Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 19.05.2019 in all areas

  1. 33 points
    Pitkästä aikaa onnistuminen Hcm:lla. 😊 Lähdin juoksemaan raskaasta reitistä ja lämmöstä huolimatta ennätysvauhtia, mutta tavoite muuttui matkalla lähinnä hyvän sijoituksen tavoitteluun. Alkuun juoksin neljäntenä, ennen kymppiä sain venäläisnaisen kiinni ja siirryin kolmanneksi. Eka kierros meni hyvin. Lämpö alkoi tuntua kunnolla jossain 28 km kohdilla, vaikka olin kastellut itseäni niin paljon kuin pystyin. Viimeisellä kympillä alkoi tulemaan muutamia tosi surkeita kilsoja. Lauttasaaren kohdilla tokalla kiekalla näin ekaa kertaa alun jälkeen jälleen Nooran selän ja Baanalle tullessa ero oli enää metrejä. Sitten ohi ja vähän vauhtia lisää. Viimeisellä kilsalla kattelin taakse joku miljoona kertaa, ettei tuu yllätyksiä ja oli siistiä juosta maaliin kisan kakkosena.. 2.56 on ihan ok aika tolle reitille ja tuossa säässä. Vaikka maratonilla ei vissiin mitään pahempia reitinohjausfiaskoja tapahtunut, oli itselläkin välillä vaikeuksia suunnistamisen suhteen ja huutelin useampaan kertaan "minne?". Oma Garmin näytti että juoksin 43.08 km, tiedä sitten..
  2. 26 points
    Sehän meni ihan mukavasti. Oikea reisi oli tiltissä jo alun mäkien jälkeen, mutta sen kanssa tuli hyvin toimeen, kunnes tultiin takaisin loppunousuihin. Niissä ei sitten ollut enää kuin toinen reisi käytössä ylä- ja alamäissä. Unelmaraja 30h jäi sitten hikisesti alittumatta, kun vikaan pätkään meni 2h. Mutta täytyy kyllä olla todella tyytväinen talven hamstring-ongelmien jälkeen tästä suoritukesta.
  3. 22 points
    Vähän on mielessä tullut projektoitua, kun ei taida kroppa enää kestää treenaamista, niin josko sitä välistä kokeilisi vähän kuntoilla triatlonin parissa. Muutaman vuoden pidin taukoa tavoitteellisesti juoksusta eli about 2014-2017, kun oli lantion alueella kränää, sekä muutenkin siviilielämässä haasteita edellisen asunnon oikeusjutun kanssa. Tämän oikeusjutun sain sutenööristi vedettyä finaaliin Korkeimman Oikeuden kautta, ja 6 vuoden oikeustaistelun jälkeen. 50 000 euron käyttämisen sekä tuhansien prosessoitujen tuntien jälkeen KO totesi, että KÄÖ sekä HO ovat olleet väärässä ja FG oikeassa. Tietysti sieltä sain vähän suolarahoja takaisin, mutta kyllähän tästä oikeusopin yliopistosta muutamia kymmeniä tuhansia tuli maksettua lukukausimaksuja. Tämä oikeusjuttu olisi kokonaisuudessaan sellainen tarina kerrottavaksi, että ennemmin siitä kirjoittaisi kirjan, kuin omasta urheilusekoiluista, mutta kirjojen aika on myöhemmin. Jossain vaiheessa oikeusprosessia alkoi henkinenkuorma olla sitä luokkaa, ettei oikein kunnon huipentaminen kivuliaan lonkan kanssa ollut ekana mielessä, vaan mietti ennemmin, että miten tulisi selviydyttyä reilun 350 000 euron menetyksestä(sekä korkomenoista) mahdollisen tappion hetkellä. Kävin kuitenkin välistä lenkillä hölkkämoodissa, sekä salilla vähän tiukemmin rautoja kolistelemassa. Tämä oli sellaista psyykkeenhoitoa. 2016 KO tosiaan antoi päätöksen ja sitä märehtiessä meni melkein vuosi, ja kävin vähän tavoitteellisemmin treenailemaan about 2017. Sitähän kesti taas hetken, kun piti taas leikata akillesjänne kuntoon, mutta en sillä erää antanut asian enempää häiritä. Lantio ei näköjään ole muuttanut asennoitumistaan kuitenkaan, vaan vittuilee häikäilemättä minulle tasaisin väliajoin, sekä varmaan vaatisi leikkauksen, että hermoille tehtäisiin tilaa sykkiä juoksun tahtiin. Nyt muutaman vuoden tavoitteellisemman hölkkäilyn jälkeen tulin tulokseen, etten jaksa enää tapella lantion kanssa, ja yrittää sitä leikkauttaa jiirii, kun kuitenkaan kuntoon täysin saaminen ei ole niin varmaa, sekä kustannukset nousevat turhan korkeiksi saavutettuun mahdolliseen hyötyyn(plus kuntoutusaika jne). Olen myös asian kanssa reilun 10 vuotta myöhässä. Siispä mietin, että voisi kuntoilla triathlonhengessä, eikä se varmaan kuormita lantiota niin pahasti tärinällä kuin juoksu. Tietysti kyllähän tälläkin kunnolla voisi varmasti täydelle matkalle osallistua, mutta kuten olen @PAlle sanonut, että pitää olla suhteessa samanlaisessa kunnossa kuin ennen vanhaa maralla tai puolikkaalle startatessa, eli kestävyyskunnon ja suorituskyvyn pitää olla sillä tolalla, että alkumatkastakin kisavauhti pitää alkaa vituttamaan, kun se on jo pois ns mukavuusalueelta(jos noin kärjistäen sanotaan). (Onhan hyvässä kunnossa maralla luukuttaminen ihan hauskan hassua hommaa, vaikka ollaan pois ”mukavuusalueelta”.). Kuitenkin nyt on prosessointi ihan alkutekijöissä, ja varmaan tavoittelen vasta ensi kesälle täydelle matkalle jonkinlaista systeemiä. Pitänee siis ruveta haalimaan pyörää ja märkäpukua ja jotain muuta sen tapaista kalustoa. Aluksi ajattelin, että ostan tässä kesän mittaan jostain jonkinlaisen cycklocross-pyörän ja ajelen sillä treeniä, sekä käyn vähän pulahtamassa altaassa tai saimaassa. Paremman pyörän hommaan joskus myöhemmin, sikäli vielä motivaatiota/budjettia asiaan piisaa. Ajattelin myös vedellä soutulaitetta ja vähän haen voimaa salilta. Uintiin on vähän minulla negaatioita, sillä en hirveästi pidä altaassa kellumisesta, eikä tietysti tekniikakaan ole mitään priimaa, joskin suht pitkät raajat antavat minulle hieman etua tähän. Pääsykokeissa uin räkätekniikalla vuonna 2000 200m/2.56 ja pari vuotta sitten kävin muutaman kuukauden aktiivisemmin altaassa ja vähän hioin tekniikkaa ja pääsin 200m/2.35 hyppylähdöllä sekä 60min rennon letkeästi ”palauttavaa” uintia 3650m parilla juomatauolla kellon käydessä. Katsoo jos täällä olisi tekniikkakurssia syksylle ja rupeaisi talven pimetessä panostamaan tähän oikeen huolella. Pyörän päällä en ole aktiivisesti käynyt sitten ysärin, mutta silloin pystyin vetämään rautamankelilla 200km lenkin avg karvan päälle 30km/h, sekä jos joku osaisi neuvoa pyörän säätämisestä ja hankinnasta vähänkään, niin uskon, että mankelilla pääsisin ihan kohtuu lujaa. Tietysti vaatii myös, että perse ja psyyke kestäisi hangata treenihengessä tiestöllä. Mielestäni pyöräily ja sisäsoutaminen käy samalla tavalla kroppaan ja c2-soutaen olen päässyt 10@35.08 ja 60min/16560m joita pidän harjoitteluun nähden suht hyvinä tuloksina. Juoksijaksihan olen aina ollut liian lihava. Tietysti lihavuuteni on myös tuonut voimaa ja olen mielestäni suht vahva maratoonariksi, sillä kyllä rinnalle helähtää(helähti) 100kg, kyykkäsin 170kgllä, mavessa 200kg sekä penkistäkin meni 115kg. Luulisin että pikku piikkaamisella nämä tasot saisin takaisin, mutta juuri nyt ei esim penkistä 80kgllä montaa toistoa mene. Tämä on tälläinen projekti. Toivon, että tästä tulisi sellainen mukava sekä päämäärää hauskempi matka, ja toivoisin kuitenkin pääseväni jonkinlaiseen säädylliseen tavoitteeseen. Tietysti sikäli matka ei tunnu tarpeeksi mukavalle, niin aion lopettaa sen tekemisen kesken. Olen kyllä omaa matkaani maratonmaailmassa tehnyt hammastapurren (kipeän lantion/akilleksen/mahan/temppuileva sydämen kanssa) ihan omiksi tarpeiksi. Tällä matkalla toivottavasti opin myös valmentautumisesta lisää, sillä triathlonvalmentautuminen on mielestäni lähempänä hiihtovalmentaumista kuin juoksuvalmentautumista, ja tälle saralle lisäoppi ei pahaa tekisi - jos nyt millekkään saralle. Sikäli jollain satuu kaverin kaveri myymään hyvää ja helvetin halpaa pyörää sekä märkäpukua tälläiselle 185cm roikaleelle, niin olisi ihan kivaa infoa se. Pyörän hommista varmaan saa ja kannattaa antaa valmiiksi pureskeltua (helppoa)faktaa meikälle, sillä se tuntuu olevan ihan loputon suo. Tietysti kaikki lisäinformaatio on hyvästä 👍🏻 Ps kännykällä kirjoittaminen on sen vertaa vaikeaa ja kokonaisuuden hallitseminen haastavaa, että pahoittelen kovasti sikäli tarinankulku ei vaikuta loogiselta.
  4. 18 points
    Vauhdinjako onnistui mainiosti, selkiä tuli vastaan ja etuperin pääsi alamäet maaliin asti. Kovemmalla alkuvauhdilla olisi tullut noutaja, nytkin viimeinen 20km oli raskasta ja jalat alkoivat painaa. Pienellä Rukan mäen loppukirillä pääsi juuri Heermanin entisen enkan alle. Edit: muistelin, että Heermanin viime vuonna entiseksi jäänyt reittiennätys olisi ollut 20:38, mutta 20.30 näkyi 2016 uutisessa; no, tulipahan otettua loppukiri Helpoilla neulaspolkupätkillä juoksu eteni hyvin. Juurakoita ja teknisiä tai jyrkkiä alamäkiä en juuri uskaltanut juosta, niissä tulee hiukan takkiin. Ylämäet kävelin suosiolla kuten viimeksi. Näillä treeneillä ja kilsoilla varmasti oli paras mahdollinen tulos tänään.
  5. 16 points
    Kun vuosi sitten päätin osallistua vuoden 2019 Karhunkierrokselle, en tajunnut että se vuosi kuluu näin nopeasti. Huomenna pääsemme kuitenkin mittaamaan kuluneen talven harjoittelua ja sitä, mihin se riittää. Kulunut talvi on omalla kohdallani sujunut harjoituksellisesti hyvin. Tunteja on kertynyt suunnitellusti ja ne muutokset, mitä harjoitteluun tein syksyllä, ovat tuottaneet tulosta. Sairaspäiviä kuluneen talven aikana kertyi nolla. Tulevassa kisassa oma tavoitteeni on parantaa viime vuoden tulosta. Jos mitään erityistä ei matkalla tapahdu, tämän tavoitteen pitäisi olla hyvinkin saavutettavissa. Kisavalmistautumistani on helpottanut todella paljon se, että tänä vuonna kisareitti on jo vanha tuttu. Sää asettanee omat pienet haasteensa, mutta lähtökohtaisesti viileä sää sopii minulle hyvin. Toki tarvittaessa täytyy olla valmis tekemään myös nopeita ratkaisuja. Viimeiset päivät ennen starttia ovat aina omanlaisia sekä vatsanpohjassa tuntuvia. Yleisfiilikseni on kuitenkin rauhallinen: kaikki on valmista tämän vuoden kisaan. Tsemppiä pallukoiden seuraajille sekä erityisesti niiden liikuttajille!
  6. 14 points
    Itsellä myös pelkästään positiivista muisteltavaa eiliseltä. Siinä n. 200-250. sijoituksen paikkeilla missä omani sahasi juoksun aikana kaikki toimi moitteetta. Nimi numerolapussa on plussaa. Etenkin loppupuolella kun helle jo alkoi luoda lähes hallusinaatioita hikisilmien läpi tihruillessa sambaavia kaunottaria oli mahtava kuulla kannustusta: "Hienoa Pekka, vielä jaksaa, ei oo paljon enää" .. tai yksi parhaita oli erään reitinvalvojanaisen huuto: "Pekka enää femma, nyt jos ei vauhti parane juoksen kiinni ja halaan" 😅 Ehdottomasti mukana myös ensi vuonna👍🏃‍♂️
  7. 13 points
    2019 tapahtuma oli erittäin sympaattinen ja hyvin järjestetty. Reitti oli mutkainen, mutta eksymisen vaaraa ei ollut kattavan merkinnän ansiosta. 10.5 km lenkillä oli 4 huoltopistettä, mikä riitti hyvin helteiselläkin säällä ja tarjoamukset riittivät myös, vaikka vettä käytettiin myös runsaasti ulkoisesti. Omahuolto oli tapahtuman lähtö/maalialueella, mistä sai numerolapun ennen lähtöä. 50 mailin lähtö muista matkoista poiketen oli muutaman kilometrin päässä ja sinne juoksijat siirrettiin parilla henkilöautolla varttia vaille kahdeksan. Iso kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille! Pitkälle matkalle lähti kolme itsevarmaa naista ja miestä helteiseen säähän, jota mahdollisesti päivän edetessä värittäisi ukkonen. Keli oli todella haastava lämpötilan noustessa varjossa 28 asteeseen. Omalle kohdalle ei rytinää tai kunnon helpotusta tuovaa sadetta osunut, vain pari lyhyttä kuuroa, jotka kastelivat paahtavan kuuman tien pinnan ja nostivat kosteusprosentin paikoitellen lähelle sataa (näin uskon). Kisan jälkeen kotimatkan jo alettua taivas sitten aukesi ja kadut tulvivat. Juoksijoista naiset paljastuivat jälkigoogletuksen perusteella kokeneiksi ultraajiksi, kun taas kaikille miehille kyseessä oli neitsytmatka. Jutun juoni selvisi jo ensimmäisessä mäessä, missä naiset katosivat horisonttiin. Koko päivä oli siis yhtä naisten perässä juoksemista! Paitsi tietysti ne lukuisat pätkät kun käveltiin. Omassa vauhdinjaossa ei mielestäni tapahtunut suuria virheitä; 30 km tuli todella kevyesti ja sen jälkeen 20 km vielä mukavasti. 50 km korvilla jäin hoitamaan kehittyviä rakkoja ja menetin kontaktin muihin. Kuivat sukat olivat kyllä luksusta! Välillä 50-60 km alkoi päivän edetessä ja lämpötilan jatkuvasti kohotessa kuumuus vaivaamaan ja pakotti lisäämään kävelyä. Seuraavalla 10.5 km kierroksella nitkahdin henkisesti, kun tajusin, että tarinoissa hehkutetut uudet tulemiset, flow-tilat tai mitkä lienee, eivät kyllä pääse yllättämään, kun paahtava aurinko nujertaa ne heti alkuunsa. Kävely lisääntyi. 70 km kohdalla kuulin väliaikoja, edelliset menijät eivät olleet kuin muutaman minuutin karussa. Pari kilometriä innostuin yrittämään vähän enemmän ja sitten taas tuli kuuma. P*skat edelläolijoista tuumasin, ja pistin kävelyksi kun kerran ahdisti. Loppupuolella hoksasin, että mitä nopeammin etenen, sitä pikemmin tämä on ohi ja juoksin viimeiset pari kilometriä. Energiaa oli, tahtoa ei niinkään. Maaliin pääsin, loppu hyvin kaikki hyvin! Aika 10:18, ei ollut se mitä kisaan ilmoittautuessa oli mielessä, mutta sääennusteiden perusteella olin sittemmin heittänyt aikatavoitteet syrjään, kunhan maaliin pääsisin. Aikaisemmin saman reitin suorittaneilla tämän vuoden aika oli noin 1 min/km edellisvuosia rauhallisempaa, eli ei se helppoa ollut kokeneemmillakaan. Kenenkään 'mailerin' ei tarvinnut kuitenkaan jättää kisaa kesken eli hyvä suoritus koko porukalta! Kisan jälkeen oma kunto oli kaikin puolin hyvä, jaloissa vaan normaalia arkuutta ja pari rakkoa. Ensimmäisen ultramatkan opit: 1) 30 km menin veden ja suolan voimin, sen jälkeen nappaisin vähän banaania, karkkia ja suolakeksejä. Aika pian kroppa sanoi, ettei halua lisää. Lopun tulin taas melkein kokonaan ilman lisäenergiaa ja homma toimi. Eli jatkossa joko treenaan pitkiksillä syömistä tai sitten pitäydyn kisoissakin pelkässä varastorasvan polttamisessa. 2) Alku pitää mennä vielä rauhallisemmin. Tämä siksi, että myöhemmin on jotenkin vaikeaa vaihtaa kävelystä juoksuun, vaikka mitään oikeaa syytä himmailuun ei olisikaan. Fiksua olisi siis minimoida juoksuun lähtöjen määrä ja juosta pitempiä pätkiä putkeen, vaikka sitten hitaammin. 3) Teippaan päkiät ja pikkuvarpaat rakkojen välttämiseksi. 4) Pistän itseni ahtaammalle, nyt annoin periksi turhan helposti. 5) En unohda varustereppua kisapaikalle...
  8. 13 points
    @kiljander Ei onnistunut alle 3:30 alitus (3:30:04), vaikka kuinka raastoi😫 Ensimmäistä kertaa kävi niin, että katsoja kamppasi meikäläisen ja ilmaveivi oli valmis 26 km:n kohdalla. Käämi paloi ja perkeleet lenteli. Ihmeellistä sinkoilua juoksun aikana juoksubaanalla😡 Nyt kyynärpää ja polvi ruhjeilla, mutta hyvä fiilis kuitenkin juoksusta. Tästä on hyvä jatkaa treenejä kohti lokakuuta.
  9. 13 points
    Omat jorinat: http://ihanhukassa.blogspot.com/2019/05/nuts-karhunkierros-166km-24-2552019.html
  10. 13 points
    Nyt kun näki kärkijuoksijoiden menoa ihan vierestä niin on aika mykistynyt olo. Siinä ei näemmä juurakot, louhikot tai mäet tunnu missään kun painetaan menemään. Ne jätkät oikeasti lentää siellä mettässä. Hölmistyneenä melkein nauroin ääneen kun katselin sitä touhua. Nokelainen ja Eskelinen tuli kärjessä minua vastaan ja molemmat tsemppasivat minua oikein olalle tapautuksin / nyrkkivitosin. Reitillä kuulin lukemattomia kertoja sanan "tsemppiä", mutta noilta kahdelta herralta tuli kaikkein eniten sitä oikeaa tsemppausta. Simpanen taisi vetää kanssa jonkun pikku lenkin ja näytti olevan noin 78km/h vauhtia kun ohitti minut. Kovia urheilijoita ja hienoja miehiä.
  11. 13 points
    Reitillä tuntui olevan tosi paljon juoksijoita. Riippusillalla joutui jonottamaan vartin, että pääsi yli. Siinä tuli turkasen kylmä. Tapasin @HelppoHeikki jossakin 17km ennen maalia, ja ihan järjissään ja voimissaan vaikutti olevan 🙂 ja hienosti maalissakin. Ainiin ja oma aika parani viime vuodesta puolella tunnilla \o/
  12. 12 points
    Oma tarina ja video tapahtumasta. Saa jakaa. Kiitos taas kaikille! Blogia Karhunkierros tapahtumasta plus video. http://nivala66.blogspot.com/2019/05/nuts-karhunkierros-2019.html?m=1
  13. 11 points
    Silmäilin tuossa perusmatkan osallistujalistan läpi ja onhan nyt tulossa kaikkien aikojen kiintosin kisa, jossa taso noussee vuosi vuodelta. Paljon on samoja vanhoja tuttuja nimiä, mutta myös uusia. En toki tiedä läheskään kaikkien taustoja ja paljon jää tästä nimiä puuttumaan varmasti mutta kärjessä voi olla ruuhkaa: Eskelinen, Itkonen, Nokelainen, Juvala... Mahd Yllättäjiä: @liukasluikku2, Kurolan Tommi, Aspegren J, Luusalo SaaraP vienee naisten kisan kuten aina Kovia tuttuja miehiä myös Kahlos, @Kone, @Cosmos74ja muut palstalaiset. @HelppoHeikki. @Antiko tekee paluun näemmä?! @Elwood ei v***u ikinä enää paitsi tänä viikonloppuna! Onpas mukava ottaa popparit esiin ja seurata taas tätä sirkusta! Voimia kaikille matkasta riippumatta!
  14. 11 points
    Oma juoksu meni vihkoon ennätyksestä huolimatta. 4:08 ei lämmitä, kun reilusti alle 4:n oli tavoite. Alusta asti sykkeet olivat normaalia korkeammalla ja oli liian kiire, jotta olisin juonut kunnnolla huolloissa. Toisella kierroksella nestehukka oli jo melkoinen (siihen osui myös se aika pitkä pätkä ilman huoltoa) ja tilanteen vihdoin havaittuani otin kuppia sitten reilusti. Tällä vältin ihan totaalisen kanttaamisen ja loppu tuli A, B ja C-tavoitteiden karattua kruisailuvauhtia. Tulospalvelun mukaan ohitin 40 km jälkeen kuitenkin noin 900 kisaajaa, joten se pätkä vissiin tuli hyvin! 😉 Viime vuonna HCM oli ensimmäinen mara itselleni ja tapahtuma jätti positiivisen kokemuksen. Nyt kun olen juossut sen parissa muussakin paikassa, niin en kyllä enää tykännyt niin paljoa. Mm. se uusi reitti jonkun puiston kautta oli ihan takapuolesta; tuntuva ylämäki, tiukkaa käännöstä (näitähän riitti) ja järjettömän jyrkkä alamäki, jonka jälkeen juottopiste. Yleisöäkin tuntui olevan vähemmän, vaikka sää suosi kannustajia. Plussan puolelle jää datan kertyminen, oppi nesteytyksen tärkeydestä ja se, että loppu tuli hitaammalla vauhdilla mukavasti ja jalat kestivät todella hyvin. Tästä on hyvä jatkaa treenaamista pitemmille matkoille.
  15. 10 points
    No niin, nyt on huomenna. Arvuuttelin tulosta ihan sen takia, että halusin osoittaa, että kuntourheilija juoksee kuntourheilijan tuloksia, eikä siinä geenit mitään auta. MikkoVe sentään pelasti tilanteen, muilla meni arvaukset yli, kuten oletinkin. Tavoite oli ihan realistinen 3300 m, ja tulos siis 3240 m. Vieläpä tasaisesti hiipuen kilometrit 3.35, 3.42, 3.50. En tiedä kuinka paljon vähemmän olisi mennyt huhtikuun alussa, mutta ensimmäiset lenkit olivat jalkojen, etenkin reisien iskukestävyyden kannalta tosi vaikeita. Tuntui kuin olisi juossut paljain jaloin betonilla. Nyt sentään tuota ongelmaa ei enää ollut. On minulla kolme asiaa, joilla kullakin voisi tulosta parantaa noin 100 m parissa kuukaudessa, eli oltaisiin tuolla 3540 m tasolla. 1. Painoa on nyt 75,7 kg ja sopiva olisi 69-70 kg. Eikä tarvitsisi ottaa mitään lihasmassata, vaan kaikki on turhaa rasvaa. Ei tosin ihan turhaa, kun hiihtelee tai ui vähän vilpoisemmissa olosuhteissa. 2. Tuplaisin-triplaisin nykyisen noin 30 km/vko juoksumäärän. Ei pitäisi olla mahdotonta, jos vaan terveys sallii. 3. Olen juossut pelkkää pk-lenkkiä 5 min/km +-15s vauhtia. Mukaan pitäisi ottaa pari tehoharjoitusta/vko. Eikä pelkkiä nopeusrypistyksiä, vaan myös pitempiä teho-osia. Se on tämä ikääntyvän urheilijan paradoksi: pitäisi treenata kovempaa ja enemmän, jotta olisi vaan 300 metriä huonompi kuin aikaisemmin.
  16. 10 points
    VENÄJÄ ON LYÖTYYYYYY VID-20190525-WA0009.mp4
  17. 9 points
    Noora Honkala maalissa sijalla 20. ajassa 7.14.22. Taitaa olla kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaissijoitus ja ylivoimaisesti paras suomalaisnaisen noteeraus kyseisessä kilpailussa.
  18. 9 points
    Näiden ukkojen perusteella lähtee ennakkosuosikkina.
  19. 9 points
  20. 8 points
    Minäkin olen selvinnyt kotimaahan lauantain koitoksesta. Jo alusta oli selvää, etten ole tänä vuonna neljän tunnin alitus kunnossa ja päätin lähteä juoksemaan kymmenennen Tukholmani juhlamielellä. Lähdin liikkeelle ryhmästä E ja olin hiemann yllättynyt kun tänä vuonna alkuruuhka ei ollutkaan niin paha kuin aiemmin. Nelosen puput kirmasivat ohitseni ehkä noin 2 - 3 kilometrin kohdalla ja ajattelin, että lähden niiden peesiin sillä en minä siinä mitään menetä jos heidän perässään pysyn. Ensimmäinen juoma-asema tuntui tänä vuonna olevan kauempana kuin edellisinä vuosina, mutta en tiedä oliko se oikeasti niin, vai tuntuiko se vaan siltä. Koska en kanna mitään omia energioita enkä juomia mukana, niin taas otettiin järjestäjän tarjoilut nöyränä vastaan. Ensimmäisen juoma-aseman jälkeen tein päätöksen juoda joka toisella vettä ja joka toisella urheilujuomaa ja tämä olkin hyvä päätös jolla mentiin loppuun saakka. Tästä poikkesin vain silloin, jos sattui ennen juoma-asemaa olemaan jotain syötävää tarjolla ja silloin otin palan painikkeeksi vain vettä. Kympin jälkeen oltiinkin jo mukavassa vauhdissa ja loppuaika olisi ollut sitä vauhtia pidelleen jossain 3.55 - 3.58 välillä, mutta toisaalta tiesin jo siinä vaiheessa, että nämä puput ovat liian kireitä minulle ja jossain vaiheessa pitää antaa niiden mennä omiaan. Viidentoista kilsan jälkeen päätin, että juoksen puolikkaan alle kahteen tuntiin ja sen jälkeen vedän maaliin omaa tahtia. Juoksu sinänsä kulki mukavasti ja energiaa tuntui piisaavan, mutta se vauhti vain oli liikaa päivän kunnolle ja tiesin ettei kannattaisi edes yrittää loppuun saakka pupujen kanssa. Jotenkin paine rakossa myös kasvoi, vaikka olinkin tyhjentänyt viimeisen kerran vain vajaa kymmenen minuuttia ennen starttia ja siinä matkatessani kohti puolikasta paineen kasvaessa oli helppo pitäytyä suunnitelmassa himmata hieman puolikkaan jälkeen. Asiallisen bajamaja vierailun jälkeen puolikkaalla jatkoin matkaa hyvillä mielin ilman minkäänlaisia paineita kohti määränpäätä. Mieli oli hyvä ja vaikka vähän jaloissa askel painoi, niin normaalilla "miks mä taas oon täällä" suivaantumisella mentiin eteenpäin. Takaisin kaupunkiin päästyä kannustamassa olevien väkimäärä taas lisääntyi ja kummasti se ruotsalaisten aina yhtä innokas kannustaminen saa hyvälle mielelle vaikka kuin harmittaisi mitä olet juuri tekemässä. Jossain kohtaa, olisiko ollut kuninkaanlinnan kohdalla, tarjoiltiin ensimmäisen kerran kolajuomia. Kyltissä luki Pepsi, mutta se oli jotain käsittämättömän pahan makuista orgaanista mukacolaroskaa. Lisäksi se kama vaahtosi aivan tolkuttomasti, kun eivät olleet viitsineet ravitsella siitä happoja pois, vaan kaatoivat sitä suoraan tölkeistä mukeihin. Siitä huolimatta otin riskin ja join mukillisen. Kyllä se sisällä pysyi, eikä suuria ongelmia aiheuttanut, mutta jonkun aikaa vatsassa tuntui terävien hiihappokuplien temmellys ja suuhun tuli orgaanisenmukacolan makusia ei niin mukavia röyhtäisyjä. Ei hyvä idea nauttia tätä. Ei hyvä. Siinä 28 kilometrin kohdalla Stadgårdsledenillä oli joku "musiikillinen" pätkä. Olin kuvitellut, että siinä olisi bändejä, mutta siinähän soikin dancejumputus aivan hillittömän kovaa! Vaikka se energiaa toikin ja omalla tavalla siitä pidin, niin olisi se musa voinut tulla vähän hiljempaa. Haluan suojella jäljellä olevaa kuuloani, sillä olen raiskannut sen aikoinaan työskentelemällä lentoasemalla suihkumoottorien lähellä ilman kuulosuojaimia (90 -luvulla kukaan ei käyttänyt kuulosuojaimia jos oli koneen vierellä vain vähän aikaa, vaikka moottorit olivat käynnissä) ja soittamalla punk bändissä niin ikään ilman kuulosuojaimia. Mutta musa on kuitenkin jees. Saisi väin vähän maltillisemmalla volumella tulla. Ja tämä muuten toistui Västerbrolla. Viking Lineltä käännyttiin ylämäkeen ja takasin länteen, kuten viime vuonnakin ja 29 kilometrin jälkeen alkoi sade. Kirosin mielessäni sadetta sangen voimakkailla R-sävyisillä miehen sukupuolielintä kuvaavilla voimasanoilla ja saattoihan niitä joku lipsahtaa myös ääneen ajateltuna kilpakumppaneitteni korville. Onneksi tämä ei kuitenkaan ollut vuoden 2012 keli ja vaikka vesisade kasteli koko ukkelin märäksi, niin kylmä ei tullut. Tunneli meni mukavasti sateen suojassa ja pakokaasuja haistellessa, mutta eikös kaupunkiin kuulu kaupungin tuoksut? Matka jatkui vesisateessa kohti Västerbrota joka meni tänä vuonna yli melko kevyesti. Yhtään kovempaa vauhtia ei tosin olisi päässyt, sillä jalat alkoivat olla aika muusia, mutta energiaa sinällään riitti koneessa vielä ihan mukavasti. Vesisadekin hellitti jossain muistaakseni 36 - 37 kilometrin kohdalla ja vaikka jalat alkoivat olla todella kypsänä, niin sateen loppuminen piristi mieltä. Mutta nyt alkoi taas kasvaa paine rakossa. Mitä helvettiä? Olenko tulossa vanhaksi ja kärsimään eturauhasvaivoista? En mielestäni edes juonut yhtään sen enempää kuin normaalisti. Loppumatka alkoikin olla sitten varsin tervaista raahautumista kohti maalia hokien mielessä "vielä viisi ***un pitkää kilometriä, vielä neljä ***tun pitkää kilomteriä, vielä kolme ***tun pitkää kilometriä.." jne jne. Vaikka painetta rakon seudulla olikin, niin silti join vettä vielä kuuliaisesti viimeistä asemaa lukuunottamatta viimeisten kilsojen aikana. Sen toisen kierroksen "tämä on mukamas kokista" -tarjoilun kyllä skippasin.. "Eikö tämä lopu koskaan? No nyt näkyy 41 kilometrin tolppa ja nuo puut ovat ERITTÄIN houkuttelevia tuossa bulevardin varrella, mutta kyllä mä nyt prkl vedän tän loppuun saakka, enkä ala kuseksimaan ihmisten jaloille." Ja kun eräällä herralla edessäni alkoi mennä huonommin, niin sain siitäkin motivaatiota. Minulla sentään on vain painetta rakossa, mutta kanssakilpailijani tyhjensi vatsansa yläkautta keskelle Karlavägeniä. Lopulta käännyttiin Sturegatanille ja stadionin äidillinen suojelusenkelin hahmo piirtyi verkkokalvoille. "Enää pieni pätkä ja olet suojassani, poikani". Tämä pätkä menee aina helpommin, kun määränpää näkyy. Tunteet olivat taas pinnassa ja Valhallavägeniltä kääntyessä vielä Drottning Sofias Vägille, josta lopulta juostaan stadionin portista sisään alkoi tulla kyynelkanaviin painetta. En kuitenkaan alkanut itkemään, vaan jatkoin sisään stadionille jossa olikin tänä vuonna mielestäni enemmän porukkaa hurraamassa maalintulijoille. Olisiko jengi mennyt sateen vuoksi enemmissä määrin stadionille katujen varsilta. Maaliin tulin lopulta ajassa 4:12:50 ja se kusihätä loppui kuin seinään. Ihan kiva oli pidätellä viimeiset kilometrit vain todetakseen maalissa, ettei minulla nyt kuitenkaan oikeasti sitten ollutkaan tarvetta käydä tyhjennnyksellä. Nyt on kymmenen Tukholmaa juostu peräkkäin ja siihen päälle yksi Frankfurt ja Tukholman vajaamittainen juhlamaraton vuonna 2012. Kaikki alkoi siitä kun mietin silloisen naisystäväni puheita kuunneltuani vuonna 2009, että pystyisinköhän juoksemaan maratonin läpi? MInulla ei ollut minkäänlaista juoksutaustaa, enkä pitänyt juoksemisesta. En pitänyt siitä koulussa, enkä pitänyt siitä armeijassa. Pidin kyllä kestävyysurheilusta ja pyöräilin junnunakin usein hyvin pitkiä matkoja. Jo kaksitoista- tai kolmetoistavuotiaana pyöräilin Helsingistä Porvooseen edes takaisin päiväretkenä. Suhtautuminen juoksemiseen on tietenkin muuttunut näiden vuosien aikana ja voin jopa sanoa nauttivani siitä. Mutta samalla pidän sitä edelleen ihan syvältä olevana harrastuksena. Vaikka sanon näin, niin silti rakastan sitä tunnetta jonka juuri maratonin maaliin pääsy aiheuttaa. Ei sitä oikein voi, eikä kannatakaan kuvailla. Ne jotka juoksevat, ymmärtävät. Olen hieman raskain mielin ajatellut luopuvani maraton juoksusta, sillä kyllä tämä määrä nyt yhdelle miehelle on riittävästi. Suurempi syy kuitenkin on, että pelkään terveyden puolesta. Ensimmäisen kerran viime talvena pitkikset menivät polviin ja polvi saattoi juilia vielä päivän pari pitkiksen jälkeen. Tätä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut. Syitä voi olla liian nopea tehojen kasvatus harjoittelussa talvella tai liian vanhat nastalenkkarit (juostu jo reippaasti yli toistatuhatta kilometriä), mutta kun on aloittanut koko juoksuharrastuksen vasta reilu kolmekymppisenä, niin pitää nyt todella tarkkaan harkita kuinka kauan tätä viitsii jatkaa, ettei juokse jalkoja siihen pisteseen, että kuusikymppisenä särkee koko ajan. Minulle ei tuota mitään ongelmia lopettaa juoksemista, mutta joku siinä marassa vaan on niin maagista, että pitää vielä miettiä asiaa. Koskaan ei pidä sanoa, ei koskaan 😉 Onnea kaikille Tukholmassa raastaneille kilpakumppaneille!
  21. 8 points
    Eskelinen maalissa 18:04:19. Hurjaa!
  22. 8 points
  23. 8 points
    Hyvältä näyttää reitti Valtavaaran reunalle saakka. Flashback vuoden takaa haettu - jos sitä tänä vuonna pääsisi palatessa etuperin mäet alas eikä takaperin roikkuen noissa köysissä...
  24. 8 points
    Ekaa kertaa mukana HCR:ssä ja tavoitteena oli roikkua jonkun ryhmän jatkona ja juosta alle 1:22:00. Tuloksena oli uusi ennätys 1:21:32, jolla irtosi odottamattomasti miesten sarjan 13. sija, joten sen suhteen ei voi olla pettynyt. Oman sijoituksen ja tuloslistan perusteella yleinen taso oli tänä vuonna selkesti aikaisempia vuosia heikompi, koska ajattelin etukäteeen, että omalla tavoiteajalla olisi ehkä mahdollisuuksia 30 parhaan joukkoon. Jouduin juoksemaan myös lähes koko matkan yksin, kun tuohon vauhtiin ei muodostunut luontaisesti mitään porukkaa. Reittimerkinnöissä ja juoksijoiden ohjauksessa olisi kyllä selkeästi parannettavaa. Parissa kohtaa oli vaikea arvioida missä sallittu reitti kulki ja mistä pitää juosta, jotta ei tulisi vahingossa oikaistua. Myöskin juoksijoiden ohjaaminen heti alussa väärälle reitille Urheilukadun ja Lääkärinkadun kautta oli aika surkea esitys järjestäjiltä. Näytti myös siltä, että aivan terävin kärki (n. 5-10 juoksijaa) lähti tuolla samalla kiertoreitillä Lääkärinkatua ensin väärään suuntaan ja joutui tekemään pikaisen U-käännöksen kohti Mannerheimintietä. Pystyykö joku muu vahvistamaan tämän vai muistanko nyt ihan väärin?
  25. 8 points
    Osallistuinpa minäkin yhdentoista vuoden jälkeen HCMlle, kun sille sattui hyvä tilaisuus: piti muutenkin käydä loppuviikosta Helsingissä ja sain vielä kyydin juoksuun. Päätöstä avitti se, että edellisen viikonlopun Yyteri maraton meni kohtuullisella rasitustasolla kiitos tasaisen reitin ja lähes täydellisen sään (13 astetta, pilvistä ja aika tyyntä). HCMllä olosuhteet olivat sitten toisenlaiset. Tavoitteet oli itselleni maltilliset noiden olosuhteiden, oman kunnon ja viikon takaisen maratonin vuoksi: mukavahko reipas juoksu, sijoittautuminen m45-sarjan kärkikolmikkoon ja alle 2:50 (jotta muutamissa ulkomaisissa maratoneissa voisi saada paremman lähtöryhmän 2020). Kaksi jälkimmäistä tavoitetta onnistui, ja kai juoksu oli reipaskin, mutta erityisen mukavaksi sitä ei voi sanoa. Eka puolisko tosin meni tuskaisen mukavasti, suurelta osin porukassa. Ilahduttavan lisämausteen autokyydin tarjonneen jyrkun irtiotto ryhmästä, johon en pystynyt vastaamaan, ja että sain myöhemmin hivuttauduttua takaisin hänen kantaansa. Harmillisempia lisämausteita oli lyhyt eksyminen reitiltä (epäselvä kohta, edellä menevää ei näkynyt ja liikenteenohjaaja opasti reitillä olevaa autoilijaa), sekä yksi todella lähellä ollut törmäys reittiä ylittävän vanhemman rouvan kanssa (alamäkeen juostessa vauhti oli tavallista reippaampaa). Toinen puolisko meni tasaisella rasituksella vastaantulevia selkiä poimien, samalla juoksun muuttuessa tuskaisen mukavasta oikeastaan vain tuskaiseksi. Hetken pelkäsin ylämäissä löytäneeni taas maratonseinän, mutta onneksi kyseessä oli vain pari heikkoa kohtaa. Lopussa löysäsin liikaa ja jäin lopun vielä hitaammin edenneestä juoksijasta 20 sekuntia. Hieman harmittaa, etten edes yrittänyt kiinniottoa, mutta oli vaikeaa motivoida itseä lopussa kunnon kiriin, kun takana ei ollut ohittajia ja edellä menevää ei nähnyt toiselle kierrokselle lähtevien selkien läpi. Reitti oli mukavan vaihteleva fiilistelymaratoniksi, mutta ennätysten tavoitteluun tosiaan huono. Sinebrychoffin puiston alamäki oli jyrkkyydessään jo vaarallinen.
  26. 8 points
    Onnea kaikille maratonin suorittaneille! Itse lähdin 3.45 jänisten matkaan. En ole aikaisemmin juossut jänöjen kanssa ja jälkikäteen ajatellen se oli sekä hyvä että huono ratkaisu. Jäniksemme eivät juurikaan ottaneet vesipisteiltä mitään, vaan matka jatkui koko jaan tasaisesti. Melkein joka juomapisteen jälkeen jouduin vähän kirimään heidät kiinni. 30 kilometriin asti tämä olikin ihan fine, sitten alkoi kone hyytyä. Joskus 7 km ennen maalia päästin jänikset (ja aika pieneksi kutistuneen seurueensa) menemään ja kärsin jonkinlaisesta romahduksesta. Maaliin tulin ajalla 3.49 mihin olin lopulta hyvin tyytyväinen. Jäi se silti vähän kaihertamaan, miksi luovutin lopussa. Olis kai sitä sinnillä päässyt. Oma epävirallinen tavoite oli parantaa enkkaa 3.40 mutta se ei nyt onnistunut. Toisaalta siitä on 11 vuotta aikaa, joten kyllä tämän nyt voi sulattaa. Maratonin alun ruuhkat olivat tympeät. Ihan startissa jotkut kiilasivat, runnoivat kantapäille ja ihan suunnilleen väkivalloin työnsivät tieltään. En tajua tällaista käytöstä, kuitenkin oltiin "vain" 3.45 vauhtisten jänisten matkassa. Yksi mies edelläni päätti yhtäkkiä niistää räkäänsä, käänsi vain päätään ja sihautti. Ei kiva. Osui meikäläistä olkapäähän ja vielä minunkin takanatulevani kiroili, että räkäklimpit voi käydä sylkemässä niin ettei takana tule ketään. Vähän tässä jäi (kuten arvasinkin!) sellainen fiilis, että pitäisikö yrittää tuota enkkaa vielä parannella tänä tai ensi vuonna.
  27. 7 points
    Huomaatteko kommenteissa mitään sävyeroja?
  28. 7 points
    @SteadyRunner64pisteli tasaisen varmasti ja taisi pari viimeistä km tavoitella tiettyä aikaa hirmu kirillä -loppunosto™️-
  29. 7 points
  30. 7 points
    Kivuitta selvisin perjantai-illan maratonista, no mitä nyt kaksi rakkoa hiertyi varpaisiin (sekin aika ihme, mutta dg: sukkien - Craftin kompressio- päkiäosat olivat jotenkin "levahtaneet" ja venyneet pesussa, sukka alkoi hiertää 20 km kohdalla. Eniveis, hyvä hyvä, tästä on hyvä jatkaa jolkottelua, kun 2 maratonia saatu plakkariin tälle keväälle :)
  31. 7 points
    Törmäsin letsrun.comissa kirjoitukseen, jossa on mielestäni hienosti kuvattu, mitä hyötyä suuresta määrästä juoksua yhdistettynä hitaisiin harjoitusvauhteihin on juoksijalle. Tämä nyt on tällainen kokemuasiantuntijan teksti, mutta ymmärtääkseni tiede kyllä tukee kirjoittajan havaintoja. Siitä voidaan tässä keskustella. Itselläni alkoi heti tehdä mieli lähteä ulos juoksemaan kuuden minuutin kilsoja! I have no idea what the exact chemical/scientific reasoning and associated lingo should be used to explain the phenomenon, so my apologies for wasting your time if that's all you're looking for, but I do have personal experience with it that I could share. It was a recent development in my running life, and I haven't really ever talked or written about it like this, so my apologies for rambling here, but here goes...I was a 15:30 guy. I used to hammer weeks upon weeks of 60-70 mpw, with easy runs ranging in the 6:20s - 6:45s, 1-2 solid workouts/week, 1 long run (which was usually some kind of progression), and then 1 or 2 full days off. Pretty standard stuff. I'd have the occasional month or two of success, but I would also fall into a lot of ruts and feel burned out. I'd hit the occasional PR, but then have long strings of unsuccessful, bonked races. My long distance PRs capped at a 1:11:30 half, and 2:33:30 full.I'd always read and hear about people hyping up the importance of easy running, but I never bought into it. I felt fine running my easy days in the mid-6 pace range, and I didn't believe that if I slowed things down to the mid-to-high 7's that I would actually be gaining anything. I would take full days off on the days following races or hard workouts as opposed to running an easy run in the high-7s or 8:00 range, because I didn't think those would have any actual benefit, and they would just be a waste of time. I was wrong.After a particularly long rut and string of bad races, I took a couple of weeks off, took a look at my past training, and re-evaluated what I was doing. I had a bit of an inspiration after I was smoked in a 5k by someone whom I used to completely own in college. I was shooting to run 5-flats for a 15:30ish, but ended up blowing up and running 16:10. My buddy held on and ran in the 15:20s. Post-race: we're cooling down together and discussing training. My buddy tells me that he hasn't even been doing any serious workouts in the past month. It was summer, and he was just pounding base mileage. He said that he had been logging 100-120 mile weeks, with the occasional fartlek or unplanned progression when he was feeling fresh. I asked how he wasn't feeling burned out from that. He told me that he'd been doubling almost every day, and was running everything in the high-7s range, because he knew he'd have to get back out there later that night or early the next morning and do it all over again. On days when he was feeling it, he'd throw in an impromptu fartlek or tempo workout, but other than that, nothing serious. He said he's never felt better.So that's what I did. I steadily increased my mileage from 70mpw to 110mpw, and then held it there. I'd double most days of the week (early before work and immediately following work), and then on slow days at the office, I'd even throw in an occasional easy 30-45 mins on the treadmill in our office gym (8-8.5 mph at 1.5-2% incline). I would do 2 workouts per week, but they were VERY simple and easy compared to what I used to do. Tuesdays were short and fast reps on the track or over hills with long recoveries. Thursdays were 4-6 mile tempos - usually no faster than 5:30 pace. My long runs were 18-24 miles at an easy pace (6:50-7:10), with the occasional (usually once per month) long run where I was feeling good in the back half and threw in a progression for the last 30-45 mins. So, with the exception of the short rep and tempo workouts, everything I was doing was 6:50s - 7:45/mile pace. I felt "worked" at the end of every week, but I never felt "burned out" like I used to. I was a lot more hungry all the time, and I did have to eat a lot more, but overall, it was a good feeling, and I felt MUCH better than I did when I was going 70mpw with everything in the low-to-mid 6's.First big race after this new style of training that I had taken on was a marathon. I had no goals, because this whole training block was like an experiment for me. I had done no particular workout or tune-up race to indicate fitness, but I knew that I felt better than I had ever felt before. I decided to go out on pace to run a PR (sub-2:33). I was running 5:45s in a pack of about 5 guys . We hit a long and gradual uphill just before the halfway point. Nearing the crest of the hill, I had an epiphany. I could clearly hear the guys around me struggling with their breathing. They were huffing and puffing and really working the hill. I felt 100% fine. I felt like I could close my mouth and breath through my nose if I wanted to. I felt like I was on a stroll through a park with my dog. It was so easy. I realized at that exact moment why high and slow mileage was one of the keys to success. I had turned into an aerobic monster. My heart was considerably stronger than it had ever been before, and it was so obvious to me now. I took a really deep and slow breath, and then let loose. I tore up the second half, running 1:15:15-1:11:10 negative splits for a 2:26:25 marathon PR (and half marathon PR in the second half). Not only did I have the race of my life, but post-race was the best I've ever felt after a marathon. I took a day or two off following the race, but I felt like I could jump right back into training again if I wanted to. It was the shortest recovery I'd ever taken following a marathon.Since that marathon and the addition of more intensity in my workouts, I have lowered my PRs in everything from the 3K to the Marathon, and I'm closing in on the trials standard (fingers crossed to hit it this fall)...THAT is what all those 7:30 miles are for. Aerobic strength. Laying a base and developing strength, while preventing yourself from burning out. I rarely take full days off now, because I see the importance of logging high mileage. It keeps the heart pumping. 7:30 miles are not fast enough to tax your leg muscles, but they are just quick enough to get your blood flowing and to slightly raise your heart rate. This keeps the heart working and, after months of consistency, turns it into a well-oiled machine. The heart is the most important muscle for a runner. It is the body's engine, and it's an engine that can be worked every day, and only requires easy running to do so.
  32. 7 points
    Ehkä asiaa kannattaisi lähestyä samaa kautta kun tuo kirjoittaja. Hän oli siis n. 2.30-maratoonari, joka juoksi kaikki PK-lenkit n. 4.00-4.10/km, mutta kehitys oli pysähtynyt ja joutui pitämään lepopäiviä jne. Kun hän pudotti vauhdit tasolle n. 4.45/km ja lisäsi määrää, alkoi uudenlainen kehitys. Pointti ei ole siinä, että hitaat kilsat olisivat itseisarvo, vaan määrä on itseisarvo. Jokaisen täytyy löytää se oma taso, jolla pystyy maksimoimaan määrän. Jos se vaatii 6min/km, niin sitten se on sopiva, jne. Jos esimerkiksi haluaisit tuplata määräsi, voisitko tehdä sen nykyisillä vauhdeilla?
  33. 7 points
    Aivan älytön veto Jaskalta! Vaikka siellä olisi tuotu koko matkalle asfalttipinnoite niin aika on erittäin kova ja tuo ei sitä miksikään muuta!
  34. 6 points
    Jos kestävyysjuoksija saa yli 3 leukaa, niin lajivalinta on pielessä.
  35. 6 points
  36. 6 points
    Menihän se Topi valmentajansa ohi. Turussa 8.21.47 ja kaikkien aikojen listalla viidenneksi 🙂
  37. 6 points
    Kesäyön Marssin 34 km marssittu, lämmintä oli. Painoliivi (6,5 kg) ja reppu (aluksi 6 kg, lopuksi noin 3 kg) oli mukava saada maalissa pois selästä. Naisihmeinen pärjäsi muuten hyvin, mutta väli 27 - 28 km oli vähän vaikeaa metsäreittiä. Kilometriin meni yli 16 minuuttia ja vähän myöhemmin hän halusi pitää ylimääräisen lyhyen tauon. Olin jo kuudennen kerran marssimassa Kesäyössä, vuosina 2007 - 2009 ja 2017 - 2019, joten seuraavan kerran vuonna 2027?
  38. 6 points
    Kyllä oli Henkalta aivan mahtavan upea ja erittäin viisas tasaisella tahdilla juostu kisa - vuoden ultrajuoksija voidaan jo valita!
  39. 6 points
    Itse olin 1.30 jäniksenä, ja tällä vauhdilla edenneiden näkökulmasta järjestelyt olivat erinomaiset. Ehkä ainoa puute nuo viilentävät suihkut. Keli oli raaka. Minua seurasi puolessa matkassa vielä noin 30 juoksijan lössi, mutta lopulta maaliin tuli kanssani siitä vain muutama. Itsekin jouduin tekemään töitä tavoiteajassa pysyäkseni, vaikka kuukausi sitten täysmaratonin puolimatka meni 1.22. Lippu hidasti varsinkin vastatuulessa ja osui välillä oksiin. Ohje jäniksille oli seurata vain reitinvarren kilometrimerkintöjä ja ottaa pieni pelivara ennen 15 kilsan jälkeen alkanutta nousuosuutta. Tätä pyrin noudattamaan. Suosittelen tapahtumaa ainakin sellaisille juoksijoille, jotka tavoittelevat 1.xx ennätysaikojaan.
  40. 6 points
    Perusmatka kutistui 83 km:een polviongelmien takia, mutta maaliin asti päästiin.
  41. 6 points
    Miettimällä ja hauduttelemalla ei tule kuin järkeviä päätöksiä. Niitä on maailma täynnä. Otat nyt vaan huomenna illalla pullon punkkua tai riittävästi saunakaliaa ja sitten sopivassa nousussa&uhossa lyöt ilmot sisään Ylläksen satamailiselle. Se on just hieno päätös tehtäväksi, ei järkevä, ei looginen, ei hauduteltava, mutta hemmetin hieno 🤘
  42. 6 points
    https://yle.fi/urheilu/3-10806675 No nyt! Terminologiakin hallussa.
  43. 6 points
    Muuten olen sitä mieltä, että perusmatkan pääsy läpi ole läheskään niin kova suoritus, mutta 4 tuoppia sen jälkeen erottaa miehet pojista - ja naiset tytöistä! Jo toisesta tuopista pitäisi jakaa joku mitali ja kolmannesta kruunu. Itse sammuin puolessavälissä ensimmäistä, vaikka matka olikin vain yhteen suuntaan... Tekijäsällit on erikseen 🙂
  44. 6 points
    Heti kisan jälkeen kylmyys voi johtua neste- ja energiahukasta. Myöhempi palveleminen todennäköisesti kuten MikkoVe kirjoitti. Lihakset tyhjät ja energiavarat vähissä, jolloin elimistö ei jaksa tuottaa lämpöä. Sitten vielä lämmönsäätely tökkii niin, että helposti on hiki ja kylmä yhtä aikaa ja se hikoilu voi myös johtaa siihen että märissä lakanoissa taas paleltaa. Myös kohonnut syke hikoiluttaa, mutta silti lihakset eivät jaksa tuottaa lämpöä. Ei siihen oikein muuta lääkettä ole kuin lepo ja syöminen, mutta ruokakaan ei välttämättä samana iltana oikein uppoa. Henkisenä lohtuna se, että on päässyt lähelle nirvanaa.
  45. 6 points
    ...onhan täällä ihan OK kelit ja maisemat tänään 😊 Blogi: Bodom Trail 2019 - Kuin Juha Miedon pääsiäinen ilman mämmiä Instagram: hyvakuntoisena_hautaan
  46. 6 points
    En vetäisisi kumpaakaan rannetta auki nivelrikon takia. Varaosia on saatavilla ja lonkan tekonivelleikkausten onnnistumisprosentti on Suomessa kova. Leikkauksen jälkeen heräämössä morfiini-kännissä oli muuten aika hieno olo, kipu oli poissa ja nauratti - suosittelen jo kokemuksena. Ja jos leikkaus onnistuu, niin sitten se on itsestä kiinni. Minulle laitettiin maaliskuussa 2016 oikeaan lonkkaan tekonivel ja sen jälkeen olen ehtinyt hölkkäillä muutamat maratonit, yhden 6 h ultran ja 2017 Bodominjärven Utraintervallin (piti editoida tänne Bodom jälkikäteen, sitä pyrkii unohtamaan kauheudet). Paloheinämaralla Jouluaattona 2017 lipsahti ihan perushölkkäharjoittelulla aika alle 4 h. Viime kevään alle 3:30-projektihan sitten kusaisi kyllä kintuille komeasti. Kunhan pääsen kesällä Bodomin Ultraintervallissa maaliin, niin sitten lopetan ultrahölmöilyt. Lupaan niin ja kun kun huonoa vitsiä toistaa tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee kai hyvä? @Jiou, onko sinulla siis leposärkyä?
  47. 6 points
    Tämä tavoite tuli kuitattua eilen HCR:llä suht helpolla juoksulla. Eka kilsa 4:50 ruuhkassa, Manskulle päästyä toka kilsa 4:04. Noin 5 kilometrin kohdalla aloin höpöttämään kaverin kanssa, jolla oli suht samanlainen tavoite ja juostiinkin sitten koko matka yhdessä. Stravan Last mile -haasteen takia tykitettiin vika maili kovempaa ja 21. kilometri hujahti oman kellon mukaan 3:40. Luulenpa, että tänä vuonna ois tsäänssit juosta alle 1:20 jos pysyy terveenä ja olosuhteet natsaa. Niin, se loppuaika painui alle 1:28.
  48. 5 points
    Kun alkaa pinna palaa ja unet hävitä, sekä saattaa ilmetä flunssamaisia oireita, niin hermosto alkaa olla ylirasituksessa. Noin tuoreena tapauksena liikunnan saralla hermoston puolella ne heikkoudet enemmänkin on, sitten kun aletaan puhua piirikunnallisen tason kaverista jolla peruskestävyys on "kohtuullinen" ja elämänlaatu (=uni, ravinto, stressinhallinta) on sitä luokkaa että hermosto ei ole heikoin lenkki niin kannattaa miettiä lihaksiston pohjalta enemmänkin. Tähän hermostolliseen ylirasitukseen auttaa lepo. Yksikin lepopäivä tekee ihmeitä kun reagoi oireisiin riittävän nopeasti, mitä pahemmaksi päästää sen pidempään kestää toipuminen. Toki tämä ei poista paikallisia ylirasitusoireita lihaksistossa, noita tulee eikä niitä pidä pelätä. Jos tuntuu että kunto tippuu (vauhdit laskee, voimatasot tippuu) niin tämä se selkeä indikaattori lihaspuolen ylirasittumsiesta. Tällöin voi olla parempi vähentää harjoittelua, jos pystyy paikantamaan esim pakaroihin sen ongelman niin vähentää rasitusta sieltä. Eikä ylirasittumista kannata pelätä, itse esim tein niin että jos treeniohjelmassa alkoi ilmetä ylirasittumista niin se on sen merkki että ei treenata ainakaan liian keveästi vaan ruuvi on pikkuisen ylikireällä mieluummin kuin liian löysällä, sitten vaan lepopäivä ja laskee rasitustasoa jonkin 10-5% ja seuraa miten kroppa reagoi. Tuosta alkaa päästä käsitykseen mitä oma kroppa ottaa vastaan. Etenkin alkuun tämä vaatii analyyttistä lähestymistä oman treeniohjelman sisältöön. Suosittelen opiskelemaan hermoston ylirasittumista, ei ole iso homma selvittää mitä eroja on mm akuutilla ja kroonisella ylirasittumisella, samalla sitten ymmärtää mihin se ylitreenaaminen voi pahimmillaan johtaa (eli ymmärtää riskit).
  49. 5 points
    Tässä juoksijoita, loppuaika-arvio tässä näkyville 3:30 - 4:30.
  50. 5 points
    Tämä oli ensimmäinen ”Mara” itsellä, taistelulla maaliin tultiin alle 4h. Oma hyvä juoksu joka oli tulossa kevyesti alle 3:30 meni pilalle kun en tajunnut että tuossa 23km - 29km ei ollut mitään tankkauspistettä... jalat meni sitten totaali kramppiin kun omaa vettä ei ollut mukana. Muuten kiva tapahtuma mutta saisi olla tuota nesteytystä kyllä näillä ilmoilla tasaisesti 3km välein ellei useammin.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy