Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 16.08.2019 in all areas

  1. 11 points
    Välistä kokeilin käydä ajelee pyörällä, niin ettei olisi pohjilla ihan älytöntä kuormaa jaloilla. Yleensähän olen käynyt aamuisin salilla soutaa, kyykkäilee ja mavettaa, sitten iltaisin olen mennyt pyöräilee(jos on ollut ”pyöräilypäivä”). Olen vähän yrittänyt sillä pitää pyöräilyn tehoja alempana, ettei olisi liikaa intoa painaa menemään. Tänään kuitenkin jätin salilla jalat rauhaan pl melko napakkaa soutua 20min@1.46,3/500m, mutta muuten tein yläkropan. Illalla sit kävin ajelee pyörällä, ja olin päättänyt että ajelen jonkun minimissään 80km, mutta sikäli fiilistä ja järkeviä reittejä keksii, niin vaikka sitten 150km. Nyt oli jaloissa kyllä vahva tunne ajella, ja tuulikaan ei vituttanut kuin vasta viimeisellä 40kmllä. Nyt palataan taas päiväjärjestykseen ja pyörällä ajellaan enemmän jalat jumisina.
  2. 4 points
    Pitää ostaa lehti siis. Yritän saada kaiken mahdollisen tiedon tästä ja sitten ynnään ne yhteen päässäni 😂😂
  3. 3 points
    Minä ehdotan, että Lahden talviolympialaisten maratonjuoksu järjestetään Aktia-cupin yhteydessä Hakunilassa. Mitäs mieltä tällaisesta vaihtoehdosta ovat esimerkiksi @Baltsu ja @ForrestG ? Varmaan myös Lohjan talvijuoksusarja ja jodlaajan suosima Teivo-Cup tarjoaisivat hyvät puitteet talvikisojen olympiamaratonille.
  4. 3 points
    Nimenomaan pitää olla riittävästi tutkimusta taustalla, mikä on liian korkea, josta ei selviä enää omin avuin. Muuten on otettu liian aikaisin pois kisasta. Ja tuollaisen tutkimuksen tekeminen huippu-urheilijoilla (koska vähemmän huipuilla rajat voisi olla eri) voi olla hankalaa... ja sitten vielä yksilöllinen vaihtelu, mitä kukakin kestää. Kyllähänbkuumetta 40c ihminen sietää jonkin aikaa ihan ongelmitta. Toki ei täysin verrannollinen.
  5. 3 points
    Aika naurettavia olivat muutes nuo SUL:n Aallon puheet Kortteen tekemisistä ennen urheilijasopimusta. Mitä se edes merkitsee onko saanut sponssirahaa tms. ko sivustolta. Vähän sama kuin pitäisi uudessa työpaikassa pyydellä anteeksi sitä, että on ollut aikaisemmin kilpailijalla töissä, ja toiminut heidän systeemiensä mukaan.
  6. 3 points
    Tänäisellä lenkillä vastaani tuli kaksi eri nuorta naishenkilöä yläkropassaan pelkät rintsikat. Onko tämä joku uusi muotioikku, josta tämmöinen vanha setämies ei tiedä mitään?
  7. 3 points
    En tiijä, on tainnu hulluus iskeä minuun ja pahemman kerran. Kyllä kovin kovasti kiinnostaisi satasen juoksu ja nimenomaan YlläsPallas Nuts tapahtumassa. Jos vain reitti ja aikataulu siellä ovat samanlaiset kuin olivat tänä kesänä eli lähtö Pallakselta pe klo 24:00. Saisi siis taivaltaa yöttömässä yössä ja hienoissa maisemissa, silloinhan ei edes väsymys tunnu, eihän? Sanokaapa onko tämä nyt ihan hulluttelua? Eka olis kyllä halu juosta pois alta joku maraton. Vahvana ajatuksena Tukholma 2020. Ja jos tällä kertaa treenais maratonillekin niin, että tekis niitä oikeita pitkiksiä, yli kolmikymppisiä, niin niistä varmaan saisi pohjaa tuolle 2,5 kertaa pitemmälle matkalle. Vai joko alkaa olla aika hakeutua hoitoon?
  8. 3 points
    T-paita ja shortsit 😉 En tosiaan käytä takkia edes 4-5 tunnin pitkiksillä jos lämpötila näin korkealla. Kuuma tulee taatusti. Sitten kun mennään 10-12 asteen paikkeille niin mukaan voi varulta lähteä kevyin mahdollinen (~150 g) hengittävä kuoritakki.
  9. 3 points
    Juuri näin @riopentti, ymmärsit erinomaisesti epäselvän sepustukseni! Loppuvuodesta 2006 polven eturistisideoperaatiossa uuden ristisiteen alkumateriaali eli siirrännäinen otettiin jostain Hamstringin jänteestä. Sehän on hienoa leikkaustekniikkaa, kaikki tehdään tähystämällä - siis etupuolelta sisään ja tulee vain kaksi pientä reikää. Sain seurata kuvaruudusta osan leikkauksesta ja anestesialääkäri vielä selosti. Joku kysyi jälkeenpäin, että miten pystyin katsomaan leikkausta töllöstä. Siinä on kuitenkin persiestä lähtien alavartalo ihan puuduksissa ja asia kiinnosti. Mutta tuollainen tietysti vaikuttaa takareiden toimintaan ja tuo oli yksi jumppaliike. Aluksihan ei sitten tapahtunut oikeastaan muuta kuin että takareisi kramppasi. Olen vuosien mittaan hankkinut hyvin laajan tietopankin urheiluvammoista pelkästään omalla urheilulla....
  10. 2 points
    Tässä ketjussa tietysti hokan mannekiinit kehuu vain kenkiä mutta omalta kohdalta kokemus clifton 6:sta oli ihan järkyttävät kengät. Enpä ole moisilla kiikulaudoilla juossut, nilkat ja polvet kipeyty. 5 lenkkiä juoksi ja laitoin vahingon kiertämään Liekö kaikki mallit saman tyylisiä?
  11. 2 points
    Kyllähän se tosiaan olisi ollut koomista seurata jokaisissa Lahden talviolympialaisissa liukastelua.
  12. 2 points
    Uusimmassa Juoksija-lehdessä oli hyvä artikkeli asiasta. Kannattaa lukaista.
  13. 2 points
    Kyllä kielitoimiston ohjeen mukaan sukunimet taipuvat samalla tavalla kuin vastaavat yleisnimet, ellei nimen kantaja erityisesti muuta itse toivo. Tässä koko ohje: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/324
  14. 2 points
    Sanoisin, että 40.00-40.20 väliin menisi todennäköisesti. Toki päivän kunnolla voi saada helposti sun kohdalla 30s suuntaan ja toiseen jos huippu kulku osuu parin kevyen päivän ja hyvien unien jälkeen. Ei oo tarvetta silti käydä testaa vielä 😉
  15. 2 points
    Tuossa nyt ei ole mitään outoa, joten ei kuulu ketjuun. Nainen pelkässä sykevyössä olisi outoa ja kelvollista.
  16. 2 points
    Tulee. Heti seuraavana päivänä, kun olet jo ostanut mittarin.
  17. 2 points
    Ehdottomasti ainakin 2-3 km alku- ja loppuverryttelyt. Itse tykkään juosta maravauhtiset juoksut tasavauhtisina. Samalla tyylillähän ne pitäisi kisassakin saada menemään. Täällä foorumilla on kyllä paljon treeniohjelmia, joissa tykätään kovasti kiihtyvistä juoksuista. Kiihtyvänä juoksuna teen mieluummin vaikka kovaa yläkynnystreeniä, jossa voi aloittaa vauhdin noston kynnyksen alta ja lopettaa se kynnyksen päälle. Joskus pitkis kiihtyvänä, mutta ei missään nimessä viikottain ja ehkä ei samalla viikolla kuin pidempi VK. Ja jos pitkiksessä on ollut mukana pidempi matka kovempaa juoksua, olen laskenut sen yhdeksi viikon vauhtitreeneistä. No tämä nyt taas oli yksi omista käytännöistä ja kokonaisuus ratkaisee kuinka treenit purevat ja rasitus pysyy hallinnassa.
  18. 2 points
    Kalevan Kierros 2019 edennyt pyöräilyyn asti. Eipä tätä moniottelua ole tullut juurikaan seurattua mutta aikamoista lajien hallintaa vaatii kuka tuon kokonaisuuden vuosittain nimiinsä vie. Eilen olivat näköjään pyöräilemässä Lappeenrannan huudeilla ja kisakeskuksena toiminut Lemi. Kovia aikoja sielläkin tykitetty fillarilla. Etunenässä muuan Hannu Manninen joka kampea kiertänyt kaikkein riuskimmin. https://kalevankierros.fi/kalevan-kierroksen-pyoraily/ http://www.racetecresults.com/Results.aspx?CId=16587&RId=2045
  19. 2 points
    Ei s*tana! Joensuussa testaan 10 tunnin mixiä Trololosta ja jos ei töki, niin sitten 24h versio helmikuussa luureihin! 😉
  20. 2 points
    @joukor, kyllä Vasemmistoliitto ennen eräitä Eduskuntavaaleja Paavo Arhinmäen johdolla julisti olevansa pienyrittäjän asialla. Minulle jäi silloin epäselväksi se, että millä tavalla. Joten en äänestänyt silloinkaan Paavoa. Onko hänen paras saavutuksensa muuten se FC Jokerien futishuligaanina kehittämä huuto poliiseille: "Missä on Holsti ja Palo? Steen Steen Christensen".
  21. 1 point
    Kaaduin patikkareissulla heinäkuussa 2018. Kävelin kipeällä nilkalla autolle reilun kilometrin matkan ja seuraavana päivänä menin lääkäriin, jossa otettiin röntgen-kuva josta selvisi että vasen nilkka on murtunut. Diagnoosi oli lateraalimalleolin murtuma (Weber-B) joka hoidettiin 5 viikon kipsisaapashoidolla. Nilkkaa ei siis leikattu. Kipsihoidon jälkeen aloin kuntouttaa nilkkaa fysioterapeutin ohjeilla. Homma sujuikin hyvin ja lokakuun puolessavälissä pystyin kokeilemaan jo juoksemista. Nilkka oli kyllä jäykkä, mutta tuntui muuten melko hyvältä juostessa. Marraskuun puolella pystyin juoksemaan jo 8 km lenkkejä ilman ongelmia. Noh, sitten tammikuun puolella tein näin jälkikäteen ajateltuna ison virheen. Olin ennen tapaturmaa tehnyt intervalliharjoituksia ja ajattelin että puolen vuoden jälkeen tapaturmasta nilkka on valmis niihin, koska siinä ei ollut mitään ongelmia kävelyssä tai normaalivauhtisissa juoksuissa. Tein tammikuun alkupuolella pari intervallitreeniä. Nilkka ei valittanut treenien aikana, mutta alkoi sitten vähitellen kipeytyä ja jäykistyä ja puutua. Olin tyhmyyksissäni lopettanut fyssarin antamat treenit jo marraskuussa, ja ajattelin että alan nyt kuntouttaa nyt nilkkaa niillä uudelleen. Ehkä ne auttaisivat. Mutta nilkka ei reagoinut harjoituksiin hyvin vaan kipeytyi pienestäkin rasituksesta aina lisää. Tässä oli selvä ero murtuman jälkeiseen kuntoutusaikaan, jolloin nilkka tuntui tykkäävän noista treeneistä. Nilkka oli kipeytynyt helmikuun alussa jo niin pahaksi, että normaali kävelykin tuotti tuskaa. Kävin lääkärissä useamman kerran ja röntgen-kuva ei paljastanut mitään hälyttävää. Murtuma oli luutunut hyvään asentoon. Tosin radiologin lausunnossa oli maininta rustopinnan epätasaisuudesta. Helmikuun lopulla maksoin itse yksityisellä magneetin ja ortopedin ja sieltä selvisi paljon sellaista, mitä en aiemmin tiennyt. Syndesmoosi-ligamentti oli revennyt murtuman yhteydessä. Samoin nilkan sisäpuolen delta-ligamentti oli osittain revennyt. Fibulan ja taluksen välisessä rustossa oli pieni rustovaurio. Lisäksi peroneus-brevis jänteessä oli noin 1cm mittainen osittainen split-repeämä. Lisäksi nivelessä ja peroneus jännetupessa oli ödeemää eli nesteilyä. Ajattelin, että aika pahat löydökset mutta ortopedi ei tuntunut olevan näistä kovin huolissaan. Erityisesti tuo rustovaurio huoletti, mutta ortopedi ei uskonut sen kehittyvän nilvelrikkoon asti koska ilmeisesti vauriokohta ei pääse normaalikäytössä hankautumaan eikä rustovaurio näin pahenisi. Toinen huolta aiheuttanut asia oli tuo osittainen peroneus-brevis jänteen repeämä. Sen perusteella mitä olen asiaa tutkinut niin nuo eivät useinkaan parane itsestään edes siedettävälle tasolle. Ortopedi kielsi juoksun mutta kävellä sai, samoin hiihtää, pyöräillä ja uida. Mutta oirekuva oli sellainen, että nilkka ei kestänyt mitään näistä joten maaliskuun alussa päätin omatoimisesti hoitaa nilkkaa kipsiortoosissa. Käytin usein kävellessä myös keppejä. Tein tätä noin 2 viikon ajan jonka jälkeen siirryin käyttämään kevyttä nilkkatukea vielä ajoittain. Lopetin myös fysioterapeutin antamat treenit kokonaan ja annoin nilkan vain levätä. Täysi lepo tuntui auttavan ja nilkka tuntui jotenkuten siedettävältä kun sillä käveli sisällä, mutta ulkona se ei kestänyt ilman kipuilua edes kilometrin mittaista kävelyä. Olisin halunnut jatkaa tuota ortoosihoitoa vielä 2-3 viikkoa pidempäänkin, mutta kun asiasta ei ole lääkärin diagnoosia tai hoitomääräystä niin käytännön elämä töineen ja parisuhteineen meni tuon takia liian vaikeaksi. Nyt olen taas lisännyt liikkumista hieman. Eilen kävelin pururadalla noin 2 km. Nilkka tuntui edelleen jäykältä, puutuneelta ja hieman kipeältä, mutta kävely tuntui silti hieman paremmalta kuin vaikka 2 viikkoa sitten. Olen myös palannut tekemään fysioterapeutin antamia harjoituksia varovaisesti. Niihin kuuluu mm. nilkan vahvistuaminen terapianauhan avulla, tasapainolaudalla seisonta yhdellä jalalla, päkiöille nousuja, yhden jalan porraskyykyt ja nilkan dorsifleksiotaivutukset seinää vasten. Fyssarin antamia hyppyharjoituksia en ole vielä uskaltanut aloittaa. Tein näitä samoja hyppyharjoituksia ilman mitään ongelmia jo syyskuun puolella noin 2 kk murtumasta, mutta silloin nilkka oli paljon paremman tuntuinen kuin nyt. Tämä koko tilanne on hämmentävä. Miten noin paha takapakki tammikuussa - siis 6 kk tapaturman jälkeen - voi olla mahdollinen? Miten nilkka voi olla edelleen - toukokuussa 2019 - olla huonomman tuntuinen kuin syyskuussa 2018 alle pari kk murtuman jälkeen? Nilkkahan ehti kuntoutua jo marras-joulukuussa niin hyvin, että melkein unohdin koko murtuman olemassaolon. En keksi muuta selitystä kuin että menin rikkomaan nilkasta jotain lisää tammikuun intervallitreenien aikana. En tosin kaatunut tai astunut huonosti kertaakaan noiden parin treenin aikana. Enkä myöskään tuntenut mitään kipua treenien aikana tai välittömästi niiden jälkeen, vaan nilkka alkoi mennä huonoksi vasta noin 1-2 päivää toisen intervallitreenin jälkeen. Ongelmakohta on nilkan ulkosyrjä, jossa kipu, jäykkyys ja puutuneisuus enimmäkseen tuntuu. Oma tämän hetken epäilys ja teoria on se, että tuo peroneus jänteen osittainen repeämä tapahtui vasta tammikuussa ja se on myös ollut kaikkien ongelmien juurisyy. Toki vasen nilkka on edelleen myös muuten kaikin puolin heikompi ja huonompi kuin oikea, mutta ennen tammikuuta sillä kuitenkin pystyi kävelemään ja juoksemaan täysin kivuttomasti. Epäilen myös että peroneusjänteessä on repeämän ohella myös tendiniittiä (magneetin lausunnossa ei tosin puhuttu tendiniitistä mitään, mutta koko nilkan ulkosyrjä on aran tuntuinen ylemmältäkin jos esim. laitan nilkan lepäämään oikean jalan polvea vasten). Koen olevani tämän asian kanssa vähän tyhjän päällä, sillä mulla ei ole ollut aktiivista hoitosuhdetta sitten viime lokakuun vaihteen johtuen työpaikan vaihdokdesta. Uuden työpaikan laaja terveysturva (mukana vakuutus) tuli voimaan vasta nyt huhtikuun alussa. Mulla onkin aika fysiatrille ensi viikolle. Toivottavasti päästään asiassa jotenkin eteenpäin. Huolestuttaa vain kovin paljon, että kun tämä vaiva on jatkunut jo näin pitkään niin onko nilkka lopullisesti mennyttä 😞
  22. 1 point
    Ei tullut pegasuksia koriin mutta Terra Kigerit. Hyvä että Nikekin ottaa polkujuoksun vakavasti, kilpailu tekee aina hyvää tossujen kehittymiselle. Mietin kyllä olisiko Pegasus trailit olleet parempi valinta, mutta KK83 saattaa olla hieman turhan teknistä niille, sikäli kun viivalle saa itsensä kammettua.
  23. 1 point
    Clifton on aika ääripään kenkä Hokan nykymallistossa ja jakaa varmasti mielipiteitä. Esim. nuo molemmat muut Baltsun mainitsemat on juoksutuntumaltaan enemmän "normaalin" lenkkarin oloisia.
  24. 1 point
    Hyvä kommentti! Aika paljon eri kanavilla oli varmaa tietoa paljonko juoksee, vaikka oikeasti kenelläkään ei ollut aavistustakaan miten mies on oikeasti treenannut.
  25. 1 point
    Kyseisen jutun mukaan tuon pillerin avulla tapahtuva reaaliaikainen elimistön lämpötilan mittaus olisi käytettävissä vuoden 2020 kesäolympialaisissa: "A second pill is being developed which by the time of the Olympics could measure temperature in real time, which means athletes could potentially be pulled out of an event if considered at risk of hyperthermia."
  26. 1 point
    ei varmaan yhtään huono juttu tuo kävelykään...palautumisen kantilta...Ingebrigtsenin veljekset laittavat sitten vedot ja maximit -kisat melkoista hoipakkaa...
  27. 1 point
    Toisaalta on se Kristiina Mäkelä saanut neljän viime vuoden aikana 50 000 euroa apurahoina opetus- ja kulttuuriministeriöltä, että siihen nähden voisi melkein edellyttää että vaivautuisi loikkimaan myös Ruotsi-ottelussa. Kun Kristiina Mäkelä oli valittanut mediassa SUL:n toiminnasta, niin sitten uusi pomo Itani oli keskustellut Mäkelän kanssa. Varmaan olivat sopineet, että Mäkelä voi tehdä mitä haluaa ja jättää vaikka Ruotsi-ottelun väliin jos tulee sellainen fiilis. On se erikoisen kuuloista, jos sanotaan että Annimari Korteen juoksu ei kulkenut. Joku asiantuntija kyllä äskettäin valitteli yleisönosastolla, kun Valtteri Bottaksen nimeä ei taivuteta tälleen niin kuin kuuluisi, että "Valtteri Bottasin kilpailu ei sujunut". Vaan Valtteri Bottaksen kilpailu ei sujunut. Eihän kirjoitettu niinkään, että Seppo Rätyn heitto ei sujunut.
  28. 1 point
    Sen mitä itte oon muutaman kerran käyttäny germiittiä salilla niin ne toistot on sinnepäin. Jos jonkun mielestä rannesykemittaus ei ole tarkka niin ei kannata edes käynnistää sitä toistojen laskentaa.
  29. 1 point
    Jos tonnin vedot kyllästyttää, voi tuosta katsella vähän vaihtoehtoja. http://www.runningplanet.com/10k-interval-training-workouts.html
  30. 1 point
  31. 1 point
    Jos penikat kipeytyvät pahoin niin juoksuneuvot ovat aika turhia.. mutta ei tuo harjoittelu kovin huonoltakaan näytä. Nyt varmaan pyöräilyä pidempää rauhallista ja ehkä myös hieman kovempia vetoja jossain turvallisessa paikassa ripeällä pyörityksellä. Ja jos jalat kestävät niin tavoiteltua kisavauhtia tai ihan aavistuksen nopeampaa voisi juosta vaikka 8x200 / 200 hölkkä tai 4x400/400 ja ehkä vähän lyhentäen taukoa kohti kisaa ja toisena tuo 4 min toistotreeni kuulosti ihan mahdolliselta. Voi sen sijaan juosta myös radalla 4-5x 800 tms 3-4min tauolla aika kovaa mutta selkeesti hitaampaa kuin kisa että jaksaa tasaisesti läpi. Perushölkkää. Koviakin on varmaan tehtävä jalkojen ehdoilla mutta kannatan n. 4-5pv väliä ja välissä pari kevyttä harjoitusta juosten tai tarvittaessa pyörällä. Helpompaa olisi jos jalkoja totuttaa hieman ympäri vuoden juoksuun niin penikat varmasti menevät lopulta ohitse ainakin jos massaa ei ole mahdottomasti. Tämä ohje nyt aika hatusta kyllä.
  32. 1 point
    Ja saksalaisista pyörämerkeistä Storck on kyllä kova, tosin ihan halpoja pyöriä ei taida tehdä ja maastureistahan en ymmärrä mitään. Niin ja muut asiat kuin merkki on tosiaan aina tärkeämpiä, erityisesti mitat. Ekana voi tietysti hankkia kalleimman mutta luultavasti se mitä ominaisuuksia haluaa selviää tarkalleen vasta käytön myötä.
  33. 1 point
    Käsittääkseni yhä odotetaan lupaa Pirkkahallilta tapahtumalle. Olen ymmärryksessä, että olisi tarkoitus tänäkin vuotta järjestää. Kyselen vähän tämän perään.
  34. 1 point
    Sateesta ja tuulesta riippuen, 20k-hengittävällä takilla menee tässäkin kelissä. Puoli tuntia aika lyhyt aika, t-paita ja shortsit ainakin kevyemmässä sateessa riittävät. Kun muutaman asteen tuosta viilenee tai tuulee kylmästi, niin sitten kyllä takkia päälle. Huppua tulee tosin käytettyä vain rankkasateella, lippis riittää useimmiten. Kokeilemalla löytää sopivat kombot.
  35. 1 point
    Suunnistusperheen jäsenenä sain aika kovaa kritiikkiä eilen kun heitin että olisin ollut ekan osuuden vaihdossa kun mitaliankkurit tulivat maaliin. Sanoivat tylysti että metsässä olisit edellenkin. Tähdennettäköön että omat suunnistustaitoni ovat varmaan max 2/10 enkä lajia harrasta. Ajattelin ensi kesänä alkaa etsimään rasteja ja oppimaan. Hieno laji.
  36. 1 point
    Kuvailemasi käyttötarkoitukseen suosittelisin jotain trail bike- tyylistä täpäriä. Esim. mainitsemasi Canyon Spectral sopisi loistavasti. Itselläni on Canyon Neuron, mutta jos on paljon alamäkityylistä ajoa niin kallistuisin Spectraliin. Neuron on enempi xc-pyörä, vaikka muodin mukaisesti aika pitkäjoustoinen onkin. Puhdas xc-pyörä on jyrkissä laskuissa hieman otb-herkkä, ja dh-pyörä taas raskas polkea pidemmän päälle, vaikka alaspäin tuleekin kivasti Toki merkkejä ja malleja on muitakin, siellä saksanmaalla Rose ja Cube on Canyonin lisäksi paikallista hyvää tavaraa. Itsellä oli pari vuotta sitte Cube Stereo 140, ja on mielestäni ollut kivoin pyörä, kun status on hauskanpidossa. On samaa kastia Spectralin kanssa. Nämä taitaa olla nykyisin 150mm joustolla. Sikaa säkissä ei kannata ostaa. Mikäli geometriataulukoista ei mitään ymmärrä niin ehdottomasti koeajolle liikkeeseen, pyytää säätämään jousituksen edes suunnilleen oikein, ja vertailee mielellään useampaa pyörää, niin löytyy itselle mieleinen parhaiten.
  37. 1 point
    Ehdottomasti tripyörä. Enkä tuohon liikkeeseen enää menisi kun tuollaista höpöä suoltavat.
  38. 1 point
    Riippuu tosiaan juoksijan vauhtireservistä ja treenin tavoitteesta. Jos nyt halutaan työstää maksimikestävyyttä, voisi ne tonnit mennä haarukkaan 3.45-3.55 1-1,5 min hölkkäpalautuksella. Yleensäkin hyvä sääntö juosta MK-tonnit suunnilleen kympin kisavauhtia.
  39. 1 point
    Hienosti juostu ruotsalaiselta. Raitaselle hiljakkoin hävinnyt norjalainen Edman oli muuten myös tuossa juoksussa mukana ja juoksi alle 3.40. Tuossa olisi ollut Raitasellekin hänen kaipaamansa kovavauhtinen kisa.
  40. 1 point
    Juttu Oskari Möröstä ei ainakaan äsken ollut maksumuurin takana.
  41. 1 point
    pien yrittäjiä on monenlaisia ..niitä jotka tekevät paljon duunia ..mutta hikiseen elävät yrittäjyydellä..jos menisivät vieraalle duuniin palkka tuplaantuisi..mutta syystä tai toisesta eivät halua ,,oma vapaus.. sit on yrittäjiä jotka ovat tehneet miljoonia omalla bisneksellä..tai jotkut jopa satoja tuhansia...mut näin...
  42. 1 point
    Olisiko sitten sykejumia kuten hölkkäkollegat ehdottelivat. Toki, jos juoksutuntuma helppo ja syke laskenut, syynä voi olla myös aina niin mahtava nousukunto. Olennaista kisaan lähtiessä on, että se kisavauhti on helppoa ja sen pitää jatkua helppona jälkimmäiselle puolikkaalle saakka. Tuosta viitatusta ohjelmasta ja max. 30 min VK-lenkeistä tuli vielä mieleen, että sillä varmasti pienennetään loukkaantumisriskiä, mutta toisaalta varmistetaan todennäköisesti, että juoksijan täysi potentiaali jää hyödyntämättä. Tai mistäs sen tietää, kun olen itsekin juossut aina pidemmät pätkät maravauhtista VK:ta enkä yrittänyt noin vähällä pärjätä. Hyvä kuitenkin muistaa, että maratonilla on kyse vauhtikestävyydestä.
  43. 1 point
    Ei ole, ainakaan peesikieltokisoissa. Peesikisoissa pyöräosuus on puolestaan niin paljon "helpompi", että siellä tämmöinen raja tuleekin vastaan! Tämä siksi, että enemmän watteja on aina nopeampi aika, niin yksinkertaista se on. Joskus näkee näitä järjettömiä laskelmia, että "säästetään" esim. varusteilla tai asentomuutoksilla 10W kisatehoista. Eihän se noin toimi, vaan pitää laskea, että päästään samalla teholla lujempaa! Se on toki totta, että fysiikka on vähän vastassa tuossa kovempaa ajamisessa, kun ilmanvastus skaalautuu nopeuden neliössä - eli mitä kovempaa ajat, sitä vaikeampaa on tulla yhä nopeammaksi. Mutta onneksi fysiologia avittaa - mitä nopeammin olet maalissa, sitä kovempaa voit suhteessa matkan edetä! Eli tuollainen 15min säästö pyörällä vastaa jo hattuarviolta 1-2% tehonlisäystä vs. kynnysteho, se on jo monta monituista wattia se. Itse huomannut myös, että triathlonissa harvemmin ääneen lausuttu tai kirjoitettu tosiasia on myös se, että lajien tärkeys riippuu myös suoritusjärjestyksestä. Jos uinnissa vetää ittensä vesinokkaeläimeksi, se pitää maksaa velkana koko loppukisan osalta. Pyörällä voipi enää pilata "vain" juoksunsa. Sanoisin, että moni hyvä juoksija pilaa mahdollisuutensa hyvään juoksuun pyörän päällä, ja moni huono uimari pilaa koko kisansa sillä, ettei ole opetellut paremmaksi uimariksi! Vaikka ajassa ei jäisikään niin kauheasti, niin joutuu työskentelemään "turhaan" vedessä ja tästä maksetaan sitten lähes koko matkalta... Secondille vielä knoppitietona, että todellisuudessa tuollainen raja tulee toki vastaan, koska ihminen ei voi pyörällä fysiologisesti kovempaa mennä kuin joku tietty rajanopeus. Tämä rajanopeus toki riippuu kunkin yksilön kyvystä tuottaa voimaa sekä optimoida vastukset. Pyörällä on poljettu tämmöisessä konventionaalisessa yläasennossa kuitenkin yli 80 km/h vauhdilla, joten sinne on vielä melkoisesti matkaa... Ihan vaan kuriositeettina, niin se wattitieto on vaan yksi osapalanen. Isompi pyöräilijä pystyy kyllä tuottamaan merkittävästi enemmän watteja kuin esim. Spica, mutta lopputulema on melkotavalla samanlainen johtuen väistämättä huonommasta aerodynamiikasta. Tuossa yks lista noista pyörätehoista ja nopeuksista Ironman-kisasta, johon osallistujat on 100% ladanneet kaikki kykynsä ja ajaneet ihan kykyjensä äärilaidoilla: https://www.trainingpeaks.com/blog/power-analysis-2016-ironman-world-championships/ Siellä muuan Lionel Sanders paukutellut muun muassa messevät 306W NPt tauluun, mutta kulkenut liki identtisesti samaa vauhtia kuin Spica 235W NP luvullaan. Toki reitit ei ole LIKIMAINKAAN verrannolliset keskenään, mutta luvut kertonee silti jotain esimerkiksi herra Sandelsin pyöräilyasennosta.
  44. 1 point
    no joo..lääkärit tutki joskus mun pumppuu - veri arvoja..kun tuntu et takki melko tyhjä...eikä jaksanu oikein edes kävellä..sinä vuonna 6000km... sykkeet 32 min..sit äkkiä 75 leposyke... valkotakit et kaikki okei...192 veriarvot.... oma moka oli et menny yksityselle urhoilu lekurille....eikä noi lääkärit edes ehdottaneet jatko tutkimuksia...no en kuollu ... ajattelin et kävellään sit vaikka...jos ei muuta...oli ehkä eloni raskaimpia vuosia...
  45. 1 point
    Tässä on näköjään juostu TripSockzeilla. Jotain outoa niissä on kun jalat liikkuvat noin.
  46. 1 point
    Veikkaisin että FG on näin projektin alkuvaiheessakin jo alle 10 h mies, voi olla että aika reilustikin jos vammat eivät vaivaa ja saa sopivan pyörän alle. Ensi kesänä ainakin sub 9. Eri osallistujille kisassa tulee aiheesta erilaiset selostukset.
  47. 1 point
    No ilmeisesti on, täysin minulle tuntemattomasta syystä! Lounaalla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, kun yliopisto on tähän aikaan vuodesta käytännössä tyhjä. Näistä en jaksa katsella ruokalistoja, joten valitsen aina lähimmän. Tänään vaihtoehtona oli pitsaa tahi pitsaa, söin sitten palan pitsaa 1 ja toisen palan pitsaa 2. Ei ollut huonoa. Iltasella sitten olin luvannut lähteä pitkästä pitkästä aikaa ulos syömään. Tähän optioon olennaisena kuuluu se, että seuralainen valitsee ruokailupaikan. Tänään kuulemma väsytti ja teki mieli meksikolaista, joten lähiostarin taco bell oli ratkaisu. Joten pitsaperjantaita tuli vielä roskaruualla täydennettyä!
  48. 1 point
    Ehkä vähän, mutta luulisin että vielä kärjistetymmin. Tuskin kertoimet perustuvat saman riittävän ison urheilijajoukon tulosten hiipumiseen usean kymmenen vuoden aikana, kun harjoitusaktiivisuus pysyy samana, vaan vertailu tapahtuu eri porukoiden välillä. Tämä on tietysti vain veikkaus.
  49. 1 point
    Nyt on vomeroilla juostu noin 600km. Pientä kulumisen merkkejä pohjassa ja paras kimmoisuus alkaa kadota. Kyllä noilla vielä 200km juoksee, mutta ei paljoa enempää. Pitää laittaa uudet tilaukseen
  50. 1 point
    Paavo Nurmi Maraton -raportti Pieni kesäretki Helsingistä Turkuun Kärpänen lennähti sääreltä toiselle. Raotin silmiäni: kymmenen yli kuusi. Enää on turha yrittää nukkua, tiesin. Nousin, keitin kannullisen rooibos-teetä, menin parvekkeelle. Aurinko paistoi vinosti puiden lomasta, kerrostalojen välissä lepäsi autuus. Kiitin kärpästä: Oli sittenkin hyvä aloittaa pitkä päivä kaikessa rauhassa. Yöllä olin keittänyt puuron valmiiksi, nyt ehdin keittää vielä punaisia linssejä. Retkilaukku oli jo pakattu, tarkistin vain, että tärkeimmät olivat varmasti matkassa: avain, puhelin, HSL:n matkakortti, Visa Electron ja kymmenen euron seteli. Puin päälle juoksuasuni ja aurinkolipan. Eteisessä odotti Adidaksen kenkälaatikko. Aioin tehdä suurimman etikettivirheen: juosta maraton upouusilla kengillä. Leikkasin tuotelapun irti, laitoin kengät jalkaan. Itäkeskuksesta metrovaunuun astui vain yksi matkustaja. Mies tutkiskeli penkkejä tarkkaan, ennen kuin uskalsi istuutua. Käytävällä pyöri tyhjä siideritölkki. Aukaisin aamiaisrasian, aloin syödä. Kampin terminaalissa päätin vielä käydä kaupassa. Ostin Alepasta kaksi banaania, kaksi riisipiirakkaa ja käsidesin vessassa käyntiä varten. Lappu WC-kopin ovessa ilmoitti, että ovi aukeaa soittamalla maksulliseen numeroon. Viisi minuuttia odoteltuani pääsin kahden naisen beesissä koppiin. Koppi oli epämukavan ahdas ja siivottoman oloinen. Kiirehdin kopista laiturille: Matkalipussa ohjeistettiin matkustajia saapumaan laiturille 15 minuuttia ennen lähtöä, jotta bussi pääsisi lähtemään aikataulun mukaisesti. Laiturilla ei näkynyt bussia. Kun lähtöön oli kolme minuuttia, bussi kaarsi portin eteen. Bussin yläkerrassa ilma oli raskas. Tämä on minun paikka, ihmiset huusivat toisilleen ympäri bussia. Kuski käynnisti moottorin kymmenen minuuttia aikataulusta jäljessä ja ilmoitti, että ajaa suoraan linja-autoasemalle. Silloin kello olisi 11.05. Juoksunumeroiden jako lopetettaisiin 11.15. Kun vieressäni istuva poika lähti vessaan, otin puhelimen esiin ja valitsin muistista kisatoimiston numeron. Kumarruin etupenkkiä vasten. Bussi on myöhässä, kuiskasin puhelimeen. Kuuluu tosi huonosti, reipas ääni puhelimessa toitotti. Bussi on myöhässä, huusin puhelimeen. Ei hätää, reipas ääni sanoi, juoksunumeron saa lähtöön asti. Olin niin helpottunut, että päätin vielä kysyä, pitäisikö ottaa taksi, vaikka mielessäni olin päättänyt, että taksia en ainakaan ota. Ei kannata, reipas ääni ilmoitti, koko ranta-alue on suljettu, parempi kävellä. Puhelun jälkeen päätin: En enää koskaan poistu Helsingistä! Kulutin aikaani hörppien vettä, syöden eväitä ja katsellen matkustajia. Kun sade alkoi rummuttaa bussia, kiinalaisperheen isä tähtäsi älypuhelimensa kohti ikkunaa. Poika takanani yskähti kymmenettä kertaa. Puristin käsidesipurkista nestettä kämmenelle. Bussin täytti kitkerä lemahdus. Nukkuvaa esittävä nainen nyrpisti nenäänsä. Mitä jos saan suonenvedon jo bussimatkalla, pelästyin, ja siirsin raajani istuimen alta käytävälle. Liikahtaessani bussin täytti lemahdus, nyt kainaloistani nouseva. Pitäisikö käydä vessassa pesulla, mietin. Revin laukkuni penkin alta, kunnes muistin, että vessassa ei ollutkaan vettä. Tungin laukun takaisin penkin alle ja potkaisin nukkuvaa esittävää naista. Nainen nyrpisti taas nenäänsä. Urheiluasuun pukeutunut nuorimies vilahti ohitseni käytävää pitkin. Onkohan sekin menossa maratonille, mietin. Nuorimies näytti tyyneltä kuin viilipytty. Hörppäsin vettä ja puristin käsidesiä kämmenille. Linja-autoaseman pihalla kaivoin kassista aurinkorasvapullon. Olin ostanut pullon Nepalista ja säästänyt sitä kuin aarretta tätä hetkeä varten. Pullossa luki SPF 110. Suihkittuani ihon nesteellä kysyin ensimmäiseltä vastaan tulevalta, missä on Aurajoki. Käsi nousi ja osoitti auringossa paistattelevaa tietä. Kuumuus painoi tukahduttavana noustessani mäkeen. Sivukadulta harppoi mies. Hymyilin miehelle: miehen t-paidan etumukseen oli kiinnitetty juoksunumero. Kisa-alueella vallitsi vilske ja vilinä, mutta aikaa ei ollut jäädä fiilistelemään. Kiirehdin Kaupunginteatterin lämpiöön, jonka perältä katseeni tavoitti juoksunumeroiden jakajat. Odottamatta silmäni täyttyivät kyynelistä. Sain soperrettua juoksunumeroni, minulle ojennettiin kirjekuori. Alakerrassa käteeni annettiin t-paita. Paita oli ruma, neon-oranssi. Jono vessaan oli pitkä, pukukoppien sijaintia en muistanut. Vilkaisin kummankin olkani, vaihdoin t-paidan päälleni. Laskin juoksutrikoot polviin, vuorasin nivuset vaseliinilla. Ulkona kaikui huuto: kunto-ohjaaja oli aloittanut ohjatun alkuverryttelyn. Se tarkoitti sitä, että lähtöön oli puoli tuntia. Painelin vauhdilla mäkeen, jonka laella kiemurteli jono. Bussi Helsingistä oli myöhässä, sanoin jonottajalle edessäni. Niin oli junakin, mies hymähti. Kysyin, voisinko etuilla: Mies oli menossa kympille, joka starttaisi 20 minuuttia maratonin jälkeen. Mies päästi minut edelleen. WC-jonossa etuilupyyntööni torpattiin: ”Olisit tullut ajoissa!” Takanani seisoivat maratonille lähtevät äiti ja tytär Porvoosta. Mietin naisten kanssa, ehtisimmekö vessaan vai pitäisikö käydä reitin varrella. Suuta kuivasi. Vilkaisin kaihoisasti vesipulloja naisten käsissä. Kolme minuuttia lähtöön, magnetofoni huusi, kun pääsin ulos bajamajasta. Lähtöalue oli jaettu kahteen karsinaan, maratoonarit seisoivat takimmaisessa, joen varressa. Missä jänikset ovat, ihmettelin. Käsi nousi ja osoitti oranssia ilmapalloa viereisessä karsinassa. Joku hakkasi kämmeniään yhteen. Kuului pamaus ja musiikin syke. Daruden Sandstorm! Aloin laittaa jalkaa toisen eteen. En katsellut sivuilleni, hädin tuskin eteenikään, juoksin vain sykkivässä ihmismassassa. Muutaman kymmenen metrin päässä keikkui oranssi ilmapallo, jossa olin näkevinäni numerot 4.00. Ehkä tämä tästä, mietin. Aurajoen toisella puolen reitti kulki sillan ali. Tästä olen juossut joskus, muistin. Ja nyt juoksen uudestaan, maratonilla. Ajatus tuntui huimaavalta. Kadun varteen ilmestyi ojennettu käsi ja muki. Tartuin mukiin, heilautin sen kohti suuta. Makeaa nestettä roiskui silmille asti. Tiet olivat pitkiä ja suoria, auringonpaiste armoton. Oranssi ilmapallo oli karannut tien päähän. Parempi aloittaa rauhallisesti, lohdutin itseäni, matkaa riittää juostavaksi. Leikiten juoksu ei kuitenkaan sujunut. Matkanteosta puuttui se keveys ja ilo, jonka muistin ensimmäiseltä maratonilta. Silloin olin juossut hymy huulilla, ottaen kontaktia kannustajiin reitin varrella. Nyt varoin katsomasta kehenkään. Silmissäni ei palanut voittajan katse. Ruissaloon saapuminen piristi mieltäni, tuntui kuin olisin palannut kotilenkille Itä-Helsingin vehmaisiin maisemiin. Nostin katseeni puiden lehvästöihin. Valtava tammi levitti oksansa ylleni. Imin itseeni puusta voimaa. Askel keveni, tuskin tajusin taittavani matkaa ylämäkeen. Tammikujan jälkeen maisema aukeni pelloksi. Juoksijoiden jono kulki katkeamattomana pellon molemmin laidoin. Tämä on maratonia parhaimmillaan, hykertelin. Ilma seisoi raskaana paikoillaan, mutta minä kiisin eteen päin. Sillalla ohitin miehen, joka juoksi tummassa puvussa. Sataman suoralla en enää nähnyt ilmapalloa. Juoksin velvollisuudentuntoisesti, odotin enää toisen kierroksen alkua. Juoksukaista edessäni jakautui kahtia. Toisessa luki Maali, toisessa Maratonin toinen kierros. Minä olen maratoonari, innostuin. Miten olin saattanutkaan toivoa, että voisin lopettaa matkan puolivälissä! Näyttö raksutti aikaa. 1:50. Jatkoin juoksua. 1:50, mietin. Sehän tarkoittaa tasaisella vauhdinjaolla loppuajaksi 3:40! Olinko vahingossa lähtenyt väärän jäniksen perään? Olinko todellakin juossut ensimmäisen kierroksen näin hurjaan vauhtiin? Epäusko vaihtui tunnemyrskyyn. Vaikka tiesin, etten jaksaisi samaa tahtia maaliin asti, olin innoissani: Tietoisesti en olisi ikinä moista uskaltanut! Juoksin nyt yksin. Isolla rahalla rakennetut kerrostalot kohosivat reitin varrella. Nenääni lehahti imelä tuoksu. Kuka polttaa hasista maraton-reitillä, huusin! Oli jano, juomapistettä sai odottaa. Sillalla kävi tuuli. Painoin jalkapohjan sillankaidetta vasten, annoin pohkeen venyä, tuulen virvoittaa. Aioin tehdä kaikkeni, etten joutuisi loppumatkasta kävelemään kramppien takia, kuten edellisellä maratonilla. Imeskelin suolakurkkuja, kiskoin juomaa kaksin käsin, kippasin vettä niskaani. Pysähdyin pikaisesti venyttämään pohkeet, kun näin sopivan tolpan. Päästin ohi juoksijoita. Tien toista laitaa vastaan tuli mies juosten. Kärkijuoksija! Taputin käsiäni yhteen. Pohkeessa tuntui nykäisy. Päästin ohi juoksijoita. Koska viimeksi olin itse ohittanut juoksijan? En muistanut. Sen sijaan muistin violetin paidan. Olin ohittanut paidan ensimmäisellä kieroksella, nyt paita meni minun ohi. Kylläpä sitä tullaan kovaa, naurahdin selälle. Mies vastasi, hieman yllättyneenä, että juoksisi kovempaa, jollei pelkäisi jalkojen kramppaamista. Jalat alkavat muutenkin painaa, vastasin. Näin violetin paidan vielä kaksi kertaa, juomapisteillä. Viimeisellä kerralla mies kannusti ”Hyvin menee” ja lisäsi ”Hauskaa tämä on”. En ollut aivan samaa mieltä, joten huusin: ”Maalissa ollaan kohta!”. Sekään ei ollut aivan totta. Päästin ohi juoksijoita. Jalat painoivat. Tunsin itseni hitaaksi. Ei näin hidas voi juosta alle neljän tunnin. Olinko sittenkin erehtynyt? Nähnyt omiani tai laskenut väärin? Heilutin käsivarsiani kylkieni sivuilla. Ne olivat ainoat raajat, joissa vielä oli voimaa. Ne lykkivät minua eteen päin. Kun ei tarvitsisi juosta Aurajoen rantaa. Kun ei tarvitsisi juosta ihmisten edessä. Missä se silta on? Eikö vielä tämäkään? Kilometrit vähenivät niin hitaasti. Olin päättänyt, että viimeiset viisi kilometriä juoksen pysähtymättä. Juoksen vaikka jalat sätkien. Ja niin juoksin jalat sätkien. Silta oli vihdoinkin edessäni. Päästin ohi juoksijoita. Maali ilmestyi eteeni. Näytöllä näkyivät numerot. Ensimmäinen oli 3. Kasvoni alkoivat nykiä. Tähän voisi lopettaa maratonraportin, mutta kerrottakoon vielä, että ilta Turussa oli mitä ihanin. Järjestäjien tarjoama ruokakassi oli täynnä herkkuja, puitteet Samppalinnan uimastadionilla hulppeat. DJ soitti hyvää musiikkia ja hierojan käsittely teki autuaaksi. Mieli oli korkealla: olin parantanut maratonaikaa edellisestä vuodesta 25 minuutilla. Juoksuni oli hölmö, mutta jollain tapaa hieno. Rauhallisemmalla alulla loppuaikani olisi todennäköisesti ollut parempi, mutta toisaalta tuntui hienolta juosta yltiöpäisesti ja todistaa, että kyllä näinkin maalin pääsee, ihan kohtuullisesti. Vielä oli käveltävä linja-autoasemalle, mutta askel tuntui jo melkein keveältä. Turun illassa oli viimeisen kesäillan tuntua. Lämpö helli, terassit pullistelivat ihmisiä, joita nyt uskalsi katsoa silmiin - mitali kaulassa. P.S. Kuten aina olisi kiva lukea toistenkin maratonraportteja. Käsittääkseni maratonille starttasi n. 500 juoksijaa.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy