Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation on 29.05.2019 in all areas

  1. 31 points
    Perjantai 24.5.2019 NUTS Karhunkierros 166km klo 12:00 Vihdoinkin reissu olisi starttaamassa. Ja se stressaava varusteiden kanssa miettiminen loppuisi. Nyt droppackit on jätetty, ja niitä on enää turha murehtia siellä on ne asiat, mitä siellä on. Shortseilla, Roman paidalla ja irtohihoilla lähdettäisiin matkaan. Ruka - Konttainen 1h11min, huolto 5 min Lähtö tapahtui, ja vihdoinkin saisi keskittyä itse tekemiseen. Lyöttäydyin ainoan paikan päältä tuntemani, ja samasta kaupungista olleen kokeneemman juoksija ja hänen kaverinsa kylkeen. Tiedossa oli, että heillä tulisi olemaan hyvin varovainen vauhti. Se sopi minulle, koska liian hiljaista vauhtia en tiennyt minulle olevan olemassakaan. Aika nopeasti huomasin, että kuuma on, ja irtohihat sai kääriä melkein samantien pois. Pelotellut alun nousut eivät olleetkaan ollenkaan niin pahoja, kuin niiden luulin olevan. Varmasti tulomatkalla olisi toinen tuntemus. Olo oli tosi jännittynyt ja odottava, missä vaiheessa tässä iskisi totuus vasten kasvoja. Konttaisen huolto tuli tosi nopeasti vastaan. Siellä alkoikin se huolloissa päämäärättömästi sinkoileminen. Huollosta lähtiessä jätkät jo lähti, kun menin vielä käymään vessassa. Sanoin ottavani heidät pikkuhiljaa kiinni. Konttainen - Basecamp 2h15 min, huolto 6 min. Yhteensä 3:38h Kovasti piti itseä pidätellä, kun siihen alkuun oli aika jyrkkää nousua vielä. Pitäisi ottaa heidät kiinni mahdollisimman hitaasti, aikaa minulla kyllä olisi. Ei oikein meinannut maltti riittää, ja sain heidät kiinni vähän liiankin nopeasti, ja vähän jopa hengästyin. Nyt malttia. Jossain vaiheessa, ehkä 17 kilsan kohdilla alusta muuttui sellaiseksi tasaiseksi pururadan tyyppiseksi. Oltiin sellaisen varmaan yli kymmenen hengen letkan perillä. Tässä kohtaa maltti petti. Tasaiselle vauhti ei ollut oikein luonnollisen hölkkärytmini mukainen, ja päätin lähteä ryhmästä yksistään hölköttelemään. Vähän tämän jälkeen pysähdyin kuselle, ja koko tämä letka meni uudestaan ohitseni. Hieman hävetti ohittaa letka uudestaan, mutta mitä sitten. Jatkoin sillä puolen tunnin evästyssyklillä, ja aina syödessä jäin jonkun perään syömään ja vähän jotain juttelemaan, jonka jälkeen sitten menin ohi. kilometriajat olivat siinä 6:30 molemmin puolin. En ollut oikein hyvin kartalla huoltopaikoista, ja 24 kilsan huollon oletin olevan kisamatkojen perusteella vasta 34km kohdassa. Olin juuri avannut kellon mukaisen Twixin, kun yhtäkkiä pölähdettiin portaille, josta kuulemma noustiin huoltoon. huollossa ei tarvinnut oikeastaan kuin vähän juomapulloja täyttää ja jatkaa matkaa. Jotenkin olen toki sielläkin pyöriessä saanut useita minuutteja kulumaan. Basecamp - Oulanka 4h34 min, huolto 26 min. Yhteensä 8:17h Matka jatkui vieläkin hyvin odottelevalla ja tunnustelevalla fiiliksellä. Helpot osuudet rennosti hölkkäillen, ja pahemmat rauhassa kävellen. Kuulokkeet olin laittanut korville, ja sieltä jotain NHL-podcastia kuunnellen. Tai se oli vaan jotain sorinaa korvissa. Ei siihen oikein malttanut keskittyä. Pätkältä ei jäänyt paljonkaan mieleen. Puolen tunnin välein energiaa naamariin, ja suullisia nestettä tuli imettyä tasaisesti. Joen viereen tullessa joku edellä menevä täytti juomapulloa joesta, niin ajattelin täyttää myös, vaikka repussa oli vielä täysikin pullo. Pitäähän sitä jokivettäkin maistaa, kun tänne saakka on tullut. Pääosin matkantekoni oli yksinäistä puurtamista, jonka tein ihan tietoisesti. Sain itse päättää vauhtini, kun huomasin helpoilla osuuksilla vauhtini olevan muita nopeampi, ja sitten taas niissä kivikoissa ja juurikoissa meno oli muita paljon hitaampaa. Jossain vaiheessa alkoi käsitaipeeni jotenkin hiertämään, ja muistin ottaneeni vaseliinia mukaan. Ei vaan ollut aavistustakaan missä sitä oli. Pysähdyin taas kerran reitin varrelle kollaamaan reppuani ja löysinkin mönjän jostain lokerosta. Prosessin aikana meni taas jotain väkeä ohi, ja heitä ohittaessa sain hieman palautetta jojoliikkeistäni. Tiedä monennenko kerran jo vaihdoimme paikkoja. Vaikkei minulla sen kummemmin ollut huollolle isoa tarvetta, oli seuraavan huollon odottelu jotenkin hidasta. 55 kilsan kohdalla olin odottanut sen olevan, mutta kellossa oli melkein 57km sinne saapuessa, noin 8 tuntia aikaa kuluttaneena. Huollossa alkoi oikein kunnon sähläys. En oikein tiennyt, pitäisikö tässä syödä vai säätää kamojen kanssa. En sitten tehnyt oikein kumpaakaan kunnolla. Otin ostamaani (aivan turhanpäiväiseen) Salomonin Speedcupiin lihanlientä. Samaan aikaan yritin sählätä kamojen kanssa jotain, ja sitä saatanan lihaliemitötteröä sai koko ajan jännittää pysyykö se ylipäätään kasassa. pelkona oli, että kohta on kaikki kamat ihan lihaliemessä. Droppack oli sullottu niin täyteen tavaraa, että sitä ei ollut meinannut saada kunnolla solmulla kiinni. Siellä oli myös numeroa pienemmät Speedgoatit, joista oli alusta lähtien selvää, että niitä en tule jalkaan laittamaan. En saanut oikein mitään aikaan, mutta minulla ei ollut kiire, ja kaikki tarvitsemani piti vain ottaa varmasti mukaan. Oli kaksi ehdotonta asiaa. Housut piti ottaa tässä vaiheessa iltaa/yötä varten mukaan. Lisäksi olin ottanut vanhan puhelimen mukaan, johon olin ladannut 8 tunnin äänikirjan kuunneltavaksi. Täytin eväsvarantoni, ja olin jatkamassa matkaa. Kun olin kellosta katsomassa, kauanko minulla meni. Kelloa ei ollut ranteessa. Missä helvetin välissä olen sen ottanut pois? No, mylläsin juoksuliivini läpi, eikä sitä löytynyt. Enkä löytänyt sitä myöskään taukopöydältä. Hanskani olin kyllä sinne pudottanut, joten tuli sopivasti nekin otettua mukaan. Lopulta avasin droppackini uudelleen, ja siellähän se oli päällimmäisenä. Pussi kiinni ja menoksi. Varmaan reilu puoli tuntia saatiin tässäkin showssa kulutettua. Oulanka - Hautajärvi 3h58 min, huolto 35 min. Yhteensä 12:49h Vieläkin oli tosi hyvä fiilis. Ja ajattelin, että ei tässä vaiheessa saa missään tuntuakaan. Lihavan miehen etu on se, että kun on kunnon jätemylly, niin se energia uppoaa hyvin. Energia upposi, ja olo tuntui vaan koko ajan paranevan. Jossain vaiheessa taisi tulla kavereille keulittuakin, kun laitoin whatsapilla videotervehdyksen. Videolla harmittelin, kun on liian helppoa, ja ettei ollut mitään pitempää matkaa tarjolla. Matkanteko jatkui yksinäisenä menona. Jossain vaiheessa totesin nyt varmaan löytyneen muiden kanssa saman vauhdin, kun ohitettavat loppuivat, ja tuntui menevän tunteja, etten nähnyt ketään. Yksi kävelevä hahmo ilmestyi näköpiiriin, ja varmistin kaiken olevan kunnossa. Hän ihmetteli omaa oikean käden paisumista. Hän näytti kättä minulle, ja jumalauta se oli niin kuin nyrkkeilyhanska. hän epäili sen olevan suolan puutetta. Sanoin, että minulla on merisuolaa. Mistään en mitään tiedä, mutta itse suolaa tulee otettua ihan muutama kide kerralla. Tämä kaveri kaatoi kouran täyteen suolaa, ja veti ykkösellä naamariin. Kai se sitten oli normaalia, mutta itse en siihen pystyisi. Jatkoin matkaa, ja seuraava muistijälki on, kun huomasin puiden välistä horisontissa syttyneen oikein kunnon metsäpalon. Aloin jo miettimään, että mihin helvettiin minä soitan tulipalosta? Kai tuollainen tulipalo on jo kaikilla muillakin tiedossa. Onneksi joki oli vieressä, ja aloin katselemaan kuinka kiipeäisin alas veden ääreen turvaan. Hetken aikaa tilannetta arpoessani vasta huomasin, että kyse oli auringonlaskusta joka puiden välistä näytti ihan puiden yli kapuavilta liekeiltä. Kärkimiehetkin alkoivat tulemaan vastaan. Kovasti tuntuivat ylämäkeen tikkaavan juoksuaskelta, eikä kärkikaksikolla montaa kymmentä metriä ollut väliä. Yhden varpaan alla oleva ikikovettuma alkoi olla astuessa tosi kipeä, ja siihen tunsin tulleen kunnon rakon. Aloin astuessa runttaamaan kunnolla varpaan päälle, että rakko puhkeaisi tai varvas turtuisi. Vähän ajan päästä varvaskipu on unohtunut. Olo oli hyvä, mutta myös jalkapohjat alkoivat ilmoittelemaan orastavasta särystä. Ajattelin mahdollisesti myöhemmin olevani vaikeuksissa näiden särkyjen kanssa. Kelloakin aloin lataamaan, ja oli sekin kunnon sähläystä. Ei niitä piuhojakaan meinannut löytyä mistään. Kun lopuksi sain kellon lataukseen, en keksinyt sille oikein mitään hyvää paikkaa. Joten pidin kelloa toisessa kourassa ja virtalähdettä toisessa. Paljon helpommaksi meni, kun tajusin laittaa kellon ranteeseen ja pitää virtalähdettä samassa kädessä. Kääntöpaikka alkoi lähestymään, ja baana alkoi olla tasaista juostavaa. Hölköttelin ihan hyvää vauhtia muutaman viimeisen kilsan. Muistan miettineeni, että onneksi ilmoittauduin täydelle matkalle. Olin vieläkin tosi hyvissä voimissa, ja olisi harmittanut jos tämä olisi tähän loppunut. Lähellä taukopaikka alkoi vastaantuleva väki olla täysin vaatteisiin hautautuneena, ja melkein kaikki sanoivat lämpimästä huollosta tullessa kunnon kylmähorkan iskeneen. Huoltoon tullessa kello näytti vähän alle 85km, ja aikaa oli mennyt noin 12:30h. Minulla ei ollut oikein mitään käsitystä onko se nopeasti vai hitaasti. Tiesin vain alkumatkan seurani tähdänneen noin 14 tunnin puolimatkaan. Vaikka Hautajärvelläkin aikaa kului ehkä puoli tuntia, oli se kuitenkin tehokkaampaa tekemistä. Olin jo vähän oppinut pelaamaan tätä peliä. Laitoin puuron ja kahvin pöytään jäähtymään ja aloin miettimään varustuksia. Nauratti se energian määrä mitä droppackistä löytyi. En ollut kaikkia edellisiäkään vielä kuluttanut, ja laskin noin 10 annoksen (5 geeliä + 5 jotain patukkaa) riittävän seuraavalle pätkälle. Laitoin tarvittavat energiat, ja vähän ylimääräistä reppuun. Droppack jäi puolilleen jos jonkinlaista patukkaa. Seuraavaksi olikin sitten edessä vaatetuksen valinta. Olen sen verran jääräpää, että en sitten millään uskonut, että pihalla tulee kylmä. Ajattelin, että ne joilla oli kylmä, niin niillä oli energioiden kanssa ongelmia. En siis vaihtanut edes puhdasta paitaa. Pidin alkuperäisen paidan ja irtohihat, siihen päälle lisäsin vain pitkähihaisen juoksupaidan. SItä sadetakkia en perkele laita jossei sada. Housujen kanssa kävi niin, että en tosiaankaan ollu ottamassa kenkiä pois, ja sellaisia kireitä juoksutrikoita en uskonaut saavani kenkien läpi pujotettua. Shortseilla siis jatkettiin. Puuro ja kahvi naamariin, kuselle ja matkaan. Vaikka tuntui, että olin saanut toimintani paljon tehokkaammaksi ja määrätietoisemmaksi, niin silti sain huoltoon tuhrittua yli puoli tuntia. Hautajärvi - Oulanka 4h24 min, huolto 28 min. Yhteensä 17:41h Seuraava väli oli ehkä koko reissun nautinnollisin. Kylmä ei tullut yhtään, ja alkuun tuntui olevan useita kilometrejä juostavaa pätkää. Koko ajan ajattelin, että juostaan nyt, kun kerran vielä juoksu hyvältä tuntuu. Energia upposi hyvin, ja vieläkin oli sellainen odottavainen olo. Koska ne hankalat hetket tulisivat. Sen verran hankaluuksia alkoi tulemaankin, että jalkapohjani alkoivat olla aika arat. Kivikkoisemmat ja juurikkoisemmat paikat aloin kävelemään tosi rauhassa, osumia jalkapohjiin vältellen. Hankalia pätkiä ei paljon ollut, ja helpot osuudet meni vieläkin hyvin rallatellen. Pätkän loppua kohti hankalat kohdat olivat varmaan vähän lisääntyneet, kun muistin oikein nauttineeni huollon lähestyessä helposta baanasta. Taisi jokaisen huollon lähialeet olla helppoa maasto. Järjestäjät varmaan halusivat huoltoon tullessa paremman mielen. Oulangasta lähtiessä aloittamani äänikirja loppui vajaa tunti ennen Oulangan huoltoon paluuta. Eipä sitä tullut juurikaan kuunneltua, mutta kellontarkkaa suunnittelua oli ollut sen osalta. Huoltoon saapuessa minulla oli aika selvät sävelet. Repun ja juomapullojen täyttö, vähän lämmintä lihalientä ja kahvi naamaan ja menoksi. Tuli pieni ongelma. Naureskelin kääntöpaikalla sille, kuinka paljon energiaa mulla siellä oli. Niiden oli varmaan tarkoitus olla Oulangassa, koska droppackissa ei ollut käytännössä yhtään mitään syötävää. Laskin (siihen aikaan yltiöoptimistisesti), että minulla oli hieman yli 10 tuntia jäljellä. Kädessäni taisi olla 3 geeliä, pari suklaapatukkaa ja pari menthospötkylää. Huoltopisteellä oli yksi keskeytykseen päätynyt kulkija. Arvelin hänellä olevan ylimääräisiä geelejä, mutta miten ihmeessä kysyisin asiaa pettymyksen keskellä olevalta ihmiseltä. Kysyin kuitenkin suoraan, ja lupasin etsiä jälkeenpäin käsiini maksaakseni pois. Oli kyllä hieno nähdä, että siinäkin tilanteessa apua löytyi. Hän löi kassillisen geelejä eteeni, ja käski ottaa niin monta kun haluaa. Samassa ympärillä olevat muutkin alkoivat tarjoamaan ylimääräisiä geelejä, kun kuulivat minun olevan vähissä. Tyydyin kuitenkin ottamaan vain viisi geeliä. Ottaisin pari mandariiniä ja vihreää kuulaa mukaan, ja vähän venyttäisi ateriointiväliä 45 minuuttiin. Samassa taivaalta alkoi tulla kunnolla vettä. Ajatttelin, että onneksi tässä vaiheessa kun sadetakki on vielä hyvin käden ulottuvilla. sadetakki niskaan, ja metsän uumeniin. Oulanka- Basecamp 7h5 min, siihen jäi. Yhteensä 24:46h Huollosta lähtiessä oli taas sellaista helppoa pätkää pitkän aikaa. Sen verran oli istuessa päässyt kangistumaan, että nyt juoksu ei ihan heti lähtenytkään. Vähän piti jalkoja heilutellen kävellä, että sai taas jonkunlaisen hölkän lähtemään. Mutta kyllä se siitä sitten lähti. Edelleen sellainen mukamas odottava ol, eikä väsymyksen merrkejä tuntunut. Ainut ongelma oli enemmän ja enemmän kipeytyvät jalkapohjat. Kivikot ja juurakot alkoivat olla tosi hankalia. Ne kohdat mentiin tosi varovasti kävellen, tasaista astumiskohtaa etsien. Tasaiset vieläkin juostiin. Kilometriaikojen perusteella 118 kilsan kohdalla on tullut se lopullinen käännekohta. Sen jälkeen on tullut ihan pari hassua alle 10 minuutin kilometriaikaa. juurikko ja kivikko alkoi olla ihan loputonta. En perkele ole tällaista reittiä tänne tullut. Ai että minä nautiin, kun tuli pienikin pätkä tasaista pitkospuuta. Tai vaikkahan oli jyrkät portaat ylös, meni sekin helpommin, kun sai vain astua tasaiselle. Siinä paskakivikossa alkoi jokainen askel olla ihan perkeleen kivulias. Ehkä 130 kilsan kohdalla on jäänyt juoksuaskeleetkin pois. Aloin keskittymään vain askel kerrallaan menoon, ja kellon tunteja laskien. Syöminen alkoi jäämään pois, ja liivin edessä olleet juomapullot alkoivat olla tyhjät. Täydet pullot olivat kyllä repussa, mutta minua ei kiinnostanut alkaa niitä vaihtamaan. Sade oli loppunut, sadetakilla oli kuuma, mutta ei huvittanut alkaa sen kanssa säätämäänkään. Koko ajan laskin saapumista seuraavaan huoltoon. En kertakaikkiaan pystynyt astumaan kunnolla jaloilla. Askeleet alkoivat olla sellaista 20 sentin tökkimistä. Kilometrivauhti alkoi olla siinä 15-20 minuutin välissä, ja lohduttomalta tuntui laskea koko ajan nousevaa aika-arviota. Vauhtini alkoi olla niin hidasta, että väkeä alkoi tulla ohi, 80 kilsan kärki mukaan lukien. Muutakin väkeä alkoi olla reitillä aika paljon. Kaikki hokivat huollon tulemisesta ihan ärsytykseen asti. Pian on huolto, pian on huolto. Minulla ei ollu sen kummemmin huollolle tarvetta. Kävelisin siitä pullot täyttäen läpi, mutta tietäisin tarkemmin paljonko olisi jäljellä. Varmaan puolitoista tuntia ensimmäisen huollosta huutelijan jälkeen, joku taas varmasti ihan hyvää tarkoittaen huusi hullon olevan ihan justiin. Vastasin, että en enää usko kun sitä on jo kymmenen ihmistä tässä toista tuntia huudellut. Hän sanoi, että nyt on oikeasti ihan justiin, noin kahden kilometrin päässä. huikkasin ´, että tajuaahan hän, että se tarkoittaa minun vauhdilla melkein 40 minuuttia. 40 metriä olisi ollut lähellä, ei 40 minuuttia. Viimeisen 3 tuntia jokainen askel oli, niinkuin olisi paljain varpain kävellyt jossain sorakivikossa. Jokainen askel sattui jalkapohjiin niin saatanasti, mutta sitä sai edes vähän pehmennettyä astumalla varovasti ja hitaasti. Rakot kiesivät koko jalkaterät, että niitä piti varoa osumasta kengän sisäosaan.No pääsin kuitenkin eteenpäin, eikä keskeyttäminen käynyt mielessäkään. Huolto viimein tuli. Täytin edessä olleet pulloni, kävelin linjaston läpi jotain suuhun laittaen. Teltan perällä kun olin jatkamssa suoraan läpi, tapahtui se lopullinen käännekohta. Oliko se virhe vai pelastus, sitä en oikein vieläkään tiedä. Teltassa hoidettiin jonkun toisen sällin rakkoja, ja minulle tarjotiin samaa. En missään nimessä ottaisi kenkiä pois. Toisaalta minulla on kyllä aikaa, eikä jalat tästä ainakaan pahemmaksi voi mennä. Istuin sitten kuitenkin siihen hoidettavaksi. Jalat olivat niin paisuneet, että sukan pois ottaminen tuntui ihan ylitsepääsemättömältä tehtävältä. Sukat saatiin pois, pari rakkoa puhkaistiin, ja laitettiin pari rakkolaastaria. Nyt tultiin siihen ongelmaan, että ne saatanan samat paskaiset helvetin kireät sukat pitäisi saada takaisin jalkaan. Ensimmäisen sain jotenkin ponnisteltua jalkaan. Sen jälkeen paikalle pamahti koti-pizzan pizzan kanssa huoltojoukkoni. Olin jätkille sanonut, että jos meinaavat jonnekin pisteelle tulla, ei ilman pizzaa ole mitään asiaa. Kaverilta sain toiseen jalkaan puhtaamman, mutta tavallisen tennissukan. Löin kengät väkisin jalkaan ja nousin ylös. Siinä samassa hetkessä alkoi satamaan oikein kunnolla. Kuin napsusta päätökseni oli valmis, vaikka se ei ollut käynyt ennemmin edes mielessä. Tämä oli nyt tässä. Kengät tuntuivat jalassa vielä entistä huonommalta, ja laskin senhetkisellä vauhdilla loppumatkaan kuluvan ainakin 8 tuntia.Siinä sateessa ja siinä vauhdissa en olisi pysynyt lämpimänä, ja jossain vaiheessa olisin tuupertunut shortsit jalassa jonnekin puunjuureen. SIllä hetkellä ajattelin tekeväni järkiratkaisun, jääpähän saatana ensi vuodellekin jotain tavoiteltavaa. Vähän tätä ennemmin, vieressä kävi toinen kanssauhri ilmoittamassa itku kurkussa ääni väristen järjestäjille keskeytyksestään. Vähän ihemttelin sitä, että ei kai tämä nyt noin vakavaa touhua ole. Niin vain, kun tuli oma vuoro niin sama juttu. Outo reaktio, vaikka kuinka yritin skarpata, niin ilmoittaessani keskeytyksestä. Silmäkulmista valui kyyneleet ja ääni värisi. Kun keskeytyksen sai sanottua reaktio loppui ihan yhtä nopeasti, kuin alkoikin.Toisenkin mielenkiintoisen havainnon itsestä tein. Samantien, kun keskeytyspäätös tuli, luovutti kroppakin sillä samalla sekunnilla. Tuli ihan helvetin kylmä. Bussia odotellessa värisin huovan ja avaruuslakanan alla, kuin viimeistä päivää. Siinä oli mahdollisuus mennä sisätiloihin noin 30 metrin päähän odottelemaan, mutta se oli ihan tekemätön paikka. Sain laitettua hyvän kiertämään, kun joku samansarjalainen nainen oli vähän vähissä energioissa. Tuli tosi hyvä fiilis, kun sain jatkettua saamiani geelejä hänelle eteenpäin. Bussin tullessa pääsin juuri ja juuri sen 10 metrin matkan teputeltua, vain koska olin pääsemässä lämpimään. Ratkaisu tuntui koko ajan oikemmalta. Bussissa odottelimme aika kauan, että se tulisi raatoja täyteen. Ehdin siinä torkahtaa useampaankin kertaan. Mitä tässä nyt olisi voinut tehdä toisin? Tosi paljon, varsinkin varusteiden kanssa säätäminen olisi paljon vähempää, jos olisi ollut tämänhetkinen kokoemus asioista. Varusteiden kanssa sählääminen ja ylirauhallinen aloitus varmasti auttoi siihen, että energiat eivät loppuneet missään vaiheessa. Siitä en tiedä, miksi jalatkin nilkoista ylöspäin pysyivät käytännössä tuoreina. Ehkä ihan noin hitaasti ei olisi ollut tarvetta mennä, vaan aikaa olisi pystynyt nipistämään sieltä täältä paljonkin, sen vaikuttamatta jaksamiseen. Tuon ajannipistämäisen miettiminen on kuitenkin turhaa, kun ainoa syy perseelleen menoon oli jalkaterien kestäminen. Varmaankin yksi syy on, että Hokan Torrentit olivat sitten kuitenkin liian kovat kengät vaimentamaan 87 kiloa 30 tunnin ajan. Mutta päivänselvästi suurin syy on harjoitusmaaston riittämättömyys. Paljon olen muka metsässä pyörinyt. Mutta ei sielä ole tuota luokkaa kivikkoa ja juurikkoa. Polut ovat pääosin pehmeitä maastopyöräilyreittejä, joissa kyllä on kiviäkin. Mutta sen verran vähän, että ne ovat väistettävissä. Kovin paljon, en keksi mitä olisin voinut reitin varrella tehdä toisin muuttaakseni lopputulosta. Olisiko burana auttanut jotain, ehkä. Missään vaiheessa ei tullut sellaista ei ikinä enää-fiilistä, ja pieni revanssinmaku jäi suuhun. Katsotaan mitä sitä ensi vuodeksi keksii. Tällä tietoa nyt syksylle tiputellaan painoa, ja yritetään vielä jonkinlaista maratonaikaa. 3 päivän ajan olin vakuuttunut, että keskeytysratkaisu oli se ainut ja oikea päätös. Sen jälkeen on mieli kirkastunut ja tullut se "saatanan paskahousu, olisihan se nyt mennyt"-sättiminen itselle. Kai sekin kuuluu tähän lajiin.
  2. 10 points
    15,49km@5´17 Kymmenen herätystä ennen HHM:ää joten tänään vielä kurmutusta. Foorumilta saatujen erinomaisten vinkkien pohjalta innostuin tekemään setin tonnin vetoja. Nyt ei tarvinnut kukonlaulun aikaan ampaista tiestölle kun aamupäivän olin saanut pomolta vapaaksi. Yksinyrittelijähommissa sikäli simppeli homma tuo pomon kanssa asiointi että asettuu peilin eteen ja kysyy että mitenkä? Paikallista sopimista parhaimmillaan. Palkkaahan se mulkero ei kyllä vapaista koskaan maksa😎 Mutta asiantynkään.. Keli oli sateinen +12C joten happea piisasi. Tein puolentoista kilsan alkuverran josta kiihdytin vähän vauhtia suoraan ekaan vetoon. Vetojen välissä 200m kävelypalautus. Etenemä näin: 1. @4´37 (nousu18m/lasku4m) 2. @4´28 (nousu6m/lasku18m) 3. @4´26 (nousu6m/lasku4m) 4. @4´22 (nousu16m/lasku6m) 5. @4´17 (nousu6m/lasku10m) 6. @4´15 (nousu12m/lasku3m) 7. @3´56 (nousu0m/lasku10m) 8. @4´19 (nousu13m/lasku0m) 9. @4´00 (nousu0m/lasku13m) Olin kaavaillut 10 vedon sarjaa vaan nyt kahdeksannen ylämäkivedon aikana alkoi noutaja koputella takareisiä. Yhdeksäs veto oli korkeuseroltaan helppoa alamäkivoittoista joten siihen oli hyvä lopettaa tämä kerta. Sen verran kireäksi alkoi meno äitymään hamstringosastolla että järjen ääni voitti tällä kertaa ennen polvinivelen ja istuinkyhmyn välistä kuuluvaa ritsahdusta. Huomasi kyllä että eipä ole näitä tullut tehtyä. Kohtalaisen kauheaa loppua kohti mikä toki oli pienoinen tavoitekin. Sykkeistähän en tiedä kun en niitä koskaan mittaile mutta kyllä siellä aikamoista pumppinkia nyt jo oli havaittavissa. Toisaalta posit että parsattaa metriä kävelyä jo palautti tilanteen melko mukavaksi. Sen verran tohkeissani olin vielä kotona kun hikikuteita survoin pesukoneeseen että huuhteluainelokerikkoon meinasin kaataa hartsporttia ja hörpyksi huikata pyykkietikkaa. Puolison katseessa oli paljon samaa kuin aikanaan telkkarin viihdeohjelmassa, jossa karjakko Eeva Litmanen välillä loi pitkän ja kummaksuvan katseen kameraan haastatellessaan vierastaan 🙄 Nyt koitettava ruoan päälle hiukan rauhoittua. Ihan pikku päikkärit ja sitten iltavuoroon venyttämään ja vanuttamaan ihmisten hartiajumeja loitommalle 🙂
  3. 9 points
    Löysinpäs maaliintulokuvani, Photo: @onevisionfi #nutskarhunkierros2019 Lakki oli koko matkan kädessä kun ei satanut kaatamalla, en viitsinyt pysähtyä laittamaan sitä liivin takaosaankaan kun olisi pitänyt purkaa numerolappuhakaneulaviritelmä. Vika parisataa metriä tuli näköjään alle vitosen kilsavauhtia vaikka vasemmassa jalassa oli juoksijanpolvi... ja lopuksi vielä kunnon ilmaloikka joka ei näköjään tallentunut minnekään. Kai tämän olisi voinut laittaa JF kuvin -palstallekin mutta enpä kehdannut.
  4. 6 points
    VR 2.3 km, VK 10 km, VR 4.2 km. Vierailu radalla, 25 kierrosta. Jalat hyytyivät alta nopeasti, eivät ehkä olleet palautuneet sunnuntain reippaasta kaksituntisesta. Ei enempää kerrottavaa 😑 Nyt ohjelmaan tulevat uudelleen myös TV-kovat kun niiden puute näkyy..
  5. 5 points
    13 km 5.31/km AVG 123
  6. 5 points
    Tuo KK160 on semmoinen pommi kropalle, että sen mittasuhteet todennäköisesti selviävät vasta tulevina viikkoina. Jos Ylläksen kisaa ajattelet, niin kaikesta hyväntahtoisesta tsemppaamisesta ja mukamas tervehenkisestä hulluudesta huolimatta ei idiootti kannata kuitenkaan olla. Eräskin kaverini kävi viime vuonna suoriutumassa KK:sta ihan kunnialla, mutta palautuminen meni niin pitkäksi, että YPH:lla ei ollut vielä läheskään valmista ja leikki taisi jäädä jo jossain 30km kohdalla kesken. Suosittelen siis olemaan tekemättä mitään päätöksiä nyt vielä ainakaan pariin viikkoon. En siis todellakaan sano, että "älä mene", mutta nyt KK-krapuloissa sitä ei todellakaan kannata vielä ratkaista. Itse olin 2017 KK:n jälkeen nelisen viikkoa ihan pois pelistä, enkä siitä suosta lopulta kunnolla noussut koko loppukauden aikana. Mitä valmentajan hankkimiseen tulee, niin nähdäkseni sulla on harjoittelun perusideat ihan hallussa ja tekemisessä logiikkaa ja progressiota. Valmentajan otin itse, kun tulin siihen pisteeseen, että panos/tulos-suhde ei mielestäni enää kohdannut ja omat keinot loppuivat. Jos koet, että kehitystä tulee ominkin voimin, niin ilman valmentajaakin pärjää. Jos taas ajattelet, että valmentaja osaisi jo nyt jeesata tässä väliviikkojen harjoittelussa, niin tuskinpa. Tämä väli pitää mennä ihan omia tuntemuksia kuunnellen, eikä missään nimessä valmiin suunnitelman mukaan.
  7. 5 points
    Jotenkin ajattelisin, että eka ultra on aina eka ultra ja vaikka kuinka ois treenannu yhtä hyvin kuin sinäkin olit ennen KK:ta, niin kyllähän ekalla kerralla mitä tahansa tehtäessä sekä keho että mieli on vähän ihmeissään että mitäs helvettiä tässä nyt oikein tapahtuu, millä on oma osuutensa suoritukseen. Kun kokemusta tulee lisää niin kroppakin alkaa tottua tuohon hommaan. Ite oon ainakin huomannut että oma palautuminen päälle 100km kisoista menee jo kohtuu kevyesti, kun seuraavana päivänäkin kävely on kohtalaisen normaalia, kun taas ekojen kertojen jälkeen olin aivan romuna joka suhteessa ainakin viikon. Toki mun kisahommat on enemmänkin maisemankatselureissuja lenkkarit jalassa, kuin mitään oikeeta ultrajuoksua, mutta sitä ne on aina ollutkin joten vertaan varmaan aika samanlaiselta treenipohjalta suoritettuna kisoja keskenään. Mitä treenaamiseen KK:n ja Ylläksen välille niin komppaisin Kiljanderia, että ei tuossa ajassa ihmeitä tehdä kondiksen suhteen muuta kuin ylläpitoa, eikä kannata itteään vetää piippuun. Ja sen verran mitä muistan sun KK:ta edeltävien viikkojen treenimäärästä niin mulle se kuulosti todella paljolta keventelyviikkojen määriksi, mutta kaikki on suhteellista, kun oma treenaaminen on niin olematonta niin muiden tekemiset näyttää aina hurjalta. Tosin jos annan vertailuksi niin puolisko joka treenaa valmentajan alaisuudessa n. 10-15h, yleensä yli 5 000m+ viikossa teki Ultra Trail Mt. Fujia edeltävällä viikolla kaksi vai kolme 30-45min kevyttä lenkkiä, eikä mitään muuta. Ei musta keventelyviikon tekemisillä ole enää mitään muuta virkaa kuin pitää jalat suurin piirtein virkeinä, ettei nyt viikkoa makaa vaan sohvalla, mutta esim. jotain salihommia en enää lähtisi tekemään kisaviikolla. Tai sitten oli tosiaan vaan paska päivä, onhan niitäkin 😅
  8. 5 points
    Tänään ihan liikunnallinen ilta. Töiden jälkeen rautojen kolistelua salilla ja perään kevyt pk-lenkki 8,25 km, 5:59 min/km, keskisyke 129. Hieman vettä ripotteli, mutta sen verran vähän, ettei häirinnyt eikä päässyt kastumaan. Lämpöä taisi olla noin 14 astetta eli shortseissa pärjäsi hyvin.
  9. 4 points
    Tiistai: ap: 1h pyöräilyä ip: 12km kevyt hölkkä Keskiviikko: ap: 1h pyöräilyä ip: 10x1min reipasta loivaan ylämäkeen (keskimäärin n. 3.10/km vauhdilla, eli ~320 metriä per veto) 3 minuutin kävelyhölkkäpalautuksin takaisin. Alle ja päälle vajaa 5km hölkkää, joten kokonaisuudessaan noin 15.5 kilometriä liikehdintää. Tuntuu, että tossu alkaa liikkua vähän viime aikoja rivakammin.
  10. 4 points
    Tämä viikko lähti rehvakkaasti käyntiin maanantain pururatapoukkoilulla, jossa teemana oli pistellä joka toinen kilsa urku auki ja vastaavasti joka toinen lömpsötellen. Kokonaissaldoksi tuli 13,6 km@5:31. Nopeus on edelleen kadoksissa. Tiistaina oli tamppauspäivä. Perinteinen 20 kertaa Ruskotunturia kaatosateessa. Erityistä riemua toi se, että pääsin ensimmäistä kertaa luupin juoksemalla läpi. Kukkulan huipulla oli pieni ohimenevä Rocky Balboa- fiilis. Hyvä. Bonuksena 20 kilsaa siirtymäpyöräilyä. Tänään suoraan duunista polkumiljööseen, jossa 14,1 km@7:01. Vettä tuli taas ihan huolella ja baana oli vähintäänkin pehmeässä kunnossa. Siirtymät taas pyöräillen, yhteensä 43 kilsaa. Huomenna voisi levähtää, jos en sitten innostu piipahtamaan salilla ennen iltavuoroa.
  11. 4 points
    Muistutan edelleenkin, että Anttila oli pelannut Suomen joukkueesta suurimmat minuutit tuossa vaiheessa. Sehän näkyi erityisesti Ranska-pelissä. Eikä hän ihan kädetön ja hidas oikeasti ole, mutta kyllä 350 metrisen laivankin kääntyminen vie enemmän aikaa kuin Buster S:n. Joo hieno jääkiekkoura jo tähän mennessä ja vaikuttaisi olevan muutenkin hieno ihminen.
  12. 3 points
    Lyhyt tausta: Nainen alle 30, taustalla kai hyvä peruskunto, joskus 2016 tai 2017 puolimaraton noin aikaan 1.50, en antanut silloin kaikkeani eli paremminkin olisi voinut mennä. Huono syöminen jo silloin. Vuonna 2018 alkoi liikuntatauko (kävelin kyllä ja joskus punnertelin), tänä keväänä aloitellut uudestaan kävelyhölkkää. Muuten taustaa ehkä myöhemmin enemmän. Nyt entisillä tavoitteilla voi heittää vesilintua, tavoitteena lähinnä terveyden säilyttäminen, kunnon kohottaminen, ja kyllä haluaisin juoksutapahtumassa juosta ehkä jo tänä syksynä. Riippuu miten kunto nousee. Koska olen sairastanut alipainoisuutta (on sillä toinenkin nimi muttaniin) niin tämä projekti edellyttää ettei paino enää lähde vaarallisesti laskuun, ja että saisin syötyä tarpeeksi. Liikunta ei ole mulle suorittamista, ei ole koskaan ollut. Iloa sitäkin enemmän. Rakastan luontoa ja luonnossa tai muuten vaan ulkona liikkumista. Tavoitteellisuus tulee mukaan jos tulee, ja jos terveys sen sallii.Tai kai sitä tavoitteellisuutta on jo nyt, kun kunnon on kuitenkin tarkoitus kohota ja silleen. Mutta tiedän, että hyvä kunto (joka on enemmän kuin hetkellinen suoriutumiskyky) ja terveys kulkevat käsi kädessä, joten terveydestä (ja riittävästä ravinnosta) en yksinkertaisesti saa tinkiä. Siksi tässä harj.päiväkirjassa aionkin pitää hieman kirjaa myös noista asioista. Tavoitteet: -tasapainoinen suhde liikuntaan ja liikunnan ja syömisen välillä -painon laskemisen välttäminen -hiilarien syöminen ainakin ennen kovempia harjoituksia -kunnonkohotus, mielellään puolimaraton läpi loppukesän tai syksyn aikana, ehkä kokonainenkin? Luulen, että peruskunnolla kokonainenkin läpi menisi mutta aika varmaan ei mikään erityinen, ehkä siksi satsaisin mielummin lyhyempään matkaan -jalkojen kestävyys(aina olleet vahvat jalat ennen kun menin sairastumaan) -lihaskunto hieman paremmaksi, harrastusmielessä käyn sisäkiipeilemässä jotein siinä hyötyy käsi- ja kv-vartalon voimista. Mulla on kohtuuhyvä keskivartalo, luulen, mutta on ollut kovemmassakin kunnossa. Siksipäkki pilkottaa joskus ja varsinkin ennen sairautta/sen aikana, mutta se ei ole mikään tavoite, koska en halua että rasvaprosentti on terveyden kannalta liian matala 🙂 VIIME VIIKKO: Viime viikko: ma: 30 min kevyttä hölkkää, arkikävelyä ulkona n 2-4 h (sis.taukoja), tuntuma kaikessa kevyt, miellyttävä. Lyhyt salitreeni, jossa 45 min crossailua peruskestävyystuntumaisella tasolla (kevyttä hengästymistä, hikoilua, miellyttävää), ylätalja 3x8 toistoa 20kg ja alataljalla samanmoiset. Loppuun juoksulämmittely n 20 min + ylämäkihölköttelyä (ylös kovemmin ja alas hölkäten, tuntuma ei rasittava, ei hengästymistä, mutta ei aivan hiljaista hissutustakaan) ti: juoksukoulu: tekniikkaharjoitteita, tasaista hölkkää, n 3 lyhyttä mäkivetoa palautuksineen ja 6-8 lyhyttä tasaista vetoa palautuksineen, yhteiskesto tunti. Tuntuma tämän jälkeen: hyvä, hengästynyt. Olisi voinut jatkaa (meinasin mennä salin puolelle jatkamaan mutta nälkä oli ja järjen ääntä kuuntelin joten jäin syömään). Päivällä kävelyä, liikkumista, kävelyä yhteensä n. 5km. Illalla ulkoliikuntapuistossa pieniä lihasharjoitteita (en tiedä onko tässä tapauksessa nyt tasapainoa, lihaskuntoa vai mitä) eli tangosta roikkumista, leuanvedon epäonnistunutta yritystä, ulkosalin jalkaprässiä (jossa siis ei vastusta kuin oma paino) n. 3x 20 krt yhdellä jalalla, nopeasti tehtynä, tuntuma helppo, vetreyttävä. ke: 1h tanssitunti, jumppamainen (kyykkyjä, hyppyjä). Lopussa alkoi rasitus tuntumaan koska edellinenkin päivä varmaan painoi vielä. Jaksoin silti hyvin. Tuntuma jälkeen: rasittunut, olisin silti voinut jatkaa, mutten jatkanut. to: nada, tai no illalla kevyttä kävelyä ehkä alle tunti. Väsynyt olo. pe: ei enää väsynyt olo, silti lepoa varsinaisen liikunnan osalta. Tosin muistaakseni tein punnerruksia ja käsipainoliikkeitä huvin vuoksi, eli tuntuma kevyt mutta rasittava (pyrin tekemään aina sarjoja, vaikka lyhyitäkin). la: pidempi hölkkä, PPPP-periaatetta noudattaen. Tarkoitus oli 40 min mutta venähti hienoissa maisemissa 70min ja myös koska huomasin jaksavani yllättävän hyvin. Lopussa punnerruksia ja dippejä ulkona jotain aitaa vasten, sekä hieman hyvin lyhyitä kiihdytyksiä, sekä hieman porrasharjoitteita (teknisiä enemmän kuin rasittavia). Tuntuma jälkeen: oikein hyvä, kävelin tuon jälkeen vielä pari tuntia. Illalla tuli sitten suurempi väsymys joka kesti sunnuntaiaamuun asti. su: ei mitään, edellinen päivä painoi. Vasta päivällä tuli palautunut olo. Illalla kävelyä 1-2h taukoineen ja lihaskuntoilua. Punnerruksia 3x10, erilaisia käsiliikkeitä 2-4kg painoilla. Muut osa alueet: levon osalta meni kai ok, nukuin vklppuna univelkoja pois. Olo sunnuntaina oli palautuvainen. Syöminen ok, hiilaria voisi välillä syödä enemmänkin. Leipää söin ja pari kertaa jotain juomia koska ne menee helpoiten. Ei enää penikkakipuja, joita aiemmin lyhyemmilläkin lenkeillä oli ----> jalat tottumassa taas rasitukseen, aiemmin ennen sairastumista ei ollut kipuja juuri koskaan paitsi plantaarifaskiitti. Nyt toki ikääkin enemmän, joten panostan lihashuoltoon enemmän. Melkein joka päivä tulee venyteltyä ja hierottua jalkoja golffipallolla tms. Saa kommentoida jos kiinnostaa:)
  13. 3 points
    Mielestäni suurin virhe, mikä KKn ja Ylläksen välillä tehdään, on se että treenataan liian lujaa kun ei olla palautuneita. Tutustuin aiheeseen 2017. Itselläni Ylläs meni selkeästi paremmin kuin KK ja osasyynä oli mielestäni tämä. Tein yhden kovemman treeniviikon siinä keskellä mutta en yhtään yli 3h treeniä.
  14. 3 points
    Päivitän tähän tarkemman kisaraportin mutta sen verran innostuin että ilmoittauduin jo seuraavalle matkalle. Hulluus näköjään auttaa asiassa, otsikonmuutos tulossa 🙂
  15. 3 points
    Välipäivä treenistä tehtyäni pikavisiitin Jyväskylään. Tuli ainakin istuttua junassa koko rahan edestä;)
  16. 3 points
    Tiistai 28.5.2019 Pyöräilyä 11,7 km/1 h 8 min, @10,4 km/h, avg 137. Jälleen maastopyörällä Nuuksion poluilla. On kyllä mukava huomata, että tekniikka kehittyy jatkuvasti. Tosin tänään alkoi hommassa jälleen olemaan enempi intoa kuin älyä, mutta onneksi tajusin ottaa napsun rauhallisempaan suuntaan.
  17. 3 points
    Pk2/vk1 16km. Jännää juosta kun tuntuu että mennään kovaa mutta väliajat näyttää ihan muuta. Ihan normi tila maran jälkeen. Joku viisas sano että 1maili/vrk kestää full palautus. No kestää mitä kestää.
  18. 3 points
    Rukan reissu tuli taas tehtyä. Reissu meni oikeastaan just kuten suunnittelin. Tiesin, että olen huonommassa kunnossa kuin 2017, mutta halu oli silti kova aikarajojen puitteissa läpäisylle. Tämä mielessä työstin kisasuunnitelmaa Rukalle ajellessa. Aika simppeli siitä sitten tuli. Hitaasti hölkkäkävelen Hautajärvelle ja paluumatka reippaasti sauvakävellen. Oheen satunnaisia hölkkäpyrähdyksiä, jotta paikat eivät aivan täysin jumahda. Väliajat ja loppuaika olivat melko samat kuin vuonna 2017, mutta tämä johtuu vain siitä, että reitti oli aivan sikanopeassa kunnossa vuoteen 2017 verrattuna. Vähän reitillä mietti sitäkin, että onko reitti tehty jo liian helpoksi. Toki Oulangan ja Pienen Karhunkierroksen välissä on edelleen rehellistä juurakkoa ja kivikkoa, mutta todella monet juurakkohelvetit on nyt sorastettu ja pitkoksia on todella paljon. Toisaalta, ei kaikkien suomikisojen tarvitse olla Vaaroja, joten on tällekin konseptille tilaa ja tilausta Suomessa. Mutta jos olisin ollut samassa kunnossa kuin 2017, niin veikkaan, että olisin ollut vähintään kaksi tuntia nopeampi. Tämä helpomman reitin ja huomattavasti onnistuneemman kenkävalinnan johdosta. Mutta tämä on ihan aidosti vain mielenkiintoista spekulointia, ei jossittelua. Olen täysin tyytyväinen tähänkin suoritukseen ja erittäin, erittäin tyytyväinen siihen, että kykenin toimimaan suunnitelmani mukaisesti. Vain alussa mopo ehti keulimaan ekan kymmenen kilometriä, kunnes onneksi ymmärsin, että ei näin. Seura vaan oli hyvää ja vei pahasti mukanaan. Hautajärveltä sauvakävelyn taustalla oli myös se, että muistan edelleen elävästi, miten huonossa hapessa olin 2017 Ylläksen lähtöviivalla. Seitsemän viikkoa ei vaan riitä mun kropalle tiukasti puristetusta polkusatamailisesta palautumiseen. Nyt olo on sitä vastoin jo ihan semiookoo. Toki nukkuminen on vielä vaikeata, mutta pystyn sentään jo kävelemään melko normaalisti. Ja jos vielä vältän perinteisen 2-3 päivän kuumejakson, niin sekin nopeuttaa merkittävästi palautumista. Ja yleensä olen ollut jo tässä vaiheessa kuumeessa. Nyt ei ole mitään ennusmerkkejä siitä. KK166 on muuttunut yllättävän paljon kahdessa vuodessa. Perusmatkalaisten määrä on kasvanut selvästi, tai ainakin siltä se tuntui. Ja muillakin matkoilla on nyt paljon porukkaa. Ehkä jopa liikaa, kun se yksi riippusilta jonoutui todella pahasti. Itse sain perusmatkalaisena kuninkaallista kohtelua kyseisessä jonossa ja minut päästettiin, tai oikeastaan pakotettiin, ohittamaan koko jono. Iso kiitos kaikille jonottajille tästä suuresta kädenojennuksesta. Ilman sitä olisin kylmettynyt todella pahasti jonossa ja siitä nouseminen olisi ollut kova homma. Itse reitti tuntui teknisesti todella helpolta kahden vuoden takaiseen verrattuna ja eihän se mikään ihme ole, kun reitti oli täysin kuiva ja sorastuksia oli tehty valtavat määrät. Lisäksi uusia pitkoksiakin on varmaan tullut reitille. 2017 menin käytännössä koko reitin märissä kengissä, nyt kenkäni kastuivat ekan kerran jossain 140km kohdalla. Ja sekin vain sen johdosta, että en yhtään katsonut, mihin astuin. Pitsojen puute Hautajärvellä jäi vähän kaivelemaan, mutta toisaalta huoltopisteillä oli muuten hyvät antimet. Ja reittimerkinnät olivat todella hyvät, täällä ei helpolla reitiltä pummaa 🙂 Hautajärveltä lähtiessä, koin omalla kohdallani jossain määrin poikkeuksellisen mielentilan, kun totesin itse itselleni, että olet oikeasti aivan pöhkö. Tää on niin päätöntä puuhaa, että oksat pois. Päädyin tähän lopputulemaan, kun olin ajatellut kokonaistilannetta. Sehän oli siis se, että olin ensin hölkkäkävellyt koko Karhunkierroksen, päästä päähän, yhteen putkeen. Tämä oli ottanut noin 14 tuntia. Tämä itsessään on jo monelle keski-ikäiselle miehelle ihan tiukka rutistus. Mutta nyt tämän reissun jälkeen mun pitäisi vielä 18 tuntia reippaasti sauvakävellä takaisin Rukalle. 18 tuntia! Tässä kohdalla tuli erittäin vahva fiilis, että tämä on todellakin aivan älytöntä puuhaa. Ei siis niinkään tullut millään mittarilla mieleen luovuttaa tai en edes halunnut luovuttaa, mutta mietin vain, että tämä on aivan tolkutonta puuhaa. Mittasuhteet alkavat olemaan sellaiset, että ihan kaikki eivät enää näitä määreitä vaan käsitä. Mutta aikani sitä mietin ja totesin sitten itselleni, että se on kuitenkin vain 18 tuntia. Sen voi viettää monella tapaa. Yksi tapa on sauvakävellä 18 tuntia 😆 Ja niinhän siinä sitten kävi, että kello kävi aivan samaa tahtia kuin sohvalla maatessa, joten 18 tuntia oli 18 tuntia, mitä nyt olin hiukan optimistinen laskelmissani, kun oikeasti taisi mennä lähemmäksi 19 tuntia. Mutta se menkööt toleranssien rajoihin. Olipahan taas reissu. Seuraavaa odotellessa, ei tarvitse onneksi kovin kauaa odotella 😋
  19. 3 points
    Minulla myös eilen luuserointia. Aamupäivällä olin jo ulko-ovella juoksukamat päällä, mutta rankkasade sai kääntymään takaisin sisään. Myöhään illalla olisi ollut myös aikaa juoksuun, mutta päätin istua sohvalla ja katsoa jääkiekkoa. Tänäänkin onnistuin mokaamaan aamulla, kun salikamat unohtuivat kotiin ja punttitreeni jäi sitä myöten tekemättä. Tänään juoksua 10 km kevyttä + 2 x 100 metriä täysillä ylämäkeen. 11,52 km, 5:54 min/km, keskisyke 128. Hieno keli ja raikas ilma. Eilinen lusmuilu näkyi normaalia hieman alemmissa sykkeissä. Nyt illalla vielä kotona pientä lihaskuntoa.
  20. 3 points
    8 km reippaasti. Ihan kevyttä piti mennä, mutta lipsahti eilisen kokopäivälusmuilun takia. Hyttysiä on alkanut nyt sikiämään ja paljon. Hetkeksi kun pysähdyin metsässä, niin kymmeniä verenhimoisia heti kimpussa. Pikkulinnuille ainakin ruokaa.
  21. 2 points
    Keväinen ylimenokausi Saksan reissuineen takana, mieli virkistyneenä, vaikka kroppa onkin ollut hieman väsynyt reissun jäljiltä. Lenkkarit saivat olla rauhassa hotellihuoneen nurkassa, mutta kävelyä sentään tuli mukavasti päivittäin. Ja jotakin on jo tällä viikolla jaksanut tehdä: Ma 27.5. kevyt 10,5km @ 5:09. Etureidet menivät aika väsyiksi ja jäykiksi, juoksutauko teki tehtävänsä. Ti 28.5. reippaampi 13,8km @ 4:42. Muuten kulki kevyehkösti, mutta etureidet olivat tukossa, ja lenkin jälkeen jopa kipeät. Ke 29.5. kevyt 6,2km @ 4:56, muutamilla kiihdytyksillä höystettynä. Etureidet tukossa edelleen... Huomenna olisi paikallinen maastojuoksutapahtuma, jossa ajattelin kirmata 7km matkan - jos vain nämä reidet hieman vertyisivät.
  22. 2 points
  23. 2 points
    Kiitos kommenteista, juuri tällaista järjen ääntä tässä varmaan tarvitaan. Aika lailla selkeä konsensus taitaa olla siitä että mahdollista yph:ta ajatellen vähemmän on nyt enemmän. Sitä jotenkin aina välillä suuruudenhulluudessaan ja erinomaisuudessaan erehtyy vertaamaan tekemistään oikeiden urheilijoiden tekemisiin ja homma saattaa lähteä hivenen laukalle. Sikäli olen erinomainen ehdokas pohjaanpalamiselle että olen helvetin huono olemaan vaan. Vähintään sitten salaa itseltänikin teen narsismipäissäni staattisia vatsoja sohvalla telkkaria katsoessa. Äsken piti jo vähän leukoja rimpuilla. Tehdäänpä nyt niin, että tällä ja ensi viikolla ainoa jalkojen rasitus aiheutuu pakollisesta työmatkapyöräilystä. Siinähän sen sitten huomaa jos alkaa palautumaan kun tekee mieli runnoa ylämäet putkelta. Katsotaan tätä yph - asiaa uudestaan 10.6. Täytyisi pitää varmaan foorumitauko ettei ala pää turpoamaan näiden touhujen kanssa. Toisaalta taas sitten näinkin...😁 Ja turha tuota KK:n tahmeaa kulkua on tietenkin murehtia, maaliin asti kuitenkin. Paljon se on sekin.
  24. 2 points
    Töistä tulin kotiin likomärkänä vaikken olekaan uimavalvoja tai sukeltaja, satoi ihan reippaasti vettä eikä pyörässä ole kattoa. Niinpä vähän arvoin, että lähdenkö iltasella lenkille vai salille, toiseen kertaan kastuminen ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta. Mutta sepä vesisade loppui ja mieki reipastuin sen verran, että lähdin lenkille. Oli mukavan happirikas ilma. Kulku muuten aivan mukava, mutta vatsaa turvotti aiemmin nautittu ruoka. Jalat toimi kuitenki ihan hyvin. Tilastot 10,1 km @ 5:49.
  25. 2 points
    Hei...eeii... pakkohan sinun on mennä koko matka. Sentään sen verran menoasi olen seurannut, että melkein kuin ihan kuin itse juoksisi. Hyttysmyrkyt mukaan ja päätyyn asti. Maisemat on oikeasti hienot. Ruuhkaa ei ole tai ainakin ohitukset onnistuu. Ja lisäksi jos kyykkytarpeilla täytyy käydä, tiedän sinulta onnistuvan (sen verran karsikilta kirjoitukset vaikuttavat). Itse vähän ujostelin, kun puuttomassa tunturissa näkyi puolen kilometrin päähän. Seuraan netin välityksellä ja Sandels laatikon kanssa etenemistäsi (105 km ei taida olla edes seurannassa).
  26. 2 points
    Ottaen huomioon, että varsinaista ultrakokemusta sinulle ei ole vielä ehtinyt kertyä kovinkaan paljon, niin suorituksesi on vähintäänkin älyttömän kova! Minulle on jatkuvasti sanottu, että ei satamailiselle ennen kuin on alla 5 maratonia pitempää kisastarttia alla. En tiedä mihin tuo perustuu, mutta lähes jokainen startti on ollut helpompi edellistä ja tuntuu, että vähän valmiimpi olen joka kerralla ollut ja kunto on ollut kovempi joka kisassa. Vähän vaikuttaisi siltä, että odotukseni suorituksen jälkeisestä maailmanjärjestyksestä ei nyt kohtaa odotuksiasi 🤔 Toki ymmärrän, että on ollut odotuksia ja fantasioita siitä, että suoritus menisi nappiin ja vieläpä jopa kovaan aikaan silleen, että tuntuisi vielä ihan kevyeltä kulku koko matkan. Mutta harvalla se taitaa niin mennä. Matkahan oli nyt puolet pitempi, kuin aikaisempi ultramatkasi, olit siis yli puolet matkasta täysin tuntemattomalle alueella suorituksessasi. Edelleen olen sitä mieltä, että käsittämätön kova veto. Voihan myös olla, että kevään kuorma on ollut liian kova ja nyt alkoi sitten kroppa ja hermosto ilmoittelemaan, että olisi hetki levolle, kun koko viikon sykkeet ovat treeneissä olleet koholla. Itselläni kohonnut lämpötila vaikuttaa kanssa ja sykkeet nousevat joten pitää tiputella treenivauhteja tai muutoin keventää treenejä. Valmentajaa voin lämpimästi suositella. Jopa meikäläisen kaltainen soijapallo hyötyy valmentajan opeista 🙂 jatka vain tänne kirjoittelua ja ”ääneen pohdintaa” tämä ketju alkaa olemaan foorumin parasta antia mun mielestä! Tsemppiä treeneihin.
  27. 2 points
    Aivan oikein lopettaa "kesken", jos ja kun sille tuntuu. Yksikään hippu lisäkuntoa ei ole telakan väärti! Nyt vaan rauhassa viikonloppuun asti palauttelevaa ulkoilua, että jaksaa sen toisen harjoitteen tehdä. Jos yhtään tuntuu olo rasittuneelle, ei kannata liikaa kurmottaa enää - ollaan liika lähellä jo kisaa, sitten vaikka 30min tavovauhdin ympärillä plus verrat jos tuntuu sille! Jos kulkee, niin vähän enemmän on ihan mahdollista. Siitä pitäisi jäädä sellainen kuva, että "olisinhan minä jaksanut aika paljon pidempäänkin". Ja sitten muistaa, että vielä keventely ja tankkailu tuottaa lisävauhtia itse kisaan, puhumattakaan kisan tuomasta tunnelmasta ja viimeisestä puristuksesta!
  28. 2 points
    Lukiessani tuota tarinaa mietin koko ajan että eikö se perkele meinaa ottaa särkylääkettä. Et näköjään meinannut. Vituttaa jälkikäteen viisastella, mutta kyllä sellaiset 1000mg buranaa tms auttaa kipuun kuin kipuun. Itse olen sillä huijannut kivut pois sekä perseestä triathlonin pyöräosuudella että varpaista / jaloista näillä polkureissuilla. Kulku sinulla on näköjään ollut todella hyvää, harmittaa puolestasi että homma jäi kesken. Kiitos että jaksoit nähdä vaivaa kisarapsan kirjoittamiseen, oli mukava lukuhetki. Nyt hävettää ettei itsellä into riittänyt näin laajaan raportointiin. Yleismenestystä sinulle!
  29. 2 points
    Tähän diisseliin haettiin tarkoituksella kierroksia talvikausi, tavoitteena taloudellisempi askel. Rannelaitteen mittaama kadenssi oli vielä viime kesänä 160, nyt se menee luontevasti tuonne 175 tuntumaan ja vauhdit on kasvaneet toki samassa suhteessa. Monipuolisesti tuli toki harjoiteltua mutta mentaalipuolella tärkein oli Spotifyn 170bpm Running soittolista. Välillä virkaa teki myös puhelimen metronomiapplari. Biisien tahtiin kun painoi talvella hallissa ja nyt keväällä lenkkipolulla, nopeammasta kadenssista tuli uusi normaali. Nykyään menen pitkätkin matkat jo 175 kadenssilla ilman tuota musiikin/metronomin apua. Sivuhuomiona, myös fillarin tempokadenssi on noussut siinä sivussa. Hyvä kello mittaa todella tarkasti. Ohessa Vantage V:n mittaus lenkistä jossa juoksin yllämainitun 170bpm biisilistan tahtiin. Seassa oli kaksi tempoltaan 166bpm biisiä, huomasin sen juostessa ja data sitten vahvisti fiilikset.
  30. 2 points
    Se on just näin. Sitä muuten voi myös ihmetellä miten mahdottoman heikoilla lihaksilla sitä pystyykään juoksemaan aika huolettomasti.
  31. 2 points
    Niin ja onhan sitä joutunut hieromaan kesken kisankin. Epätoivoisin tilanne oli silloin E24:lla (vuonna 2012?), kun kesken huoltohommien tultiin kysymään, että tulisinko kurkkaamaan, että voisiko jotain tehdä. Aussiherra, jolla oli ollut aika "reipas" aloitus, oli ongelmissa. Siellähän hän makasi lattialla voimakkaasti krampaten ja minulle tuli tuskanhiki jo siinä vaiheessa. Yritin minkä voin, mutta aina kun sain vaikka toisen takareiden krampin laukeamaan, niin kramppasi toisesta paikasta lisää. Lopulta onneksi kysyttiin, että miltä vaikuttaa. Vastasin, että tämä mies ei mene enää radalle. Toisaalta Kokkolassa 2017 onnistuin oikein hyvin Yliopettajan lapojen välisen krampin kanssa, otin tietenkin hänen voitostaan vähän kunniaa itsellenikin, silleensä ihan vähän. Mutta jospa en saastuttaisi Pexrunin hienoa ketjua tämän enempää horinoillani - siis tänään...
  32. 2 points
    Eikun meinasin, että jos jotakin ei häiritse hengitys, huohotus tai lässytys, se olisi myös jonkun diagnoosin paikka 😁
  33. 2 points
    Voi elämän kevät että on lihaskunto epätasapainossa edelleen! Reidet ja pohkeet nyt alkaa olemaan jo sellaisessa kunnossa, että voi hölkötellä päivittäin, mutta takareidet laahaa jäljessä. Se tuli todennettua taas tänään salilla kun lähti askelkyykyissä jalat alta. 6kg käsipainot, joten ei pitäisi olla liikaa. No tietääpä ainakin mitä pitää seuraavaksi työstää. Veivasin matolla lämmittelyt ja on siinä hommassa ainakin kehitystä tapahtunut. Muistan vielä alkukeväästä kun puuskutin 12km/h vauhdilla paljon enemmän kuin nyt 15 km/h. Sinänsä nuo mattovauhdit eivät ole verrannollisia vauhteihin tiestöllä, mutta niitä on hyödyllistä verrata toisiinsa. 4.30/km on täyttä utopiaa maantiellä vielä pitkään aikaan. Dieettiäkin pitää taas hieman säätää. Yritin tuossa vähentää hiilareita, mutta pieleen meni. Nähtävästi sellainen 200g/vrk on aika tavalla minimi meikäläiselle. Alle sen alkaa huimaamaan, sydän hakkaa erittäin epämiellyttävästi ja yöunet on katkonaiset.
  34. 2 points
    Epäilen että ovat @isin kanssa ainoina maailmassa katsoneet 24h version kännykältä ilman keskeytyksiä
  35. 2 points
    Tässähän on mahiksia kun olen asunu Korsossa jonkun aikaa. Mahtavaa seutua, viäntee paksua sawoa 😁 Hyviä tyyppejä opin tuntemaan, että baltsullekkin tiedoksi ei ole ketään asunpaikan perusteella karvoihin katsominen. On stadistakin muutama ok tyyppi tullu
  36. 2 points
    Motivaatiopuheena voin kertoa, että muistan Anttilan Markon ensikohtaamiseni kuin eilisen päivän. Miksikö? No siksi, että kaveri oli YLIVOIMAISESTI kömpelöin ja HUONOIN ikinä nuorten SM-tasolla vastaantulleista kiekkoilijoista. Kaveri ei kuulunut vaan yhtään joukkoon! Muistan ihmetelleeni, että mitähän helv***iä tuo Ipan valmentaja kaverissa näkee oikein, kun ite en näe yhtään mitään. Se oli niin huono, ettei siltä tarvinnut ottaa kiekkoa edes pois, kun se koko ajan menetti sen ihan itse. Oli varmaan juuri kasvanut pituutta ja oli selviä koordinaatio-ongelmia. Vauhti oli onneton, fyysistä kontaktia ei ottanut lainkaan. Ei se tehnyt siellä askissa mitään oikein. Samanlainen honkkelohirvihän se oli vielä liigassakin aloittaessaan. Vaan siitä se pitkäjänteinen työ on pikkuhiljaa alkanut tuottamaan tulosta ja kehitystä on tapahtunut oikeastaan näihin vuosiin asti koko ajan! Nyt kaveri on mielestäni sillä tasolla, että oikea liiga olisi jotain NHL ja KHL välistä. Voipi saada mahdollisuutensa vielä rapakon takana vanhoilla päivillään.
  37. 2 points
    9 km peruslenkkeilyä 5:39/128. Kiva ja raikas aamu, sateen jäljiltä mukavasti happea.
  38. 1 point
    No niin. Hei vaan. Tavoitteenani on juosta elämäni ensimmäinen maraton syyskuussa Kuopiossa. Syynä maratonin suorittamiseen on vuosirenkaiden määrä: täytän syksyllä 42 vuotta, joten ajatuksena 42 kilometrin juokseminen tuntui sopivalta. Speksit ovat 173 senttiä ja mittaushetkestä riippuen 68-70 kiloa. Liikuntataustaa on harrastetasolla lapsuudesta ja nuoruudesta (mm. jalkapallo ja sähly), mutta varsinaisesti juoksemista en ole harrastanut junnuna. Parikymppisenä olin vielä aktiivinen liikkuja, kolmekymppisenä määrä väheni samalla, kun jälkikasvuja alkoi tulla. Jossakin kohtaa aloittelin hölkkäämisen, ja Kuopiossa olen 2010-luvulla juossut pari puolikastakin. Parhaimmillaan se 21 kilsaa sujui (olikahan vuonna 2013 vai 2014) aikaan 1:53.xx. Tuolloin juoksentelin pohjiksi lähinnä lyhyehköjä lenkkejä eli 5-12 km ilman suunnitelmaa. Maraton on kuitenkin ihan toinen laji, ja vuodet ja liikunnan hiipuminen eivät ole ainakaan nopeuttaneet ja keventäneet askelmaa. Herätys kunnon romahtamiseen tapahtui viime vuoden keväänä kaverien kanssa höntsäfutiksessa: nojailin enemmän polviini kuin juoksin pallon perässä. Samalla tajusin, että liikuntaan oli tullut lähes parin vuoden tauko. Kesällä 2018 aloin varovasti hölkätä nousujohteisesti siten, että kun kesäkuussa kilsoja kertyi 70, syyskuussa juoksua tuli jo 136 kilsaa. Talvellakin piti treenata, mutta liikunta jäi kerran viikossa 1,5 tunnin futikseen ja pariin lyhyeen (30-60 min) pyrähdykseen juoksumatolla. Nyt keväällä uskaltauduin taas uloskin juoksemaan. Huhtikuussa ohjelmaan tulivat noin kahden tunnin hitaat lenkit. Aloitin maltilla, kuukaudessa kertyi noin 110 kilometriä. Toukokuun eka viikko meni kipeänä, mutta tätä kirjoittaessa kilometrejä on kertynyt noin sata. Määrät eivät ole huimia, mutta tavoite on testata, miten kintut kestävät jatkuvaa juoksentelua. Kesäkuun tokalla viikolla ajattelin aloittaa Sepon maraton alle 4:30 -ohjelman. Tavoite on ensisijaisesti päästä maaliin, toissijaisesti alle viiteen tuntiin ja kaukaisena haaveena, että matka menisi 4:42-aikaan. Sykemittaria ei ole, maksimisykkeistäni en tiedä mitään. Kevyttä lönköttelyä (8,5-9 km / tunti) jaksan nykyisellään sen pari tuntia ilman hengästymistä. Pitänee juosta tässä parin viikon aikana vielä yksi hidas ja pitkä ja katsoa, miltä 2,5 tuntia / yli 20 kilsaa tuntuisi. Nopeuskestävyyttä ei jaloissa ole, sitä pitänee parantaa intervalliharjoituksilla ja vauhdikkaammilla lenkeillä. Näillä lähdetään. Julkinen harkkapäiväkirja toimikoon lisämotivaattorina tässä urakassa. Testikymppi ja muuta tulossa. Edit: Maraton-ohjelma tarkoitus alkaa kesäkuun toisella viikolla, ei toukokuun, kuten alun perin kirjoitin.
  39. 1 point
    Pikalenkki punttisalin juoksumatolla 4.5 km. Sitten taas mentiin tukka putkella seuraavaan kohteeseen.
  40. 1 point
    Tämä viikko ei ole vielä puolessavälissäkään mutta nyt on aikaa katsastella. MA ...anantaina tein aamusella 30 minuutin kevyen hölköttely-verryttelylenkin, jonka lomassa pysähdyin välillä venyttelemään ja jopa kävelemään muutamia metrejä. Ilmeisesti kunto on niin huono tai sitten syöminen. Vaikea sanoa, koska paremmin syöneenä pidempikään hölkkä ei vaadi kävelytaukoja. Toisaalta tuntuma oli erittäin kevyt ja sellaisena sen halusin pitääkin, siksikin kävelin. Jalatkin taisivat muistaakseni vähän kipuilla, en muista tarkkaan. Iltapäivällä olosuhteiden salliessa toinen samanmoinen, se sujui jo paremmin. Mukana porrashyppelyä eli portaat nopeasti ylös ja sitten pidempi hölkkä alas noin 5-10 kertaa. Tuntuma kevyt, hauska. Illalla seinäkiipeilyä 2h + lämmittelyt kuntopyörällä n 20min. Tuntuma: lopussa väsynyt, ei lainkaan puhki, kädet väsyivät kiipeillessä mutta ei mitenkään mahdottomasti. Seuraavana päivänä eivät olleet kädet tai paikat niin kipeät, kuin aiemmin huhtikuussa kiipeilykerran jälkeen. Illemmalla kotona oli jo pirteämpi olo, tein käsilikesarjoja, kyykkyjä ja askelkyykkyjä, vatsoja, punnerruksia (3x10) jne. TI Ohjattu juoksuharjoitus. Takana 2 tunnin unet ja hermostollisesti väsynyt olo, jahka sellaista nyt itse voi tunnistaa. Tekniikkavinkit oli hyödyllisiä, sain myös kuulla että tekniikkani on kuulemma tosi hyvä (en tiedä sanoiko vaan....) ja juoksu kuulemma näyttää rennolta. Ei varmaan näyttänyt enää rennolta sitten kun tehtiin (n 1min) mäkivetoja. Olin porukan huonoin 😞 vaikkei pitäisikään vertailla. Toisaalta en jäätynyt kertaakaan vaan sain aina jonkunmoisen loppukirin puristettua. Enkä ollut vetojen jälkeen yhtä poikki kuin muut vaan pystyin nopeasti jatkamaan hitaaseen jolkotteluun jota olisin pystynyt tekemään vaikka kuinka paljon. Mutta tasavauhtisella hölkätessämme hengästyin lopussa. Jaloista reidet painoi hieman. Olin suunnitellut jatkavani salin puolella crossarilla tai muuten, mutta paksanmarjat. Olin niin punainen ja hikinen että se jäi siihen. Tähtiä näin vielä parin tunnin päästä tai siltä tuntui. Asiaan vaikutti tietty kuuma ilma. Ja virtsan väristä päätellen oli dehydraatiotakin matkassa. En tiedä oliko syynä ma illan kiipeily, huonot yöunet vai huono syöminen ja juominen vai huono kunto vai ne kaikki. Tosin sen ei ole väliä: kunto nousee näillä harjoituksilla silti. Kunhan vaan syö (eikä tee liian rankkaa liian paljon). Tuon juoksutreenin jälkeen söinkin iltapäivällä paremmin. Olin koko iltapäivän ja illan menossa ja hieman tuli kävelyä myös, se vetreytti. Jaloissa painoi lähinnä 1-2 h harjoituksen jälkeen ja sitten illalla vähän myös. Illalla tein vielä ulkona pohjenousuja molemmille puolille 3x20 nopeasti (olen kuullut ohjeen että jos näitä tekee kannattaa tehdä paljon ja nopeasti ja niin että ei tunnu rankalta vaan sopivan kivalta). Sekä hyppelin portaita ja hölkkäilin hitaasti verrytellen, venyttelin. Yleensä tuolla tavalla palautuu paremmin, kuin pelkästään lepäämällä. Loppuviikko? Tänään lepopäivä. Jalat ei kipeät paitsi reidet ja jalkapohjat (jotka aina koska plantaarifaskiitti). Käveltyä tuli kyllä 1,5 h kaduilla mutta en liikunnaksi laskisi; palautteleva olo siitäkin tuli kuitenkin. Huomenna tai perjantaina kunnon ja voinnin ja huvituksen ja olosuhteiden mukaan ajattelin crosstraineria tai kuntopyöräilyä 1-2h hitaasti, tai jos jalat kesävät niin hölkkää/juoksukävelyä ja/tai lihaskuntoa. Tai vaikka uimaan jos ehtisi. Emt Ruokapuolella oon syöny kasviksia, joka päivä 1-3 hedelmää ja perunaa yritän hiilarilähteenä käyttää kun se tuntuu sulavan helposti ja nopeasti ja halpaakin se on. Ongelmallista kun suurin osa ruuasta jota olen tottunut syömään on aika hitaasti ja huonosti sulavaa --->vatsaongelmat, energia imeytyy hitaasti. Nälkätuntemuksia on välillä joten vissiin en ole aina onnistunut tarpeeksi syömään. Toisaalta paino ei ole ainakaan laskenut. Polvet välillä vähän kipeät, luulen että johtuu tukilihasten heikentymisestä sairausajan takia. Pitäisi niitä vahvistaa kai jotenkin. Ennen sairautta polviongelmia ei ikinä ollut, vaikka juoksin enemmänkin ja painoin myös paljon enemmän (luustoni ei tutkimusten mukaan ole merkittävästi vaurioitunut, toki se näkyy mittauksissa aina viiveellä, tilannetta seurataan ja jos aihetta tulee niin vaihdan vähemmän iskuttaviin lajeihin. Iskuttava liikunta on kuitenkin myös luustolle hyödyksi, tilanteesta riippuen).
  41. 1 point
    Hyötyliikuntaa eilen ja tänään mutta kirjataan nyt tälle pvää; fillarilla duuniin ja illalla takas. Jalat pe maran jäliltä ihan ok. Tarkotuksella lepoa juoksusta silti tämä alkuviikko ainakin, parannellaan rakko varpaiden välistä ja kerätään taas inspistä touhuun vol II. Mukavaa alkanutta viikkoa MAAILMANMESTARIT! :) (Kyllä, me ollaan kaikki voittajia nyt!)
  42. 1 point
  43. 1 point
    Onnittelut sinnikkäästä suorituksesta ja palautumista Hetta-Pallakselle!!!
  44. 1 point
    Tässä on tulevalle kesälle biisi, ajalta jolloin Pohjoismaat olivat maailman paras paikka 🙂 . Voin myöntää, että kaipaan aikoja jolloin muumitalon ovia ei tarvinnut lukita yöksi.... Edit: en kyllä lukitse ovia nykyäänkään edes yöksi.... jos joku tulee, niin kyllähän me kohtaamme...
  45. 1 point
    Jouduin puuhun, kun etsin Miskalle neulasia.
  46. 1 point
    Kyllä mä yritin kohteliaasti vastata jotakin ihan jokaiselle. Mukava elehän se on kun tsemppaa miestä mäessä ihan kirjaimellisesti. Pään sisällä raikaa samaan aikaan "joo joo turpa kiinni nyt".
  47. 1 point
    Yövuoron jälkeen hyvät unet ja heräämisen jälkeen ihan pihalla, eipä se olotila laukea kuin tiukemmalla reenillä, joten matolla ensin 3km verkkaa @5:30/119, 10km @4:08/148 ja 2km @5:30/136. Yhteensä 15,0km, 1:08:12 avg139. Alunperin ajattelin noin 5km VK-osiota, mutta tuli sen verran hyviä youtube pätkiä, että laskettelin kympin täyteen. Nyt täytyy taas malttaa vedellä lenkit kevyesti ainakin sunnuntaihin saakka. Ainakin tänään vaikutti siltä, että virtaa oli kintuissa oikein hyvin ihan alkua lukuunottamatta. Jospa siinä kevyet kevyinä mantrassa olisi jotain järkeä pohjalla.
  48. 1 point
    14,04@5´15 Kolean (+7C) harmaassa ja sateisessa aamussa läpsytelty peruslenkura. Seassa HHM:n noin tavovauhtiset 3x500m@4´21 ja ripeämmät ruskot 3x20sek.@3´45. Vähän ankeahko ja mitäänsanomaton mielikuva jäi tästä. Tuskin muistaisin koko lenkkiä enää hetken päästä jos näitä rivejä en muistiinkirjuuttaisi. Kulku vähän kummallista. Puolenkilsan vedot ei tuntuneet oikein miltään. Ei raskasta muttei kevyttäkään. Ehkä hyvä niin 🙂
  49. 1 point
    27,02km@4´59 Tänään kertyi pienissä erissä mukavasti matkaa erilaisilla vauhdeilla. Kouvostoliitossa alkuverroineen reilu 15km josta 10km tv-kovana lappu rinnassa. Illalla vielä lätkäpelin höyryjä puhaltelemassa kevyellä huuhtelulla reilu 11km@5´41 osin Vilkkumäen polkuja koluten. Ilma oli itselle päivällä kisatouhuihin mieluinen. Sadettakin saatiin muttei liiaksi lämpötilan ollessa +12C huitteilla. Hihattomassa tarkeni oikein hyvin. Juoksusortsina kokeilin ensi kertaa talvella Luhta-outletista 5€ ostamaani Li Ningin ultrakevyttä ja pienehköä kankaanpalaa. Vähän jänskätti jos tuolta nyytit pullahtaa sisäpöksyistä ulkoilmaan kesken jolkuttelun mutta ei hätää. Sen verran pienestä varustuksesta kohdallani kyse verrattuna foorumilla nähtyihin tuomiokirkon kokoisiin silhuetteihin että loistavasti pysyi sukukalleudet piilossa. Juoksuhommissahan on se hyvä puoli että verenkierto pakkautuu pääsääntöisesti liikettä eteenpäin vieviin lihaksiin ja raajoihin. Muuten vain mukana roikkuvat elimet kutistuvat samalla entisestään😎 Päivän kisastartin alle tein kiihtyvän 5,12km@4´52 alkuverkan aloittaen n. kolme varttia ennen starttia. Tuntui oikein mukavalta ja hapensaanti oli raikkaassa kelissä vaivatonta. Sitten pikainen vessakäynti ja viimeinen vesihörppy ennen lähtöpaikalle siirtymistä. Vielä yksi avaava kiihtyvä 590m@4´28 ja olin starttia vaille valmis. Vuosi sitten samassa kisassa oli auringonpaisteessa lähes +30C ja hyydyin parin kolmen kilsan jälkeen jo kunnolla. Silloin avauskilsa @4´04. Nyt aattelin ottaa rauhallisemmin ja eka kilsa menikin @4´11. Ei tuntunut pahalta. Toinen @4´17 ja juoksussa oli rennon tuntuinen tatsi. Hengästytti muttei läähätyttänyt. Mietin että enää 19km niin olis puokkikin kasassa. Ei tuntunut mahottomalta sillä kohtaa. Kolmas kilsa @4´22 sisälsi reitin kovimman nousun jonka otin tarkoituksella vähän kevyemmin. Muistin viime vuoden kun mäen päällä ja jälkeen tuli kunnon välikuolema. Nousun päältä seuraavan suuremman nousun päälle mennyt 4km väli tipahti silloin @4´24 keskivauhtiin. Nyt tuo sama pätkä @4´17 kyydillä. Lopun kolme kilsaa meni myös viime vuotista paljon tasaisemmin ja vauhdikkaammin. Vuosi sitten @4´24 nyt @4´13. Viimeinen "raastokilsakin" jossa vielä pieni ylämäki vuosi sitten @4´21 ja nyt @4´04. Kehitystä tapahtunut jipii 🙂 Kaikenkaikkiaan oikein kiva kymppi. Ei tullut missään vaiheessa aiempien neljän viikonlopun tapaan "vattu tässä oo mitään järkeä" tai "ei helvetti ikinä enää" -fiiliksiä vaan hölkkä svengasi melko itsekseen ja sain vietyä juoksua tasaisesti tukaluusalueen tuntumassa. Isoin nega jäi mieleen noin puolessa matkassa kun jouduin suojatiellä väistämään autoilijatörttöä. Varmasti näki hyvissä ajoin että olen tulossa. Tiellä vielä reilu koroke suojatien kohdalla johon jokainen vähänkään järkevä jo hiljentää niin eikös perkele tämä kiilaa suoraan eteen. Paperossi huulessa röyhyten käänsi sitten sen verran päätään että tajusi toivottavasti sivuikkunasta edes mustan villasormikkaani. Etenkin sen keskisormen jonka painoin lasiin kiinni kymmenen sentin päähän äijän naamasta. Toivottavasti näkee sen vielä nyt illallakin kun pistää silmänsä kiinni ja käy maate. Idiot. Loppukevennykseksi startti- ja maaliintulovideot. Thx Kouvola, see you next year 🙂
  50. 1 point
    Puolisentoista tuntia sitten saavuin maaliin, KK55 nettoaika 7:02:20 ja sijoitus 74. sarjassani vajaasta viidestäsadasta mieslähtijästä - ei siis kovin huono ultraneitsyelle. Maran verran meni hyvin, ja siitähän ultra alkaa eli loppu 10 km oli aika hankalaa. Alku oli kuin massamaratonissa kun 800-1000 lähtijää lähti kerralla, joten muutamat kilometrit sai ohitella sieltä ja täältä spurteilla, ehkä viiden kilsan jälkeen pääsi luonnollisempaan jonovauhtiin. Basecampiin eli 32km:aan meni 3:41, sitten seuraavaan eli 16km:aan 2:05 ja lopun 7km:n kivikkonousuihin ja laskuihin 1:06. Nousut eivät olleet kävellen ongelma, monta tuli ohitettua, mutta vasempaan jalkaan tuli juoksijan polvi, ehkä osin 15km:n kohdalla tapahtuneesta tonttauksestani johtuen. Vikan tunnin alamäet siis kävellen ja ähkien, kuitenkin loppusuoralle sain hyvän spurtin ja loikan 🙂 Juoksijan polven lisäksi vain isovarpaassa mehevä vesikello vikat 20km, mutta takareidet toimivat yllättävän hyvin. Summa summarum, harjoitustaustalle ja kunnolla juurikin oikea aika, luonnollisesti.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy