Leaderboard

Kaikki juoksua harrastavat ovat varmasti joskus ennen tapahtumaa käyttäneet erilaisia arvioita ja mittareita apuna oman suorituskyvyn ennakointiin. Maratonilla usein ennakoidaan loppuaikoja ja kuntoa esim 10km kisan perusteella. Mitä pidempiä matkat ovat, sitä epävarmempia tällaiset mallit tietysti ovat, mutta kun Spartathlon joitakin tämänkin tarinan lukijoita kiehtoo, kerron oman mielipiteeni mitä sen läpäisy (alle 36h) vaatii. Kovat ultrajuoksijat, jotka tavoittelevat kovia aikoja tai kenties palkintosijoja voivat luonnollisesti siirtyä tästä nopeasti eteenpäin. Sanottakoon, että suoraan osanottoon oikeuttavat rajat ovat luonnollisesti riittävän kovat, mutta Spartathlon- arvontaan oikeuttavat 170km naiset / 180km miehet, ovat mielestäni melko kevyet kun ajatellaan, mitä kisan läpäisy vaatii. Tulin omassa Sparta- suorituksessani siihen lopputulokseen, että min 200km/24h tasaisella on varsin hyvä lähtökohta Spartathlonin läpäisyyn, mutta se on taso, joka olisi kyllä hyvä olla starttiviivalla. Uskon itsekin olleeni suurinpiirtein tuossa kunnossa kisassa – menihän ensimmäinen 24h melkoisella nousumäärällä yli 180km. 2019 raatobussi saavutti minut n 103km kohdalla, ja pidin lupaukseni itselleni, että en Kreikkaan toista kertaa lähde, ellei minulla ole uskoa läpäisyyn. Harjoittelu sujui hyvin 2021 alusta lähtien, painoa lähti n 7kg ja sain mainion progression hölkkään, joka huipentui pariin n 140km viikkoon. Pisimmät lenkit olivat 50km. Hyvän huollon merkitys on tässä tapahtumassa tällaiselle harrastelijalle suuri. Kiitos Antti & co Ateena-Hellas Can (0-81km) Vuonna 2021 lähtöpaikka oli siirretty Akropolilla alemmas isommalle alueelle Covid- määräysten vuoksi, ja täytyy sanoa, että järjestäjät olivat ottaneet määräykset varsin hyvin huomioon. Vaikka lähtö tapahtuikin yhdessä ryhmässä, niin kohtuullisen paljon pidettiin huolta siitä että juoksijat pitäisivät lähdössä ja huolloissa turvavälejä. Kello 7 aamulla n 270 juoksijaa lähti matkaan viileähkössä säässä. Lähes kaikki muut suomalaiset hävisivät lähdön jälkeen minua nopeampaa vauhtia Ateenan aamuun ja itse hölkkäilin suunnitelman mukaisesti n 6.10min kilometrejä. Vauhtia en paljon murehtinut, vaan menin tunteella helppoa hölkkää ensimmäisiin loiviin nousuihin ja laskuihin. Pidin lähinnä huolta siitä että en ihan viimeisten joukossa tullut, koska uskoin että se varmistaa marginaalin raatobussiin, joka liikkuu rivakammin ensimmäisen 80km aikana. Ensimmäinen maraton tulee juosta alle 4h45min ja 81km alle 9h30min mutta muistettakoon, että tuo on raatobussin vauhti ja siihen on tarpeen kasvattaa sopiva marginaali Hellas Caniin (81km) mennessä, jotta mahdolliset yllätykset eivät kisaa välittömästi tapa. Alku on tosiaan lämmittelyä ja pitkään loivaan alamäkeen 10km kohdalla hölkkäsin jälkikäteen pari n 5min40 kilometriä ja peli raatobussia vastaan oli virallisesti avattu. Aurinko nousi ja Ateenan keskusta jäi taakse ja ohitin aina niin pahalta haisevan öljynjalostamoseudun. Otin uskollisesti jokaisesta huollosta mukillisen juotavaa ja geelin repustani n 30min välein. Ensimmäinen dropbagini oli n puolimaratonin kohdalla ja sieltä vaihdoin uuden pullon urheilujuomaa ja 5kpl geelejä mukaani. Näillä main myös on paikat, jossa koululaiset tulevat reitin varrelle tervehtimään ja kannustamaan juoksijoita. Koronaviruksen vuoksi hölkkäsin käsi lipassa ohitse heitä tervehtien. Ylävitoset jäivät tuleville vuosille. Tämän jälkeen reitillä on pari ensimmäistä pidempää ja tiukkaa nousua, joissa otin ensimmäiset kävelypätkät. Taktiikkani oli kävellä kaikki isommat ylämäet ja pyrkiä sitten hieman kiristämään seuraavaan laskuun juoksuvauhtia. Samalla saavuttiin merenrantaosuudelle ja siellä se valtava tankkeri edelleen köllötti kyljellään. Sää alkoi olla jo lämmin ja aurinko alkoi porottomaan tunti tunnilta pahemmin. Onneksi kuitenkin ensimmäisen päivän sää oli varsin kohtuullinen tänä vuonna. Edellisenä päivänä olisi ollut ihan lentokeli (n 21C) N 30-35km välillä saavutin ehkä n. puolen tunnin sisällä kolme ensimmäistä suomalaista, ja jokaisella näytti valitettavasti olevan jo erilaisia hankaluuksia. Kannustin parhaani mukaan ja jatkoin omaa matkaani. Saavuin Megaraan (n 42km) n ajassa 4h25min joten eroa raatobussiin oli kertynyt n 20min, minkä huolto (Antti) pienen patistelun jälkeen ilmoitti. Antti antoi uudet pullot kouraan ja pyysin heitä tsemppaamaan takanatulijoita. Pekka, Anne ja Miikka tsemppasivat läpi reissun upeasti, kiitos. Sitten jatkoin hölkkääni kohti Hellas Cania. Matka jatkui tovin helposti, mutta jossain 50-60km välillä otin jo lyhyitä kävelypätkiä juoksun sekaan, koska mielessäni pyöri Janne Hietalan ”toimintakyvyn ylläpidon” kommentti kesän NUTS300- kisasta. Tuntui, että bussiin kertyi hitaasti eroa, joten mihinkään ryntäilyyn ei ollut syytä. 70km jälkeen minulle tuli ensimmäinen minikatkeaminen ja mielessäni alkoi pyörimään hetkellisesti, että en tälläkään kertaa tule pääsemään läpi. Ahdisti ja ajattelin, että nyt on pakko taistella kun en tänne enää kolmatta kertaa halua tulla. Tätä tilannetta pahensi pitkä loiva ylämäki ennen Korintin kanavaa, jonka kävelin ihan kokonaan. Siinä mäessä tosin saavutin Villen ja Markuksen ja muistan ajatelleeni, että ei se ole muillakaan helppoa. Korintin upean kanavan jälkeen vilkuilin kelloa ja yritin muistella, miten pitkä matka Hellas Canin isoon huoltoon siitä on. Helpotus oli valtava, kun huoltoalue yht äkkiä aukeni vasemmalla ja kellossa taisin olla n 40min hyvää raatobussiin. Kävelin aina n viimeiset 100m ennen huoltoa, niin tässäkin. Siitä syystä minusta ei paljon muuta videomateriaalia kuin kävelyä reissusta löydy. Hellas Canissa huolsin noin 10 minuuttia, söin hieman pastaa ja kyselin Antilta mikä nopeus riittää raatobussin takanapitämiseen. Hellas Can – Mountain Base (81 – 159.5km) Hellas Canista Vanhaan Korinttiin (n 93km) ei ole paljoa muistikuvia. Tässä mennään vielä aika lailla tasaista reittiä auringonpaisteessa viljelmien ja useiden kylien läpi tai ohitse. Korintin huollossa totesin saavuttaessa ”v***u tämä on kova kisa” ja huolto siihen vastapalloon ”et sä muuten täällä olisi”. Nopea energia sisään ja eteenpäin. Tästä noin 10km eteenpäin oli ensimmäinen Zevgolatio (102km), mikä nosti tunteet pintaan kun 2019 raatobussi saavutti minut juuri siellä. Tällä kertalla hyvää bussiin oli noin 40 minuuttia. Sain otsalampun suunnitellusti mukaani ja poistuin hämärtyvään lämpimään iltaan. Tässä kohdassa keli alkoi vähitelleen helpottamaan ja edessä oli pitkä kylmäkin yö. Kun pimeä tuli, noustiin pitkästi serpentiinitietä ylös ja tultiin Vanhaan Nemeaan (CP 35 123km) eli noin puoleen väliin. Tässä oli erittäin synkkä kohta. Oli vaikea päästä jaloilleen lyhyen istumisen jälkeen ja jouduin ottamaan Antista melkoisesti vipua päästäkseni pystyyn. Parisataa metriä alamäkeen hölkättyäni jouduin biokätkölle reitin varrelle. Tästä tapahtumasta alkoi vatsavaivojen sarja, joka päättyi vasta Spartan valtatielle. Tästä tultiin pitkästi loivaa alamäkeä ja muistan että törmäsin Markukseen ja laitoin pari kertaa lampun pois päältä ja ihailin upeaa kirkasta tähtitaivasta. Otin huolloista nopeasti mukillisen kokista ja vettä ja joskus sipsejä ja suolapähkinöitä. Harmitti kun esim banaania oli kovin kitsaasti – ajattelin, että se olisi sopivaa evästä vatsalle, mutta aina sitä otin kun tarjolla oli. Tilanne oli aika paha ja usein geelin tai muun energian syömisen jälkeen meni n. minuutti ja istuin keskellä oliiviviljelmiä tyhjennyksellä. Muita juoksijoita ei paljon näkynyt ja ainoa matkaseura oli usein ohitse ajelevat huoltoautot. 139.8km / CP40 Malandrenii saapui kuitenkin lyhyen kylään nousun jälkeen ja tässä huoltopiste oli paikallisen Tavernan pihalla. Yö oli pääosin mennyt pimeässä maaseudulla ja tuntui mukavalta saapua taas pieneen kreikkalaiseen kylään. Tässä kiskoin pitkähihaisen paidan päälle avustettuna huoltolaukusta, kun yö oli alkanut ihan tosissaan viilenemään. Raatobussiin oli väliä jo reippaasti toista tuntia, joten toistelin vain itselleni liikkeen ja toimintakyvyn ylläpitämisen tärkeyttä: nestettä ja energiaa vaan sisään. Ei se sinänsä tökkinyt mutta tästä huollosta lähtiessäni jouduin taas vatsaongelmiin. Mitään muuta apua ei ollut kylän jälkeen saatavilla joten 0.5 litraa urheilujuomaa joutui hoitamaan pesuhommat ja oli ikävä jatkaa matkaa urheilujuomasta kastuneilla housuilla – pieniä hiertymiä oli ehtinyt tulemaan ja ne kirvelivät kivasti. Juoksun päälle taas vaan kuitenkin alamäkeen pääsin. 148.4km / CP44 oli jälleen melko tunnettu checkpoint (Lyrkia). Tästä reitti alkoi vähitellen nousemaan kohti Mountain Basea ja välin kruunasi todella pitkä useamman kilometrin nousupätkä asfaltilla. Kävelin sen ihan kokonaan. Yksi kilpailija näkyi kauempana edessä, mutta muuten yö oli todella hiljainen ja yksinäinen. Yleensä Spartathlonista nousuista puhuttaessa keskitytään vuoren ylitykseen polkua pitkin, mutta omasta mielestäni nousu vuoren juurelle oli huomattavasti vaativampi pätkä – tuntui että ylämäki ei lopu koskaan. Mitä ylemmäksi tultiin, sitä kylmempi oli ja ennen vuoren ylitystä huollossa tuuli oli erittäin kova ja lämpötilan muutaman asteen plussalla. Mountain Base - Sparta (159.5 - 246 km) Mountain Basen (159km) huollossa otin takin päälleni ja lähdin kapuamaan kohti Mountain Topia. Reitti oli upeasti merkitty erilaisilla välkkyvillä valoilla. 100 metriä edettyäni muistin että hanskat jäivät huoltoon, mutta enpä tietty niitä palannut hakemaan. Tästä noususta on paljon peloteltu, mutta jos nyt ajatellaan UTMBtä niin aika kesyä kamaa se on, ja huipun huolto tuli vastaan yllättävän nopeasti repivässä tuulessa. Vuoren ylitys sujui mainiosti ja alastullessa ohitin useita tyyppejä kun hölkkäilin keveysti aika teknistä laskua alas. Pari kertaa nilkaa meinasi mennä ylitse, mutta kaiken kaikkiaan tässä oli yksi parhaista pätkistä kisassa. Markus tuli tällä kertaa selkä edellä vastaan. Morjestettiin ja jatkoin varovaista hölkkää alas kunnes saavuttiin asfaltille ja sain vielä hieman parempaa juoksua aikaiseksi. Tästä eteenpäin etenin omasta mielestäni varsin hyvin vaikka vatsa välillä vaivasikin. Huollot Nestani (171.5km) ja Zevgolatio2 (186.1km) tulivat ja menivät ja Antti, Pekka ja Anne hoiti jämäkästi uuden juoman kouraan ja välillä geelitäydennystä. Pekka ja Miikka kuvailivat videoita- kävelin aina viimeiset n. 100m huoltoon, joten kovin paljon ei juoksemisesta todisteita jäänyt. On sanottu, että vuoren ylityksen jälkeen maaliin kisassa tullaan varsin korkealla prosentilla, ja näillä main minulla oli jo yli kaksi tuntia etua raatobussiin. 190km kieppeillä laskin hölkätessäni, että nyt hoidan tämän homman pakettiin, niin että ehdin maaliin vaikka kävellen. Vanha viisaus on, että käännyttäessä Spartan valtatielle (55km) maaliin ehtii reippaalla kävelyllä, jos eroa bussiin on kaksi tuntia. Päätin ottaa tämän varman päälle ja aamun sarastaessa valtatielle käännyttäessä laskin että ehdin maaliin 5km/h vauhdilla. Siinä kohdassa ehkä myös henkinen taso hieman nitkahti ja juoksusta tuli varsin vastenmielistä. Lisäksi etureisiäni särki aivan järkyttävästi. Onneksi en tiennyt mitä edessä vielä oli. Alea Tegessa totesin videomateriaalin mukaan että ”kaikki tulee ulos” ja että ”en pysty juoksemaan enää ollenkaan”. Lämpötila oli alimmillaan 3.5C. ”I am heading out to the highway, I’ve got nothing to lose at all. I am going to do it my way, take the chance before I fall…” Judas Priest soi päässäni. Spartan valtatien ensimmäisessä nousussa tien vieressä asui vanhempi rouva, jolla oli pöydällä kolme vesipuolloa. Tervehdin häntä ja hän kohteliaasti tarjosi juomista. Otin pullon ilomielin vastaan mutta omenasta kieltäydyin. Seuraavan mutkan takana taisin viimeistä kertaa kisassa joutua tien varteen tyhjennykselle. Ironista on, että minulla oli Imodiumia mukana, mutta missään vaiheessa mieleeni ei juolahtanut ottaa sitä. Aurinko alkoi paahtamaan ja kävelin nousuja ylös ja yritin edes muutaman juoksuaskeleen ottaa silloin tällöin. Päivästå tuli lopulta todella kuuma (>30C) ja puolenpäivän jälkeen minulle alkoi tulla monelaisia harhaisia ajatuksia, mutta muistutin itselleni jatkuvasti siitä, missä olin, ja että nyt täytyy pitää vaan pää jotenkin kasassa. Spartan valtatien menin huolto kerrallaan ja kropan jäähdyttämiseen keskittyen. Oli järkyttävän kuuma. Huolto armeliaasti auttoi jäitä päähän ja puseron sisään sekä useamman kerran sain jäähdytykseen pullolisen kylmää vettä mukaani. Kuuluisalla ”monumentillä” ihmettelin että missä se hiton monumentti on. Ajattelin että siellä on joku valtava nähtävyys, mutta kuulemma kyse oli pienestä ”temppelistä” valtatien varrella. Tässä nojailin huoltoautoon pystyssä pysyäkseni ja huolto tunki jäätä paidan alle. Eroa raatobussiin oli n kaksi tuntia, joten mitään hätää ei enää ollut, mutta pelkäsin lämpöhalvausta. Kyse oli vaan siitä että ryömisin jotenkin maaliin viimeiset 27km. On totta, että tässä kohdassa kisaa juoksukykyisenä voi vielä parantaa aikaansa ihan huikeasti, mutta omat hanskani ja taisteluni olin jättänyt edelliseen yöhön. Pelkäsin, että kuumuus ja nestehukka yksinkertaisesti katkaisee minut, ja otin homman erittäin varman päälle, enkä enempää pystynyt. Pizzaa kaverit tarjosivat, mutta se oli liian kuumaa ja pari huoltoväliä myöhemmin kyselin uudestaan pizzan perään. En tiedä vielä tänäkään päivänä mitä sille oikeasti tapahtui. Antti? Voutinaoi CP72/236.6km oli huoltoaseman pihassa ja pääsin hetkeksi armollisesti katoksen alle varjoon. Antti supisi korvaani että alat olla finisheri ja todistetusti sain videolle aikaiseksi hymyn. Kyllä! Maaliin tullaan! Perääni huikattiin, että patsalla nähdään, ja tästä etenin erään britin kanssa vähän vuorovetoa. Viimeisessä huollossa ennen patsasta annoin hänen ottaa maansa lipun ja mennä edellä. Oli hienoa nähdä kaverin onni ja isänmaallisuus. Liikutti hieman. Spartaan saavuttaessa jouduin kyselemään parilta nuorelta, että missä se patsas oikein on. Pari viimeistä kilometriä Spartan läpi eivät tuntuneet päättyvän ikinä ja vielä maalisuoralla pari kilpailijaa säntäsi ohitseni ihan kuin tässä nyt isokin kisa olisi käynnissä J Rehellisesti sanottuna olin ihan loppu ja raahustin viimeiset pari sataa metriä patsalle unohtumattomien suosionosoitusten saattelemana. Ei juuri itkettänyt eikä naurattanut. Olin onnellinen, mutta täysin poikki. Pääsin muutaman askelman patsaalle hieman horjuen ja laitoin käteni kuningas Leonidaksen jalalle – se oli siinä. Nielaisin muutaman kyyneleen, sain seppeleen päähäni ja palkkiolaatan käteeni. Tein todella paljon töitä tämän kisan eteen viimeiset puoli vuotta, ja onneksi sain palkintoni. En olisi luultavasti enää kolmatta kertaa pystynyt latautumaan ja uhraamaan niin paljon aikaani tämän eteen. Aikani oli 34h25min ja sijoitus 90. Yli omien odotusteni. Minut talutettiin huoltotelttaan, jossa kenkäni ja sukkani otettiin pois jaloista. Selvisin tällä kertaa todella vähillä rakoilla. Footbalancen pohjalliset, Hokan Cliftonit ja Os1st kompressio yhdistettynä valtavaan määrään vaseliinia jaloissa toimivat aivan unelmasti. n 15min istuin, söin ja join vähäisen. Otin kulauksen ensimmäisestä oluesta viikkoihin, mutta eipä maistunut. Antti totesi, että nyt noustaan ja lähdetään hotellille. Otin avustettuna kymmenisen askelta ja maailma meni ympäri. Antti taisi pitää minua pystyssä ja huusi apua. Seuraavaksi muistan että muutama raavas mies kantoi minua takaisin huoltoon ja sain tipan käsivarteeni. Siinä sitten varmaan kolmisen varttia ja yksi tippapullo myöhemmin Antti ja Pekka auttoivat minut autoon ja raahasivat vaatteet päällä suihkuun ja siitä sitten meniin suoraan sänkyyn. Seuraavana aamuna klo 11 starttasin vielä Spartan mailille. Ensimmäinen vaihe on ratakierros 400m pelkissä alushousuissa. Tämä oli vaan pakko tehdä koska ”YOLO”. Varsinaisen mailin jätin ihan suosiolla väliin, mutta täytyy ihmetellä miten freesisti mm yksi kaveri ronsustringeissään pisteli. Kaikenlaista. Siitä sitten starttasimme vähitellen takaisin kohti Ateenaa. Viikko kisan jälkeen unirytmi on alkanut vähitellen palautumaan, mutta jalat ovat edelleen kipeät. Näin pitkään ei ole ikinä fyysinen palautuminen kyllä kestänyt. Nyt vaan otan ihan tekemättä mitään hetken aikaa ja nautin siitä. Ehkäpä joku uusi suunnitelma syntyy taas. Mittariin tulee 50 tänä vuonna, joten jatkoajalla tässä mennään. Kiitos siitä. Kiitos myös Perheeni, Antti, Jari, Pekka, Anne, Miikka, Footbalance ja kaikki jotka kannustitte ja seurasitte. Mieletöntä lukea ja katsoa jälkikäteen näitä keskusteluja. Nöyränä eteenpäin. Ps n 50-55kpl geelejä, helposti menivät. 2l mansikkakeittoa, n 280k askelta, 18kkcal.

Tor des Géants 2022 Muistikuvat ovat osin hatarat ja osa matkoista tai korkeuksista eivät pidä täysin paikkaansa. Jos jokin on ikuisen keskustelun aihe, niin se on TORin kokonaismatka ja –nousu. Vastauksia on yhtä paljon kuin kysyjiä. Käsittääkseni matka on 330-350km ja nousua siellä on n 25-29km. Aivan sama juuri nyt. Päävarusteina minulla olivat Salomon Advanced Skin 12l reppu ja varalla Salomonin 25l reppu dropbagissä sen varalle, että mm toppatakkia ja suurempaa määrää lämpimiä vaatteita olisi pitänyt ottaa mukaan. 12l reppu riitti hienosti lopulta. Kenkinä oli kaksi paria Speedgoateja Footbalancen pohjallisilla ja OS1st kompressiolla. High5 geelejä oli mukana n 60kpl ja jäljelle niitä taisi jäädä kymmenkunta. Lisäksi dropbagissa minulla oli normisuklaat ja omat urheilujuomat/elektrolyytit. Aika pitkälle menin huolloista niin, että kahteen 0.5l lötköön vettä ja kolmanteen kokista hieman vedellä sekoitettuna. Energioiden suhteen ei reissussa ollut mitään ongelmia pl ensimmäisen yön pahoinvointi ja päänsärky (mikä ei johtunut energioista vaan luultavasti korkeudesta ja lievästä nestehukasta). Tietysti kaikki pakolliset varusteet olivat mukana. Dropbag oli ihan täysi. Courmayer-Valgrisenche (54km, D+ cumul 4600m) Toisen aallon lähtö oli sunnuntaina klo 12 ja olimme Vesan ja Nikon kanssa siinä. Emil oli päästetty matkaan jo klo 10 parempien ITRA- pisteiden perusteella. Hölkkäsimme Courmayerin läpi hienossa säässä ja aivan unohtumattomassa kannustuksessa. Parin kilometrin hölkän jälkeen tulimme ensimmäiselle nousulla, mikä sumputtui hieman ja pari minuuttia meni ennenkuin pääsimme tunkkaamaan ylös. Vauhti oli itselleni varsin passelia eikä toki kiirettä mihinkään ollut. Ihmettelimme hieman kun muutama tyyppi silloin tällöin meni jonon ohi hankalissa paikoissa jo puuskuttaen. Oliko nyt unohtunut se, että tässä oli useampi vuorokausi vielä edessä? Juttelin nousussa myös Davidin kanssa (Lähi-idän tuttuja USAsta), joka aikoinaan juoksi Korona- karanteenissa mm 100km olohuoneessaan sekä 5km kisoja parvekkeellaan etuperin ja takaperin. Hullu mutta mukava mies – hänen kohtalonaan oli tässä kisassa kaatua n 30km paikkeilla. Tuloksena oli mm naama uuteen uskoon ja murtunut nenä. Siitä huolimatta tyyppi oli tullut vielä toiset n 30km kisaa ennen keskeytystä. Tuli myös Ollomontiin asioikseen kannustamaan minua (siitä myöhemmin lisää). Ensimmäinen vertikaalitonni tuli täyteen ja pian saavuimme jo ensimmäiselle Colille, mistä alkoi laskettelu kohti La Thuilea. Tämä oli hyvin helppoa baanaa ja hölkkäsin sen pääasiassa alas osin Nikon ja Vesan kanssa. Laitumella oli paljon lehmiä ja osa niistä tuli juoksemaan kanssamme polulle. Ekalla huoltopisteellä hieman syömistä, väliaika, ja matka jatkui alas La Thuileen. Siellä, kuten monissa muissakin kylissä, mentiin kylän raittia huoltoon hienossa kannustuksessa. La Thuilen huollossa oli melkoinen ryysis, mutta otin jo ensituntumaa ”brothiin” eli liemeen jossa riippuen huollosta oli joko pastaa tai siinä dipattiin patonkia. Kun olin lähdössä, Vesa saapui. Niko oli jo edellä tässä vaiheessa. Iltapäivällä vuorta ylösnoustessa alkoi tulla vastaan ensimmäisiä huikeita näkymiä – lumisia huippuja sekä alppijärviä. Näistä tuli läheteltyä kannustusjoukoille myös kuvia. Yön aikana minulle tuli pahoinvointia ja päänsärkyä ja olo oli surkea. Harmitti kun yleensä ensimmäinen yö menee ihan heittämällä lävitse ja nyt touhu oli aivan surkeaa. Noustiin n 2900 metriin Col Haut Pasiin, ja epäilen että pahoinvointi johtui siitä ihan vain korkeudesta – olisi kannattanut totuttautua ennen kisaa kolmeentonniin. Osoitin myös kunnioitukseni kiinalaisen TORilla aikoinaan menehtyneen kiinalaisen juoksijan muistokivellä. Sitten alas kahteentonniin ja taas ylös 2900 metriin Col Crosatielle. Sieltä laskettelua Planavalin kautta ensimmäiselle life baselle (Valgrisenche). Valgrisenchessa, jonne saavuin aamuyöllä, ei ollut aikomustakaan nukkua ja olo oli onneksi hieman parempi – vaihdoin sukat, rasvasin jalat ja söin kaikenlaista jugurtista riisiin ja pastaan. Aika täyttä siellä oli ja ensimmäistä kertaa jo haaveilin siitä, että joku auttaisi huollossa. Pesin naamani, haaveilin suihkusta ja dropbag takaisin järjestäjille, ja sitten takaisin pimeään. Päänsärky oli hieman helpottanut ehkäpä siksi, että nyt oltiin oltu reippaasti alle kahdessa tonnissa muutama tunti. Eroa cutoffiin oli useampi tunti enkä tämän suhteen kokenut enää koko kisassa tämän jälkeen minkäälaisia paineita (vaikka ihan lopussa käytiinkin jossain 2-3 tunnin marginaalissa lopulta ihan hallitusti). Valgrisenche-Cogne (54->103km, D+ cumul 9600m) Taas mentiin noin tonni ylös Col Fenetrelle – seuraavat muistikuvat on kun sieltä laskeuduin edelleen pimeässä ensimmäisenä yönä kohti Rhemes Notre Damea. Tässä laskussa oli jonkin verran teknisiä pätkiä ja köysiä piti käyttää apuna askeleita ottaessa. Olo oli ensimmäistä kertaa kisassa todella väsynyt ja päätin poikkeuksellisesti kysyä nukkumapaikkaa laaksossa. Taktiikka oli ollut se, että ensimmäisenä yönä samoilla silmillä ja sitten 4-5 seuraavaa yötä kahden tunnin unilla per yö. Jo tässä kohdassa taktiikka meni viemäristä alas yllättäbän väsymyksen vuoksi. Ikinä ennen ensimmäinen yö ei ollut tuottanut mitään ongelmia ja epäilen tuon korkeuteen tottumattomuuden olleen pääsyy tähän. ”Avoid traveling from a low elevation to an elevation higher than 9,000 feet (2,750 m) above sea level in one day”. Jos ikinä enää vuoristoon lähden tällaiseen tapahtumaan, niin vannon, että käyn kolmessa tonnissa oleilemassa päivinä ennen starttia. Jouduin Rhemesissä aamun sarastaessa puolisen tuntia odottelemaan laveria, koska kahdeksan hengen tila oli täynnä, mutta sinne lopulta pääsin jäätävään hienhajuun nukkumaan. Ei haitannut vaan uni tuli melko nopeasti ja 30min torkahdin aamusta vastoin suunnitelmiani. Ensimmäisen yön oli pitänyt mennä heittämällä ilman unta. Olo kuitenkin virkistyi torkuista ja aamuauringosta ja tästä jatkoin ylös reilun verttitonnin Col Entrelorille ja olo alkoi olla taas siedettävä. Matkalla ylös olisi ollut kiva niittykin nukkumiseen (Jota Gepardikin suositteli, mutta homma oli jo osaltani hoidettu). Muutamia tyyppejä siellä koisaili. Seuraavalta huipulta oli mahtavat näkymät kauas kauniissa aamupäivässä. Sitten taas alas (Eaux Rousses). Sieltä lähetin viestiä ”olenko jo kertonut miten sairasta tämä on”. ”Ylämäissä olen ihan lapanen”, ”onneksi täällä ei ole paljon ylämäkiä”. On totta että ylämäissä keskimäärin minun ohi mentiin, mutta toistaalta ei-teknisissä alamäissä sain hölkättyä keskimääräistä reippaammin. Tunkkaus on kyllä selkeä kehityskohde jos joskus tällaiseen ralliin vielä lähtisin. Tästäpä lähtikin sitten koko reissun pisin nousu kohti Col Losonia (3300m) ja vertikaalia tulisi 1700m. Juomista minulla oli edelleen mukana ja täydennettynä 1.5l (vettä, urheilujuomaa ja vesi/kokis- sekoitusta kutakin 0.5l), mutta kävisi ilmi, että se ei riittäisi. Col Losonia kohti mentiin ensin loivempaa ylämäkeä ja jossain kohdassa nousua pääsin täyttämään vesipullon hanasta. Iltapäivän aurinko paahtoi nousuun todella kuumasti ja seuratessani kellosta korkeuttani tajusin, että minun on pakko säännöstellä juomista, koska muistelin että huipullakaan ei pahemmin huoltoa ole. Nousu kesti ikuisuuden ja aina kun luulin, että olen lähellä Colia, niin ilmenikin, että matkaa on vielä. Saavuin huipulle lievässä nestehukassa loppuiltapäivästä ja kuten Juha Jumisko oli etukäteen kertonut, huipun takana oli tarjolla teetä. Huoh. No, ei se auttanut. Olisin toivonut vettä tuohon. Muutama desi oli vielä juomista jäljellä ja sen lisäksi join pari mukillista teetä ennen kuin lähdin laskeutumaan kohti Vittorio Sellaa ja sieltä kohti Cognen lifebasea. Tämä lasku ei onneksi ollut kovin tekninen ja siellä ohitettiin pari pientä vuoristojärveä – koin lähes vastustamatonta kiusausta mennä uimaan ja viilentämään itseäni, mutta sen sijaan laitoin reitin varteen itseni alempana pitkäkseni ja yritin ottaa muutaman minuutin unet. En ole varma nukahdinko, mutta olo oli taas kurjahko ja luovuttaminen hiipi mieleeni. ”Ei tämä ole minun juttuni” viestittelin tukiryhmälle. Koettu päänsärky, pahoivointi ja nestehukka olivat vieneet voimat. Päätin kuitenkin tsempata itseni Cogneen ”kunnon unille” ja tässä vaiheessa ikävöin sitä, että en ollut hommannut huoltajaa reissuun – rasitti pelkkä ajatuskin oman huoltokassin tonkimisesta. Saavuin Cogneen ennen puoltayötä, ja Niko teki samalla lähtöä sieltä. Hän mainitsi nukkumistilan meluisuudesta, mutta en tässä kohdassa oikein muutakaan osannut. Unta oli pakko saada lisää. Söin, join ja vaihdoin hieman hiertäneet shortsit uuteen ratkaisuun (juoksualushousut ja simppelit shortsit) ja menin ainoalle tyhjälle pedille hallissa. Sanoin, että minut voisi herättää 1.5 tunnin päästä. Laitoin korvatulpat korviin, silkkilakanani alustaksi ja yritin nukkua. Vieressä olivat suihkujen sisäänkäynti sekä hierontapöydät. Ajatukset ja unet pyörivät villisti päässä ja varmaan torkahtelin, mutta ympäröivä italialaisten ”kuiskailu” ja melu estivät kunnon nukkumisen. Pyörin siinä vajaan tunnin ja kävin Wc:ssä kunnes ymmärsin, että eihän tästä nyt enää yhtään mitään tule. Nousin ylös ja menin syömään lisää. Vesa saapui Cogneen ja juttelimme lyhyesti. Varoitin nukkumisen meluisuudesta. Laitoin itseni valmiiksi ja lähdin yöhön kohti Donnasin lifebasea. Olin viipynyt Cognessa yli kaksi tuntia. Cogne-Donnas (80->146km, D+ cumul 12400m) Lähdin Cognesta samaan aikaan kuin Andrew Heaney UKsta ja rupattelimme kaikesta kokemastamme kun teimme matkaa kylän ja tasaisen osuuden läpi. Hieman oli ongelmia löytää Donnasin viitat ja reittimerkinnät Cognessa, mutta lopulta saimme kiinni reitistä. Menimme yhdessä Goillesin huoltoon, jossa kyselin taas lepopaikkaa, mutta he kertoivat seuraavan olevan Dondenassa n 13km päässä. Tällä välillä oli myös ilmoitettu, että huollot ovat suljetut poikkeuksellisesti, joten tähtäin siirtyi Dondenaan. Toinen yö oli siis menossa ja mentyäni Andrewn kanssa jonkin aikaa, tulimme lähteelle ja hiljaiselle yksityiselle alppimökille, jossa ilmoitin kokeilevani nukkumista terassilla. Toivotin Andrewille hyvät jatkot, hyppäsin aidan yli mökin pihaan, puin kaikki vaatteet päälleni ja avaruuslakanan peitoksi ja ummistin silmäni. Saatoin nukahtaa muutaman minuutin ja hetken kovalla alustalla pyörittyäni pakkasin kamani ja jatkoin matkaa. Piakkoin väsymys alkoi olla musertavaa ja huomasin uneksivani kulkiessani. Tällaista en muistanut ikinä kokeneeni. Vaikka kuinka laitoin vastaan, silmät alkoivat menemään kiinni ja unet tulemaan ajatuksiin. Tajusin, että asialle oli pakko tehdä jotain ja niinpä istahdin seuraavalle sopivalle kivelle, painoin pääni reisien ja käsieni päälle, ja nukahdin. Torkuin jälleen muutaman minuutin, heräsin, ja tajusin että tällainen powernap oli antanut lisäaikaa, ja pahin väsymys oli hetkeksi pois. Vasen polvi vihoitteli mutta yritin olla välittämättä siitä. Käytiin yli 2800ssa ja kirkkaan tähtitaivaan alla lähdin laskeutumaan vähitellen alas. Ensimmäinen biokätkö tuli heitettyä jonnekin 50m päähän polusta yön pimeydessä. Väsymys painoi, mutta olin odottavalla kannalla. Seuraavassa huollossa oli nukuttava vihdoinkin kunnolla. Aamu alkoi sarastamaan – nämä hetket ovat todella kauniita alpeilla. Samalla kun aurinko alkaa paistamaan huipuille, uuden päivän toivo ja kehon sekä mielen virkistyminen ovat tuloillaan. Saavuin Dondenaan (103km, 11300 vert, tämä oli vähän isompi rakennus) klo 6.54 toisen yön jälkeen ja kysyin välittömästi, voinko pistää pihan nurmikolle nukkumaan. Ystävällinen italialainen sanoi, että on hänellä ihan sänkykin tarjolla. Suunta vei yläkertaan jossa huoneessa oli vain yksi kisaaja nukkumassa. Isäntä kysyi, tarvitseeko herättää. Sanoin että ei. Laitoin kamat lattialle, otin kengät pois jalasta ja nukahdin heti. Heräsin 30min jälkeen ja päätin nukkua lisää. Nukuin toiset 30min ja minulla meni pari minuuttia selvittää missä olin, mitä olin tekemässä ja mitä tapahtuisi seuraavaksi. Ajatukseni olivat todella sekaisin, enkä ensin ollenkaan ymmärtänyt että olin non-stop kisassa alpeilla. Kuvittelin jotenkin että tämä olisi pian ohitse. Menin alas hieman syömään ja juomaan. Uusi kaunis päivä oli valjennut ja jatkoin matkaani alas vuorta. Tämä oli erinomaisen juostavaa neulasbaanaa ja hölkkäsin pari-kolme kilometriä helposti. Kehuskelin vointiani kannustusjoukoille...sitten puhelimeeni tuli viesti lähi-idän tutulta Aaronilta. ”Kimmo, have you missed Chardonney checkpoint? You were supposed to be there already long time ago”. Pysähdyin ja kyselin takaatulijoilta, onko tässä välissä ollut checkpoint? Yökötti ajatus palata takaisin ylös. Lopulta Lainema ja takaatullut juoksija sekä oma järkeilyni saivat minut vakuuttuneeksi että Chardonney oli edessäpäin, enkä ollut saapunut sinne odotuksien mukaisesti yksinkertaisesti siitä syystä, että olin viipynyt yli tunnin edellisessä huollossa. Chardonneyn teltassa sai kuulemma olutta, ja otinkin seuraajille selfien tölkin kanssa. Itse en voi kuvitella juovani alkoholia kisassa, joten säästin bissen jollekin seuraavalle. Sinänsä on aika yleistä kai että jengi ottaa kaljan tai lasin viiniä jossain. Itse en voisi kuvitellakaan. Tästä matka jatkui helppoa reittiä alas kohti Donnasia. Kärsin lievistä vatsavaivoista, ja muutama puskavierailu oli pakollista tehdä. Harmitti, kun olin juossut kevyesti alamäkeen ja ohitellut porukkaa ja sitten samat naamat pyyhkivät kävellen ohi kun kökin jossain metsässä. Kokonaisuudessaan tämä osuus unien jälkeen Donnasiin oli kuitenkin yksi kisan parhaista, ja tunsin että homma on hallussa eikä mitään hätää ole. Pontbosen tienoilla oli hieno kosken ylitys siltaa pitkin ja näin rannalla pienen nurmialueen. Menin pitkäkseni, laitoin korvatulpat korviin, ja torkahdin ehkä 10-15minuuttia veden rauhoittavassa pauhussa. Porukkaa lappoi ohitse, mutta olin tyytyväinen. Saavuin Donnasin historalliseen kaupunkiin iltapäivällä kahden kieppeillä italialaisen nuoren miehen kanssa. Asui kuulemma lähiseuduilla ja reitit olivat tuttuja. Hän nilkutti vasenta jalkaansa ja polvessa oli kineesioteippaus juoksijan polveen (sama vaiva joka itseänikin lievästi vaivasi). Hänellä olivat ystävät vastassa ja ilmeisesti hän jätti leikin kesken Donnasiin. Sen jälkeen emme enää tavanneet. Donnasin huolto oli iso ja tilava. Menin ulkoterasille syömään riisiä kasviksilla ja pyytämilläni lihapaloilla höystettynä. Maistui mahtavalle. Juttelin Aaronin kanssa, joka oli joutunut keskeyttämään aiemmin. David oli kaatunut, murtanut nenänsä ja keskeyttänyt myös. Söin ja vaihdoin paidat sekä sukat ja hiippailin yläkertaan nukkumahalliin. Tämä oli varsin rauhaisa paikka ja kaikki keskittyivät olennaiseen eli nukkumiseen. Viivyin yhteensä n 2.5h, mistä nukuin parissa pätkässä ehkä tunnin. Tässä kohdassa alppiyskä alkoi vaivata ensimmäistä kertaa. Silti aivan hyvä huolto ja olo oli luottavainen. Soitin kotiin kun lähdin jatkamaan matkaa ja sieltä selostettiin hetki livenä Susijengin unelmajaksoa Espanjaa vastaan. Keli oli hieman painostava ja ennakoi ensimmäisiä sateita. Minua otti päähän, että olin laskeutunut jonnekin 330metriin meren pinnasta, ja nyt suunta olisi taas armotta ylös. Cutoffiin oli eroa jo jotain 10h joten mitään hätää tässä ei toki enää ollut. Homma oli toistaiseksi hanskassa. Niko oli kuulemma n 6h päässä edessä ja Vesa oli livahtanut Donnasista ulos ennen minua. Emil Söderlund oli ihan omassa kastissaan ja toistakymmentä tuntia jo edellä (oli toki startannut 2h aiemmin). Donnas-Gressoney (146->199km, D+ cumul 18300m) Donnasissa mentiin pari kilometriä kylän läpi kunnes vähitellen lähdettiin ylös kohti seuraavaa huippua ja kisan puoliväliä). Noustuani teitä ja portaita hetken aikaa, törmäsin itseäni hieman vanhempaan kisaajaan, joka venytteli itkien jalkaansa tiekaidetta vasten. Kysyin are you ok ja tajusin ”Finito” vastauksesta että hänen TORinsa oli tullut juuri loppuun. En voinut muuta kuin sanoa I´m sorry ja taputtaa kaveria olkapäälle. Tuntui pahalta hänen puolestaan – toisaalta ajattelin että en saa harmitella omaa osaani. Olin kuitenkin edelleen mukana ja tämä kaveri olisi varmasti vaihtanut mielellään osia kanssani. En saisi valittaa turhasta.Tässä välissä oli myös Perlozin kylä, missä osallistujat toivotettiin tervetulleiksi isoilla alppikelloilla. Oli hienoa. Siellä oli myös kovia itseleivottuja munkkeja huollossa ja nepäs maistuivatkin erinomaisilta. Tässä mentiin vielä hetki sivistyksessä melko tasaisia reittejä, kunnes nousu Sassan (159km) alkoi ja se nousu kesti ja kesti. Sassaan saavuin kolmannen yön alussa ja siellä sain syödäkseni lihalientä makaroonilla. Upotin siihen lisäksi patonginpaloja. Maistui aivan taivaalliselle. Sassasta kisan puoliväliin Rifugio Codalle oli vielä n tonni vertikaalia, joka oli itselleni jo turhan teknistä. Lisäksi ennen Codaa yön täytti sakea sumu ja näkyvyys oli todella heikko. Tässä kohdassa menin yksin eikä edessä eikä takana ollut hetkeen näkynyt eikä kuulunut yhtään ketään. Coda ei tuntunut saapuvan ikinä ja turhautti lampsia yön sumussa ilman mitään käsitystä siitä missä menen. Toisella puolella vuorta tuuli navakasti. Lopulta sumun keskeltä kuitenkin avautui matkan puoliväli. Menin suoraan rakennuksen puolelle kysymään nukkumispaikkaa. Sellainen järjestyi mutta vain 30 minuutiksi. Tässäkin tuntui että italialaisilla taisi olla joskus hieman etulyöntiasema muihin verrattuna. Otin kuitenkin kerrossänkypaikan ilolla vastaan, yskin, ja torkuin ja nousin kun pyydettiin. Menin juomaan kuumaa teetä ja syömään keksejä telttaan. Olin iloinen, että tästä kohdasta matka ikäänkuin kääntyisi kohti maalia. Seuraava aamuyö oli hankala. Polku alas ja eteenpäin oli todella teknistä ja väsymys painoi päälle. Yritin jossain vaiheissa torkkua pusikossa avaruslakanaan kääriintyneenä, mutta jalkoja alkoi särkemään levossa, eikä siitä oikein mitään tullut. Kilometrit tuntuivat ikuisilta eikä Barma tuntunut saapuvan ikinä. Jossain vaiheessa näin miehen istuvan kivellä ja sehän oli Vesa. Kirottiin Barman huollon katoaminen ja lupasin mennä edellä tutkimaan. Hetken kavuttuani, Barman valot loistivat edessä ja palasin huhuilemaan Vesalle, että lähellä ollaan. Jätin sauvat etiketin mukaisesti ulos ja menin sisälle, etsin sairaanhoitajan käsiini, ja pyysin paracetamolia että pystyisin lepäämään jalkojen säryltä ja yskältä. Kehotin Vesaa myös lepäämään ja syömään ja painuin pehkuihin, kun pyytämääni pastaa ei millään saapunut vaikka keittiössä oli viisi ihmistä seisoskelemassa. Kärsivällisyys alkoi olla lähellä nollaa. Kapusin parvisängyn yläpetiin ja nukahdin täydessä tuvassa. Nukuin ehkä 30-45minuttia, heräsin yskään, nousin ja menin hieman syömään ja juomaan. Lähdin päivänkoitteessa eteenpäin, ero cutoffiin oli kutistunut jonnekin 7 tunnin kieppeille, mutta hätää ei sinänsä ollut. Lepotaktiikka oli vaan mennyt täysin pipariksi. Aikani taivallettuani saavuin pieneen huoltotelttaan, jossa minulta kysyttiin, mitä haluaisin. Sanoin että kaikkea mahdollista. Sain eteeni grillattua porsaanlihaa, kasviksia ja jotain muuta. Jälleen kerran aivan taivaallisen herkullista. Näillä main kohtasin myös pari Glaciers- kisaajaa. Britti jäi mieleen kun hän kirosi melkein jokaisella askeleellaan, mutta tyypistä huokui kokemus ja itsevarmuus. Toivoimme toisillemme tsemppiä. Näillä main myös pari helikopteria lensi ohitse ilmeisesti evakuoimistehtävissä. Col della Vecchiasta ei ole oikein minkäänlaisia mielikuvia, mutta laskeutuminen alas kohti Nieliä oli todella hidasta. Nielissä oli kunnon karnevaali käynnissä ja pikkuinen poika tuli kysymään mitä kolmesta vaihtoehdosta haluaisin syödä. Valitsin Polenta+Ragu ja vaikka kuinka polentaa on moitittu, niin tämäkin ruoka oli todella herkullinen. NIEListä suuntasin portaita hieman huojuen kohti seuraavaa Colia. Henkeni kurlasi ja vinkui pahasti ja joku kyselikin jo tässä nousussa vointiani. Olin aika loppu ja ajattelin vain, että menen niin pitkälle kuin pääsen ja jos aikarajat tulevat vastaan niin sitten tulevat. Noin verttitonni myöhemmin Col Lasoney tuli huiputettua ja matka kohti laaksoa alkoi taas kerran. Tässä välillä oli yksi pienempi huolto josta otin vakiosetin: vettä ja vesi/kokis- sekoitusta toiseen pulloon. Laskussa laittelin viestiä kavereille. Uneksin sängystä jossa saisi nukkua kunnon unet. Jonkinverran sain jopa hölkkää tässä aikaiseksi, mikä oli aina kotiinpäin. Parhaimmillaankin vauhti oli kuitenkin n 6km/h eli reipasta kävelyvauhtia normaalissa elämässä. Tässäkin pätkässä oli paljon lehmiä laitumella. Neljäs lifebase Gressoney lähestyi ja sain harmikseni viestit, että sekä Vesa että Niko olivat joutuneet keskeyttämään terveysongelmien vuoksi. Saavuin Gressoneyn kylään alkuillasta. Vasen juoksijanpolvi särki ja väsytti. Onneksi unipaikka oli luvassa. Gressoneyn huollossa törmäsin ensimmäisenä Nikoon. Vaihdoimme kuulumisia, hänellä oli ollut kuumetta ja reissu oli jäänyt siihen. Hetki oli tunteikas – Nikolla kisa oli mennyt aivan unelmasti kunnes oireet kävivät liian pahoiksi jatkolle. Olin tosi pahoillani Nikon ja Vesan puolesta. Itse päätin tässä käydä yhden ja ainoan kerran suihkussa. Lämmin suihku oli aivan unelmaa, sitten katsoin pääsisinkö hierojalle hoitamaan jalkaani, mutta kuten aina jonot olivat aivan poskettomat. Niinpä suuntasin puhtaissa kamoissa wcn kautta jumppasaliin nukkumaan patjalle. Suunnitelmassa oli nukkua ainakin tunti, mutta yskä ja hengityksen vinkuminen jättivät taas kerran levon noin puoleen tuntiin x 2. Vietin Gressoneyssa kuitenkin noin neljä tuntia Gressoney-Valtournenche (199->232km, D+ cumul 21500m) Lähdin ennen puoltayötä tihkusateessa kävelemään eteenpäin. Juttelin hetken jonkun Chileläisen naisen kanssa kunnes tiemme erkanivat. Kylästä lähti jälleen tiukka nousu ylöspäin ja taisi olla Rifugio Alpenzun lämpimässä tuvassa kun laitoin naamani pöytään – ystävällinen rouva tuli kysymään haluaisinko nukkua, mutta tähän en jäisi. Söin hieman ja kävelin ulos sateeseen. Tuvan vieressä oli kyltti jossa varoitettiin ukkosesta tänä yönä. Kiivetessäni ylös sade yltyi ja laitoin myös sateenpitävät housut jalkaani. Kun ukkonen alkoi, pysähdyin jonkun hylätyn talon katokseen ja puin päälleni myös pipon, buffit, vedenpitävät käsineet ja merinovillapaidan. Kaatosateessa vaatetta ei ollut yhtään liikaa päällä. Lehmänkellot kilkattivat ja salamointi pimeässä oli oikeastaan aika komeaa. Pari kertaa oli sateesta huolimatta istuttava kivelle ottamaan parin minuutin torkut. Menin neljän italialaisen kanssa jojoa. Ylämäessä jäin ja alamäessä he päästivät ohitse. Tämä yö oli pitkä ja märkä ja kaiken lisäksi vielä ennen Campolucia (216km) juoksin muutaman sata metriä harhaan alas laskettelurinnettä jostain syystä ja jouduin adrenaliinia pursuten kiipeämään takaisin ylös reitille. Myöhemmin huomasin, että reitti yhdistyi laskettelurinteeseen, jossa olin ilmeisesti harhaillut. Champoluc on laskettelukeskus, ja siellä huoltorakennuksessa punkat olivat täynnä, joten otin kiitollisena vastaan lattiapaikan, jossa nukuin taas puolisen tuntia telttapatjalla. Sitten söin ja täydensin ja lähdin kohti Rifugio Grand Tournalinia. Tästä mentiin aika pitkään ihan asfalttia kunnes seuraavassa kylässä reitti kääntyi taas vuorelle. Aamupäivällä nousussa pilkkiminen jatkui taas, ja yhdet unet tuli kivellä otettua ennen Tournalinin rakennusta, jossa söin kuvan perusteella pastalientä leivällä höystettynä. Pyysin myös ottamaan itsestäni kuvan nuokkumassa pöydän ääressä, jotta paikat muistuisivat jälkikäteen mieleen. Enemmän olisi pitänyt ottaa kyllä kuvia. Ylhäällä oli vielä muutava todella hieno paikka aurinkoisessa säässä ja laskeutuessa Valtournencheen taisi vielä yhdet torkut ottaa maastossa. Viidenteen lifebaseen saavuin torstaina puolen päivän aikaan n 9 tuntia cutoffia edellä. Söin ja join ja kysäisin hierontaa. Järjestelmä oli ihan älytön kuten aina. Piti löytää odottajista se, joka oli viimeisenä jonossa ja mennä odottamaan uudeksi viimeiseksi. En vaan jaksanut moista saikkaamista ja painuin isoon hiljaiseen halliin kaikista kauimmaiseen punkkaan nukkumaan. Kuten tavallista, heräsin yskään ja jalkojen särkyyn, mutta torkuin vielä toisen session. Vahdoin kamoja, söin ja join lisää, ja vajaan neljän tunnin jälkeen lähdin kohti Ollomontia. Tässä vaiheessa tukijoukot vahvistivat tiedon, että Ollomontiin oli n 5000m kumulatiivista vertikaalia. Tämä alkoi jo tuoda uskonpuutetta, mutta en voinut muuta kuin askel kerrallaan eteenpäin. Mitään todellista syytä luovuttaa ei vaan ollut. Valtournenche-Ollomont (232->277km, D+ cumul 26600m) Ensimmäinen muisto seuraavasta noususta on jenkki, jolla luki lippiksessä ”vertical junkie”. Sellaista. Sitten saavuimme hienon ja valtavan padon ohituksen jälkeen Rifugio Barmasseen, joka oli pieni ja täynnä porukkaa, mutta jotain täydennystä nappasin ja toki täytin taas juomat. Täällä oli käsinmaalattu kyltti ”Courmayer only 90km” ja vaikka matka on ihan älytön niin pakko myöntää, että se nosti mielialaa. Sain myös kisan jälkeen joltain italialaiselta alppiherralta Messengerissä onnittelut ja upeita kuvia Barmassesta, jossa hän oli bongannut minut valokuvan ja numeron perusteella. Hän oli toiminut siellä vapaaehtoisena. Barmassen jälkeen alkoi vaihteeksi hieman satamaan ja laitoin vaaditut kamat päälle. Saavuin viidentenä yönä Varetoniin n klo 21 ja uni maistui taas sen 30min pienen huoneen kivilattialla. Tämä yö meni sitten aivan totaalisessa aivosumussa ja muistan aamuyöllä Rifugio Cuneyn, jossa nukuin ensi lattialla, mutta ilmeisesti karmean yskimisen ansiosta he järjestivät minut jonon ohi sänkyyn, jonne menin jatkamaan köhimistä toiseksi puoleksi tunniksi. Järjestävät olivat selvästi huolissaan, ja ottamassani selfiessä näytän kyllä kieltämättä aika pahalta. Jatkoin matkaa yöhön reilun tunnin jälkeen ja yön seuraavassa pysähdyskohdassa (Chaleby?) oli teltta jossa oli muutama rantatuoli, missä oli hyvä torkahtaa taas hetki ennen etenemistä. Tämä nukkuma-asento oli todella armollinen, koska yskä ei alkanut istuma-asennossa niin pahasti vaivaamaan. Kannustusstudiossa alettiin laskemaan ETA Courmayer- aikoja ja pyysin heitä ystävällisesti tunkemaan ne pimeään aukkoon. Clermontissa (?) pienessä mökissä pari lautasellista makaronikeittoa ja taas pienet unet ahtaalla laverilla. En muista oliko tämä vai edellinen yö, mutta jossain vuorilla reittimerkinnät oli selvästi poistettu ja jouduin palaamaan palan matkaa takaisin kunnes törmäsiin italialaisiin, jotka olivat yhtä pihalla kuin minä. He jäivät väittelemään reitistä, mutta minä laitoin reitin kylmästi kellosta päälle ja navigoin pätkän kellon avulla. Kävelin tänä yönä myös hetken naisen kanssa, joka kuunteli puhelimeltaan Weekendin ”Blinding Lightsia” jatkuvalla toistolla ”pysyäkseen hereillä”. Kaikesta huolimatta aamun valjetessa jopa hölkkäsin rinnettä alas kohti Oyacea. Kuuntelin Heviä puhelimen kaiuttimella mikä selvästi herätti hieman huomiota ohitustilanteessa ”I m taking my chances… [Kotzen/Smith]. Ohitin muutamia kilpailijoita yllättävän hyvällä jalalla viiden yön jälkeen, mutta jouduin sitten pysähtymään puskalle. Edellä mennyt kiinalainen huuteli minulle että onko hän oikealla reitillä. Kyllä olimme. Jestas sentään. Lisäksi hölkkä vei ilmiesesti sen vertan verran voimia, että simahdin ennen Oyacea kylään saapuvassa siksakissa niin että jouduin taas torkahatamaan lyhyesti kivellä. Tuo kyliin saapuminen oli välillä kamalaa – kuten siellä liikkuneet tietävät, kyliin tulevat polut ovat usein juurakko/kivikko- siksakkia, ja vaikka näkee olevansa lähellä kylää, niin tuo ralli voi kestää kymmeniä minuutteja väsyneillä jaloilla. Oyacen erikoinen oli lisäksi vielä se, että siksak päätyi jonnekin laakson pohjalle, josta piti vielä nousta takaisin vastarinnettä jonkin verran. Voin sanoa, että huumori alkoi olla vähissä. Kyselin viestiryhmässä, mistä voisin saada paracetamolia, joka toivottavasti helpottaisi lepoa. Saavuin Oyaceen ja laitoin maaten punkalle. Mieli alkoi tehdä tepposia, koska kuulosti että paikassa kuului iloinen suomenkielinen puheensorina. Luonnollisesti en mitään ymmärtänyt. Lyhyet unet, juomaa ja konsultointi sairaanhoitajan kanssa – häneltä ei löytynyt apua yskään, joten päätin jatkaa matkaa kohti viimeistä lifebasea Ollomontia. Porukkaa lappasi ohitse ylämäessä, ja minä yskin menemään. Soitin tuttavalääkärille Suomeen ja pyysin lupaa ottaa särkylääkettä. Kuin taivaan lahjana Aaronilta tuli viesti, että olivat Davidin kanssa tulossa Ollomontiin. Tilasin kavereilta oitis särkylääkettä. Alamäessä taas kulki paremmin ja taisin ohittaa pari tyyppiä takaisin. Yksi pieni tyhjänpäiväinen huoltoteltta meni lyhyellä pysähdyksellä. Ymmärsin, että matkaa oli ehkä 60km ja yksi yö jäljellä. Tämä alkoi kaikesta huolimatta olla hallussa. Saavuin Ollomontiin ja viimeiseen lifebaseen puolen päivän jälkeen. Aaron ja David olivat vastassa. Olivat ostaneet jostain ravintolasta varmaan kilon kinkkupastan sekä muita pieniä elintarvikkeita. Otin paracetamolia ja poikkeuksellisesti palan ibuprofeiinia. Liikutuin kun jäbät olivat asioikseen tulleet minua sinne kannustamaan. Upeita ihmisiä. Hiivin muovikassi kourassa täyteen telttaan, laitoin puhelimen ja kellon varavirtalähteisiin (kuten aina lifebasessa) ja yritin taas nukkua. Teltta oli lämmin ja kostea, eikä siitä pirun nukkumisesta taaskaan tullut mitään. Nyt yskän lisäksi alkoi lievä hengenahdistus. Tuntui että keuhkoputki oli jotenkin turvoksissa. Hieronta oli jälleen karsea hässäkkä ja päätin että tällä jalalla nyt vaan mennään maaliin oli mikä tahansa. Kävin vähän naamapesulla, wc:ssä, söin ja makoilin sekä join paljon. Välillä oli pakko mennä teltasta ulos kiveykselle raittiiseen ilmaan makaamaan kun sisäilma ahdisti.. Olin lopulta Ollomontissa ”vain” n 2.5h. Oli sinänsä mahtava fiilis kun tiesin että vain yksi yö on enää jäljellä ja huomenna tulisin takuuvarmasti maaliin reippaasti ennen cutoffia. Valtournenche-Rif Frassati/Maatila (277->307km, D+ cumul 29000m) Käveltyäni 100m Ollomontista ylös, pysähdyin yskimään keuhkoni pihalle. Lisäksi hengityskapasiteetistani oli merkittävä osa pois – henkeä ahdisti. Mietin käännynkö ja käyn lääkärin pakeilla Ollomontissa, mutta se haiskahti todella vahvasti DNFltä, joten kotimaan ystävälääkärin kanssa juteltuani päätin ottaa huollon kerrallaan. Tämä nousu oli jotain hirveää, kun henki ei kulkenut kunnolla ja yskä vaivasi pahasti. Porukkaa meni jatkuvana virtana ohitseni. Makoilin hetken jossain niityllä ja yritin rentoutua. Reilun verttitonnin jälkeen saavuin Rifugio Champillonille, jossa kyselin lepopaikkaa ja sairaanhoitajaa. Kielimuurin vuoksi jouduin sanomaan sairaanhoitajalle että palataan asiaan in ”treinta minutos”. Paikallisen majan kissa ilmeisesti tajusi, että minullakin on sellainen, ja hyppäsi sänkyni jalkopäähän nukkumaan. 30min levon jälkeen hengityksen kurlaus ja yskä oli järkyttävää, joten nousin ja etsin hoitsun käsiini. Hän katsoi ja kuunteli minua ja totesi ”stop race”. No hitto, alkoin itsekin olla aika valmista kauraa ja Suomesta kuultu epäilys vuoristotaudista ei hirveästi helpottanut mielialaa. Pyysin kuitenkin neitoa hommaamaan tulkin, joka osaisi nyt kertoa mistä tässä ihan oikeasti oli kyse. No, olin siinä varmaan 1-2 minuuttia pyyhe kehässä, kunnes kaksi italialaista tuli paikalle, totesivat tilanteeni, ja toinen juoksi sisälle majaan. Hän tuli kohta takaisin joku purkki kädessä ja pyysivät ottamaan paidat pois. No, he hieroivat yläkroppaani eteen ja taakse Vicks- voidetta, sekä suihkauttivat jotain muuta avaavaa ainetta nenäliinaan, sekä kehottivat minua tuoksuttamaan sitä aina kun tuntuu pahalta. Ihme ja kumma pahin hengenahdistus helpotti sen verran, että sairaanhoitajan pudistellessaan päätään, lähdin matkaan ja päätin ottaa edelleen huolto kerrallaan. Tästä viimeisestä tuli sitten kaatosateen yö. Satoi paljon tai ihan hulluna. Ponteille Desotissa puolenyön aikaan kyselin nukkumismahdollisuutta, mutta siellä ei ollut mitään paikkaa. Söin hyvällä ruokahalulla polentamöykkyä ja grillattuja kasviksia sekä lihaa. Vaikka kaikki kamat olivat päällä, niin ei tuntunut mukavalta ajatukselta lähteä takaisin ulos pimeään vesisateeseen. Laitoin pääni pöytään käsien varaan ja nukahdin. Heräsin siihen kun hartiaani koputeltiin. Ystävällinen huoltaja oli varmaan laittanut merkille tilanteeni ja laittoi minut jonkun toisen tyypin kanssa pihalla olleeseen pikkuautoon torkuille. Toinen istui pelkääjänpaikalla ja minut laitettiin takapenkille. Uni tuli heti ja heräsin kaverin herätyskelloon. Kävin juomassa sisällä ja jatkoin hammastapurren ja mahdollisimman nopeasti liikkuen lämmön ylläpitämiseksi vuorta ylös. Tänä ennen kepardi oli soitellut Suomesta ja esittänyt selvästi kysymyksiä ottaakseen selville olinko vielä järjissäni. Läpäisin kai testin. Siellä oltiin huolissaan. Pienen nousun jälkeen reitti oli tylsän tasaista baanaa kohti Bossesia. Aloin taas nukahtelemaan seisaalleni, eikä mitään ollut tehtävissä. Tuli opittua paljon äärimmäisestä väsymyksestä ja sen käsittelystä. Tulee piste, missä mikään ei auta. Elimistö lyö virrat päältä, nukahdat liikkeessä ja silmät painuvat kiinni. Istuin kuuseen nojaamaan pienenä sateensuojana ja torkahdin. Vinkkinä kanssakilpailijoille – ei kannata suunnata sitä otsalamppua nukkuvan suuntaan ihan vaan mielenkiinnosta. Yleensä ollaan vielä hengissä ja otsalampun valo herättää nukkujan, ellei sitten ihan ole laput silmillä. Muutama tyyppi oli edessä pysähtyneenä ja heistä ukrainalainen tarjosi kaikille irtokarkkeja ihan vaan hereilläpysymiseen. Hän oli sellainen äitityyppi ja yritti pitää meitä kasassa ja pitää huolta, ettei kukaan nukahda. Jonkun olivat kuulemma herättäneet jostain ”ojasta”. Melkoinen Zombie – armeija. Tällä porukalla sitten tulimme muutaman kilsan Bossesiin, jonne saavuin kylmissäni ja märkänä vedenpitävistä varusteista huolimatta. Otin heti yhteyden uni-manageriin joka lupasin 1h30min punkan piakkoin. Hiippailin hänen perässään jonnekin kylän kivijalkaan, missä Zombie- armeija oli punkissa lepäämässä. Viivyin koko puolitoista tuntia yskien ja torkkuen, kunnes oli aika jatkaa matkaa. Sattumalta ukrainalaisen ja ranskalaisen kanssa lähdimme taas yhtämatkaa – annoin heidän kuitenkin mennä kun oli pakko pysähtyä pusikkoon. Viimeinen yö alkoi olla loppumetreillä, eroa cutoffiin oli kuitenkin vielä jotain 3h ja meno maistui. Sade jatkui, mutta noustessani ylös vuorta kohti Rifugio Frassatia (307km) tuumailin jo miten mahtava päivä tästä oli tulossa. Olin tulossa tämän järkyttävän ponnistuksen maaliin kaikkien vaiheiden jälkeen. Olo oli vahva ja mietin miten juhlin Courmayerissa. Toki tässä oli vielä pari huoltoa ja Malatra välissä, mutta suunnittelin jo ottavani lopultakin sen oluen viimeisessä huollossa ennen Courmayeria. This is going to be a FUCKING GREAT DAY!!! Vesisade alkoi muuttua lumisateeksi.... Lunta sateli hiljalleen ja arviolta Frassatiin oli ehkä 2-3km matkaa. Sain kiinni ukrainalaisen. Hän kertoi soittaneensa järjestäjille ja kysyneensä, miksi crampons (jääraudat) ei oltu suositeltu mukaan Ollomontissa. Hyvä pointti. Aloin tuumia, että piru vieköön, kun reitti muuttuu märäksi sohjoksi tai mudaksi, Malatran nousu ei varmaan ole helppo ilman rautoja. En siitä sen enempää murehtinut, mutta lumisade yltyi pikku hiljaa. Ehkä 15-20min myöhemmin olimmekin sitten lumimyrskyssä, mikä paheni vaakasuorassa kasvoihin piiskaavaksi ruoskaksi. Laitoin kellon navigoinnin päälle ja huomasin, että heijastimet/reittimerkinnät eivät vastanneet kellon reittiä. Perkele, tämäkin vielä. Lunta tuli nyt niin paljon, että edellisten kulkijoiden jäljistä ei ollut hajuakaan ja seuraavan reittimerkinnän näkeminen lampun valossa alkoi olla vaikeaa. Näimme jossain kaukana ylhäällä valoja, joista yksi saattoi olla auto. Huusimme sinne mutta äänemme hävisivät myrskyyn. Tulimme ehkä viisi minuuttia kun ukrainalainen sanoi olevansa paniikissa. Rauhoittelin häntä. Oma oloni oli epämukava ja ajattelin nyt olevan tosi kyseessä. Laskin, että hyväkuntoisena ja mukana olevalla energialla pysyisin varmasti pari tuntia liikkeessä ja lämpimänä, mutta ongelma oli se että kohta olisin vain kellon varassa ja nyt pois reitiltä. Huomasimme vahvan halogeenivalon suoraan ylhäällä ehkä muutaman sadan metrin päässä. Totesimme kuin yhteen ääneen, että tuonne, ja vedimme lumessa nelivetoa suoraan ylös kohti valoa mistään välittämättä. Ikuisuudelta tuntuneiden minuuttien jälkeen saavuimme valolle ja kyseessä oli joku vuoristoviranomaisen auto. Lunta tuli ihan tuiskuna. Helpotus oli suuri kun tajusimme tulleemme jollekin talolle. Luulin ensin että se oli Frassati, koska emme varmasti olleet kaukana, mutta kyseessä oli joku karjatila. Pari italialaista huusi viranomaiselle suoraa huutoa ilmeisesti siksi, että auto ei ollut ohjannut porukkaa turvaan vaan seissyt parkissa. Siellä pidimme lumisadetta muutaman tunnin 20-30 muun kilpailijan kanssa, ja odotimme lisäohjeita. ’Kun ensimmäinen järjestäjän edustaja saapui paikalle, hän kysyi haluaako joku luovuttaa. No, innokkaita ei ollut. Ihmettelin vähän tuota kysymystä. Ehkä tunnin jälkeen tuli tieto, että kilpailijat ohjataan oppaiden kanssa Courmayeriin. Hyvähyvä. Osa porukasta oli kyllä selvästi asennoitunut jo tuossa vaiheessa että kisa keskeytetään. Itsekin uskoin niin mutta pidin itseni valmiina lähtemään heti kun mahdollista. Auringon noustua menin ulos kuselle ja totesin että siellä oli upea talviaamu. Vain laskettelusukset puuttuivat. Lopulta tuli tieto, että kisa on keskeytetty ja saamme joko palata itse Bossesiin tai jäädä odottelemaan kyytiä alas. Muutama jäi odottelemaan, mutta suurin osa itse mukaanlukien, lähti kävelemään alas. Matkaa sinne tuli noin 9km joten Frassati ja kalja olivat olleet todella lähellä. Sain tiedon, että tänne ehtineet ovat Finishereitä. Hieno homma, mutta päällimmäisenä oli mielessä aamuyön tiukka tilanne ja se, että mahtoivatko kaikki osallistujat selvitä lumesta. Helikoptereita alkoi pörräämään, kun järjestäjät hakivat Glaciers- porukkaa prioriteetilla pois vuorilta. Itse hiippailin hyvillä mielin alas. Tämä oli nyt tässä enkä mitään asialle voinut. Toki myöhemmin tuli lievä harmitus siitä, että sen saanut kokea Malatraa ja laskeutumista maaliin, mutta olihan tässä nyt jo koettu koko ultratouhun täysi kirjo. Bossesissa yllättävän nopeasti pääsimme busseihin ja ne starttasivat kohti Courmayeria. Siellä makailin nurmikolla kunnes Niko ja Vesa tuli ystävällisesti auttamaan dropbagin noudossa. Sitten kävelin avojaloin Calzonelle ja Litran tuopille. Seuraavana päivänä kävimme juhlassa, mutta koska kyyti Geneveen oli lähdössä, hain finisher- palkinnot etukäteen. Lopuksi Suurkrediitit tuhansille vapaaehtoisille. Uskomaton ponnistus koko laaksolta. Tämä on todella vaativa kisa, mutta läpäistävissä joko kovalla harjoittelulla tai harjoittelulla ja päällä. Tuuriakin on oltava ripaus mukana. Maisemat ovat tietysti ihan mielettömän hienoja. Italia on hieno maa. Itse opin seuraavia asioita: suunnittele nukkumispaikat paremmin etukäteen (älä mene huonoihin). Vietä kolmessa tonnissa aikaa juuri ennen kisaa. Käy Alpeille treenaamassa muutama viikko ennne kisaa. Muutaman minuutin unet antavat muutaman kymmenen minuuttia lisäaikaa. Hommaa huoltaja ensi kerralla! Hyvin menivät: syöminen, jalkojen huolto/hiertymät, periksiantamattomuus. Ensimmäinen yö kisan jälkeen sängyssä tuntui että sänky oli kallellaan oleva kallio ja jouduin korjaamaan asentoani, että en tippuisi. Nyt kisasta on puolitoista viikkoa ja Garmin sekä keho ilmoittavat ”Strained”. Öisin ei juuri palautumista tapahdu edelleenkään. Sairastin flunssan piakkoin kisan jälkeen. Luonnollisesti ikinä ei ole palautuminen kestänyt näin kauaa. Pari kertaa olen käynyt kävelemässä, mutta ei nyt mitenkään jaksa muu kiinnostaa kuin syöminen ja lepo. Ensimmäisellä viikolla meni kaiken ruoan lisäksi suklaalevy päivässä ihan helposti. Kiitos perheelleni (”I got this”!). Kiitos sukulaiset, kaikki kaverit ja erityisesti kannustajaryhmä. Whatsup- ketju on taas jotain legendaarista! Ette usko miten paljon se auttaa. Kiitos Emil, Vesa ja Niko. Kiitos Mr Jumisko ja Lainema neuvoistanne ennen kisaa. Kiitos Footbalance pohjallisista ja kompressiosta. Mitä seuraavaksi? En tiedä, ollaan nyt TORilla hetken aikaa.

Vajaa viikko vierähtänyt Hampurin Ironmanista joka täydensi jonkunlaisen vähintäänkin alitajuntaisen tavoitteeni kymmenestä täydenmatkan kilpailusta. Valmistautuminen tähän alkukesän kisaan oli hieman ristiriitainen. Juuri nimeksikään ei pyöräkilometrejä tullut kerättyä ja muutenkin asenteella prässäämisen aloitus tuntui jälleen kerran jotenkin hankalalle. Positiivisena puolena sain tehdä ne määrät, joita kasaan tuli jokseenkin ilman vaivoja, kunnes noin 3 viikkoa ennen kisaa alkoi vielä toistaiseksi selittämätön juimiminen oikeaan jalkaan, mikä lopulta pakottikin ottamaan viimeiset viikot korostetun rauhallisesti. Särkylääkkeiden avulla koko jalkaa vaivannut jomotus antoi nukkua, mutta vielä päivää ennen kisaa tilanne veti mietteliääksi. Jo pelkästä kävelystä jalka tuntui ottavan itseensä niin, että yö meni pyörimiseksi. Hampuriin saavuimme tapojen mukaan jo perjantaina illalla, jotta kisaan valmistautumispäivään jäi riittävästi aikaa kuvioiden hoitoon. Hampurin kisan järjestelyt olivat helpot, vaihtoalueet vierivieressä aivan kilpailukeskuksen vieressä joka sijaitsi kaupungin ytimessä Raatihuoneentorilla. Kisapäivälle osui aivan törkeän hienoa keliä. Myös Saksassa kevät on ollut vähän tavallista viileämpää ja nytkin pieni jännitys oli, mihin lämpötilaan mittari kerkeää nousta ennen pyöräilyn alkua. Nyt kuitenkin sää vaikutti niin aurinkoiselle, että hihattomassa kisa-asussa starttaaminen ei tuntunut haastavalle päätökselle. Uimaosuus suoritettiin Binnenalster- ja Aussenalster järvissä, jotka yhdistyvät toisiinsa sillanalittavalla kanavalla, jossa uinti myös kulki. Tunnelma oli Ironmanstarttityyppisesti korkealla kun noin 2200 kilpailijaa lähtivät räpiköimään rolling startilla 17,5-asteisessa vedessä. Oma uintini sujui tasaisen tappavalla tahdilla, rennosti ilman mitään aikataulua ja lopulta nousinkin vedestä hyvävoimaisena 1h 14min kohdalla. Uinnista juoksu vaihtoalueelle itsessään ei ollut pitkä, noin 200m, mutta pitkulaiseksi suunniteltu vaihtoalue pistikin sitten kipittämään vähän enemmän pyöräilykengät jalassa. Oma mankelini oli arviolta noin 400m päässä vaihtoteltalta ja järjestäjän mielipide oli, että ilman kenkiä ei juosta. Pyörään läksin niin ikään ilman painetta vauhdista. Takaraivossa toki ajatus, että yli 30 keskari pitäisi saavuttaa jotta kotiin kehtaa mennä. Kauden pyöräkilometrit ennen kisaa olivat maantiellä kokonaista 280km, joten mitään odotusta kunnosta ei oikein voinut ollakaan. Pyöräilyn ekat 20km kiemurreltiin kaupungin alueella, jossa sielläkin mielestäni kurvit olivat lähes järestään ihan loivia ja itseäni ne eivät päässeet häiritsemään. Ennakkoon olin lukenut tarinoita, joissa sanottiin reitillä olevan paljon junanraiteita satama-alueella, mutta reittiä on ilmeisesti rukattu edellisistä vuosista, sillä näitäkään en paria ylitystä enempää bongannut. Reitti oli kokonaisuutena todella tasainen ja varmaan huonommalla kelillä tuuliherkkä, mutta nyt se näytti parastaan. Letkoja syntyi ja välillä mentiin liiankin nipussa selkä pystyssä ajaen. Pääsinkin jälleen kerran tuohon osaan kenelle sininen kortti ja 5min peesausrangastus heilahti. Minussa on varmaan joku magneetti, sillä tämä oli nyt jo kolmas kerta kun näin käy, vaikka jälleen kerran mielestäni noita säädettyjä rajoja suurimmaksi osaksi koitin kunnioittaa. Noh, tuo pieni hengähdystauko noin 50km kohdalla ei hommaa sotkenut loistavassa noin +23 asteen säässä, jossa tuulikin pysyi maltillisena koko kisan ajan. Matka taittui, maha toimi, tuttuja selkiä vilisi ohi ja taas hetken päästä saavutin ne jne. Voimat pysyivät tasaisella syötöllä hyvin yllä ja juoksuvaihtoon tulin hymyssäsuin, ilman oikeastaan mitään isompia tuntoja jaloissa. Niin monet kerrat tässä kohtaa on kivusta huudettu, joten "lähes" kivuton on hyvä termi. Vaihtoalueella edessäni noin 20m edellä juossut kanssaurheilija kupsahti yllättäen maahan, ilmeisesti lämpöhalvauksen tms. seurauksena. Järjestäjien väki oli nopeasti paikalla ja itse en joutunut tuohon edes juuri hidastamaan. Näky kuitenkin muistutti, että mennään nyt ihan maltilla tässä kelissä, joka taisi lopulta käväistä pilvettömässä vaiheessa myös helteen puolella. Pyöräily taittui aikaan 5:35, johon ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Juoksu kiemurteli lähellä Raatihuonetta ja uintiosuudella tutuksi tulleiden järvien rantoja ja puistoja neljänä kierroksena. Juoksu oli niinikään hyvin tasaista maastoa ja yleisöä oli reitin varrelle tullut reilusti kaikkialle. Osaltani kaikki sujui hyvin tasaisen tappavalla tahdilla. Kilometrit vähenivät tasaisen varmasti ja hyvillä mielin meni hienossa kelissä tämäkin osuus uskomattoman kivuttomasti. Kivusta mainitakseni, ostin viime syksynä ensimmäisen kerran toisenlaiset lenkkarit Niken Pegasusten tilalle varmaan kymmeneen vuoteen, Hokat - tämä kortti ei ollut hyvä veto ja puolesta välistä eteenpäin juoksua oli selvää että tänä kesänä vaihdellaan kynsiä. Mikäli vielä joskus tällaisia matkoja juoksen niin selkeää on, että paluu Pegasuksiin on varma. Juoksu kaartui maaliviivalle ajassa 4:08 ja olin edelleen todella hyvissä ruumiin ja sielun voimissani - tämä oli oikeasti silkkaa nautintoa kokonaisaikaan 11h 13min Hampuriin olin saanut mukaan kannustusjoukkoja vaimon lisäksi Tuomaksen ja Sirpan, kiitos myös heille kovasta kannustuksesta jota sitten viimeisteltiinkin pitkin viikkoa pitkin Hampuria. Suosittelen Hampurin kisaa lämpimästi kaikille, ja erityisesti ensikertalaisille jotka hakevat hyvin järjestettyä, järkevällä maastolla, isoissa ympyröissä tapahtuvaa kokemusta. 5.6. Uinti 3,8km (74min), Pyöräily 180km (335min), Juoksu 42,2km (248min) 19.6. Sali 60min 21.6. Juoksu 6km (32min) + sali 30min 22.6. Pyöräily maastossa 16,2km (60min) 29.6. Sali 45min 30.6. Juoksu 8,4km (45min), pyöräily 18,5km (45min) 2.7. Sali 60min 4.7. Sali 45min 8.7. Juoksu 7,4km (37min) 9.7. Sali 45min 10.7. Juoksu 13,1km (72min) 11.7. Sali 45min 13.7. Juoksulenkki 8,3km (49min) 14.7. Sali 60min 15.7. Juoksulenkki 11km (60min) 16.7. Juoksulenkki 16,2km (95min) 18.7. Juoksulenkki 10,2km (58min) 19.7. Pumppi 55min 20.7. Pyöräily 47,4km (101min) 21.7. Sali 45min 22.7. Sali 60min 26.7. Sali 60min 27.7. Juoksulenkki 15km (76min) 28.7. Sali 60min 4.8. Sali 45min 6.8. Sali 60min 7.8. Sali 60min 8.8. Juoksulenkki 15km (80min) 9.8. Pyöräily 38,9km (77min) 10.8. Juoksu 10km (49min) 11.8. Sali 45min 13.8. Sali 60min 30.8. Sali 60min 31.8. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min 1.9. Juoksu 8km (61min) 2.9. Juoksu 10km (54min) 4.9. Sali 30min 5.9. Spinning 60min 6.9. Pyöräily maastossa 33km (140min) 7.9. Sali 60min 9.9. Sali 60min 11.9. Sali 60min 12.9. Juoksulenkki 10km (63min) 17.9. Juoksulenkki 20km (110min) 18.9. Sali 45min, Spinning 70min 19.9. Juoksumatto 10min (2,1km) + sali 35min 20.9. Spinning 45min (153W), sali 60min 21.9. Juoksulenkki 5,1km (30min) + lihaskunto 15min 22.9. Spinning 45min (182W), sali 50min 23.9. Sali 60min 29.9. Spinning 30min (140W), Sali 30min 1.10. Spinningtunti 60min + Pump 50min 2.10. Juoksulenkki 21,1km (120min) 3.10. Spinning 45min (157W), sali 45min 4.10. Spinning 45min (177W), spinningtunti 60min 9.10. Pyöräily maastossa 27,1km (165min) 15.10. Spinningtunti 55min 16.10. Pump 60min + spinningtunti 55min 17.10. juoksumatto 10min (2,2km) + sali 35min 18.10. Spinning 45min (147W), juoksu 10km (53min) 19.10. Spinning 30min (160W) + lihaskunto 20min, sali 45min 20.10. Spinning 30min (198W) + lihaskunto 20min, juoksu 8km (48min) 22.10. sali 60min 25.10. Sali 50min 30.10. Sali 60min 31.10. Spinning 30min (186W) + lihaskunto 20min. Spinningtunti 65min 1.11. Spinning 45min (144W), juoksu 10km (53min) 2.11. Spinning 30min (155W)+lihaskunto 20min, Pump 60min 3.11. Spinning 30min (162W)+lihaskunto 4.11. Juoksu 10km (55min), sali 30min 12.11. Sali 55min 13.11. Juoksulenkki 9,1km (52min), Pump (55min) + Spinningtunti 75min 14.11. Spinning 30min (169W)+lihaskunto 20min 15.11. Uinti 2km (42min), juoksumatto 10min (2km) + sali 40min 16.11. Spinning 40min (189W) + lihaskunto 20min 17.11. Spinning 40min (155W) + lihaskunto 20min, pump 50min + spinningtunti 45min 18.11. Sali 45min 20.11. Sali 60min, Uinti 1km (21min) 21.11. Sali 60min 22.11. Juoksulenkki 10,2km (55min) 27.11. Juoksumatto 15min (3,3km) + sali 30min 28.11. Spinning 30min (177W) + lihaskunto 20min, Spinningtunti 65min 29.11. Sali 45min 30.11. Spinning 30min (156W) + lihaskunto 20min 1.12. Spinning 30min (182W) + lihaskunto 20min, Pump 50min + spinningtunti 45min 2.12. Spinning 30min (162W) + lihaskunto 20min 3.12. Sali 45min 18.12. Sali 45min 19.12. Sali 45min 21.12. Sali 60min 22.12. Sali 60min 29.12. Sali 60min 30.12. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min 31.12. Spinning45min + pump 55min 1.1. Spinning 60min (177W) + lihaskunto 20min 2.1. Spinning 45min (166W), sali 45min 8.1. sali 45min 9.1. Spinning 45min (170W), sali 45min 10.1. Sali 60min 11.1. Spinning 30min (144W), sali 50min 13.1. Spinning 45min (163W), sali 60min 14.1. Sali 60min, vesijuoksu 30min + vesijumppa 30min 15.1. Uinti 2,2km (45min) 16.1. Sali 60min 17.1. Sali 60min 19.1. Spinningtunti 60min 20.1. Sali 45min 28.1. Sali 70min 29.1. Sali 80min 31.1. Spinning 45min (175W), sali 60min 1.2. Spinning 30min (152W), sali 60min 2.2. Spinningtunti 60min 3.2. Spinning 30min (161W) , Sali 60min 4.2. Hiihtolenkki 17,8km (73min) 5.2. Sali 75min 6.2. Spinning 45min (181W) 7.2. Spinning 60min (136W), sali 60min 8.2. Juoksumatto 49min (10km) 9.2. Uinti 2km (40min) 10.2. Juoksumatto 10min (2,1km) + sali 50min 11.2. Hiihto 18,5km (75min) 14.2. Sali 60min 15.2. Juoksumatto 20min (4,2km) + sali 45min 16.2. Sali 30min + uinti 2km (40min) 18.2. Spinning 100min (164W) 19.2. Sali 45min + juoksumatto 30min (6,3km) 20.2. Sali 60min 21.2. Sali 45min + juoksumatto 20min (4,3km) 22.2. Sali 60min 23.2. Spinning 40min (161W), spinningtunti 60min 24.2. Sali 60min 25.2. Hiihto 30,2km (131min) 28.2. Sali 60min 1.3. Juoksulenkki 17,9km (98min) 2.3. Sali 70min 3.3. Sali 35min + juoksumatto 30min (6,3km) 4.3. Juoksulenkki 21,1km (128min) 5.3. sali 65min 7.3. Juoksulenkki 12,2km (66min) 8.3. Sali 70min 9.3. Spinning 30min + lihaskunto 20min, sali 60min 10.3. Sali 60min 11.3. Juoksu 21,2km (113min) 14.3. Sali 60min 15.3. Sali 60min 17.3. Sali 60min 18.3. Juoksu 21,1km (112min) 19.3. Juoksu 22,2km (135min) 20.3. Sali 60min 21.3. 10km (48min) 22.3. Sali 60min 23.3. Juoksu 13,4km (71min) 24.3. Sali 60min 25.3. Juoksumatto 90min (17km) 28.3. Sali 55min 30.3. Spinning 30min (156W), juoksulenkki 14km (75min) 31.3. Sali 60min 1.4. Juoksulenkki 21,1km (115min) 2.4. Spinningtunti 65min 3.4. Sali 40min + juoksumatto 30min (6,3km , 6 spurttia) 4.4. Juoksulenkki 10km (49min) 6.4. Spinning 45min 7.4. Juoksulenkki 23km (130min) 13.4. Juoksulenkki 10km (51min) 16.4. Juoksulenkki 24km (127min) 17.4. Sali 60min 18.4. Juoksulenkki 6,6km (40min) 19.4. Sali 60min 21.4. Juoksulenkki 20km (105min) 25.4. Sali 60min 26.4. Juoksulenkki 10,6km (55min) 27.4. Sali 60min 29.4. Juoksulenkki 21,1km (110min) 2.5. Sali 60min 3.5. Juoksulenkki 14km (69min) 4.5. Sali 50min 6.5. Juoksulenkki 16,6km (90min) 8.5. Juoksulenkki 7km (38min) 9.5. Juoksulenkki 9,4km (66min) 10.5. Juoksulenkki 5km + lihaskunto 30min 16.5. Juoksumatto 45min (9km, spurtteja) 17.5. Juoksumatto 20min (4km) + sali 40min 18.5. Sali 60min 19.5. Juoksulenkki 21,1km (116min) 23.5. Juoksumatto 3,2km (15min) + sali 45min 24.4. Juoksulenkki 8km (57min) + lihaskunto 30min 25.5. Juoksulenkki 11km (54min) 27.5. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min 28.5. Juoksulenkki 12,3km (60min) 30.5. Sali 45min 1.6. Juolksulenkki 6km (30min) 3.6. Juoksu 42,2km (205min) Tukholman maraton 8.6. Sali 60min 10.6. Sali 60min 12.6. Sali 60min 14.6. Juoksu 10km (54min) 15.6. Sali 60min 19.6. Sali 60min 21.6. Sali 60min 27.6. Juoksu 10km (54min), Uinti 2km (40min) 28.6. Sali 60min 29.6. Sali 60min 30.6. Sali 60min 9.7. Sali 60min 10.7. Sali 60min 11.7. Juoksu 10,5km (60min) 12.7. Pyöräily 103,9km (230min) 15.7. Sali 60min 19.7. Sali 45min 20.7. Sali 30min 22.7. Juoksulenkki 10,3km (60min) 23.7. Sali 60min 25.7. Sali 60min, juoksulenkki 16,7km (90min) 26.7. Sali 60min 27.7. Juoksulenkki 7km (40min) 1.8. Sali 60min 2.8. Juoksulenkki 9km (70min), 3 mäkivetoa korkiksella 3.8. Sali 60min 5.8. Juoksulenkki 10,8km (60min) 8.8. Juoksulenkki 10km (55min), Juoksumatto 10min (2,2km)+sali 50min 10.8. Juoksu 8km (48min), Sali 60min 12.8. Juoksu 9,4km (64min) 14.8. Sali 70min 15.8. Juoksu 10,5km (60min) + lihaskunto 20min 16.8. Sali 70min 17.8. Juoksu 10km (55min) 21.8. Spinning 45min (158W), sali 60min 22.8. Spinning 45min (155W), juoksu 15,3km (90min) 23.8. Padel 60min 24.8. Spinning 45min (163W), sali 60min 25.8. Spinning 45min (159W), sali 60min 28.8. Lihaskunto 45min 30.8. Sali 60min 31.8. Juoksumatto 15min (3,1km) + lihaskunto 45min 1.9. Juoksulenkki 11km (60min) 5.9. Lihaskunto 45min 6.9. Spinning 45min (176W), sali 45min 7.9. Lihaskunto 45min 8.9. Juoksulenkki 11km (75min) 20.9. Lihaskunto 45min 21.9. sali 60min 22.9. lihaskunto 45min 23.9. sali 70min 24.9. sali 70min 25.9. Sali 45min 26.9. Juoksumatto 15min (3,1km) + sali 60min 27.9. Spinning 60min (170W, ks 132) 28.9. Lihaskunto 30min, Sali 60min 29.9. Juoksulenkki 16km (91min) 1.10. Juoksumatto 10min (2,2km) + lihaskunto 55min, Spinningtunti 70min 2.10. Spinning 45min (138W, ks 124), sali 60min 3.10. Spinning 30min (157W)+lihaskunto 35min 4.10. Juoksulenkki 11,5km (63min) 5.10. Spinning 45min (161W ks. 127), spinningtunti 65min 6.10. Juoksumatto 10min (2,2km)+sali 50min 9.10. Sali 60min 10.10. Uinti 2km (40min), Juoksumatto 10min (2,2km)+ sali 55min 11.10. Juokumatto 45min (8,9km) 12.10. Juoksulenkki 15km (85min) 13.10. Sali 60min 14.10. Sali 55min, spinning 65min (W175 ks. 139) 15.10. Sali 60min 16.10. Juoksumatto 15min (3,2km) + sali 45min 17.10. Spinning 45min (158W ks. 129), Spinnintunti 50min 18.10. Sali 60min 19.10. Sali 50min, Juoksumatto 90min (17km) 20.10. Sali 60min 23.10. Sali 45min 25.10. Juoksumatto 10min (2,2km)+sali 55min 26.10. Sali 60min 27.10. Sali 60min 28.10. spinning 120min (164W ks.133) 29.10. Lihaskunto 60min (testi+sali) 30.10. Spinning 45min (163W ks. 128), sali 50min 31.10. Sali 50min, spinningtunti 55min -> (lokakuu 2098 min) 1.11. Spinning 45min (123W), juoksumatto 10min (2,2km)+sali 35min 2.11. Juoksumatto 53min (10km), sali 45min 3.11. Spinning 45min (170W ks 129) 5.11. Sali 60min 6.11. Juoksumatto 30min (5,8km) + sali 30min 8.11. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min 9.11. Uinti 1,5km (30min)t, sali 60min 10.11. Juoksumatto 30min (6km) + sali 20min 14.11. Sali 45min 15.11. Juoksumatto 20min (4km) + sali 25min 16.11. Sali 60min 17.11. Sali 30min 18.11. Sali 60min 20.11. Sali 60min 21.11. Sali 60min 22.11. Sali 45min 30.11. Sali 60min -> (marraskuu 1018min) 1.12. Sali 30min 6.12. Sali 60min 7.12. Sali 60min 8.12. Sali 45minx, spinning 120min (154W) 9.12. Juoksumatto 30min (5,8km) + sali 30min. 10 12. Sali 60min 11.12. Spinning 45min (164W), sali 55min 12.12. Juoksumatto 51min (10km) 13.12. Sali 30min 14.12. Sali 60min 15.12. Spinning 45min (159W) 18.12. Sali 60min 19.12. Sali 60min 20.12 Sali 60min 21.12. Sali 60min 23.12. Sali 60min 24.12. Sali 60min 25.12. Sali 60min, hiihto 10km (55min) 26.12. Hiihto 10km (55min), spinning 120min (141W) 27.12. Sali 45min, sali 30min + juoksumatto 30min (5,8km) 28.12. Sali 45min + Juoksumatto 45min (9km) 29.12. Uinti 2km (40min), sali 70min 30.12. Sali 40min + Juoksumatto 60min (11,6km ks. 144) 31.12. Sali 50min + Cross-trainer 45min (ks. 127) -> joulukuu 1871 3.1. Sali 70min 4.1. Cross-trainer 60min (ks. 139) + lihaskunto 10min 5.1. Cross-trainer 30min + sali 40min 6.1. Sali 80min, spinning 130min (170W ks.135) 7.1. Juoksumatto 75min (14,3km ks. 142)+lihaskunto 15min, sali 50min 8.1. Spinning 45min (163W ks. 123), sali 45min 9.1. Juoksumatto 45min (8,4km ks. 142), sali 45min + cross-trainer 30min (ks. 123) 10.1. Juoksumatto 90min (16,8km ks. 145) 11.1. Sali 45min, Sali 45min + cross-trainer 30min (ks. 124) 12.1. Spinning 45min (140W ks. 120), sali 60min 15.1. Sali 60min 16.1. Cross-trainer 90min (ks. 135) 17.1. Sali 70min 18.1. Uinti 2,1 km (42min) 20.1. Sali 60min, Spinning 120min (174W, ks. 141) 21.1. Juoksumatto 60min (12,1km vetoja ks. 155), sali 75min (1662) 22.1. Spinning 45min (145W ks. 121), Sali 60min 23.1. Sali 45min, Juoksumatto 60min (11km ks. 142) 24.1. Spinning 45min (149W ks. 116), sali 60min 25.1. Sali 60min 26.1. Juoksumatto 30min (5,5km) + Cross-trainer 30min 27.1. Hiihto 10,5km (44min ks.142, Sali 45min + Juoksumatto 30min (6,3km ks. 152 intervalleja) 28.1. Sali 70min 29.1. Cross-trainer 45min (ks. 127), Cross-trainer 90min (ks. 140) 30.1. Sali 75min 31.1. Sali 60min (tammikuu 2556) 1.2. Cross-trainer 120min (ks. 138) 2.2. Sali 60min 3.2. Juoksumatto 90min (17,8km ks. 150) 4.2. Sali 65min, spinning 55min (177W ks. 133) 5.2. Sali 60min 6.2. Spinning 45min (145W ks. 115), Cross-trainer 120min (ks. 119) 7.2. Sali 45min, sali 55min, spinning 60min (136 ks. 115) 8.2. Juoksumatto 60min (11km ks. 135) 9.2. sali 45min + juoksumatto 30min (6,4km ks. 148) 13.2. Sali 65min 14.2. Crosstrainer 75min (ks. 150) flunssa teki tulojaan. 18.2. Sali 70min 19.2. Sali 45min + crosstrainer 30min (ks. 131) 20.2. Spinning 30min (151W), sali 45min + crosstrainer 45min (ks. 141) 21.2. Juoksumatto 60min (11,6km ks. 143), sali 60min 22.2. Spinning 50min (ks. 111), sali 60min 23.2. Juoksumatto 90min (17,7km ks.148) 27.2. Sali 30min + juoksumatto 30min (5,2km ks.) 28.2. Juoksumatto 90min (16,7km ks. 136) 29.2. Sali 70min (helmikuu 1855) 1.3. Sali 60min 2.3. Sali 60min, spinning 180min (155W, ks. 137) 3.3. Juoksumatto 115min (21,5km) + lihaskunto 15min 4.3. Spinning 45min (ks. 120), sali 60min 5.3. Juoksumatto 60min (10km ks. 129), sali 60min 6.3. Spinning 120min (171W ks. 134) 7.3. Sali 45min, Cross-trainer 60min (ks. 125) 8.3. Spinning 45min (156W ks. 124), sali 60min 9.3. Juoksumatto 110min (21,1km ks. 144) 11.3. Sali 45min 12.3. Juoksumatto 60min (12km ks. 143) 13.3. Sali 45min + cross-trainer 30min (ks. 132) 16.3. Juoksumatto 120min (21,1km) 17.3. Sali 75min, Juoksumatto 60min (12,3km) + kuntopyörä 60min (yhdistelmä 30+30+20+20+10+10 ks. 139) 18.3. Spinning 45min (ks. 110), Sali 60min 19.3. Spinning 60min (160W ks. 124), Juoksumatto 60min (10,3km ks. 137) 20.3. Sali 60min 21.3. Juoksumatto 60min (11,7km ks. 142), Sali 45min 22.3. Sali 45min + crosstrainer 30min (ks. 124) 24.3. Sali 30min + juoksumatto 30min (6,4km), uinti 1km (21min) 25.3. Sali 45min, croostrainer 60min (ks. 139) 26.3. Sali 45min + crosstrainer 30min (ks. 145) 27.3. Sali 60min 28.3. Juoksulenkki 11,8km (68min) 31.3. Kuntopyörä 60min + juoksumatto 60min (11,1km) (yhdistelmä 30+30+20+20+10+10 ks. 125) 1.4. Sali 55min + cross trainer 45min (ks. 121) 2.4. Sali 45min, Sali 30min + crosstrainer 30min (ks 129), spinning 110min (116W, ks. 118) 3.4. Kuntopyörä 45min + crosstrainer 45min (yhdistelmä 20+20+15+15+10+10 ks. 127) 4.4. Sali 60min 5.4. Crosstrainer 45min (ks. 116), sali 60min 6.4. Kuntopyörä 90min + crosstrainer 30min + lihaskunto 15min 8.4. kuntopyörä 60min 9.4. Juoksulenkki n. 16,8km (92min) 10.4. Crosstrainer 45min + kuntopyörä 45min (yhdistelmä 20+20+15+15+10+10) 11.4. Crosstrainer 45min + kuntopyörä 45min 12.4. sali 60min 13.4. Kuntopyörä 90min + juoksumatto 90min (17,2km) (yhdistelmä 45+45+30+30+15+15) 14.4. Kuntopyörä 60min + crosstrainer 60min (yhdistelmä 30+30+20+20+10+10) 15.4. Spinning 60min (170W), sali 45min 16.4. Sali 45min, juoksumatto 60min (11,6km)+kuntopyörä 60min (yhdistelmä 30+30+30+30) 17.4. Spinning 45 (140W)

Niin siinä jälleen lopulta kävi, että viivalla nähtiin. Tällä kertaa Tahkon IM, kisaamista ekan kerran Suomen kamaralla sitten vuoden 2016. Valmistautuminen on ollut kuluneen vuoden vähintäänkin haastavaa ja vaihtelevaa. Töissä on menty hurjemmalla kuormalla kuin koskaan, mikä loi tunteen että hallitun harjoittelun päälle ei oikein päässyt. Tuli jaksoja, jolloin ei vaan ollut virtaa keskittyä pidempiin hyviin treeneihin. Kevyttä tekemistä tuli pohjalle kuitenkin ihan kohtuullinen määrä ja viimeisen noin 1,5 kuukauden aikana sai jonkunlaisen itsevarmuuden, että kunto riittää kohtuulliseen suoritukseen. Tavoitteita ajan suhteen en ollut tällä kertaa asettanut, vain ajatus että kunto heiluisi jossain samoissa havinoissa kuin edellisinä vuosina ja taistelu köpöytymistä ja aikaa vastaan olisi jälleen yhden vuoden pidemmällä. Torstai-iltapäivällä läksin Kouvolasta ajelemaan kohti Kuopiota, jonne puolisko oli saapumassa vielä illalla eri suunnasta junalla. Pyörän sai nostettua kokonaisena auton peräkonttiin ja normaalia häsäämistä nyssäköiden kanssa ei tällä kertaa tarvinnut paljon stressata. Sää suosi torstai-iltana ja perjantaina Kuopiossa, jossa oli mukava katsella kaupunkia. Perjantain ohjelmaan kuului myös luonnollisesti käytännön järjestelyt Tahkolla, jossa ilmottautumiset, vaihtopaikat jne. olivat mukavan kompaktilla alueella. Pyörä- ja juoksuvaihtojen nyssäkät jätettiin tällä kertaa pyörän viereen maahan, jossa vaihdotkin siis suoritettiin ilman suurempia fasiliteetteja. Penkki olisi ollut tervetullut lisä vaihtojen yhteyteen, johon muualla on tottunutkin. Toinen silmiinpistävä puute oli pisuaarien puute vaihtoalueelle tullessa. Muutama bajamaja löytyi, mutta selvää oli että ruuhkia on luvassa. Sääennusteita tarkkailtiin jo pitkin viikkoa, että mihin kohtaan sadekuurot ja tuulisemmat jaksot ovat ajoittumassa. Vielä pitkään perjantaille näytti, että sateet kiusaavat kisaa vasta illalla, joten huolta sen suhteen ei tuntunut olevan. Lauantai aamuna startattiin tunnin mittaiselle siirtymälle Kuopiosta kohti Tahkoa puoli kuuden maissa. Tunnelma oli rauhallinen ja keli mitä mainioin. Taivas näytti pilvettömälle ja tuulen virettä ei ollut juuri nimeksikään. Sääennusteissa kuitenkin povattiin jo puolille päivin ensimmäisiä kuuroja ja yhtenäisempää sadetta hyvissä ajoin iltapäivällä. Myös lisääntyvää puuskittaista tuulta näkyi ennusteissa jo pyöräosuutta ajatellen. Tämä hetken mietitytti vaatetuksen valinnassa, mutta päätin kuitenkin lähteä pelkällä kisatrikoolla pyöräilyyn, mikä lopulta olikin oikea valinta. Uintiosuus käytiin Tahkon laskettelurinteiden edustalla olevassa järven lahdessa. Reitti oli äärimmäisen selkeä ja miellyttävä. Rantaa ja keskelle viritettyjä poijuja seuraillen ei voinut eksyä vaikka aurinko nousikin häikäisemään kokoajan komeammin uinnin edetessä. Veden lämpötilakin oli leppoisat vähän yli 20 astetta, täydellistä. Omat uintitreenit olivat tänä vuonna käytännössä nolla. Pari hassua uimahallikäyntiä ihan alkukesästä, mutta esimerkiksi järvessä en ollut käynyt kertaakaan. Tämä osittain myös siksi, että olkapää on tykännyt kipeytyä rasituksesta välillä pitkin kesää. Tästä sainkin hyvän tekosyyn jättää nekin vähäiset uintikerrat väliin. Kisa lähti kuitenkin käyntiin erittäin hyvin. Hakeuduin tavalliseen tapaani koko matkaksi ulkoreunaan. Vaikka ylimääräisiä metrejä varmasti tuleekin, tilaa löytyy kuitenkin aina huomattavan paljon paremmin kuin ruuhkaisella sisäradalla. Osallistujamääräkin kisassa oli todella maltillinen, reilusti alle 800 henkeä, joten tilaa kyllä riitti. Uinti eteni tasaisen varmasti eikä olkapääkään sen suurempia tuntemuksia antanut, mitä nyt vähän väsymyksen myötä viimeisellä kilometrillä. Nousin järvestä hyvävoimaisena ja kuinka ollakaan vaihtoalueelle tullessa kaikki bajamajat olivat varattuja ja jonoa jo syntynyt. Olen käytännössä jokaisessa kisassa pysähtynyt tässä kohtaa pit stopille, mutta nyt päätin ottaa riskin josko tuo olotila tasottuisi pyörän selässä. Uintiaikani painui 1:17 pintaan joka on ihan ok panostukseen nähden. Vaihto sujui leppoisasti ja sää oli mitä mainioin polkemiselle. Tahkon pyöräreitti tiedettiin jo etukäteen vaihtelevaksi. Mäkeä on käytännössä koko ajan, ei pitkiä eikä aivan pohjia myöden raastavia, mutta lepohetkiä ei juurikaan reitillä suotu. Ensimmäiselle kääntöpaikalle ja vielä takaisinpäin Varpaisjärvelle asti matka sujui leppoisasti. Tämän jälkeen tuuli alkoi hiljallleen antaa merkkejä nousemisesta. Pieni kilpailijoiden määrä näkyi hyvin myös pyöräosuudella ja välillä meni pitkiäkin osuuksia aivan soolona edeten. Pilvipoutainen keli teki tankkaamisen tässä kisassa helpoksi. Tärkeintä oli vain pitää itsellä mielessä, että mättöpullon energiaa, johon laskujeni mukaan sain upotettua noin 380g hiilihydraattia, tuli otettua tasaisin väliajoin. Mitään suurempaa notkahdusta energioissa ei tullutkaan. Jälkimmäisellä lenkillä tuuli alkoi paikoin olla jo melko puuskittaista. Tämä näkyy hyvin myös väliajoissa, joissa yksi tunti näytti tulleen noin 24km/h keskinopeudella. Matka toki vei parasta terää vauhdista, mutta tyytyväinen mieli jäi pyöräilyn kokonaisajasta 5:50. Kohtuullisen vaativa reitti ja takana koko kesänä harjoituskilometrejä noin 1300km eivät juuri parempaan olisi voineet edellytyksiä mielestäni antaakaan. Toinen vaihto sujui niinikään ihan sujuvasti ja nyt bajamajallekaan ei jonoa enää ollut. Juoksuun lähtö tuntui kohtuullisen hyvälle. Selkä antoi pieniä merkkejä, mutta tottui hyvin nopeasti tasaisen raastavaan tahtiin. Juoksureitti kierteli neljänä kierroksena Tahkon kylällä, Tahko keskuksessa ja golf-kentällä. Juoksureittiä en ollut osannut ennakoida kovinkaan raskaaksi, se kuitenkin sitä oli. Jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, ei hetken rauhaa tasaisella. Rehellisesti sanoen on vaikea ymmärtää miksi se tuollaiseksi oli suunniteltu. Polkujuoksukisat ja extreme triathlonit on erikseen niitä kaipaaville, aiemmin en ole moiseen raastamiseen törmännyt. Sadekin otti mukavaa roolia noin 5km juoksun jälkeen. Ensin sade oli tasaista reilua sadetta joka viimeisteltiin noin 30 minuutin kaatosateella. Vettä kertyi lätäköihin reilusti ja paikka paikoin hiekkatiet olivat melkoisen kuraisia. Myös lämpötila laski hetkellisesti todella alas ja tunnelma kävi välillä jo inhottavan viileäksi. Monille tuo aiheutti käsittääkseni jopa keskeyttämisiä, mutta onneksi sää lopulta poutautui ja lämpö palasi muutaman asteen takaisinpäin. Oma juoksuvauhti pysyi muutaman ensimmäisen kilometrin ”huippuvauhdin” jälkeen varsin tasaisena eikä suurempaa kyykähtämistä päässyt tapahtumaan. Juoksuaika painui 4:17 tasoon ja maalissa kokonaisaikana 11:34 oli erittäin tyydyttävä. Läksin hakemaan leppoisaa rentoa suoritusta ja näin jälkikäteen sellainen se lopulta olikin. Kelloa en kantanut kisan aikana mukana ollenkaan vaan painoin tunteella eteenpäin sopivasti itseäni haastaen, mutta missään vaiheessa en ihan limiteille joutunut. Maalissa olin erittäin hyvävoimaisena ja tyytyväisenä. Perinteiselle karaokellekin jäi vielä Kuopiossa hyvin virtaa, vaikka koronan vuoksi se kovin lyhyeksi jäikin. 14.8. Uinti 3,8km (77min) + Pyöräily 182km (350min) + Juoksu 42,2km (257min) 17.8. Sali 50min 18.8. Juoksumatto 10min (2,1km) + sali 40min 22.8. Juoksumatto 15min (3,3km) + sali 35min 23.8. Spinningtunti 50min 24.8. Juoksulenkki 9,6km (45min) 25.8. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 35min 26.8. Juoksumatto 10min (2,1km) + sali 35min Syyskuu (1023min) 2.9. juoksumatto 15min (3,3km) + spinningtunti 50min 3.9. sali 45min 5.9. maastopyöräily 31,5km (113min) 13.9. Juoksumatto 15min (3,3km) + sali 45min 14.9. Sali 50min 15.9. Sali 45min 17.9. Juoksulenkki 12,5km (60min) 18.9. Spinningtunti 45min + Pump (60min) 19.9. Sali 55min 21.9. Spinningtunti 65min 22.9. Sali 60min 24.9. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min 25.9. Juoksumatto 10min (2,3km) + sali 50min 27.9. Sali 60min 29.9. Sali 60min 30.9. Juoksumatto 10min (2,3km) + sali 50min Lokakuu (1313min) 2.10. Spinningtunti 60min + Pump (60min) + venyttelytunti 30min 3.10. Pyöräily 17,5km (70min) maastossa 5.10. sali 40min 6.10. juoksulenkki 10km (49min) 7.10. spinning 45min (142W) 8.10. juoksumatto 10min (2,1km) + sali 35min 10.10. sali 70min 12.10. Sali 60min 13.10. Sali 50min 14.10. Sali 30min + uinti 1,5km (30min) 18.10. Spinning 45min (165W), Spinningtunti 55min 19.10. Spinning 45min (180W) 20.10. Juoksumatto 10min (2,3km)+sali 35min 21.10. Spinning 45min (195W), juoksulenkki 8,2km (50min) 22.10. Spinning 45min (144W), juoksumatto 10min (2,3km) + sali 35min 26.10. Juoksumatto 10min (2km) + sali 35min 28.10. Sali 60min 29.10. Juoksumatto 15min (3,3km) + sali 45min 30.10. Spinningtunti 50min 31.10. Juoksulenkki 14km (74min) Marraskuu (750min) 2.11. Spinning 45min (160W), pump 60min 3.11. spinning 45min (165W) 4.11. juoksumatto 20min (4,3km) + sali 40min 11 11. sali 45min 12.11. sali 45min 13.11. juoksulenkki 9,5km (50min) 14.11. pump 60min 15.11. Spinning 30min (147W), spinningtunti 55min 16.11. Spinning 45min (143W), juoksumatto 10min (2,2km) + sali 35min 17.11. Juoksumatto 10min (2,1km) + sali 35min 18.11. Spinning 30min (160W) 23.11. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 35min 28.11. Juoksumatto 15min (2,9km) + sali 45min 29.11. Spinning 45min (182W) 30.11. Spinning 45min (153W), Juoksumatto 15min (3,3km)+sali 30min Joulukuu (1290min) 1.12. Spinning 45min (157W) 2.12. Juoksumatto 15min (3,4km) + sali 30min 3.12. Spinning 45min (154W) 8.12. Sali 45min 9.12. Uinti 1,5km (30min) 10.12. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 35min 11.12. Spinnintunti 45min + pump 60min 12.12. pump 60min + spinningtunti 55min 13.12. Spinning 45min (110W), sali 45min 14.12. Spinning 45min (124W), pump 50min 15.12. Spinning 45min (164W) 20.12. Sali 45min 21.12. Juoksumatto 15min (3,2km) + sali 40min 23.12. Juoksumatto 15min (3,3km) + sali 30min 26.12. Pump 60min + spinningtunti 55min 27.12. Spinning 45min (153W), juoksumatto 10min (2,1km)+sali 35min 28.12. Spinning 45min (167W), Pump 50 min + Spinningtunti 50min 29.12. Spinning 45min (136W) 30.12. Spinning 45min (191W) Tammikuu (872min) 6.1. Hiihto 10km (50min) 7.1. Spinning 45min (178W) 8.1. Spinning 120min (160W) 9.1. Hiihto 30,6km (147min) 10.1. Spinning 45min (162W), Spinning 45min (177W) 11.1. Spinning 45min (148W) 12.1. Spinning 45min (173W) 13.1. Spinning 45min (190W) 16.1. Juoksumatto 15min (3,1km) + sali 30min 29.1. Spinning 90min (157W) 30.1. Spinning 60min (169W) 31.1. Spinning 45min (146W), Spinning 45min (171W) Helmikuu (2241min) 1.2. Spinning 45min (141W), hiihto 9km (45min) 2.2. Spinning 45min (151W), lihaskunto 45min 3.2. Spinning 45min (146W), juoksumatto 10min (2,1km)+sali 35min 4.2. Juoksumatto 20min (4,2km) + sali 60min 5.2. Spinning 60min (161W), lihaskunto 35min 6.2. Lihaskunto 40min, Spinningtunti 80min 7.2. Spinning 45min (100W)+lihaskunto 20min, Juoksumatto 15min (3,3km) + sali 30min 8.2. Spinning 45min (143W)+lihaskunto 20min, hiihto 10km (55min) 9.2. Lihaskunto 30min, Juoksumatto 30min (6,3km) + sali 30min 10.2. Spinning 45min (156W) + lihaskunto 20min, Spinningtunti 60min 11.2. Lihaskunto 40min, Spinning 45min (188W) 12.2. Juoksumatto 10min (2,1km) + sali 50min. Lihaskunto 30min 13.2. Juoksumatto 10min (1,9km) + sali 35min, Uinti 2km (41min), Lihaskunto 20min 14.2. Spinning 45min (177W) + lihaskunto 20min 15.2. Juoksumatto 10min (2,1km) + lihaskunto 70min 17.2. Uinti 2,05km (42min), sali 60min + 20min lihaskunto 18.2. Spinning 45min (165W) 19.2. Spinningtunti 50min + pump 60min, lihaskunto 20min 20.2. hiihto 30,6km (133min), lihaskunto 30min 21.2. Juoksumatto 10min (2,1km) + sali 50min 22.2. Spinning 45min (165W), juoksumatto 10min (2,1km) + pump 50min + lihaskunto 20min 23.2. Spinning 60min (183W) + lihaskunto 20min 26.2. Sali 60min + lihaskunto 20min maaliskuu 2211min 1.3. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min 2.3. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min 3.3. Sali 60min 5.3 Hiihto 17km (75min), lihaskunto 50min 6.3. Juoksulenkki 16,5km (93min) 7.3 Spinning 45min (198W), Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min, lihaskunto 20min 8.3. Spinning 45min (178W), Spinningtunti 70min 9.3. Uinti 3,4km (70min), lihaskunto 20min 10.3. Spinning 45min (199W), sali 60min 11.3. Spinning 45min (153W) + lihaskunto 20min 12.3. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 75min 14.3. Sali 60min 16.3. Spinning 45min (177W), juoksu 11,6km (60min) + lihaskunto 20min 17.3. Spinning 45min (158W), sali 25min + spinningtunti 65min 18.3. Spinning 45min (165W), juoksumatto 10min (2,2km)+ sali 50min 19.3. Spinningtunti 60min + pump 50min 20.3. Juoksulenkki 23,4km (130min) 21.3. Spinning 45min (153W), lihaskunto 20min. Sali 60min 22.3. Spinning 30min (186W)+lihaskunto 20min. Spinningtunti 70min 23.3. Spinning 45min (192W) + lihaskunto 15min, Juoksulenkki 13,4km (73min) 24.3. Spinning 45min (157W) + lihaskunto 20min 29.3. Sali 60min 31.3. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min 1.4. Spinning 40min (204W)+lihaskunto 20min 2.4. Spinning 180min (159W), lihaskunto 20min 3.4. Juoksulenkki 22,5km (120min), sali 45min 4.4. Spinning 60min (157W) + lihaskunto 20min 5.4. Spinning 60min (184W) + lihaskunto 20min 6.4. Uinti 2km (40min), juoksumatto 10min (2,2km)+ sali 50min 7.4. Spinning 60min (170W), juoksumatto 20min (4,2km) + sali 25min 8.4. Spinning 60min (178W) + 20 min lihaskunto 11.4. Sali45min, juoksu 13km (68min) + lihaskunto 20min 12.4. Uinti 2km (40min), Sali 60min 13.4. Sali 45min, Juoksulenkki 8km (60min) 15.4. Spinning 60min (210W) 16.4. Juoksu 21,7km (120min), sali 60min 17.4. Spinning 180min (192W) 18.4. Juoksulenkki 20km (111min), sali 45min 19.4. Spinning 60min (178W) + lihaskunto 20min, Spinningtunti 75min 20.4. Uinti 2,2km (45min), Juoksulenkki 10km (51min) + lihaskunto 20min 21.4. Spinning 45min (155W), Pyöräily maastopyörällä 17km (60min) 22.4. Spinnning 45min (178W), juoksumatto 10min (2,1km)+sali 40min 23.4. sali45min + uinti 1,2km (25min) 27.4. sali 45min, juoksu 15km (78min) 28.4. uinti 42min (2,1km), juoksumatto 10min (2,2km)+sali 60min 29.4. Spinning 120min (194W) 30.4. Spinning 160min (149W)+lihaskunto 20min, sali 45min 1.5. Juoksulenkki 24km (131min) 2.5. Spinning 45min (185W), juoksumatto 10min (2,2km)+ sali 35min 3.5. Juoksulenkki 10km (48min) + lihaskunto 20min 4.5. Uinti 2km (40min), sali 45min 5.5. Spinning 45min (200W), juoksumatto 30min (6,5km)+spinningtunti 75min 6.5. Juoksulenkki 20,5km (120min) 9.5. Sali 60min 10.5. Uinti 2km (40min), pyörälenkki 43,5km (95min) 11.5. Uinti 2,25km (45min) 12.5. Sali 60min 13.5. Pyöräily 56,2km (111min) 15.5. Pyöräily 70,9km (149min), sali 45min 16.5. Spinning 30min (167W) + lihaskunto 20min, spinningtunti 70min 17.5. sali 45min 18.5. Juoksulenkki 10km (51min) + lihaskunto 20min, pyörälenkki 59km (118min) 19.5. Uinti 2km (40min), sali 45min 20.5. Juoksulenkki 15km (85min) 22.5. Pyöräily 108,5km (218min) 23.5. Sali 45min 25.5. Sali 45min, Juoksu 10,1km (76min) 26.5. Juoksumatto 10min (2,2km)+sali 35min, Uinti 2km (40min) 27.5. Juoksu 5,5km (30min) + sali 45min

Keskiviikkona alkoi pilviä nousta odotetun Tallinnan reissun ylle kun supporterin ja kanssalomailijan roolissa mukaan lähdössä ollut rakkaani sairastui tuiki tavalliseen flunssaan. Tänä poikkeusaikana tuo tarkoitti välitöntä sairaslomaa ja velvoitetta Korona-testiin sekä tulosten odottelun ajaksi karanteeniin. Tarkoituksemme oli mennä paikanpäälle perjantaiaamuna ja jatkaa lomaamme tiistaihin asti kylpylästä ja kiireettömyydestä nauttien. Muutin pikavauhdilla torstaiaamuna oman soolomenomatkani jo torstai-iltapäivälle. Pieni kyrkkä otsassa saavuin Tallink Spa:han, joka sijaitsi sopivan lyhyen matkan päässä niin satamasta kuin Kalamajan alueella sijainneesta kisakeskuksestakin. Valmistautumiseen jäi hyvin aikaa ja pyörä tuli katsottua kuntoon illan aikana. Poikkeusolosuhteista johtuen ilmottautumiseen ja pyörien katsastukseen liittyvät käytännöt olivat eri tavalla määritetty. Olin saanut siirrettyä oman ilmottautumis slotin perjantai-iltapäivälle, jonka jälkeen myös siirtyminen Harku-järvelle pyörän vientiin bussilla onnistui aika sujuvasti. Käsidesiä roiskittiin ja maskit naamalla marssittiin mitä erinäisemmissä paikoissa, mutta kokonaisuus toimi mielestäni kohtuullisen hyvin. Muuttuvia tekijöitä aikatauluissa oli monia ja näistä tiedottamisessa järjestäjillä oli välillä haasteita. Esimerkkinä kisa-aamuna saapuminen vaihtoalueelle oli määritelty 10min välein saapuvissa erissä ja näihin aikatauluihin täsmätyt bussiaikataulut saatiin jakoon vasta edeltävänä iltana klo 21 jälkeen. Kaikki sujui kuitenkin aika kivuttomasti, vaikka pientä haparointia jonotuskäytännöissä välillä esiintyikin. Kisapäivä valkeni pilvisenä ja kohtuullisen tuulisena. Syyskuinen järvivesikään ei vaikuttanut kaikkein lämpimimmälle. Vahvoille pyöräilijöille povattiin jo ennen starttia huippuaikoja tasaisesta reitistä ja viileästä kelistä johtuen. Uskoakseni tuuli kuitenkin myös näihin kaikkein tykimpiin aikoihin teki lopulta pientä hallaa. Lisäksi iltapäivän mittaan yltynyt jatkuva sade aiheutti oman mausteensa kaikille yli 9 tunnin aikoja tehneille. Omaan uintiin lähdin jokseenkin porukan puolesta välistä. Rolling startti mahdollisti jälleen kohtuullisen rauhallisen lähdön. Kylmä vesi teki kuitenkin oman shokkireaktionsa hengitykseen ja tämän tasoittelun kanssa meni ensimmäiset pari sataa metriä jälleen uinnista. Lopulta rytmi kuitenkin löytyi, eikä kylmyys juurikaan haitannut, ja ensimmäiset 2,5 kilometriä tulikin suhteellisen leppoisasti. Viimeinen pidempi suora oli tuulen ja aaltojen suuntaan vähän haasteellisempi ja mutaista järvivettä tuli maisteltua reilumman kanssa. Kuitenkin häämöttävä vaihtopaikka auttoi tuosta pätkästä tsemppaamisessa. Uintiaikana 1h 15min ei ollut ihan timanttia, mutta olosuhteisiin nähden erittäinkin tyydyttävä. Vaihtoalueella kylmyys muuttui jälleen konkreettisemmaksi hytinäksi. Selkeää oli, että aurinko ei juuri auttamaan saavu, joten ratkaisu takin käytöstä oli helppo tehdä. Pyörän päälle noustessani valkeni hyvin nopeasti, että nyt on jalkojen vireydessä jotain ihmeellistä. Vaihtaessa asentoa aero-asentoon tuntui kuin reidet olisi vetäneet välittömästi hapoille. Samoin pystymmässä polkemisesta oli puhti omituisella tavalla poissa. Ei pyörä missään ihme lennossa ole kuluvana kesänä ollutkaan, mutta paljon parempaa olin odottanut. Treenimäärät viimeisen kuluneen 6kk aikana ovat olleet vuosiin parhaimmalla tasolla ilman sen suurempia haasteita jalkojenkaan kanssa. Ensimmäisen tunnin polkemisen jälkeen oli helppo todeta, että tänään(kään) ei loppuajassa tulla loistamaan. Matka eteni tasaisesti tuulen eri suuntiin heitellessä. Pitkät puuduttavat vastatuulisuorat muuttuivat myrkyksi entistä pahemmin toisella kierroksella ja selät vain loittonivat vuoron perään. Hieman humoristisenkin maun kisaani teki myös noin 120km kohdalla tullut peesaamissakko. Takaani polki loivan ylämäen lopussa ohi pyöräilijä joka päätti ottaa juomatauon mäen päälle saavuttuaan ja nosti selän pystyyn. Vauhti hidastui sen verran, että ajauduin pyöräilijän kantaan. Tiesin kuitenkin olevani meistä hitaampi, joten en lähtenyt välittömästi rynnimään ohikaan. Takaa pyyhälsi samalla sekunnilla moottoripyörä ja liputti iloisesti sinistä 5min penalty-lappua. Tämä 10s kestänyt tilanne, jossa nopeus hipoi 20km/h oli siis viiden minuutin arvoinen. Luvalla sanoen moottoripyörän kyydissä istunut tuomari ei vaikuttanut olevan kovinkaan sinut Triathlonin tai pyöräilyn perusluonteen kanssa, tai ainakaan omannut ihan tuoretta omakohtaista kokemusta. Harmitti, vaikka loppujen lopuksihan tuo on ihan se ja sama. Pyöräilyaika 5:54 oli iso iso pettymys ja onnistui nakertamaan kaiken motivaation myös lähestyvästä juoksusta. Sään oltua viileä oli energian tankkaus ja juominen huomattavan helppoa tällä kertaa. Jokaisessa aiemmassa IM:ssä on pyöräilyn loppupuolelta lähtien suurimpia jännitysmomentteja ollut lisääntyvät krampit. Nyt näistä ei ollut tietoakaan vaan elimistö tuntui toimivan siltä osin erinomaisesti. Vauhti ja poweri vain oli hukassa. Juoksuosuus juostiin neljänä kierroksena Pitkin Tallinnan katuja. Kierroksilla pyörähdettiin aivan vanhan kaupungin ytimessä mukulakivillä ja muuten kiemurtelu oli lähinnä Kalamajan alueella. Sade aloitti tihkutellen käytännössä juoksuosuuteni alusta alkaen. Jalat olivat saaneen oloiset, mutta sen suuremmin eivät vastustelleet verkkaista hölkkäämistä. Noin puolen tunnin jälkeen taivas sitten repisi ja sade muuttui hetkittäin reippaaksi syyssateeksi jota tuulen puuskat säestivät. Kadut täyttyivät isoista vesilammikoista ja oli aivan turhaa yrittää niitä enää pujotella, sillä lenkkarit olivat jo täysin uitetut. Raahustin eteenpäin sen enempiä ajasta välittämättä, ajatuksena varmistaa että maaliin tultaisiin hyvävoimaisena. Niin sade kuin Koronatoimet muuttivat Tallinnan katuja paikkapaikoin epätodellisen autioiksi. Toki kannustajaryhmiäkin sieltä täältä löytyi, mutta kaupungin yleiskuva ei ollut eloisa. Järjestelyt huoltopaikoilla olivat ensiluokkaista tasoa, pöytiä oli pitkälle matkalle levitettynä ruuhkien välttämiseksi ja henkilökuntaa erittäin kiitettävästi, jotka muistivat tehdä myös osansa kannustamisesta. Järjestäjille kisapäivästä pitääkin nostaa hattua ja lausua iso kiitos. Oma raahustus lyheni kilometri kilometriltä ilman sen kummempaa dramatiikkaa ja loppuaika painui lopulta lukemiin 11.47, sisältäen pyöräilyssä hankitun "%"¤!#%#!¤¤"-sakon. Kisan jälkeen noukin kamat vaihtoalueelta rivakasti, ja painuin Tallink Span lämpimiin saunoihin ja kylpyyn nauttimaan kaikesta huolimatta ansaituksi kokemani oluen. Vaikka Korona-rajoitusten vuoksi ravintoloiden alkoholin myyntiä oli rajoitettu klo 23 asti, kerkesin pikaiselle karaokevisiitille sekä ruokailulle myös vanhaan kaupunkiin. Yksi mieleenpainuva hetki kisa päivästä oli kun viho viimeisenä kilpailijana matkaa taittanut, ilmeisesti Britti-rouva kaartoi viimeisellä kierroksella mukulakivikadulle puolen yön paikkeilla. Kaikki liikenteenohjausjärjestelyt pidettiin loppuunasti pystyssä, ja turvallinen sekä ikimuistoinen maaliin pääsy taattiin myös hänelle vaikka virallinen maksimiaika olikin jo ylittynyt. Tämä asia on vuosia lämmittänyt mieltäni Ironman-kisoissa, jokainen kilpailija on tasa-arvoisessa asemassa ja ymmärrys kuinka ainutlaatuisesta hetkestä kilpailijalle on kysymys, osataan pitää arvossaan. Oma paras palkinto tuli sunnuntaiaamuna kun herätessäni sain puhelimeen viestin, että rakkaani Korona-testitulokset ovat tulleet ja hän on jo satamassa saapumassa kohti Tallinnaa. Saimme kuin saimmekin vietettyä myös parin päivän yhteisen pikaloman. Olen hokenut koko vuoden itselleni, että seuraavia kilpailuja en enää lähde suunnittelemaan. Saattaa kuitenkin olla, että mihin koira karvoistaan pääsisi.... (syyskuu 1403) 13.9. Juoksulenkki 10km (47min) 14.9. Sali 60min 19.9. Juoksu 21,1km (136min) 21.9. Sali 45min 22.9. Sali 45min 23.9. Juoksu 7,5km (53min) 24.9. Sali 45min 27.9. Juoksu 13km (72min) 28.9. Juoksu 6km (51min) sisältää hyppyrimäen portaita 6krt. + Uinti 1km (21min) 29.9. Kuntopyörä 45min 30.9. Kuntopyörä 45min, sali 40min 1.10. Juoksulenkki 8,4km (55min) (sisältää 4 kertaa hyppyrimäen raput) (lokakuu 874min) 3.10. Sali 45min 8.10. Sali 30min 10.10. Spinning 45min 11.10. Juoksulenkki 10km (49min) 12.10. Spinning 45min 13.10. Sali 45min 14.10. Spinning 45min 22.10. Sali 45min 23.10. Sali 30min, Lihaskunto 45min (vesijumppa) 26.10. Spinning 45min 27.10. Spinning 45min, juoksumatto 15min (3,2km)+sali 30min 28.10. Spinning 45min 29.10. Spinning 45min, juoksulenkki 7,3km (40min) 30.10. Spinning 45min, sali 30min 31.10. Juoksumatto 2,1km (10min) + Bodypump 1.11. Juoksulenkki 8km (56min) + uinti 1km (20min) 3.11. Juoksumatto 2,1km (10min)+sali 40min 4.11. Sali 50min 5.11. Uinti 2,25km (45min), juoksulenkki 10,5km (58min) 7.11. Spinning 45min 9.11. Spinning 30min 10.11. Spinning 45min, Juoksumatto 15min (3,3km)+sali30min + spinning 75min 11.11. Spinning 45min, juoksu 8,3km (45min) 12.11. Spinning 45min, uinti 50min (1,5km) 14.11. Juoksu 9,2km (61min) , Uinti 2km (39min) 16.11. Sali 45min 17.11. Uinti 1km (20min), juoksu 10km (52min) 18.11. Juoksumatto 10min (2km) + sali 35min 19.11. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 40min 21.11. Spinning 45min 22.11. Juoksumatto 20min (4,1km)+pump (60min)+ spinning 60min 23.11. Spinning 45min, Sali 45min 24.11. Spinning 45min, spinning 45min 25.11. Juoksumatto 15min (3,2km) + spinning 60min 26.11. Spinning 45min, sali 50min 27.11. Spinning 45min, sali 30min + spinning 60min 30.11. Juoksumatto 10min (2km) + sali 35min (marraskuu 1741) 1.12. Juoksulenkki 10km (54min) 2.12. Sali 45min 3.12. Sali 45min 5.12. Spinning 60min 6.12. Spinning 120min 7.12. Spinning 60min 8.12. Spinning 45min, Juoksumatto 15min (3,2km) + sali 45min 9.12. Spinning 45min 10.12. Spinning 30min, spinning 60min 11.12. Spinning 45min, juoksumatto 10min (2,1km)+sali 30min 12.12. Juoksumatto 20min (4,1km) + sali 30min 19.12. Spinning 90min 20.12. Juoksumatto 20min (4,2km) + sali 40min 21.12. Spinning 45min 22.12. Spinning 45min, pump 55min 23.12. Spinning 5min 24.12. juoksumatto 10min (2,1km) + sali 40min (joulukuu 1154) 2.1. Juoksumatto 20min (4,2km) + sali 40min 3.1. Spinning 60min (185W) 4.1. Spinning 45min (137W), Juoksumatto 10min (2km)+sali 35min 5.1. Spinning 90min (138W), Spinning 75min 7.1. Spinning 60min (158W), juoksumatto 20min (4,3km) + sali 25min 8.1. Spinning 45min (153W), hiihto 10km (45min) 9.1. Spinningtunti 30min, hiihto 12km (60min) 11.1. Spinning 45min (177W) 12.1. Sali 50min 13.1. Juoksumatto 10min (2,1km) + Sali 35min 14.1. Sali 50min 16.1. Hiihto 16km (75min), Sali 75min 17.1. Retkiluistelu 60min (n. 15km), sulkapallottelua 60min 19.1. Sali 45min, Hiihto 10,2km (45min), juoksulenkki 8,1km (60min) 20.1. Hiihto 10,2km (45min), Sali 60min 21.1. Sali 45min 23.1. Hiihto 21km (90min) poikien kanssa puolet 24.1. Juoksumatto 15min (3,3km) + Sali 30min 25.1. Spinning 45min (161W), Sali 45min 26.1. Juoksumatto 25min (5,2km) + spinningtunti 60min 27.1. Hiihto 7km (45min) 28.1. Spinning 45min (157W), hiihto 10km (45min) 29.1. Juoksumatto 20min (4,3km) + Sali 30min 30.1. Juoksumatto 20min (4,2km) + Sali 40min' 31.1. Sali 45min, hiihto 15km (65min) (tammikuu 2085) 1.2. Sali 45min 2.2. Hiihto 13,5km (60min) 3.2. Sali 50min 4.2. Juoksumatto 6,2km (30min) + Sali 30min 6.2. Sali 70min 7.2. Hiihto 31km (130min) 9.2. Spinning 45min (153W), Spinningtunti 60min 10.2. Spinning 45min (161W), juoksumatto 15min (3,3km)+sali 45min 11.2. Spinning 45min (157W), juoksumatto 60min (12,4km) 12.2. Spinning 45min (151W), sali 45min 14.2. Hiihto 7km (40min) 17.2. Sali 60min 18.2. Sali 55min 20.2. Spinning 55min + pump 60min 22.2. Spinning 45min (176W), Sali 45min 23.2. Spinning 60min (140W) 24.2. Spinning 45min (192W), Juoksumatto 20min (4,4km) + sali 25min 25.2. Spinning 45min (112W) 26.2. Spinning 45min (175W), Sali 50min 27.2. Juoksumatto 10min (2,2km) + Pump (60min) (helmikuu 1540) 6.3. Juoksumatto 15min (3,3km) + sali 45min 7.3. Spinning 120min (173W) 8.3. Spinning 45min (140W), sali 45min 9.3. Spinning 60min (141W), Spinningtunti 80min 10.3. Juoksumatto 30min (6,4km) + sali 30min 11.3. Spinning 45min (140W) + sali 45min 12.3. Spinning 45min (196W) 15.3. Sali 45min 16.3. Sali 45min 17.3. Juoksumatto 20min (4km) + sali 25min, Juoksulenkki 8,5km (60min) 18.3. Juoksulenkki 6,7km (47min) 20.3. Spinningtunti 60min + Pump (60min) 22.3. Spinning 60min (152W), juoksulenkki 11,7km (60min) 23.3. Spinning 60min (160W) 24.3. Spinning 45min (153W) 25.3. Spinning 45min (157W), Juoksulenkki 9,5km (51min) 26.3. Spinning 45min (182W) 27.3. Juoksumatto 10min (2,2km)+sali 50min. Juoksulenkki 10km (69min) 28.3. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min 30.3. Sali 45min, juoksulenkki 7,5km (56min) 31.3. Sali 60min (maaliskuu 1473) 1.4. Sali 30min 2.4. Juoksulenkki 16,4km (90min), spinning 60min (203W) 4.4. Spinning 90min (153W) 5.4. Spinning 90min (173W), sali 60min 6.4. Spinning 60min (155W), juoksulenkki 7km (40min) 7.4. Sali 60min 8.4. Spinning 90min (157W), juoksulenkki 9,5km (50min) 9.4. Spinning 45min (188W), sali 45min 10.4. Sali 70min 13.4. Sali 45min, juoksu 8km (42min) 14.4. Sali 60min 15.4. Juoksulenkki 12km (72min) 17.4. Spinning 30min (148W) 18.4. Pyöräily 66,4km (134min) 19.4. Spinning 45min (140W), Juoksulenkki 10km (49min) 20.4. Spinning 60min (140W), Tennis 60min 22.4. Spinning 90mn (157W) 23.4. Spinning 60min (153W) 24.4. Sali 60min 25.4. Juoksulenkki 10km (49min), Spinningtunti 60min 27.4. Sali 60min 28.4. Sali 60min 29.4. Juoksulenkki 11km (60min) (huhtikuu 1736) 2.5. Juoksulenkki 23km (127min), spinningtunti 75min 3.5. Spinning 60min (137W), sali 45min 4.5. Spinning 45min (194W), juoksulenkki 10,2km (55min) 5.5. Spinning 45min (155W), sali 20min + Bodypump 60min 6.5. Spinning 60min (139W) 7.5. Spinning 90min (162W), juoksumatto 4,1km (20min)+sali 25min 13.5. Juoksulenkki 11,2km (63min) 14.5. Pyörälnenkki 66,4km (130min) 15.5. Pyörälenkki 95,6km (192min) 16.5. Juoksulenkki 21,4km (120min) 17.5. Juoksu 10km (58min), Spinningtunti 60min 18.5. Spinning 45min (144W), sali 55min 19.5. Juoksulenkki 15,6km (90min) 20.5. Uinti 2050m (40min), sali 20min + spinningtunti 55min 21.5. Spinning 60min (175W), sali 45min 23.5. Sali 50min 24.5. Sali 45min, juoksu 10,6km (60min) 26.5. Juoksulenkki 8km (46min), sali 60min 27.5. Juoksulenkki 15km (80min) 28.5. Maastopyöräily 17,2km (100min) 29.5. Maastopyöräily 40,2km (154min) 30.5. Pyörälenkki 71,9km (140min) 31.5. Uinti 2km (40min), juoksumatto 15min (3,2km) + sali 45min (toukokuu 2595) 1.6. Maastopyöräily 12km (62min)+ juoksulenkki 5km (30min 2.6. Spinning 45min (181W) 3.6. Juoksu 12,1km (66min), pyöräily 55,8km (110min) 4.6. Juoksu 8km (46min) 5.6. Maastopyörälenkki 46km (170min) 8.6. Juoksulenkki 11km (62min), maastopyöräily 15,2km (61min) 10.6. Spinning 80min (161W) 16.6. Spinning 90min (173W), juoksu 10,2km (60min) 17.6. Spinning 90min (161W), Pyöräily 67,2km (136min) 18.6. Spinning 90min (136W), Juoksulenkki 6km (33min) + sali 30min 19.6. Juoksulenkki 17,3km (101min) 21.6. Juoksulenkki 11km (60min) 22.6. Juoksulenkki 15,2km (83min) 23.6. Pyörälenkki 39,8km (90min) 24.6 juoksulenkki 9km (52min) 27.6. Maastopyöräily 16,6km (60min) 28.6. Juoksulenkki 13km (70min), pyöräily 68,2km (129min) 29.6. Spinning 90min (144W), juoksulenkki 11,1km (60min)+sali 30min 30.6. Spinning 90min (116W) (kesäkuu 2176) 1.7. Juoksulenkki 16,4km (96min), pyöräily 40km (77min) 2.7. Juoksulenkki 11km (68min), pyöräily 94,3km (199min) 3.7. Juoksulenkki 18,5km (113min) 5.7. Juoksulenkki 9km (47min) + sali 50min 6.7. Pyöräily 103,1km (198min) 7.7. Pyöräily 49,3km (98min) 8.7. Juoksulenkki 15,6km (90min) 14.7. Pyöräily 65,7km (143min) 15.7. Juoksulenkki 16,3km (96min) 16.7. Pyöräily 67,1km (128min) 17.7. Pyöräily 105,1km (220min) 18.7. Juoksulenkki 16,6km (90min), uinti 1,1km (22min) 19.7. Juoksulenkki 14,6km (77min) 20.7. Juoksulenkki 16,7km (92min) 21.7. Spinning 120min (167W) 22.7. Juoksu 10,2km (50min) + sali 30min 23.7. Spinning 120min (132W) 24.7. Juoksu 23,6km (120min) 25.7. Pyöräily 112km (227min) 26.7. Spinning 90min (143W) 27.7. Juoksu 11,2km (60min), pyöräily 59,6km (116min) 28.7. Spinning 60min (169W) 29.7. Uinti 2,05km (41min), juoksu 14,6km (82min) 30.7. Spinningtunti 70min 3.8. Juoksulenkki 10km (46min), sali 45min 5.8. Juoksulenkki 8,7km (45min) 8.8. Juoksumatto 15min (3,2km) + sali 25min 9.8. Juoksumatto 5min (1,1km) + spinningtunti 60min

Huomasin äkisti, etten ole kirjoittanut tätä blogia pitkään aikaan, itse asiassa en moneen vuoteen. Juoksemista en kuitenkaan ole lopettanut. Se on kyllä valitettavasti vähentynyt ja hidastunut, mutta valtaosin itsestä riippumattomista syistä. Toisaalta olen näinä kuukausina arvostanut juoksua harrastuksena entistäkin korkeammalle. Suokoon Luoja että voin vielä monta vuotta jatkaa juoksemista! No, ensin pientä valitusta: Polvet ovat olleet kipeät jo yli vuoden. Kävin ortopedilla joka diagnosoi polvissa kulumaa. Kuuluu kuulemma ikääntymiseen. Nuoruuden lumilautailu ottaa nyt verojaan. Lääkäri antoi luvan juosta niin paljon kuin kipukynnys antaa myöden. Selvä. Talvella iski plantaarifaskiitti vasempaan kantapäähän. Olen jumpannut talvella paljon paljain jaloin kovalla treenisalin lattialla, ehkä ärtyminen johtuu siitä. Joka tapauksessa kantapää on välillä niin kipeä ettei pysty edes kävelemään vessaan, saati sitten juoksemaan pitkää lenkkiä asfaltilla. Ja sitten tietysti korona kakussa. Maaliskuussa iski pandemia. Aikaa olisi kyllä ollut juoksemiseen, mutta jotenkin mieliala on ollut tänä aikana niin ankea, että myös halukkuus rääkätä itseään on ollut alhainen. Summa summarum, juoksu on ollut vähäistä. Ihan täysin en ole kuitenkaan jäänyt sohvalle ja valoisammista ajoista on jo merkkejä. Eilen juoksin 5k ja kantapää ei sattunut liiemmälti. Polvikin oli lähes oireeton. Eli nyt kohti uutta nousua! Toivoa ei saa menettää! Me selvitään tästä! Tsemppiä myös sinulle!

TV:n urheiluselostajien mielestä suomalaisjuoksijat ovat usein olleet hyvissä tarkkailuasemissa juostessaan pidemmillä matkoilla ryhmän viimeisenä tai ainakin viimeisten joukossa. Ja niinhän se onkin. Hyvä sieltä jonon hänniltä on tarkailla muiden juoksemista. Kokonaan toinen juttu on se, kun sieltä pitäisi pyrkiä nousemaan kärkikahinoihin, tai edes vähän korkeammalle tulosluettelossa. Edelläkirjoitettu sopii hyvin kuvaamaan omia viikonlopun juoksujani SAUL:n SM-halleissa. Kaksi juoksua, joissa molemmissa olin hyvissä tarkkailuasemissa koko matkan. 1500 m:llä sentään yksi juoksija taivalsi takanani osan matkaa, mutta lopulta hänkin kaartoi varikolle ja itse sain juosta joukon viimeisenä maaliin molemmissa juoksuissani. Eipä tuo itseäni juurikaan harmita. Tavoitteenani kun oli ennemmänkin juosta itseäni tyydyttävät kovavauhtiset harjoitukset kevään ja kesän tärkeämpiä koitoksia silmälläpitäen ja tämä onnistui lähes täydellisesti. Lauantain tonnivitonen liikahti tällä kertaa 6.19:ään ja sunnuntain kolmetonninen 13:12:een. Omat reilun kymmenen vuoden takaiset ennätykseni jäivät kauas, mutta eipä tähän kisaan tullut varsinaisesti treenattuakaan kuin noin kuukauden pätkä painotuksen ollessa edelleen pidemmillä matkoilla. 3000 m:llä parasin kuitenkin muutama viikko aiemmin juoksemaani aikaa reilulla puolella minuutilla, eli suunta ja tekeminen olivat oikeat, valmistautuminen vaan liian lyhyt. Kyllä vanhastakin koneesta vielä ehkä irtoaisi, jos viitsisi kiusata sitä pidempään. Seuraavaksi katseet kohti SAUL:n puolikasta huhtikuun 19:ntenä . Nämä erimittaiset kilpailumatkat tekevät treenaamisen hieman haasteelliseksi, kun samaan aikaan pitäisi treenata kaikille matkoille 400 m:stä maratoniin. Aiempina vuosina en ole ihan näin leveällä skaalalla noita matkoja juossut, vaan keskittynyt maratonille ja harjoitellutkin sen mukaisesti määrää painottaen. Nyt joutunen luottamaan enempi vanhoihin pohjiin ja keskittymään nopeuden hankintaan. Onhan tässä se hyvä puoli, että aikaa säästyy, kun juoksee lyhyempiä nopeustreenejä. Loukkaantumisrisi tosin kasvaa, kun vanhoilla kuluneilla osilla varustettua kroppaa yritetään kääntää vähän uuteen asentoon. Omassa seurassani olen kyllä nähnyt ihan onnistuneita toteutuksia tästä, joten ihan mahdotonta se ei ole.

Ikääntymisen yksi seuraus vaikuttaa olevan mukavuudenhalun lisääntyminen. Olen nyt 54 -vuotias ja huomaan laiskistuvani henkisesti. Juostessa hölkyttelen leppoisasti eteenpäin, uidessa kelailen mukavaa matkavauhtia. Nuoruuden intervallit eivät enää kiinnosta. En kaipaa hapokkaita vetoja ylämäkeen. Edistyminen edellyttää kuitenkin käsittääkseni edelleenkin tuskan sietämistä. Toisaalta on parempi jatkaa säännöllistä taivallusta eteenpäin kuin joutua pakkotauolle rasitusvammojen murskaamana. Jatketaan siis treeniä, ikääntymisestä huolimatta.

Palasin Juoksufoorumille (viimeksi olin kommentoinut 2007). Pienenä mainoksena blogini: Tavoitteena mielekäs elämä 2 (miikatakala.blogspot.com) sekä youtube kanavani: Miika Takala - YouTube

Poikkeuksellinen juoksuvuosi paketoitiin lauantaina Vantaalla. Keväällä kaavailin jotakin tämmöistä: SAUL SM hallit Tampere 22.-23.02.2020. 1500 m ja 3000 m juostu. SAUL SM Puolimaraton Helsinki 19.04.2020 SAUL SM maastot Kurikka 02.05.2020 Tukholman maraton 30.05.2020 SAUL SM Yleisurheilu Jyväskylä 13.-14.06.2020 PM Masters Lohja 04.-05.07.2020 SAUL SM maantie10 Lahti 29.08.2020 SAUL SM maraton Jyväskylä 19.09.2020 Vantaan maraton 10.10.2020 Kiovan maraton 25.10.2020 Mutta sitten iski Korona ja kalenteri järjesteltiin uudelleen. SM-hallit järjestettiin ja siellä juoksin 3000 m. Sen jälkeen listaltani siirrettiin kaikki tapahtumat joko syksyyn tai seuraavaan vuoteen maantiekymppiin saakka, joka oli alkavan syksyn ensimmäinen kisa. Sen jälkeen lähes jokaisena viikonloppuna aina lokakuulle saakka oli joku numerolappujuoksu. Mitään järkeähän ei ollut juosta joka viikonloppu numerolapun kanssa, mutta kun se oli suunniteltu, niin suunnitelman mukaan mentiin. Lyhyempien matkojen piti olla vauhtilenkkejä SM-maratonia silmälläpitäen. SM-maraton meni kuitenkin pilalle lonkkavaivan vuoksi. Pikamatkojen juokseminen ilman riittäviä palautumisaikoja sai lonkan limapussin ärtymään niin, että hyvin alkanut maraton meni loppumatkasta kävelyksi. SM-maratonin ja Vantaan maratonin väliin mahtuivat SM-maastojuoksu ja puolimaraton. Juoksemallahan juoksuvammat harvemmin paranevat ja Vantaalla päätin jättää homman kesken puolimatkassa, kun lonkka oli vaivannut heti lähtölaukauksesta alkaen. Mitä tästä kaudesta jäi käteen? Eipä juuri mitään. SM-viesteistä saimme yhden pronssimitalin ja kympin ratakisassa sijoitukseni oli paras henkilökohtaisilla matkoilla kautta aikojen. Ensi vuonna on myöhäistä enää rypistellä, kun se on jo kolmas vuoteni ikäsarjassani ja nuorempien miesten kanssa ei kannata kilpailla. Eli haaveet hyvistä sijoituksista omassa sarjassani siirretään suosiolla muutamalla vuodella eteenpäin seuraavaan ikäsarjaan.

Pidän tämän lyhyenä, koska mitään menestystarinaa ei luonnollisesti ole kerrottavana. Ihan aluksi KIITOS Perheeni sekä Susanna, Antti ja Petri!!! UTMB oli läpäisty ja Spartathloniin oli pari viikkoa aikaa. Parilla lyhyellä lenkillä sykkeet kipusivat parin kilometrin jälkeen 150 pintaan mikä kertoi kehon olevan vielä rasitustilassa. Lepäsin muutaman päivän ja yritin uudestaan – ei vaikutusta. Kauhulla katselin Spartan osallistujalistaa: maailmanmestari, top10 ultrajuoksijoita kansaivälisissä kisoissa sekä moninkertaisia Spartathlonin läpäisijöitä. Ei. Mitään. Saumaa. Ja kuitenkin, yrittänyttä ei laiteta. Viimeisen viikon lepäsin ja kävin Ateenassa lyhyellä hölkällä, jossa tuntuma oli siedettävä. Olin varma läpipääsystäni, koska DNF ei koskaan ole vaihtoehto enkä ikinä ollut antanut periksi aikaisemmin. Pikakelauksella eteenpäin Akropolikselle perjantai klo 07.00. Petrin ja Susanna upealla huoltotuella lähdimme Antin kanssa hölkkäämään porukan loppupäässä kohti Spartaa. Aamulla ilma oli miellyttävä ja juoksu maittoi. Tavoitteenamme oli juosta ensimmäinen noin maraton Megaraan n 4h20min, jolloin olisimme 25 minuuttia kisan raadollista bussia edellä. Ateenan keskustassa taas kerran liikenne pysäytettiin ja joitakin ihmisiä otti otsaan. Vähemmistö ehkä kannusti tööttäilemällä. Parinkymmenen kilometrin kohdalla Antti kävi puskassa ja minä täydensin geeliä dropbägistä. Nuorisoa oli yhdellä aluella kannustamassa ja annoimme isoja rivejä ”vitosia”. Homma meni ihan suunnitelmaan, joskin Megaraan saavuttaessa aurinko oli ollut tunnin verran jo aamupilvien yläpuolella ja kuumuus alkoi tuntumaan kunnolla. Mainittakoon, että Antti näki alkumatkasta Tommi Läntisen punainen lippu kourassa ohjaamassa liikennettä. Bongasimme myös Leslie Nielsenin KAHDESTI tien varrella. Melko aikaisia haluusinaatioita, mutta se oli harmaahiuksinen Leslie Raybanit päässä! Megarassa Petri ja Susanna tekivät nopeat huollot ja matka jatkui alle minuutissa. Sen jälkeen alkoivat matkan ensimmäiset mainittavat nousut, vaikka sellaista kumpuilevaahan se reitti on vähän joka puolella puhumattakaan lopun nousuista. Rannalla n 45-55km välillä kuumuus alkoi olla jo tukalaa ja huomasin jossain vaiheessa n 6min/km vauhdissa rannesykkeen näyttävän lähes 170. Oli pakko kokeilla asiaa sormilla ranteesta ja jossain siellä maastossa liikuttiin. Ensimmäisen kerran huolestutti ihan todellakin – tuntuma oli kuitenkin ihan siedettävä ja otimme jokaiselle kilometrille 50m kävelyä. Hellas Can (80km) tavoiteaikamme oli 8h45min (45min edellä raatobussia) ja joskus 55km kohdalla taisin todeta Antille että tuosta joudutaan nyt kyllä tinkimään ainakin 15min. Sen verran kuumaa oli enkä saanut sykkeitä oikein millään enää tasaantumaan. Tuo aika olisi siis antanut 45min bufferin raatobussiin, mikä näin jälkikäteen taisi olla vähän liian kunnianhimoinen tavoite. 65km kohdan huollossa hukkasin (tai joku otti) toisen lötköpullon korkkini ja harmittelin hieman tätä, mutta join sitten sitäkin enemmän huolloissa. Seuraavalla pisteellä jäin säätämään jotakin ja Antti ehti 50m päähän – vilkuttelin että anna mennä vaan. En tulisi enää pysymään hänen tahdissaan. Kävelin jo usein ja juoksu veti sippiin muutaman sadan metrin jälkeen. Sykkeet olivat ”tapissa”. Realiteetti iski lujaa päin näköä ja aloin häviämään minuutteja raatobussiin. Minimisuunnitelmaksi vahvistui Korintin kanavan näkeminen ja Hellas Caniin ehtiminen, koska sen jälkeen cutoffit helpottaisivat huomattavasti. Huolto kerrallaan. Periksi en antaisi helposti, kuten olin päättänyt. Raahauduin Hellas Caniin kuutisen minuuttia ennen Cutoffia ja otin isomman pastahuollon sijaan pikaiset mätöt, uuden pullon hukkuneen tilalle ja jatkoin kävellen matkaa kohti tuntematonta. Pasta ei olisi maistunutkaan enää lainkaan. Antti oli ohittanut Hellas Canin kymmenisen minuuttia aikaisemmin. Huolto ilmaisi asiallisesti huolestuneisuutensa olotilastani. Seuraavaan maratoniin Nemeaan olisi aikaa ruhtinaalliset 6h30min. Ajattelin että tapan tämän välin huoltopiste kerrallaan, kuten Jari oli neuvonut. Juoksusta ei tullut oikein mitään ja uupumus iski aina n 50m hölkän jälkeen. Sykemittari näytti jossain vaiheessa 199. Tarkistin ranteesta – ei onneksi sentään vaan n 170. Kävellessä syke oli n 140. Pyrin kuitenkin kävelemään reippaasti reilun 6km tuntivauhtia että pysyn kisassa. Homma eteni jotenkin. Yhdellä huoltopisteellä aikaa bussiin oli enää kolme minuuttia ja minua patistettiin eteenpäin jossain 85-87km kieppeillä tuli Antin selkä vastaan. Veli ei pystynyt enää kuin kävelemään, koska reidet ja lonkka olivat paskana. Menimme kimpassa kunnes tulimme huoltoon, jossa meille huudettiin, että minuutti aikaa. Lähdin juoksemaan karkuun. Antti huusi perään että ”mene, mene”. Ja minä menin. 50m täysiä ja kävelyksi. Ei pystynyt ja sydän tuli rinnasta läpi. Seuraava kiintopiste oli 103km, jossa tukijoiden huolto oli sallittu. Taisin selvitä vielä kahdesta huoltopisteestä, jossa edelliseen olin saanut 2 minuuttia hyvää ja seuraavassa menin jo sekunnin yli takarajasta. Olin antanut ihan kaikkeni ja raahustin nöyrtyneenä pimenevässä illassa Zevgolatioon (103km), josta minut olisi vielä päästetty myöhässä läpi, mutta olin lyöty. Petri ja Susanna olivat vastassa. Antti oli autossa nukkumassa. Istuin kiveykselle ja luovutin chipin ja numeron. Olin ennen kisaa ajatellut että DNF aiheuttaa valtavan surun, mutta tiesin yrittäneeni ihan kaikkeni, eikä minulla olisi ollut enää mitään jakoa mennä 143km alle 24h mukaanlukien vuorien ylitykset. Hetken harmitti ja annoin olla- UTMB ja Spartathlon neljään viikkoon olivat vaan liikaa, vaikka itse en ollut epäillyt mahdollisuuksiani. Tämä oli ensimmäisen keskeytykseni ikinä ja vaikka harmittaa, niin en vaan ollut riittävässä kunnossa. Oli syy sitten UTMB tai ei. Spartathlon on kisa jonne voi mennä vain täydellisellä valmistautumisella, enkä tule sinne uudestaan lähtemään, ellen tiedä olevani täydessä iskussa. Nyt olin aika kaukana. Kreikkalaiset järjestelyt olivat hyvin kreikkalaiset monelta osin menemättä nyt yksityiskohtiin, mutta sanottakoon että huolloissa sai itse tapella juomat pulloon ja Ateenan hotellissa sai hyvä naurut ja kiroilut. Muuten kisajärjestelyt olivat toimivat! Spartassa vietimme oikein mukavan päivän kannustaessa maaliintulijoita ja erityisesti suomalaisia. Onnittelut! Sää oli todella kova ja kisa on vielä kovempi. Ouzo, Mythos ja Gyros olivat hyviä. Sen verran puhun politiikkaa en mitenkään ketään osoitellen, että kyllähän tuon kansankunnan toivoisi lisää rehellistyvän ja ottavan vastuuta. Mahtavan kaunis maa, joka on hukkumassa jätteisiin. Nyt lepäillään ja aikaisintaan parin viikon päästä katsotaan josko kiinnostaa enää juosta. Ja kiinnostaahan se. Ihan varmasti. Turistikuva alla.

Tämän vuotinen täydenmatkan rypistys oli osaltani vuorossa Vitoria-Gasteizissa 14.7. Kyseinen kisa oli nyt ensimmäistä kertaa Ironman kalenterissa ja osui ennakolta ajateltuna hyvään ajankohtaan kesästä. Myös leppoisan kuuloinen profiili ja järviuinti miellyttivät kisassa jo ennakolta. Niinikään tuo kolkka Espanjaa oli täysin koluamatonta ja näin ollen myös oivallinen lomakohde. Vitoria-Gasteiz on Baskimaan pääkaupunki, asukasluvultaan käsitykseni mukaan noin Tampereen kokoinen paikka sisämaassa, tunnin päässä Bilbaon lentokentältä. Puitteet olivat erinomaisen komeat vanhan kaupungin kujineen, joita pitkin iso osa juoksureitistä kiemurtelikin. Muuta silmiin pistävää kaupungissa oli ainakin ruokakulttuuri. Kaikkialla myytävät pintxokset, jotka ovat ns. ”pikkusuolaisia” olivat toinen toistaan kulinaristisempia ja visuaalisesti komeampia. Nämä yhdistettynä edulliseen viiniin kannattaa pitää mielessä jos haluaa sen sortin kokemuksia hakea, näitä paikkoja Baskimaalla tuntuu riittävän. Lähdimme kauniimman puoliskoni kanssa matkaan jo torstaina. Hotelliyö Vantaalla tuntui houkuttelevalle aikaisen lennon johdosta. Perjantaina sitten täräytettiin Munchenin kautta Bilbaoon, jossa paikalla oltiin sujuvasti jo ennen puolta päivää. Nopean Bilbaon Guggenheimin kuvaamisen ja lounaan jälkeen ajoimme vuokra-autolla pyöräreitille tutustumaan. Reitti oli suurimmaksi osaksi jatkuvasti kumpuilevaa, erittäin hienoilla näköaloilla vuorten lomassa kulkevaa todella hyvä pintaista tietä. Vain pari nousujohteista pidempää pätkää, joissa niissäkään ei monen minuutin ylämäkipunnerruksia ollut kuin pari. Niinikään uintiosuuden järvi oli erittäin kauniissa miljöössä sijaitseva sopivan pieni järvi, johon tuuli ei päässyt pahemmin aaltoja nostattamaan. Kaikki vaikutti siis alusta asti todella positiiviselle ja olo oli erittäin levollinen. Majoituimme kisajärjestäjän kautta varattuun Hotel Lakuaan, joka sijaitsi noin 3km päässä itse tapahtumapaikalta ja maalilinjalta. Julkinen liikenne kaupungissa toimi kuitenkin varsin mallikkaasti ja sen suurempia kävelyitä ei tarvinnut halutessaan tehdä rampatessa. Perjantaina kerettiin hoitamaan vielä ilmoittautumiset ja tutustumaan kaupunkiin. Käytännön järjestelyt pelasivat tapahtumatelttaa myöden heti alusta alkaen erinomaisesti. Vapaaehtoisia oli riittävästi, opasteet olivat mielestäni selkeitä ja ihmiset olivat erinomaisen ystävällisiä ja avuliaita. En osaa sanoa ensimmäistäkään poikittaista sanaa järjestelyistä – tai ehkä maaliviivan jälkeen en löytänyt suihkuja ja streetbagia nopeasti. Tämäkin kaikki oli ennakkomateriaalissa tiedossa, mutta laiskana en sitä ollut kahlannut kunnolla läpi. 😃 Lauantai vieteltiin mukavasti kuljeskellen ja pyörän vienti vaihtoalueelle järven rantaan, noin 10 km päähän sujui vuokra-autolla muitta mutkitta. Tätäkin varten kisajärjestejien Shuttle bussit vaikuttivat toimivan erinomaisesti T1:n ja T2:n välillä, joten autokaan ei olisi ollut pakollisuus. Kaikki oli erinomaisen reilassa enkä koskaan ole ollut näin levollinen ennen kisaa. Nukkumaankin tuli kömmittyä jo yhdeksän jälkeen ja unikin maittoi kiitettävästi… (hirveän positiivinen sävy kaikessa…..;)) Lauantaiaamuna oli hotellilla akaistettu aamupala ja siirtyminen rantaa sujui tehokkaasti järjestäjien Shuttle busseilla. Busseja tuli riittävästi, ensimmäisiin busseihin lastattiin etusijalla kilpailijat, mutta käytännössä tukijoukkojen bussit ajoi 10min myöhemmin perässä. Aamu oli valjennut leppoisana, noin 19 asteisena ja päivälle ennusteet povasivat vain noin 24 asteista, puolipilvistä ja poutaista ilmaa joka on mielestäni heinäkuisessa Espanjassa kuin lottovoitto kisaa silmällä pitäen. Rannassa valmistauduttiin starttiin kiireettömässä tunnelmassa ja rolling startilla suoritettu uintiosuus lähti kuin huomaamatta käyntiin. Vedenlämpötila oli 21 astetta ja tuulta aamulla ei ollut juuri nimeksikään. Aivan suurimmalla selällä noin 1km uinnin jälkeen aallot hieman vaikuttivat uintiin, mutta sivuaallokkoon uintia ei ollut kuin joitakin satoja metrejä. Kauhoin menemään leppoisalla otteella. Kyseessä oli ensimmäinen avovesiuintini sitten edellisen vuoden kisan, joten sen suurempia odotuksia ei ollut oikein lupa ladatakaan. Homma sujui leppoisasti eikä törmäilyjäkään juuri matkalla tullut. Uinti taittui ajassa 1:14, joka vastasi täysin odotuksia. Ja mikä tärkeintä olo vedestä noustessa oli hyvä eikä ongelmia ollut ilmennyt. Vaihto sujui rauhallisesti mm. aurinkorasvaa levitelleen. Pyöräosuus lähti käyntiin sujuvasti ja pyörä tuntui rullaavan erinomaisesti. Pyöräreitti oli käytännössä 2,5 kierrosta samaa reilun 70km baanaa. Alkupää kierroksesta oli tasaisempaa ja paljolti laskuvoittoista, kun taas jälkimmäiselle puoliskolle osui muutamia kylien läpi meneviä kapeampi pätkiä sekä tuulelle arempia suoria. Myös ns. ”isommat” nousut osuivat kierroksen lopulle. Väliaikojen mukaan ensimmäisen puoliskon keskivauhti asettui noin 33,5km/h tasoon. Ajaminen tuntui mukavalle ja pitkin kevättä epävarmuutta aiheuttanut selkäkään ei antanut mitään merkkejä itsestään. Noin 90km kohdalla viereeni ajoi tuomari moottoripyörällä ja näytti sinistä korttia, ilmeisesti peesaamisesta. On selvää, että 12m peesivälin sääntöä rikotaan ja hivotaan kisan aikana jatkuvasti ja tuollakin hetkellä tunnustan, että ehkä 9m välimatkan kyseinen tuomari olisi voinut mitata. Olinko sitten se suurin rikollinen, siitä voidaan olla montaa mielstä, mutta yhtäkaikki 5min penalty sieltä napsahti, elämäni ensimmäinen semmoinen – jääkiekkoajat mukaan laskettuna. Rangaistuksen suoritin 100km kohdalla olleella teltalla. Sekin tuntui oikeastaan aika mukavalle jaloittelutuokiolle 😉. Jotain leppoisasta valmistautumisesta kisaan kertoo sekin, että unohdin kokonaan kompressiosäärystimet ja tämän huomasin vasta noin 30km pyöräilyn jälkeen. Myöhemmässä vaiheessa niitä ehkä olisi arvostanut, sillä tällä kertaa poikkeuksellisesti reisien sijaan herkimmillä kramppien suhteen tuntui olevan pohkeet niin pyöräilyssä kuin myöhemmin juoksussa. Tankkaaminen kisan aikana onnistui mielestäni suunnitelmien mukaan ja varsin miellyttävä ilman lämpötilakin teki siitä helpohkoa. Energiatasot pysyivät oikeastaan koko pyöräilyn aika hyvin balanssissa ja hiipuminen jälkipuoliskolla jäi vain noin 31,5km/h tasoon (ml. penalty). Juoksuvaihtoon saavuin siis tällä kertaa poikkeuksellisen hyvävoimaisena. Heti pyörän päältä hypättyäni selkä antoi hetken aikaa merkkejä, että nyt ei ole hyvä meininki. Köpöttely pyöräkengissä vaihtotelttaan oli vähän niin ja näin, mutta lopulta ihmeekseni huomasin, että tilanne parani oikeastaan heti kun pääsin lenkkarit jalassa juoksemaan. Jalatkin tuntuivat luvattoman kepeille. Pyöräkilometrejä tälle kesälle on kertynyt vaivaiset tuhat, selkää on jumpattu fyssareiden kanssa kestämään rasitusta, joten siihen nähden olin erinomaisen tyytyväinen tilanteeseen. Juoksun ensimmäinen kymppi tuntui sujuvan epätodellisen kepeästi. Tällä kertaa en pitänyt urheilukelloa kisan aikana päällä ja arvioin vauhtia vain minuuttiviisarien mukaan. Vauhti vaikutti alussa potentiaaliselle 4h alitukseen. Lopulta päivän 26 asteeseen kohonnut lämpö ja matkan pituus alkoivat tehdä tehtäväänsä. Vauhti yksinkertaisesti koko ajan hivuttautui alaspäin ja noin 15km kohdalla pohkeet antoivat ensimmäisen kerran isompia merkkejä, että ongelmia voi tulla. Vaihtopaikkojen tarjoiluissa suosin geelejä ja suolakeksejä, joiden toivoin auttavan kramppien tilanteeseen. Kerrallaan nuo ”kramppipuuskat” kestivät alussa muutamia minuutteja, jonka jälkeen hieman aina helpotti. Kertaakaan en alistunut kivusta huolimatta vaihtamaan kävelylle, vaikka meno hassulle varmaan sivusta jo näyttikin. Puolikkaan aika meni vielä noin 2h korville, mutta selkeää oli, että kokonaisaikana 11h alitus ja maratonin 4h on tälle päivälle liian kova paikka. Keskityin loppupuoliskon juoksussa siihen, että matka etenee tasaisen ”leppoisasti”. Ei tarvetta kiihdyttää, mutta poiskin reitiltä on kiva päästä. Krampit nappasivat tasaisen varmasti parin kilometrin välein ensin vuoropohkeisiin ja välillä molempiin yhtä aikaa. Aina ne kuitenkin jotenkin lopulta antoivat jatkaa matkaa. Juoksureitillä kannustus oli vähintäänkin erinomaista. Neljänä kierroksena juostulla osuudella tuli muutamia suosikkipaikkoja tutuksi ja pienellä yllytyksellä näissä hyviä aaltoja ja korviahuumaavia kannustushuutoja sai aikaiseksi. Kummasti ne aina nostattaa suupieliä pahemmissakin paikoissa. Tietysti myös oman kullan tutun hymyn bongaaminen ja muiskautukset ohimennen olivat ihan omaa luokkaansa tärkeydessä oman jaksamisen kannalta. Maaliin kurvailin lopulta erittäin hyvävoimaisena ajassa 11.09. Ei lähelläkään ennätystä, mutta tästä kisasta voin todella sanoa myös nauttineeni. Jatkoa on luvassa jälleen ensi vuonna kun kalenteriin on raapustettu jo kesäkuun lopulle rasti Frankfurtin Ironmaniin. 😃 Loma jatkui vielä 5 päivää kisan jälkeen San Sebastianin upeissa maisemissa. Suosittelen lämmöllä tsekkaamaan mitä Baskimaalla on lomailijoille tarjottavana. Tykkäsin kovasti. 14.7. Uinti 3,8km (74min), Pyöräily 180km (331min), Juoksu 42,4km (253min) 24.7. Juoksu 9,1km (50min) 25.7. Juoksu 11,1km (60min) 4.8. Juoksumatto 15min (3km) + sali 45min 5.8. Kuntopyörä 30min, uinti 30min (1km) 1.9. Spinning 45min 2.9. Spinning 45min 3.9. Spinning 50min, juoksu 9km (45min) 4.9. Spinning 45min, uinti 30min (1,5km) 5.9. juoksumatto 15min (3km)+sali 30min 6.9. Spinning 45min 10.9. juoksu 10km (52min) 13.9. uinti 1km (20min) 14.9. juoksu 11,3km (58min) 15.9. spinning 60min 16.9. spinning 45, juoksu 45min (5km + Valkealan portaat 18 kertaa) + uinti 1km (20min) 17.9. kuntopyörä 45min 18.9. kuntopyörä 45min, juoksu 40min (5,3km, hyppyrimäen raput x4) 19.9. juoksumatto 15min (3,1km) + bodypump 60min, kuntopyörä 30min 20.9 kuntopyörä 45min, juoksu 11km (64min) + uinti 1km (19min) 21.9. Spinning 60min 23.9. Juoksulenkki 8km (65min) 25.9. Sali 45min 26.9. Sali 50min, juoksulenkki 8km (60min) 27.9. Juoksu 8,5km (45min) + uinti 1km (20min) 28.9. Spinning 60min 29.9. Spinning 177min 30.9. Spinning 45min, juoksu 10,2km (60min) + uinti 1km (20min) 1.10. Spinning 45min 2.10. Spinning 45min 3.10. Spinning 45min 4.10. Spinning 45min 9.10. Spinning 65min 11.10. Juoksu 7km (40min) + uinti 500m (10min) 12.10. spinning 25min 13.10 spinning 30min , spinning 45min 14.10. spinning 45min, juoksu 10,8km (60min) 15.10. spinning 45min, juoksumatto 15min (2,8km)+sali 15min + spinning 45min 16.10. spinning 45min, juoksu 35min (4,6km sis hyppyrimäen portaita 4 kertaa) 17.10. Spinning 45min 18.10. spinning 45min 20.10. Juoksumatto 30min (6km) + sali 30min 23.10. Juoksumatto 10min (2km) + sali 35min 24.10. Juoksu 60min (7,7km) sisältää hyppyrimäen rappuja 6 krt 25.10. Uinti 30min (1km) 26.10. Juoksumatto 10min (2km) + Sali 50min, uinti 30min (1km) 27.10. Spinning 45min 28.10. Spinning 45min, uinti 45min (2km) 1.11. Uinti 2km (42min) 2.11. Spinning 70min 4.11. Spinning 60min 5.11. Spinning 45min 6.11. Spinning 45min 7.11. Spinning 45min 9.11. Juoksumatto 15min (3,1km) + sali 45min 11.11. juoksumatto 15min (3,2km) + sali 35min 12.11. uinti 2km (41min), juoksumatto 25min (5,4km) + sali 50min 13.11. spinning 60min 14.11. sali 45min 22.11. juoksu 10km (57min) + uinti 1km (22min) 23.11. spinning 75min 24.11. spinning 100min 25.11. spinning 30min, juoksu 10,5km (60min) 26.11. spinning 45min 7.12. spinning 75min 9.12. spinning 45min, sali 50min + uinti 500m (10min) 10.12. spinning 45min 12.12. Juoksumatto 20min (4,3km) + sali 40min 13.12. Juoksumatto 15min (3,3km) + sali 45min 22.12. Spinning 45min 23.12. Spinning 45min 26.12. Spinning 90min 4.1. Spinning 30min, spinning 75min 5.1. Spinning 100min 6.1. Spinning 135min 7.1. Spinning 45min, spinning 65min 8.1. Spinning 45min, uinti 1,5km (30min) 9.1. Spinning 30min 10.1. Spinning 45min 11.1. Juoksumatto 30min (6,3km)+sali 40min, sali 35min+vesijuoksu 30min 12.1. Juoksulenkki 11,3km (70min), sali 60min 13.1. Uinti 3km (65min) 14.1. Spinning 45min, spinning 75min 15.1. Spinning 45min, spinning 75min 16.1. Juoksumatto 30min (6,3km) + sali 45min 17.1. Juoksulenkki 11,3km (61min) 18.1. Spinning 65min, Spinning 90min 19.1. Juoksulenkki 14,1km (90min) 20.1. Spinning 45min, Juoksulenkki 9,2km (55min) + uinti 1km (20min) 21.1. Spinning 45min, spinning 65min 22.1. Spinning 30min 23.1. Spinning 45min, juoksumatto 20min (4,2km) + sali 40min 24.1. Spinning 30min 28.1. Sali 45min, juoksumatto 10min (2km) + sali 35min 29.1. Juoksumatto 10min (2,1km) + sali 35min 30.1. Sali 50min 31.1. Juoksumatto 30min (6,1km) + sali 30min 1.2. Spinning 120min 2.2. Spinning 60min, Juoksumatto 30min (6,2km)+sali 15min 3.2. Spinning 45min, Uinti 3km (60min) 4.2. Spinning 45min 5.2. Spinning 45min 6.2. Spinning 45min, spinning 65min 7.2. Spinning 45min 8.2. Juoksumatto 60min (12,3km) + sali 60min. Uinti 2km (40min) 9.2. Kuntopyörä 30min + Sali 70min 10.2. Kuntopyörä 10min + sali 50min 11.2. Kuntopyörä 15min + bodypump (60min) 12.2. Spinning 45min, spinning 60min 13.2. Juoksumatto 30min (6,2km) + sali 30min 15.2. Spinning 75min 28.2. Spinning 45min , röhää edelleen ja voimatonta on .... en tykkää 1.3. Spinning 120min 2.3. Spinning 45min, juoksu 10km (60min) + uinti 1km (20min) 3.3. Spinning 60min 4.3. Spinning 45min, sali 40min, spinning 45min 5.3. Spinning 45min, Spinning 75min 6.3. Spinning 45min, juoksumatto 15min (3,1km)+sali 45min 7.3. Juoksumatto 15min (3,1km)+sali 55min 8.3. Sali 65min, juoksulenkki 20,4km (128min) uskomattoman hidasta. 9.3. Juoksumatto 30min (5km) + sali 45min 11.3. Juoksumatto 15min + sali 15min 12.3. Spinning 60min 13.3. Spinning 60min, uinti 1km (20min) 14.3. Spinning 75min, spinning 60min 15.3. Juoksulenkki 22km (131min) 16.3. Spinning 60min, juoksulenkki 7km (40min) + uinti 1km (22min) 17.3. Spinning 60min, juoksumatto 10min (2km)+sali 50min 18.3. Spinning 60min, juoksumatto 30min (6,1km)+sali 30min 19.3. Spinning 45min 20.3. Juoksumatto 15min (3,2km) + sali 30min 21.3. Juoksumatto 20min (4,1km) + spinning 60min 22.3. Juoksulenkki 13,9km (94min) 23.3. Spinning 45min, Spinning 55min 24.3. Spinning 45min 25.3. Spinning 45min, juoksumatto 15min (3,3km)+sali 30min 26.3. Spinning 45min, juoksu 9,6km (60min) 27.3. Juoksumatto 30min (6,6km) + sali 15min, spinning 60min 28.3. Spinning 80min 29.3. Spinning 75min 30.3. Lihaskunto 30min, juoksumatto 40min (8,4km)+spinning 75min 31.3. Spinning 60min, sali 45min 1.4. Spinning 45min 2.4. Spinning 60min, juoksulenkki 16,2km (95min) 3.4. Spinning 75min 4.4. Juoksumatto 20min (4,3km) + sali 70min 5.4. Juoksulenkki 14,6km (90min) + sali 45min 6.4. Juoksumatto 15min (3,2km) + sali 35min (tieto kisan siirtämisestä..... motivaation etsintä taas käyntiin) 7.4. Juoksulenkki 11,4km (65min) 8.4. Juoksumatto 30min (6,6km)+sali 30min 10.4. Spinning 60min 11.4. Juoksulenkki 13,6km (75min) 13.4. Juoksulenkki 9km (46min) + sali 45min, spinning 45min 14.4. Spinning 60min, juoksumatto 20min (4,4km)+sali 40min 15.4. Spinning 60min, spinning 45min 16.4. Spinning 60min, juoksulenkki 10km (61min) 17.4. Spinning 60min 18.4. Juoksumatto 15min (3,3km) + sali 50min 20.4. Sali 60min 21.4. Sali 65min 22.4. Juoksulenkki 10km (60min) 23.4. Juoksumatto 20min (4,6km) + sali 40min 25.4. Spinning 60min 26.4. Spinning 45min, juoksulenkki 17,3km (112min) 27.4. Spinning 45min, juoksumatto 20min (4,5km) + sali 40min 28.4. Spinning 45min, spinning 80min 29.4. Spinning 60min 30.4. Spinning 40min+sali 45min, juoksulenkki 14,8km 80min 5.5. Sali 45min 6.5. Juoksumatto 10min (2km) + sali 35min, juoksulenkki 10,4km (54min) 7.5. Juoksumatto 10min (2,1km) + sali 35min 9.5. Pyöräily 67,6km (131min) 10.5. Juoksulenkki 22,2km (120min) 11.5. Spinning 45min, sali 45min 12.5. Juoksumatto 15min (3,3km) + spinning 70min 13.5. Spinning 45min 14.5. Juoksulenkki 10,7km (60min), Sali 45min 15.5. Spinning 45min 17.5. Juoksulenkki 15km (112min) 18.5. Sali 45min, juoksulenkki 8,5km (45min) 19.5. Sali 60min, juoksulenkki 8,2km (60min) 21.5. Juoksulenkki 6,5km (60min) sisältää hyppyrimäen portaita 5 krt. 22.5. Juoksulenkki 6,5km(32min)+sali 45min 23.5. Spinning 50min 24.5. Juoksulenkki 20km (120min) 26.5. Juoksulenkki 14km (85min), sali 30min+spinning 65min 27.5. Spinning 75min 28.5. Juoksulenkki 10km (60min), Juoksumatto 10min (2,2km)+sali 50min 29.5. Spinning 50min + lihaskunto 30min 31.5. Juoksulenkki 8,2km (60min) 2.6. Juoksu 10km (68min), sali 45min 3.6. Sali 60min, juoksu 10km (56min) sisältää Cooperin 2970m 4.6. Sali 60min, juoksu 10,7km (60min) 5.6. Spinning 75min 6.6. Spinning 60min 7.6. Juoksu 6,8km (45min) 8.6. Sali 60min 9.6. Juoksu 8,7km (53min) 10.6. Juoksu 11,1km (62min) , pyöräily 67,2km (143min) 11.6. Pyöräily 104km (220min) 12.6. Spinning 40min + lihaskunto 40min 16.6. Sali 45min, juoksulenkki 9km (60min) 17.6. Juoksulenkki 14,2km (78min), sali 60min 18.6. Juoksulenkki 10,9km (72min) 21.6. Pyöräily 104,9km (208min) 22.6. Juoksulenkki 13,4km (76min), sali 45min 23.6. Pyöräily 67,7km (135min) 24.6. Juoksulenkki 18,5km (110 min) Pyöräily 38,8km (78min) 25.6. Pyöräily 50,4km (103min), uinti 1km (20min) 26.6. Sali 30min + spinning 45min + lihaskunto 30min 29.6. Juoksulenkki 10km (46min) yllättävän helpon tuntuinen 😉 30.6. Sali 65min, juoksulenkki 13,1km (90min) 1.7. Juoksumatto 9,5km (45min) + spinning 45min (yhdistelmänä 20+20+15+15+10+10), sali 60min 2.7. Uinti 3km (60min), pyöräily 63,4km 147min hybridillä 3.7. Pyöräily 42,5km (81min) 4.7. Juoksulenkki 24km (128min) 5.7. Pyöräily 108,7km (229min) 6.7. Sali 60min, uinti 2,15km (45min) 7.7. Juoksulenkki 12,2km (69min), pyöräily 40,5km (81min) 8.7. Sali 60min, pyöräily 51,5km (106min) 9.7. Juoksulenkki 10km (66min), Uinti 2,2km (47min) 10.7. Sali 30min+spinning 60min+lihaskunto 30min 11.7. Juoksumatto 90min (18,7km) + spinning 90min (yhdistelmä 40+40+30+30+20+20), sali 70min. 12.7. Pyöräily 128,7km (268min) 13.7. Uinti 3,2km (67min) 14.7. Juoksumatto 15min (3,3km) + sali 55min, juoksulenkki 9,2km (60min) 15.7. Sali 45min, pyöräily 89km (170min) 16.7. Uinti 2,6km (48min), pyöräily 76,3km (158min) 17.7. Juoksumatto 45min (9,4km) + spinning 45min (yhdistelmänä 30+30+20+20+10+10), sali 55min 18.7. Juoksulenkki 10km (63min) 21.7. Juoksulenkki 7,4km (50min) + sali 45min 22.7. Sali 55min 25.7. Juoksulenkki 7km (45min)+sali 50min 26.7. Pyöräily 67,7km (125min) 28.7. Sali 60min, juoksulenkki 15,8km (90min) 29.7. Pyöräily 67,7km (138min) 30.7. Juoksulenkki 21,1km (113min) 31.7. Pyöräily 100,2km (210min) 1.8. Spinning 70min 2.8. Pyöräily 104km (205min) 3.8. Juoksumatto 10min (2,1km) + sali 35min 4.8. Pyöräily 10km (20min), juoksumatto 30min (6,8km) + sali 30min 5.8. Uinti 2,1km (41min), juoksulenkki 13,7km (69min) 6.8. Juoksumatto 30min (6,3km) + spinning 70min 7.8. Pyörällä töihin 43,6km (91min), pyörällä kotiin 43,2km (80min) 10.8. Juoksumatto 10min (2,2km) + sali 50min 11.8. Juoksu 11km (70min) 12.8. Sali 45min, pyöräily 76,3km (151min) + juoksu 10,8km (70min) 13.8. Juoksulenkki 10,2km (60min) sisälsi muutamia mäkiä, sali 55min 15.8. Pyöräily 107km (204min) 16.8. Juoksulenkki 11,4km (62min) 17.8. Uinti 1,5km (30min) + sali 30min 18.8. Pyörällä töihin 43,6km (90min), Pyörällä kotiin 43,2km (82min) 19.8. Sali 50min, Juoksu 9,4km (45min) 20.8. Uinti 2,05km (40min) 22.8. Juoksumatto 15min (3,4km) + sali 40min 23.8. Pyöräily 61km (120min) 24.8. Sali 45min, Juoksu 13km (92min) 25.8. Juoksumatto 30min (6,1km) + Spinning 60min 27.8. Uinti 3,3km (61min), juoksulenkki 7km (40min) 28.8. Uinti 1,6km (30min) 29.8. Pyöräily 56,1km (105min) 31.8. Spinning 30min 5.9. Uinti 3,8km (75min), Pyöräily 180km (354min), juoksu 42,2km (267min)

Juoksin viikonloppuna Veronassa Italiassa 100:nnen maratonini. Miten tähän on tultu? Joskus nuorena poikana juoksin pikamatkoja ja hyppäsin pituuttakin seuran järjestämissä kisoissa. Tulokset olivat jonkinlaisia ja minua pyydettiin seuran edustajaksi maastojuoksukisoihin Tikkakoskelle. Tuossa vaiheessa minulla ei ollut kestävyyttä ollenkaan ja jäin kisassa viimeiseksi. Sen verran tuo otti nuorukaisen luonnon päälle, että lopetin urheilemisen siihen paikkaan. Uuden herätyksen koin joskus 80-luvun loppupuolella. Työskentelin maarakennusalan yrityksessä talouspäällikkönä laman ollessa syvimmillään. Työ oli henkisesti hyvin raskasta, kun aamulla toimistolle lähtiessäsi et voinut olla varma, onko koko firmaa enää iltapäivällä olemassa. Työn vastapainoksi olin aloitellut varovasti juoksemaan. Työnantajayritykseni kuului ns. tärkeysluokiteltuihin yrityksiin, joiden henkilökunta on kriisitilanteiden varalta varattu puolustusvoimien käyttöön, eikä heidän tarvinnut mennä kertausharjoituksiin lainkaan. Eräänä päivänä työpöydälleni ilmestyi henkilövarauslomake, jolla varatut henkilöt tuli ilmoittaa sotilaspiiriin. Täyttelin lomaketta ja kun tulin oman nimeni kohdalle otin puhelimen käteeni ja soitin sotilaspiiriin ja ilmoittauduin vapaaehtoisena kertausharjoituksiin. Tästä alkoi todellinen kunnonkohotus. Juoksin muutamassa pikkutapahtumassa ja sillä erää viimeiseksi jääneessä Finlandia maratonissa elämäni pisimmän matkan, puolimaratonin. Siemen oli kylvetty. Seuraavana kesänä minut houkuteltiin mukaan Suomi Juoksee-viestiin Utsjoelta Helsinkiin. Tuossa tapahtumassa juoksinkin viitenä kesänä. 1995 olin lasteni ja kummipoikamme kanssa Kolmårdenin eläintarhareissulla Ruotsissa. Paluumatkalla bussi jäi jumiin Tukholman Stadionin nurkille. Katselimme bussin ikkunoista väsyneen, mutta onnellisen näköisiä viimeistä kilometriään Tukholman maratonilla taivaltavia ihmisiä. Silloin se iski kuin kolmen kilon pajavasara: Tuonne on päästävä! Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen maratonini HCM:llä aikaan 4.08,26. Ensimmäinen ajatus juoksun jälkeen oli: Ei koskaan enää! Mutta lyhyt on miehen muisti ja itselle annetut heppoiset lupaukset on helppo rikkoa. Tukholma ja Helsinki vuorottelivat seuraavina vuosina, kunnes seitsemäs maraton järjestettiin kotikaupungissani. Ensimmäinen juoksuni veteraanisarjoissa ja heti EM-kisoissa. Onnistuin myös alittamaan neljä tuntia ensimmäistä kertaa tässä juoksussa. Helsinki, Tukholma, Joutseno, Mikkeli vuorottelivat. 16. maraton Mikkelissä v. 2006 oli ensimmäinen, jonka perään kohdalleni merkittiin DNF. Olin ostanut uudet juoksukengät, enkä ollut sisäänajanut niitä riittävästi. (tekosyy) Juoksu jäi kesken puolimatkassa. 2007 uudelleenlämmitetyllä Finlandiamaratonilla loppuajakseni kirjattiin ensimmäinen palindromi, 3.43,43. Seuraavana vuonna keväisessä kelissä juostiin piirinmestaruusmaraton Saarijärvellä. Osanottajia ei kovin paljon ollut ja niinpä tililleni kirjattiin ensimmäinen yleisen sarjan voitto maratonilta ja myös piirinmestaruus. Olin siis yksinkertainen piirinmestari. Tuolloin olin reilusti alle neljän tunnin kunnossa ja ilmoittauduin Suomi Juoksun 100 km:lle kuvitellen sen olevan helppoa kuin heinänteko. Mutta eihän se ihan niin ollut, ainakaan jos on heinäallergikko. 100 km on pitkä matka juostavaksi etenkin jos ei malta juosta alkumatkasta riittävän rauhallisesti. Maaliin kuitenkin selvittiin ajassa 11.52,36. Samoilla lämpöisillä olin ilmoittautunut E24:lle, eli 24 tunnin juoksuun Esport areenalla. Lonkkani eivät pitänee pienen ringin kiertämisestä ja jouduin useaan otteeseen turvautumaan hierojan apuun. Lopulta aamuyön pitkinä tunteina annoin periksi ja menin nukkumaan. Aamulla palasin radalle ja levänneenä olin viimeisen tunnin nopeimpia juoksijoita. Lopputulos vaatimaton 113 km. Vuosi 2009 oli ”urheilu-urani” paras. Elokuussa järjestettyihin Lahden Veteraanien MM-kisoihin olin valmistautunut huolellisesti, mutta kisapäivälle osunut helle ja alkumatkan missatut juomapaikat pilasivat kisani. Hyvällä kannustuksella tuoltakin selvittiin maaliin. Hyvä meno jatkui kuitenkin myöhemmin syksyllä ja Pieksämäellä Vetskujen SM-maratonilla juoksin ennätyksekseni jäävän loppuajan 3.19,50. Marraskuussa juoksin New Yorkissa 50-vuotisjuhlamaratonini. Loppuaika oli taas palindromi, 3.31,33, eli ihan kohtuullinen huomioiden tapahtuman juoksijamäärä ja se, että kannoin kameraa mukanani ja pysähtelin matkalla ottamaan valokuvia. Seuraavat vuodet menivät uutta ennätystä jahdatessa, mutta eihän sitä enää tullut. Näihin aikoihin mielessäni alkoi kyteä ei niinkään ennätysajat, vaan maratonien määrä. Sadas maraton tuntui aika kaukaiselta tavoitteelta, enkä vielä oikeastaan suonut sille vielä ajatuksia. Kalenterini täyttyi kuitenkin hyvää vauhtia vuosi vuodelta ja jossakin vaiheessa päätin lähteä keräilemään maratoneja, en kovin vakavamielisesti, vaan omaan rauhalliseen tahtiini. Keräilyn ohessa, vuonna 2012, tai oikeastaan jo vuotta aiemmin, aloitin valmistautumisen veteraanien MM-hallikisoihin, jotka järjestettiin kotipaikkakunnallani. Tähtäimessä olivat maastojuoksu ja puolimaraton. Maastojuoksun jouduin flunssaoireiden vuoksi jättämään väliin. Se tosin ei suuresti harmittanut, kun kilpailua edeltävänä päivänä satoi parikymmentä senttiä lunta! Puolikkaalle kuitenkin lähdin kisojen viimeisenä päivänä vieläkin pienten flunssaoireiden kanssa. Vuoden mittainen valmistautuminen yhtä kilpailua varten kantoi hedelmää, vaikka en tavoitetaikaani ihan kyennytkään. 1.33 jäänee kuitenkin omaksi ennätyksekseni tältä matkalta. Keräilytahti oli kuitenkin vielä tuossa vaiheessa rauhallinen, kun työnteko haittasi harrastuksia. 2013 vuoden lopussa koossa oli 48 loppuun juostua mutta 2015 vuoden lopussa jo 66. Noihin aikoihin aloin jo pohtimaan sadatta maratoniani, missä ja miten haluaisin sen juosta. Kun 60-vuotispäivääni oli aikaa nelisen vuotta ja sadasta puuttuvia maratoneja 34, niin pikaisella laskutoimituksella pääsin lukemaan 8,5 maratonia/vuosi ja sadas osuu syntymäpäivälleni. Joku tuossa päässälaskussa meni kuitenkin alun perin vikaan ja jouduin korjaamaan määriä, onneksi aikaa oli ja laskuvirhe toimi edukseni. Tässä vaiheessa merkkasin jo vuosittain maratoneja kalenteriini alustavaksi suunnitelmaksi. Tällä alustavalla suunnitelmalla menin muutaman vuoden ja välillä tarkastin, että kaikki laskelmat pitävät paikkansa. Aivan suunnitelman loppupuolella siihen tuli vielä muutos, kun 97. maraton jäi juoksematta samalle päivälle osuneiden hautajaisten kanssa. Tämä aiheutti hieman ongelmia, kun tarkoitus oli juosta SAUL:n SM-maraton syyskuussa ns. omaa kovaa, eikä tiiviiseen ohjemaani olisi oikein maratonia mahtunut. Mutta eihän tämä niin vakavaa ole, etteikö maratonia voisi juosta huvikseen. Aina sinne väliin joku mahtuu. Ja niin mahtuikin etunimikaimani juhlajuoksu Vantaalla. 30:n asteen helteessä juostu maraton oli mielenkiintoinen kokemus. Isommitta ongelmitta siitäkin kuitenkin selvittiin aikaisempien hellemaratonien tuomalla kokemuksella. Kun kaikki maratonit olivat merkattuina kalenteriini aloin selvittelemään tuon 100:nnen maratonin paikkaa, päivähän oli jo tarkkaan selvillä. Katsoin Marathonguidesta Euroopassa ko. päivälle osuvat maratonit ja niitä oli tasan kaksi ja molemmat Italiassa: Palermo ja Verona. Näistä Verona valikoitui juhlajuoksuni paikaksi. Matkasuunnitelmani tein hyvissä ajoin valmiiksi, varasin lennot ja majoituksen lähtö- ja maalialueen tuntumasta Veronan vanhasta kaupungista. Pieni mutka tähänkin tuli vielä ihan loppumetreillä, kun matkavälitystoimisto Amoma pisti kupin nurin ja hotellivaraukseni peruttiin yksipuolisesti. Onneksi olin maksanut hotellin Visalla, joten korttiyhtiö hyvitti maksamani varausmaksun täysimääräisenä. Veronan maraton oli siis se sadas. Olin ajatellut juoksevani leppoisasti sinne neljän tunnin pintaan matkasta ja tunnelmasta nauttien. Tunteellisen hetken koin jo lähtökarsinassa. Aika usein siellä tahtoo herkistyä miettiessään edessä olevaa suoritusta. Tällä kertaa minut herkisti erityisesti eräs mies, jolla oli päällään juoksupaita, jossa vanhan miehen kuva ja sen yläpuolella teksti: ”Per Mio papa”. Jouduin ottamaan lasit silmiltäni ja pyyhkimään kyyneleet silmäkulmistani muistellessani omaa isääni. Itse juoksu lähti kulkemaan ihan suunnitellulla tavalla. Ensimmäiset 25 kilometriä menivät helposti, mutta sen jälkeen ongelmat alkoivat. Kengät, joista olin kaavaillut saavani uudet maratontossut eivät olleetkaan vaimennukseltan sellaiset, että ne olisivat sopineet minulle näin pitkälle matkalle kovalla alustalla. Reidet alkoivat pikkuhiljaa vetämään jumiin ja se taas aiheutti selkälihasten jumittumista. 27 km:n kohdalla huomasin, että kävelyosuuksia tuli enemmän, kuin juoksuaskelia. Sisulla tamppasin reittiä kuitenkin eteenpäin aina välillä yrittäen ottaa muutaman juoksuaskeleen, mutta se oli mahdotonta. Loppumatkan kävelin ja jouduin usemman kerran pysähtymään venyttelemään reisiäni ja selkääni. Lopulta olin Piazza Bra:lla, jonne maraton päättyy Verona Arenan vierreen. Viimeiset venyttelyt mellakka-aitaan nojaten meinasivat jäädä viimeisiksi. Siihen viereeni tuli joku järjestäjän edustaja ja kyseli vointiani ja otti puhelimen kouraansa ja soitti apua. Säikähdin siinä, että päättyykö sadas maratonini keskeytykseen 300 metriä ennen maalia. Ei muuten pääty! Riuhtaisin itseni irti toimitsijan käsiotteesta ja jatkoin kävelyä kohti maalia. Vimeinen mutka ja maali oli siinä. Tätä hetkeä olin odottanut ja siitä jopa haaveillut muutaman vuoden ajan. Vielä maalisuoralla kimppuuni tuli kuuluttajanainen, joka otti minut käsipuoleensa auttaakseen minut maalin. Myös hänelle jouduin olemaan hieman tyly, koska ulkopuolsen avun vastaanottaminen johtaa suorituksen hylkäämiseen. Maaliviivan ylitettyäni sain sanottua muutaman sanasen haastattelussa, tosin tuskin ne mitään kovin järkeviä tarinoita olivat. Ensiapuhenkilökunta kaappasi minut maaliviivalta suoraan telttaansa ja porukalla kaatoivat minut telttavuoteelle. Tippaletku käsivarteen, verenpaineen mitaus ja paljon kysymyksiä. Eivät meinanneet milään uskoa selitystäni siitä, että kyseessä on vain lihasperäinen selkävaiva, eikä tilanteeseen liity mitään suurempaa dramatiikkaa. Lopulta kun nousin siitä sängyltä istumaan ja joku siitä ensiapuporukasta luki paitani selkämyksestä tekstin: ”100. maratonini 60-vuotispäivänäni Veronassa.” Sen jälkeen ääni hieman muuttui kellossa, kun ymmärsivät, että tiedän itse heitä paremmin, mistä on kysymys. Kutsuivat vielä teltan ulkopuoleltakin ensiapuhenkilöstöä ihailemaan paitaani ja onnittelemaan minua. Ai niin se lopputulos. Sillä ei ole mitään merkitystä, mutta aika oli kaikkien sadan maratonini joukossa huonoin, ellei mukaan lasketa myös ultrajuoksuja. Nelisen minuuttia erotti minut kuuden tunnin aikarajasta, jonka ylittäminen olisi joka tapauksessa johtanut suorituksen hylkäämiseen. Toivuttuani kävelykuntoon(?) lähdin teltasta katsomaan maalihuoltoa, mutta sehän oli jo pääosin purettu. Muutama kakunpala, mehua ja omenoita oli vielä tarjolla. Varustesäilytysrekatkin olivat jo lähteneet ja hetken ihmettelin, mistä saan varustereppuni. Siinä pyöriskellessäni joku järjestyehenkilö tuli sinne palautusalueelle kantaen reppuani. Loppu hyvin, lähes kaikki hyvin. Hotellille oli vielä vajaan kilometrin matka. Sen yritin kävellä ryhdikkäästi, mutta kun peilasin itseäni liikkeiden näyteikkunoista, niin edelleenkin takatukkani viisti maata, niin takakenossa etenin. Hotellilla kuumaan kylpyyn, joka onneksi laukaisi pahimmat krampit ja pääsin pukeutumaan illalliselle. Antica Bottega Vino -ravintola oli oikein mainio paikka nauttia illallista. Saatoin jo illallista varatessani lipsauttaa tästä minulle tärkeästä erikoisillasta ja palvelu oli sen mukaista. Sain ennen alkupalaa maistelulautasen, jossa oli salamia ja jotakin juustoa sekä hyvin makea kirsikka. Jälkuruoaksi tilasin Tiramisun ja se oli koristeltu syntymäpäiväkyntilällä. Tarjoilijat toivat sen syntymäpäiväonnittelujen ja viinilasillisen kera ja otimme heidän kanssaan maljat. Sataan maratoniini osui kahdeksan palindromiaikaa, yksi EM- ja yksi MM-maraton sekä useampi SM-maraton aikuissarjoissa. Onnistuin myös keräämään koko sarjan D-vitamiiinia: DNF, DNS ja DQ. Muutama erinäisistä syistä keskeytetty juoksu, pari starttaamatta jäänyttä ja yksi reitiltä eksyminen ja siitä seurannut DQ. Joku joskus kysyi minulta mitäs sitten, kun 100 on täynnä. Vastasin, että en tiedä. Aika näyttää. Olisiko nyt se aika? En tiedä vieläkään, mutta muutama maraton on jo kalenterissa tulevalle vuodelle ja muitakin liikunnallisia ajatuksia on mielessäni pyörinyt.

Prahan nelipäiväinen turnee onnellisesti takana. On se upea kaupunki, jossa järjestetään sen lisäksi hieno juoksutapahtuma. Pari ensimmäistä päivää reissusta käytettiin aikaerosta toipumiseen ja kaupungin keskeisimpien nähtävyyksien katseluun. Ihan kaikkea emme ehtineet näkemään näin lyhyessä ajassa, eikä se jalkapelissä olisi ollutkaan järkevää ennen sunnuntain maratonia. Sattumoisin olin varannut meille hotellihuoneen kilometrin päästä lähtö- ja maalialueesta vanhan kaupungin sydämestä. Aivan upea paikka, josta oli helppo liikkua kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä. Heti menomatkalla lentokentältä hotellille ajelimme ratikalla suoraan expoon noutamaan numeroita ja muuta tarjolla ollutta tavaraa. Siellä kaikki toimi perjantai-iltapäivällä hienosti, kuin ruuhkaa ei ollut. Saimme kamat jonottamatta ja ehdimme kierrellä rauhassa expon ilman ruuhkaa. Hotellia lähdimme etsimään ajamalla summassa valitulla ratikalla vanhan kaupungin laitamille. Hotelli löytyi helposti vähän karttaa tutkimalla. Kirjauduimme sisään ja respan nappisilmäinen tyttö tarjosi meille heti tuopilliset tervetuliaisolutta!! Majoittumisen jälkeen teimme sotasuunnitelmia illan ruokailua varten. Nälkähän siinä oli jo joka ukolla pitkän päivän ehdittyä iltapuolelle, Lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin ja valitsimme summassa yhden ravintolan, jossa näkyi lätkän MM-kisat. Ruoka oli hyvää ja olut kylmää. Isompaa nestetankkausta ei uskaltanut enää tehdä, kun sunnuntain juoksu oli näköpiirissä. Lauantaipäivä meni enimmäkseen kaupungilla tallusteluun. Kiipesimme mm. presidentinlinnaan Vltava-joen vastarannalle. Portaita oli paljon ja se tuntui loppumatkassa reisissä. Kevyt lounas jossakin pikkuravintolassa. Päivä jatkui kaupunkiin tutustuttaessa. Kävimme mm. maistamassa absinttiä tuohon jaloon juomaan erikoistuneessa ravintolassa. Mielenkiintoinen drinkin valmistustapa sai meidät tilaamaan juoman joka poltettiin lasiin. Vaikka juoma perustui 80 %:n alkoholiin, niin ei se väkevä ollut. Päinvastoin, kuin linnunmaitoa. Baarin tyttö toi meille myös kannullisen vettä, mutta koskas suomalaiset ovat veteen tyytyneet? Illalliseksi söimme pizzaa jossakin italialaistyyppisessä ravintolassa. Parempiakin pizzoja on tullut syötyä. Sinänsä siinä ei mitään vikaa kai ollut, mutta kun listalla luki pepperoni, niin oletimme sen olevan makkaraa, eikä paprikaa. Mutta kerrankos sitä erehtyy ja joutuu syömään paprikaa, vaikka siitä ei pidäkään. Sunnuntai - maratonpäivä valkeni aurinkoisena, mutta hieman viileähkönä. Tai niin erehdyimme luulemaan. Aamiaisen jälkeen juoksukamat niskaan ja lähtöpaikalle. Viileä tuuli puhalteli vanhan kaupungin kaduilla ja lyhkäisissä vermeissä meinasi tulla hieman kylmä. Hakeuduimme lähtöalueella paikkaan, jossa saimme olla auringonpaisteessa. Kellon lähestyessä yhdeksää lähdimme hakeutumaan omiin lähtökarsinoihimme. Porukkaa oli kapealla kadulla satojen metrien laumaksi. Lähtölaukauksesta lähtöviivalle aikaa itseltäni meni 3.45-karsinasta nelisen minuuttia ja porukaa oli takanani vielä vaikka kuinka. Alkumatka meni vauhtia tunnustellen, pysyttelin jänöjen tuntumassa ja aina välillä vilkaisin kellosta, mitä vauhtia mennään. Kun Garmin kertoi km-vauhtien olevan välillä viiden minuutin haminoilla ja jopa alle, laskeskelin, että pupuset taitavat juosta bruttoaikaa ja pyrkivät ajamaan alun jälkeenjääneisyyden kiinni mahdollisimman nopeasti. Annoin pupujen mennä ja keskityin omaan juoksuuni. Lämpötila nousi nopeasti auringon noustessa keskitaivaalle. Alkoi olemaan jo tukalan kuuma. Juomaa otin jokaisella hioltopisteellä vähintään pari mukillista, joista toinen meni suuhun ja toinen päähän viilentämään tunteita. Puolimatkaan saakka juoksu tuntui hyvältä ja 3.45 loppuaika tuntui olevan saavutettavissa. Ennen puolimatkaa "törmäsin" tuttuun juoksijaan, jonka kanssa taivalsimme hetken yhdessä keskustellen niitä näitä. Kun vauhti tuntui itselleni hieman liian kovalta jättäydyin suosiolla jatkamaan yksin. Kilometrit tulivat ja menivät tasaisen tappavasti. Vettä kului ja juoksin myös suihkujen alitse viilentääkseni itseäni. Jokaisen Vltava-joen ylityksen jälkeen odotin maalin häämöttävän seuraavan käännöksen takana. Ja kilin kellit se siellä ollutkaan. Lopulta alkoi kuulumaan maalialueen kuulutuksia ja suoran päässä häämötti maalikaari ja sininen maalimatto. En yrittänytkään rimpuilla loppukiriä vaan jatkoin rauhallisesti maaliviivan yli. Mitali kaulaan ja juotavaa etsimään. Ensimmäinen pullollinen haihtui ikeniin, vasta toisesta taisi riittää edes hieman vatsaan saakka. Avaruuslakana päällä lähdin tallustelemaan hotellia kohti ja siitä se vasta seikkailu alkoikin. Vanha kaupunki oli tupaten täynnä turisteja ja osa väylistä oli luonnollisesti rajattu juoksijoiden käyttöön, joten tuttua reittiä hotellin suuntaan en voinut käyttää. Pyörin niitä samanlaisia katuja kävellen varmaan tunnin verran ennen kuin osuin oikeaan osoitteeseen. Matkakumppanini olivat jo saapuneet aiemmin hieman paremmin suunnistaen. Pääsinpähän rauhassa kuumaan suihkuun pitkäksi aikaa. Olimme varanneet illallisen hotellin omasta ravintolasta ja suunnistimme sinne kuudeksi. Kunnon pihvi ranuilla ja olutta. Salaattia Tsekit eivä juurikaan harrasta, lautaselle oli vain vaatimaton salaatinlehti. Pihvin kypsyyttä ei meiltä etukäteen kyselty, mutta omani osui juuri omaan makuhermooni puoliraakana. Nam. Maanantai-aamuna ei ohjelmassa ollut muuta, kuin viimeisten tavaroiden pakkausta ja siirtyminen lentokentälle. Taxfreestä vielä viimeiset ostokset ja illaksi kotiin. Matkan plussat: - Matkaseura - Edullinen ruoka ja maailman paras olut, eikä sekään ollut kallista. - Hyvin järjestetty maraton - Upea historiallinen kaupunki - Edullinen majoitus Miinukset: - Sokkeloinen vanha kaupunki - Liian kuuma juoksusää - Mukulakivet ja ratikkakiskot juoksureitillä