Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation on 09.09.2019 in all areas

  1. 26 points
    -Pitää tutustua. -Kyllähän mä aikanaan taisin ottaa 6 geeliä maratonille, mutta tuntuu ettei nykyään enää uppoa. Tulee vain tosi äklö olo. Oon nyt tykästyny noihin missä on neste mukana kun ne on helpompi ottaa. Kyllä se siinä 01-02 alkaa kolkuttelemaan. Ainakin jos univajeet on kohdillaan. Tänä vuonna ilman epoa alle 3h ja ens vuonna epon kanssa. Katotaan onko siitä hyötyä. <------ Vitsi. Eilen tosiaan viikko pakettiin pitkällä lenkillä. Juomareppu selkään ja 3 geeliä taskuun. Alkuun 20km hissukseen 5:09/km s133. Jalat olosuhteisiin nähden ok, mutta korvienväli alkoi olla jumissa. Sen jälkeen perään 14km maratonvauhtia. Juoksin itse asiassa Vantaan maratonin lähtöpaikan ohi ja aloin siinä sitten fiilistelemään, että tästä kaartaisin viimeiselle kierrokselle ja jalat tuntuisi varmaan yhtä väsyneiltä. Annoin itelle luvan hyytyä minuutin viimeisen kympin aikana. Ei tullu kuitenkaan tarvetta hyytymiseen varatulle minuutille. Maratonvauhtinen tuli hyvin ja ainoastaan isoimpaan mäkeen hyydyin 4:17/km vauhtiin. Lopputuloksena 14km 4:12/km s158. Hiekkapätkillä piti tehdä hieman töitä, mutta asfaltilla tuli helpommin. Ihan hyvin olis voinu puristaa 4:10 keskiarvon jos olis vain tajunnu. Su 34km (20km 5:09/km s133 + 14km 4:12/km s158) Meni kyllä tosi hyvin ja anto itseluottamusta siihen että jalat kestää. Viikon saldo 141,8km. Viime viikolla 128,3km eli yhteensä kahteen viikkoon 270km juoksua. Koskaan en oo juossu kahden viikon aikana noin paljon. Jalat kesti määrän yllättävän hyvin. Pää alkoi menemään jumiin ja varsinkin loppuviikko oli hankala. Toistaiseksi näyttää etten myöskään sairastunu. Tästä on sitten hyvä lähtä viettämään kevyempää viikkoa. Ma Lepo -Tai siis aktiivinen lepo. Pitäs kerätä 10 000 askelta ja sitten tehdä venyttelyn näköisiä liikkeitä. Paino tänään 73,7kg.
  2. 20 points
    Perjantain pitelin sitten tosiaan vain lepoa ja koetin vain syödä ja juoda sopivasti, mutta ei liikaa. Heti aamusta perjantaina lähdettiin ajelemaan avovaimon kanssa kohti Leviä ja päivä sekä ilta sujui kisaa odotellessa ja Antti Tuiskun päivää Vain elämää -ohjelmasta seuraillen. Itse toki olen vankkumaton heavy metallin ystävä, mutta kyllä mie silti esim. Antti Tuiskua arvostan artistina. Varsinkin nyt, kun puhui omalla tavallaan niin hienosti Mika Myllylästä. Lauantai aamuna kello herätteli puoli kahdeksan aikoihin ja siitä sitten hotellin aamupalalle. Nää on maratonaamuina tavallaan kärsimystäkin, kun normaalisti tulee mätettyä ihan huolella, kun kerrankin pääsee pitopöytiin 🙂 Nyt oli tyytyminen pariin siivuun vaaleaa leipää, isoon croissanttiin, muutamaan mukiin mehua ja pariin kupposeen kahvia höystettynä kakun palasella ja parilla keksillä. No, saattoi siinä kyllä yksi karjalanpiirakkakin eksyä sivussa tuulen suojaan, mutta kokoajan piti kuitenkin miettiä ettei ainakaan ähkyyn mättäisi. Aamupalan jälkeen sitten takaisin hotellihuoneeseen vielä hetkeksi lepäilemään ennen starttia. Levin Ruskamaraton 2019 Kaunis päivä, aurinko paistaa ja tyyni keli. Maraton lähtee Levillä yhtä aikaa puolimaratonin kanssa, joten lähtöalueella oli jopa ruuhkaista. Änkeän kuiten itseni röyhkeästi aidan yli ihan keulille varmistaakseni hyvän startin. Kello 12.00 startti ja eikun liikkeelle. Olin hieman ennen starttia käynyt tekeen noin 2 kilometrin lämmittelyhölkän, joten oma jalka tuntui heräävän ihan mukavasti liikkeelle. Heti lähdön jälkeen on n. 300m pitkä ylämäki, missä otan suhteellisen rauhallisesti, varoen lähtemättä liian kovaan alkulaukkaan. Eka kilometri sujahtaa tuosta mäestä huolimatta kuitenkin 4'07min aikaan, joten siitä ainakin startti tuntui onnistuneelta tavoitteeseen nähden. Seuraavaksi Levin kahteen kertaan kierrettävä reitti onkin hieman laskuvoittoinen aina noin puoliväliin asti kierrosta, minkä jälkeen alkaakin oikeasti mäkiset osuudet. Ensimmäisellä kierroksella saan kuitenkin pidettyä vauhdin nättiin 3'57-4'08/km lukemissa, lukuunottamatta 4'17min vieneen kilometrin, jonka aikana noustaan Sammun tuvan lähistöllä oleva mäki ylös. Tuo onkin tämän Levin Ruskamaratonin "parasta antia" yli 50 nousumetrillään noin 1,5km matkalla. Joten reittä tarvitaan, reitti ei todellakaan ole mikään tasaisin. Juoksu jatkuikin tästä ihan mukavasti läpi ensimmäisen kierroksen ja kierroksen lopussa saavuttuani takaisin Levin keskustaan ennen toiselle kierrokselle lähtöä, sain aivan mahtavaa kannustusta läpi yleisöjoukon. Tämä on siinäkin mielessä mukava kisa, että väkeä ja kannustusjoukkoja on aina mukavasti paikalla. Toinen kierros lähtee liikkeelle vielä ihan hyvissä voimin. Vauhti ei juuri niiaa ja juoksen aina noin 30km asti ihan omaa ennästysvauhtiani. Sitten eteen tulee taas tuo pitkä ylämäki ja siinä vauhti ja jalka hyytyy kyllä nyt jonkun verran. Tuossa mäessä tulee kisan hitain kilometrikin, joka vie 4'37 minuuttia. Sen jälkeen juoksu muuttuukin sitten oikeaksi maratonjuoksuksi, nyt pitää vääntää. Saan kuitenkin lopunkin kilometrit pidettyä 4'15/km pinnassa, joskin muutama n. 4'20min kilometrikin loppuun mahtuu. Noin viisi kilometriä ennen maalia tiedän kuitenkin, että alle kolmen tunnin tavoitteen mennään, ellei ihan ihmeitä enää tapahdu. Tuntuu tosi pahalta, mutta samalla myös hyvältä. Jollain sairaalla tavalla näistä maratonin viimeisistä kilometreistä jopa nauttii. Maaliin tulen ajassa 2.56.56h ja tuo tuntuu kyllä tosi hyvältä. Varsinkin kun reitti oli niin kova. Maratonille tulee yli 300 nousumetriäkin, joten mistään tasaisesta ja sitä myötä äärimmäisen nopeasta reitistäkään ei oikein voi puhua - ja sitä kautta arvostan tän sub 3h suorituksen top kolmen joukkoon omien maratonjuoksujeni joukossa. Ykkösenä ennätysjuoksuni, toisena Lyyli-myrskyssä juostu ensimmäinen alle 3h maratonini, mutta tämä kyllä tulee siinä niiden perässä heti hyvänä kolmosena. Sen verran taistelun makuun kyllä pääsin noita ylämäkiä nujertaessani. Tuo 2.56.56h loppuaika riitti tällä kertaa koko maratonin viidenteen sijaan ja oman M40 sarjan kakkostilaan, joten kotiin päästiinkin sitten vasta palkintojenjaon jälkeen - ja tällä kertaa tyytyväisenä. Nyt en oikein osaa sanoa miten kausi jatkuu. Sain kuitenkin tärkeimmän tavoitteeni tehtyä, eli alle kolmen tunnin noteerauksen tällekin vuodelle maratonilla ja näin sain tuon rajan puhkaistua jo viidettä vuotta peräkkäin. Pitää nyt lepäillä muutama päivä, reidet on ihan jumissa - ja miettiä jatkoa.
  3. 11 points
    21,13km@5´23 Päiväkahviseuraksi pikkuisen kiihtyvä puolimarkku. Eka 10´55km vastatuuleen rentoa mutta ryhdikästä tavoitellen @5´31. Takaisinpäin myötätuuleen vähän kiristäen @5´16. Edellinen parin kympin puhkaisu yli kuukauden takaa 4.8. jolloin 30km@4´52. Se taisikin olla lopullinen niitti tuolloin kipeytymään alkaneelle kantapäälle. Nyt jalka ei pahemmin enää vaivannut. Tuntui vähän läpi matkan muttei haitaksi eikä yhtään enempää lopussa kuin alussakaan. Nivuset sen sijaan vähän jökkiintyivät loppukilsoilla vaikka koitin kinttuja rennosti rettuuttaa etteenpäin. On se tuo puolikaskin vaan melko matka. Etenkin jos yhtään reippaammin yrittää alkaa etenemään. Hyvä ettei pelottamaan jo alkanut tuleva kullervoinen🙈
  4. 8 points
    Nyt on ketjun aloittajan maraton juostu, ja energiat riitti tällä kertaa huippuhyvin koko matkaksi, jopa parin kilsan loppukiriin. 15 km asti join juomapisteillä urkkajuomaa, ja loppumatkasta tasaisesti 4 geeliä ( jotka meni hyvin alas, koska olin etukäteen niin päättänyt💪). Ehkä parhaimman vaikutuksen oloon toi kuitenkin merisuola, hämmästyttävästi janontunne hävisi suolan nauttimisen jälkeen. Suurena apuna oli myös erittäin tasaisesti juosseen jäniksen seuraaminen, ei vauhti kiihtynyt alussa liian kovaksi.
  5. 8 points
    Vielä olisi tulossa pari 200km viikkoa. Sen jälkeen ollaan valmiita Vantaalle ja samalla vuoriultralle.
  6. 7 points
    Vuoden alussa virittelin jonkinlaista comebackia juoksuharjoittelun aloittamisen merkeissä. Tuolloin ei ollut oikein muuta tavoitetta kuin tehdä juoksuharjoittelusta jälleen jokseenkin säännöllistä toimintaa. Toki kilpailut ja tuloksetkin kutkuttelivat mieltä siltä osin, josko niihinkin olisi asiaa kunnon noustessa. Jätän nyt taustoittamisen sikseen, sillä asiaa puitiin jossain määrin täällä: https://www.juoksufoorumi.fi/topic/36669-juoksun-aloitus-pitkän-tauon-jälkeen/ Jonkun verran onkin tullut kyselyä miten tavoite etenee. Kuukausittaiset kilsamäärät kertovat aika selkeästi miten se sitten oikeasti meni: Tammikuu 106km Helmikuu 58km Maaliskuu 41km Huhtikuu: 50km Toukokuu: 7km Kesäkuu: 77km Heinäkuu: 61km Elokuu: 153km Homma lähti tammikuussa ihan mallikkaasti liikkeelle. Pitkän tauon jälkeen kilometrit olivat pieniä, mutta tuntuivat kuitenkin sopivilta ja kehittäviltä. Paino laski 91 kilosta 86 kiloon helmikuuhun mennessä. Juoksukin kehittyi siinä rinnalla ihan kivasti. Helmikuussa iski sitten se flunssa, josta sai toipua pitkään ja hartaasti. Samalla katosi fokus koko hommasta ja hyvä treenamisen rytmi vaihtui satunnaiseksi lenkkeilyksi. Satunnaista lenkkeilyäkin oli enemmän kuin viime vuosinakin. Siinä pääsi syntymään jonkinlainen harha harjoittelusta, vaikka numerot näin jälkikäteen osoittaakin aivan jotain muuta. Noin olemattomilla määrillä kunto ei enää noussut millään tavalla. Painon putoaminen kääntyi painon nousuun, kun ruokailutkin oli mitä oli. Touko-heinäkuussa oluenmaisteluharrastus piti huolen, että energianpuutos ei ainakaan pääse välittömästi tappamaan. Kesän aikana paino nousikin ihan reippaasti ja elokuun alussa lukemat olivatkin taas 92 kg. Oltiin taas lähtöpisteessä kaikilla mittareilla. Elokuun alussa kilometrimäärät lähtivät jostain syystä nousuun. Painon nousu toki herätti, mutta en ole varma oliko se ainoa syy. Juoksun uudelleen aloitus kyti mielessä kyllä jatkuvasti ja jotenkin alkoi ymmärtämään, että satunnainen juoksentelu ei vie oikein mihinkään. Elokuun alussa tulikin laadittua itselle ihan oikea harjoitusohjelma. Se on tuonut aivan erilaista ryhtiä tekemiseen. Ehkä ei sitten muuta tarvittukaan. Juoksuharjoittelussa pääpaino on luonnollisesti ollut peruskestävyyslenkeissä. Kevyt juoksukin kuormittaa yllättävän paljon, vaikka kuinka hiljaa juoksisi. Viikkokilsat ovat olleet nyt 40 ja 50 välillä ja nyt niitä on tarkoitus nostaa sinne 60 hujakoille syyskuun aikana. Muutamia reippaita lenkkejä on tullut myös tehtyä, sekä nopeutta ja hapotonta nopeuskestävyyttä radalla - kerran jopa piikkareillakin. Ravintopuolella tehdyt muutokset ovat olleet kaiken epäterveellisen merkittävä rajoittaminen ja annoskokojen lievä pienentäminen. Paino onkin lähtenyt taas laskuun ja nyt ollaankin menty taas alle 90 kilon. Pieni energiavaje varmasti syö parasta treenivauhtia. En ole ottanut stressiä juoksuvauhdeista yhtään ja hyväksynyt sen, että välillä ei jaksa yhtään. Mieluummin hölkkään niin hiljaa kuin pystyn, kuin vedän väkisin tai jätän treenit kokonaan tekemättä.
  7. 7 points
    Sateen välissä 😊 2 kävelyä 5 juoksua 2 kävelyä. Lämmin keli vielä ja hyvin happea ilmassa.
  8. 7 points
    Tunnin palauttava kävelylenkki metsässä - Nuuksio tuntuu vielä. Tuollainen 12-14 min / km tuntuu olevan tälle päivälle ripeä tahti, jalat kevyet kuin lyijyllä vuorattu teräsbetonikuutio. Mutta muu fiilis, sykkeet, aineenvaihdunta jne jo aivan täysin normaalit alle 48h sisällä, kun aiemmin tähän on mennyt luokkaa 24h enemmän. Kehitystä siis!
  9. 7 points
    Jos vähän yhteenvetoa eilisestä: lähtökohdathan oli paljon huonommat kun ennen ekaa maraa, pisin pitkis oli 24kilsaa ja muutenkin treenit oli vähän sitä sun tätä. Alle 50min kymppejä oli kesällä jonkin verran ja pari kertaa viikossa pyrin juoksemaan kovaa. Viitisen lenkkiä viikossa, vkokilsat pyöri siinä 50 nurkilla. Punttia vaan ylläpitävästi pari kertaa viikossa, ryhmäliikunnassa nyrkkeilyä ja potkuja väh kerta viikkoon läpi talven. Marasta oli kasvanu päähän iso mörkö ja itseluottamus starttiviivalla oli aika nollissa. Iloa ja fiilistä oli sitäkin enemmän. Joka juomapisteellä vettä huikka, viimeisellä urkkajuomaa. Geelit 12km ja 26km kohalla, sokeripala 20km ja 37km kohdilla. Kokonaisfiilis hyvä vaikka tiesi jo kolmenkympin kohalla että maaliin ei millään pääse alle neljän tunnin. Juoksukaverina ollut espanjalainen riisiruoka hyytyi 35 kohilla ja loppupeleissä oli hyvä että viimeiset kilsat joutui taistelemaan ihan yksin. Jalkapohjat sattu viimeiset 2km, muuten ei ollut mainittavia kipuja. Tossuista oli vaimennus aika kulunut, mut halusin juosta tutuilla siitä huolimatta. Olin mä helpottunut maalissa, oli taas niin superhypersiistiä juosta!! Kyllähän mä keväällä juoksen alle 3.50. Ehkä Hampurissa. Lisää vauhtia, lisää pitkiä vauhdikkaampia, lisää voimaa jalkoihin. Ja syöminen kuntoon. Menihän tää kevät ja kesä ihan persiilleen sen suhteen. Mut hei, eikö se oo hyvä et tietää suunnilleen missä meni vikaan ja siltikin voi olla tyytyväinen. Ja @Paella, oli aika kiva kerrankin oottaa sua maalissa mitali kaulassa;)
  10. 7 points
    Viikon yhteenveto: Ma: 6.06 km erittäin kevyt Ti: 9.83 km kevyt Ke: 6.07 km kevyt To: 6.04 erittäin kevyt Pe: 9.85 km kevyt La: 6.22 km kevyt Su: 17.29 km kevyt Yhteensä n. 61 km kevyttä läpsytystä. Olen nyt kyntänyt jo 9 viikko tätä n. 60-tasoa, kun alkuperäinen suunnitelma oli vain neljä viikkoa. Siinä sen näkee, että kapulat sopeutuu omaan tahtiinsa, joka ei todellakaan ole se tahti joka on paperille laitettu. Tällä viikolla kuitenkin on tavoitteena vihdoinkin päästä eroon tästä ja siirtyä seuraavalle tasolle, eli n. 70km. Jos vanhat merkit pitävät kutinsa, ensimmäisen viikon jälkeen pitää taas iskeä päälle pakkivaihde 😄 Aloittelin viikon kevyellä hiiviskelyllä metsäteitä pitkin. Sain seuraakin kun hirvi rytisteli menemään n. 15 metrin päässä. Sillä oli aluksi sama suuntakin, mutta loikki sitten omille teilleen.
  11. 6 points
    Minusta tällaisena keski-ikäisena harrastajana sellainen tilanne on mukava, että päivätöistä saa just sen verran fyrkkaa, että pystyy harrastamaan ilman, että tarvitsisi mitään ihmeempiä sponsoreita miettiä. Voi juosta sen merkkisillä kamppeilla kuin itse haluaa ja käyttää muutenkin just niitä tuotteita, jotka itselle sopii. Someen voi postailla ihan vapaasti mitä matskua haluaa, eikä tarvitse yhtään miettiä, että tulikohan kenkämerkki mainittua riittävän ponnekkaasti. Kertakaikkisen mukava tilanne.
  12. 6 points
    10,5 km 4.51 min/km tais olla.Kivan raikas keli,hyvin jäi työvitutukset matkan varrelle 👌🏻
  13. 6 points
    Su lepo Ma kevyt 8 km Eilen oli vähän tuntumaa, että edellisenä päivänä on reippaampi lenkki tullut juostua. Tänään meno kevyellä lenkillä oli ihan normaali, joten palautuminen on mennyt hyvin, kun ei tullut puolikasta täysillä juostua. Tämä viikko mennään kevyesti paitsi lauantaina, kun käyn juoksemassa maakuntaviestissä. Siellä on tarkoitus juosta miesveteraani joukkueessa johon pääsee ennen v.1974 syntyneet osallistumaan. Viesti on 1.3 km+ 2.6 km+ 2.6 km + 1.3 km. En ole varma vielä omasta osuudesta, mutta täysillähän se täytyy yrittää juosta. Sunnuntaina joku kevyt puolipitkä ja sitten kaksi kovaa viikkoa sis. pari 32 - 35 km pitkistä. Siitä se Vantaa vaan vääjäämättä lähestyy.
  14. 6 points
    9.9 viimeine maravauhtinen reeni 8,5km@4:37@135bpm. Alkuun 2km + ste 4km@4:16@145bpm + vr 2,5km Kakalta maistu tääkin. Huonosti nukuttu yä takana, nuorimmainen heräs ja piti hereillä monta tuntia ja kertaa öiseen aikaa, mikähän sitäkin vaivaa... Helposti tuo vauhti yrittää karata sihen 4 tuntumaan, entiä onko hyvä. Huono kenraali on kai hyvä ensi-ilta, näin se näytelmä piireissä kai menee. Hyvän teippauksen ansiosta tuki pohjallisen ja kenkien uudelleen nauhoittamisen vuoksi vedin Bostoneilla lenkin. Jalkaterä ei tullut kipeeksi, ainakaan vielä. Ilmeisesti alkuperäinen lukko nauhoitus piti tohvelia liian kireenä herkälle jalalleni aihauttaen vaivaa. Ke ja Pe kevyet ja lyhyet lenkit ennen koitosta. Tänään oli viimeinen sovittu kaatokeikka tälle viikolle joten ei senkään puolesta tarttis mennä väsyneenä viivalle. Viime viikkoon tuli 71,14km@5:40:26
  15. 6 points
    Noniin, reilun viikon tauko ohitte. Aamusta hyvin varovainen 6,68km @6:20. Tuntuipa taas oudolta juosta, mutta erittäin mukavalta päästä sohvalta makaamasta pois.
  16. 6 points
    Eksymisiä tapahtuu reitillä aina, vaikka se olisi miten hyvin merkitty. Järjestäjä voi omalla toiminnallaan minimoida noita vahinkoja. Itse olen tutustunut erilaisiin merkkauksiin sekä kilpailijana että merkkaajana. Muutamia havaintoja. Mieluummin enemmän kuin vähemmän. Jos mietit pitäisikö tämäkin kohta merkata, merkkaa se ehdottomasti. Juoksijan pitää nähdä edessään aina vähintään yksi reittimerkki. Peitteisessä maastossa merkit tiheämmin kuin avoimessa maastossa. Jos juoksija ei näe merkkejä, voi hän luulla eksyneensä, vaikka olisikin oikealla reitillä. Tästä voi seurata ylimääräistä häröilyä ja pahimmassa tapauksessa oikea eksyminen. Risteyksiin ja teiden ylityksiin ylimääräisiä merkkejä osoittamaan oikeaa kulkusuuntaa. Yksi merkki ei riitä. Lippujen tai nauhojen lisäksi esimerkiksi nuolikyltit auttavat jatkamaan oikeaan suuntaan. Jos reitti kääntyy vahvemmalta uralta heikommalle uralle, on merkintään kiinnitettävä erityistä huomiota. Reittimerkkien väreinä toimivat parhaiten vaaleat värit. Punainen periaatteessa hyvä, mutta punavihervärisokeus on suhteellisen yleistä. Punavihervärisokeat juoksijat eivät erota punaisia merkkejä vihreästä metsästä. Punaiset ja keltaiset merkit haastavia nähdä ruska-aikaan. Hyvä reitinmerkintä vaatii paljon henkilöresursseja. Ja sääntöjen tulkinta. Oikean reitin juokseminen pitää olla ehdoton vaatimus ilman mitään poikkeuksia. Vahinkoja voi sattua reitilläpysymisessä, mutta tällöin on ehdottomasti palattava oikealle reitille eksymiskohdassa. Reitiltäpoikkeamisten hyväksyminen on väärin kaikkia oikeaa reittiä juosseita kilpailijoita kohtaan riippumatta sijoituksista kilpailussa.
  17. 6 points
    La 7.9 Nuuksio minimarathon 5.7km 44:xx Pojan(7v) kanssa käytiin taas Minimarathon suorittamassa ja sehän menikin tänä vuonna jo aika vauhdikkaasti. Kyllä vuodessa tapahtuu aika paljon näköjään. Aika parannusta tuli 25minuuttia vaikka sillä nyt ei sinänsä ollut merkitystä. Pojan kanssa käytiin nappaamassa ennen kisaa Salomonin kengät jalkaan, eikä ollut lainkaan huono vaihtoehto. Kyllä siinä sellaista kilpailuviettiä oli jo pojalla kun kova hinku oli ohitella ja katsella taakse ettei ohitetut pääse uudestaan ohi. Eikä kyllä päässytkään. Alamäet mentiin kovaa ja ajoittain myös ylämäkeen juostiin. Muistin kyllä mainita että höllää vähän ylämäkeen ettei voimat mene niihin. Lopussa alkoi jo matka ilmeisesti painamaan. Poika kun on tänä vuonna enemmän maastopyöräilly niin on tuo juoksupuoli vähän jäänyt. Loppuun otti vielä kovan spurtin ja kyllä sitä oli nautinto seurata. Matkan aikana tais ihmetellä sitä miten tämä meni niin nopeesti. Sama ihmetys oli vielä maalissa ja sanoi että olis voinu vielä jatkaa matkaa jos se olis ollut mahdollista. Kisan jälkeen on jo suunniteltu uusia juoksuja mut tähän aikaan vuodesta niitä ei kauheasti taida olla. La 7.9 Pk-löntystelyä 20km@129 2:44 Illaksi(yöksi) itselle vielä lisäboonuksena kävely-hölkkää jossa pääosissa tais olla tällä kertaa kävely. Ekat 10km lähinnä kävelyä ja vähän alamäkijuoksua ja takaisin päin enimmäkseen hölkkää. Rammstein on kyllä oivaa marssimusiikkia! Su 8.9 Lepo - Viikko kilometrit painui ~55-60 paikkeille jos laskee myös juoksumaton siihen. Treenitunteja oli jo ihan kohtalaiset 9h joten ihan hyvä on suunta. Ma 9.9 Hölkkä 7.2km 44min@139 Aamuhölkät ja taas sellainen raskas olo joka ehkä lopussa jo vähän hölläsi. Vasen pohjelihas tuntui taas olevan totaalisen jumissa. Meni aikaa et jotenkin edes aukeni. Täytyypä muistaa ottaa rulla esiin ja rullata tänään jalat auki.
  18. 6 points
    Maanantai: Miehen katsastus 7.1km/0.43. Meni läpi mutta paljon huomautettavaa Vasen kantakalvo (kipeä, kireä) ❌ Vasen pakara (satunnaista kipua) ❌ Oikea kantakalvo (kireä, kipeä) ❌ Oikea polvi (hyppääjän polvikipua since 2016) ❌ Oikea nilkka (jäykkä, lievää kipua) ❌ Jos @ZeroDieselin sykeseikkailut ovat harmillisen hupaisia, niin Suunto9n rannemittaus on onnettoman ja surkean välimaastossa.
  19. 6 points
    Viikko 36 Ma Juoksu 5,03km@5´41 + pyörä 23,52km@24,3kmh Ti Juoksu 8,42km@5´06 + lihaskunto 21min Ke Juoksu 8,21km@5´16 To Juoksu 12,08km@4´56 Pe Juoksu 15,02km@5´22 La Juoksu 19,05km@5´05 Su Juoksu 6km@4´27 + pyörä 57,14km@27kmh yht. 157,2km Juoksu 73,82km@5´05 Pyörä 83,33km@25,6kmh Lihaskunto 21min (Vuosi 2018 vko 36. Juoksu 52,34km@5´03) Kohtuu hyvä viikko. Kantapäätä ei juuri enää muista kuin juoksulenkkien alussa. Vuosi sittenhän tämä viikko oli ensimmäinen kun etu/sivureisivamma alkoi eskaloitua ihan kunnolla. Jos eilinen lentsutuntemus ei tuosta pahemmaksi muutu tässä voi jonkunlaisen tyydyttävän tuloksen saada Kullervolla tehtyä. Vaikka kesän paras "terävyys" menosta puuttuukin on juoksussa nouseva (ei vitutus) käyrä telakoitumisen jälkeen. Ainakin määrässä: Vko 33 6,6km@6´27 Vko 34 10,07km@5´00 Vko 35 49,01km@5´14 Vko 36 73,82km@5´05
  20. 5 points
    UTMB 171km/10000m 30.8-1.9.2019 Mistähän tätä lähtisi kääntelemään raportiksi, kun ajatukset ovat sekavat, muisti meni päiväksi, ja yksi maailman kovimmista ultrajuoksuista, Spartathlon, odottaa jo kolmen viikon päästä. Vuoden 2019 taustallahan oli äärimmäisen vaikean OmanbyUTMBn ja kotimaisen UTTFn läpäisyt vuosina 2018 ja 2017 ja sitä kautta erittäin hyvän arvonta-aseman saaminen UTMBlle 2019, mikä johti sitten arvonnan osumiseen. ”Ongelma” oli vaan se, että muutama viikko myöhemmin Kreikasta kuului kummia ja vuoden 2018 tulos 192.3km sekä armoton tsägä Spartathlonin arvonnassa johtivat pääsylippuun myös ”Kreikkalaiseen kylähölkkään” vain vajaa kuukausi UTMBn jälkeen Koska nuo tapahtumat ovat ainutlaatuisessa luokassa ”silloin mennään kun kutsutaan”, niin totesin, että kerranhan täällä vaan eletään ja aloin suunnittelemaan matkoja ja Jarin johdolla treenejä molempiin. Ottaen huomion Spartathlonin erityisen brutaaliuuden cutoffien ja asfaltin suhteen, sekä erittäin rajalliset puitteet maastojuoksulle asuinpaikassani ”aavikolla”, treenit keskittyivät asfaltti- ja peruskestävyyden nostamiseen, mistä tietysti UTMBllä maksettiin todella kova hinta. Vuorikisoihin on harjoiteltava vuorilla tai ainakin jättärillä. Usealta kokeneelta ultrajuoksijalta sain tietysti oikeutetun varoituksen että kaksi massiivista ultraa kuukauteen sisältää todella isoja riskejä, DNFn ollessa sieltä pienimmästä päästä uhkakuvia. Toisaalta, ketäpä ei legendaariset teot kiinnostaisi, ja näinpä mukana oltiin. Mitäpä hävittävää siinä toistaalta olisi. Ennen UTMBtä kävin Gasteinissa Infinitetrails- polkujuoksun joukkue MM- kisoissa osana suomalaista amatöörijoukkuetta trailrunning Finlandin nimissä, mikä pelasti varmasti paljon yli 5000m vertikaalilla kolmeen päivään, kun muuten mäkiharjoittelu oli ollut olematonta. Kesälomalla elokuussa Suomessa painoin jättäriä muutamana päivänä eestaas mikä oli vähän epätoivoista kuukausien tekemättömien mäkitreenin paikkailua. Tosin kunto oli taatusti kaikkien aikojen paras ja lähes terveenä oli lenkkeilty jo useampi vuosi, joten oli vaan luotettava siihen mitä oli tehty pitkällä aikavälillä. Hieman reittiä ja aikaisempien vuosien tuttujen suorituksia katselmoineena, asettelin tavoitteen alle 40 tunnin, mikä antaisi hieman aikaa käydä pesulla ja nukkua ennen iltalentoa nykyiseen kotipaikkaan. ITRAn aplikaatio ehdotteli 36-37h aikaa, mutta jo OmanbyUTMBssä olin oppinut, että nuo arviot voi heittää samantien romukoppaan. Keskiviikon aamulento Geneveen oli täynnä suomalaisia osanottajia, ja oli mukava rupatella tuttujen kanssa jo siinä vaiheessa. Loistavien ystävien Outin ja Ollin kanssa vietettiin kisapäivät Chamonixissä ja suuri kiitos kuuluu heille kaikesta. Pasin kanssa oli sovittu että lähdemme yhdessä matkaan. Illalla hain numerolapun ja osallistuin pakolliseen varustetarkastukseen perjantaille, sekä kävin tapaamassa Omanin sekä NUTSin järjestäjiä. Perheen kanssa hengailtiin ja hölkkäiltiin vähän shakeouttia. Chamonixissa oli täydellinen karnevaali käynnissä ja filiis alkoi nousta. Säät olivat kohdillaan, mutta sade alkoi tunti ennen lähtöä ja jatkui suunnilleen starttiin asti. Perjantaina klo 18 Vangeliksen soidessa koin elämäni tähän mennessä hienoimman juoksutapahtuman lähdön. Käsientaputukset saivat kylmät väreet pintaan. Chamonix-Les Chapieux 0-51km / cum asc2900 Koska olimme menneet lähtöön aika viime tipassa, ajauduimme lähdön suppilossa ihan loppupäähän Pasin kanssa, mutta eipä sillä tässä kisassa ja tavoitteilla oikeastaan mitään väliä ollut. Hölkkäsimme alun helppoa tasaista asfalttia ja polkua ja myös Wellingin Petri tuli hetkeksi seuraan. Les Houchesin kylässä hieman nopeasti purtavaa ja yksi pullo täyteen. N. 8km kohdalla viimeisen kylän jälkeen reitti kääntyi ensimmäiseen nousuun ja siellä löytyi uusi suomalainen Ahosen Mikko. Vaihdettiin siinä muutama sana ja otimme Pasin kanssa ensimmäisiä kuvia jylhistä kauniista vuorista. Matka jatkui laidunrinnettä ylös ja tämän ensimmäisen nousun käännyttyä laskuun kaivoimme lamput otsaan ja tulimme alas helposti juostavaa rinnettä ja polkua kohti Saint Gervaisin kylää, jossa oli ensimmäisen iso huolto. Tässä laskussa ohitimme todella paljon porukkaa, jolla tuntui olevan alamäkitekniikka vielä meitäkin huonommassa jamassa. Jossain kohdassa tunsin ukkovarpaassa rakon, mutta tämä osoittautui vääräksi hälytykseksi. Kyläjuoksu oli hauskasti järjestetty eestaas- mallilla ja vaimot olivat tulleet varrelle kannustamaan. Huollossa söin hieman patonkia, juustoa ja makkaraa, mikä oli pieni virhe kun vatsaa kipristeli myöhemmin. Pian tämän jälkeen takaa kuului ”Kimmo” ja Välipirtin Vesa tuli takaa hetkeksi kimppaan, mutta hävisi pimeydessä jossain vaiheessa. Hauska nyanssi yhden nousun alussa olivat Hokan miehet, jotka kirjasivat jokaisen juoksijan kenkämerkin – markkinatutkimus oli menossa. Contaminesiin (31km) noustiin pikku hiljaa, ja siellä oli paikka missä myös henkilökohtainen huolto oli sallittu. Huoltoteltta oli ihan täysi kaaos ja hukkasin Pasin. Juomapullojenkin täyttö oli tuskaa. Juttelin hetken ja annoin halaukset paikalle tulleen vaimoni kanssa ja päätin jatkaa matkaa yksin, kun ketään tuttua ei näkynyt. Nyt suunnattiin yöhön ilman tuttuja naamoja. Nousu jatkui kohti La Balmea ja reitti oli sellaista leveähköä irtokivistä baana. Geeliä ja Mars – patukkaa mussutin energian saamiseksi. Pimeässä ainoa hieno maisema oli oma valokeila. La Balmen huoltoon (41km) tulin klo 00.28. Ilma alkoi olla viileä. Näin yhden suomalaisen (Ida) huollossa, ja tervehdin. Söin ja join ja jatkoin tunkkaamista. Hetken päästä takki oli pakko laittaa päälle kun tuuli yltyi. Huipulle (Col du Bonhomme) saavuin n klo 02.00 lauantaina. Tästä lähdettiin sitten laskemaan onneksi hyvin juostavaa polkua alas Les Chapieuxiin. Ohitin jonkin verran porukkaa tässä laskussa ja kun saavuin huoltoon, edessä oli varustetarkastus. Vähän jännitti että toivottavasti kaikki kysytty löytyy, mutta vedenpitävä takki, puhelin, ja turvapeite olivat mukana, joten kävelin huoltoon ja sain ensimmäistä kertaa hieman kuumaa lientä kitusiin. Sinänsä tuo varustetarkastus oli aivan aiheellinen, koska nyt oli aika viileä yö ja liikuttiin vuoristossa, missä apua ei ole saatavilla jos jotain sattuu. Tähän oli myös tulossa pitkä 15km huoltoväli yöllä, joten kamat oli oltava kunnossa. Les Chapieux-Courmayeur 51-80km / cum asc4700 Sinänsä harmi että oli pimeää, koska tämä väli ja Col de Seignen sekä Pyramidesin nousut olisivat varmasti tarjonneet upeat näkymät. Valtio vaihtui Italiaksi. Näille huipuille asti reitistä ei oikein jäänyt mitään muistikuvaa kuin että siellä oli muutamia teknisiä pätkiä ja muuten alusta oli aika helppoa. Onneksi juuri alaslähdettäessä päivä alkoi sarastamaan ja eteen aukeni ihan mahtavat näkymät, joskin laskeutuminien Pyramidesiltä alas kohti Lac Combalia oli osittain ihan masentavan vaikean kivinen sekä louhikkoinen, joten homma meni osittain kävelyksi. Otin lampun pois ja näin lopulta alhaalla Combalin (65km), jonne saavuin klo 06.58. Hieno usva oli laaksossa ja aurinko valaisi upeasti alppien huippuja. Aamu oli kylmä ja kuuma nuudelikeitto teki oikein hyvää. Kun vähitellen järjestelin lähtöä näin juuri saapuneen Ahosen Mikon ja moikattiin lyhyesti. Tästä eteenpäin reitti oli jonkin aikaa tasaista hiekkatietä. Katselin aamu-usvassa kävellessäni hieman puhelinta ensimmäistä kertaa, ja oli todella piristävää nähdä niin paljon viestejä ja kannustusta tätäkin kautta. Pian käännyttiin oikealle ja lähdettiin tunkkaamaan nousevassa auringossa kohti Mont Favren huippua. Helikopteri saapui hetkeksi pörräämään yllemme ja heiluttelimme sen minkä kerkesimme. Favrelta alas tultiin varsin juostavaa baanaa ja mieli piristyi, kun tiesin että Courmayer odotti. Jouduin pari kertaa pysähtymään tyhjennykselle ja ottamaan kivenjyvää pois kengästäni. Hieman ennen Col Checrouitin (74km) huoltoa vasemmalla aukeni upea vuorinäkymä ja reitin varressa kuului kaunista musiikkia. Tämä oli ehdottomasti valokuvan paikka. 74km huollossa ei oikeastaan olisi ollut tarvetta pysähtyä mutta otin kuitenkin repun pois ja relasin hetken ja join huollosta kokista. Yksi mukillinen per huolto oli sellainen standardiannos. Jalkoväli hiersi pahasti rasvauksesta huolimatta. Lasku kohti Courmayeria (78km) ei ollut tekninen mutta sen verran jyrkkä että muutamia juoksijoita meni ohitseni. Mieliala alkoi yllättäen laskea, ja keskeytys eksyi ajatuksiin. Täällä olisi helppoa ja hauskaa viettää loppupäivä. Asfalttiosuus alkoi ja Päivi oli kadun varrella kannustamassa. Avauduin heikosta mielentilastani ja hyvää tsemppiä tuli takaisin. Kannustus oli kylässä upeaa. Perhe oli vastassa ennen huoltoa. Pysähdyin juttelemaan ja pala tuli kurkkuun välittömästi. Kokosin itseni, otin dropbägini ja painuin sisälle huoltoon, johon vaimoni tuli auttamaan. Pöksyt täyteen vaseliiniä ja energiaa sisään sen verran kuin meni. Roskat roskiin ja uutta geeliä sekä Mars- patukkaa reppuun. Vaihdoin lamppuun akun ja otin kaksi uutta dropbagistä messiin. Jengiä nukkui siellä täällä. Eipä olo kovin hyvältä tuntunut, mutta tähän ei kuitenkaan jäädä. Puolisen tuntia viivyin. Courmayeur-Grand Col Ferret 80-103km / cum asc 6700 Ulos ja portaat alas klo 10.04 ja perhe saatteli ekan kilometrin matkalle. Olin kolmisen tuntia cut-offeja edellä, joten ne eivät enää huolestuttaneet. Päivä lämpeni koko ajan ja kylän jäätyä taakse tulin seuraavan nousun juurelle. Yritin vaihtaa pari sanaa HongKongilaisen (aasialaisia kisassa oli todella paljon) naisen kanssa, mutta hän ei ollut lainkaan juttutuulella. Siksak- Nousu Refuge Bertonelle (83km) oli ihan tuskaa ja jouduin istumaan pari kertaa kivelle katselemaan maisemia. Suurin uho oli miehestä kadonnut ja Bertonelle saapui nöyrä mies. Sää oli jo todella lämmin ja istuin hetkeksi varjoon juomaan vettä. Eteenpäin oli kuitenkin mentävä ja tästä jonkin matkaa reitti oli vaihteeksi ihan mukavaa ja hölkkäilin kauniissa säässä kohti Refuge Bonattia. Liikuttiin sellainen seitsemän kilometriä kumpuilevassa maastossa 2000m korkeudessa. Bonatissa (93km) olin klo 13. Täältä Arnouvaziin (99km) reitti jatkui ihan mukavana ja nautin kuuman päivän alppimaisemista, mutta meno oli aika rauhallista ja tähän väliin kuluin noin tunti. Arnouvaz oli hauskan virran varrella ja teltta oli jo todella paahteinen. Join pullon suusta litran vettä ja kauhistelin edessä olevaa nousua kohti Sveitsiä. Iltapäivä (klo 15.45) oli jo pitkällä kun vihdoinkin tunkkasin itseni Col Ferretillle ja Sveitsiin. Jalassa oli rakot molemmin puolin ja haarojen rakot olivat tunti tunnilta kivuliaammat. Grand Col Ferret-Champex-Lac 103-127km / cum asc 7300 Kun Sveitsin puolelle päästiin, niin hienoissa alppimaisemissa lasketeltiin ihan juostavaa pätkää vajaat kymmenen kilometriä La Foulyyn. Reitin lopussa mentiin hetki asfalttia, kun laskeuduttiin kylään. Les Chapieuxistä tähän sijoitus oli parantunut yli 300 pykälää ja vaikka oma vauhti ei huimannut, niin ei se monilla muillakaan helppoa ollut. Kylään saapuessa lauantaina n. 17.30 Eppu & Co olivat yllättäen vastassa ja kerroin keskeytysfiiliksistäni ihan vaan tukea saadakseni. Olo oli tosi paha ja hiippailin telttaan ja etsin itselleni penkin ja yritin tunkea jotain syömistä sisääni, vaikka oikeastaan mikään ei maistunut. Istuin jonkun ruotsalaisen vieressä ja kun katseemme kohtasivat, sanoja ei tarvittu. Kurja olo oli molemmilla. No ihan vakavasti en tietenkään tähän kisaa jättäisi. Etua cutofiin oli jo lähes viisi tuntia. Luin vähän viestejä puhelimesta ja somesta ja totesin, että mies on done, mutta 60km on vielä jäljellä. Kun hiippailin teltasta ulos, suomalaiset olivat ulkona tsemppaamassa – olivat kuulemma tulleet varmistamaan, että en tähän jättäisi kisaa. Kiitos!!! Lähdin hölkkäämään kohti kisan ”breakpointtia” Champex Lacia ja kuulin suomalaisilta että helppoa ei loppu tulisi olemaan. Hölkkäsin noin kilsan ja metsän saavuttua ryynäsin tekemään biokätkön puskaan – tavara meinasi tulla yläpäästä samalla kun pinnistin biokätköä sveitsiläiseen havumetsään. Karsea mutta jälkikäteen hupaisa kokemus. Jossain välissä tätä kohtaa iski sitten ukkonen. Alkoi tulemaan vettä – ensin vähän ja sitten enemmän. Pysähdyin laittamaan takin päälle. Laskin sekunteja jyrinään salamasta. Ensin niitä oli 15s, sitten 13s ja piakkoin 10s mikä tarkoitti, että ukkonen saavutti takaapäin koko ajan. Edessä kaukana näkyi sinistä taivasta ja sitä kohden hölkkäilin ja toivoin, että en joutuisi ukkosen silmään keskellä tätä metsäosuutta. Hetken aikaa vettä tuli aika rajusti, mutta sitten keli alkoi paranemaan, ja totesin, että tämä haaste oli voitettu. Reitti alkoi kääntymään ylös ja oli mahtava saapua Praz de Fortin kylään jossa sai mennä kivan kylän läpi ilman mitään isompia haasteita. Pysähdyin tässä ottamaan takin pois ja ennen nousua Champex Laciin, liityin muutaman tyypin letkan perään, ja tunkkasimme seuraan huoltoon (Chapex Lac klo 20.29). Juuri sinne saapuessani tuli pimeys. Pidin hyvän rauhallisen huollon ja söin kunnolla sekä viestittelin muutaman kaverin kanssa. Homma alkoi olla hoidettu, mutta vielä oli edessä toinen yö sekä karkeasti 3 x verttitonni. Vaihdoin merinovillapaidan päälle, vaikka lopulta toinen yö oli yllättävänkin lämmin eikä edes ylhäällä olisi paljoa lämmintä vaatetta tarvinnut. Laitoin lampun otsaan ja päälle ja lähdin pimeään. Champex-Lac- Chamonix 127-171km / cum asc 10100 Reitti oli helppoa nousua Plan DeLauhin asti. Mentiin ensin asfalttia ja sellaista metsätietä, sitten polkua ja muutaman karjaportin läpi. Alkoi iskeä hurja jano eikä elektrolyyttijuoma maistunut lainkaan. Nuudelivelli oli ollut huollossa ilmeisesti niin suolaista, että teki vain mieli vettä. Pienen tuskailun jälkeen sitä onneksi löytyi reitin varrella olleesta hanasta. Koin valaistumisen – vuorikisoihin pitää tehdä PALJON mäkitreeniä. Itse olin joutunut sen laiminlyömään olosuhteiden pakosta (Koti Dubaissa) ja nyt maksettiin hinta. Trientiin (140km) pudoteltiin jonkinlaista siksakkia ja siltaa ja lopulta saavuin kylään klo 00.50. Vastassa olivat yllättäen ystävät Outi ja Olli sekä vanhin lapsistani, joka tuli avukseni huoltotelttaan. Oli todella virkistävää saada jakaa surkeaa fiilistä sekä saada apua huollossa, sekä tsempit seuraavaan nousuun. He puhuivat tulevansa myös Vallorcineen vastaan ja minä vaan kehotin heitä nukkumaan. No, enpä valita yhtään että nämä tärkeät ihmiset jaksoivat valvoa ja ajaa huollosta toiseen sillä aikaa kun minä nousin vuorta ylös. Seuraava verttitonni lähti kohti Les Tseppesiä pientä vuoripolkua pitkin. Aika ryytynyttä porukkaa näkyi reitillä ja muutamat olivat laittaneet pitkäkseen kuka mihinkin. Lehmien kellot kilkattivat ja silmät kiiluivat otsalampun valossa. Edessäni meni joku ranskalainen, jolla oli liimattu punainen kortti numerolappuun. Ilmeisesti DSQ tai aikasakko jostain syystä. Tseppesin huipulla oli väliaikapiste, jossa istahdin hetkeksi juomaan ja yksi letka meni ohitseni. Liityin perään alamäkeen ja päädyin juttelemaan jonkun espanjalaisen kanssa. Tulimme takaisin Ranskaan. Meiltä ei enää juoksu luonnistanut – hänellä oli pahat rakot jaloissa ja minulla sekä jaloissa että jalkovälissä. Tässä laskussa myös väsymys alkoi iskemään pahasti päälle. Useasti teki mieli vaan pysähtyä, mennä makuulle ja nukahtaa. Kello oli toisen yön aamuyötä ja voimat alkoivat olla loppu. Saavuin Vallorcineen (150km) klo 04.09. Olin ihan romuna, mutta onneksi ystävät ja tytär olivat vastassa. He olivat pyynnöstäni tuoneet Bebantheniä mukanaan ja kävin vetämässä sitä kourallisen pöksyihini huollon yhteydessä – jospa tällä selvittäisiin. Nyt oli enää viimeinen nousu jäljellä. Pitkään aikaan en ollut enää pystynyt kuin kävelemään ja rasvan helpotus poistui nopeasti. Ensin mentiin pätkä hiekkatietä ja törmäsin yhteen PTL- kisassa olleeseen tiimiin mäen alla olleella väliaikapisteellä. Viimeinen nousu Tete aux Ventille olikin oikein ”Grande Finale”, mikä ei tuntunut loppuvan koskaan. Törmäsin toiseen espanjalaiseen, jonka pohkeeseen oli tatuoitu Mont Blancin massiivi ja teksti ”UTMB Finisher 2018”. Hän tsemppasi ”venga, venga” ja vastasin samalla mitalla. Olimme vain tuntien päässä finishereistä! Kolmas päivä valkeni ja sammutin lampun sekä kävelin eteenpäin pitäen pieniä breikkejä välillä. Näin vuorikauriin sekä poikasen, joiden silhuetti Mont Blancia vasten oli lumoava. Nousu jatkui ja jatkui ja kun huipulle päästiin, niin mentiin ikuisuus vielä tasaista kunnes tulin Teten väliajalle, jossa kysyin matkaa maaliin. 10km kuulemma ja Flegere oli vielä välissä. Tästä eteenpäin vain sauvakävelin edelleen ja porukkaa lappoi ohi säännöllisin väliajoin. Ihastelin massiiviin huippua ja odotin, milloin Flegere saapuu – se näkyi edessä kaukana, mutta matka oli pitkä väsyneelle miehelle. Pikkuhiljaa hissiasema lähestyi ja lompsin pienen laskun huoltotelttaan sunnuntaina klo 08.26. Olin laskeskellut, että alle 40h menisi vielä helposti, mutta se enää kiinnostanut vähääkään. Istuskelin rauhassa ja join vettä sekä katselin kiireisiä kilpakumppaneita. Sijoitus oli ollut parhammillaan alle 600 muutama huolto aikaisemmin. Nyt oli hävitty kymmeniä pykäliä. Ihan sama. Lähdin kävelemään alamäkeä kohti Chamonixiä. Kipu oli jäytävää. Juoksijoita tuli yllättävän hyvällä jalalla ohitse jatkuvana virtana. Ei kiinnostanut. Olli oli ilmoittanut tulevansa vastaan Chamonixistä, ja olipa suuri ilo nähdä hyvä ystävä pari kilsaa ennen kylää. Jupisin kaikki murheeni hänelle ja tällä saattueella laskeuduimme kohti maaliviivaa. Mieli parani askel askeleelta- YEAH – Maaliin mennään! Kun saavuin alas, Outi ja tyttäreni olivat vastassa ja tytär tuli viimeisen kilometrin kanssani maaliin. Kävelin yhden PTL- joukkueen ohi, ja ylistin heidän urheuttaan. Jaoimme isoja onnitteluja toisillemme. Puolisen kilometriä ennen maalia, kannustus alkoi asteittain kovenemaan ja ihmisten määrä lisääntyi. Laitoin hölkäksi. Nyt juostaan. Imin kaiken ilon itseeni. Ihmiset kannustivat minua nimelläni. Käännyin viimeiselle suoralle. Tuleeko itku? Ei. Tytär kuvaa viimeiset 200m maaliin. Möly yltyi ja karjuin onnesta kädet ylhäällä. Siinä! Finisher! En unohda tätä ikinä. Aikani oli n40h3min ja sijoitus kaikista 667. Oikein hyvä. Olli ja Outi auttoivat kämpille ja suihkuun ja nukkumaan. Erityisesti alapään rakot olivat kuin suoraan kauhuelokuvasta. Lopuksi N 2500 lähtijästä lähes 1000 keskeytti. Vaikka UTMBlle päästäkseen pitää suorittaa riittävä määrä kisoja, ja onnistua arvonnassa, tuo 40% keskeyttäneitä kuvaa varmasti hyvin reitin vaativuutta. Mikään ei ole varmaa ennen kuin olet maalissa. Tänä vuonna säät suosivat, eikä vesisadetta ollut kuin muutan tunnin. Oma kisa meni läpi vuosien aikana luodulla peruskunnolla ja viimeistellyllä Jarin harjoitusohjelmalla, mutta mihinkään yhtään nopeampaan läpäisyyn tarvittaisiin muutama kymmenen kilometriä ylä – ja alamäkitreeniä lisää. Perhe, Olli ja Outi mahdollistivat puitteet. KIITOS!!! Kreikan starttiin olisi nyt kolme viikkoa. Jätin kaiken itsestäni Alpeille. Sparta ei kiinnosta vähääkään, mutta tietenkin lähden. Milloin tuntee olevansa elossa? Haarojen rakot puhkeavat yölennolla ja märkivät alushousuihin, jotka kuivuvat kiinni tulehtuneeseen ihoon. Tunti ennen laskeutumista menin lentokoneen WChen ja jouduin repäisemään kalsarit irti ihosta. Koko kone heräsi taatusti huutooni. Anteeksi. Kiitos. Kaikille!
  21. 5 points
    Nuts Karhunkierroksen perusmatkalla oli menneinä vuosina puolimatkankrouvissa grillissä lämmitettyjä roiskeläppiä tarjolla. Maistuivat todella hyviltä. Jos noi oli jo hyviä, niin miltä mahtaisi maistua joku ohutpohjainen pitsa margarita. Luultavasti utopistisen hyvältä. Ja ilman tuhteja täytteitä, imeytyisikin varmaan aika hyvin masusta eteenpäin. Mutta Vaarojen kisaeväät on oma taiteenlajinsa, kun muuta huoltoa ei ole. Jääkylmää vettä saa muutamasta paikasta reitin varrelta, mutta siinä se. Karu sää, karu reitti ja karut eväät.
  22. 5 points
    Joo, on tämä ainakin parempi tapa ahistuksen poistoon kuin se klassinen suomalaisen miehen tapa, eli viina. Mutta mutta, eipä nyt märehditä murheita kun tämä ei ole Märehtimisfoorumi.fi. Lauantaina yritin äärimmäisen vauhdikasta polkulenkuraa. Parilla ekalla kilsalla kolmet pannut ja pudotin vauhdin omalle tasolleni. 10,4 km@6:32. Sunnuntaina pieni kevyt peruslenkki, 9,1 km@5:55, jaloissa kolotuksia. Tänään taas peruspolkua 15,2 km@6:52, kevyttä ja vaivatonta. Homma toimii. Pari yövuoroa vielä ja sitten keskitetään neljän päivän vapaille kunnolla kuormaa.
  23. 5 points
    La 7.9. Aamulenkki 7,4 km Iltapäivällä radalla12x200m pal. 200m hölkkää 33-34 sekuntiin. yht. 10,6 km Su 8.9. Pitkä lenkki poikkeuksellisesti iltapäivällä, kun tyttö oli kaverinsa synttäreillä. 30 km vaihtelevilla alustoilla 2h20min. Aika tehokas viikko. 2 lyhyttä vk:ta, 2 perusmättöä, nopeuskestävyys ja pitkä lenkkikin sujahti jo 30 kilometrin mittaiseksi. 137 km tuli tälle viikolle. Tästä jatketaan treeniä vielä tämä viikko, minkä jälkeen pieni kevennys.
  24. 5 points
    Eipä sattunut kisaan ”pöljä päivä”, joten tullut kiitettävää eikä edes hyvää. Loppuaika 4:00 ja risat. Rapsaa sit myöhemmin
  25. 5 points
    La 7.9.2019:  Polkujuoksu 6 h 6 min 55 sek, 57.48 km@6:23 min/km, keskisyke 140, nousumetrit 1477  Loppuun asti hyvin kantanut suoritus Halti Outdoor Weekendin 57 km matkalla tuotti palkinnoksi elämäni ensimmäisen tolppapaikan missään virallisessa kisassa. Sykkeet varsin maltilliset, vauhti siihen nähden ok. Jalat tuntui vähän painavilta, mutten antanut haitata menoa. Nyt pari päivää huilia ja sitten treenit jatkuu.
  26. 4 points
    Ei olla vielä vauhteja mietitty, mutta varmaan n. 4.10-4.13 vauhtia liikkeelle. Lopussa sitten varaa hyytyä 2.58-2.59 aikaan. Haluaisin että viimeiselle kiekalle lähdettäessä olis 1,5-2,5 min aikaa varastossa. Ei mitään negatiivisia splittejä kun ei se onnistu mulla koskaan.
  27. 4 points
    Ajatuksena oli kevyt iltalenkki, yli vitosen vauhtia. Suht kevyenä meni, varsinkin eka 4 km, mutta vauhti oli yllättävän hyvää. Hieman lauantain lenkin rasitukset vielä tuntui, ja joitain pitempiä ylämäkiäkin oli, silti kevyellä ventilaatiolla kynnyksen tuntumassa sai juosta. 15,75 km @ 4:34/km + 0,97 km @ 6:12/km juoksu-kävelynä, yhteensä 16,72 km @ 4:39/km, 80% (89%) HRmax, 1:17:57, nousua 155 m.
  28. 4 points
    Ma 2.9 Juoksu 9.59km/1:06:27 @6:55 145bpm Peuranpolkua Ti 3.9 Juoksu 12.12km/1:04:29 @5:19 155bpm (keskelle 3.5km @4:25 170bpm) To 5.9 Juoksu 8.23km/1:00:43 @7:22 137bpm Hepokangas Pe 6.9 Juoksu 13.98km/1:28:37 @6:20 139bpm Su 8.9 Juoksu 10.25km/53.45 @5:14 150bpm Menneeseen viikkoon juoksua 54.18km/5h34min. Lisäksi yksi 2.5h patikointi ja aika monta tuntia rauhallista metsässä haahuilua. Viikonloppu vierähti houstatessa kuvausporukkaa pitkin Kainuun metsiä. Trendikkäitä retkeilypöksyjä, säihkyviä some influencereja ja muutama terabitti kuvia, siinä kyllä sitten aikataulutkin kusi sen verran, että viikonloppupitkiksen sai unohtaa. Ihanan modernia 🙂No ihan mukava keikka, ja toivottavasti hyvinkin hedelmällinen markkinointiyhteistyö alueen matkailun kannalta. Tänään aamusta ruho hieroja penkkiin ja lihoja irti luista. Vähän hävettää myöntää, että tuli nyt vasta ensimmäistä kertaa käännettyä tämä kivi hölkkäuralla 🙄Jospa tuosta ottaisi jatkossa ihan säännöllisen tavan, sikäli kun hieronnasta vaikuttaa hyötyä olevan. Uskon kyllä, että on.
  29. 4 points
    Sunnuntaina palailtiin tuntureilta. Tänään aamuvarhaisella työreissulle. Päivän päätteeksi ehdin jo lenkille. 13,3 kilsaa @ 5:41. Ihan ok suoritus. Olis haluttanu vetasta vähän pitempikin, esim. 18-20 kilsanen, mutta alkoi energiavarat olemaan vähissä. Aina ei näin reissussa ole ihan optimaaliset ruokailuajat ainakaan treeniä ajatellen. Onneks kohta pääsee syömään. Muuten mukava juoksukokemus, kuntopolulla uudessa kaupungissa, löytyi ihan mukavasti mäkiäkin. Pistän tähän vielä lauantain Ruskamaratonin kympin vauhtikäppyrät, hyvin oli säästynyt voimia loppukiriin!
  30. 4 points
    Su pyöräilyä 1h35min avg140, aikalailla PK-alueen yläpäässä. Ma SkiErg 45min/10,4km/avg140, nouseva tehoinen reeni. Työpäivä oli varsin **vältä, kun salama iski tehtaalle tulevaan 110kV linjaan ja kokolaitos tuli ajosta alas. Ei tarvinnut lepuuttaa kengänpohjia sen jälkeen pöydällä, toivottavasti aamulla laitos on pestynä ajolla. Vähän mietin lepopäivän pitoa, mutta onneksi kaputtelin konehallille sätkimään. Menin pyytämään kaverin Tampereen yörogainingiin fillarisarjaan, jotta saan kiintopisteen reenaamiselle ja onhan se ihan sairaan mukava tapahtuma. EI näytä muuten olevan kyllin paljon motivaatiota lähteä fillarilla ulos ja ei tuota SkiErgiäkään jaksa määräänsä enempää nykiä. Jos saisin syys-lokakuulle yhteensä 50 tuntia kasaan, olisi siitä helppo pullauttaa marraskuussa tykkilumella sitten ekat 500km suksilla.
  31. 4 points
    Siinähän se etenee hitaasti, mutta epävarmasti. Harkitsen vakavasti päiväkirjan aloittamista puujalan tapaan.
  32. 4 points
    Cliftonit on tosiaankin aika järkyt kengät. Niissä on tuo kiikkuslautaefekti, niiden kanssa melken kaatuu kun kävelee 😄. Oma ongelmani on lestin sopimattomuus, ne puristavat päkiästä. Eilen bongasin XXl:stä wide-mallin, mutta sekin tuntui kapealta, vaikka koitin ylikokoista mallia. Paska kenkä! Mutta koska halusin niin kovasti Hokat, joita kaikki isot pojat tuntuvat käyttävän, kokeilin sitten Rinconia jalkaan ja kappas, tuntui paljon paremmalta! Ehkä minustakin tulee kohta iso poika.
  33. 4 points
    Juoksua 9,2 km aikaan 57:46 (6:17 min/km) keskisykkeellä 126. Nyt kun tässä on muutama kuukausi juoksua takana ja siltä osin jo hieman jatkuvuutta harrastuksessa niin taidan yrittää välillä panostaa vähän tuohon treenaamisen laatuunkin. Kilometrimäärät pysyy pieninä, mutta jospa sitä yrittäisi ainakin nyt saada noihin vauhteihin polarisaatiota.
  34. 4 points
    Aamulla sumussa 5:39 / 10 km. PK. Sitten päiväreissu Tukholmassa.
  35. 4 points
    Joo oikeastaan ei huvittaisi kirjoittaa mitään Lassen Hölkän puolimarasta. No, jotain kuitenkin. Ensimmäinen "kisa" maaliskuun lievän infarktin jälkeen. Treenattu oli, mutta vähän pelkotila päällä koko ajan ja aika paljon uudella maasturilla tuli km, juoksua aika vähän. Kisassa, kun juoksi niin keskisyke oli 173, mutta ylämäissä heitti aina punaiselle(MK) alueelle, joten melko paljon mäkiä tuli käveltyä. Oma max. n.193. Lassen hölkän reitti on oikeastaan intervallia koko ajan "ylämäki alamäki yhdessä kulkien". Eka 5km 26:30, 10km 55:05 joten se oli sitten siinä 5min/km vauhti jota piti suuripiirtein mennä. Huvittavaa oli, että jalat petti 13km paikkeilla? Ylämäissäkin alkoi naurattaa, kun syke putosi 180 vain 174 kävelemällä? Jos olisi sen viimeisen ylämäen juossut niin varmaan +190. Hyvää oli oikeastaan se, että pumppu toimi ihan ok ja mitään infarktin tuntua ei tullut. Nitrosuihke tietysti oli mukana. Loppukm jostain 17km maaliin vauhti n. 9.5Km/h ja sykkeet VK2 n. 176. Tuo vauhtihan normaalisti on PK1. Mitään juoksun hurmaa ei tullut kertaakaan, kun reitillä oli vielä kuollut kissakin pientareella. Se kyllä boostas vähän aikaa hurjaan menoon, mutta myös sykkeet +180. Kyllä se niin on, että vauhtia pitää hakea alimatkoilta, kun kerran n.13km jaksaa juosta. Syö paskoo Pekka Rätykin voitti tässä juoksussa. Mummojakin melkein pääsi ohi. Aika rapiat 2h. Kaksi uutta mustaa kynttä, pohjekramppia ja jalkapohjan kramppia illemmalla. Burana 800mg piti ottaa, kun sukatkin sattuu jalassa (kynnet). Paska reissu. Niskahierojalle kiitokset, joka ennen kisaa siellä oli ilmainen 5min hieronta. Niskat ok juoksun jälkeen. Pyöräilyssä ei ole ikinä jalat pettänyt on se juoksu vaan kovvoo hommaa. edit. katoin Movescountista niin 16 kävelypätkää, että sillain. edit.2. Usan puolimaraton taulukko toi edes vähän lohtua eli keskitasoinen juoksu: Half Marathon Times: Elite men: Under 60 minutes Elite women: 1:10 Average men: 2:05 Average women: 2:24 Edit. 3. Pientä analysointia, mun 80mg kolestrolilääkitys aiheuttaa lihasheikkoutta. Sen kyllä huomasi. Paha juosta, kun lihaksia sammuu matkalla.
  36. 4 points
    Nonni. Maraton suoritettu ja loppuaika alitti tavoitteen eli matka taittui 4:28:13. Siitä on hyvä fiilis. Mutta pakko myöntää, että taittui matkalla tavoiteajan lisäksi myös mies. Valmistautuminen meni hyvin, vähän jänskätti mutta sillai hyvällä tavalla. Aamulla seiskalta ylös (nukuin 8,5 tuntia sikeästi), banaani, vaaleaa leipää ja kahvia. Sekä mehuvettä. Kamat kasaan ja kohti kisapaikkaa klo 9. Startti klo 10. Auton jätin kilsan päähän kisapaikasta, mikä oli pieni virhe. Juoksuasuna lenkeillä hyväksi todetut t-paita, sortsit, sukat ja Hokat. Vaseliinia olin hivellyt taipeisiin. Tässä vaiheessa jo totean, että hiertymiä tahi muuta vastaavaa ei tullut. Eli sillai kaikki hyvin. Kamat säilytykseen, lappu rinnuksiin ja lähtöä odottelemaan. Sää oli viileä mutta aurinkoinen. Aika kiva juoksusää. Pieni takapakki oli, että nettisivujen tiedoista poiketen maratonille ei ollut jäniksiä, ainoastaan puokille. Tässä vaiheessa päätin lähteä kahden tunnin jäniksen perään ja sitten jatkaa toisen kierroksen yksin - mullahan ei ollut kelloa tai mitään, jolla olisin voinut tarkkailla vauhtia. Muiden kanssa turistessa kello kiirehtikin kohti kymppiä, ja äkkiä oltiinkin liikkeellä. Lähdin juoksemaan kiinni edellä menevää kahden tunnin palloa. Nappailin juomapisteiltä aina hörpyn urheilujuomaa ja hörpyn vettä. Ei hölskynyt. Sattumalta tuttu osui matkalle, ja juoksimme palloa yhdessä kiinni. Vauhti oli vähän oletettua nopeampi, sillä kymppiin meni 56:01. Ei hengästyttänyt tai muuta. Puolikas taittui palloa seuraten 1:57:54. Olo ok. Mutta heti ekan puolikkaan jälkeen oli juomapiste, jossa hökäisin koko lasin urheilujuomaa. Vatsa reagoi samassa, ja oli pakko kävellä ja röyhtäillä hetki. Samalla pari kahden tunnin pallon perässä juossutta pääsi karkuun. Juoksu sujui vielä hyvin. Jaloissa toki tuntui, mutta ei pahasti. Mäet tekivät tosin kipeää - radalla paljon juokseminen ei selvästikään valmenna kinttuja pitkiin ylämäkiin. Vauhti hyytyi, 31,1 kilsan kohdalla aikaa oli kulunut 3:03:05. Tosin tätä en itse kellottomana tiennyt. Perhe oli kannustamassa, ja tässä vaiheessa oli pakko pysähtyä ja todeta, että jaloista loppuu potku. Loppu olikin taistelua motivaation ja liikkumattomien jalkojen kanssa. Välillä meni kävelyksi, välillä vähän hölkäksi. Hassu tunne, kun ei pysty käskyttämään kinttuja liikkeelle. Koetin lähteä ohittavien imuun, mutta turhaan. Lopulta se maali tuli. Olin todella yllättynyt, että aika alitti kuitenkin tavoitteeni, sillä olin ihan varma, että loppuaika menee mateluiden vuoksi yli viiden tunnin. Maalissa ei huohotuttanut, sillä loppukiriin jalat eivät suostuneet. Mitä opin? - Sittenkin pari yli 30-kilometristä olisi pitänyt juosta, jotta olisi tiennyt, miltä totaalinen voimien katoaminen tuntuu. - Alkuvauhti kuitenkin liian kova. Hölmö olin kun en viisaampiani uskonut. Luulin ehkä turhan optimistisesti, että kunto riittää pidemmälle tuota vauhtia. Mäet tekivät tuhoa -> Puijolle juoksemaan mäkiä. - Onhan se kahjoa juosta 42 kilsaa, mutta myös aikas mahtavaa. - Auto kannattaa jättää lähemmäs, sillä kilsa tönköillä jaloilla maran jälkeen on aika pitkä matka... Nyt chillailen viikon. Syksylle on suunnitteilla muuta urheilua (sähly, futis, kiipeily), mutta tuskin juoksukaan kokonaan jää. Sillai hyvällä tavalla jäi hampaankoloon ajatus, että vuoden päästä voisi aikaa vähän yrittää hioa. Kaikkiaan hyvä kokemus. Treeniohjelma oli miellyttävä, järjestelyt toimivat ja kivaa oli (paitsi vimoset 11 kilsaa). Loppuun tuuletus \o/ Edit: ja iso kiitos foorumille ja foorumilaisille tsempeistä, tuesta, neuvoista ja ohjelmasta!
  37. 3 points
    Juuh elikkäs. Kauan olen huudellut tällä foorumilla muiden ketjuissa kertomatta mitään omasta harjoittelustani. Nyt siihen tulee muutos. Olen nuori, alle kolmekymmenvuotias mies. Juossut olen aina, mutten koskaan muuten kuin omaksi ilokseni. En usko, että minulla on koskaan ollut vuottakaan taukoa hölkkäilystä, mutta toki aktiivisuus on ollut hyvin vaihtelevaa. Nyt minulla on ollut pari vuotta hyvä juoksuinnostus päällä ja olen saanut paljon kaivattua säännöllisyyttä harjoitteluun, mikä on näkynyt myös tuloksissa. Myös painoa olen saanut hilattua alaspäin, tällä viikolla tuli ensimmäinen kuutosella alkava noteeraus puntarilla varmaan kymmeneen vuoteen. Tänä vuonna minulla on tarkoitus alkaa treenata tosissani. Se tarkoittaa tässä vaiheessa ennen kaikkea määrän huomattavaa lisäämistä, ei juurikaan enempää ns. kovaa treeniä. Sen vuoro on myöhemmin. Tästä myös ketjun nimi, joka viittaa letsrun.comin legendaariseen Summer of Malmo -"ohjelmaan". Myös ketjussa "Paljon ja hitaasti" siteeraamani em. sivustolla ollut kirjoitus toimikoon inspiraation lähteenä tulevan syksyn ja talven aikana. Työ- ja asuinrintamalla tapahtuneiden muutosten takia minulla on nyt mahdollisuus alkaa treenata aamulla, mikä ei aiemmin onnistunut. Aikataulusyistä se tulee varmaankin olemaan pääasiallinen treeniaikani. Lisäksi parina päivänä viikossa pitäisi pystyä juoksemaan illalla toisen kerran. Myös salille pitäisi keretä, nyt parhaimmalla juoksukaudella kerran viikossa ja talven pimeydessä sitten treenataan lihaksia kaksi kertaa viikossa. Viikkosapluuna voisi juoksun suhteen näyttää esim. tältä: - ma-pe aamulla 6-10 km kevyttä - Kahtena-kolmena arkipäivänä yli 10 km pk - Lauantaina vauhtiharjoitus - Sunnuntaina pitkä, väh. 2h Tuo säännöllisen pitkiksen puute on ollut heikko kohtani. En vain oikein tykkää juosta kovin pitkään, vaikka sen hyödyt ovat kiistattomat ja olen ne itsekin kokenut aina kun olen saanut pitkän juostuksi. Toinen syy on ajankäyttö: sunnuntaiohjelmaani ei meinaa saada sopimaan yli kahden tunnin lenkkiä pukemisineen ja suihkuineen. Yksi ratkaisu voisi olla juosta pitkis lauantaina, silloin voisi monesti olla parempi rako. Maraton ja muut pitkät matkat eivät tässä vaiheessa kiinnosta. Tällä hetkellä haluan panostaa kympin ja vitosen aikojen parantamiseen, ehkä jopa sitä lyhyempien matkojen juoksuun. Minulla jäi tänä kesänä 40 minuutin alittaminen kympillä harmittavan lähelle, joten se pitää ottaa pois kuleksimasta mahdollisimman pian. Muuten fokus ei tällä hetkellä tosiaan ole vauhtitreenissä vaan määrässä. Viikkokilometrit ovat viime aikoina olleet välillä 50-75. Minimitasoksi pitäisi saada tuo 70 km ja hivuttaa määrää pikkuhiljaa lähemmäs sataa kilometriä viikossa. Mielelläni otan kommentteja, kannustusta ja esirukouksia vastaan. Päätäkin saa aukoa ihan vapaasti. Rakastan juoksusta puhumista ja seuraan sitä aktiivisesti myös penkkiurheilijana. On mukava päästä myös kirjoittamaan, se on ollut elämässäni valitettavan vähäistä viime aikoina.
  38. 3 points
    Maanantai 9.9. TV-kevyt (PK1) / 32 min / 5 km @ 6:30 min/km / 126 / 170 W Jalat juntturassa.
  39. 3 points
    Saattoipahan Godzilla ollakin, kovin isoa palaa se ei kintusta vieny kun ne punottelut hävisi alta päivässä! Su lähdettiin heti aamusta taifuunin alta pois, että päästään hotelliin. Illalla oltiin junavirkailijalta kysytty kulkeeko junat: "Can we get tomorrow morning to X station?" "Yes, maybe.". Is there typhoon coming, will you close train tracks?" "Yes, typhoon coming, maybe close train tracks on Sunday, maybe on Monday". Erittäin hyödyllistä informaatiota siis karttui! Sitten sunnuntaina junassa istuessa alkoi hahmottua, että tämä Taxai kasvaa kivaa vauhtia luokan 4 hurrikaaniksi. Ilmoitus tuli, että klo 20 illalla suljetaan osa junaverkosta -> hyvä että oltiin ajoissa liikenteessä. Ehdittiin hotelliin, lounaalle ja vielä illallisenkin aikaan tuuleksi vasta sanotaan reippaasti. Ilta menikin netistä katsellessa varoitusalueen laajentumista, taifuunin etenemistä ja todetessa, että sehän tulee käytännössä suoraan päältä. Sitte eiku unille. Yöllä heräsin joskus klo 5 siihen, että ulkona oli rehellinen kova tuuli. Vettä tuli ja tuuli ulvoi rakennuksia vasten. Netissä ilmoiteltiin tälle alueelle 25-30 m/s tuulennopeuksia, ja taifuunin keskus meni noin 5km ohitse. Lisäksi se oli jo kulkenut maalla pidemmän matkaa -> ei ollut enää täysissä voimissaan. Aamulla heräsin, menin aamupalalle ja ulkona piti edetä noin 20m ja se oli kohtuu vaikea suoritus, tuulta oli varmaan sen 20 m/s edelleen. Sieltä tulin huoneeseen, pesin hampaat ja kun mitään ilmoitusta ei ollut tullut, että työpäivä olisi peruttu niin eikun suunnitelman mukaisesti bussipysäkille. Siellä olikin bussilastillinen iloisia fyysikoita vastassa ja niin sitä lähdettiin tunnollisesti töihin. Matkalla tuuli vielä ulvoi ja otti bussinkylkeen kivasti, mutta perillä oli enää normaali kova tuuli ja vesisadetta. No, tulipahan tuokin sitten koettua! Ei kiitos uudestaan. Pari lenkkiä heitetty. On kyllä ollut entistäkin kuumempi ja kosteampi tuon Taxain takia. Tänään 6km paikallisen järven ympäri, siellä oli oikein hölkkäkerhon kokoontumiset kun 3km lenkuralla oli varmaan satakunta juoksijaa. Pari rivakampaa askeltakin tuli otettua, kun lenkkipolun ylitti 2m pitkä kärmes, en tykkää kärmeksistä yhtään! Karmean soijan pukkasi tuommoiselta lenkiltä. Huomenna ehkä aamusesta heti 30-40min kevyttä, että jaksaa syödä aamubuffetilla. Tykkään hitokseen ruuasta täällä!
  40. 3 points
    Oon osittain samaa mieltä. Valitettavasti placebo kannattelee vain tiettyyn rajaan asti, esim. jos pakki on tyhjä energiasta niin placebolla ei sitä saa täyteen. Toisaalta tismalleen samaa mieltä siitä, että maratonikin kannattaa jakaa osapalasiin, joita pureskelee yhden kerrallaan. Eka kymppi kontolloitua, toka kymppi vauhdin hakua, kolmas kymppi taistelua vauhdinpidon suhteen ja neljäs sitten loppukiriä pidätellen. Niinhän sitä sanotaan, että optimaalisella maratonilla vauhti sinällään pysyy koko matkan ajan vakiona, mutta se tuntuma, jolla edetään muuttuu alun hauskasta kevyestä lenkistä lopun täydelliseen raastoon - käydään liki koko spektri lävitse siis!
  41. 3 points
    Polku-PK Nuuksiossa, keskimäärin 2.92% / h kulutus (34h akkukestoarvio). Päällä GPS+Glonass + WHR, mutta kaikki muu pois: Mikähän tuossa lopussa nostaa kulutusta? Kuitenkin aivan samanlaista maasto loppuun saakka. Lopussa alkanut sade voisi osua tuohon, muuta en keksi? Mutta lopputulos on, että akku riittää, kun asetuksista ruuvaa kaiken turhan pois.
  42. 3 points
    Viikko 7/12 45,4km ja 5:54h 121 keskisyke Viikon teemana: ajanhallinta, yöunet, tuplat. Lepoviikko ohi jonka huomasi hyvin nousevana vauhtina lepopätkän loppua kohti. Viime su oli aika keyvttä. T'ällä viikolla ei ollut kevyttä kuin ma toinen lenkki. Ma aamusta töihin kevyt palautteleva ja sitten kevyemmällä jalalla pois. Varmaan viikon mukavinta menoa oli siinä. Siitä sitten olikin alamäkeä. Ma yönä tuli hieman huonommat unet, tai menin vaan myöhään nukkumaan. Ti aamuna väsytti. Pyörällä töihin ja sitten ajan kanssa pois jolloin sain vähän pitemmän pätkän heitettyä. Ke aamuna taas hieman raskaammalla koivella aamuksi töihin. Hirmukiireellä päiväkotiin ja lasten temppukoulukuviot ja sitten läpsystä vaihto ja suoraan kaupungille. Teemana pitsa ja pari olutta. Ei varmaan optimaalisin kompo, mutta aina välillä pitää tinkiä unista ja kuvioista hyvän seuran ja oluen vuoksi. Henkisesti teki teppoa. To aamuna piti, mutta ei pystynyt. Joten bussilla töihin ja iltapäiväksi Hki joten junassa sai taas istua. Onneksi iltaohjelma ei kestänyt myöhään joten ennen kymmentä jo kotona. Pe oli taas viikon toisen tuplan vuoro. Tässä ehkä huomaa sen voiman. Aamulla ei olisi mennyt 8km, meni tuo vajaa nelonen avaavana tms koska pe paluulenkki oli sitten huomattavasti mukavampi. Eli kyllä se pk1 hiippailu toimii ihan hyvin. La lepoa. Pyöräilyä ja puistossa leuanvetoa. Omenapiirakkaa ja kahvia. Su lasten kanssa. Tunti tattimetsässä. Tuli komeat pastat. Sitten vasta viiden maita kohti pitkistä. Lähtiessä oli jo aika paska fiilis, mutta kun nyt oli kalenterissa laitettu, että pitkis niin piti ainakin lähteä. Ihme valju veto. Sykkeet kohdallaan ja jalkakin nousi, mutta jotenkin oli taas semmoinen, että sai oikein komentaa. Heti kun unohtui veto niin meinasi mennä kävelyksi. Ei tullut luonnostaan. En tiedä mikä väsy päällä. En sitten väkisin vääntänyt vaan keskityin enemmän tutkimaan sitten uusia reittejä ja ihmettelemään sieniä. Eli ei nyt oikein juoksua muutamia pätkiä lukuunottamatta vaan enempi semmoinen kahden tunnin haahuilu. Kotona sitten päivän toinen tattipasta. Vedin oikein ison annoksen varmuuden vuoksi. Sitten kamojen pakkaus aamureissua varten ja unta houkuttelemaan. Aamulla olo levännyt, mutta portaissa huomasi jaloissa vähän väsyä. Ihme repaleet. Eihän niille oltu edes annettu vauhtia. Menee taas siihen mysteerilaariin. Viikon summaus: Hyvät: maltilliset tuplat toimii. Aamulla palauttava ja iltapäivällä vähän parempi. Kuitenkin noista tulee se melkein 8km päivässä ihan vaan työmatkoilla. Huonot: unenpuute, kalenterilenkkeily, paska pitkis. Päivä Activity Type Distance Time Avg HR su running 11.02 2.00.33 101 pe running 3,85 0.26.03 118 pe running 3,75 0.33.05 107 ke running 5.38 0.39.48 125 ti running 7,63 0.50.11 128 ma running 4.55 0.27.04 132 ma running 4.34 0.30.48 126 Tällä viikolla sitten teemana: juokse joka väliin koska to-su sitten mennään sen mukaan mitä lapset ajaa pyörällä rinnalla, koska puoliso reissussa.
  43. 3 points
    Mielenkiintoinen ketju, tätä pitää seurailla. En lähtisi ottamaan paineita noista pitkistä lenkeistä. Jos ne ei maistu tai jalat ei tykkää, on paljon rakentavampaa juosta sama määrä lyhemmissä pätkissä. Kyllä ne sitten joskus maistuu. Ja jos ei maistu, väliäkös sillä ellei treenaa maratonille. Maratoninkin voi juosta ihan hyvin max. 20km lenkeillä, vaikka eihän se ihan optimaalista ole. Säännöllisyys ja johdonmukaisuus on paljon tärkeämpää kuin yksittäisten lenkkien pituus. Tällä foorumilla vain tulee väkisinkin seurattua muiden 30+ lenkkejä ja verrattua niitä omiin. Mutta ei niitä 30+ lenkkejä mun mielestä kannata edes tehdä, ellei niitä pysty jauhamaan joka viikko vuoden ympäri. Vaatii aika kovan kunnon.
  44. 3 points
    Onhan sitä ehdotettu, että dopingin käyttö sallittaisi. Mutta ei vielä tämän vuoden Vantaan maratonilla. (kuva Wikipediasta)
  45. 3 points
    Sunnuntai: lepoa. viikon kilometrit: 77.7km aikaa kului 8.05 nousumetrejä: 1367
  46. 3 points
    PoJu 17,8km 2:05 (7:01/km) avg 132 max luokkaa 150 asc 280m PTE3.1 ja näköjään 20k askelta. Peekoota pl ylämäet. Kuusijärven tuntumasta Kalkinpolttajanpolulle vastapäivään ja kohti Storträskiä ja Gumboleträskiä, joista palaten Kalkkiruukin laavun kautta autolle. Jalkojen lihakset ok, mutta pientä väsymystä, varsinkin puolentoista tunnin jälkeen, jälleen liian vähäisen juomisen vuoksi. Perheessä myös nuhaa ja ollut aika kiire töissä, liian vähän unta, joten eipä ihme.
  47. 3 points
    La 7.9. kevyttä palauttelua 10,7km @ 5:15, keskisyke vähän yli 120 eli aavistuksen tavanomaista korkeampi, lie eilinen näkynyt. Su 8.9. kiihtyvä pitkis 32,3km @ 4:35, keskisyke olevinansa 133 (veikkaisin, että hieman alakanttiin näytti germiitti). Lenkin eka 10km @ 5:05 (keskisyke 119), toka 10km @ 4:33 (keskisyke 133), kilsat 20-25 @ 4:05 (keskisyke 146) ja 26-30 @ 4:00 (keskisyke 156), ja päälle jäähdyttelyt. Hieman arvelutti, jotta mitenköhän jaksaa loppunostollisen pitkiksen, kun toissapäivänä oli maravauhtinen 15km ja tiistaina tuo ratakympin kisa, mutta jopa pelottavan kevyesti meni kilsat 20-30 ainakin noin hengityksen puolesta; jalat alkoivat jo protestoida hieman väsymystään... no, huomenna lepoa koneeseen. Viikon juoksukilsat 109,7, tehojakin (meikälle) riittävästi. Ensi viikolla jos tekisi vielä 18-20km maravauhtisen joskus ke-to ja kevyen pitkiksen 25-27km viikonloppuna, voisi tuosta alkaa himmailemaan kohti kolmen viikon päästä häämöttävää maraa.
  48. 3 points
    45 min perus + 8x100m + 18 min perus. Vähän varmistellessa mentiin yli viikkotavoitteesta mutta ei se mitään. Huomenna varmastikin lepo.
  49. 3 points
    4.08 tjsp. Vaimo juoksi karkuun 35K jälkeen. Itku meinas tulla maalisuoralla, about 3.5 vuoden tauon jälkeen taas maratoonari. puokki just alle 2h, polvet meni ja nivunen kiukutteli, vika nelonen krampeja välillä kävellen väistellen. Tää on hiano laji. Enkä muuten oo ennen juossu eläintarhan läpi, biisoneita, sarvipäitä ja karhukin yritti raivoisasti ulos häkistään. Elämysmara ja mahtava maalihuolto. Suosittelen.
  50. 3 points
    Ajatuksia maratonprojektistani ja vähän raporttia tämänpäiväisestä puolikkaasta. Neljä vuotta tulee nyt syyskuussa täyteen, kun olen harrastanut hölkkää/juoksua säännöllisesti ja osittain tavoitteellisesti.Harrastuksen aloittaessa olin 48 v. , joten tiesin, että hirveitä urotekoja tällä saralle ei ole tiedossa. Saman ajan olen myös notkunut täällä foorumilla. Itsellä on mielenkiinto ollut enemmän muille matkoille kuin maratonille, mutta reilut pari vuotta sitten Joensuussa innostuin maran juoksemaan ja aika oli 3.51 h. Silloin tuntui, että nyt tämä maratonjuttu on minun osalta nähty. Tänä keväänä tuli muutama kisa juostua lyhyillä matkoilla ja kun siellä ajat paranivat, niin päätin juosta maratonin Vantaalla. Sitä kohti on kesä harjoiteltu ja alunperin ajattelin juosta nyt syksyllä vähän tasotestinä puolikkaan. Nyt oli sopiva sauma ja kolme viikkoa peräkkäin juoksin progressiivisesti pidentyvän pidemmän VK treenin. Ensin 16 km, sitten 18 km ja tänään 21.1 km. Vauhdit kaikissa n. 4.45 min/km Ensi viikko vähän kevyemmin ja sitten pari kovempaa viikkoa. Sen jälkeen keventelyä Vantaalle. Tämän päiväiselle puolikkaalle valmistautuminen ei mennyt ihan käsikirjan mukaan. Koska puolikkaan lähtö oli klo. 10.00, niin se tiesi aikaista herätystä. Aamulla ylös klo. 4.00, jonka jälkeen reilu pari tuntia työhommia ja kamojen keruu juoksuun. Sitten ajelu Kuopioon jossa valmistautuminen puolikkaalle. Minä en normaalisti "osaa" aamusta syödä, joten ennen juoksua en syönyt muuta, kuin yhden geelin ennen lähtöä. Tarkoitus oli juosta oma juoksu ja ihan fiilispohjalta ja tavoitevauhtina oli juosta n. 4 45 min/km keskivauhdilla joka piti aika hyvin loppuun saakka. Oman polarin mukaan juoksu oli 21.22 km@ 4.43 min/km. Reitti ei ole ihan kaikkein tasaisin ja pisin nousu oli satamasta torin ohi , jossa oli kääntöpaikka. Siinä oli loivaa nousua ehkä 1- 1.5 km. Seurasin sykkeitä noin 14 km saakka ja sykkeet pysyi sinne asti kynnysten puolivälissä. Silloin tiesin, että on vara kiristää vauhtia tarvittaessa, mutta annoin mennä samaa tasaista vauhtia. Loppumatkalla tuntui olevan vielä voimia hyvin, niin nostin vauhtia viimeisen kolmen kilometrin matkalla. Ja kas kummaa alkoi selkiä tulla vastaan. Maaliin tulin hyvävoimaisena ja tämänpäiväinen juoksu oli minun lenkkeilyuran helpoin ennätyksen parannus. Keskisyke oli tosiaan kynnysten puolivälissä 155, kun esim aiemmilla puolikkailla keskisyke on ollut 164- 168. Tänään vajaatehoilla juostu puolikas jätti erittäin hyvän tunteen juoksusta, koska tarvittaessa olisi pystynyt juoksemaan kovemminkin, mutta ajattelin tämmöisen juoksun palvelevan paremmin valmistautumista maratonille.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy