Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 30.11.2019 in all areas

  1. 3 points
    Pientä päivitystä. Eilen kävin lääkärissä ollut hengenahdistusta, närästystä, paniikkihäiriö noiden takia. Ei joka päivä, mutta eilen oli ja toisaalta hyvä niin katottiin EKG, happisaturaatio ja verestä onko infarkti tai keuhkoveritulppaa. No mitään ei löytynyt. Joten nyt pitää vähentää ainakin kahvin juontia ja lisätä närästyslääkkeen syöntiä. Närästyskin voi siis aiheuttaa vaikka mitä oireita. Varsinkin, kun maaliskuun infarkti alkoi närästyksellä. No nyt oli hyvä yö en herännyt 3-5 välillä närästykseen ja voin sanoa, että tuohon aikaan tulee paniikki joka kuulostaa ei miltään, mutta kun kohille osuu niin tietää.
  2. 3 points
    No niin black friday sai yhden ostajan lisää. Garminin leiriin oli siirryttävä, kun Kärkkäisellä 645 music oli -50% alennuksessa eli 189€+ 4.90€ postikulut. Ei paljoa autolla kannata Lahteen ajella. Tärkeää oli jatkuva sykkeenseuranta (lievä infarkti maaliskuussa) ja selkeä näyttö. Akkukesto näissä on huono ainakin testien mukaan, mutta eipä musiikkia tule ikinä lenkillä kuunneltuakaan. Viilaamalla saa kait myös akunkestoa parannettua. Saikohan tähän reittejä? Joku ominaisuus on tulossa joka on myös 945? Tämä onkin köyhän miehen 945 ha ha. edit.Toimiikohan Polar H10 sykevyö tämän kanssa? edit.2. Toimii.
  3. 2 points
    Eilen ei sitten piikkiä laitettukkaan, koska jonkilaista edistymistä on havaittavissa. Ei ole enää kiltävä patti vaan matalempi. Felden geeliä ja lepoa. Jos yrittäis olla vuoden vaihteen yli juoksematta. Kyllä tässä aikaa on levätä juoksusta ennen ensi kesän tri-kisoja...onhan😬
  4. 2 points
    Olikohan se Musti ( no, joku haukku ), joka sanoi taannoin että norjalaisilla valui vaahto suusta hiihtäessä koska vetivät yliannoksina astmalääkettä. Oli ehkä ihan imagomielessä keksittävä jotain mediaseksikkäämpää 🙂 Suomalaiset ovat sentään Mietaasta lähtien hiihtäneet ihan rehellinen räkä poskella 🙂
  5. 2 points
    Juoksijoille yhtä tuttu ja tärkeä kuin sopivat kengät. Silti edelleen liian moni on heijastinta vailla. Vaikka laki ei heijastimen käyttöön Suomessa jalankulkijaa velvoita, Niin kannattaa kuitenkin laittaa se heijastin heilumaan. Halpa henkivakuutus. Etenkin nuorisolla on tien reunassa hyvin usein erittäin musta hetki. Taajamassa jalankulkijan näkyminen on aivan yhtä surkeaa, ellei jopa heikompaa. Ylen testi
  6. 2 points
    Laitetaanpa mielenkiintoinen linkki, kaikille elokuvien ystäville. https://elonet.finna.fi 3.12.alkaen tuolta löytyy ILMAISEKSI vanhoja leffoja striimatavaksi. Ole hyvä !
  7. 2 points
    Norjalaiset osaa juosta ja hiihtää melkoista hoipakkaa.. sondre Moen 2.05.48 euroopan ennätys..Fukuokassa japani... 26v jantteri...
  8. 2 points
    Oli mukavat kitara kaupat. Möin Yamaha elektroakustisen nylonkielisen kitaran Riihimäen Erkille. Paljon tullut vuosien saatossa tavaraa myytyä ja nyt oli helppoa, kun ostaja tiesi tuotteesta kaiken ja oli etsinytkin tälläistä.
  9. 2 points
    Tähän pitää vielä tarttua koska mielestäni tämä osoittaa että ajatusmaailma on vähän vinkasallaan, kuten se useimmilla on. Kyllä laihduttamisessa pitää olla laihtumisen meiniki, nälän aavistus on vieraana usein, ja seuraavaa ateriaa odottaa mieluusti, ja usein tämä on jopa nautinnollinen tunne. Mutta jos alkaa tuntua sille että 'Onpa nälkä, kylläpä nyt laihtuu!' niin ollaan jo kitudietin puolella. Se johtaa MELKEIN AINA siihen että kohta vedetään kaksin käsin karkkia ja menetetään jopa viikon työ. Esimerkiksi itselläni on aika toimiva malli ollut se että jos minulla alkaa tulle tunne alkavasta nälästä niin syön omenan tai yhden leipäsiivun, mikäli ruokailuun on vielä useampi tunti. Syön siis vain aavistuksen, jos alan kutjottamaan usean tunnin ajan nälkäisenä niin lopputulos ei useinkaan ole hyvä. Viimeistään ruokapöydässä sitten ahmitaan vimmatun lailla. Laihtuminen ei ole tahtojen taistelua siitä kumpi on kovempi ihminen vai nälkä. Nälkä voittaa lopulta AINA! Siksi laihtumisprosessi pitäisi osata hoitaa pehmeästi, mutta kuitenkin niin että laihtuu. Puntarilla käyminen päivittäin on tässä tärkeää. Jos laihtuu viikossa sen 0,5-1kg niin silloin tahti on hyvä, toki hitaammastakaan tahdista ei ole haittaa mutta jos viikossa laihtuu 250grammaa niin sitä voi olla vaikea edes havaita ja monella motivaatio voi kärsiä jos painonlasku ei näy selvästi vaakalla.
  10. 2 points
    Sen verran vielä että JP oli ollut 15. 170km kisassa mutta ohjattu 116km CPssä 130km reitille kuten noin puolet muistakin. Siinä reitti siis hajaantuu. Siellä oli ollut medical check jonka perusteella ohjaus tapahtui. Todella harmillista mutta toisaalta ymmärrettävää ottaen huomioon reitin brutaaliuuden. Maaliin oli tullut kuitenkin 130km. Onnittelut! Tuttuni Aaron tullee maaliin kolmannen yön alkupuolella tänään. Voipi olla aika karua tällä hetkellä. Toivotaan parasta
  11. 2 points
    @joukor, Penahan sen tossa taas keksi, että tönäistään Sirpa rinteestä alas...
  12. 2 points
    Hehkutetaan vielä vähän. Kiitos teille julkisen terveydenhoidon puolella työskenteleville jfoorumilaisille, teette arvokasta työtä! Sitä ei vaan muista aina ajoissa kiittää. Muutama kuukausi sitten muistin kuitenkin asiakkaani kautta lähettää kiitokset eräälle ylilääkärille. Hän oli se lääkäri, jonka kohtasin ensimmäisenä Lastenklinikan teholla lähes 31 vuotta sitten. Seisokelin h-moilasena ja häpeissäni (olin nimittäin itkenyt julkisesti, ei meidän suvussa tuollainen ollut tapana), kun herra tuli kertomaan tilannepäivitystä. Hän pysähtyi, katseli minua vähän aikaa ja tuli sitten viereeni. Läppäisi olkapäälle ja lausui: "Hei, sinähän käyttäydyit niinkuin isän pitääkin". Se häpeä katosi samantien ja minä tajusin, että miehän olen isä. Tuollainen on tietenkin sekoitus koulutusta ja kokemusta, mutta myös henkilökohtainen ominaisuus. Herra ylilääkäri on kuulemma tosi mukava mies muutenkin, kusi ei ole noussut koskaan päähän. Niin kauan kuin aivoissani joku valo syttyy, en unohda häntä.
  13. 2 points
    Tavallaan tuo istuisi ultrajuoksu.fi -sivun kylkeen eikä vaatisi kovin suuria ylimääräisiä ponnisteluja. Toki se tarkoittaisi "puolimatkan" pudottamista ja muutenkin paluutta kotirataultran juurille eli ainoa laji on 50 km ja ainoat hyväksytyt suorituspäivät ovat tammi- ja helmikuun viimeinen sunnuntai. Mikäli tällainen ahdasmielisyys ei kovin pahasti ahdista niin voin hoitaa tuon jatkossa - tai niin kauan kuin sattuu huvittamaan, ettei pitkäaikainen perinne ainakaan heti katkea.
  14. 1 point
    Naudan paahtopaisti, punaviinikastike, ristikkoperunat, lanttukuutiot hunajachilillä. Roteva punaviini.
  15. 1 point
    Do niin eka kävelylenkki menty ja yö nukuttu. Ihan hyvät uniarvot tuli. Tuo näytön syttyminen rannetta kääntämällä jo ärsyttää. Hihna tuskin kauaa kestää, mutta on tää mukava ja huomaamaton kädessä. Saihan tohon reittejäkin ladattua Garminilta. Reaaliaikaista navigointia ei ole. Vielä pitää löytää selkeä kellotaulu joku Seikon vintage.
  16. 1 point
    Kohta kaikki Loirin traumatisoimat Ei Nasseja Helsinkiin - miekkariin.
  17. 1 point
  18. 1 point
    No niin Garmin 645 tuli juuri R-kioskille. Se ei ollut music-malli vaan tuo nettisivun 645mus tarkoitti mustaa kelloa heh heh. Siellä oli erikseen 645Music-malli, mutta tämä 189€ tarjous Kärkkäisellä oli tämä ilman musiikkia versio. Mua ei haittaa, kun en koskaan kuuntele musiikkia lenkillä sitä saa ihan tarpeeksi kuunnella muutenkin. Joo mukavan tuntuinen kädessä, kun ei sitä edes huomaa. Nyt pitäääkin opiskella noi namiskuukkelit, kun on ensin latautunut akku täyteen. Perusasetukset sinne jo laitoinkin mitä se kyseli käynnistyksen jälkeen. Helppo homma ja nappulat mukavammat on kuin kosketusnäyttö?
  19. 1 point
    Täsmälleen sama vaiva itselläni. Olen 4 tunnin kuntomaratoonari ja vaiva alkoi puoli vuotta sitten. Se oli ensin vasemmassa kantapäässä josta kävin lääkärillä. Totesi juurikin tuon akillesjänteen kiinnityskohdan syyksi. Määräsi Voltarenia ja liikkumista sen mitä kipu sallii. Olin kesän vähällä juoksulla ja kun syksyllä kiihdytin treenausta, alkoi oikea kantapää kipuilla vastaavasti, vasen helpottui. Oma fiilikseni on ylempiä kirjoituksia luettuani että oikea nilkkani ehkä hivenen taipuu sisäänpäin. Lienee syytä kokeilla eri kenkiä. Mainittakoon, että aloin harjoitella päkiäaskellusta noin 1,5 vuotta sitten.
  20. 1 point
    talous nouse vain työllä..ei millään muulla. pakolaiset ..suurin osa ei työllisty juuri koskaan.. pakolaisten maahan muutto-työllistymistä on tutkittu mm. Ruotsissa..ja luvut ovat karut..ei työllistettyjen hyväksi. n 95-5 prosilla mennään.. 9e hupi työt ei juuri auta ketään..ehkä joku voi ponnistaa siitä oikeaan palkka työhön millä toivottavasti pärjäisi myös rahallisesti...
  21. 1 point
    ” Muunnelun totuuden ” puhumisesta ei pääministerille hyvät heiluneet. Taaskaan. Paateron erottaminenkaan ei riittänyt pelastamaan Rinteen nahkaa. Aika hyvin kuitenkin. Puoli vuotta ja kaksi ministeriä sai lähteä. Kolmannen ministerin tulevasta kohtalosta ei vielä varmuudella voi mitään sanoa. Poliitikkojen yhteinen nyökyttely yhteisestä kivasta jatkosta ei sekään kovin isoksi ihmeeksi muodostunut. Oli odotettavaa, että jokainen haluaa kynsin hampain pitää oman pallinsa. ja ne ylimääräiset kaveriavustajatkin saavan olla mukavissa hommissa löysäilemässä ja kuukkeloimassa. Iso pelkohan oli sossuila persiissä, kun olis tullut ne uudet vaalit, niin olisi ilmeisesti hallitusneuvottelu ollut toisissa käsissä. Fokus hallituksella tulee nyt olemaan mm ssa ilmastomuutoksessa, sähköautoissa, subventoidussa tuulivoimassa ja maailman parantamisessa, sekä ylisuuren julkisen sektorin ylläpitämisessä. Kansa odottaa kuitenkin myös konkretiaa. Siis sellaista konkretiaa, jota on lupailtu ja joka tuo oikeasti lisää fyrkkaa pöytään, eikä järjettömiä lisäveroja typerillä verukkeilla. Verotaakka tulee nimittäin kasvamaan. On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka Suomi saa taloutensa kuosiin. Velkarahallako se järjestyy ? Töitä, ( siis oikeita työpaikkoja, eli elinvoimaisia yrityksiä ) olisi pian maahan jostain saatava. Kuten myös ne Suomen osaavat ja koulutetut nuoret myös on äkkiä töihin laitettava. Ellei hallitus jatkossa järjestä oikeasti oikeita ihmeitä, niin sossujen alamäki tullee jatkumaan, samoin kuin Keskustankin. Maakuntauudistus kun on hulluudessaan ja kuluineen vielä edessäpäin. Eikä Keskusta omista maakunnistaan missään nimessä luovu. No, näillä mennään. Sellaista se on puoluepoliitikkojen edustuksellinen demokratia. 👏
  22. 1 point
    Niinpä. Nykyään autoillessa ajattelee että höh, onpa huonot heijastimet, jos jollakin on vaan perinteinen heijastin heilumassa tai sitten hihanauha. Mutta onhan nekin tarpeen. Ensi vuonna tulee pakolliseksi polkupyörän punainen takavalo. Ei helpota pyöräilijän arkea, mutta parantaa näkyvyyttä ja turvallisuutta.
  23. 1 point
    Ulkoilupuolella Rinne on viettänyt hyvän tovin Levin asioiden parissa, ammattiliitot omistavat pääosin Levin Matkailukeskus oy:n. https://yle.fi/uutiset/3-10514471 Joopa joo..
  24. 1 point
    Tänä vuonna maailman ja Suomen ykkösen ero on 21.00. Viime vuonna 10.42 (2.18 - 2.28). Miesten sarjassa 20.11 jos lasketaan mukaan Ineos, ja viime vuonna 18.10. Mutta sehän on epäreilu vertailu, Suomi vastaan koko muu maailma.
  25. 1 point
    No niin Garminin leiriin tuli siirryttyä Polarin ja Suunnon jälkeen. Kärkkäiseltä Black Friday tarjouksena 189€. Tärkeimpinä syinä, hyvä näyttö, jatkuva sykkeenseuranta, kuntosaliharjoittelu tuon kanssa. Loppujen lopuksi eihän tämä ole kuin vähän riisuttu 945. Paino taisi olla vain 42gr joten pidän aina kädessä? Pitää kai se 69€ anturi vielä ostaa niin saa juoksun dynamiikkaa selville. Sitä en tiedä saako tuolla mittarila juoksu Watit näkyviin? Sunnuntaina tilattu ja Matkahuolto tuo R-kioskille 4.90€ ei paha.
  26. 1 point
    Olen siis uusi aloittelija ja kyllä ylipainoa on jonkin verran. Aina kävellyt paljon ja nyt yritän pieniä pätkiä hölkätä jo.... Mutta miten on saako painoa laskemaan vai pitääkö muuttaa totaalisesti ruokavaliotakin.... Kokemuksia kaipaisin. Millekkään kitudieetille en enään halua lähteä.
  27. 1 point
    Vähän samaa yritin selittää tuossa aikaisemmin. Jos ruoka ei maistu paljon miltään, sitä tuskin syö ylen määrin, vaan sen mitä tarvitsee. Paskan makuinen ruoka on sitten ehkä hard-core dieettaajien next level 🤔
  28. 1 point
    Nostetaan tätä ketjua hiukan kun uudempaakaan en löytänyt. Nyt siis PK kausi meneillään. Oma plääni on nostaa viikko määrä 100km ja jossain vaiheessa yli. Oma runkoni peruskuntokaudella on puolipitkä eli 15-20km, josta eka puolikas noin 5.30 ja toka 4.50-5.00. Pitkä eli 26-32km noin 6.00 vauhdein. Yksi VK joka aluksi mara vauhtia eli noin 4.15 haminoihin. Myöhemmin VK:n voi muuttaa tempojuoksuksi ja puolimara vauhtiseksi. Muut lenkit sitten palauttavaa 5.50-6.10 vauhdein ja PK:ta 5.30-5.10 vauhdein. Idea se että kuormitusta hiljakseen nostetaan ekana matkan ja sitten vauhtien puolesta. PK kausi päättyy 24:een joten ylipitkiäkin tuonne pitää sovitella eli treeni maroja 24:n vauhdeilla 24h juoksun jälkeen jonkinlainen lepo ja palauttava kausin ja sitten kohti maraa tähtäävää treeniä enempi. Tämä meinaa että pitkät pitää juosta kovempaa ja vedot tulevat mukaan. Ajatus on että josko tukholmaa pääsisi yrittämään. Toki toivotaan ettei kunto jää 24:lle. Tai voihan sen tukolman korvata forssalla
  29. 1 point
    Voi se vähän harmittaa jos lähtee ulkomaille maratonille, mutta ei sitten saakaan juosta tarkkaan mitattua reittiä. Joskus oli lehdessä valitusta siitä kun Joensuun maratonia juostiin teollisuusalueella. Mutta Firenzessä on varmaan kivempi reitti ja tunnelma, jos sellaisia kaipaa.
  30. 1 point
    Tässä on alkaneet asenteet muuttumaan. Aiemminhan se oli merkki jostakin ongelmasta. Jos polvi on oireeton ja naksuu niin se ei haittaa. Tämä on se ns uusin tieto mitä minä olen urheilulääkinnän puolelta kuullut... Itse kyllä suhtaudun tähän vähän epäilevästi ja pelkään että tuolla asenteella vielä pilataan monta polvea, mutta en olekaan ekspertti. Hirvittää vaan katsoa ja kuunnella videoita joissa kaverit kyykkää useita satoja kiloja ja polvien rutina ja pauke kuuluu monen metrin päässä olevaan kameraan. Minun mielestä kannattaa ehdottomasti miettiä onko taustalla lihasjumeja. Esimerkiksi minulla polvet alkaa naksua ja rutista vain jos joku reiden lihas on kireänä/jumissa. Aikanaan oli IT-kalvo ja sen alainen reisilihas aivan tukossa, silloin naksui aika hillittömästi kun vaan liikutti jalkaa. Normaalisti minulla on täysin äänettömät polvet. Magneettikuvien hyödyllisyyttä on alettu itseasiassa kyseenalaistaa aika tavalla. Ihmisillä voi olla samoja "ongelmia" magneettikuvien perusteella, toisia ne vaivaa ja toisia ei. Eli magneettikuvat ei välttämättä kerro yhtään mitään. Paljon tärkeämpää olisi selvittää toiminnalliset häiriöt sekä mahdolliset psyko-sosiaaliset ongelmat jotka ilmenee kipuna. Nämä on sitä uusinta tietoa mitä minulla on kipuun liittyvästä tieteestä ja vammojen kuntouttamisesta tullut tässä muutama kuukausi sitten. Jos lontoo luistaa niin suosittelen:
  31. 1 point
    Tämä on niin tärkeä juttu, että toistetaan lisää. Jos suhtautuu vakavissaan laihduttamiseen, kannattaa ruoasta tehdä mahdollisimman mauton, ts. ei kannata kauheasti maustaa tai pistellä mitään krumeluuria sekaan. Perusruoka alkaa maistumaan taivaalliselle jos on oikeasti nälkä. Tälle päinvastaista on pikaruokakulttuuri, jossa ravintoarvoiltaan olematonta biomassaa on jalostettu mahdollisimman koukuttavan makuiseksi. Tämä on juoksufoorumi, joten me kaikki tietysti syömme vain treenataksemme, eiks niin? häh? Lainaan vielä tähän loppuun A.I. Virtasta: "Yksinkertainen, luonnollisista raaka-aineistamme, maidosta, kokojyväviljasta ja perunoista kokoonpantu ravinto sisältää ihmisen tarvitsemat ravintotekijät. Yksikertaisen ravinnon suuri etu on, että se ei houkuttele ylensyöntiin eikä siten aiheuta rasvoittumista".
  32. 1 point
    Laihduttelin 2012 kesäkuu - 2013 elokuun välisenä aikana noin 19kg, eli palasin normaalipainoiseksi. Keittiövaaka, aikaa ja raakasti se omalta osalta vain oli, että syömisiä piti vähentää. Muuntamalla ruoka terveellisempään muotoon ja jättämällä herkut viikonlopuksi saa arkeen yllätävän paljon ruokaa syötäväksi. Yhden juustontäytteisen pizzan määrällä syö aika paljon perunaa, jotta kaloriat kohtaavat. Liikunnalla saa syötävää määrää lisättyä, mutta ilman ravinnon tarkkailua ei asia olisi itsellä onnistunut. Silmämääräisesti jos tempaisee lautaselle sapuskat ja arvioi määrän, oli aikamoinen yllätys itselle, miten paljon tuntuma ja vaakan kautta kierrätetty totuus heittää. Vaikea oli arvioida määrää ilman jonkinlaista mittaamista, se toimi itsellä. Kävelin ja kävelen edelleen kohtuullisen aina, jos vain mahdollista. Itsellä toimii seuraava aatos käytännössä aika hyvin, eli jos painaisin 100kg, niin juostessa kuluttaisin noin 100kcal per km. Kävellen mietin että kulutus on noin 80kcal/km. Mihinkään faktaan ei tämä aatos perustu, vaan omaan tuntumaan. Hissit on vanhoja varten, kauppaan voi hyvin kävellen mennä jos vain etäisyys on siedettävä. Arkeen kun lisää miniosuuksia liikuntaa, niin siihen yhdistettynä kuukausia, saattaa kokea positiivisen yllätyksen vyötä kiristäessä. Mittaamisesta on nykyään se hyöty, että on aika hyvä tuntuma kisoihin tankatessa. Mittaamalla saa hyvin tärytettyä lihakset ja maksan täyteen ravintoa, jota sitten on kiva kisoissa puuskuttaa pois.
  33. 1 point
    Liikunta ei sellaisenaan laihduta, vaan ruokavalio kuntoon. Hyvä olisi olla ymmärrys, paljonko oikeasti kuluttaa päivän aikana, mikä on perusaineenvaihdunta ja alussa myös ruoka-annosten kalorien määrän tarkka arvio. Järkevää myös kirjata ylös kaikki syömiset. Energiavaje laihduttaa.
  34. 1 point
    eikö ne ns .kansan edustajat oo kieroja kuin korkki ruuvit..hyvä et tuli jotain esiin nyt postin jutussa..turha se on itkee jos kakka on jo housussa...mitäköhän viel selviää. vai lakaistaanko loppu kurat maton alle..kansa ei saane totuutta selville veikkaan...ja tuskin sitä halutaan kertoakkaan...
  35. 1 point
    Noh. Ehkä poliittinen kulttuuri on meilläkin muuttumassa. USAn presidentti on mallina muillekin. Tämä on totuuden jälkeistä aikaa. Sitten jos (kun?) persut astuvat valtaan, muistellaan tätäkin postilakon aikaa ja nykyistä hallitusta kenties lämmöllä.
  36. 1 point
    Huomenna hallituspuolueet sitten tuumailevat yhdessä, mitä tehdä ja riittääkö sen itsensä siivoamiseen paperi, vai tarvitaanko järeää lapiota. Muunnellun totuuden puhumisesta on aiemmin tullut vikkelät lähtöpassit pääministerille. Miten lie nyt käy. Ainakin se on selvää, että pm Rinteen toimet ja sekavat puheet ovat vakavasti vaikuttaneet hallituksen toiminnan luotettavuuteen. Voiko edes nykyinen hallitus jatkaa, vaikka pm vaihtuisi ? IS juttu
  37. 1 point
    Pakko jakaa käymäni sähköpostiketju Polarin asiakaspalvelun kanssa. Suosittelen kaikkia olemaan yhteydessä Polariin puhelimitse, saattaa toimia nopeammin... - 4.2 Alkuperäinen kysymys lähetetty asiakaspalveluun - 4.2 Polar: "Kiitos yhteydenotosta Polarin tuotetukeen. Viestisi on tullut perille ja vastaamme sinulle mahdollisimman pian." - 20.2 Kun vastausta ei kuulunut, lähetin sähköpostia markkinointiin ja kyselin, lukeeko joku asiakaspalvelun sähköpostia - 26.2 Polar: "Kiitos yhteydenotostasi. Pahoittelemme, että asiakaspalvelumme ei ole pystynyt vastaamaan Sinulle toivotussa ajassa. Meille on tullut tavallista enemmän yhteydenottoja vuodenvaihteessa ja samaan aikaan osastolla riehui ärhäkkä pöpö ja iso osa asiakaspalvelijoista oli kipeänä . Nyt kuitenkin olemme värvänneet lisäväkeä paikkaamaan vajetta ja pyrimme vastaamaan tiedusteluihin mahdollisimman pikaisesti." - 16.4 Polar: "Thank you for your email to Polar customer support. We are currently experiencing large number of contacts. We have assigned extra personnel and we will do our best to respond to your inquiry as soon as possible. " - 16.6 Polar: "Kiitos viestistä Polarin asiakaspalveluun. Pyydämme anteeksi vastauksen viivästymistä. Palvelumme on ollut pahasti ruuhkautunut. Mikäli asiasi on edelleen kesken, pyydän sinua ystävällisesti vastaamaan tähän viestiin. Teemme parhaamme asiasi hoitamiseksi mahdollisimman pian." Kysymys ei tosiaan ole ollut ajankohtainen moneen kuukauteen, mutta olisivat nyt samalla voineet vastata kysymykseen, kun se oli melko yksinkertainen.
  38. 1 point
    On sitä tollakin reitillä nousua. Kiva porkkana kun läpi päässeet pääsee suoraan UTMB:lle.
  39. 1 point
    Parempihan se on, ettei Rinteen porukka tee yhtään mitään. Tulee paljon vähemmän vahinkoa.
  40. 1 point
    130km voittaja Romain Olivier uudella reittienkalla 18h ja risat. Kaveri oli syyskuun puolessa välissä Torilla (330km) 13. ja tämä oli kaverin kuudes polku-ultra tänä vuonna joista kolmas voitto. uhhuh. Täältä tähän
  41. 1 point
    Päivitetäänpäs tänne vähän tilannetta. Sain varmaankin aika nopeasti tuon Mortonin oireen pois jalkaterän painelulla, hieronnalla, venyttelyllä, kylmällä, kuumalla, jumpalla, kivun välttelyllä. Enää ei tunnu missään kun painan tuosta samaisesta kohdasta kolmannen varpaan kohdalta. Mutta kahden laitimmaisen pikkuvarpaan taipuminen askeltaessa tuntuu pahalta taitoskohdasta jalkaterän päältä, ja sen vuoksi en kovin tehokkaasti pysty kävelemään vieläkään. Yhden kävelytreenin ylämäkeen silti tein, vaikka on vähän tuntuikin. Juoksussa tulee aika selvästi heti kipua. Mutta kaikinpuolin paranee päivä päivältä ja varmaan kahden viikon päästä viimeistään pääsen jo juoksemaankin.
  42. 1 point
    Tuota työehtosopimusshoppailua tungetaan nyt joka saumaan. Kertokaapa asioista perillä olevat, millä perusteella yrityksessä noudatettava sopimus määräytyy? Itse en ole päässyt koko nelikymmenisen työurani aikana perille tuosta. Eikä asia ole edes kiinnostanut, kun itse en ole koskaan kuulunut ammattiliittoon.
  43. 1 point
    Tässä olisi lakko-oikeuden rajoittamisen paikka. Poliittiset ja tukilakot tulisi kieltää kategorisesti. Ja per heti, eikä viidestoista päivä.
  44. 1 point
    Juoksin viikonloppuna Veronassa Italiassa 100:nnen maratonini. Miten tähän on tultu? Joskus nuorena poikana juoksin pikamatkoja ja hyppäsin pituuttakin seuran järjestämissä kisoissa. Tulokset olivat jonkinlaisia ja minua pyydettiin seuran edustajaksi maastojuoksukisoihin Tikkakoskelle. Tuossa vaiheessa minulla ei ollut kestävyyttä ollenkaan ja jäin kisassa viimeiseksi. Sen verran tuo otti nuorukaisen luonnon päälle, että lopetin urheilemisen siihen paikkaan. Uuden herätyksen koin joskus 80-luvun loppupuolella. Työskentelin maarakennusalan yrityksessä talouspäällikkönä laman ollessa syvimmillään. Työ oli henkisesti hyvin raskasta, kun aamulla toimistolle lähtiessäsi et voinut olla varma, onko koko firmaa enää iltapäivällä olemassa. Työn vastapainoksi olin aloitellut varovasti juoksemaan. Työnantajayritykseni kuului ns. tärkeysluokiteltuihin yrityksiin, joiden henkilökunta on kriisitilanteiden varalta varattu puolustusvoimien käyttöön, eikä heidän tarvinnut mennä kertausharjoituksiin lainkaan. Eräänä päivänä työpöydälleni ilmestyi henkilövarauslomake, jolla varatut henkilöt tuli ilmoittaa sotilaspiiriin. Täyttelin lomaketta ja kun tulin oman nimeni kohdalle otin puhelimen käteeni ja soitin sotilaspiiriin ja ilmoittauduin vapaaehtoisena kertausharjoituksiin. Tästä alkoi todellinen kunnonkohotus. Juoksin muutamassa pikkutapahtumassa ja sillä erää viimeiseksi jääneessä Finlandia maratonissa elämäni pisimmän matkan, puolimaratonin. Siemen oli kylvetty. Seuraavana kesänä minut houkuteltiin mukaan Suomi Juoksee-viestiin Utsjoelta Helsinkiin. Tuossa tapahtumassa juoksinkin viitenä kesänä. 1995 olin lasteni ja kummipoikamme kanssa Kolmårdenin eläintarhareissulla Ruotsissa. Paluumatkalla bussi jäi jumiin Tukholman Stadionin nurkille. Katselimme bussin ikkunoista väsyneen, mutta onnellisen näköisiä viimeistä kilometriään Tukholman maratonilla taivaltavia ihmisiä. Silloin se iski kuin kolmen kilon pajavasara: Tuonne on päästävä! Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen maratonini HCM:llä aikaan 4.08,26. Ensimmäinen ajatus juoksun jälkeen oli: Ei koskaan enää! Mutta lyhyt on miehen muisti ja itselle annetut heppoiset lupaukset on helppo rikkoa. Tukholma ja Helsinki vuorottelivat seuraavina vuosina, kunnes seitsemäs maraton järjestettiin kotikaupungissani. Ensimmäinen juoksuni veteraanisarjoissa ja heti EM-kisoissa. Onnistuin myös alittamaan neljä tuntia ensimmäistä kertaa tässä juoksussa. Helsinki, Tukholma, Joutseno, Mikkeli vuorottelivat. 16. maraton Mikkelissä v. 2006 oli ensimmäinen, jonka perään kohdalleni merkittiin DNF. Olin ostanut uudet juoksukengät, enkä ollut sisäänajanut niitä riittävästi. (tekosyy) Juoksu jäi kesken puolimatkassa. 2007 uudelleenlämmitetyllä Finlandiamaratonilla loppuajakseni kirjattiin ensimmäinen palindromi, 3.43,43. Seuraavana vuonna keväisessä kelissä juostiin piirinmestaruusmaraton Saarijärvellä. Osanottajia ei kovin paljon ollut ja niinpä tililleni kirjattiin ensimmäinen yleisen sarjan voitto maratonilta ja myös piirinmestaruus. Olin siis yksinkertainen piirinmestari. Tuolloin olin reilusti alle neljän tunnin kunnossa ja ilmoittauduin Suomi Juoksun 100 km:lle kuvitellen sen olevan helppoa kuin heinänteko. Mutta eihän se ihan niin ollut, ainakaan jos on heinäallergikko. 100 km on pitkä matka juostavaksi etenkin jos ei malta juosta alkumatkasta riittävän rauhallisesti. Maaliin kuitenkin selvittiin ajassa 11.52,36. Samoilla lämpöisillä olin ilmoittautunut E24:lle, eli 24 tunnin juoksuun Esport areenalla. Lonkkani eivät pitänee pienen ringin kiertämisestä ja jouduin useaan otteeseen turvautumaan hierojan apuun. Lopulta aamuyön pitkinä tunteina annoin periksi ja menin nukkumaan. Aamulla palasin radalle ja levänneenä olin viimeisen tunnin nopeimpia juoksijoita. Lopputulos vaatimaton 113 km. Vuosi 2009 oli ”urheilu-urani” paras. Elokuussa järjestettyihin Lahden Veteraanien MM-kisoihin olin valmistautunut huolellisesti, mutta kisapäivälle osunut helle ja alkumatkan missatut juomapaikat pilasivat kisani. Hyvällä kannustuksella tuoltakin selvittiin maaliin. Hyvä meno jatkui kuitenkin myöhemmin syksyllä ja Pieksämäellä Vetskujen SM-maratonilla juoksin ennätyksekseni jäävän loppuajan 3.19,50. Marraskuussa juoksin New Yorkissa 50-vuotisjuhlamaratonini. Loppuaika oli taas palindromi, 3.31,33, eli ihan kohtuullinen huomioiden tapahtuman juoksijamäärä ja se, että kannoin kameraa mukanani ja pysähtelin matkalla ottamaan valokuvia. Seuraavat vuodet menivät uutta ennätystä jahdatessa, mutta eihän sitä enää tullut. Näihin aikoihin mielessäni alkoi kyteä ei niinkään ennätysajat, vaan maratonien määrä. Sadas maraton tuntui aika kaukaiselta tavoitteelta, enkä vielä oikeastaan suonut sille vielä ajatuksia. Kalenterini täyttyi kuitenkin hyvää vauhtia vuosi vuodelta ja jossakin vaiheessa päätin lähteä keräilemään maratoneja, en kovin vakavamielisesti, vaan omaan rauhalliseen tahtiini. Keräilyn ohessa, vuonna 2012, tai oikeastaan jo vuotta aiemmin, aloitin valmistautumisen veteraanien MM-hallikisoihin, jotka järjestettiin kotipaikkakunnallani. Tähtäimessä olivat maastojuoksu ja puolimaraton. Maastojuoksun jouduin flunssaoireiden vuoksi jättämään väliin. Se tosin ei suuresti harmittanut, kun kilpailua edeltävänä päivänä satoi parikymmentä senttiä lunta! Puolikkaalle kuitenkin lähdin kisojen viimeisenä päivänä vieläkin pienten flunssaoireiden kanssa. Vuoden mittainen valmistautuminen yhtä kilpailua varten kantoi hedelmää, vaikka en tavoitetaikaani ihan kyennytkään. 1.33 jäänee kuitenkin omaksi ennätyksekseni tältä matkalta. Keräilytahti oli kuitenkin vielä tuossa vaiheessa rauhallinen, kun työnteko haittasi harrastuksia. 2013 vuoden lopussa koossa oli 48 loppuun juostua mutta 2015 vuoden lopussa jo 66. Noihin aikoihin aloin jo pohtimaan sadatta maratoniani, missä ja miten haluaisin sen juosta. Kun 60-vuotispäivääni oli aikaa nelisen vuotta ja sadasta puuttuvia maratoneja 34, niin pikaisella laskutoimituksella pääsin lukemaan 8,5 maratonia/vuosi ja sadas osuu syntymäpäivälleni. Joku tuossa päässälaskussa meni kuitenkin alun perin vikaan ja jouduin korjaamaan määriä, onneksi aikaa oli ja laskuvirhe toimi edukseni. Tässä vaiheessa merkkasin jo vuosittain maratoneja kalenteriini alustavaksi suunnitelmaksi. Tällä alustavalla suunnitelmalla menin muutaman vuoden ja välillä tarkastin, että kaikki laskelmat pitävät paikkansa. Aivan suunnitelman loppupuolella siihen tuli vielä muutos, kun 97. maraton jäi juoksematta samalle päivälle osuneiden hautajaisten kanssa. Tämä aiheutti hieman ongelmia, kun tarkoitus oli juosta SAUL:n SM-maraton syyskuussa ns. omaa kovaa, eikä tiiviiseen ohjemaani olisi oikein maratonia mahtunut. Mutta eihän tämä niin vakavaa ole, etteikö maratonia voisi juosta huvikseen. Aina sinne väliin joku mahtuu. Ja niin mahtuikin etunimikaimani juhlajuoksu Vantaalla. 30:n asteen helteessä juostu maraton oli mielenkiintoinen kokemus. Isommitta ongelmitta siitäkin kuitenkin selvittiin aikaisempien hellemaratonien tuomalla kokemuksella. Kun kaikki maratonit olivat merkattuina kalenteriini aloin selvittelemään tuon 100:nnen maratonin paikkaa, päivähän oli jo tarkkaan selvillä. Katsoin Marathonguidesta Euroopassa ko. päivälle osuvat maratonit ja niitä oli tasan kaksi ja molemmat Italiassa: Palermo ja Verona. Näistä Verona valikoitui juhlajuoksuni paikaksi. Matkasuunnitelmani tein hyvissä ajoin valmiiksi, varasin lennot ja majoituksen lähtö- ja maalialueen tuntumasta Veronan vanhasta kaupungista. Pieni mutka tähänkin tuli vielä ihan loppumetreillä, kun matkavälitystoimisto Amoma pisti kupin nurin ja hotellivaraukseni peruttiin yksipuolisesti. Onneksi olin maksanut hotellin Visalla, joten korttiyhtiö hyvitti maksamani varausmaksun täysimääräisenä. Veronan maraton oli siis se sadas. Olin ajatellut juoksevani leppoisasti sinne neljän tunnin pintaan matkasta ja tunnelmasta nauttien. Tunteellisen hetken koin jo lähtökarsinassa. Aika usein siellä tahtoo herkistyä miettiessään edessä olevaa suoritusta. Tällä kertaa minut herkisti erityisesti eräs mies, jolla oli päällään juoksupaita, jossa vanhan miehen kuva ja sen yläpuolella teksti: ”Per Mio papa”. Jouduin ottamaan lasit silmiltäni ja pyyhkimään kyyneleet silmäkulmistani muistellessani omaa isääni. Itse juoksu lähti kulkemaan ihan suunnitellulla tavalla. Ensimmäiset 25 kilometriä menivät helposti, mutta sen jälkeen ongelmat alkoivat. Kengät, joista olin kaavaillut saavani uudet maratontossut eivät olleetkaan vaimennukseltan sellaiset, että ne olisivat sopineet minulle näin pitkälle matkalle kovalla alustalla. Reidet alkoivat pikkuhiljaa vetämään jumiin ja se taas aiheutti selkälihasten jumittumista. 27 km:n kohdalla huomasin, että kävelyosuuksia tuli enemmän, kuin juoksuaskelia. Sisulla tamppasin reittiä kuitenkin eteenpäin aina välillä yrittäen ottaa muutaman juoksuaskeleen, mutta se oli mahdotonta. Loppumatkan kävelin ja jouduin usemman kerran pysähtymään venyttelemään reisiäni ja selkääni. Lopulta olin Piazza Bra:lla, jonne maraton päättyy Verona Arenan vierreen. Viimeiset venyttelyt mellakka-aitaan nojaten meinasivat jäädä viimeisiksi. Siihen viereeni tuli joku järjestäjän edustaja ja kyseli vointiani ja otti puhelimen kouraansa ja soitti apua. Säikähdin siinä, että päättyykö sadas maratonini keskeytykseen 300 metriä ennen maalia. Ei muuten pääty! Riuhtaisin itseni irti toimitsijan käsiotteesta ja jatkoin kävelyä kohti maalia. Vimeinen mutka ja maali oli siinä. Tätä hetkeä olin odottanut ja siitä jopa haaveillut muutaman vuoden ajan. Vielä maalisuoralla kimppuuni tuli kuuluttajanainen, joka otti minut käsipuoleensa auttaakseen minut maalin. Myös hänelle jouduin olemaan hieman tyly, koska ulkopuolsen avun vastaanottaminen johtaa suorituksen hylkäämiseen. Maaliviivan ylitettyäni sain sanottua muutaman sanasen haastattelussa, tosin tuskin ne mitään kovin järkeviä tarinoita olivat. Ensiapuhenkilökunta kaappasi minut maaliviivalta suoraan telttaansa ja porukalla kaatoivat minut telttavuoteelle. Tippaletku käsivarteen, verenpaineen mitaus ja paljon kysymyksiä. Eivät meinanneet milään uskoa selitystäni siitä, että kyseessä on vain lihasperäinen selkävaiva, eikä tilanteeseen liity mitään suurempaa dramatiikkaa. Lopulta kun nousin siitä sängyltä istumaan ja joku siitä ensiapuporukasta luki paitani selkämyksestä tekstin: ”100. maratonini 60-vuotispäivänäni Veronassa.” Sen jälkeen ääni hieman muuttui kellossa, kun ymmärsivät, että tiedän itse heitä paremmin, mistä on kysymys. Kutsuivat vielä teltan ulkopuoleltakin ensiapuhenkilöstöä ihailemaan paitaani ja onnittelemaan minua. Ai niin se lopputulos. Sillä ei ole mitään merkitystä, mutta aika oli kaikkien sadan maratonini joukossa huonoin, ellei mukaan lasketa myös ultrajuoksuja. Nelisen minuuttia erotti minut kuuden tunnin aikarajasta, jonka ylittäminen olisi joka tapauksessa johtanut suorituksen hylkäämiseen. Toivuttuani kävelykuntoon(?) lähdin teltasta katsomaan maalihuoltoa, mutta sehän oli jo pääosin purettu. Muutama kakunpala, mehua ja omenoita oli vielä tarjolla. Varustesäilytysrekatkin olivat jo lähteneet ja hetken ihmettelin, mistä saan varustereppuni. Siinä pyöriskellessäni joku järjestyehenkilö tuli sinne palautusalueelle kantaen reppuani. Loppu hyvin, lähes kaikki hyvin. Hotellille oli vielä vajaan kilometrin matka. Sen yritin kävellä ryhdikkäästi, mutta kun peilasin itseäni liikkeiden näyteikkunoista, niin edelleenkin takatukkani viisti maata, niin takakenossa etenin. Hotellilla kuumaan kylpyyn, joka onneksi laukaisi pahimmat krampit ja pääsin pukeutumaan illalliselle. Antica Bottega Vino -ravintola oli oikein mainio paikka nauttia illallista. Saatoin jo illallista varatessani lipsauttaa tästä minulle tärkeästä erikoisillasta ja palvelu oli sen mukaista. Sain ennen alkupalaa maistelulautasen, jossa oli salamia ja jotakin juustoa sekä hyvin makea kirsikka. Jälkuruoaksi tilasin Tiramisun ja se oli koristeltu syntymäpäiväkyntilällä. Tarjoilijat toivat sen syntymäpäiväonnittelujen ja viinilasillisen kera ja otimme heidän kanssaan maljat. Sataan maratoniini osui kahdeksan palindromiaikaa, yksi EM- ja yksi MM-maraton sekä useampi SM-maraton aikuissarjoissa. Onnistuin myös keräämään koko sarjan D-vitamiiinia: DNF, DNS ja DQ. Muutama erinäisistä syistä keskeytetty juoksu, pari starttaamatta jäänyttä ja yksi reitiltä eksyminen ja siitä seurannut DQ. Joku joskus kysyi minulta mitäs sitten, kun 100 on täynnä. Vastasin, että en tiedä. Aika näyttää. Olisiko nyt se aika? En tiedä vieläkään, mutta muutama maraton on jo kalenterissa tulevalle vuodelle ja muitakin liikunnallisia ajatuksia on mielessäni pyörinyt.
  45. 1 point
    Hittolainen nyt on ollut sellaisia tykytys kohtauksia tänään. Mittasin verenpaineenkin tuollaisen jälkeen istualtaan 107/67 pulssi 85. Pulssi vähän koholla. Eka mittaus näytti erroria? Pitääkö tollaiseen ottaa Nitrosuihketta? Noista tulee jo vähän paniikkiakin ja sitten rintaa kuumottaa. Mitään huimausta ei ole eikä sinänsä pahoinvointia. Tuo sydämen läpätys tuntuu vähän inhottavalta. Tai ei niin vähänkään.
  46. 1 point
    Viimein takaisin kotopuolessa ja on aikaa kirjoittaa jonkinlainen rapsa. Pahoittelut pituudesta. Mun kisa meni kokonaisuudessaan aika lailla kuten toivoin sen menevän, vaikka matkalle sattuikin joitain yllätyksiä. Varsinainen tavoitteeni oli siis yksinkertaisesti juosta toogassa alle kolme tuntia (selfie alla 😆). Koska olin poikkeuksellisen epävarma juoksukunnosta, päätin lähteä liikkeelle noin 2:55 loppuaikaan tähtäävää vauhtia. Tässä oli ideana/toiveena se, että tuo vauhti ei ehkä olisi liian kova ja mahdollistaisi samalla mahdollisen vessakäynnin tai johonkin muuhun yllätykseen reagoimisen. Ihan en onnistunut pysymään tässä suunnitelmassa, sillä ympärillä olleet nopeat juoksijat innoittivat ripeisiin askeliin. Eka puolisko vajaan minuutin suunniteltua nopeampaa. Tuo eka puolisko eteni kohtuullisen hyvin, mutta ei täysin ongelmitta. Syke oli korkea, mikä johtui osaksi lämpimästä asusta. Varsinkin peruukki ja tekoparta olivat kuumat. Samalla törmäsin ensimmäiseen ongelmaan, jota en ollut osannut ennakoida (liimasin peruukin ensimmäistä kertaa kasvoilleni): en voinut jäähdytellä itseäni kaatamalla kasvoille ja päähän vettä, sillä parran liima oli vesiliukoista... Juoksu sujui siis lämpimässä tunnelmassa. Puolivälissä fiilis oli kuitenkin hyvä ja päätin jatkaa kymmenisen kilometriä samaa vauhtia. Ehkä vähästä juoksumäärästä johtuen jonkinlainen väsyneisyys alkoi tuntua jaloissa. Tilannetta ei auttanut toinen asia, mitä en ollut tullut ajatelleeksi (mutta joka mun olisi kyllä pitänyt tajuta etukäteen): tooga ottaa pirun hyvin tuulta, ihan kuin purje, ja vastatuuleen oli raskas taivaltaa. Sivutuulessakin aloin heittelehtiä 😊 Aiemmat myötätuuliosuudet eivät olleet paljoa auttaneet (tai en ollut niitä huomannut), sillä silloin juoksin vielä sen verran isossa porukassa, että takana oli aina muita ottamassa tuulihyödyn. Kolmenkympin kohdalla tiesin, että tulen pääsemään tavoitteeseeni. Tuuli ei enää haitannut eikä oikein kuumuuskaan: varsinkin sateen alettua tooga oli märkä, eli viileä mutta myös painava. Merkillistä kuinka paljon vettä ohut kangas voikaan imeä itseensä. Tässä vaiheessa päätin alkaa hidastaa vauhtia, jotta energiat riittäisivät varmemmin maaliin saakka. Törmäsin näet viimeiseen yllätykseen: jouduin siirtymään urheilujuoman käyttäjäksi. Aiemmin Berliinissä olen kantanut geelejä juoksuvyössä. Nyt tuo ei ollut mahdollista (ei kuulu toogaan), joten olin vienyt omat pullot järjestäjille (laitoin itse oikeisiin laatikoihin) ja pullojen kyljessä oli geeli. Tuo toimi alussa hyvin, mutta lopussa pulloja ei enää pöydillä näkynyt. Näin niistä myöhemmin yhden maassa, joten ilmeisesti ne olivat kelvanneet jollekin toiselle juoksijalle. Ehkä eniten harmittaa tuossa pullojen etsintään kulunut aika. 37 kilsan kohdalla laskeskelin, että noin vitosen kilsavauhti riittää kolmen tunnin alitukseen ja päätin ryhtyä juoksemaan sitä vauhtia. Muutenhan ajalla ei ollut minulle väliä. Jalat eivät kuitenkaan enää totelleet käskyjä ja jatkoivat melkein totuttua vauhtia. Maaliin siis vajaassa kahdessa tunnissa ja 57 minuutissa. Siitä sitten heti Guinnessin ennätystenkirjan henkilöstön luokse kuvien ottoa ja asun viimeistä tarkistusta varten. Plakaatti tulee joskus myöhemmin kotiin. Näin parin päivän jälkeen juoksusta on jäänyt päällimmäiseksi mieleen se, miksi ennätyksen tavoittelua alun perin suunnittelin: saada hymy muiden kasvoille ja samalla tehtyä iloisen mielen juoksu. Tässä onnistuin omasta mielestäni parhaiten. Laskeskelin, että ennen lähtöä olin päätynyt noin kolmeenkymmeneen (yhteis)kuvaan. Ekan puoliskon aikana sain muista juoksijoista poikkeuksellisen paljon seuraa. Mikä parasta, mua ei ole koskaan osoitettu niin paljon sormella ja mulle ei ole naurettu niin paljon kuin sunnuntaina. Tai ehkä on, en ole siitä vain ollut aiemmin tietoinen 😂 Kannustus oli valtavaa ja eteni katsojissa parhaimmillaan mun juoksun tahtiin useamman kymmenen metrin ajan. Tästä juoksuvälivuodenkisasta jäi siis varsin hyvä muisto. Ensi vuonna juoksutavoitteet ovat sitten taas tavallisempia.
  47. 1 point
    Kisaraportti. Paikalla oli/on maailmanluokan stara Jesper Olsen ym. kansainvälistä pöhinää sekä Suomen ultra-aatelia radalla ja sen vieressä. Hyvä meininki hyvässä säässä. Oma kisa: Lähdin flunssatoipilaana liikkeelle ja lopetin rääkkäämisen ekaan oksuun. Nää voimistelusalin patjat voittaa kyllä Hästensin, kun neljättä kertaa näitä tutkii.
  48. 0 points
    Perseiden syy! Vai sittenkin ihan oma vika? Tosin "äiti ei oikein pitänyt leikkivistä ja mekastavista lapsista"... Penako sen siinä taas keksi, että saataisiin Haavistosta Korpi-operaation onnistuessa suuri sankari ja valtiomies, mutta jos homma kusisi kintuille, vastuuseen joutuisikin virkamies? Sorry @Pasi_P, en ole yllättynyt, ettei vihreys ja homous ole tehnyt Pekasta yhtään parempaa kuin muista. Luulisi tosin, että älykkäänä ihmisenä ymmärtäisi, etteivät tällaiset jutut pysy enää piilossa. Olisi se kuitenkin hienoa, että Pekka ja Nexar Antonio isännöisivät/emännöisivät vielä joskus Itsenäisyyspäivän juhlia.
  49. 0 points
    Keskisalo on ilmoittanut ettei jatka SUL:n kestävyysjuoksuvalmentajana vaan hakee vähemmän matkustelua sisältävää työtä. Jatkaa kuitenkin henk.koht. valmennettavien kanssa. Liitossa ollaan harmissaan. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006333530.html
  50. 0 points
    Näinhän sitä yksinkertainen mieli ajattelisi, mutta kun asia ei vaan ole näin kun kaksi ehtoa täytyy: 1. Syödään itsevalmistettua ruokaa 2. Ei käytetä eineksiä tai jalosteita ylipäätään. Kotiruuassa maku tulee pitkälti mausteista, eikä makua tarvitse hakea rasvalla ja sokerilla lotraamisesta. Suolaa kun osaa käyttää niin vähällä suolalla saa irroitettua hyvin makua verrattuna siihen että sitä ei osaa käyttää. Toisekseen kun terveellinen ja vähäkalorinen kotiruoka on maittavaa ja hyvää niin ei ole niin suurta tarvetta täydentää ravinnonsaantia herkuilla. Eli sen paskan makuisen mikropitsan kylkeen vedetään keksipaketti (joka sekin maistuu paskalle, mutta kun ei paremmasta tiedä...). Mutta vaikeaahan tämä näyttää olevan...


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy