Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 22.03.2019 in Viestit

  1. 28 points
    Helsinki Spring Marathon 2019 -raportti eli Miten kolmekymmentä vuotta juoksua harrastanut pärjäsi elämänsä kolmannella maratonilla Junassa istumapaikkakseni oli merkitty numero 52. Helsingin Olympialaisten vuosi, ilahduin. Se ei voi tarkoittaa muuta kuin onnea maratonille! Puolentoista tunnin matka kului katsellen keväisen karuja maisemia ja kanssamatkustajia. Tyttö vieressä multitaaskasi: taivutti ripsiä sylissään avonainen Michelle Obaman elämäkerta ja toisessa kädessä älypuhelimen somekeskustelu. Käytävän toisella puolella neulottiin ja naposteltiin pensasmustikoita ja kinkkua. Riihimäen kohdalla kävin vessassa ja vaihdoin päälle juoksuasun. Hetken mietin, että jos jättäisi puhelimen talvitakin taskuun. Juoksisi vain pitkän lenkin, ei sen enempää. Pasilassa vaihdoin lähijunaan. Lattialle oli tallottu Paavo Arhinmäen vaalimainos. Asemalta kävelin opeltua reittiä kisapaikalle. Näyttö baarin seinässä kertoi ilman lämpötilaksi seitsemän astetta. Hain juoksunumeron, tarkastin tavarasäilytyksen sijainnin ja maalialueen. Söin banaanin. Yritin löytää koulurakennukseen, jonka pukuhuoneet oli varattu juoksijoiden käyttöön. Koulun ovi oli kiinni, mutta viereinen kirjaston ovi oli auki. Kirjastossa oli koululaisten taidenäyttely. Kukka-asetelmia, pöllön lento kuun editse, haikara muuttomatkalla. Kiinnitin kilpailunumeron rintaani. Hyllyssä oli Baba Lybeckin kirja Habaa. Maalialueelle oli jo kerääntynyt juoksijoita. Paidoissa luki juostut maratonit: Los Angeles, New York, Abu Dhabi, Tallinna, Tukholma. Nyt muistetaan ottaa eka kierros rauhallisesti, sanoi joku, eikä lähdetä hätiköimään niin kuin Raatteella. Moni juoksija näytti tuntevan kanssakilpailijansa. Itse tunnistin kasvoista vain yhdet: ruskettuneen, lettipäisen naisen. Muistin naisen ensimmäiseltä maratoniltani. Älkää eksykö, toimitsija joukon edessä sanoi ja alkoi laskea sekunteja. Sitten pamahti. Aloin juosta. Tai lönkytellä. Porukkaa lappoi ohitseni, katselin selkiä. Ja päitä. Vanhemmalla miehellä oli virkattu myssy päässään. Samanlainen myssy oli ohittanut minut ensimmäisellä maratonilla: 40 kilometrin kohdalla. Odotas vaan, kun vauhtiin päästään, päätin. Reitti kulki omakotitaloalueen lävitse joelle. Olin kahdesti elämäni aikana asunut lähitienoilla, mutta nämä tiet olivat vieraita. Sillalta reitti ei kääntynyt joenrantaa, edellissyksyiselle lenkkipolulleni, vaan pellonlaitaan. Ilman täytti keväinen liverrys, leivon laulu. Tie oli suora ja pitkä, ilma seisoi paikallaan. Neljä kilometriä, kertoi kyltti tien laidassa. Vasta neljä, huomasin ajattelevani. Onkohan maratonjuoksu aina tällaista, mietin. Kun saa juosta pitkiä lenkkejä, silloin kun itselleen parhaiten sopii, on helppo kuvitella itsensä kiitämässä maratonilla, niin iloisesti askel nousee. Mutta maratonilla tilanne on toinen: ajoitus on aina väärä. Alla on huonosti nukuttu yö, paikasta toiseen siirtymisen stressiä eikä kunnon ajoituksestakaan ole varmuutta. Sitä vaan laitetaan askelta toisen eteen, työnteon maku suussa. Olin etukäteen päättänyt, että katson kelloa ensimmäisen kerran, kun matkasta on kolmannes takana. Toisen kierroksen lähestyessä en malttanut olla kaivamatta puhelinta taskusta. Näyttö oli pimeä. Oliko akusta virta loppunut? Sain puhelimen virkoamaan. Olin ennätystä hieman jäljessä. Vauhtia tasaisesti kiristämällä asia olisi korjattu. Tosin kumpikaan edellisistä maratoneista ei ollut loppuun asti nousujohteinen. Väki harveni. Juoksijoita lönkötteli kolmen, neljän hengen porukoissa. Usein jättäydyin tarkoituksella useamman askeleen päähän. Oli parempi puuskuttaa omassa rauhassa. Kahdessa mutkassa avautui näkymä kauemmas, juoksijoiden letkaan. Yritin pistää mieleen selkiä. Ohitettu selkä tulisi mahdollisesti olemaan ainoa ilon aihe tällä maratonilla. Lettipäälle jätin hyvästit 16 kilometrissä, virkatulle pipolle jo aiemmin. Toisen kierroksen lopussa puhelin ei enää suostunut käynnistymään. Sivusta kuulin kuitenkin huudon: Kaksi minuuttia lähtöön. Puolimaratoonarit, tajusin. Päättelin olevani ennätysvauhdissa, mutta kestäisinkö vauhdissa loppuun asti? Miestä alkoi tulla hurjaa vauhtia. Katselin ihaillen lennokasta askellusta ja kauniita vartaloita. Jos aluksi olinkin pelästynyt puolimaratoonareiden vyöryä, nyt siitä oli pelkkää iloa. Juoksin pitkälle kolmatta kierrosta puolimaratoonareiden imussa. Malmia lähestyessä jäljellä oli enää hitaimmat, joiden kanssa taitoin samaa matkaa. Maratoonareista ei ollut tietoakaan. Tunnistin vain yhden, tempoilevasti juoksevan nuorukaisen. Soronnoo! Viimeiselle kierrokselle lähtiessä en enää tiennyt, missä vauhdissa kuljen. Kolmas kierros oli ollut raskain, mutta puhki en vielä ollut. Yritin keskittyä tehokkaaseen ja tasaiseen hengitykseen. Vasen pohje alkoi kuitenkin nykiä. Pohje potkaisi sivuun ja samassa hengitys häiriintyi. Nestettä höllyi vatsalaukussa. Ja mikä pahinta, vauhtikin tuntui hiipuvan. 37 kilometrin kohdalla keksin uuden kikan. Aikaisemmin olin laskenut kilometrejä maaliin. Nyt huijasin itseni ajattelemaan, että viiden kilometrin sijaan juostavana oli vielä yksi kokonainen kierros ja risat. Ajatus antoi ryhtiä. Mietin myös koko syksyn ja talven metsässä juostuja 20 - 25 kilometrin lenkkejä. Yksi maraton on minulle pala kakkua! Loppumatka oli äkkinäisiä mutkia ja ylämäkiä, syöksyä alikulkutunneliin. Kuin ihmeen voimalla sain uutta puhtia. Vastaavaa en ollut vielä maratonilla kokenut: loppukiri. Ohitin pitkään edelläni juosseet kolme naista. Pidemmällä juoksi vielä kolme miestä, joista kauimmaisen tunnistin hyvin. Mies oli ohittanut minut kolmannen kierroksen alussa. Aina välillä olin tavoittanut miestä tämän vaihtaessa kävelyyn, mutta en ollut koskaan päässyt aivan beesiin. Mies oli sittemmin juossut ulos näköpiiristäni. Mutta nyt, jo urheilupuiston lähestyessä, olin saavuttanut miestä. Mies vuoroin käveli ja juoksi. Mitään armoa ei tunneta, päätin. Napsin kaksi juoksijaa minun ja miehen välistä. Olin loppusuoralla. Loppuun asti, kuulin yleisön kannustavan. Rynnin miehen ohi maaliin. Pienet – ja pikkumaiset – ovat juoksijan ilot. Kysyin katsomosta aikaa. Ennätys jäi tekemättä, totesin. Mietin tätä matkalla kotiin. Onko juoksu epäonnistunut, jos ei pysty tekemään ennätystään? Miksi ennätys jäi tekemättä? Olinko vain kuvitellut olevani elämäni kunnossa? Miksi juostut kilometrit ja menestys eivät korreloineet? Oliko viimeistelyssä vika? Tai tavassani treenata – jos sitä ylipäätänsä voi kutsua treenaamiseksi? Minähän vain juoksin. Narinkkatorilla kansanedustajaehdokkaat tekivät viimehetken vaalityötä. Jonotin ensin makkaraa perussuomalaisten kojulla, sitten kasvismakkaraa vihreiden. DJ soitti musiikkia, vaaliväki juhli kuin voitto olisi jo varmistunut. Voitto sitä ja tätä. Seuraava maraton olisi viiden viikon päästä. Mitä jos sekin menee samalla lailla? Kuinka monta tasapaksua maratonia ihminen viitsii juosta? Bussi oli lähes täynnä Suomen jääkiekkojoukkueen kannattajia. Istuin lupaa kysymättä kalleimmalla paikalle, sille jossa sai jalat suoriksi. Joku oli unohtanut penkille energiajuomatölkin. Join sen ja söin täytetyn patongin. Kalkkunaa ja jalopenoja. Tummenevan pilvikannen ja pellon väliin jäi kaistale taivasta. Se värjäytyi punaiseksi. Metsän reunassa roihusi kokko. Hieroin pohkeet, taka- ja etureidet. Hankasin jalkapohjia jalkatukea vasten. Jalat eivät tuntuneet kovin kipeiltä.
  2. 27 points
    Sen tosiaan muutin nyt talvella, kun hoksasin ajaneeni liian kovaa pyörällä. Ajelin vuonna 2018 reilu 12000km pyörällä, ajan siis aina työmatkat kelissä kuin kelissä. Myös muuta ajoa on kohtuullisesti, koska tykkään pyöräillä. Tosiaan viime kesänä keksin kaikkea, että pääsenkö ajamaan mammalle (Somerolle) ja takaisin 30km/h keskinopeudella. No pääsin minä, mutta olihan sekin vaikea raja. Myös Velotourilla koitin 36km/h ryhmässä ajaa kuntoajon, putosin Porvoossa reilun 100km jälkeen ja hiipuen maaliin. Nämä esimerkkejä miksi juoksu alkoi takkuilla. Ajoin liian kovaa pyörällä ja juoksu minusta kärsi siitä. Nyt alkutalvesta alkaen ajanut taas sykeohjatusti ja samalla hieman vähemmän kuin vuosi sitten ja aavistuksen olen nostanut juoksumääriä. Juoksen myös monesti viikolla meno tai paluumatkan töihin ja toisen suunnan Alepapyörällä tai omalla. Nostin helmikuusta lähtien peruslenkkien sykkeet PK1 -> PK2 alaosaan. Juoksen siis nykyisin aika paljon PK2 alueella, mutta vältän arkilenkeissä Vk1 aluetta, vain ylämäissä saa olla siellä. Minulla, jos juoksisin jatkuvasti VK1 alueella, tuo se ensin tullessaan levottomat yöt ja sitten alkaa palautumattomuus. Mittaroin edelleen palautumista unilla. Minulla se toimii parhaiten. Nyrkkisääntö on aina se että kovan reenin ja kilpailun jälkeen voi yhden yön pyöriskellä levottomasti, mutta ei kahta. Jos tulee toinen yö perään, niin heti kaikki kevyeksi kunnes unet palautuu normaaliksi. Myös nuo 10km talvijuoksukisat on hitsin hyviä harkkoja. Niin muutin myös taas hetkeksi tai siihen asti kun huvittaa pitkikset vauhdikkaammaksi. Ne saatan fiiliksestä riippuen juosta kiihtyvänä PK2 alueella ja lopussa ollaan jo VK1 alueella. Lopussa voi olla viimeiset kilometrit hyvinkin nopeita, pääasia että tuntuu ilkiältä. Vähän on jotenkin tunne että en saa enää kuntopiikkiä, ellen tee jotain kovempaa välillä. Toistaiseksi on keho palkinnut tämän hienoisen kiristämisen kuntopiikillä, mutta minulla yleensä tämä ei kestä montaa kuukautta. Ei tämän päivän kaltaista raastoa pää minulla vähään aikaan kestä, nyt voi olla taas ns. funrun juoksuja edessä. Maraton myös on alkanut mielessä pyöriä, mutta se onkin sitten niin erilaista ja enemmän muuttujia matkassa. Pelottaa koko matka, mutta se olisi uskallettava taas sitäkin kattella, kun kerta tämä tavoite nyt tuli saavutettua. Niin pyöräilyssä Sanna Kulberg aikanaan opasti minua pyöräilytekniikassa ja putkelta ajamista. Tapaa pyöräillä joka hyödyttää juoksua parhaiten. Tämä jäi mieleen ja omaksunut tämän omasta mielestä hyvin. Tuttua juttua, tiheää pyöritystä ja seisovilteen ajamista pienissäkin nyppylöissä, ei väännöllä. Ei varmastikkaan mitään uutta, mutta tuli se vielä mieleen. Otin taas rullailut myös mukaan kotijumppaan ja liikkuvuutta pitkästa aikaa olen taas harkkailut. Olen jäykkä kun saapas ja tästä on ehkä ollut hieman apuja. Rasittavaa monesti aavistuksen ärsyttäväähän tuo on, mutta koitellut vain harkkailla. 20:30 uutisten aikana on hyvä vetkutella ja jumpata 🙂 Vielä editoin. Sitten jos palautumaton olo, kisa ollut lähellä tms. juoksen lenkit todella hiljaa. Saatan kävellä osan matkaa ja nopeus voi olla esim 9km/h tai sen allekin. Noissa katton että syke on alle 120 tai sen lähelle. En ole kokenut lenkin menevän pilalle vaikka välillä kävelee. Kuluuhan ainakin kalorioita, jos ei muuta. Tykkään syödä aika usein vähän liikaa. Pahin vika on että en pidä lepopäiviä koskaan, vähintään työmatkat fillarilla (31km). Mutta ei tämä niin nuukaa ole, liikunta on kivaa hommaa 🙂
  3. 19 points
    Elämäni juoksu tämä oli, kiitos ruiskarhu! Keli oli mainio, sekä kuntopiikki osui juuri hyvään aikaan ja hyvä porukka missä laiskotella tuulensuojassa. 8km kohdalla mietin tosissani keskeytystä, kun tuntui niin ilkiältä ja matkaa oli vielä oli edessä. Otin geelin ja mutustelin sitä suussa hyvin pitkään. Sain onneksi aivot uskomaan että nyt tulee lisää virtaa ja se pahin olo sitten katosi. Olen kyllä lapsellisen onnellinen tästä ajasta, ei ollut minulle helppo raja tämä. Onneksi sain sen nyt juostua, kun tuota ikää tulee vain jatkuvasti lisää ja jossain vaiheessa se väkisten alkaa näkymään.
  4. 14 points
    Päivän ensimmäisestä SE:stä vastasi Henri Ansio, joka teki 50 km SE:n 3.11.33. Viimeinen kymppi tasan 35 min.
  5. 11 points
    Ei tuuli onneksi vauhtia älyttömästi hidastanut tämän päivän Aktiassa tai sitten onnistuin löytämään oikeat selät eteeni. Nousujohteinen kilpailu ja toinen puolisko oli nopeampi kuin ensimmäinen. Vielä suuremman ilon aiheutti se, että onnistuin parantamaan talven parasta aikaani 13 sekunnilla. Tästä onkin hyvä suunnata tulevan kesän kilpailuihin. Järjestävälle seuralle täytyy taas lähettää kiitos tästä talvesta sekä hienoista ja hyvin järjestetyistä kilpailuista. Tämä talvi oli minulle 14. ja osakilpailuita on näinä vuosina kertynyt jokunen kymmenen. Näihin kisoihin ei kuitenkaan leipäänny, sillä enpä tiedä, missä muualla pystyisin keskellä talvea samanlaiseen raastoon kuin Sotungissa. Tänäänkin kisailijaa riitti edessä ja takana, joten loppuun saakka jouduin juoksemaan ns. punaisella.
  6. 10 points
    Tässä vielä onnenhuumassa vähän päivitellään näitä tietoja ja tämä osus silmään. Sattusin olemaan edellinen kirjoittaja, niin tupsautan tähän perään kuittauksen onnistumisesta. Oma tavoittelu lähti käytännössä liikkeelle 2016 Vantaan maratonilta ja siitä vuosi eteenpäin kirjoitinkin tuon edellisen viestin. Sen seitsän kertaa takkua ja lajiin kuuluvaa väliaikaista hidastumista on matkalla ollut, mutta koska tykkään liikunnasta, niin ei se ole sinällään haitannut, toki harmittanut. Nyt kuitenkin sitten tämän rajan alituksessa onnistuin ja mikä parasta, kuntopiikki osui SAUL SM kisaan.
  7. 10 points
    J Simpanen juoksi puokin 1.14.17. @catpaps juoksi älyttömän ajan 1.19.13, onnea!
  8. 9 points
    Olipas yllättävän mainio tapahtuma tämä, sekä reitti on nopea. Lähdin tapahtumaan hakemaan puuskutusta tulevan viikonlopun puolimaratonille, mutta voi veikkonen olihan hyvä reissu. Kirjaan osittain tämän ylös, jotta vuoden päästä muistan tuulet ja sään. Jos vähänkin kunnossa olen ja ei ole tuulinen päivä, on tämä hyvä aloitus keväälle. Tänään tuuli oli noin 3m/s ja hissukseen viimotteli kaakosta. Sää oli aurinkoinen noin +10. Peltoaukeilla tosin hieman puhalsi kovemmin, joka aiheutti negatiivisia ajatuksia kaalissa. Tapahtumassa juostaan 5km suuntaansa ja siitä sitten koko tien mittainen kääntö, eli ei liian tiukkaa mutkaa. Juoksu tapahtuu tien reunaa pitkin, mutta reuna ei ole kovin kalteva, joten juoksu onnistuu aika mainiosti. Kaakkoistuulella se tarkoittaa 5km sivuvastaiseen ja paluu tapahtuu sivumyötäisessä, joka on parempi minusta näin. Suosittelen tapahtumaa lämpimin ajatuksin. Kauden paras aika tuli itselle. Pääsin pitkästä aikaa alle 37 minuutin rajan, joten mieli on todella iloinen.
  9. 9 points
    Nyt juttelin kohtalotoverin kanssa Lidlin parkkipaikalla. Tällä kaverilla oli jo lähtökin lähellä, kun pääsuoni aortasta 95% tukossa. Pallolaajennuksella ammuttiin auki. Oli kuulemma heti olo normaali samantein. Molemmat esiteltiin pikanitro suihkeita niistä meidät tunnistaa. Niin itse olen jo 2km kävelyä iltaisin ei mitään ongelmaa. En joka päivä noin pitkää, liikkua pitää säännöllisesti toipumisaikanakin. Tuntuu jo, että virtaa olisi, mutta 15.4 asti pitää fyssarin ohjeiden mukaan mennä.
  10. 9 points
    Viime vuoden vantaan maratonin jouduin keskeyttämään ensimmäiselle kierrokselle kun kroppa ei toiminut lainkaan. Syynä oli infarkti ,joka tosin selvisi vasta seuraavana maanantaina jolloin menin lääkäriin.Maraton oli lauantaina. Oireet olivat myöhemmin illalla alkanut kova särky lapaluitten välissä ja pahinvointikohtaus heti juoksun jälkeen, jotka yhdistin vain palautumattomuuteen Tallinnan maratonilta joka oli kuukautta aiemmin.Mitään rintakipuja tms ei ollut . No, sieltä maanantain terveysasemakeikalta lähdettiinkin sitten pillit päällä lanssilla meikkuun, jossa tehtiin varjoainekuvaukset ja pallolaajennus vasempaan sepelvaltimoon joka oli 100% tukossa.Myöhemmät vaiheet olivat sen verran kimurantteja ,että lyhennettynä versiona sain pahoja rytmihäiriöitä ja sydämenpysäyksen (elvytettiin sairaalassa). Näitten tapahtumien jälkeen asennettiin tahdistin ,joka sekin jouduttiin myöhemmin asentamaan toiselle puolelle uudestaan kun ensim.haava tulehtui. Nyt olen opetellut elämään tahdistinpotilaana ,ns.iskevä tahdistin joka pitää sykkeet alueella 60 - 130.Mikäli pumppu menee rytmihäiriöön se yrittää ensin palauttaa rytmin ylitahdistamalla ja sitten toimii defillaattorin tavoin mikäli rytmi ei ed.mainituilla konsteilla palaudu. Juokseminen on toistaiseksi ainakin pois laskuista ja kävellen kohotetaan kuntoa. Lääkkeitä on käytössä pienen apteekin verran.mm Beetasalpaajat,kolesteri..ym,ym. Maratonit ovat taaksejäänyttä elämää ,samoin "ura" ikämiesfutiksessa( pelasin maalissa),koska tahdistimeen ei saa kohdistua kovia iskuja. p.s tanssilattialla ei kuulemma tahdistimesta kuitenkaan ole apua...
  11. 8 points
    Tuo on kyllä tosi, että enkkayritys kannattaa tehdä tapahtumassa, jossa ei tarvitse juosta yksin. Suomessa varsin hyvä paikka yrittää alle 80 minuutin tuloksia on SM-maantiet, joissa riittää melko varmasti kirikumppania aina jostain 78' tuonne selvästi alle 70' asti. Kisat juostaan yleensä nopeilla kilpajuoksua varten viilatuilla reiteillä. Ei myöskään tarvitse miettiä netto- ja bruttoaikoja kun käytännössä kaikki mahtuu lähtemään viivalta tai ainakin tosi läheltä. Käväisin tänä keväänä juoksemassa aikuisurheilun SM-kisoissa. Viimeisten viikkojen valmistautuminen oli vähän erilainen kuin normaalisti. Mulla oli kolme viikkoa ennen puolikasta Aktia-cupissa aika 37'36. Taustalla oli hallikisoja joiden perusteella vauhti riittäisi kyllä puolikkaalla, mutta oli hankala saada kestävyyttä riittämään. Syy on varmaan siinä, kun kertakaikkiaan juoksua on kertynyt liian vähän kevään mittaan. Lopetin Aktian jälkeen kaikki tehotreenit ja juoksin kovasti määrää. Aktian jälkeisellä viikolla vajaa 150 km käytännössä PK1 juoksua ja seuraavalla viikolla reilu 150 km. Toisen viikon lopulla huomasi, miten askel keveni ihan selvästi. Otin viimeisen viikon kevyesti ja HSM:n reitillä onnistuin sitten juoksemaan vähän alle 80' - käytännössä samaa keskivauhtia kuin Aktiassa. Sanoisin siis, että puolikkaan treeneissä valmistautumisen viimeisillä viikoilla ei kannata unohtaa tätäkään vaihtoehtoa. Jotenkin paljon yksinkertaisempi systeemi kuin miettiä vetosarjojen pituuksia ja palautuksia.
  12. 8 points
    Tässä linkki HSM - 2019 kisavideooni. Olkaa hyvät:) https://youtu.be/2YLMq3Qv4hc
  13. 8 points
    Noin 5-6 v. sitten alkoi pikku hiljaa kunto laskea ja tuntui ,että hengästyy helposti ja ei saa kunnolla happea. Vaimo patisteli varmaan vuoden verran lääkäriin... onneksi menin ja infarktia ei kerennyt tulemaan. Saman tien varjoainekuvaus,sepelvavaltimotauti diagnoosi,tukos ja pallolaajennus. Beetasalpaajat puoli vuotta ja nykyään jatkuu muu lääkitys. Lääkäri suositteli matalatehoista kuntoilua esim.hölkkää ja siitä alkoi pikku hiljaa tämä hölkkäharrastus joka on jatkunut säännöllisenä noin 3.5 vuotta. Operaation aikaan olin 46 v. ja välillä on tullut reippaampiakin juoksuaskelia otettua, kun on tuntunut sille että ei ahdista!
  14. 8 points
    Oireiden ilmaannuttua heti lääkäriin, pliis. Lenkillä ollessani huomasin että alkoi meno hiipua jo 5:30-tahdissa eikä kerta kaikkiaan päässyt kovempaa. Siitä vastaanotolle, rasitustestiin ja laajennukseen melko lailla saman tien. Toki sukurasituskin ajoi tutkimuksiin nopeasti. beetasalpaajaa puolisen vuotta, lähes juoksematta ja sen jälkeen kevyttä lenkkiä kun syke sai nousta. Primaspan-, verenpaine- ja kolesterolilääkitys päällä. Operaatio 2012 marraskuussa, 2015 juoksin jo kuusi maraa ja oliskohan 18 kpl operaation jälkeen tullut juostua.
  15. 7 points
    Tähän omatkin vastaukset: - Jos sauvoja ei ole käyttänyt, niin en Kuusamoon ottaisi. Hyötyä lähinnä paluumatkalla, jos totaalinen hyytymys iskee. Jos jaksaa edes auttavasti hölkätä, niin enemmän haittaa. - Rasvaan varpaat aina. Valkovaseliinilla. En muista milloin olisi tullut viimeksi rakkoja muualle kuin kynsien alle. - En ole vielä koskaan vaihtanut kenkiä/sukkia kesken kisan. Tähän pätee projektimiehen vanha sananlasku: "Älä koske toimivaan järjestelmään." Eri asia sitten, jos on ongelmia jo ollut. - Omat rakkoviritykset ja rasvat kannattaa olla Oulangan dropbagissa. Sen ohi menet kahdesti. Hautajärvellä on järjestäjänkin puolesta hyvät palvelut. Älä yliammu dropbageja, laita vain oikeasti tarvittava tavara ja suunnittele täydennykset etukäteen. Huoltoihin ei saa jäädä asumaan 😉 EDIT: Viime vuonna 83 km kisassa mulla ei ollut dropbagia ollenkaan. Kaikki energia alusta asti kannossa.
  16. 7 points
    Kuvia: https://www.facebook.com/petteri.jokela.73/media_set?set=a.984110168462708&type=3 (vapaasti ei-kaupalliseen käyttöön)
  17. 7 points
    Suomalaisia ei toivottavasti ikinä nouse huipulle kun asenne otetaan peruspenkkiurheiljoilta, joka laskee vain mitalit. Seuraan mielelläni jos vaikka toisiksi viimeinen maailman parhaiden joukossa. Juoksussa pitäisi ottaa asenne niin kuin tenniksessä tai golffissa jossa 100 listalla on jo huippu. Säälittäväää on että panostetaan vain EM kisoihin ja MMn ei oteta vaikka pääsisi. Ihan kuin olisi lian vaikean senior racen sijaan joku white race ja black race ja panostetaan sinne helppoon missä numeroissa menestyy. No harmi että Afrikka menestyy ja tämä vain siksi että siellä ei ne isot rahat liiku. Uganda nousuut jo kovaan huippuun ja Burundi ja Tansania lähelle. Maastojuoksussa tämä ylivoima korostuu. Oli huippuradat. Enemmän mäkeä niin tulee eroa maastojuoksun ja ratajuoksun välille. Ajat hitaammat kuin arvelin. 10.240km oli ilmoitettu aika.
  18. 7 points
  19. 7 points
    Rupeaa jo oikein harmittamaan tämmöinen touhu. Kyllä siellä vaan pitäisi nyt olla mukana ainakin yksi suomalainen, mieluummin kaksi tai useampi. Olisiko sitten joku urheilija voinut anoa SUL:lta lupaa päästä kisoihin ja mennä vaikka omakustanteisesti, todennäköisesti ei, jos SUL oli päättänyt, ettei joukkuetta lähetetä tai edes ketään yksittäistä urheilijaa? Kyllähän se tiedossa, että kärkipään menestystä ehkä ei olisi odotettavissa suomalaisjuoksijoilta, mutta näinkin perinteikkäässä suomalaislajissa pitäisi vähintään osanotolla olla joku suomalainen mukana.
  20. 6 points
    Ei mielestäni. Erinomaista liikuntaa kuitenkin joka poiki myös mainion proosallisen matka/kisaraportin jota olisin jaksanut lukea sivutolkulla lisää. Kiitos siitä 🙂
  21. 6 points
    Otsikon ohjelmaa mukaillen ollaan edelleen harjoiteltu joka toi sunnuntaina 5min parannuksen ennätykseen joka on nyt sitten 3.07.49. Edellinen ennätys oli juostu 5kk sitten
  22. 6 points
    3.07.49 eli aika parani 5min frankfurtista. Aika lämmintä tai kuumaa oli vika 1,5h, mutta hyvin oli sieniä tarjolla.
  23. 6 points
    Harrastaakohan verottaja aprillipiloja? Sain verotuspäätöksen viime vuodelta ja ilmoittavat verottaneensa minua liikaa 1642 €:n verran.
  24. 6 points
    Hei, mahtava ketju. En malttanut edes vielä lukea ketjua kokonaan, joten en viitsi vielä tässä kohtaa udella Mailerin ja muiden kuulumisia. Mulla tilanne vielä vakavampi. Takana lähes totaalinen ainakin viiden vuoden juoksutauko. "Voimaa" tullut lisää lähes 20kg, josta tosin jo nyt osa sulanut pois. Olin niin karseassa kunnossa, että jouduin raahautumaan fyssarille. Hän sitten laati sellaisen eloonjäämisohjelman, jonka avulla olen nyt päässyt köpöttämään vähän tiestöllä. Eli paljon kevyitä sarjoja punttiksella, ruokana heinää jne. kyllä te tiedätte. Vähän hirvittää että mahtaakohan tästä nyt seurata mitään hyvää, mutta kova hinku olisi taas tielle.
  25. 6 points
    Monella tavalla sitä tähänkin pääsee. Vähillä kilsoilla olen mennyt koko talven. Syksyllä treenikauden alussa marraskuun lopulla 10km meni n. 36min, ja helmikuun testissä aika samaan, treenimäärän juoksussa ollessa aika vähillä, luokkaa 20-40km viikossa + crosstrainer koko talvi. Pyöräilyä sitten sitäkin enemmän ennätyksiä paukuttaen ja uintia pari tuntia viikossa. Viime vuonna ennen pääkisaa saattoi kymppi olla aika lähellä 35min. Kuukauden nyt treenannut enemmän juoksua ja painottanut nopeutta/nopeuskestävyyttä ja maksimikestävyyttä. Viikkojen päätreenit sisältäneet 10-30x200-400m @ ~3min/km tai esim. 3-5x1000m/2min @ 3.09-3.15/km. Reilu viikko sitten 16.48 5km matolla kiihtyen, tänään kymppi puhdistetuilla kaduilla (wohoo) 34.33 aikalailla all-in. Panostetaan pari viikkoa vielä juoksuun enemmän, sitten ylläpidetään nykyistä tilannetta mahdollisimman hyvin toukokuun puolelle, jonka lopulta sitten viimeinen 6vko puristus kohti kisakuntoa, jossa puolimaraton saisi mennä n. 3.30/km vauhtia vähintään. Kahtellaan. Viime kesään nähden sentään 4kg vähemmän massaa, joten mukavampi painella kovempaa juoksua. Ennätysjuoksut toki tehtykin aika lähellä nykypainoa. Kesäksi sulaa vielä 1-2kg onneksi, ei jäjtetä nyt sille sijaa. 😎🏃🏃🏃☀️
  26. 6 points
    Hain eilen kisavauhtituntumaa, koska enää alle kk aikaa Kaarinaan. Valitsin harjoitusradaksi 3,5km pituisen lenkin, jota päätin kiertää kolmen tunnin ajan. Tavoitteeni oli lähteä painamaan 6min/km tahdilla, mutta jalat tuntuivat niin hyvältä, että päätin kokeilla menoa 5:45-5:50 tahdilla. Lenkin mitaksi tuli 33,7km ja aikaa meni 3h13min (5:44min/km). Keskisyke (143) nousi muutaman lyönnin yli PK2 alueen ylärajan , mutta en havainnut minkäänlaista puuskuttamista lenkin aikana. Testailin myös silloin tällöin pelkästään nenän kautta hengittämsitä, joka ei myöskään tuottanut ongelmia. Parasta lenkin jälkeen oli todeta, että olisin jaksanut vielä juosta lisääkin. Tänään total rest day ja laadukkaat venyttelyt.
  27. 6 points
    No niin nyt pääsee pois. Repullinen lääkkeitä Apteekista mukaan. Ultraääni kuvaus pumpusta ennen lähtöä vielä tehtiin ja hyvin toimi (pumppaa hyvin) ja läpätkin kunnossa. Eli sydänlihas ei juurikaan vaurioitunut. Nyt on siis viikko infarktista mennyt. Teen tredin vielä aiheesta myöhemmin.
  28. 5 points
    Camilla Richardsson on palannut hyvässä vireessä pitkältä kisatauoltaan. Richardsson juoksi Mt. Sac Relays -kilpailujen 10 000 metrin voittoon Kalifornian Torrancessa. Richardsson juoksi matkan aikaan 33.08,26 ja jäi noin puoli minuuttia ennätyksestään 32.39,01. https://yle.fi/urheilu/3-10748568
  29. 5 points
    @Baltsu, Timberlandisi ovat vähän kuin Ainot! Ja hengailet partsilla kukka-asetelmia suunnitellen, mitä nyt taas? Oletko aivan varma seksuaalisesta suuntautumisestasi? Mie en ole (syöttö taas suoraan @isin lapaan). Sen sijaa kuvassa on aitoa sleesialaiskarjalaista tyyliä 1970-luvulta. Ylivertaiset, jos on kylmät lattiat ja tällaisilla voi myös harrastaa villasukka-juoksua talvella.
  30. 5 points
    Bongasin eilisellä lenkillä soutuveneen.
  31. 5 points
    Ketju taputeltu, HSM10 sub 39! Meni kyllä ihmeen helpon tuntuisesti (tietysti näin jälkikäteen ajatellen😀). Kunto sinänsä oli jo pieni kysymysmerkki talven jäljiltä ja kun vaaka ilmoitti parin kilon kahvakuulan piilottelevan vatsanahan alla, niin odotukset eivät olleet järin korkealla. Pari ekaa kilometriä tuntuikin siltä, ettei tästä mitään tule (2. kilsa loivaan alamäkeen 4:07), mutta sen jälkeen kone aukesi ja sain raastettua itseni tasaista 3:50-3:55 kulkevan veturin peesiin. Siitä eteenpäin kilometrit soljuivat huomattavasti mukavammin ja ainoa pelko oli oikeastaan mahdollinen pohjekramppi, joita tuppaan saamaan aika helposti. Viileähkö sää ja tarpeeksi lyhyt matka pitivät ne onneksi tällä kertaa loitolla. HSM on loistava, sopivan ruuhkaton kevättapahtuma ja tänä vuonna HSM täysmatka oli tietysti erityisen jännä. Onnea kaikille osallistujille ja järjestäjille kiitos!
  32. 5 points
    Nyt kun olen jo reilun viikon hölkötellyt (heh), uskallan vastata U-M:n kysymykseen omasta näkökulmastani. Jos on aktiivinen juoksutausta, ei uudelleen aloittaminen missään tapauksessa ole aivan samanlaista kuin aidolla aloittelijalla. Juoksu on jo lähtokohtaisesti aivan toisella tasolla taloudellisesti, koska lihasmuisti palailee hyvinkin nopeasti. Mutta koska verenkiertoelimistön kunto on mitä on, ja usein vielä on niitä vuosirenkaitakin, on aivan välttämätöntä kuulostella tuntemuksia todella tarkasti. Minulle tämä on nyt kolmas startti. Juoksin aktiivisesti 90-luvulla, ja sitten aloitin uudestaan 2005. Se homma loppui kokonaan joskus 2012, ja nyt sitten uusi startti 2019. Tuntuma on täysin toinen nyt kuin aloittaessa 2005, vaikka painoa on hieman enemmän kuin silloin. En todellakaan rupea vetämään mitään "15 minuuttia hengästystä pari kertaa viikossa"-ohjelmaa, vaan rakennan heti kättelyssä päivittäisen rutiinin. Tietysti joudun koko ajan himmailemaan ja katsomaan peiliin. Kirjaimellisesti. Jos ei edes löydä kylkiluita edes sormikopelolla, on ihan turha haaveilla mistään kovin lennokkaasta menosta vielä pitkään aikaan.
  33. 5 points
    Pidemmissä kisoissa aika yleinen konsepti taitaa olla myös se, että alussa mennään liian kovaa ja sitten aletaan keksimään meriselityksiä sille, että miksi juuri nyt on aivan pakko keskeyttää 😎
  34. 5 points
    Varsin pitkävaikutteista alkoholia olet muinaisina aikoina löytänyt, kun ihan selvästi on vieläkin promilleja. Vai kahvillako on taas menty?
  35. 5 points
    Etukäteen taas anteeksi, mutta tämä ajatus on koko päivän naurattanut. Neljän vuoden kuluttua vaaleissa on ehdokkaita Joukon porukat rp:ltä vai olisiko parempi nimi Koko joukon porukat? Lauantainahan kävi kaksi naisihmistä soittamassa ovikelloa, olisivat halunneet puhua Jeesuksesta. Kysyin, että voiko häntä äänestää Helsingissä ja toivotin oikein hyvää päivän jatkoa. Toinen naisista jopa hymyili, toinen ei.
  36. 5 points
    Paras ei-afrikkalainen. Mutta jotenkin kummallista, kun tuossa kisassa oli eurooppalaisia vain 24/115 eli 20,86 prosenttia. Ja heistä kuusi oli tanskalaisia. Kahdeksan viimeisen joukossa oli viisi Libanonin juoksijaa, siitä voitaisi Suomessa ottaa esimerkkiä. Niinhän tuolla ampumahiihdossakin suomalaiset on tavallisesti sijoilla 40-110, hyvänä päivänä neljänkymmenen tai kolmenkymmenen joukossa Mäkäräistä lukuun ottamatta. Kai nyt juoksijatkin voisivat edes 1-2 maastokisaa vuodessa käydä maailmalla vaikka sijoitukset ei mitään hyviä olisikaan. Saisi siitä edes vähän näkyvyyttä tai jotain juttua. Kumpihan on sponsoreiden ja urheilijoiden mielestä parempi, se että sijoitutaan jonnekin keskivaiheille tai häntäpäähän, vai se että pysytään kotona. Tosiaan hyvä tuo reitti. Kyllä nyt hirmukuntoiset juoksijat voi välillä laittaa ylämäkeäkin juoksemaan, eikä vaan tasaista rataa ja maantietä.
  37. 5 points
    Olen iloinen, että kisat ja suomalaisten osallistumattomuus niihin herättävät keskustelua! https://youtu.be/uUr1rRk21NE IAAF:lla näköjään myös oma livestream. Junnujen kisassa juoksee myös muuan Jakob Ingebrigtsen.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy