Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 20.09.2019 in all areas

  1. 38 points
    Ekat kommentit. Olin ensimmäistä kertaa tällä polkujuoksukisojen kotimaisella klassikolla mukana, vaikka mielessä ollut monta kertaa. Riittävän onnistunut suoritus eli voitto ja samalla #uttf finisher-liivi kuitattu cupin ykkössijalla ja myös Suomi-neito plakaatti on matkalla kotiin. Nyt vaan joutuu tosissaan miettimään, onko hyvää syytä palata. Ehkä aika kultaa vähän muistoa. Oli varmasti rankin polkukisa tähän mennessä tämä #vaarojenmaraton perusmatka. Paikoin oli 5cm loskaa maassa, lähinnä haittasi, ettei näe sen alle juuria ja lehtiä ja jyrkät alamäet meni peppumäeksi monta kertaa. Jalassa oli VJ MAXxit, Icebug Animat oli nastallisena varalla (vanhat tossut, ei enää saa, säästäen käytän). Pimeyttä torjuin Ylläksen kisan palkintolampulla (Lupine Pico) isolla akulla. Painoa 100+300=400g, mutta musta kunnon valo oli sen arvoinen. Muutoin aika normikamat, mitä talvisella lenkillä ois. Tavoite oli aloittaa maltilla, mikä osin onnistui. Ekassa u-mutkassa Eetu ilmeisesti oli painanut ekana suoraan määrätietoisesti. Kun tulin jossain sijoilla 5.-7. ohjaajat olivat epävarmoja, mihin piti ohjata (samaan paikkaan tullaan takas lenkin lopulla). Menin itsekin vähän matkaa väärää. Polar Vantage kyllä huuteli wrong direction ja himmailin, mutta muita jatkoi samaan sunntaan ja menin perässä, laumaeläin. Tommi Yli-Maunula, Eetu ja joitain muita tulikin sitten kohta vastaan, puhelimella oli ohjattu palaamaan. Tästä tuli turha rynniminen takaisin kohti keulaa ja sykkeet käväisi 'punaisella' eli mulla 160. Ei järkeä. Eetu paineli lujaa ohi, about maratonin kisavauhtia. Etenin sitten pitkän pätkän omaa vauhtia, mutta sykkeet edelleen huiteli vähän korkealla (145+/-5). Herajoen kahlasin, kiviä pitkin olisi ehkä voinut astella jostain, mutta kengät oli märät jo muutenkin. Eroa Eetuun oli n 10min. Eteläpään lenkillä siirryin viidenneltä sijalta toiseksi. Hetki mentiin yhdessä mun hyvällä valolla. Ekan lenkin puoliväli oli n 4:05 (kaikilla vähän eri matka alkuhässäkän takia). Mäet ja ohittelufiilis hiukan sotkivat hyvää malttia, vauhti karkasi ja sykkeet oli jonkin aikaa 150+/-5. Liian kovaa. Arvelin ekan kierroksen ajaksi tulevan jopa 8:20-8:30 (tavoite 9h). Kiviniemessä eroa Eetuun n 10min, täytin vain vettä pulloihin ja jatkoin. Sain tasattua vauhtia, mutta edelleen länsipuolen vaarat ml. Ryläys veti sykettä ylös (140+/-5). Edelleen siis liikaa 'keltaisella', vahinkoa oli aiemmin tehty jo, joten riskillä eteenpäin. Ryläykselle saakka seurasin Eetun jälkiä. Niistä näki, että ei enää yhtä lennokasta menoa hänelläkään ole ollut, kävelyä paljon mäissä ja itsekin koitin ne kävellä. Ryläyksellä jäljet katosivat. Piiponniemen (tjsp) vesipisteellä arveli, että olen ekana, mitä kummastelin. Sekoilleet ohjaajat siinä ahon kulmalla myös sanoivat, että olen johdossa. Kolin kierron poluilla oli puhdas lumi. Puolivälin huoltoon n 8:31. Täällä sain varman vahvistuksen Eetun keskeytyksestä. Hiukan laiska huolto. Söin marmeladia ja otin laatikosta 7 pussia geelikarkkeja, vaikka ne vähän jo tökkivät, 250ml lötkön geeliä ja vaihdoin lamppuun pienemmän akun. Pulloihin Dexalia pohjalle ja vettä täyteen. En mitannut ja tuli turhan vahvaa. Uusi kierros eteni alkuun ihan ok. Sykkeet 'vihreällä', mutta energia ei uponnut enää yhtään normaalisti. Kummassakin pullossa oli vahvahkoa urheilujuomaa, joten söin lunta avuksi. Arvelen, että juomapisteiden kylmä vesi ja mäkien röykytys yhdessä tuotti pahenevan ongelman. Herajoen jälkeen meno alkoi hyytyä. Eteläpään lenkki oli lähinnä kävelyä, paikoin juoksin. Söin ainoan Snickersin. Lähinnä siirryin moodiin 'maaliin saakka kävellen'. Kilsat etenivät todella hitaasti. Otin purosta vettä ja suolatabletin, mutta ei se vatsaan auttanut. Kiviniemessä tuli maratonin juoksijat kevyellä askeleella. En edes tiellä loivaan ylämäkeen jaksanut juosta. Etureidet alkoivat olla aika soosia. Loppu oli lähinnä raahustamista, ryhti romahti. Odotin jonkun tulevan takaa ohi paremmalla vauhdinjaolla, mutta olivat jokainen lyhyemmän matkan menijöitä. Väsyneillä jaloilla kaaduin pari kertaa lisää ja vasen nilkkakin taittui pari kertaa. Juoksua tuli enää helpoilla tasaisilla ja loivissa alamäissä. Geelikarkkeja mutustin pakolla pari kerrallaan isolla vesimäärällä. Kusitaukoja tuli vaan monta. Sykkeet tasaisesti sinisellä (125+/-5). Eivät nousseet edes loppunousussa, vaikka yritin siinä tsempata vähän vauhtia. Maalissa kehuttiin hyvävoimaiseksi, mutta olin jaksamiseltani aika lopussa, naama ihan kalpea, sormet turvoksissa ja näkökenttä oli reunoilta sumea (putsasin lasejakin, mutta ei niissä vikaa ollut). Ajatus sentään pelasi ja pysyin pystyssä. Kotiinviemiset neitoplakaatin ohella: - ultralla pitäisi mennä sykkeet vihreällä koko ajan, jos haluaa suht hyvävoimaisena maaliin - etureisiä pitäisi varmaan rääkätä jättärillä tai muissa jyrkissä mäissä paljon enemmän, jos Kolilla aikoo juosta kovempaa - erilaista energiaa matkaan, vaikka olisikin löytynyt hyvin toimiva; en tiedä, olisiko auttanut, mutta samojen geelikarkkien syönti oli ihan tuskaa, kun edelliset tökkivät vatsassa Siirrän tämän vähän täydennettynä oman blogin puolelle (tuomas.maisala.net), jahka ehdin katsomaan väliaikoja, keräilemään vähän kuvia ja purkamaan Polarista hiukan statistiikkaa.
  2. 33 points
    Oma juoksu oli tänään melko kehno, vähän alle kolmen tunnin, niin kuin kolme viikkoa sitten Sm-maratonillakin. Aika riitti kuitenkin tänään 1 sijaan. Tämä taisi olla 9 kerta alle 3 tunnin. Tän vuoden paras kunto oli keväällä, syksyllä sitä ei onnistunut samaan samalle tasolle. Kiitti kovasti kannustajille, se piristi! Ja kiitti huoltoavusta @OlliL ja tietty @ForrestG Mieleen jäi myös kolmannen kierroksen vastatuulipätkä Teboilin jälkeen, jossa eräs takaa tullut maratonviestiläinen (edit. tai oletin että oli maratonviestiläinen, mutta saattoi olla marallakin) jäi vetämään mulle sen pätkän, kun pätkä päättyi hän toivotti tsempit ja jatkoi vauhdikkaampaa menoaan. 😊
  3. 28 points
    Pidän tämän lyhyenä, koska mitään menestystarinaa ei luonnollisesti ole kerrottavana. Ihan aluksi KIITOS Perheeni sekä Susanna, Antti ja Petri!!! UTMB oli läpäisty ja Spartathloniin oli pari viikkoa aikaa. Parilla lyhyellä lenkillä sykkeet kipusivat parin kilometrin jälkeen 150 pintaan mikä kertoi kehon olevan vielä rasitustilassa. Lepäsin muutaman päivän ja yritin uudestaan – ei vaikutusta. Kauhulla katselin Spartan osallistujalistaa: maailmanmestari, top10 ultrajuoksijoita kansaivälisissä kisoissa sekä moninkertaisia Spartathlonin läpäisijöitä. Ei. Mitään. Saumaa. Ja kuitenkin, yrittänyttä ei laiteta. Viimeisen viikon lepäsin ja kävin Ateenassa lyhyellä hölkällä, jossa tuntuma oli siedettävä. Olin varma läpipääsystäni, koska DNF ei koskaan ole vaihtoehto enkä ikinä ollut antanut periksi aikaisemmin. Pikakelauksella eteenpäin Akropolikselle perjantai klo 07.00. Petrin ja Susanna upealla huoltotuella lähdimme Antin kanssa hölkkäämään porukan loppupäässä kohti Spartaa. Aamulla ilma oli miellyttävä ja juoksu maittoi. Tavoitteenamme oli juosta ensimmäinen noin maraton Megaraan n 4h20min, jolloin olisimme 25 minuuttia kisan raadollista bussia edellä. Ateenan keskustassa taas kerran liikenne pysäytettiin ja joitakin ihmisiä otti otsaan. Vähemmistö ehkä kannusti tööttäilemällä. Parinkymmenen kilometrin kohdalla Antti kävi puskassa ja minä täydensin geeliä dropbägistä. Nuorisoa oli yhdellä aluella kannustamassa ja annoimme isoja rivejä ”vitosia”. Homma meni ihan suunnitelmaan, joskin Megaraan saavuttaessa aurinko oli ollut tunnin verran jo aamupilvien yläpuolella ja kuumuus alkoi tuntumaan kunnolla. Mainittakoon, että Antti näki alkumatkasta Tommi Läntisen punainen lippu kourassa ohjaamassa liikennettä. Bongasimme myös Leslie Nielsenin KAHDESTI tien varrella. Melko aikaisia haluusinaatioita, mutta se oli harmaahiuksinen Leslie Raybanit päässä! Megarassa Petri ja Susanna tekivät nopeat huollot ja matka jatkui alle minuutissa. Sen jälkeen alkoivat matkan ensimmäiset mainittavat nousut, vaikka sellaista kumpuilevaahan se reitti on vähän joka puolella puhumattakaan lopun nousuista. Rannalla n 45-55km välillä kuumuus alkoi olla jo tukalaa ja huomasin jossain vaiheessa n 6min/km vauhdissa rannesykkeen näyttävän lähes 170. Oli pakko kokeilla asiaa sormilla ranteesta ja jossain siellä maastossa liikuttiin. Ensimmäisen kerran huolestutti ihan todellakin – tuntuma oli kuitenkin ihan siedettävä ja otimme jokaiselle kilometrille 50m kävelyä. Hellas Can (80km) tavoiteaikamme oli 8h45min (45min edellä raatobussia) ja joskus 55km kohdalla taisin todeta Antille että tuosta joudutaan nyt kyllä tinkimään ainakin 15min. Sen verran kuumaa oli enkä saanut sykkeitä oikein millään enää tasaantumaan. Tuo aika olisi siis antanut 45min bufferin raatobussiin, mikä näin jälkikäteen taisi olla vähän liian kunnianhimoinen tavoite. 65km kohdan huollossa hukkasin (tai joku otti) toisen lötköpullon korkkini ja harmittelin hieman tätä, mutta join sitten sitäkin enemmän huolloissa. Seuraavalla pisteellä jäin säätämään jotakin ja Antti ehti 50m päähän – vilkuttelin että anna mennä vaan. En tulisi enää pysymään hänen tahdissaan. Kävelin jo usein ja juoksu veti sippiin muutaman sadan metrin jälkeen. Sykkeet olivat ”tapissa”. Realiteetti iski lujaa päin näköä ja aloin häviämään minuutteja raatobussiin. Minimisuunnitelmaksi vahvistui Korintin kanavan näkeminen ja Hellas Caniin ehtiminen, koska sen jälkeen cutoffit helpottaisivat huomattavasti. Huolto kerrallaan. Periksi en antaisi helposti, kuten olin päättänyt. Raahauduin Hellas Caniin kuutisen minuuttia ennen Cutoffia ja otin isomman pastahuollon sijaan pikaiset mätöt, uuden pullon hukkuneen tilalle ja jatkoin kävellen matkaa kohti tuntematonta. Pasta ei olisi maistunutkaan enää lainkaan. Antti oli ohittanut Hellas Canin kymmenisen minuuttia aikaisemmin. Huolto ilmaisi asiallisesti huolestuneisuutensa olotilastani. Seuraavaan maratoniin Nemeaan olisi aikaa ruhtinaalliset 6h30min. Ajattelin että tapan tämän välin huoltopiste kerrallaan, kuten Jari oli neuvonut. Juoksusta ei tullut oikein mitään ja uupumus iski aina n 50m hölkän jälkeen. Sykemittari näytti jossain vaiheessa 199. Tarkistin ranteesta – ei onneksi sentään vaan n 170. Kävellessä syke oli n 140. Pyrin kuitenkin kävelemään reippaasti reilun 6km tuntivauhtia että pysyn kisassa. Homma eteni jotenkin. Yhdellä huoltopisteellä aikaa bussiin oli enää kolme minuuttia ja minua patistettiin eteenpäin jossain 85-87km kieppeillä tuli Antin selkä vastaan. Veli ei pystynyt enää kuin kävelemään, koska reidet ja lonkka olivat paskana. Menimme kimpassa kunnes tulimme huoltoon, jossa meille huudettiin, että minuutti aikaa. Lähdin juoksemaan karkuun. Antti huusi perään että ”mene, mene”. Ja minä menin. 50m täysiä ja kävelyksi. Ei pystynyt ja sydän tuli rinnasta läpi. Seuraava kiintopiste oli 103km, jossa tukijoiden huolto oli sallittu. Taisin selvitä vielä kahdesta huoltopisteestä, jossa edelliseen olin saanut 2 minuuttia hyvää ja seuraavassa menin jo sekunnin yli takarajasta. Olin antanut ihan kaikkeni ja raahustin nöyrtyneenä pimenevässä illassa Zevgolatioon (103km), josta minut olisi vielä päästetty myöhässä läpi, mutta olin lyöty. Petri ja Susanna olivat vastassa. Antti oli autossa nukkumassa. Istuin kiveykselle ja luovutin chipin ja numeron. Olin ennen kisaa ajatellut että DNF aiheuttaa valtavan surun, mutta tiesin yrittäneeni ihan kaikkeni, eikä minulla olisi ollut enää mitään jakoa mennä 143km alle 24h mukaanlukien vuorien ylitykset. Hetken harmitti ja annoin olla- UTMB ja Spartathlon neljään viikkoon olivat vaan liikaa, vaikka itse en ollut epäillyt mahdollisuuksiani. Tämä oli ensimmäisen keskeytykseni ikinä ja vaikka harmittaa, niin en vaan ollut riittävässä kunnossa. Oli syy sitten UTMB tai ei. Spartathlon on kisa jonne voi mennä vain täydellisellä valmistautumisella, enkä tule sinne uudestaan lähtemään, ellen tiedä olevani täydessä iskussa. Nyt olin aika kaukana. Kreikkalaiset järjestelyt olivat hyvin kreikkalaiset monelta osin menemättä nyt yksityiskohtiin, mutta sanottakoon että huolloissa sai itse tapella juomat pulloon ja Ateenan hotellissa sai hyvä naurut ja kiroilut. Muuten kisajärjestelyt olivat toimivat! Spartassa vietimme oikein mukavan päivän kannustaessa maaliintulijoita ja erityisesti suomalaisia. Onnittelut! Sää oli todella kova ja kisa on vielä kovempi. Ouzo, Mythos ja Gyros olivat hyviä. Sen verran puhun politiikkaa en mitenkään ketään osoitellen, että kyllähän tuon kansankunnan toivoisi lisää rehellistyvän ja ottavan vastuuta. Mahtavan kaunis maa, joka on hukkumassa jätteisiin. Nyt lepäillään ja aikaisintaan parin viikon päästä katsotaan josko kiinnostaa enää juosta. Ja kiinnostaahan se. Ihan varmasti. Turistikuva alla.
  4. 26 points
    Oma Vantaalle paluuni sujui hienosti ja hyvissä merkeissä. Ihan ensimmäiseksi täytyy kiittää järjestävää organisaatiota hienosta kilpailusta sekä toimivista ratkaisuista. Kaikki tarpeellinen oli lähellä ja missään vaiheessa en joutunut jonottamaan mihinkään. Kisan jälkeinen pullakahvi hieronnan sekä saunan ohella kruunasi kaiken. Kiitos! Oma juoksuni sekä tehtäväni oli toimia jäniksenä kaverille, joka tavoitteli alle 3.10 aikaa. Toki luotettava kaveri hommansa hoitaa ja sainkin kunnian toimia puskurina liian innokkaille koirille sekä aukoa bajamajan ovea sekä vastatuuliosuuksilla tuulta. Loppumatkasta tehtävääni kuului toki piiskurina toimiminen sekä (jopa) kannustaminen. Loppuaika olikin himppu alle 3.08, joten maalissa oli kaksi tyytyväistä juoksijaa. Oma juoksu oli eilen vaivatonta ja kun ei tarvinnut puristaa aivan kaikkea ulos, oli aikaa seurailla maisemia sekä (oikeasti) kannustaa muita juoksijoita. Eilinen menikin hyvästä treenistä. Tällä hetkellä jalat ovat hieman kankeat, mutta illalla ehkä pieni lenkki ja kevyen alkuviikon jälkeen keskiviikkona sitten jotain kuormittavampaa. Eilinen juoksu toimi myös starttina uuteen harjoituskauteen, jossa ensin keskitytään Aktia-cupiin (kymppi alle 36 minuutin) ja keväämmällä sitten johonkin muuhun. Onnittelut kaikille eilen juosseille sekä toki erityisonnittelut vielä ennätyksistä!
  5. 24 points
    Oi kyllä Sepolta hieno juoksu. Saimme todistaa toista haamurajan alitusta samana päivänä. Oma juoksuni meni näin: Lähdin suhteellisen rauhallisesti liikkeelle jonkinmoisessa ruuhkassa. Ensimmäinen kilometri vähän yli 5 min, siitä pikku hiljaa kiristäen. Ensimmäinen kierros kokonaisuutena tunnustellen 51:28. Yritin pitää sykkeet vielä alhaalla ja se onnistuikin. Toinen kierros olikin sitten jo vähän kovempaa, ja ehkä hauskin osuus juoksussa. Kulki hyvin eikä vielä painanut missään. Puoliväliin ajassa 1:40:28 eli toinen kierros 49:00. Puolimatkan aika oli pari minuuttia kovempaa kuin olin kuvitellut. Tuossa vaiheessa heräsi ajatus, että tänään menee alle 3:20. Jossain vaiheessa vatsassa vähän väänteli, ja tuli mieleen tämän ketjun aiemmat keskustelut. Söin noin 1,5 h ennen lähtöä pari kananmunaa ja ennen lähtöä vielä banaanin ja kesällä vanhaksi menneen geelin. Ehkä ne siellä muuttuivat juoksukunnoksi. Pienen vauhdin rauhottamisen jälkeen pääsin taas hyvään vauhtiin eikä stoppia tarvittu. Kolmannella kierroksella alkoi matka vähitellen tuntua, mutta jalat toimivat hyvin kun käskytystä hieman lisäsi. Kierrosaika 50:08 hieman nousseella sykkeellä. Viimeiselle kierrokselle lähdin nostamaan sykettä kohti anakynnystä (ts. kohti raastoa), ja sekin sujui aika suunnitellusti. Puuskutus lisääntyi, syke nousi, ja vauhtikin vielä aavistuksen. Viimeisen kierroksen aika 49:52, kokonaisaika 3:20:28 ja siis hieman negatiivinen splitti. Keskisyke oli 158 ja maksimi 170. Syketason hallittu nousu onnistui juuri niin kuin kuvittelin, vaikka keskisyke jäi pari pykälää siitä mitä arvelin sen voivan olla. Ehkä ikä alkaa näkyä siinä. Kaikki jäi matkalle tänään. Tuntui siltä, että kaikki juoksukunnon osa-alueet sai käytettyä samaan aikaan ennen juuri ennen maaliviivaa. Ei ihan mennyt alle 3:20, mutta pari kertaa aiemmin on mennyt joten eipä tuo niin pahalta tuntunut. Juoksun aikana raja motivoi, ja se riittää. Matkamittari näytti 42,51 km, joten kilometrivauhti oli sen mukaan jonkin verran kovempaa kuin tuo 3:20 taso. Hieno kisa taas, vaikka olikin aika paljon lätäköitä matkalla. Ensi vuonna sitten ehkä ennätyksen kimppuun.
  6. 23 points
    Foorumilaiset maalissa. Kaikki tavoitteeseen. Onneksi olkoon! Ghatmando 2:56:34 Jalmari17 2:54:29 Jimmy 2:59:12
  7. 21 points
    Meni päivän tavoitteen osalta vähän tiukalle: 2.59.57 brutto. Seppo taisi kadota näkökentästä toisella kierroksella. Tuli kuitenkin uran toiseksi paras aika keväällä 2014 juostun enkan jälkeen.
  8. 21 points
    Viimein takaisin kotopuolessa ja on aikaa kirjoittaa jonkinlainen rapsa. Pahoittelut pituudesta. Mun kisa meni kokonaisuudessaan aika lailla kuten toivoin sen menevän, vaikka matkalle sattuikin joitain yllätyksiä. Varsinainen tavoitteeni oli siis yksinkertaisesti juosta toogassa alle kolme tuntia (selfie alla 😆). Koska olin poikkeuksellisen epävarma juoksukunnosta, päätin lähteä liikkeelle noin 2:55 loppuaikaan tähtäävää vauhtia. Tässä oli ideana/toiveena se, että tuo vauhti ei ehkä olisi liian kova ja mahdollistaisi samalla mahdollisen vessakäynnin tai johonkin muuhun yllätykseen reagoimisen. Ihan en onnistunut pysymään tässä suunnitelmassa, sillä ympärillä olleet nopeat juoksijat innoittivat ripeisiin askeliin. Eka puolisko vajaan minuutin suunniteltua nopeampaa. Tuo eka puolisko eteni kohtuullisen hyvin, mutta ei täysin ongelmitta. Syke oli korkea, mikä johtui osaksi lämpimästä asusta. Varsinkin peruukki ja tekoparta olivat kuumat. Samalla törmäsin ensimmäiseen ongelmaan, jota en ollut osannut ennakoida (liimasin peruukin ensimmäistä kertaa kasvoilleni): en voinut jäähdytellä itseäni kaatamalla kasvoille ja päähän vettä, sillä parran liima oli vesiliukoista... Juoksu sujui siis lämpimässä tunnelmassa. Puolivälissä fiilis oli kuitenkin hyvä ja päätin jatkaa kymmenisen kilometriä samaa vauhtia. Ehkä vähästä juoksumäärästä johtuen jonkinlainen väsyneisyys alkoi tuntua jaloissa. Tilannetta ei auttanut toinen asia, mitä en ollut tullut ajatelleeksi (mutta joka mun olisi kyllä pitänyt tajuta etukäteen): tooga ottaa pirun hyvin tuulta, ihan kuin purje, ja vastatuuleen oli raskas taivaltaa. Sivutuulessakin aloin heittelehtiä 😊 Aiemmat myötätuuliosuudet eivät olleet paljoa auttaneet (tai en ollut niitä huomannut), sillä silloin juoksin vielä sen verran isossa porukassa, että takana oli aina muita ottamassa tuulihyödyn. Kolmenkympin kohdalla tiesin, että tulen pääsemään tavoitteeseeni. Tuuli ei enää haitannut eikä oikein kuumuuskaan: varsinkin sateen alettua tooga oli märkä, eli viileä mutta myös painava. Merkillistä kuinka paljon vettä ohut kangas voikaan imeä itseensä. Tässä vaiheessa päätin alkaa hidastaa vauhtia, jotta energiat riittäisivät varmemmin maaliin saakka. Törmäsin näet viimeiseen yllätykseen: jouduin siirtymään urheilujuoman käyttäjäksi. Aiemmin Berliinissä olen kantanut geelejä juoksuvyössä. Nyt tuo ei ollut mahdollista (ei kuulu toogaan), joten olin vienyt omat pullot järjestäjille (laitoin itse oikeisiin laatikoihin) ja pullojen kyljessä oli geeli. Tuo toimi alussa hyvin, mutta lopussa pulloja ei enää pöydillä näkynyt. Näin niistä myöhemmin yhden maassa, joten ilmeisesti ne olivat kelvanneet jollekin toiselle juoksijalle. Ehkä eniten harmittaa tuossa pullojen etsintään kulunut aika. 37 kilsan kohdalla laskeskelin, että noin vitosen kilsavauhti riittää kolmen tunnin alitukseen ja päätin ryhtyä juoksemaan sitä vauhtia. Muutenhan ajalla ei ollut minulle väliä. Jalat eivät kuitenkaan enää totelleet käskyjä ja jatkoivat melkein totuttua vauhtia. Maaliin siis vajaassa kahdessa tunnissa ja 57 minuutissa. Siitä sitten heti Guinnessin ennätystenkirjan henkilöstön luokse kuvien ottoa ja asun viimeistä tarkistusta varten. Plakaatti tulee joskus myöhemmin kotiin. Näin parin päivän jälkeen juoksusta on jäänyt päällimmäiseksi mieleen se, miksi ennätyksen tavoittelua alun perin suunnittelin: saada hymy muiden kasvoille ja samalla tehtyä iloisen mielen juoksu. Tässä onnistuin omasta mielestäni parhaiten. Laskeskelin, että ennen lähtöä olin päätynyt noin kolmeenkymmeneen (yhteis)kuvaan. Ekan puoliskon aikana sain muista juoksijoista poikkeuksellisen paljon seuraa. Mikä parasta, mua ei ole koskaan osoitettu niin paljon sormella ja mulle ei ole naurettu niin paljon kuin sunnuntaina. Tai ehkä on, en ole siitä vain ollut aiemmin tietoinen 😂 Kannustus oli valtavaa ja eteni katsojissa parhaimmillaan mun juoksun tahtiin useamman kymmenen metrin ajan. Tästä juoksuvälivuodenkisasta jäi siis varsin hyvä muisto. Ensi vuonna juoksutavoitteet ovat sitten taas tavallisempia.
  9. 21 points
    Naisten voittaja tuli just terassin ohitse (anteeksi offtopic)
  10. 19 points
    Tänään tuli kyllä noutaja. Vikalla kierroksella teboilin kulmilla tuli mieleen, että mitä jos jättäisi leikin kesken. No ajattelin etten viitsi keskeyttää. Hölkkäillä maaliin mikä sekin tuntui vaikealta. Ehkä olisi voinut ekoilla kierroksilla ottaa pari napsua rauhallisemmin. Sykkeet oli kyllä ekalla 10km aikana samaa tasoa kuin tukholman puolikkaalla vaikka vauhti oli nyt paljon rauhallisempi kuin puolikkaalla. Tokalla kierroksella sykkeet selvästi laskivat. Jalat eivät vaan totelleet ja nesteet meinasi nousta ylös mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Lopputuloksena oli kuitenkin toka paras mara aika, sekä puolimatka taisi olla toka paras puolimara. Yhdellä juottopisteellä tuli kyllä aikamoinen kolari. Yritin väistää mieshenkilöä joka leikkasi eteen ottamaan vettä, taisi osua kaverin käteen kun keskittyminen meni siihen en huomannut eteen ilmestynyttä naishenkilö ja juoksin suoraan päin. Pahoittelut tästä toivottavasti ei sattunut. Jotenkin tulee mieleen että jäiköhän paras isku tukholman puolikkaalle 1.23.22 vai eikö tänään vain ollut tähdet kohdillaan. Loppuaika 3.12.xx. No nyt ei muuta kuin kohti uutta kautta kun ensi lepäillään pari viikkoa.
  11. 17 points
    Itse tällä kertaa mukana huoltajan ominaisuudessa ja hyvinhän huollettavana ollut Soili hoiti voiton kotiin varmalla perusjuoksulla, vaikka päivän kulku ei ollutkaan paras mahdollinen. Siinähän oli Soilin kanssa useampikin mies samassa porukassa juoksemassa, mutta niin vaan suurin osa heistä tippui lopulta kyydistä, vaikka Soilillakin hieman vauhti hiipui. Kokemus on valttia tässä lajissa. Seppo oli yksi vähiten hyytyneistä siitä n. 4.10/min -vauhtia startanneesta ryhmästä. Tässä ketjussa oli ennen kisaa keskustelua sääntöjenmukaisesta omasta huollosta kilpailijoille. Itsekin lueskelin asiasta kiinnostuneena SUL:in ja IAAF:n ohjeita asiasta. SUL:in ohjeissa sanotaan, että kilpailijoita saa huoltaa kilpailun huoltopaikan välittömässä läheisyydessä myös kisaorganisaatioon kuulumaton valtuutettu avustaja. Mistään tekstistä ei kuitenkaan selvinnyt kuinka tuo valtuutus saadaan, mutta koen sellaisen saaneeni Vantaalla. Mentyäni juoksijoiden omille juomapulloille varatun pöydän luo ja ryhdyttyäni etsimään sieltä oikeita pulloja älähti viereisellä yleisellä huoltopaikalla ollut nainen isoon ääneen ja komensi minut pois pullojen kimpusta. Hän otti sitten minut puhutteluun ja kysyi tietenkin missä asioissa siinä pöydän luona puuhastelin. Esiteltyäni itseni ja kerrottuani oman roolini tapahtumassa sain luvan jatkaa toimintaani. Nöyrästi vielä tiedustelin missä paikassa sain omaa huoltotehtävääni suorittaa. Kuulustelun pitänyt nainen oli kuulemma vastuussa huoltopaikasta ja yhtenä vastuuna oli myös kilpailijoiden omien juomien valvominen. Tällä estetään esim. juomien mahdollinen sabotointi. Vantaan maratonille pisteet tästä erittäin särmästä toiminnasta. Huoltopaikan pomosta ei jäänyt mitään epäselvyyttä. Huoltopaikan luona jututin myös yhtä miestä, joka kertoi, että eräälle omalle huoltajalle oli annettu lupa huoltaa juoksijaa myös muualla kuin varsinaisen huoltopaikan luona. Tämähän on yleisten kisasääntöjen vastaista, mutta kai paikallinen kisajärjestäjä voi sitten soveltaa joitain sääntöjä, jos se ei erikseen ilmoita, että kaikkia SUL:in tai IAAF:n sääntöjä noudatetaan. Tässä vielä kuva maratonin startista. Mukana oli myös Topi Raitanen, joka juoksi avausosuuden yhdessä maratonviestin sekajoukkueessa. 10.55 km osuuteen Topi käytti aikaa 34.35. Kärjessä mies Kamerunista, joka piti pitkään hallussaan maratonin kärkipaikkaa, mutta sitten tulikin takaa ohi muuan Halonen ja vei voiton mukanaan Kotkaan. Lopuksi maininta mukavasta tapaamisesta urheilutalon kahviossa, jossa kävin evästämässä kisan aikana. Siellä samaan pöytään istuutui 77-vuotias mies, joka hieman valitteli, kun puolikkaalla kuluu aikaa jo 2.15. Siinä tavoitetta nuoremmille hölkkääjille.
  12. 15 points
    Oma juoksu oli tasaista puurtamista, mutta viimeisen kierroksen alun vastatuuli pätkä yksin imi mehuja ja viimeiset 5km oli taistelua kramppeja vastaan tankki tyhjänä. Maalin silti ja lopputulos 2:58:58 netto ja M45 #3
  13. 15 points
    Miksei tuota järjestetty sillä @Baltsu n kriteerit täyttävällä polkureitillä? Espooseenhan kunnostettiin takavuosina se mukava reitti. Käyttäjät vaan valittelivat kovia nousuja, ja luonnollisesti ne tasoitettiin. Vaativaiset polkujuoksijat hassuine lippalakkeineen moittivat reitin olevan kummallisen mallinen. Onneksi urakoitsijat olivat vielä lähistöllä ja äkkiäkös polku oiottiin ovaalin malliseksi. Tämäkään ei riittänyt. Polkuväen risuparrat menivät tuulen puhurissa sekaisin ja Buff- tuubihuivit kastuivat sadekuurojen sattuessa kohdalle. Parku oli loputon. Arkkitehtien kynät sauhusivat ja rakennusfirmat kiirehtivät koneinensa kera paikalle. Eipä aikaakaan kun jokaisen polkujuoksijan unelmareitistö oli valmis. Reitistön nimeksi keksittiin ”Esport Arena”. Siellä sitä ei tarvitse huolehtia kenkien likaantumisesta.
  14. 13 points
    Paras aikani pariin vuoteen, 3.50,39. Juoksu oli kaikenkaikkiaan helppo, sää lähes täydellinen maratonille, kunnossa vähän toivomisen varaa. Seuraavaksi nokka kohti Veronaa ja sadatta maratoniani.
  15. 13 points
  16. 10 points
    Sulla on parempi palvelu. Mulle on lyöty eteen vain mikrofoni. Tilaamatta.
  17. 9 points
    Tavallaan tuo istuisi ultrajuoksu.fi -sivun kylkeen eikä vaatisi kovin suuria ylimääräisiä ponnisteluja. Toki se tarkoittaisi "puolimatkan" pudottamista ja muutenkin paluutta kotirataultran juurille eli ainoa laji on 50 km ja ainoat hyväksytyt suorituspäivät ovat tammi- ja helmikuun viimeinen sunnuntai. Mikäli tällainen ahdasmielisyys ei kovin pahasti ahdista niin voin hoitaa tuon jatkossa - tai niin kauan kuin sattuu huvittamaan, ettei pitkäaikainen perinne ainakaan heti katkea.
  18. 9 points
    Kävin 90-luvun puolivälissä talvipakkasilla juoksemassa matolla kanssa runsaasti vapaita painoja sisältävällä salilla. Siellä liikkui "roinaa" ja jotkin aikaisemmin aivan tavallisennäköiset ihmiset saattoivat jo yhden vuoden aikana muuttua ihan silmissä. Heidän kehot keräsivät nestettä ja lihasta tuli jokapuolelle, aivan kummallisiinkin paikkoihin. Siellä karjahteli myös näitä järkälemäisiä ukkoja, joiden välistä yritin kapoisena kerran pari viikossa pujahtaa sinne "kukkakeppien" juoksumatolle. Pari heistä nosti voimannoston yhteistuloksena yli tuhat kiloa. Voimannostosta, ja salin arvohierarkiasta, vielä silloin mitään tietämättömänä ripustin pukuhuonekellarissa verkkarini yleensä ensimmäiseen vapaaseen naulaan. Eränä talvipäivänä tein tietämättäni virheen. Pukuhuoneeseen palatessa verryttelyasuni oli nakattu roskikseen. Ano ja Riku seisoivat vieretysten siten, etten mitenkään mahtunut raivaamaan tietäni heidän ohitse. Minulle pidettiin puhuttelu. En ollut kunnioittanut arvohierarkiaa. Uhkaavaan sävyinen ensimmäinen kysymys : "Mitä nämä numerot tarkoittavat?" , Todentotta. Lähimpänä ovea olevasta naulasta lähtien kunkin naulan yllä luki mustalla tussilla töhrystetty numerosarja. 1150, 1100, 1050, 1000, 950, jne... En todellakaan tiennyt mitä luvut tarkoittivat. "Olisiko kuukausikilometrimääriä juoksussa?" ; heitin puolihuumorilla, muttei tuntunut heihin uppoavan. "Ne on KILOGRAMMOJA. MAASTAVETO. +. KYYKKY. +. PENKKI." - "Asia selvä", ja luikahdin heidän välistä kaivelemaan vaatteitani roskiksesta.
  19. 8 points
    Ketju kuitattu Vantaan Maratonilla 2:58:58 M45 #3
  20. 8 points
    Onnea @Seppo! Hienoa ja keskittynyttä oli juoksu. Mukava oli olla letkassa reiluun puoleen matkaan. Sit alkoi vaikeudet 21-24 km pistoksena. Päätin heti, että maaliin etenen, tai juomat jää sihauttamatta. 3. ja 4. kierros meni juoksu-kävelynä, jälkimmäinen puolikas minuutin kilsalta hitaammin 😀. Hyvin kesti sukunimikaima @ossik vastatuulivetonsa Teboililta, kun myöhemmin Sepolle totesin, että Ossi saattaa hyytyä. No kuka hyyty...... Löpinät sikseen, tää on Sepon juhlapäivä! edit: ja hyvältä vaikutti @sk:n juoksu myös
  21. 8 points
    Pukkaa taa termiä OT, sorry! Olen ollut lappu rinnassa Vantaan Maralla vuonna 2003 (siis akillesjännerepeämän kuntoutuksen jälkeen, ennen jänteen katkeamista) ja 2007 (polven eturistisideleikkauksen kuntoutuksen päätepiste). Reitin varrella olen ollut hyvin monta kertaa ja usein juuri Teboiin lähellä on kuulunut: "Kato Pottonen, perkele". Tuo vuoden 2007 mara oli loppujen lopuksi aika hieno, olin ajatellut hölkkääväni 4:30 - 4:45 väliin sen kummemmin puristamatta. Puolen välin jälkeen vieressä edennyt nelikymppinen mies alkoi juttelemaan. Kertoi, että hän on ensimmäisellä marallaan, alle 5 tuntia on tavoite, vaimo ja lapset on maalissa vastaanottamassa ja tuntuu jo vaikealta. Ilmoitin hänelle, että minulla ei ole tänään mihinkään kiire, mennään yhdessä alle 5 tuntia. Niin siinä edettiin, huoltopaikoilla juomat rauhassa pikku kävelyllä ja pakotin sitten hänet taas hölkälle. Välit höpöttelin niitä näitä, kyselin perheestä, taustoista ja silleensä. Rauhoittelin välillä herraa, että olemme kyllä aikataulussa, menee reilusti alle. Ja menihän se eli 4:58:13 ja minulla sekunnin huonompi. Herran ja perheen tapaaminen maalissa oli kyllä iloinen tapahtuma. Kävi hän sitten vielä erikseen minua kiittämässäkin. Eli vaikka oli itseltäni NR-meininkiä, niin tuli oikein hyvä mieli.
  22. 8 points
    Keinotekoinen banaaninmaku yhdistettynä antibiottiin ei ollut kyllä hyvän makuista 27 vuotta sitten. Silloin kolmevuotiaalla pojallani oli ollut hakkaavaa yskää pitkään, pääasiassa poika oli kuitenkin ollut vauhdikas oma itsensä. Mentiin lopulta kuitenkin lääkäriin, tutkivat ja hutkivat vähän pidempään. Lääkäri ilmoitti positiivisen kautta: "On pirteä poika ottaen huomioon keuhkokuumeen". Haettiin sitten apteekista banaaninmakuista lääkettä. Lääkettä piti ottaa aamulla ja illalla. Eihän siitä meinannut tulla mitään, joten maistelin sitä itsekin. Oli kyllä pahanmakuista, joten piti ottaa perheväkivalta käyttöön. Sovittiin, että kun otti lääkkeen, hän sai mäjäyttää minua kepillä persuksille. Kyllä kirpaisi kaksi kertaa päivässä viikon verran, mutta niin parani poikakin.
  23. 8 points
  24. 8 points
    Vauhtia ei tällä kertaa löytynyt nimeksikään, mutta kokonaisuudessaan oli hieno reissu, kuten aina Kolilla. https://kauasjapitkalle.blogspot.com/2019/10/vaarojen-maraton-65km-2019.html
  25. 8 points
    Näillä näkymin Vantaalle tulossa. Enkka on vielä tälle vuodelle juoksematta 😁 😬. Tosin Tilastopajan mukaan ei virallista maratonsuoritusta löydy lainkaan tälle vuodelle, vaikka kaksi olen mielestäni juossut, Hcm & Sm-maraton Espoo.
  26. 8 points
    Täällähän minä, yleisössä sössimässä. Katselen "pussailuvideoita". Haaveilen vain siitä kumpa olisin edes siinä kunnossa että pääsisin Spartathlonilla maaliin. Ja se vaatii aivan rautaista kuntoa se. Ehkä joku päivä vielä minäkin.
  27. 8 points
    Muuten siis oli ihan kiva kisa, mutta kyllähän minä niin mieleni pahoitin kun upouudet trendikkäät polkujuoksukenkäni ja Lacosten valkoiset sukat likaantuivat ällöttävän sotkuisilla poluilla 😉 Jälkimasennuksessa meinasi kisarapsakin jäädä kirjoittamatta mutta kirjoitinpa nyt sitten kuitenkin: https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2019/09/nuuksio-backyard-ultra-tuntini-murmelina.html
  28. 7 points
    Yleisurheilukausi on ohi, ja nyt voi katsoa ketkä oli maan parhaat juoksijat 2019. Joulukuun EM-maastoihin ei saata ihan Suomen parhaat osallistua. Alisa Vainio voi juosta vielä maratonin, mutta ei sieltä kai mitään mullistavaa ole odotettavissa. Miesten sarja: 1. Topi Raitanen: MM-edustaja, olympiaraja tehty, esteissä kaikkien aikojen tilaston viides. Kilpaili matkoilla 1500m, 3000m ja esteet, kaikilla teki ennätykset. 2. Joonas Rinne: 1500m 3.41, Universiadien voitto, kaikkien aikojen tilaston sijalla 30. Ennätys myös 800 metrillä. 3. Eero Saleva: Suomen tilaston ensimmäinen 5000 ja 10000 metrillä. Ennätykset 14.02 ja 29.51. 4. Aki Nummela: Maratontilaston ensimmäinen 2.19.51 5. Arttu Vattulainen: Puolimaratonin tilaston ensimmäinen 1.07.09 Naisten sarja: 1. Sara Kuivisto: MM-kisoissa kahdella matkalla. Ennätyksillä 2.01,85 ja 4.08,85 kaikkien aikojen tilaston sijoille 5 ja 6. 2. Camilla Richardsson: MM-kisoissa mukana, ennätykset esteissä 9.35 ja 5000m 15.37. Niissä kaikkien aikojen listalla sijat 2 ja 5. 3. Anne-Mari Hyryläinen: MM-maratonin sija 19. Puolimaratonin aika 1.13 oli ihan hyvä. 4. Nathalie Blomqvist: Todella hyvät ajat 18-vuotiaalle: 1500m 4.15 ja 3000m 9.19. Nuorten kaikkien aikojen tilastossa sijoilla 5 ja 8. U20 EM-kisojen neljäs 3000m kisassa. 5. Johanna Peiponen: 10000 metrin Suomen mestari. Kauden paras 33.46. Vuoden kestävyysjuoksijoiksi valitaan siis Sara Kuivisto ja Topi Raitanen. Vuoden juniori on Nathalie Blomqvist. Poikien sarjoissa vuoden juniori on Eemil Helander, jonka 5000 metrin ennätys 14.20 oli äärimmäisen kova 18-vuotiaan juoksemaksi. Kovempikuntoisempia junioreita ovat olleet luultavasti vain Ari Paunonen ja Samuli Vasala (18-vuotiaana 14.17,97) ja tilastoista löydetyt Raimo Mäkinen (3000m 8.09 vuonna 1971), sekä Mika Maaskola (3000m 8.07). Vuoden valmentajaksi valitaan Don Valido. Suomen johtavan juoksubloggaajan titteli pysyy Baltsulla.
  29. 7 points
    Tähän vielä sellainen lisäys, että kun treenailee, pitäisi pystyä erottamaan hyvä fiilis kevyestä. Monesti sellainen hyvä ja lennokas fiilis on lähempänä maravauhtia, koska se nyt vain sattuu tuntumaan hyvältä. Joku varmaan osaa selittää mitä elimistössä tapahtuu silloin lääketieteellisestä näkökulmasta, mutta kova vauhti vain yksinkertaisesti tuntuu hyvältä. Ja juuri sellainen "semikova", joka ei pistä puuskuttamaan ja hapottamaan tuntuu parhaalta. Mutta tämähän on täysin eri asia kuin kevyt. Jos liian suuri osa lenkeistä on (tai olisi, jos olisi) tuollaisia lennokkaita, se on minulle signaali siitä, että määrää pitäisi lisätä. Ei suinkaan siitä, että nyt on hyvä kunto ja löylyä lissää. Tästä on ollut paljon puhetta, mutta sanotaan se nyt vielä toisella tavalla: sitä volyymia tarvitaan myös ohjaamaan oikealle rasitustasolle. Sopiva kokonaisrasitus on sellainen, että jos kerran viikossa, tai pari kertaa kuussa tulee pk-lenkillä pöljä päivä ja tossu on kevyt, niin antaa vain palaa. Hyvähän se vain on jos välillä kulkee. Ja vielä toisesta näkökulmasta: kevyt ei välttämättä (itse asiassa ei useinkaan) tarkoita kevyttä askelta, hyvää fiilistä jne. vaan saattaa olla jäykkää ja synkkää köpöttelyä. Kunhan se on elimistön näkökulmasta aidosti kevyttä. Tässä hieno kuva Keith Livingstonen kirjasta Healty Intelligent Training, jossa tällainen "Feel Good" juoksentelu voi johtaa kropan hajoamiseen:
  30. 7 points
    Pistekriteerit määrittyy laskukaavalla, johon vaikuttavat vain matka ja vertti. Reitin teknisellä vaativuudella ei siis ole merkitystä pisteisiin. Laskukaavat ja pisterajat löytyy i-tran sivuilta, mutta en nyt jaksa etsiä linkkiä. Ehkä tuolla kiristyneellä aikarajalla on tarkoituksena vähän karsiakin osallistujia. Tänä vuonna keskeytysprosentti oli aika kova, mikä varmaan ainakin osittain johtui siitä, että siellä oli mukana jengiä, joilla ei oikeastaan vielä olisi ollut asiaa satamailiselle. Enpä tiiä, mutta jos ei tuo 15,5h cutoff riitä puoliväliin, niin ehkä sitten kannattaa vielä pitäytyä pykälää lyhyemmillä matkoilla.
  31. 7 points
    Vastaan vielä kerran kommenttiisi 😣 Vantage Vee on ollut kohta vuoden ranteessani ja liikkumistunteja olen ottanut ylös noin 500. Esim. vaellukselta kertyy helposti tunteja, jos hiihdät/kävelet päivässä noin 8-12h. Lisäksi olen kellon kanssa juossut, pyöräillyt, melonut, soutanut, pelannut jalkapalloa divaritasolla, pelannut salibandya/höntsylätkää, tehnyt mettätöitä, kuokkinut perunoita, leikannut nurmikkoa, niittänyt viikatteella äipän kasvimaan reunoja ja saliakin sopivasti. Ja edelleenkin kello on yhtenä kappaleena 😊 Futiksessa piilotin kellon hikinauhan alle, jottei tuomari käske riisua sitä pois, ja samalla nauha suojasi vastustajaa kontaktitilanteissa. Juoksin pelissä keskimäärin 9,4km 😊 Sitten kun sinulla on yhtä paljon käyttökokemusta Vantage Veestä kuin itselläni, voin jonkin arvon jutuillesi antaa 👍 Itsellähän ei ole tarkoitus ylistää Vantagea, mutta kai tyytyväinen saa olla. Ostin kellon vajaat viisi vuotta palvelleen V800sen tilalle nimenomaan monipuolisen liikkumisen tueksi ja vaellus on yksi pääjuttuni. Ja alunperin sanoin, että rannesykemittaus on nuissa hommissa kyllä mainio ominaisuus! Toki pitää ymmärtää myös kelloa.. Esim. kylmästä ranteesta on turha odottaa järkeviä lukemia. Kellon oikut kun oppii tuntemaan, sen kanssa on ihan hyvä elää! Alunperin ajattelin kellon toimivan myös salilla, mutta ranteeseen tulee niin kova puristus tietyissä liikkeissä, joten vyötä täytyy käyttää saadakseen oikeat sykkeet ylös. Stravaan jos Komitat pyörällä lyhyttä pätkää, kannattaa myös käyttää Vantagen kanssa vyötä. Muuten voi pojat luulla, että sulla on mopo tai jopa moottoripyörä alla😁
  32. 7 points
    En ala inttää siitä, mitä sääntöjä ja millä tiukkuudella itse kunkin pitää kilpailuissa noudattaa. Olen itse omalla kohdallani ratkaissut tämän niin, että teen juoksukilpailuissa ainoastaan asioita, jotka ovat kaikkien sääntöjen puitteissa sallittuja. Muut voivat vetää sitten oman fiiliksensä mukaan. Ja vaikka omat aikani ovat sellaisia, että niistä ei aikakirjoihin kovin kummoisia merkintöjä tule, niin itselleni on kyllä tärkeää, että ne on tehty samassa kilpailumuodossa ja samoilla säännöillä kuin just esim ME. Tämä kaikki voi olla monien mielestä lapsellista ja/tai tosikkomaista pelleilyä, mutta ajattelen, että teen tämän kunnolla tai sitten voin yhtä hyvin käydä juoksemassa iltaisin itse mittaamillani reiteillä yksin pimeässä.
  33. 7 points
    Bruttoaika 3:00:03, netto 2:59:56 ja sitten ihmetellään ainakin kymmenen sivun verran tätä ketjua, että oliko se alle vai ei.
  34. 7 points
    Muistaessani varoitan kaikkia Vantaan Maralla osallistuvia, että Koisotie on entistä vaarallisempi. Noin 800 metriä ennen Teboilia on jopa kahdessa pylväässä ilmoitus, että "PIAN JEESUS NOUTAA OMANSA". Pitäkeehän varanne ainakin viimeisellä kierroksella. Jotta tämä arvailu olisi vähemmän moraalitonta, lupaan voittaessani antaa Intersportin lahjakortin eteenpäin eli junioriurheilijalle. Vaihtoehtoina ovat jääpalloilija, kaksi jalkapalloilijaa ja jääkiekkoilija. Joten @Seppo, loppuaikasi on siis edelleenkin 2:58:52...
  35. 6 points
    Nyt on aika tulla antamaan suuret kiitokset tämän foorumin tietäjille: pääsykokeet olivat tänään ja flunssasta huolimatta selvitin 1500m juoksun ajassa 6.54 eli kuusi sekuntia alle rajan. Eli kiitos teille vinkeistä! 🤗
  36. 6 points
    Vantaan maratonilla lokakuussa 2019 aikani oli 3.38. Kyllä nyt tämä lähtee tavoittelemaan tuota 3.30 alitusta ensi vuonna. 🙂 Koska uskon että tasaisemmalla vauhdinjaolla se olisi ollut mahdollinen jo tässä kunnossa - seinä esteli matkan taittumista vikalla kympillä sen verran ikävästi.
  37. 6 points
    Arvostin kyllä sitä, kun tämä Baltsu jaksoi kirjoitella paljon viestejä ja oli aktiivinen, hyvin kiinnostunut juoksusta ja kengistä, sitoutunut ja motivoitunut. Kukaan ei pääse lähellekään samaa tasoa, mitä tulee viestien määrään, tai ainakin sanojen määrään. Sekin oli hyvää, kun ne hänen kirjoituksensa eivät olleet tylsiä, vaan oli sellaista särmää. Mutta pitää ihmetellä, miksei voisi olla suunnilleen kunnolla ja kirjoitella vähän positiivisemmin. Aina oli jotakin valittamista.
  38. 6 points
    Näissä olosuhteissa en lähtisi millekään matkalle ilman hupullista kalvotakkia. Jos jotain sattuu ja jää liikuntakyvyttömäksi, niin tulee noutaja hyvin äkkiä. Vaikka olisi avaruushuopa.
  39. 6 points
    vk2:sta toki vain palauttavat, muut täysillä.
  40. 6 points
    Live data: https://www.spartathlon.gr/en/live-data-en.html Spartathlonin Facebook-sivujen mukaan taitaa olla normaali kreikkalainen sää:
  41. 6 points
    Juoksi tänään Joutsenossa kauden kotimaisen kärkiajan 2:24:26 ja ennätyksensä. Siinä vähän tasoa, varsinkin kun oli viides maraton kuudessa viikossa.
  42. 5 points
    Vantaalla lauantaina meni 3.41 h ja n.30 km saakka 3.30 h vauhdissa. Sitten jalat olikin paskana , joten oli ihan mukava sen jälkeen kävellä leppoisassa syksyisessä säässä maisemia ihaillen maaliin. Vantaa näytti siinä vitutuksessa mainettaan paremmalle. Lisää treeniä ja ensi vuonna sitten alle 3.30 h.
  43. 5 points
    Periaatteessa muistat ihan oikein, mutta kunto on sen verran ehkä kasvanut, että pk-lenkkien vauhti on pikkuisen tuosta kiristynyt. Tänä vuonna on tähän asti juoksua yhteensä vajaa 2800 km ja kaikkien juoksujen keskivauhti on 4.58. Ihan ylivoimaisesti suurin osa lenkeistä on osunut 5.10-5.20 haarukkaan ja 70 % lenkeistä on 5 min/km tai hiljempaa. Myös pitkät lenkit olen tehnyt enimmäkseen tuota noin 5.20 vauhtia. Nyt on tässä syksyn maratonharjoittelussa kuitenkin sellainen muutos, että muutaman kuukauden ajaksi on pitkisten vauhti veivailtu selkeästi pk2-alueelle ja olen nyt takonut niitä 4.30-4.40 väliin. Perusteena se, että kun ratakauden jälkeen jäi melko lyhyt maratreenikausi, niin näistä saa samalla enemmän lajinomaisia. Varmaan sitten taas maratonin jälkeen palataan vanhaan ja tietysti vastapainoksi mennään sitten kovissa treeneissä kunnolla kovaa (tai itselleni kovaa).
  44. 5 points
    Ai-van. 😄 En sitten lopulta mitään Imodiumia ottanut. Ei silti ollut asiaa puskaan eikä mitään ongelmia sen suhteen. En kuitenkaan ruokaillut ihan yhtä extremesti kuin sinä. Banaania, mehua, sämpylää... aamupalaksi junassa kello 07 ja ysiltä vielä vähän hedelmämehua.
  45. 5 points
    Kaakonkulman kojootti toivottaa kaatosateessa heitetyn 23km aamu-ugalin myötä kevyitä kinttuja ja juoksumieltä kaikille forkkalaisille🙋‍♂️ Te ootte sankareita (juoksu)elämän ihan jokainen🏃‍♂️🙏🙏
  46. 5 points
    Joko tämä oli täällä, eli mitä Dohassa olisi saavutettu SE-tuloksilla?
  47. 5 points
    Tältä aamulta #ollinvlogissa Sankarikoira Olli linjaa kun IsoD meinaa viedä jälleen kaikki krediitit. IMG_1205.MOV
  48. 5 points
    Jouko Kuha 80 v: https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000006256063.html
  49. 5 points
    Sitten kun joku laskee näiden kaikkien veikkausten keskiarvon, niin ollaan todella lähellä oikeaa aikaa suurella todennäköisyydellä.
  50. 5 points
    Tää Ole Halonen on kyllä suomalainen versio japanilaisesta maratonsamuraista Yuki Kawauchista. Arvostan kyllä herran tekemistä 👌
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy