Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation on 22.11.2019 in all areas

  1. 6 points
    Nyt ehkä uskallan laittaa tähän oman kokemukseni uudesta aloituksesta. Takana on nyt n. 250 harjoitusta ja juoksu alkaa rullaamaan. Ei vieläkään sillä tavalla kuin joskus aikaisemmin, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Välillä tulee välähdyksenomaisesti sellainen fiilis, että kulkee tosi hyvin. Jossakin siinä n. 200 treenin jälkeen alkoi tapahtumaan kropassa sellaisia muutoksia, jotka aivan selvästi kiihdyttivät kuntoutumista. Treeneissä pidän avaimena sitä, että aloitin tekemään niin nopeasti kuin vain mahdollista joka viikko vähintään yhden yli 1,5h lenkin. Olen ollut kovien harjoitusten kanssa todella varovainen, koska tiedän, että ne kippaisivat helposti yli. Eiköhän sitä kesällä uskalla jo koittaa jotakin vähän kovempaakin. Olen käyttänyt progressioon yksinkertaista kaavaa: lisään tasaisesti 10 km viikkoon joka 4. viikko. Nyt menen tasolla n. 90 km. Jumitin 60:n kohdalla aika pitkään jalkavaivojen takia, mutta muuten progressio on ollut aika onnistunutta. Eli yhteenvetona: työtä, paljon työtä.
  2. 3 points
    Juoksin viikonloppuna Veronassa Italiassa 100:nnen maratonini. Miten tähän on tultu? Joskus nuorena poikana juoksin pikamatkoja ja hyppäsin pituuttakin seuran järjestämissä kisoissa. Tulokset olivat jonkinlaisia ja minua pyydettiin seuran edustajaksi maastojuoksukisoihin Tikkakoskelle. Tuossa vaiheessa minulla ei ollut kestävyyttä ollenkaan ja jäin kisassa viimeiseksi. Sen verran tuo otti nuorukaisen luonnon päälle, että lopetin urheilemisen siihen paikkaan. Uuden herätyksen koin joskus 80-luvun loppupuolella. Työskentelin maarakennusalan yrityksessä talouspäällikkönä laman ollessa syvimmillään. Työ oli henkisesti hyvin raskasta, kun aamulla toimistolle lähtiessäsi et voinut olla varma, onko koko firmaa enää iltapäivällä olemassa. Työn vastapainoksi olin aloitellut varovasti juoksemaan. Työnantajayritykseni kuului ns. tärkeysluokiteltuihin yrityksiin, joiden henkilökunta on kriisitilanteiden varalta varattu puolustusvoimien käyttöön, eikä heidän tarvinnut mennä kertausharjoituksiin lainkaan. Eräänä päivänä työpöydälleni ilmestyi henkilövarauslomake, jolla varatut henkilöt tuli ilmoittaa sotilaspiiriin. Täyttelin lomaketta ja kun tulin oman nimeni kohdalle otin puhelimen käteeni ja soitin sotilaspiiriin ja ilmoittauduin vapaaehtoisena kertausharjoituksiin. Tästä alkoi todellinen kunnonkohotus. Juoksin muutamassa pikkutapahtumassa ja sillä erää viimeiseksi jääneessä Finlandia maratonissa elämäni pisimmän matkan, puolimaratonin. Siemen oli kylvetty. Seuraavana kesänä minut houkuteltiin mukaan Suomi Juoksee-viestiin Utsjoelta Helsinkiin. Tuossa tapahtumassa juoksinkin viitenä kesänä. 1995 olin lasteni ja kummipoikamme kanssa Kolmårdenin eläintarhareissulla Ruotsissa. Paluumatkalla bussi jäi jumiin Tukholman Stadionin nurkille. Katselimme bussin ikkunoista väsyneen, mutta onnellisen näköisiä viimeistä kilometriään Tukholman maratonilla taivaltavia ihmisiä. Silloin se iski kuin kolmen kilon pajavasara: Tuonne on päästävä! Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen maratonini HCM:llä aikaan 4.08,26. Ensimmäinen ajatus juoksun jälkeen oli: Ei koskaan enää! Mutta lyhyt on miehen muisti ja itselle annetut heppoiset lupaukset on helppo rikkoa. Tukholma ja Helsinki vuorottelivat seuraavina vuosina, kunnes seitsemäs maraton järjestettiin kotikaupungissani. Ensimmäinen juoksuni veteraanisarjoissa ja heti EM-kisoissa. Onnistuin myös alittamaan neljä tuntia ensimmäistä kertaa tässä juoksussa. Helsinki, Tukholma, Joutseno, Mikkeli vuorottelivat. 16. maraton Mikkelissä v. 2006 oli ensimmäinen, jonka perään kohdalleni merkittiin DNF. Olin ostanut uudet juoksukengät, enkä ollut sisäänajanut niitä riittävästi. (tekosyy) Juoksu jäi kesken puolimatkassa. 2007 uudelleenlämmitetyllä Finlandiamaratonilla loppuajakseni kirjattiin ensimmäinen palindromi, 3.43,43. Seuraavana vuonna keväisessä kelissä juostiin piirinmestaruusmaraton Saarijärvellä. Osanottajia ei kovin paljon ollut ja niinpä tililleni kirjattiin ensimmäinen yleisen sarjan voitto maratonilta ja myös piirinmestaruus. Olin siis yksinkertainen piirinmestari. Tuolloin olin reilusti alle neljän tunnin kunnossa ja ilmoittauduin Suomi Juoksun 100 km:lle kuvitellen sen olevan helppoa kuin heinänteko. Mutta eihän se ihan niin ollut, ainakaan jos on heinäallergikko. 100 km on pitkä matka juostavaksi etenkin jos ei malta juosta alkumatkasta riittävän rauhallisesti. Maaliin kuitenkin selvittiin ajassa 11.52,36. Samoilla lämpöisillä olin ilmoittautunut E24:lle, eli 24 tunnin juoksuun Esport areenalla. Lonkkani eivät pitänee pienen ringin kiertämisestä ja jouduin useaan otteeseen turvautumaan hierojan apuun. Lopulta aamuyön pitkinä tunteina annoin periksi ja menin nukkumaan. Aamulla palasin radalle ja levänneenä olin viimeisen tunnin nopeimpia juoksijoita. Lopputulos vaatimaton 113 km. Vuosi 2009 oli ”urheilu-urani” paras. Elokuussa järjestettyihin Lahden Veteraanien MM-kisoihin olin valmistautunut huolellisesti, mutta kisapäivälle osunut helle ja alkumatkan missatut juomapaikat pilasivat kisani. Hyvällä kannustuksella tuoltakin selvittiin maaliin. Hyvä meno jatkui kuitenkin myöhemmin syksyllä ja Pieksämäellä Vetskujen SM-maratonilla juoksin ennätyksekseni jäävän loppuajan 3.19,50. Marraskuussa juoksin New Yorkissa 50-vuotisjuhlamaratonini. Loppuaika oli taas palindromi, 3.31,33, eli ihan kohtuullinen huomioiden tapahtuman juoksijamäärä ja se, että kannoin kameraa mukanani ja pysähtelin matkalla ottamaan valokuvia. Seuraavat vuodet menivät uutta ennätystä jahdatessa, mutta eihän sitä enää tullut. Näihin aikoihin mielessäni alkoi kyteä ei niinkään ennätysajat, vaan maratonien määrä. Sadas maraton tuntui aika kaukaiselta tavoitteelta, enkä vielä oikeastaan suonut sille vielä ajatuksia. Kalenterini täyttyi kuitenkin hyvää vauhtia vuosi vuodelta ja jossakin vaiheessa päätin lähteä keräilemään maratoneja, en kovin vakavamielisesti, vaan omaan rauhalliseen tahtiini. Keräilyn ohessa, vuonna 2012, tai oikeastaan jo vuotta aiemmin, aloitin valmistautumisen veteraanien MM-hallikisoihin, jotka järjestettiin kotipaikkakunnallani. Tähtäimessä olivat maastojuoksu ja puolimaraton. Maastojuoksun jouduin flunssaoireiden vuoksi jättämään väliin. Se tosin ei suuresti harmittanut, kun kilpailua edeltävänä päivänä satoi parikymmentä senttiä lunta! Puolikkaalle kuitenkin lähdin kisojen viimeisenä päivänä vieläkin pienten flunssaoireiden kanssa. Vuoden mittainen valmistautuminen yhtä kilpailua varten kantoi hedelmää, vaikka en tavoitetaikaani ihan kyennytkään. 1.33 jäänee kuitenkin omaksi ennätyksekseni tältä matkalta. Keräilytahti oli kuitenkin vielä tuossa vaiheessa rauhallinen, kun työnteko haittasi harrastuksia. 2013 vuoden lopussa koossa oli 48 loppuun juostua mutta 2015 vuoden lopussa jo 66. Noihin aikoihin aloin jo pohtimaan sadatta maratoniani, missä ja miten haluaisin sen juosta. Kun 60-vuotispäivääni oli aikaa nelisen vuotta ja sadasta puuttuvia maratoneja 34, niin pikaisella laskutoimituksella pääsin lukemaan 8,5 maratonia/vuosi ja sadas osuu syntymäpäivälleni. Joku tuossa päässälaskussa meni kuitenkin alun perin vikaan ja jouduin korjaamaan määriä, onneksi aikaa oli ja laskuvirhe toimi edukseni. Tässä vaiheessa merkkasin jo vuosittain maratoneja kalenteriini alustavaksi suunnitelmaksi. Tällä alustavalla suunnitelmalla menin muutaman vuoden ja välillä tarkastin, että kaikki laskelmat pitävät paikkansa. Aivan suunnitelman loppupuolella siihen tuli vielä muutos, kun 97. maraton jäi juoksematta samalle päivälle osuneiden hautajaisten kanssa. Tämä aiheutti hieman ongelmia, kun tarkoitus oli juosta SAUL:n SM-maraton syyskuussa ns. omaa kovaa, eikä tiiviiseen ohjemaani olisi oikein maratonia mahtunut. Mutta eihän tämä niin vakavaa ole, etteikö maratonia voisi juosta huvikseen. Aina sinne väliin joku mahtuu. Ja niin mahtuikin etunimikaimani juhlajuoksu Vantaalla. 30:n asteen helteessä juostu maraton oli mielenkiintoinen kokemus. Isommitta ongelmitta siitäkin kuitenkin selvittiin aikaisempien hellemaratonien tuomalla kokemuksella. Kun kaikki maratonit olivat merkattuina kalenteriini aloin selvittelemään tuon 100:nnen maratonin paikkaa, päivähän oli jo tarkkaan selvillä. Katsoin Marathonguidesta Euroopassa ko. päivälle osuvat maratonit ja niitä oli tasan kaksi ja molemmat Italiassa: Palermo ja Verona. Näistä Verona valikoitui juhlajuoksuni paikaksi. Matkasuunnitelmani tein hyvissä ajoin valmiiksi, varasin lennot ja majoituksen lähtö- ja maalialueen tuntumasta Veronan vanhasta kaupungista. Pieni mutka tähänkin tuli vielä ihan loppumetreillä, kun matkavälitystoimisto Amoma pisti kupin nurin ja hotellivaraukseni peruttiin yksipuolisesti. Onneksi olin maksanut hotellin Visalla, joten korttiyhtiö hyvitti maksamani varausmaksun täysimääräisenä. Veronan maraton oli siis se sadas. Olin ajatellut juoksevani leppoisasti sinne neljän tunnin pintaan matkasta ja tunnelmasta nauttien. Tunteellisen hetken koin jo lähtökarsinassa. Aika usein siellä tahtoo herkistyä miettiessään edessä olevaa suoritusta. Tällä kertaa minut herkisti erityisesti eräs mies, jolla oli päällään juoksupaita, jossa vanhan miehen kuva ja sen yläpuolella teksti: ”Per Mio papa”. Jouduin ottamaan lasit silmiltäni ja pyyhkimään kyyneleet silmäkulmistani muistellessani omaa isääni. Itse juoksu lähti kulkemaan ihan suunnitellulla tavalla. Ensimmäiset 25 kilometriä menivät helposti, mutta sen jälkeen ongelmat alkoivat. Kengät, joista olin kaavaillut saavani uudet maratontossut eivät olleetkaan vaimennukseltan sellaiset, että ne olisivat sopineet minulle näin pitkälle matkalle kovalla alustalla. Reidet alkoivat pikkuhiljaa vetämään jumiin ja se taas aiheutti selkälihasten jumittumista. 27 km:n kohdalla huomasin, että kävelyosuuksia tuli enemmän, kuin juoksuaskelia. Sisulla tamppasin reittiä kuitenkin eteenpäin aina välillä yrittäen ottaa muutaman juoksuaskeleen, mutta se oli mahdotonta. Loppumatkan kävelin ja jouduin usemman kerran pysähtymään venyttelemään reisiäni ja selkääni. Lopulta olin Piazza Bra:lla, jonne maraton päättyy Verona Arenan vierreen. Viimeiset venyttelyt mellakka-aitaan nojaten meinasivat jäädä viimeisiksi. Siihen viereeni tuli joku järjestäjän edustaja ja kyseli vointiani ja otti puhelimen kouraansa ja soitti apua. Säikähdin siinä, että päättyykö sadas maratonini keskeytykseen 300 metriä ennen maalia. Ei muuten pääty! Riuhtaisin itseni irti toimitsijan käsiotteesta ja jatkoin kävelyä kohti maalia. Vimeinen mutka ja maali oli siinä. Tätä hetkeä olin odottanut ja siitä jopa haaveillut muutaman vuoden ajan. Vielä maalisuoralla kimppuuni tuli kuuluttajanainen, joka otti minut käsipuoleensa auttaakseen minut maalin. Myös hänelle jouduin olemaan hieman tyly, koska ulkopuolsen avun vastaanottaminen johtaa suorituksen hylkäämiseen. Maaliviivan ylitettyäni sain sanottua muutaman sanasen haastattelussa, tosin tuskin ne mitään kovin järkeviä tarinoita olivat. Ensiapuhenkilökunta kaappasi minut maaliviivalta suoraan telttaansa ja porukalla kaatoivat minut telttavuoteelle. Tippaletku käsivarteen, verenpaineen mitaus ja paljon kysymyksiä. Eivät meinanneet milään uskoa selitystäni siitä, että kyseessä on vain lihasperäinen selkävaiva, eikä tilanteeseen liity mitään suurempaa dramatiikkaa. Lopulta kun nousin siitä sängyltä istumaan ja joku siitä ensiapuporukasta luki paitani selkämyksestä tekstin: ”100. maratonini 60-vuotispäivänäni Veronassa.” Sen jälkeen ääni hieman muuttui kellossa, kun ymmärsivät, että tiedän itse heitä paremmin, mistä on kysymys. Kutsuivat vielä teltan ulkopuoleltakin ensiapuhenkilöstöä ihailemaan paitaani ja onnittelemaan minua. Ai niin se lopputulos. Sillä ei ole mitään merkitystä, mutta aika oli kaikkien sadan maratonini joukossa huonoin, ellei mukaan lasketa myös ultrajuoksuja. Nelisen minuuttia erotti minut kuuden tunnin aikarajasta, jonka ylittäminen olisi joka tapauksessa johtanut suorituksen hylkäämiseen. Toivuttuani kävelykuntoon(?) lähdin teltasta katsomaan maalihuoltoa, mutta sehän oli jo pääosin purettu. Muutama kakunpala, mehua ja omenoita oli vielä tarjolla. Varustesäilytysrekatkin olivat jo lähteneet ja hetken ihmettelin, mistä saan varustereppuni. Siinä pyöriskellessäni joku järjestyehenkilö tuli sinne palautusalueelle kantaen reppuani. Loppu hyvin, lähes kaikki hyvin. Hotellille oli vielä vajaan kilometrin matka. Sen yritin kävellä ryhdikkäästi, mutta kun peilasin itseäni liikkeiden näyteikkunoista, niin edelleenkin takatukkani viisti maata, niin takakenossa etenin. Hotellilla kuumaan kylpyyn, joka onneksi laukaisi pahimmat krampit ja pääsin pukeutumaan illalliselle. Antica Bottega Vino -ravintola oli oikein mainio paikka nauttia illallista. Saatoin jo illallista varatessani lipsauttaa tästä minulle tärkeästä erikoisillasta ja palvelu oli sen mukaista. Sain ennen alkupalaa maistelulautasen, jossa oli salamia ja jotakin juustoa sekä hyvin makea kirsikka. Jälkuruoaksi tilasin Tiramisun ja se oli koristeltu syntymäpäiväkyntilällä. Tarjoilijat toivat sen syntymäpäiväonnittelujen ja viinilasillisen kera ja otimme heidän kanssaan maljat. Sataan maratoniini osui kahdeksan palindromiaikaa, yksi EM- ja yksi MM-maraton sekä useampi SM-maraton aikuissarjoissa. Onnistuin myös keräämään koko sarjan D-vitamiiinia: DNF, DNS ja DQ. Muutama erinäisistä syistä keskeytetty juoksu, pari starttaamatta jäänyttä ja yksi reitiltä eksyminen ja siitä seurannut DQ. Joku joskus kysyi minulta mitäs sitten, kun 100 on täynnä. Vastasin, että en tiedä. Aika näyttää. Olisiko nyt se aika? En tiedä vieläkään, mutta muutama maraton on jo kalenterissa tulevalle vuodelle ja muitakin liikunnallisia ajatuksia on mielessäni pyörinyt.
  3. 2 points
    En kyllä missään tapauksessa maksaisi euroakaan tuosta. Todennäköisesti kelvoton juoksemiseen. Itse laitoin tilaukseen Fitnord sprint 1000. Ensi viikolla pitäisi tulla niin pääsee testailemaan. Vaikuttaa ainakin paperilla kelpo vehkeeltä.
  4. 2 points
    Välillä GPS toimi ok, mutta harmittavan usein GPS huiteli missä sattuu ja kilsoja tuli paljon enemmän kuin todellisuudessa. Pyöräilyssä GPS mielestäni toimi ihan ok, ehkä nopeampi vauhti auttaa? Muutamia esimerkkejä: 1) GPS eri puolella tietä ja vasemman alareunan koukku lisää ylimääräisiä metrejä kuljettuun matkaan. Juoksin meno- ja paluu samalla puolella tietä. 2) Juoksin oikeasti tien etelä-puolella. Taas ylimääräisiä metrejä ja kilsavauhti meni välillä alle 5 min /km (oikeasti 6min/km) 3) 5min/km reipas. Juoksin samalla tiellä, mutta takaisinpäin tullessa GPS hyppäsi 50m oikealle ja näytti hetkellisesti alle 4min/km nopeuksia. 15km lenkki ja yhtäkkiä samalla vauhdilla juostuna sain tällle kyseiselle kilometrille 20s/km nopeamman ajan. 4) Meno-paluu lenkki samalla jalkakäytävällä mennessä ja tullessa: 5) Neljä kierrosta lenkin lopuksi GPS:lle helpolla yleisurheilukentällä. Vaikka muuten suht ok suoritus, niin juoksin kuitenkin joka kierroksen ykkösradalla ja kaarteissa GPS oli melko jäljellä sekä kerran etusuoralla heitti nurmikolle. Taas ylimääräisiä metrejä. 6) Sitten vielä yksi esimerkki sillan ali kulkevasta tiestä (tiedän että nämä on GPS:lle vaikeita, mutta silti). Juoksin koko ajan Käpylän asemaraittia pitkin. GPS hyppi jonnekkin aivan muualle. Oli kiva saada 5,45min/km perushölkällä alle 4min/km juoksunopeuksia muutamalle sataselle.
  5. 1 point
    Eilen kävin testaamassa työpaikan kuntosalin Fitnord sprint 1000 juoksumattoa ja ainakin ensituntuma on ihan hyvä. Juoksualusta on hieman kovempi/ vähemmän joustava, kuin omassa Tunturi T70 matossa, mutta en sitten tiedä onko sillä mitään merkitystä edes lasijalalle. Kyseinen juoksumatto painaa 157 kiloa, joten sen pitäisi olla isommallekin kaverille tarpeeksi jämäkkä rakenteinen. Luultavasti hommaan seuraavaksi matoksi sellaisen, sitten kun T70 huokaisee viimeisen kerran. Tuo 2300€ voisi olla vielä sellainen hinta, jonka matosta viitsii maksaa.
  6. 1 point
    Tämä on totta, mutta vielä useampi on kyllä neljän tonnin suhteen mahdottoman haasteen edessä. Uskoisin että kolmen tunnin maraton on helpompi 😉
  7. 1 point
    Lasse oli varmasti huippulahjakas, mutta tuskin oli kuitenkaan vuonna -68 4500m cooper-kunnossa. Sinä vuonna hän juoksi 5000m aikaan 15:07, joten 4100m olisi voinut olla tiukassa 5000m ajan perusteella.
  8. 1 point
    Jep sama GPS epätarkkuus ärsyttää varsinkin suunnistaessa. Monesti ihan ok, mutta välillä tulee tällaisia koukkuja. Tuossa kävin ykkösrastilla pummeitta ja jatkoin pohjoiseen kakkoselle. Vantage vetänyt reilusti pitkäksi... Tekee jälkianalyyseistä vähän hankalia. M400 ei tehnyt koskaan tällaisia koukkuja. Nyt olen vetänyt suunnistuksia sitten torista ostetulla V800, jotta gepsit olisi kunnossa
  9. 1 point
    Jaa, no tässä meren lähellä helposti on loppusyksyllä vähän tahmeaa kosteaa hiekkatietä, jos ei ole pakkasaamua..ja täytyy yrittää asfaltille. Viime kesänä mieluisin pitempi (30km) viikonlopun lenkki meni kauppatorin ympäri. Vanhoja rakennuksia ja turisteja on myös mukava katsella ☺️ . Näillähän pitäisi mahdollisuuksien mukaan mennä aina jalkakäytävällä, (Kauppatorilla pyörätie tosin järkevin). Mutta monihan ei tätä tiedä ja ehkä ärsyyntyvät.Pari kertaa tuli jo sanomista.. Luulevat että tämä on joku sähköPotkulauta 😏
  10. 1 point
    Kävin ite palauttamassa VV:n tyytyväisyystakuun puitteissa viime viikolla. Itsellä 6. keskeytynyt harjoitus oli viimeinen niitti. Keskeytyksiä tapahtui myös ongelmaa "korjanneen" softapäivityksen jälkeen 2 kappaletta. Kokeilin myös säätää automaattiset kierrokset pois. Autostoppia en käyttänyt juostessa ollenkaan. Tehdasasetukset palautin myös useasti. Keskeytyksiä tapahtui mielestäni hyvin epämääräisesti ja en keksinyt niille mitään selvää syytä. Harmittaa kun on juossu 1h 15 min ja tehnyt intervalleja ja kotimatkalla juoksukentältä laite vaan päättää sammuttaa itsensä yhtäkkiä. Data ei jää talteen eikä sitä pysty kaivamaan laitteessa mitenkään. Huoh.. Myös polarin vastaukset asiaan olivat ihmeellisiä. Suosittelivat vaan ottamaan automaattiset kierrokset pois päältä. Viikon tuota vastausta odotin. Naurettavaa, että suositellaan vain jonkun ominaisuuden käyttämättä jättämistä. Muuten ihan ok laite. Tykkäsin tyylistä, rannesykkeen tarkkuudesta sekä flowsta. En tykännyt siitä että laitteeseen ei voi luottaa sekä siitä, että GPS oli epätarkka.
  11. 1 point
    Ainakin kerran tein tuollaisen 100 km pyöräilyn pelkällä vedellä keskellä kesää, eli kilpailukaudella. Vauhti oli käytännössä suunnilleen niin kovaa kuin pääsin, kuitenkin niin, että vauhti kestää samana loppuun asti.
  12. 1 point
    En välttämättä suosittelisi kaikille. Kun se lisäpaino (esim. 2,5 kg) on heilurin päässä, niin kävelytekniikka saattaa muuttua liikaa --> seurauksena rasitusvamma. Esim. painoliivi voisi olla parempi vaihtoehto.
  13. 1 point
    Itselläni on vähän huonoja kokemuksia kävelystä pääasiallisena liikuntamuotona. Olin muutama vuosi sitten mukamas niin kiireinen, ettei erilliseen liikuntaan ollut aikaa, joten vannoin hyötyliikunnan nimiin. 2,3 kilometrin työmatka päivittäin kävellen, 8. kerroksessa sijaitsevaan toimistoon aina portaat ylös, lähes aina kävelyetäisyydellä olevaan lähikauppaan ruokaostoksille eikä automarkettiin, yms. Silti, kun kovatehoista liikuntaa ei tullut, kunto oli surkea. Cooperissa tulos oli noin 2300 metriä, joka vähän päälle kolmekymppiselle normaalipainoiselle miehelle on järkyttävän huono luku. Eli ainakin itselleni oli huomattava käänne parempaan, kun nykyisin harrastan päivittäin jotain kovempitehoista liikuntaa, vaikka hyötyliikunta onkin vähentynyt.
  14. 1 point
    Millainen kävely? Peruskäppäily tuskin käy kuntoilusta sellaiselle joka on tottunut juoksuun tai pyöräilyyn tai vastaavaan kovempitehoiseen. Kyllähän sekin kivasti rentouttaa ja palauttaa väsyneitä jäseniä. Mutta kuntoilua aloittavalle kävely on tosi hyvä. Sauvat vielä mukaan, niin saa säädeltyä tehoja. Kun kunto nousee, voi ottaa vaikka vähän hölkkää aina väliin. Sitä olen joskus miettinyt, että sellainen kovempitehoinen kilpakävely olisi todella hyvä tukeva liikuntamuoto. Onko kenelläkään kokemusta? Sillä saisi sykkeet ylös ja hien pintaan, ja se saattaisi onnistua telakallakin, riippuen tietysti vaivan laadusta. Ainakin keväällä tuli tampattua jonkin verran (huonolla) kilpakävelytekniikalla kun selkä oli sökö. Kyllä se ihan treenistä kävi.
  15. 1 point
    No, minä en ole juossut yhtään kymppiä alle 50 minuutin, mutta useita maratoneja alle nelosen.


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy