Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation on 23.10.2019 in all areas

  1. 18 points
    Kimmokkeen toivomuksesta laitan nyt tähän pikku kertomuksen omasta sydänkeissistä. Ottakaa vinkkiä jos ketä kiinnostaa. Itsellä toteutui aika huonosti mitkään sydäninfarktin ennakkospekuloinnit, mutta sellainen 100% tukos vaan nurkan takaa sepelvaltimoon lokakuun eka iski, ja se vaati välittömän pallolaajennuksen, koskapa kohtaus uusi heti Meilahteen lanssilla saavuttuani, kotona saaduista nitrosta, liuotushoidosta ja morfiinista huolimatta. Toinenkin suoni pumpussa on 30-49% tukossa ja vielä yksi alle 30% tukos, mutta nuo jätettiin lääkehoidolla korjautuviksi. Olen aina ollut hoikka, harrastanut juoksua lapsesta saakka, suvussa ei sepelvaltimotautia ole ollut, kokonaiskolesteroli oli 5,1 ja lisäksi olen pyrkinyt ruuankin osalta fiksuihin valintoihin sekä nukkunut aina hyvin. Ainoiksi selittäviksi tekijöiksi jää pari vuotta sitten todettu verenpainetauti ja ajoittainen lievä työstressi. Sekä perjantai-iltojen herkku Kivikylän nakit. Muuten olen siis nipottanut ruuastakin jo pitkään, mutta antanut tuossa nakkiasiassa itselleni pikkuisen hyvää kahden perjantaioluen kanssa nautittuna😬. Juoksuhommelithan olen jatkuvien jalka- ja lonkkavaivojen vuoksi jäädyttänyt muutamaan, maksimissaan neljään juoksukertaan viikossa, ja nämä pelkkää kevyttä sykemittariin tuijotellen, ja tuohon 1 punttisali/viikko päälle. Luulin, että kaikki oli hyvin, mutta my ass, ohraisesti kävi. Yrittänyttä laitetaan, niinkuin tavataan sanoa. Tuosta infarktistahan leimataan välittömästi sepelvaltimotautipotilaaksi, joten kuulun nyt tätä kautta vielä influenssan riskiryhmään. Toisaalta, kun verenpainetauti todettiin kun menin valittamaan pikku huippausta päässä, niin paineet oli levossa ekg-mittauksen yhteydessä 238/138, eikä tähänkään kummajaiseen mitään järkiperäistä syytä löytynyt. Mutta verenpaine aiheuttaa aika hanakastikin suonistoon plakkia, nuo pikku painelukematko tämän kaiken on aikaan saanut? Kenties. Oikein en jaksa uskoa, että Kivikylä olisi tässä syypää, kun kerran viikkoon niitä pikkuisen mussuttaa. Mene ja tiedä, mutta kehotan kyllä kaikkia foorumin kanssaveljiä ja -sisaria viitsimään huolehtia tuon verenpaineen ja kolesterolit vaikka sitten lääkkeiden avulla jo hyvissä ajoin kuntoon. Vuosien mittaan ne siellä pikkuhiljaa tuhojaan tekevät, eikä tunnu missään ennenkuin jysähtää. Oli muuten melkoinen täystyrmäys noin fyysisesti. Onneksi vaimo oli kotona ja soitti 112 välittömästi. Mulla oli lääkityksen saatuani paineet pari viime vuotta tuolla 140/83 tienoilla, eli ei pahakaan, mutta ilmeisesti sitten liikaa kuitenkin. No, näistä otetaan opiksi. Lääkkeitä on nyt vaikka toisille jakaa ja pikku kävelylenkeillä elvytellään itseä takaisin elävien kirjoihin. Ja arvostus suomalaista terveydenhoidon tasoa kohtaan on mulla kyllä huipussaan. Kertaakaan ei iskenyt paniikki, sen vaan näki että paremmissa käsissä ei sillä hetkellä voisi olla, iso kiitos siitä kaikesta heille. Elämä jatkuu, sen suunta ja vauhti määräytyy jatkossa voinnin mukaan. Hyviä hölökkiä ja syksynjatkoa kaikille❤️
  2. 8 points
    Itse ehdin elää noin 20 vuotta sohvaperunana ja liikunnanvihaajana ja ihan sattumalta hurahdin lenkkeilyyn vuonna 2006. Itselläni inho kaikkea liikuntaa kohtaa tuli jo lapsuudenkodista, hikoilua ei pidetty sivistyneenä hommana. Laihuutta toki ihannoitiin, mutta ei liikuntaa, enemmänkin oltiin syömättä, kuin lähdettiin lenkille. Muistan kyllä vielä hyvin elävästi vuoden 2005, jolloin yksi himo-maratoonari-hiihtäjä-pankinjohtaja asui naapurissani ja ihmettelin, että miten tyhmä voi pankinjohtaja olla. Ajattelin, ettei kukaan normaali ihminen käy juoksemassa joka päivä jotain lenkkejä. Olin siis ihan tosissani, enkä voinut kuvitellakaan että joskus vielä olisin itsekin idiootti. Kaikki liikuntaan liittyvät viestit menivät siis kuuroile korville. Jos en olisi sattumalta tutustunut liikuntaintoiseen ihmiseen, niin en olisi koskaan edes aloittanut. Eli hän omalla esimerkillään sai innostukseni puhkeamaan, ei neuvonut tai edes korostanut asiaa ja eikä ollut tyhmä. 😉
  3. 5 points
    Tsiisus mikä kuolleisuus! Mä luulin, että juokseminen on terveellistä!
  4. 4 points
    Kaikki kynnykset liikkumattomien edestä tulee poistaa, niin että kukaan ei koe omien pienten askelten kohti parempia elämäntapoja olevan turhia. Ihmiset luulee että ne hyvät elämäntavat saa ainoastaan radikaaleilla elämäntaparemonteilla kun oikeasti paljon hyvää saa aikaan jo pienillä teoilla ja käyttämällä mielikuvitusta. On todella ikävää jos me juoksun harrastajat vähättelemällä muiden ponnisteluja olemme positiivisten elämäntapamuutosten esteenä.
  5. 3 points
    Jotenkin tästä keskustelusta välittyy aika karulla tavalla se, että tämän palstan kirjoittajilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, minkälaisten asioiden kanssa painitaan, kun puhutaan ihan oikeasti liikkumattomista ihmisistä ja niistä keinoista, joilla heitä saataisiin liikkumaan. Liikkumattomuuden haitoista ihan ylivoimainen enemmistö tulee niistä, jotka eivät liiku käytännössä laisinkaan ja se on kansantaloudellisestikin ihan merkittävä kustannus, mikä näistä koituu. Joku parin sadan metrin kävely päivittäin kuulostaa maratonharrastajien näkökulmasta ihan lapselliselta liikkumisen lisäyksenä, mutta sillä voi olla jo ihan merkittävää hyötyä siinä väestössä, joka kaikkein vähiten nyt liikkuu.
  6. 3 points
    Täältäkin näköjään löytyi ihan mielenkiintoinen keskustelu. Ne, joiden mielestä näissä suosituksissa nyt oli jotain pahasti pielessä: Mikä sitten olisi parempi vaihtoehto? Viikkotasolla juoksua 60-100 km, sis. yksi pidempi PK1, yksi puolipitkä tavoitevauhtinen, sopivasti kovia vetoja ja loput sekalaista peekoota? Eli onkohan kenties joillain vähän hankala nähdä sen oman kuplan ulkopuolelle ja ymmärtää että kaikki ihmiset eivät olekaan samanlaisia kuin itse?
  7. 3 points
    Tosiaankaan kyse ei ole vähättelystä, vaan näen asian ihan päinvastoin. Lähelläni on ihmisiä, jotka ei liiku ollenkaan ja oireet ovat monenlaiset. Monesti olemme keskustelleet siitä, että mikä riittää, varsinkin kun mikään ei huvita. Nyt uudesta liikuntasuosituksesta saa sen kuvan, että kävely tulostimelle ja jääkaapille voidaan laskea siihen mukaan ja näen sen nyt huonona asiana. En siten, etteikö kaikki liike ole aina hyvästä, vaan niin että se liike liikkumaan haluttomalla supistuu ja supistuu koko ajan. Ihan jokainen tietää, että liikunta on hyväksi, eikä se tieto ole tähänkään mennessä tehonnut. Miten liikuntasuositusten keventäminen voi auttaa asiaa?
  8. 2 points
    Koskejon keississä kuitenkin varmasti auttoi hyvä peruskunto ja alhainen paino. Kerran viikossa Kivikylää ei pitäisi tukkeita vielä tehdä? Sukurasitustakaan ei ollut. Nämä 100% tukkeet on valitettavasti juuri niitä lesken tekijöitä. Itsellä, kun pieni suoni oli 90% auki eli vain 10% tukos. Ikävä myös todeta, että infarktiin useimmin kuollaan kuin siitä selvitään. Hyvä oppi kaikille, että soitetaan se ambulanssi. Oireet voi olla tosi epämääräisiäkin ja vaihtelevia. Mulla oli ainoat oireet rasituksessa ja levossakin(lievempi) kova närästys ja pientä vasemman leuan särkyä. Noita voi olla ilman infarktiakin. Koskejolle voimia toipumiseen niinkuin varmasti on jo kerrottu, että liikunta on paras lääke + kassillinen apteekkitavaraa sepelvaltimotautiin. edit. Niin oma tilanne ihan ok ja puolimarakin juostu 2:05 tapahtuneen jälkeen. Mulla tietysti lähelläkään Koskejon tapausta, joka oli jo vakava.
  9. 2 points
    Hurjia nämä jutut. Tässä on vielä ollut tänään närästystä, vetää vähän vakavaksi. Tsemppiä koskejolle.
  10. 2 points
    Eikö tässä juuri ole keskusteltu ("kiistelty") siitä, että ovatko nämä uudet liikuntasuositukset askel eteenpäin vai taaksepäin? Vaikka kuinka "ammattilaiset" ovat laatineet suositukset, niin eivät niiden silti tarvitse olla oikeita tai etteikö niistä voisi olla eri mieltä. Minusta jo vuosikaudet on neuvottu käyttämään portaita, menemään lähikauppaan (tai lähi-mihin-tahansa) kävellen, seisominenkin tekee välillä hyvää ja hyötyliikunta kannattaa. En minä näe tässä siinä suhteessa mitään uutta.
  11. 2 points
    Tuo uusi suositus on varmasti monella tapaa hyödyllinen. On olemassa ei-terveitä ja myös terveitä liikkumaan motivoitumattomia ihmisiä, jotka saavat nyt vastedes kuulla lääkäriltään kehotuksen liikkua edes pikkuisen, että sekin jeesii. Se on iso ja ratkaiseva ero kuulla tällaista puhetta tohtorilta verrattuna aikaisempiin suosituksiin, jotka saattoivat vaativuudellaan tyrmistyttää ja saivat aikaan luovuttamisen liikunnan suhteen, kun sellaiseen ei kertakaikkiaan rahkeet syystä tai toisesta riitä. Kyllä melko moni varmaan kuitenkin haluaa itselleen hyvää, mutta ei ole kukaan sanonut eikä ajatuksiin juolahtanut, että vähempikin liikunta olisi jollain tapaa terveyttä edistävää. Nyt kolme viikkoa sydäninfarktin ja pallolaajennuksen jälkeen sitä on huomannut, kuinka kova juttu tuollainen 500m rauhallinen kävelykin voi tietyssä elämäntilanteessa olla. Onneksi sain ohjeita ja kannustusta Meilahdessa, että heti vaan liikkeelle omien voimavarojen mukaan, lyhyin askelin ja pikkuisen kerrallaan, niin edistyminen ja paraneminen pääsee vauhtiin. Kävelyiden hyödyn olen huomannut myös verenpaineiden suhteen. Ellen olisi tuollaista ohjeistusta/kannustusta saanut, odottelisin sohvalla passiivisena, että josko sitä joskus toipuisi siihen kuntoon, että se reipas kävely tai jopa hölkkä vielä luonnistuisi. Kaikki sepelvaltimotaudin markkerit loistaisivat punaisella, toisin kuin nyt pikkukävelyjen ansiosta. Voi olla, että tuo juoksulenkkipäivä ei sohvalle jäämällä ja pelkästään odottelemalla milloinkaan koittaisi.
  12. 2 points
    En mä nyt ole samaa mieltä tämän sun ajatuksen kanssa, että me kaikki haetaan kaikella toiminnalla vain muiden hyväksyntää. En mä juokse sen takia että työkaverit hyväksyisi mut tai että saisin heiltä jotain. En tietenkään kiistä sitä että tietysti se tuntuu hyvältä kun joku noteeraa hyvin menneen suorituksen. Mä haluan liikkua ja mun pää räjähtää jos en liikkuisi. Voin kestää sitä tovin, mutta aina siellä taustalla on se ajatus että jotain pitäisi tehdä. Oon myös vahvasti sitä mieltä, että jos kerran on juossu maratonin ja ollu hyvässä kunnossa niin se tila jää muistiin. Ennemmin tai myöhemmin se alkaa siellä takaraivossa kolkuttelemaan, että ei perhana, jotain pitää alkaa taas tekemään. Sitten se ihminen alkaa liikkumaan, mutta tarjoaako tapahtumat sellaista lisäarvoa että niihin halutaan osallistua. Siinäpä se kysymys. Toivottavasti kukaan ei ole niin vietävissä että muiden mielipiteet vaikuttaa kaikkeen tekemiseen.
  13. 2 points
    Kiinnostavia tilastoja maratonniiloille. Eihän Maraton missään laskusuhdanteessa ole, jos asiaa tarkastelee maailmanlaajuisesti. https://runrepeat.com/research-marathon-performance-across-nations Tässä kiinnostavia tietoja, kuten maratonin juosseita on n. 0.1 % väestöstä https://runrepeat.com/state-of-running
  14. 2 points
    No kyllähän se suunnistuskin on jonkinlaisessa murroksessa, kun kilpailijamäärät pienenevät koko ajan ja liitossa pistetään porukaa pihalle, vaikka kuntorasteilla käy enemmän väkeä. Itse ajattelen, että maraton ei nykyisessä some-yhteiskunnassa ole enää niin suosittua, koska hyvä tulos maratonilla vaatii ison määrän töitä. Elämyksen, voittajafiiliksen ja insta-päivityksen saa paljon helpommin ja pienemmällä työllä juoksemalla jonkun ultramatkan poluilla, jossa aika on vain sivuseikka ja harjoittelu lepposaa pk:ta ilman progressiota verrattuna mihin tahansa maraton-ohjelmaan (ei tietenkään kaikilla harjoittelu tälläistä, mutta osalla). edit. ja tietenkin polkujuoksu on nyt kovasti muodissa ja hirveä buumi päällä. Tämä varmasti verottaa maratonilta väkeä, eikä siinä sinänsä mitään huonoa/väärin ole. Eiköhän maratonillekin tule jonain vuonna uusi ryntäys.
  15. 1 point
    sen verran vielä elämästä..et yks hyvä kuntoinen lähemmäs 55v sillon kuoli yht äkkiä..saatto vetää 2 päivänä maran kisoissa peräkkäin..toinen ukko polki fillaril sellasii 700km + viikkoja .kuoli 60v..et ei se hyvä kuntokaan aina takaa ettei mitään kävis terveys puolella...ei voi tietää..
  16. 1 point
    tsemppiä ja toipumisia.. kyl sitä itekkin miettiny näin 50v kynnyksellä .. liikuntaa - ruoka valioo - ja terveyttä kokonaisuutena..ei sitä koskaan tiedä mitä nurkan takana on..
  17. 1 point
    Eilen mustikkapiirakka, tänään omenapiirakka. ( vaniljakastikkeella ) Ohessa oikein hyvä ja helppo pohja.
  18. 1 point
    Vuosien varrelta näitä muutama saman tapainen kertomus muistuu tältäkin palstalta mieleen. Ihan suht viriileiltä aktiivijuoksijoilta. Tuohan on sellaista mikä ei välttämättä hirmuisesti varoittele ja jollekin se vain tulee helpommin kuin toiselle vaikka ennusmerkit olisi mitkä. Kivikylään en oikein usko pääsyyllisenä vaikka ravinnollakin tietysti on oma vaikutuksensa, tuskin olisit voinut ihan mahdottomasti enempää tehdä. Ehkä hoitaa painetta aiemmin mutta sitäkin on aika turha tässä kohtaa murehtia. Onneksi selvisit hoitoon ja elämä jatkuu taas! Isäukolta taannoin kuvattiin kun hieman epämääräistä oiretta ollut mutta pahempia tukkoja ei näkynyt. Veikkaan että hän on kyllä ollut kovempi makkaranpaistaja ja ainakin vähemmän juoksija kuin sinä. Toipumiset!
  19. 1 point
    Moro! Olen tässä ny juoksennellut satunnaisesti syksyn mittaan ja ajattelin että voisin alkaa harjoitella säännöllisemmin ja juosta puolikkaan kesän alkuun. Ajattelin että tämä voisi olla hyvä paikka kysyä neuvoa ohjelman tekoon. Kunto on sellanen että olen juosssut elämäni aikana kaksi 10km juoksukilpailua, joista edellinen oli toissa kesänä jossa juoksin 10 kilometriä 54 minuuttin ilman kummempia harjoitteluja. Höntsäilen jääkiekkoa ja käyn salilla pari kertaa viikossa. Toivottavasti voisin saada apua ja pahoittelut huonosti kirjoitetusta aloituksesta :D.
  20. 1 point
    Hyötyliikunnasta: Sähköpyöräbuumi ei taida olla oikein hyvä tämän suosituksen suhteen; ne ylämäet jossa hiukan hengästyisi mennäänkin sähkön voimalla. Sama se on pihatöissäkin eli monet tekniset apuvälineet vähentävät hikeä ja hengästymistä.
  21. 1 point
    Näitä suosituksia pidän hyvinä. Toisaalta hyötyliikunta on monelle myös tekosyy olla harrastamatta "oikeaa liikuntaa". Esim. äitini pyöräilee töihin ja tekee paljon pihatöitä. Hän myös tuo sen esille aina kun totean, että esim. lihaskuntoliikunta olisi hyväksi hänen vanhenevalle keholleen. Eikä hän todellakaan ole hyvässä kunnossa, vaikkei myöskään ole sairaalloisen ylipainoinen tms. Kas näin. Onnistuin pitämään kaksi ajatusta päässä yhtä aikaa.
  22. 1 point
    Feet distance näyttää olevan heidän omilla sivuillaan tarjoushintaan 39€ 🙂
  23. 1 point
    Oli pakko kerran testata (Suunnolla), että kuinka paljon kuluu kaloreita ja aikaa, kun jynssään kylpyhuoneen ja saunan lattiasta kattoon ja tulos oli yllättävä; kaloreita kului vaivaiset 107 kcal ja keskisyke taisi olla saman verran. 😄
  24. 1 point
    Jos ja kun kyse on oheisharjoittelusta, ei noilla absoluuttisilla tuloksilla jossain tietyssä liikkeessä ole paljonkaan merkitystä. Jokaisella punttitulosten nousu saturoituu johonkin pisteeseen, eikä päälajin kustannuksella kannata väkisin tavoitella jotain tiettyä kilomäärää. Rinnalleveto, kyykky, maastaveto, leuat, penkki, pystypunnerrus. Noista kun valkkaa vähän vaihdelllen vaikka 4 liikettä kerrallaan 1-2 kertaa viikossa esim. juoksulenkin päälle 30-40 min, niin ei voi kovin pahasti mennä pieleen. Sopivasti vähän lyhyempää ja pidempää sarjaa vaihdellen ja aina sen verran jättää varoja, ettei lihakset ole päivätolkulla kipeenä. No tohon vielä coret päälle.
  25. 1 point
    Juu kyllähän se olisi järkevän ihmisen hommaa aluksi rakentaa kroppa raudanlujaksi punttiksella, ja sitten vasta aloittaa kunnon kestävyysrääkki. Ja sama homma taas alusta joka vuosi. En kehtaa edes mainita omia mavesarjojani. Eläkeläismummot vetää paremmin. Väätäinen nosteli aikanakaan melko miehekkäitä sarjoja alkukaudesta, ja veti 100m 11.2, 200m 21.2, 300m 37.2 (huom. vitosen kisan loppukirissä!) ja omien sanojensa mukaan rakensi tämän nopeuden nostelemalla rautoja.
  26. 1 point
    Tai sitten siinä käy niin, että kun sohvaperuna miettii, että johan minä olen tänään kahdesti noussut sohvalta ja käynyt jääkaapilla ja vessassa, niin päivän (terveys)liikuntatarve on jo hoidettu.
  27. 1 point
    Mä olen tästä eri mieltä. Vielä 70-luvun lopulla oli vallalla kuntoliikuntakäsitys, jossa suositeltava määrä liikuntaa oli 3 kertaa viikossa 60-90% maksimaalisesta hapenkulutuksesta. Yhden treenikerran kesto tulisi olla 20-60 minuuttia. Esimerkkilajeina oli annettu mm juoksu ja uinti. Tästä oli sitten erilaisia versioita esim 3x30 min/vko. Nimenomaan on ajateltu, että vanhat suositukset olivat este liikunnan aloittamiselle sellaisille ihmisille, jotka eivät koe itseään liikunnallisiksi. Tämän takia otettiin käyttöön terveysliikuntasuositukset, joita nyt sitten päivitettiin. Ei mulla ainakaan ole tarvetta lähteä kyseenalaistamaan tutkittua tietoa. Ja onhan se ihan eri asia monellekin ajatella, että mikroliikuntakin kannattaa, kuin se että pitäisi liikkua vähintään 20-60 minuuttia kerrallaan. Väitän että uudet suositukset ovat armollisempia ja kannustavampia, ja voi monelle olla kipinä varsinaisen kuntoilun aloittamiseen.
  28. 1 point
    Mulla seuranta näytti kanssa melko päättömiä, kunnes kerran koitin yöksi pitää ranneketta hieman tiukemmalla. Sen jälkeen on näyttänyt ok. Oma laite on toiminut muuten häiriöttä ja oon hemmetin tyytyväinen! 🙂
  29. 1 point
    Sain epileptistä kohtausta vastaavat kouristukset kauppareissulla ja lanssilla sairaalaan, syynä lopulta rankka väsymystila yövuoroihin liittyen. Yövuorot lopetettiin ja halusin selvyyttä pitkään jatkuneeseen unettomuuteen, oma hoitokuluvakuutus kattoi 90% kuluista. Siinä tuli esiin tuo levottomat jalat ongelma.
  30. 1 point
    Ei tietenkään itse laji mihinkään ole muuttunut. Kyse olikin siitä, miksi buumin aikana maratonia kokeilleet eivät ole jatkaneet lajin parissa sittemmin. Varmaan se on yksi tekijä muiden joukossa, ettei maratonien jatkamisella saa riittävästi yhteisön arvostusta tai tykkäyksiä somessa, mutta ehkäpä on myös niitä, joiden ihan omasta mielestä maratonjuoksu ei kiinnosta niin paljon.
  31. 1 point
    Jep, tunnen itsekin muutamia viisikymppisiä sohvaperunoita, jotka ovat joko yllyttämisen, uhoamisen, vedonlyönnin tai ikäkriisin vuoksi päättäneet juosta maratonin. Tätä tapahtui varsinkin n. 10 vuotta sitten, kun maraton oli muotia. Ennen maratonia käydään ehkä muutaman kuukauden ajan lyhyillä lenkeillä 2-3 kertaa viikossa. Tuollaisella valmistautumisella maraton on todellinen extreme-suoritus eikä varsinaisesti houkuttele jatkamaan kuntoilua.
  32. 1 point
  33. 1 point
    Ylen jutun tärkein kohta on tämä: Aika iso muutos todella lyhyessä ajassa. Luvuissa ovat siis ymmärtääkseni mukana nekin, jotka ovat juosseet maratoninsa ulkomailla. Maraton muuttui muutamassa vuodessa tylsäksi lajiksi?
  34. 1 point
    Testasin äsken lenkin jälkeen uudella treenillä autostoppia. Ei sitten stopannut ollenkaan tallennusta vaikka seisoin paikallani ja kellon nopeuskin näytti että olen paikoillani. Ja 5km juoksulenkillä ilman yhtään pysähdystä ei antanut running indexiä ollenkaan vaikka yleensä antaa juoksu-kävely-intervalleistakin. Saisikohan jostain sen edellisen softaversion käyttöön.... Parhaat unilukemat saan jollain sikalyhyillä 5h unilla, jolloin ei tule pyörimisiä kun on taju kankaalla koko uniajan tai sitten valvoo yön paikoillaan. Yksi yö en saanut millään unta ja olin puolet yöstä valveilla ja kellon mukaan nukuin tosi hyvin. Sama kesällä kun kaveri kuorsasi niin kovaa että valvoin paikoillaan puolet yöstä. Sitten kun nukun 8-10h unet ja olo on todella levännyt, niin arvosana on maksimissaan kolmonen.
  35. 1 point
    Minulla kävi sama homma viime perjantaina. Harjoitus katkaisi ensin 15 minuutin jälkeen. Tämän jälkeen käynnistin saman ohjelman uudestaan ja Vantage katkaisi homman taas 20 min jälkeen. Tämän jälkeen en enää viitsinyt laittaa harjoitusta päälle uudestaan. Tämä ongelma ei mielestäni ole sama ongelma kuin tuon automaattisen stopin aiheuttama teleportti. Kokeilin synkata ja nollata noita rikkinäisiä tiedostoja flowhun, mutta kello valittaa synkkauksen aikana että 0/2 harjoitus synkronoitu (kaikki muu synkkaa normaalisti). Ne ovat siis nyt kellossa sisällä jossakin, mutta eivät näy normaalissa harjoituslokissa yms. Toki jos palauttaisi tehdasasetukset niin virhettä ei enää tulisi, mutta sitten ainakin menettäisi nuo tiedostot. Jollakin muulla oli ollut sama ongelma V:ssä noin 20 palstasivua sitten. Voi olla Kulteri, että jos koitat synkata laitteen tietokoneella niin näet synkroinoinnin lokissa, että 0/2 harjoitusta synkronoitu. Tämän jälkeen kello on toiminut taas ongelmitta kyllä, mutta hieman ärsyttää jos tuo käy vielä uudestaan seuraavilla lenkeillä. Olen käynyt tuon perjantain jälkeen 5 kertaa pyöräilemässä ja juoksemassa ja ongelmia ei ole ollut. Olisikohan ongelman syynä ollut se, että käytössä oli Flowssa tehty Phased -juoksuharjoitus? noiden katkaisulenkkejen jälkeen en ole moisia kokeillut uudestaan. Muuten päivityksen jälkeen kello toiminut hyvin ja ongelmitta. Päivityksessä tulleet ominaisuudet ovat olleet hyviä. Harmi, että tuo ortostaattinen koe ei toimi vielä rannesykkeellä. Luulin, että se olisi kuulunut päivitykseen. 50 pv:n tyytyväisyystakuuta vielä jäljellä. Voi olla, että jos noita lenkkien katkaisuja vielä tulee niin palautan laitteen. Mutta katsotaan nyt 🙂
  36. 1 point
    Ei ole sinänsä tarkoitus vängätä vastaan, mutta ehkä tarkoitin enemmän sitä, että kun olet kuitenkin laittanut pyöriin sen reilun paritonnia, niin pelkästään raha ei ollut syy sille, ettet olisi voinut ostaa vaikka samanhintaista maantiepyörää. Hieman eri asia, minkä toki ymmärrän, on se, että pyörän valinnassa iso kriteeri oli raha sitä kautta, että lasket pyörän maksavan itsensä takaisin nopeasti. Yleisesti ottaen näitä voi tietysti laskea monella tavalla. Esim. se, että miksi normipyörä ei maksaisi itseään takaisin samalla periaatteella kuin sähköpyörä. Tai jos laskee jonkin arvon sille, että kun työmatkan käyttää osittain treenaamiseen, jää enemmän aikaa jollekin tuottavammalle.
  37. 1 point
    Juuri näin. Ei ole tarvinnut 5 vuoteen uusia pyörää ei ole mitään tarvetta edelleenkään. Halvemman pyörän ostaminen ja sen vaihtaminen parempaan aina maksaa. Poljen kuitenkin treenejä vajaa 5000 km/vuosi ja usein koitan pysyä nopeampien porukassa, joten on jo järkevä olla hyvä pyörä.
  38. 1 point
    No onhan tuo mikroliikuntapätkien hyödyllisyys verrattuna aikaisempaan "10 minuuttia liikuntaa minimissään kerrallaan"- ajatteluun iso muutos mielestäni.
  39. 1 point
    En oikein tietä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
  40. 1 point
    Kun vuosina 2008-2015 juoksin yhteensä 50 000 kilometriä kahdeksaan vuoteen olin juoksemisesta voimakkaasti riipuvainen. Se on kokonaisvaltainen riippuvuustila joka on sekä fyysinen että henkinen. En ole onneksi päihderiippuvuuksien kokemusasiantuntija mutta uskallan silti sanoa että ratkaiseva ero on ponnistelun aste. Esimerkiksi alkoholistilla se alkoholin hankkiminen on varsin helppoa ja juominen vielä helpompaa mutta juoksussa myös riippuvainen voi joutua pakottamaan itsensä lenkille jos on väsynyt. Siksi se on hyvin erikoinen riippuvuus. Oikeastaan juoksuriippuvuuden tunnistaakin riippuvuudeksi pelkästään vain vieroitusoireiden perusteella jotka voivat herkemmillä yksilöillä olla yllättävän voimakkaita. Toisaalta en ihmettele jos joku ei huomaa vieroitusoireita lainkaan. Tänä vuonna olen juossut vain 2663km joka on vain puolet siitä tahdista mitä 2008-2015 ja vähemmän kuin 2016-2018 (jolloin 4000-4800km/vuosi). Minulla on ollut enempi muita liikuntaharrastuksia ja urheilun (juoksemisen) parissa valmentajana varsin sosiaalista toimintaa joten se on ehkä helpottanut "vieroitusoireita" mutta sen voin sanoa ettei 40-100km viikossa juoksevalla ole juoksuriippuvuusoireita mitä 130-180km viikossa juoksevalla (jolla kovimmat viikot 200-300km aina silloin tällöin) on. Huomasin jo viime vuonna että riippuvuusoireet olivat vähentyneet mutta nyt niitä ei sillä tavoin ole. Siis ei ole pakko lähteä lenkille vaan päinvastoin on vaikeaa lähteä lenkille. Ei huvita eikä "jaksa" vaikka tietäisi että se on järkevää ja piristävää. Jotain kuitenkin on juoksuriippuvuudesta jäljellä: Olen riippuvainen juoksun kommentoinnista sosiaaliseen mediaan jota tämäkin postitus on kuten kaikki muutkin juoksemiseen liittyvät postitukseni niin täällä foorumilla kuin facebookin juoksuryhmissä. Poislukien ne linkit mitä toisinaan postitan oman valmennusryhmäni toiminnasta, ne ovat ihan vilpitöntä halua viedä kestävyysjuoksua eteenpäin, ehkä sillä samalla halulla pyrin oikeuttamaan näitäkin kommentteja pyrkien olemaan "analyyttinen" tms. Sosiaalinen juoksumedia on aivan selkeästi tullut täyttämään juoksemisen täyttämää tyhjiötä eikä missään nimessä tuo niin hyvää vointia kuin mitä juokseminen toi. Vaikka keskustelut olisivat satunnaisesti fiksujakin. Tietty henkinen tyhjyys, kaipuu tien päälle on vahvasti olemassa mielessäni yhä. Vaikka elämä olisi muuten miten onnellista niin jotain puuttuu kun puuttuvat ne juoksukilometrit ja hyvä kunto joka oli. Voi olla että jos olisi puoliso ja lapsia niin kokisin asiat eri tavalla, ne toisivat vahvan sisällön. Tai vaikkapa vahva usko kuten joillakin ihmisillä. Olen ajatellut aloittaa kilpajuoksun harjoittelun uudestaan ja siitäkään huolimatta että pidän suorittamisesta ja kilpailemisesta sekä itseä että muita vastaan se syvin juttu ei ole siinä. Ei se ole missään luontokokemuksissakaan niin hienoja kuin ne ovatkin ja niitähän pääsen kokemaan yhä suunnistuksen parissa tai vaikka valmennettavien kanssa metsässä hölkätessä vaan se vahvin kokemus on siinä tunteessa kun on pääsemässä kuntoon. Minulla tosissaan juoksutreenin aloittaminen osui elämäntilanteeseen jossa se todennäköisesti jätti hyvin vahvan jäljen aivoihin ja toisaalta kun olen lapsesta asti luonut tuolle pohjaa liikkumalla luonnossa ja kestävyysurheilemallakin niin olin hyvää maaperää juoksuriippuvuudelle. Siihen liittyi myös mainittujen päihteiden l. omalla kohdalla alkoholin käytön hylkääminen ja lopulta muuttaminen täysin satunnaiseksi. Absolutisti en valitettavasti ole vaikka toisinaan ajattelen että haluaisin olla, sellainen vahva kieltäymys olisi itselle vahva osoitus henkisistä voimavaroista. Mutta nimenomaan se voimaantumisen (typerä sana tähän yhteyteen mutta käytän silti kun en parempaa keksi) tunne on joka johdattaa juoksemista ja saa ajautumaan juoksuriippuvuuteen, myönteiseen hulluuteen.
  41. 1 point
    Olipas mukavalla tavalla perseestä. Kait tuone pitää lähteä ensi vuonnakin. Maaliin ajassa 7.20 43km matkalla. Eka polkukisa ja suurinpana ongelmana oma kunto. Pitää turista pitemmin tuonne harjoituspäiväkirjaan jahka ehtii.
  42. 1 point
    Ekat kommentit. Olin ensimmäistä kertaa tällä polkujuoksukisojen kotimaisella klassikolla mukana, vaikka mielessä ollut monta kertaa. Riittävän onnistunut suoritus eli voitto ja samalla #uttf finisher-liivi kuitattu cupin ykkössijalla ja myös Suomi-neito plakaatti on matkalla kotiin. Nyt vaan joutuu tosissaan miettimään, onko hyvää syytä palata. Ehkä aika kultaa vähän muistoa. Oli varmasti rankin polkukisa tähän mennessä tämä #vaarojenmaraton perusmatka. Paikoin oli 5cm loskaa maassa, lähinnä haittasi, ettei näe sen alle juuria ja lehtiä ja jyrkät alamäet meni peppumäeksi monta kertaa. Jalassa oli VJ MAXxit, Icebug Animat oli nastallisena varalla (vanhat tossut, ei enää saa, säästäen käytän). Pimeyttä torjuin Ylläksen kisan palkintolampulla (Lupine Pico) isolla akulla. Painoa 100+300=400g, mutta musta kunnon valo oli sen arvoinen. Muutoin aika normikamat, mitä talvisella lenkillä ois. Tavoite oli aloittaa maltilla, mikä osin onnistui. Ekassa u-mutkassa Eetu ilmeisesti oli painanut ekana suoraan määrätietoisesti. Kun tulin jossain sijoilla 5.-7. ohjaajat olivat epävarmoja, mihin piti ohjata (samaan paikkaan tullaan takas lenkin lopulla). Menin itsekin vähän matkaa väärää. Polar Vantage kyllä huuteli wrong direction ja himmailin, mutta muita jatkoi samaan sunntaan ja menin perässä, laumaeläin. Tommi Yli-Maunula, Eetu ja joitain muita tulikin sitten kohta vastaan, puhelimella oli ohjattu palaamaan. Tästä tuli turha rynniminen takaisin kohti keulaa ja sykkeet käväisi 'punaisella' eli mulla 160. Ei järkeä. Eetu paineli lujaa ohi, about maratonin kisavauhtia. Etenin sitten pitkän pätkän omaa vauhtia, mutta sykkeet edelleen huiteli vähän korkealla (145+/-5). Herajoen kahlasin, kiviä pitkin olisi ehkä voinut astella jostain, mutta kengät oli märät jo muutenkin. Eroa Eetuun oli n 10min. Eteläpään lenkillä siirryin viidenneltä sijalta toiseksi. Hetki mentiin yhdessä mun hyvällä valolla. Ekan lenkin puoliväli oli n 4:05 (kaikilla vähän eri matka alkuhässäkän takia). Mäet ja ohittelufiilis hiukan sotkivat hyvää malttia, vauhti karkasi ja sykkeet oli jonkin aikaa 150+/-5. Liian kovaa. Arvelin ekan kierroksen ajaksi tulevan jopa 8:20-8:30 (tavoite 9h). Kiviniemessä eroa Eetuun n 10min, täytin vain vettä pulloihin ja jatkoin. Sain tasattua vauhtia, mutta edelleen länsipuolen vaarat ml. Ryläys veti sykettä ylös (140+/-5). Edelleen siis liikaa 'keltaisella', vahinkoa oli aiemmin tehty jo, joten riskillä eteenpäin. Ryläykselle saakka seurasin Eetun jälkiä. Niistä näki, että ei enää yhtä lennokasta menoa hänelläkään ole ollut, kävelyä paljon mäissä ja itsekin koitin ne kävellä. Ryläyksellä jäljet katosivat. Piiponniemen (tjsp) vesipisteellä arveli, että olen ekana, mitä kummastelin. Sekoilleet ohjaajat siinä ahon kulmalla myös sanoivat, että olen johdossa. Kolin kierron poluilla oli puhdas lumi. Puolivälin huoltoon n 8:31. Täällä sain varman vahvistuksen Eetun keskeytyksestä. Hiukan laiska huolto. Söin marmeladia ja otin laatikosta 7 pussia geelikarkkeja, vaikka ne vähän jo tökkivät, 250ml lötkön geeliä ja vaihdoin lamppuun pienemmän akun. Pulloihin Dexalia pohjalle ja vettä täyteen. En mitannut ja tuli turhan vahvaa. Uusi kierros eteni alkuun ihan ok. Sykkeet 'vihreällä', mutta energia ei uponnut enää yhtään normaalisti. Kummassakin pullossa oli vahvahkoa urheilujuomaa, joten söin lunta avuksi. Arvelen, että juomapisteiden kylmä vesi ja mäkien röykytys yhdessä tuotti pahenevan ongelman. Herajoen jälkeen meno alkoi hyytyä. Eteläpään lenkki oli lähinnä kävelyä, paikoin juoksin. Söin ainoan Snickersin. Lähinnä siirryin moodiin 'maaliin saakka kävellen'. Kilsat etenivät todella hitaasti. Otin purosta vettä ja suolatabletin, mutta ei se vatsaan auttanut. Kiviniemessä tuli maratonin juoksijat kevyellä askeleella. En edes tiellä loivaan ylämäkeen jaksanut juosta. Etureidet alkoivat olla aika soosia. Loppu oli lähinnä raahustamista, ryhti romahti. Odotin jonkun tulevan takaa ohi paremmalla vauhdinjaolla, mutta olivat jokainen lyhyemmän matkan menijöitä. Väsyneillä jaloilla kaaduin pari kertaa lisää ja vasen nilkkakin taittui pari kertaa. Juoksua tuli enää helpoilla tasaisilla ja loivissa alamäissä. Geelikarkkeja mutustin pakolla pari kerrallaan isolla vesimäärällä. Kusitaukoja tuli vaan monta. Sykkeet tasaisesti sinisellä (125+/-5). Eivät nousseet edes loppunousussa, vaikka yritin siinä tsempata vähän vauhtia. Maalissa kehuttiin hyvävoimaiseksi, mutta olin jaksamiseltani aika lopussa, naama ihan kalpea, sormet turvoksissa ja näkökenttä oli reunoilta sumea (putsasin lasejakin, mutta ei niissä vikaa ollut). Ajatus sentään pelasi ja pysyin pystyssä. Kotiinviemiset neitoplakaatin ohella: - ultralla pitäisi mennä sykkeet vihreällä koko ajan, jos haluaa suht hyvävoimaisena maaliin - etureisiä pitäisi varmaan rääkätä jättärillä tai muissa jyrkissä mäissä paljon enemmän, jos Kolilla aikoo juosta kovempaa - erilaista energiaa matkaan, vaikka olisikin löytynyt hyvin toimiva; en tiedä, olisiko auttanut, mutta samojen geelikarkkien syönti oli ihan tuskaa, kun edelliset tökkivät vatsassa Siirrän tämän vähän täydennettynä oman blogin puolelle (tuomas.maisala.net), jahka ehdin katsomaan väliaikoja, keräilemään vähän kuvia ja purkamaan Polarista hiukan statistiikkaa.
  43. 1 point
    Pidän tämän lyhyenä, koska mitään menestystarinaa ei luonnollisesti ole kerrottavana. Ihan aluksi KIITOS Perheeni sekä Susanna, Antti ja Petri!!! UTMB oli läpäisty ja Spartathloniin oli pari viikkoa aikaa. Parilla lyhyellä lenkillä sykkeet kipusivat parin kilometrin jälkeen 150 pintaan mikä kertoi kehon olevan vielä rasitustilassa. Lepäsin muutaman päivän ja yritin uudestaan – ei vaikutusta. Kauhulla katselin Spartan osallistujalistaa: maailmanmestari, top10 ultrajuoksijoita kansaivälisissä kisoissa sekä moninkertaisia Spartathlonin läpäisijöitä. Ei. Mitään. Saumaa. Ja kuitenkin, yrittänyttä ei laiteta. Viimeisen viikon lepäsin ja kävin Ateenassa lyhyellä hölkällä, jossa tuntuma oli siedettävä. Olin varma läpipääsystäni, koska DNF ei koskaan ole vaihtoehto enkä ikinä ollut antanut periksi aikaisemmin. Pikakelauksella eteenpäin Akropolikselle perjantai klo 07.00. Petrin ja Susanna upealla huoltotuella lähdimme Antin kanssa hölkkäämään porukan loppupäässä kohti Spartaa. Aamulla ilma oli miellyttävä ja juoksu maittoi. Tavoitteenamme oli juosta ensimmäinen noin maraton Megaraan n 4h20min, jolloin olisimme 25 minuuttia kisan raadollista bussia edellä. Ateenan keskustassa taas kerran liikenne pysäytettiin ja joitakin ihmisiä otti otsaan. Vähemmistö ehkä kannusti tööttäilemällä. Parinkymmenen kilometrin kohdalla Antti kävi puskassa ja minä täydensin geeliä dropbägistä. Nuorisoa oli yhdellä aluella kannustamassa ja annoimme isoja rivejä ”vitosia”. Homma meni ihan suunnitelmaan, joskin Megaraan saavuttaessa aurinko oli ollut tunnin verran jo aamupilvien yläpuolella ja kuumuus alkoi tuntumaan kunnolla. Mainittakoon, että Antti näki alkumatkasta Tommi Läntisen punainen lippu kourassa ohjaamassa liikennettä. Bongasimme myös Leslie Nielsenin KAHDESTI tien varrella. Melko aikaisia haluusinaatioita, mutta se oli harmaahiuksinen Leslie Raybanit päässä! Megarassa Petri ja Susanna tekivät nopeat huollot ja matka jatkui alle minuutissa. Sen jälkeen alkoivat matkan ensimmäiset mainittavat nousut, vaikka sellaista kumpuilevaahan se reitti on vähän joka puolella puhumattakaan lopun nousuista. Rannalla n 45-55km välillä kuumuus alkoi olla jo tukalaa ja huomasin jossain vaiheessa n 6min/km vauhdissa rannesykkeen näyttävän lähes 170. Oli pakko kokeilla asiaa sormilla ranteesta ja jossain siellä maastossa liikuttiin. Ensimmäisen kerran huolestutti ihan todellakin – tuntuma oli kuitenkin ihan siedettävä ja otimme jokaiselle kilometrille 50m kävelyä. Hellas Can (80km) tavoiteaikamme oli 8h45min (45min edellä raatobussia) ja joskus 55km kohdalla taisin todeta Antille että tuosta joudutaan nyt kyllä tinkimään ainakin 15min. Sen verran kuumaa oli enkä saanut sykkeitä oikein millään enää tasaantumaan. Tuo aika olisi siis antanut 45min bufferin raatobussiin, mikä näin jälkikäteen taisi olla vähän liian kunnianhimoinen tavoite. 65km kohdan huollossa hukkasin (tai joku otti) toisen lötköpullon korkkini ja harmittelin hieman tätä, mutta join sitten sitäkin enemmän huolloissa. Seuraavalla pisteellä jäin säätämään jotakin ja Antti ehti 50m päähän – vilkuttelin että anna mennä vaan. En tulisi enää pysymään hänen tahdissaan. Kävelin jo usein ja juoksu veti sippiin muutaman sadan metrin jälkeen. Sykkeet olivat ”tapissa”. Realiteetti iski lujaa päin näköä ja aloin häviämään minuutteja raatobussiin. Minimisuunnitelmaksi vahvistui Korintin kanavan näkeminen ja Hellas Caniin ehtiminen, koska sen jälkeen cutoffit helpottaisivat huomattavasti. Huolto kerrallaan. Periksi en antaisi helposti, kuten olin päättänyt. Raahauduin Hellas Caniin kuutisen minuuttia ennen Cutoffia ja otin isomman pastahuollon sijaan pikaiset mätöt, uuden pullon hukkuneen tilalle ja jatkoin kävellen matkaa kohti tuntematonta. Pasta ei olisi maistunutkaan enää lainkaan. Antti oli ohittanut Hellas Canin kymmenisen minuuttia aikaisemmin. Huolto ilmaisi asiallisesti huolestuneisuutensa olotilastani. Seuraavaan maratoniin Nemeaan olisi aikaa ruhtinaalliset 6h30min. Ajattelin että tapan tämän välin huoltopiste kerrallaan, kuten Jari oli neuvonut. Juoksusta ei tullut oikein mitään ja uupumus iski aina n 50m hölkän jälkeen. Sykemittari näytti jossain vaiheessa 199. Tarkistin ranteesta – ei onneksi sentään vaan n 170. Kävellessä syke oli n 140. Pyrin kuitenkin kävelemään reippaasti reilun 6km tuntivauhtia että pysyn kisassa. Homma eteni jotenkin. Yhdellä huoltopisteellä aikaa bussiin oli enää kolme minuuttia ja minua patistettiin eteenpäin jossain 85-87km kieppeillä tuli Antin selkä vastaan. Veli ei pystynyt enää kuin kävelemään, koska reidet ja lonkka olivat paskana. Menimme kimpassa kunnes tulimme huoltoon, jossa meille huudettiin, että minuutti aikaa. Lähdin juoksemaan karkuun. Antti huusi perään että ”mene, mene”. Ja minä menin. 50m täysiä ja kävelyksi. Ei pystynyt ja sydän tuli rinnasta läpi. Seuraava kiintopiste oli 103km, jossa tukijoiden huolto oli sallittu. Taisin selvitä vielä kahdesta huoltopisteestä, jossa edelliseen olin saanut 2 minuuttia hyvää ja seuraavassa menin jo sekunnin yli takarajasta. Olin antanut ihan kaikkeni ja raahustin nöyrtyneenä pimenevässä illassa Zevgolatioon (103km), josta minut olisi vielä päästetty myöhässä läpi, mutta olin lyöty. Petri ja Susanna olivat vastassa. Antti oli autossa nukkumassa. Istuin kiveykselle ja luovutin chipin ja numeron. Olin ennen kisaa ajatellut että DNF aiheuttaa valtavan surun, mutta tiesin yrittäneeni ihan kaikkeni, eikä minulla olisi ollut enää mitään jakoa mennä 143km alle 24h mukaanlukien vuorien ylitykset. Hetken harmitti ja annoin olla- UTMB ja Spartathlon neljään viikkoon olivat vaan liikaa, vaikka itse en ollut epäillyt mahdollisuuksiani. Tämä oli ensimmäisen keskeytykseni ikinä ja vaikka harmittaa, niin en vaan ollut riittävässä kunnossa. Oli syy sitten UTMB tai ei. Spartathlon on kisa jonne voi mennä vain täydellisellä valmistautumisella, enkä tule sinne uudestaan lähtemään, ellen tiedä olevani täydessä iskussa. Nyt olin aika kaukana. Kreikkalaiset järjestelyt olivat hyvin kreikkalaiset monelta osin menemättä nyt yksityiskohtiin, mutta sanottakoon että huolloissa sai itse tapella juomat pulloon ja Ateenan hotellissa sai hyvä naurut ja kiroilut. Muuten kisajärjestelyt olivat toimivat! Spartassa vietimme oikein mukavan päivän kannustaessa maaliintulijoita ja erityisesti suomalaisia. Onnittelut! Sää oli todella kova ja kisa on vielä kovempi. Ouzo, Mythos ja Gyros olivat hyviä. Sen verran puhun politiikkaa en mitenkään ketään osoitellen, että kyllähän tuon kansankunnan toivoisi lisää rehellistyvän ja ottavan vastuuta. Mahtavan kaunis maa, joka on hukkumassa jätteisiin. Nyt lepäillään ja aikaisintaan parin viikon päästä katsotaan josko kiinnostaa enää juosta. Ja kiinnostaahan se. Ihan varmasti. Turistikuva alla.
  44. 1 point
    Itselläni on yhdet Feetit, nuo evo carbon x. Nyt kun noilla on tullut joku 100km mittariin, niin en voi muuta kuin olla todella tyytyväinen hankintaan joka oli tyyliin 69€ tai jotain. Kengän "halpa ulkoasu" ei haittaa minua ollenkaan, kunhan kenkä toimii. Ja tämä todellakin toimii. En muista, että olisin näin hyvää kenkää tähän asti käyttänyt. Tämä on siis tämän hetkinen kokemus kengistä. Ainoa asia joka kengässä on tehty päin persusta on nauhoitus, kenkää on mun jalkaan ihan mahdoton kiristää mukavasti ylös asti. Mutta koska juoksen aina todella löysällä kengällä, niin minua tuo ei paljon haittaa.
  45. 1 point
    Mulle juoksuindeksi on toiminut kohtuullisen hyvin kaikissa kolmessa piirteessä, jotka tähän mennessä keskusteluissa on tullut esille. Näistä ensimmäinen on aloittajan kysymys: mitä voi päätellä siitä, että juoksuindeksi on heikompi kovassa juoksussa kuin rauhallisessa. Itse tulkitsin sen niin, että pitäisi alkaa juosta välillä kovempaakin. Kun sitten aloin tuon mukaisesti toimia, ovat maratonia lyhempien matkojen tulokset hieman parantuneet (tulokset vastaa maratonista saatuja ennusteita aiempaa paremmin) ja ero juoksuindeksissä pienentynyt. Uskon eron katoavan jos joskus alan juosta vielä enemmän kovia lenkkejä - pääasiassa juoksen vieläkin mukavan leppoisia lenkkejä, osaksi seurasta johtuen. Toinen keskustelunaihe on kunnon kehittymisen seuraaminen joko tavallisella nopeus/syke vertailulla tai juoksuindeksiä seuraamalla. Mä käytän jälkimmäistä ja se toimii tosi hyvin. En tosin ole yllättynyt kun se kerran pohjautuu nopeus/syke vertailuun. Viimeisen parin vuoden aikana mulla on ollut useampia pidempiä taukoja ja kunto on siis vaihdellut paljonkin. Juoksuindeksi on heijastanut tuota vaihtelua luotettavasti. Tässä ennustettavuus on siis henkilökohtaista (juoksutulokset ovat samankaltaiset aina kun juoksuindeksit ovat suurin piirtein samoissa) ja siten se mahdollistaa oman kunnon kehityksen seuraamisen. Kolmas teema koskee juoksuindeksin tarjoamaa ennustetta yleisemmin: juoksevatko kaikki saman juoksuindeksin saaneet samoja tuloksia? Eli onko niin, että kaikki 61 lukeman saaneet juoksevat vitosen juuri 20:30 aikaan? Varmastikin on niin, että eivät juokse. Mutta tässäkin mun juoksuindeksiin liittyvät ennusteet heijastavat yllättävän hyvin tuloksia kunhan ottaa huomioon kaksi seikkaa: (1) V800 antaa ehkä pisteen verran liian optimistia arvioita, RS 800 ja RCX5 olivat vielä pisteen kaksi optimistisempia. (2) Vaikka yksittäisen juoksuindeksit ovat usein aika lähellä toisiaan, voivat ne myös heittää reippaasti. Esimerkiksi korkein saamani juoksuindeksi on muistaakseni 92 (RCX5) ja 86 (V800). Valitettavasti saan näitä lukemia harvoin (ennustavat sellaista kahden tunnin maratonia?!). Kuten Pasi_P, mä olen usein myös saanut kisoista juoksuindeksin, joka ennustaa hitaampaa tulosta kuin minkä juuri juoksin. Tällaisista tapauksista johtuen tarkastelen juoksuindeksin keskiarvo, en yksittäisiä juoksuja. Onneksi tätä ei tarvitse enää laskea itse kun Polar (viimein) laskee Flow-palvelussaan juoksuindeksille liikkuvaa keskiarvoa yksittäisten juoksuindeksien rinnalle.
  46. 0 points
    Se on aina myyvä uutinen, kun saadaan esitettyä asia niin, että tosi vähäinen aika liikuntaa onkin ihan riittävä. Näitä tulee koko ajan, mahtoikohan tuo alkaa HIIT -buumista vai jo aikaisemmin. Ihan hyviä ohjeita nuo ovat, mutta saa nekin käännettyä tekosyiksi laiskotteluun. Jos suositusten mukaan saa olla liikkumatta 165,5 tuntia viikossa, mutta velttoileekin joka päivä aamusta iltaan, niin erohan on vain 1,5%.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy