olympialaisten vuosi, ilahduin. Se ei voi tarkoittaa muuta kuin onnea maratonille! Puolentoista tunnin matka kului katsellen keväisen karuja maisemia ja kanssamatkustajia. Tyttö vieressä multitaaskasi: taivutti ripsiä sylissään avonainen Michelle Obaman elämäkerta ja toisessa kädessä älypuhelimen somekeskustelu. Käytävän toisella puolella neulottiin ja naposteltiin pensasmustikoita ja kinkkua. Riihimäen kohdalla kävin vessassa ja vaihdoin päälle juoksuasun. Hetken mietin, että jos jättäisi puhelimen talvitakin taskuun. Juoksisi vain pitkän lenkin, ei sen enempää. Pasilassa vaihdoin lähijunaan. Lattialle oli tallottu Paavo Arhinmäen vaalimainos. Asemalta kävelin opeltua reittiä kisapaikalle. Näyttö baarin seinässä kertoi ilman lämpötilaksi seitsemän astetta. Hain juoksunumeron, tarkastin tavarasäilytyksen sijainnin ja maalialueen. Söin banaanin. Yritin löytää koulurakennukseen, jonka pukuhuoneet oli varattu juoksijoiden käyttöön. Koulun ovi oli kiinni, mutta viereinen kirjaston ovi oli auki. Kirjastossa oli koululaisten taidenäyttely. Kukka-asetelmia, pöllön lento kuun editse, haikara muuttomatkalla. Kiinnitin kilpailunumeron rintaani. Hyllyssä oli Baba Lybeckin kirja Habaa. Maalialueelle oli jo kerääntynyt juoksijoita. Paidoissa luki juostut maratonit: Los Angeles, New York, Abu Dhabi, Tallinna, Tukholma. Nyt muistetaan ottaa eka kierros rauhallisesti, sanoi joku, eikä lähdetä hätiköimään niin kuin Raatteella. Moni juoksija näytti tuntevan kanssakilpailijansa. Itse tunnistin kasvoista vain yhdet: ruskettuneen, lettipäisen naisen. Muistin naisen ensimmäiseltä maratoniltani. Älkää eksykö, toimitsija joukon edessä sanoi ja alkoi laskea sekunteja. Sitten pamahti. Aloin juosta. Tai lönkytellä. Porukkaa lappoi ohitseni, katselin selkiä. Ja päitä. Vanhemmalla miehellä oli virkattu myssy päässään. Samanlainen myssy oli ohittanut minut ensimmäisellä maratonilla: 40 kilometrin kohdalla. Odotas vaan, kun vauhtiin päästään, päätin. Reitti kulki omakotitaloalueen lävitse joelle. Olin kahdesti elämäni aikana asunut lähitienoilla, mutta nämä tiet olivat vieraita. Sillalta reitti ei kääntynyt joenrantaa, edellissyksyiselle lenkkipolulleni, vaan pellonlaitaan. Ilman täytti keväinen liverrys, leivon laulu. Tie oli suora ja pitkä, ilma seisoi paikallaan. Neljä kilometriä, kertoi kyltti tien laidassa. Vasta neljä, huomasin ajattelevani. Onkohan maratonjuoksu aina tällaista, mietin. Kun saa juosta pitkiä lenkkejä, silloin kun itselleen parhaiten sopii, on helppo kuvitella itsensä kiitämässä maratonilla, niin iloisesti askel nousee. Mutta maratonilla tilanne on toinen: ajoitus on aina väärä. Alla on huonosti nukuttu yö, paikasta toiseen siirtymisen stressiä eikä kunnon ajoituksestakaan ole varmuutta. Sitä vaan laitetaan askelta toisen eteen, työnteon maku suussa. Olin etukäteen päättänyt, että katson kelloa ensimmäisen kerran, kun matkasta on kolmannes takana. Toisen kierroksen lähestyessä en malttanut olla kaivamatta puhelinta taskusta. Näyttö oli pimeä. Oliko akusta virta loppunut? Sain puhelimen virkoamaan. Olin ennätystä hieman jäljessä. Vauhtia tasaisesti kiristämällä asia olisi korjattu. Tosin kumpikaan edellisistä maratoneista ei ollut loppuun asti nousujohteinen. Väki harveni. Juoksijoita lönkötteli kolmen, neljän hengen porukoissa. Usein jättäydyin tarkoituksella useamman askeleen päähän. Oli parempi puuskuttaa omassa rauhassa. Kahdessa mutkassa avautui näkymä kauemmas, juoksijoiden letkaan. Yritin pistää mieleen selkiä. Ohitettu selkä tulisi mahdollisesti olemaan ainoa ilon aihe tällä maratonilla. Lettipäälle jätin hyvästit 16 kilometrissä, virkatulle pipolle jo aiemmin. Toisen kierroksen lopussa puhelin ei enää suostunut käynnistymään. Sivusta kuulin kuitenkin huudon: Kaksi minuuttia lähtöön. Puolimaratoonarit, tajusin. Päättelin olevani ennätysvauhdissa, mutta kestäisinkö vauhdissa loppuun asti? Miestä alkoi tulla hurjaa vauhtia. Katselin ihaillen lennokasta askellusta ja kauniita vartaloita. Jos aluksi olinkin pelästynyt puolimaratoonareiden vyöryä, nyt siitä oli pelkkää iloa. Juoksin pitkälle kolmatta kierrosta puolimaratoonareiden imussa. Malmia lähestyessä jäljellä oli enää hitaimmat, joiden kanssa taitoin samaa matkaa. Maratoonareista ei ollut tietoakaan. Tunnistin vain yhden, tempoilevasti juoksevan nuorukaisen. Soronnoo! Viimeiselle kierrokselle lähtiessä en enää tiennyt, missä vauhdissa kuljen. Kolmas kierros oli ollut raskain, mutta puhki en vielä ollut. Yritin keskittyä tehokkaaseen ja tasaiseen hengitykseen. Vasen pohje alkoi kuitenkin nykiä. Pohje potkaisi sivuun ja samassa hengitys häiriintyi. Nestettä höllyi vatsalaukussa. Ja mikä pahinta, vauhtikin tuntui hiipuvan. 37 kilometrin kohdalla keksin uuden kikan. Aikaisemmin olin laskenut kilometrejä maaliin. Nyt huijasin itseni ajattelemaan, että viiden kilometrin sijaan juostavana oli vielä yksi kokonainen kierros ja risat. Ajatus antoi ryhtiä. Mietin myös koko syksyn ja talven metsässä juostuja 20 - 25 kilometrin lenkkejä. Yksi maraton on minulle pala kakkua! Loppumatka oli äkkinäisiä mutkia ja ylämäkiä, syöksyä alikulkutunneliin. Kuin ihmeen voimalla sain uutta puhtia. Vastaavaa en ollut vielä maratonilla kokenut: loppukiri. Ohitin pitkään edelläni juosseet kolme naista. Pidemmällä juoksi vielä kolme miestä, joista kauimmaisen tunnistin hyvin. Mies oli ohittanut minut kolmannen kierroksen alussa. Aina välillä olin tavoittanut miestä tämän vaihtaessa kävelyyn, mutta en ollut koskaan päässyt aivan beesiin. Mies oli sittemmin juossut ulos näköpiiristäni. Mutta nyt, jo urheilupuiston lähestyessä, olin saavuttanut miestä. Mies vuoroin käveli ja juoksi. Mitään armoa ei tunneta, päätin. Napsin kaksi juoksijaa minun ja miehen välistä. Olin loppusuoralla. Loppuun asti, kuulin yleisön kannustavan. Rynnin miehen ohi maaliin. Pienet – ja pikkumaiset – ovat juoksijan ilot. Kysyin katsomosta aikaa. Ennätys jäi tekemättä, totesin. Mietin tätä matkalla kotiin. Onko juoksu epäonnistunut, jos ei pysty tekemään ennätystään? Miksi ennätys jäi tekemättä? Olinko vain kuvitellut olevani elämäni kunnossa? Miksi juostut kilometrit ja menestys eivät korreloineet? Oliko viimeistelyssä vika? Tai tavassani treenata – jos sitä ylipäätänsä voi kutsua treenaamiseksi? Minähän vain juoksin. Narinkkatorilla kansanedustajaehdokkaat tekivät viimehetken vaalityötä. Jonotin ensin makkaraa perussuomalaisten kojulla, sitten kasvismakkaraa vihreiden. DJ soitti musiikkia, vaaliväki juhli kuin voitto olisi jo varmistunut. Voitto sitä ja tätä. Seuraava maraton olisi viiden viikon päästä. Mitä jos sekin menee samalla lailla? Kuinka monta tasapaksua maratonia ihminen viitsii juosta? Bussi oli lähes täynnä Suomen jääkiekkojoukkueen kannattajia. Istuin lupaa kysymättä kalleimmalla paikalle, sille jossa sai jalat suoriksi. Joku oli unohtanut penkille energiajuomatölkin. Join sen ja söin täytetyn patongin. Kalkkunaa ja jalopenoja. Tummenevan pilvikannen ja pellon väliin jäi kaistale taivasta. Se värjäytyi punaiseksi. Metsän reunassa roihusi kokko. Hieroin pohkeet, taka- ja etureidet. Hankasin jalkapohjia jalkatukea vasten. Jalat eivät tuntuneet kovin kipeiltä.
  2. 26 points
    Sen tosiaan muutin nyt talvella, kun hoksasin ajaneeni liian kovaa pyörällä. Ajelin vuonna 2018 reilu 12000km pyörällä, ajan siis aina työmatkat kelissä kuin kelissä. Myös muuta ajoa on kohtuullisesti, koska tykkään pyöräillä. Tosiaan viime kesänä keksin kaikkea, että pääsenkö ajamaan mammalle (Somerolle) ja takaisin 30km/h keskinopeudella. No pääsin minä, mutta olihan sekin vaikea raja. Myös Velotourilla koitin 36km/h ryhmässä ajaa kuntoajon, putosin Porvoossa reilun 100km jälkeen ja hiipuen maaliin. Nämä esimerkkejä miksi juoksu alkoi takkuilla. Ajoin liian kovaa pyörällä ja juoksu minusta kärsi siitä. Nyt alkutalvesta alkaen ajanut taas sykeohjatusti ja samalla hieman vähemmän kuin vuosi sitten ja aavistuksen olen nostanut juoksumääriä. Juoksen myös monesti viikolla meno tai paluumatkan töihin ja toisen suunnan Alepapyörällä tai omalla. Nostin helmikuusta lähtien peruslenkkien sykkeet PK1 -> PK2 alaosaan. Juoksen siis nykyisin aika paljon PK2 alueella, mutta vältän arkilenkeissä Vk1 aluetta, vain ylämäissä saa olla siellä. Minulla, jos juoksisin jatkuvasti VK1 alueella, tuo se ensin tullessaan levottomat yöt ja sitten alkaa palautumattomuus. Mittaroin edelleen palautumista unilla. Minulla se toimii parhaiten. Nyrkkisääntö on aina se että kovan reenin ja kilpailun jälkeen voi yhden yön pyöriskellä levottomasti, mutta ei kahta. Jos tulee toinen yö perään, niin heti kaikki kevyeksi kunnes unet palautuu normaaliksi. Myös nuo 10km talvijuoksukisat on hitsin hyviä harkkoja. Niin muutin myös taas hetkeksi tai siihen asti kun huvittaa pitkikset vauhdikkaammaksi. Ne saatan fiiliksestä riippuen juosta kiihtyvänä PK2 alueella ja lopussa ollaan jo VK1 alueella. Lopussa voi olla viimeiset kilometrit hyvinkin nopeita, pääasia että tuntuu ilkiältä. Vähän on jotenkin tunne että en saa enää kuntopiikkiä, ellen tee jotain kovempaa välillä. Toistaiseksi on keho palkinnut tämän hienoisen kiristämisen kuntopiikillä, mutta minulla yleensä tämä ei kestä montaa kuukautta. Ei tämän päivän kaltaista raastoa pää minulla vähään aikaan kestä, nyt voi olla taas ns. funrun juoksuja edessä. Maraton myös on alkanut mielessä pyöriä, mutta se onkin sitten niin erilaista ja enemmän muuttujia matkassa. Pelottaa koko matka, mutta se olisi uskallettava taas sitäkin kattella, kun kerta tämä tavoite nyt tuli saavutettua. Niin pyöräilyssä Sanna Kulberg aikanaan opasti minua pyöräilytekniikassa ja putkelta ajamista. Tapaa pyöräillä joka hyödyttää juoksua parhaiten. Tämä jäi mieleen ja omaksunut tämän omasta mielestä hyvin. Tuttua juttua, tiheää pyöritystä ja seisovilteen ajamista pienissäkin nyppylöissä, ei väännöllä. Ei varmastikkaan mitään uutta, mutta tuli se vielä mieleen. Otin taas rullailut myös mukaan kotijumppaan ja liikkuvuutta pitkästa aikaa olen taas harkkailut. Olen jäykkä kun saapas ja tästä on ehkä ollut hieman apuja. Rasittavaa monesti aavistuksen ärsyttäväähän tuo on, mutta koitellut vain harkkailla. 20:30 uutisten aikana on hyvä vetkutella ja jumpata 🙂 Vielä editoin. Sitten jos palautumaton olo, kisa ollut lähellä tms. juoksen lenkit todella hiljaa. Saatan kävellä osan matkaa ja nopeus voi olla esim 9km/h tai sen allekin. Noissa katton että syke on alle 120 tai sen lähelle. En ole kokenut lenkin menevän pilalle vaikka välillä kävelee. Kuluuhan ainakin kalorioita, jos ei muuta. Tykkään syödä aika usein vähän liikaa. Pahin vika on että en pidä lepopäiviä koskaan, vähintään työmatkat fillarilla (31km). Mutta ei tämä niin nuukaa ole, liikunta on kivaa hommaa 🙂
  3. 18 points
    Elämäni juoksu tämä oli, kiitos ruiskarhu! Keli oli mainio, sekä kuntopiikki osui juuri hyvään aikaan ja hyvä porukka missä laiskotella tuulensuojassa. 8km kohdalla mietin tosissani keskeytystä, kun tuntui niin ilkiältä ja matkaa oli vielä oli edessä. Otin geelin ja mutustelin sitä suussa hyvin pitkään. Sain onneksi aivot uskomaan että nyt tulee lisää virtaa ja se pahin olo sitten katosi. Olen kyllä lapsellisen onnellinen tästä ajasta, ei ollut minulle helppo raja tämä. Onneksi sain sen nyt juostua, kun tuota ikää tulee vain jatkuvasti lisää ja jossain vaiheessa se väkisten alkaa näkymään.
  4. 10 points
    J Simpanen juoksi puokin 1.14.17. @catpaps juoksi älyttömän ajan 1.19.13, onnea!
  5. 8 points
    Tässä linkki HSM - 2019 kisavideooni. Olkaa hyvät:) https://youtu.be/2YLMq3Qv4hc
  6. 7 points
    Tähän omatkin vastaukset: - Jos sauvoja ei ole käyttänyt, niin en Kuusamoon ottaisi. Hyötyä lähinnä paluumatkalla, jos totaalinen hyytymys iskee. Jos jaksaa edes auttavasti hölkätä, niin enemmän haittaa. - Rasvaan varpaat aina. Valkovaseliinilla. En muista milloin olisi tullut viimeksi rakkoja muualle kuin kynsien alle. - En ole vielä koskaan vaihtanut kenkiä/sukkia kesken kisan. Tähän pätee projektimiehen vanha sananlasku: "Älä koske toimivaan järjestelmään." Eri asia sitten, jos on ongelmia jo ollut. - Omat rakkoviritykset ja rasvat kannattaa olla Oulangan dropbagissa. Sen ohi menet kahdesti. Hautajärvellä on järjestäjänkin puolesta hyvät palvelut. Älä yliammu dropbageja, laita vain oikeasti tarvittava tavara ja suunnittele täydennykset etukäteen. Huoltoihin ei saa jäädä asumaan 😉 EDIT: Viime vuonna 83 km kisassa mulla ei ollut dropbagia ollenkaan. Kaikki energia alusta asti kannossa.
  7. 7 points
    Tässä vielä onnenhuumassa vähän päivitellään näitä tietoja ja tämä osus silmään. Sattusin olemaan edellinen kirjoittaja, niin tupsautan tähän perään kuittauksen onnistumisesta. Oma tavoittelu lähti käytännössä liikkeelle 2016 Vantaan maratonilta ja siitä vuosi eteenpäin kirjoitinkin tuon edellisen viestin. Sen seitsän kertaa takkua ja lajiin kuuluvaa väliaikaista hidastumista on matkalla ollut, mutta koska tykkään liikunnasta, niin ei se ole sinällään haitannut, toki harmittanut. Nyt kuitenkin sitten tämän rajan alituksessa onnistuin ja mikä parasta, kuntopiikki osui SAUL SM kisaan.
  8. 6 points
    Ei mielestäni. Erinomaista liikuntaa kuitenkin joka poiki myös mainion proosallisen matka/kisaraportin jota olisin jaksanut lukea sivutolkulla lisää. Kiitos siitä 🙂
  9. 6 points
    Kuvia: https://www.facebook.com/petteri.jokela.73/media_set?set=a.984110168462708&type=3 (vapaasti ei-kaupalliseen käyttöön)
  10. 5 points
    Joo on se maailman ahdistavin paikka. Mustalla huumorilla ja muutenkin huumorilla mentiin. Painajaisia tietysti näki. Hämeenlinnassa 6B Sydänosastolla oli jopa ilmainen langaton netti käytössä. Se vähän helpotti, kun tuolla 10min tuntuu tunnilta. Oli siellä tuo langaton kannettava sydäntä seuraava laite 24h. Sitäkään tuo kännykän nettikäyttö ei haitannut. Päivitystä omaan tilanteeseen. Ensimmäiset juoksu askeleet eilen 2.3km lenkillä. Pieniä pätkiä n. 9km/h vauhtia ja kävelyä. Sykettä en vielä uskaltanut nostaa kuin 120. Kerran kävi 128. Koko ajan kuitenkin pelkäsi mitäs jos tulee sydän juttuja ? No ei tuntunut pahalta missään vaiheessa. Kävelyssä se on ollut max. seisomasyke+ 20 oli fysioterapeutin määräys 1kk. Nyt on tuo merkkipaalu ohitettu ja pikkuhiljaa saa alkaa treenaamaan juoksua. Syyskuussa on Lassen Hölkkä puolimaraton. Siihen pitäisi keritä niin, että toukokuu vielä km keräilyä ja sitten 3kk jakso tulostreeniä. Saa nähdä painoakin yritetään pudottaa, että olisi vähän kepeämpi askel.
  11. 5 points
    Bongasin eilisellä lenkillä soutuveneen.
  12. 5 points
    Viikonloppuna meni puolimaraton aikaan 1:24:25 ja ennätys parani yli kuudella minuutilla verrattuna vuoden takaiseen, elämäni ensimmäiseen puolikkaaseen! Taitaa kuitenkin jäädä tämä ketju kuittaamatta? Kun laskin kertoo ajan olevan tasan tuo 4min/km tai jos tarkkoja ollaan niin taitaa ylittää reilulla sekunnilla tuon ajan ... 😅 (4x21.0975=84,39 = 1h 24min 23,4s.
  13. 5 points
    Ketju taputeltu, HSM10 sub 39! Meni kyllä ihmeen helpon tuntuisesti (tietysti näin jälkikäteen ajatellen😀). Kunto sinänsä oli jo pieni kysymysmerkki talven jäljiltä ja kun vaaka ilmoitti parin kilon kahvakuulan piilottelevan vatsanahan alla, niin odotukset eivät olleet järin korkealla. Pari ekaa kilometriä tuntuikin siltä, ettei tästä mitään tule (2. kilsa loivaan alamäkeen 4:07), mutta sen jälkeen kone aukesi ja sain raastettua itseni tasaista 3:50-3:55 kulkevan veturin peesiin. Siitä eteenpäin kilometrit soljuivat huomattavasti mukavammin ja ainoa pelko oli oikeastaan mahdollinen pohjekramppi, joita tuppaan saamaan aika helposti. Viileähkö sää ja tarpeeksi lyhyt matka pitivät ne onneksi tällä kertaa loitolla. HSM on loistava, sopivan ruuhkaton kevättapahtuma ja tänä vuonna HSM täysmatka oli tietysti erityisen jännä. Onnea kaikille osallistujille ja järjestäjille kiitos!
  14. 5 points
    Mie arvasin, että suurin jännityksen aihe on, että eksyykö Baltsu.
  15. 5 points
    Nyt kun olen jo reilun viikon hölkötellyt (heh), uskallan vastata U-M:n kysymykseen omasta näkökulmastani. Jos on aktiivinen juoksutausta, ei uudelleen aloittaminen missään tapauksessa ole aivan samanlaista kuin aidolla aloittelijalla. Juoksu on jo lähtokohtaisesti aivan toisella tasolla taloudellisesti, koska lihasmuisti palailee hyvinkin nopeasti. Mutta koska verenkiertoelimistön kunto on mitä on, ja usein vielä on niitä vuosirenkaitakin, on aivan välttämätöntä kuulostella tuntemuksia todella tarkasti. Minulle tämä on nyt kolmas startti. Juoksin aktiivisesti 90-luvulla, ja sitten aloitin uudestaan 2005. Se homma loppui kokonaan joskus 2012, ja nyt sitten uusi startti 2019. Tuntuma on täysin toinen nyt kuin aloittaessa 2005, vaikka painoa on hieman enemmän kuin silloin. En todellakaan rupea vetämään mitään "15 minuuttia hengästystä pari kertaa viikossa"-ohjelmaa, vaan rakennan heti kättelyssä päivittäisen rutiinin. Tietysti joudun koko ajan himmailemaan ja katsomaan peiliin. Kirjaimellisesti. Jos ei edes löydä kylkiluita edes sormikopelolla, on ihan turha haaveilla mistään kovin lennokkaasta menosta vielä pitkään aikaan.
  16. 4 points
    Omakohtainen kokemus: perusmatkan keskellä laitetut rakkolastarit ja teipit irtoavat ja aiheuttivat aikonaan enemmän vaivaa kuin hyötyä kun rakko-ongelma eskaloitui. Toivottavasti kuitenkin muilla toimii. Ennaltaehkäisy on siis kaiken aa ja oo IMHO. Ranskalaista ihmerasvaa NOKiakin olen kokeillut mutta perusvaseliini on itselläni toiminut parhaiten. Saatanallisilla (rakko)kivuilla on silti tultu maaliin muutama rymy. Ai niin ja sauvat mukaan. Auttavat jos ei pysty enää kuin kävelemään...mutta jos ei ole ikinä sauvoja käyttänyt niin ehkä ei kannata lähteä sinne harjoittelemaan.
  17. 4 points
    Minusta juoksukilpailussa aika lasketaan paukusta maaliin tuloon. Mitään nettoaikoja eivät tilastot tunne.
  18. 4 points
    Tikkurilassa oli maantiejuoksun SM-kisat ja mielestäni huomionarvoisin seikka on tuo naisten tason nousu. Pronssiin oikeuttavat tulokset vuosina 2016, 2017, 2018 ja 2019 1.19.22, 1.21.09, 1.20.10 ja 1.17.55 Kymmenennen tulokset vastaavasti 1.30.19, 1.27.47, 1.23.39 ja 1.22.40 Miesten puolella nuo tulokset taas on pysyneet aikalailla samalla tasolla viime vuodet, mutta tulostason valossa miesten juoksu on siltikin naisia kovatasoisempi. Kiinnostavuutta lisäisi vielä kun nämä lyhyempien matkojen juoksijat innostuisivat osallistumaan näihin kisoihin (Camilla Richardsson, Kaisa Tyni, Janica Rauma jne.). Miehissähän paremmin mailerina ja estejuoksijana tunnettu Granberg vei tänä vuonna ensikertalaisena mestaruuden.
  19. 4 points
    Kirjoittelen pidemmän rapsan myöhemmin, mutta tässä tiivistetysti mielipiteeni Helsinki Spring Marathonista juoksutapahtumana. Hyvää: - Ajoitus: kevään ensimmäisiä, sopivasti muutama viikko ennen Suomen suurinta ja kauneinta. - Hyvä juoksusää - Nopea reitti - Puolimaratoonareista saa vetoapua maratonin kolmannelle ja neljälle kierrokselle - Geeliä jaetaan neljästi reitillä vrt. Helsinki City Maratonissa kerran. - Iltapäivästartti mahdollistaa maakuntien juoksijoille maratonin päiväretkenä - Halpa Huonoa: - Maailman rumin mitali - Huonot after-run eväät (yksi banaani, energiapatukka, Eloveena-keksi) - Maisemallisesti vaatimaton - Ei kannustajia - Ei ajanottonnäyttöä reitillä - Ei t-paitaa - Koirien ulkoiluttajia reitillä Maraton juostaan neljänä kierroksena, mikä on tylsää, mutta toisaalta voi helpottaa tehtävää: reitti tulee tutuksi ja juoksija voi psyykata itseään juostuilla kierroksilla ja kierrosten sisällä ohitetuilla paikoilla. Maratoonille osallistujista suurin osa on kovakuntoista porukkaa, toisin kuin osallistujamääriltään suurimmissa maratoneissa.
  20. 4 points
    Ensimmäinen 1:30:n alitus ja tämä tapahtui Hsm- puolikkaalla. Meni reilut 3 minuuttia nopeampaa kuin vuosi sitten. Aika oli 1:27:10. Eli ihan tyytyväinen voi olla. Seuraavaksi tavoitteeksi 4:00@/km alitus puokilla. Jospa vuoden päästä se toteutuisi
  21. 3 points
    Nämä mielipiteet eivät ole helposti uskottavia, jos ei ole käytännön näyttöä. Se, että näistä kirjoittelee täällä tai blogissa, niin uskottavampaa lienee se, että tarjoutuu HSM:lle (Helsingin Jyry) tapahtuman tuottajaksi. Vastaa ideoinnista, rahoituksesta ja muista käytännön asioista. Jos HSM tulee isompi ja hienompi tapahtuma ja Helsingin Jyrylle se on taloudellisesti kannattava luulisin, että pääsette sopimukseen. Jos ensi vuoden HSM toimisi kuten ehdotat, otetaan kommenttisi täälläkin ihan eri vakavuudella ja tulet nauttimaan paljon arvostusta
  22. 3 points
    Rullahiihtokausi on aloitettu, 19 km. Hiihtäjät tehdään kesällä 😉. Hitaat rullat rullasivat huonosti kylmällä asfaltilla, nihkeä keli.
  23. 3 points
    9 km PK pikkuteitä. Joella ja merellä paljon vesilintuja, hieno aamu 2 C ja tyyni.
  24. 3 points
    Vanha tarina sosialismista ja ”meillä taitaa olla yhteinen lompakko” ajatusmaailmasta... "Erään yliopiston taloustieteen professori totesi taannoin, ettei ollut koskaan reputtanut yhtään opiskelijaa, mutta sitten reputtikin kokonaisen vuosikurssin kerralla. Kyseinen vuosikurssi oli inttänyt, että sosialismi toimii ja siinä kukaan ei olisi köyhä eikä kukaan rikas, vaan tasa-arvo vallitsisi. Professori sanoi siihen opiskelijoille: "OK, kokeilkaamme sosialismia tällä vuosikurssilla. Kaikista arvosanoista lasketaan keskiarvo ja jokainen saa saman arvosanan, jolloin kukaan ei saa hylättyä ja kukaan ei saa vitosta." Ensimmäisen välitentin jälkeen arvosanoista todellakin laskettiin keskiarvo ja jokainen sai nelosen. Opiskelijat, jotka olivat päntänneet kovasti, olivat tuohtuneita, kun taas vähän lukeneet opiskelijat olivat iloisia. Toisen välitentin lähestyessä ensimmäiseen vähän lukeneet opiskelijat pänttäsivät vielä vähemmän ja paljon päntänneetkin halusivat päästä vähällä, joten hekin lukivat vähemmän. Toisen välitentin keskiarvo olikin vain kakkonen, eikä kukaan ollut enää iloinen! Sama meno jatkui ja kolmannesta välitentistä jaettiinkin jo kaikille hylätyt arvosanat. Tenttien jatkuessa arvosanat eivät enää parantuneet, mutta kinastelu, syyttely ja nimittely sen sijaan lisääntyivät ja johtivat yleiseen pahaan mieleen ja kenenkään haluttomuuteen opiskella muiden hyväksi. Suureksi yllätyksekseen opiskelijat saivat kaikki vuosikurssista hylätyn ja professori kertoi, että myös sosialismi epäonnistuu aina lopulta, koska silloin kun palkinto on suuri, onnistumiseen vaadittava työmäärä on myös suuri, mutta kun valtio ottaa palkinnon pois, niin kukaan ei enää yritä tai edes halua onnistua. Tarinaan liittyy viisi opetusta: 1. Köyhiä ei voi rikastuttaa köyhdyttämällä rikkaat lainsäädännöllä. 2. Mitä yhdelle annetaan ilman työntekoa, sen on jonkun muun täytynyt työllä tehdä. 3. Valtio ei voi antaa kenellekään mitään, mitä se ei ensin ottanut pois joltain toiselta. 4. Varallisuutta ei voi monistaa jakamalla sitä. 5. Kun puolet ihmisistä ajattelee, ettei heidän tarvitse tehdä töitä toisen puolen huolehtiessa heistä ja kun toinen puoli ajattelee, ettei heidän kannata tehdä töitä, koska joku muu saa siitä hyödyn, niin se on minkä tahansa kansakunnan lopun alku."
  25. 3 points
    No nyt ymmärränkin miksi kepulaisena ei oikein kule noissa :) :) Ja vakavemmin sanottuna, noilla asioilla ole vitunkaan merkitystä.
  26. 3 points
    Maratonin sponsorilla, LIDL:llä, oli maaliskuussa kilpailu, jossa Instagram-kuvan lähettäneiden kesken arvottiin osallistumisoikeuksia. Minä ostin postikortin, johon kirjoitin kaunokirjaimin: Osallistun tällä kortilla kilpailuun. Sähköpostiin tuli viikon päästä meili: Onnea voittajalle! Vuosi alkaa siis kilpailuvoittoisesti, kun sunnuntaina tuli jolkoteltua jo yksi maratoni. Mitenköhän tässä treenaisi maratonien välissä, se on vielä epäselvää. Eiköhän se vastaus löydy täältä arkistojen kätköistä.
  27. 3 points
    Hcm kuuluu myös minun kevään suunnitelmaan.
  28. 3 points
  29. 3 points
    Kyllä mie olin siinä Tapaninkyläntien ja Suutarilantien liikenneympyrän kohdalla 45 minuuttia läpsyttelemässä käsiä ja joillekin huutelemassakin (kannustuksia). Kärki tuli pienen odottelun jälkeen kolmannen kerran siihen ja Sepollekin huusin. Taisi olla niin keskittynyt juoksuun, ettei reagoinut kyllä mitenkään.
  30. 3 points
    Seppo ja Tumpelo vetävät kimpassa, hyvältä vaikuttaa, reilusti alle 3:00 tahdissa......
  31. 3 points
    Aika tarkkaa tekemistä kympin mukaan :
  32. 3 points
    Mm. springmarathonisteille:
  33. 3 points
    Mielenkiintoista ja kovin asiantuntevaa pohdintaa @Running Man juoksukengän ominaisuuksista ja jalan rakenteesta kyllä. Nykymuotoinen pystykävelijän jalka lienee evoluutiossa n. muutaman kymmenen tuhatta vuotta vanha ? Kovapohjaisia kenkiä on käytetty kai parituhatta vuotta. Onko jalka sitten rakenteeltaan muuttunut niin, että keinotekoisella tuella pitää esim. askelta vaimentaa. En tiedä. Askellukseen ja jalan asentoon vaikuttaa kengän rakenne ja vaimennus. Tottakai. Lisäksi veikkaaan kengän painon olevan merkittävä tekijä. Kokeilkaas vaikka heilauttaa metrin keppiä ilman painoa, tai painon kanssa. Ero on jonkinmoinen. Sitten kun miettii, että heilautuksia tehdään tuhansia peräkkäin, niin paino vaikuttaa varmasti liikerataan ja myös koko kroppaan. Vaikutus korostuu entisestään, jos tossu ohjaa vielä jalan tulokulmaa ja maakontaktia. Lenkkitossu painaa n. 120 -250 g. Paljasjalka tossu painaa ehkä 50 g ( en ole punninnut ). Ilman tossua. tai kevyellä tossulla jalka liikkuu luonnollista rataansa ja mahdolliset askelvirheet korjaantuvat ikäänkuin itsestään, kun jalan lihaksisto tottuu. Alussa jalat on kyllä kipeät. Oma kroppani on on ollut tämän talven testilabrana ja paljasjalka tossut toimivat hyvin. Ei vaimennusta, ei tukea, ei droppia. Ainoa ’myönnytys’ on pari milliä vahva pohja. Tuota kahta milliäkään ei oikeastaan tarvi, kun / jos juoksee matolla.
  34. 3 points
    Laitetaan shortsit jalkaan. Juostaan nopeesti pois jos tulee kylmä. @Baltsu Lähtö tosta urheilukentän vierestä.
  35. 3 points
    https://live.ultimate.dk/desktop/front/index.php?eventid=4222&ignoreuseragent=true ja oma nimi search kenttään?
  36. 2 points
    Miten ihmeessä voit koostaa tietopaketin kilpailusta, mitä et ole ikinä edes kokeillut?
  37. 2 points
    Jollain on tuossa kotipihassa aivan liikaa kevättä rinnassa. Aloittaa kirkumisen, siis aivan kaamean kuuloisen kaakatuksen, jota ensimmäisellä kerralla luulin hätäajoneuvoksi, noin klo 5 aamulla ja lopettaa noin klo 23 illalla. Siinä se puussa istuu, tumma ja selkeästi mustarastasta pienempi. Karsea ääni, näillä tuntomerkeillä mennään ite en järkytykseltä pysty tekemään lajitunnistusta - kuitenkin joku uhanalainen laji, jonka olemassaolosta pitäisi olevinaan iloita. Ei aiheuta iloa tuo!
  38. 2 points
    NOK:sta Kiljander vastasikin, eli ranskalaista voidetta hiertymien estämiseksi. Käytetään ennaltaehkäisevästi noin 3 viikon ajan ennen kisoja. Kisan aikana käytän valkovaseliinia ja sitä myös dropbagiin. Ainakaan itselläni eivät rakkolaastarit ole koskaan pysyneet jalassa, leukoplast voisi pysyä, riippuu toki teipattavasta kohdasta ja vaseliinin määrästä. Itse varmaan tyhjentäisin ja desinfioisin rakon, ja sitten leukoplastia päälle. Fiinimpi jalkahoito vasta kisan jälkeen.
  39. 2 points
    Jos kuntotaso tai joku muu tekijä aiheuttaa murhetta, niin mukavalta tuo sauvoihin nojailu näytti ainakin viime vuonna siellä. Tasaisella väsyneimmät nöyttivät käyttävän niitä pystyssä pysymyseen. Nousuja varten ei varmaankaan niitä ainakaan tarvitse. Sen verran lyhyitä ja jyrkkiä nousuja kuitenkin, että en usko niistä olevan erityistä hyötyä. En ole huomannut koskaan rasvaamisesta mitään iloa, sukkavalinta on mielestäni oleellisempi. Ei välttämättä huono idea. Vaimo on minulta kieltänyt neulan käytön ja löi käteen kirurgin veitsen. Hänen ammatillinen mielipiteensä on, että kaikki löysä iho pitää leikata pois. Tässä mun ajatuksia ja huomioita, en tosin ole koskaan juossut tuota perusmatkaa.
  40. 2 points
    Tämä ansaitsee oman ketjun, vaikka näin myöhäänkin, kun puoli tuntia enää finaalipelin, jossa naiset mukana. Hienosti ensimmäistä kertaa siis finaalissa vuosien yrittämisen jälkeen, joten Go naisleijonat Go...
  41. 2 points
    Ilmeisesti näin on käynyt, sori ☹️ Jäämme suurella mielenkiinnolla odottamaan sitä loistavasti järjestettyä nopeaa Espoolaista maratonia. Vielä sitä ei ole saatu edes järjestettyä vaikka on Kokoomuksen valta-aluetta. Ettei vain olisi tyhjiä lupauksia... Millä kameralla tuo on kuvattu?
  42. 2 points
    Ei Persuja varmasti sivuutetakaan, mutta en näe mitenkään SDP ja PSn löytävän yhteistä säveltä, kun varsinkin maahanmuuttokysymyksissä ajatuksent ovat täysin eri ääripäistä. Lähtökohta kai kuitenkin on että SDP on joka tapauksessa hallituksessa, vaikka tuo voitto ihan rimaa hipoen tulikin kiitos Antti Rinteen takeltelun kampanjassa. Mikä tahansa hallitus tästä tuleekin, niin melko hataralla pohjalla se tulee olemaan yhteisen sävelen suhteen. Toivotaan Suomelle parasta. Edit Jos olisin Halla-aho, niin melkein jäisin oppositioon katsomaan vaikeaa aikaa, ja jysäyttäisin ykköspuolueeksi seuraavissa vaaleissa taantuman iskettyä ja taloudellisen tilanteen Suomessa heikennyttyä entisestään. Tai voihan olla että ennenaikaiset vaalit tästä kärhämästä tulee. Tämä kaikki siis puhtaasti puolueneutraalisti ajateltuna ilman minkäänvärisiä silmälaseja
  43. 2 points
    Hallitusneuvotteluista. SDP ei voi ottaa hallitukseen Kokoomusta, koska talous- ja työvoimapolitiikassa ei löydy yhteistä säveltä. SDP ei voi ottaa hallitukseen Perussuomalaisia, koska tarvitsee lisää puolueita messiin, eivätkä nämä (Vasemmisto, Vihreät) suostu samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa. siispä SDP ottaa hallitukseen Keskustan. Keskusta lähtee riemusta kiljuen hallitukseen, koska tämä on viimeinen mahdollisuus saada läpi Keskustan kuningashanke eli Maakuntamalli. Vasemmisto tulee myös mukaan. Vihreillä tekee tiukkaa, koska turve, mutta myöntyvät.
  44. 2 points
    Kevätseuranta-ketjun innoittamana:
  45. 2 points
    10,89 jäljellä ja reilu 51 min aikaa. Kyllä ehtii, ellei noutaja pääse iskemään jostain puskasta. Toivotaan parasta.
  46. 2 points
    Meninkin väärään junaan. Luulin, että kaikki menee Pukinmäen kautta.
  47. 2 points
    Missä etelässä on lunta? En ole nähnyt lunta enää helmikuun jälkeen. Tässä kuvia Uutelan polkujuoksutreeneistäni viime sunnuntaina. Tuskin mitään eroa Keski-Eurooppaan. Ei ollut märkääkään.
  48. 2 points
    Piru vie kun en pääse millään 60 -vuotiaiden naisten 55 kilon sarjaan. Tai jos odottaisi 12 v, kävisi leikkauksessa ja pudottaisi vähän painoa...
  49. 2 points
    Tänään sai hieman ylimääräistä sykettä VK-lenkille.. Joku iso hurtta juoksentelee vapaana nällä kulmilla.. Sussiunatkoon! Onneksi oli jolkottanut edellä.. eikä tullut perässä..
  50. 2 points
    Nyt juttelin kohtalotoverin kanssa Lidlin parkkipaikalla. Tällä kaverilla oli jo lähtökin lähellä, kun pääsuoni aortasta 95% tukossa. Pallolaajennuksella ammuttiin auki. Oli kuulemma heti olo normaali samantein. Molemmat esiteltiin pikanitro suihkeita niistä meidät tunnistaa. Niin itse olen jo 2km kävelyä iltaisin ei mitään ongelmaa. En joka päivä noin pitkää, liikkua pitää säännöllisesti toipumisaikanakin. Tuntuu jo, että virtaa olisi, mutta 15.4 asti pitää fyssarin ohjeiden mukaan mennä.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy