Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation on 16.04.2019 in all areas

  1. 22 points
    Helsinki Spring Marathon 2019 -raportti eli Miten kolmekymmentä vuotta juoksua harrastanut pärjäsi elämänsä kolmannella maratonilla Junassa istumapaikkakseni oli merkitty numero 52. Helsingin Olympialaisten vuosi, ilahduin. Se ei voi tarkoittaa muuta kuin onnea maratonille! Puolentoista tunnin matka kului katsellen keväisen karuja maisemia ja kanssamatkustajia. Tyttö vieressä multitaaskasi: taivutti ripsiä sylissään avonainen Michelle Obaman elämäkerta ja toisessa kädessä älypuhelimen somekeskustelu. Käytävän toisella puolella neulottiin ja naposteltiin pensasmustikoita ja kinkkua. Riihimäen kohdalla kävin vessassa ja vaihdoin päälle juoksuasun. Hetken mietin, että jos jättäisi puhelimen talvitakin taskuun. Juoksisi vain pitkän lenkin, ei sen enempää. Pasilassa vaihdoin lähijunaan. Lattialle oli tallottu Paavo Arhinmäen vaalimainos. Asemalta kävelin opeltua reittiä kisapaikalle. Näyttö baarin seinässä kertoi ilman lämpötilaksi seitsemän astetta. Hain juoksunumeron, tarkastin tavarasäilytyksen sijainnin ja maalialueen. Söin banaanin. Yritin löytää koulurakennukseen, jonka pukuhuoneet oli varattu juoksijoiden käyttöön. Koulun ovi oli kiinni, mutta viereinen kirjaston ovi oli auki. Kirjastossa oli koululaisten taidenäyttely. Kukka-asetelmia, pöllön lento kuun editse, haikara muuttomatkalla. Kiinnitin kilpailunumeron rintaani. Hyllyssä oli Baba Lybeckin kirja Habaa. Maalialueelle oli jo kerääntynyt juoksijoita. Paidoissa luki juostut maratonit: Los Angeles, New York, Abu Dhabi, Tallinna, Tukholma. Nyt muistetaan ottaa eka kierros rauhallisesti, sanoi joku, eikä lähdetä hätiköimään niin kuin Raatteella. Moni juoksija näytti tuntevan kanssakilpailijansa. Itse tunnistin kasvoista vain yhdet: ruskettuneen, lettipäisen naisen. Muistin naisen ensimmäiseltä maratoniltani. Älkää eksykö, toimitsija joukon edessä sanoi ja alkoi laskea sekunteja. Sitten pamahti. Aloin juosta. Tai lönkytellä. Porukkaa lappoi ohitseni, katselin selkiä. Ja päitä. Vanhemmalla miehellä oli virkattu myssy päässään. Samanlainen myssy oli ohittanut minut ensimmäisellä maratonilla: 40 kilometrin kohdalla. Odotas vaan, kun vauhtiin päästään, päätin. Reitti kulki omakotitaloalueen lävitse joelle. Olin kahdesti elämäni aikana asunut lähitienoilla, mutta nämä tiet olivat vieraita. Sillalta reitti ei kääntynyt joenrantaa, edellissyksyiselle lenkkipolulleni, vaan pellonlaitaan. Ilman täytti keväinen liverrys, leivon laulu. Tie oli suora ja pitkä, ilma seisoi paikallaan. Neljä kilometriä, kertoi kyltti tien laidassa. Vasta neljä, huomasin ajattelevani. Onkohan maratonjuoksu aina tällaista, mietin. Kun saa juosta pitkiä lenkkejä, silloin kun itselleen parhaiten sopii, on helppo kuvitella itsensä kiitämässä maratonilla, niin iloisesti askel nousee. Mutta maratonilla tilanne on toinen: ajoitus on aina väärä. Alla on huonosti nukuttu yö, paikasta toiseen siirtymisen stressiä eikä kunnon ajoituksestakaan ole varmuutta. Sitä vaan laitetaan askelta toisen eteen, työnteon maku suussa. Olin etukäteen päättänyt, että katson kelloa ensimmäisen kerran, kun matkasta on kolmannes takana. Toisen kierroksen lähestyessä en malttanut olla kaivamatta puhelinta taskusta. Näyttö oli pimeä. Oliko akusta virta loppunut? Sain puhelimen virkoamaan. Olin ennätystä hieman jäljessä. Vauhtia tasaisesti kiristämällä asia olisi korjattu. Tosin kumpikaan edellisistä maratoneista ei ollut loppuun asti nousujohteinen. Väki harveni. Juoksijoita lönkötteli kolmen, neljän hengen porukoissa. Usein jättäydyin tarkoituksella useamman askeleen päähän. Oli parempi puuskuttaa omassa rauhassa. Kahdessa mutkassa avautui näkymä kauemmas, juoksijoiden letkaan. Yritin pistää mieleen selkiä. Ohitettu selkä tulisi mahdollisesti olemaan ainoa ilon aihe tällä maratonilla. Lettipäälle jätin hyvästit 16 kilometrissä, virkatulle pipolle jo aiemmin. Toisen kierroksen lopussa puhelin ei enää suostunut käynnistymään. Sivusta kuulin kuitenkin huudon: Kaksi minuuttia lähtöön. Puolimaratoonarit, tajusin. Päättelin olevani ennätysvauhdissa, mutta kestäisinkö vauhdissa loppuun asti? Miestä alkoi tulla hurjaa vauhtia. Katselin ihaillen lennokasta askellusta ja kauniita vartaloita. Jos aluksi olinkin pelästynyt puolimaratoonareiden vyöryä, nyt siitä oli pelkkää iloa. Juoksin pitkälle kolmatta kierrosta puolimaratoonareiden imussa. Malmia lähestyessä jäljellä oli enää hitaimmat, joiden kanssa taitoin samaa matkaa. Maratoonareista ei ollut tietoakaan. Tunnistin vain yhden, tempoilevasti juoksevan nuorukaisen. Soronnoo! Viimeiselle kierrokselle lähtiessä en enää tiennyt, missä vauhdissa kuljen. Kolmas kierros oli ollut raskain, mutta puhki en vielä ollut. Yritin keskittyä tehokkaaseen ja tasaiseen hengitykseen. Vasen pohje alkoi kuitenkin nykiä. Pohje potkaisi sivuun ja samassa hengitys häiriintyi. Nestettä höllyi vatsalaukussa. Ja mikä pahinta, vauhtikin tuntui hiipuvan. 37 kilometrin kohdalla keksin uuden kikan. Aikaisemmin olin laskenut kilometrejä maaliin. Nyt huijasin itseni ajattelemaan, että viiden kilometrin sijaan juostavana oli vielä yksi kokonainen kierros ja risat. Ajatus antoi ryhtiä. Mietin myös koko syksyn ja talven metsässä juostuja 20 - 25 kilometrin lenkkejä. Yksi maraton on minulle pala kakkua! Loppumatka oli äkkinäisiä mutkia ja ylämäkiä, syöksyä alikulkutunneliin. Kuin ihmeen voimalla sain uutta puhtia. Vastaavaa en ollut vielä maratonilla kokenut: loppukiri. Ohitin pitkään edelläni juosseet kolme naista. Pidemmällä juoksi vielä kolme miestä, joista kauimmaisen tunnistin hyvin. Mies oli ohittanut minut kolmannen kierroksen alussa. Aina välillä olin tavoittanut miestä tämän vaihtaessa kävelyyn, mutta en ollut koskaan päässyt aivan beesiin. Mies oli sittemmin juossut ulos näköpiiristäni. Mutta nyt, jo urheilupuiston lähestyessä, olin saavuttanut miestä. Mies vuoroin käveli ja juoksi. Mitään armoa ei tunneta, päätin. Napsin kaksi juoksijaa minun ja miehen välistä. Olin loppusuoralla. Loppuun asti, kuulin yleisön kannustavan. Rynnin miehen ohi maaliin. Pienet – ja pikkumaiset – ovat juoksijan ilot. Kysyin katsomosta aikaa. Ennätys jäi tekemättä, totesin. Mietin tätä matkalla kotiin. Onko juoksu epäonnistunut, jos ei pysty tekemään ennätystään? Miksi ennätys jäi tekemättä? Olinko vain kuvitellut olevani elämäni kunnossa? Miksi juostut kilometrit ja menestys eivät korreloineet? Oliko viimeistelyssä vika? Tai tavassani treenata – jos sitä ylipäätänsä voi kutsua treenaamiseksi? Minähän vain juoksin. Narinkkatorilla kansanedustajaehdokkaat tekivät viimehetken vaalityötä. Jonotin ensin makkaraa perussuomalaisten kojulla, sitten kasvismakkaraa vihreiden. DJ soitti musiikkia, vaaliväki juhli kuin voitto olisi jo varmistunut. Voitto sitä ja tätä. Seuraava maraton olisi viiden viikon päästä. Mitä jos sekin menee samalla lailla? Kuinka monta tasapaksua maratonia ihminen viitsii juosta? Bussi oli lähes täynnä Suomen jääkiekkojoukkueen kannattajia. Istuin lupaa kysymättä kalleimmalla paikalle, sille jossa sai jalat suoriksi. Joku oli unohtanut penkille energiajuomatölkin. Join sen ja söin täytetyn patongin. Kalkkunaa ja jalopenoja. Tummenevan pilvikannen ja pellon väliin jäi kaistale taivasta. Se värjäytyi punaiseksi. Metsän reunassa roihusi kokko. Hieroin pohkeet, taka- ja etureidet. Hankasin jalkapohjia jalkatukea vasten. Jalat eivät tuntuneet kovin kipeiltä.
  2. 14 points
    15,57km@5´18 Varhaisaamujen kohtaamisia kello viisi ja jotain. Herra T potanmallisessa kypärässään ja oranssissa huomioliivissä tuli pyörällä selkä edellä vastaan Muukon suoralla. Talutti ja mietin miksi. Oliko kumi puhjennut? Hän ilahtui selvästi kun pysähdyin tiedustelemaan tilanteen vakavuutta. Herra Teellä oli pyörän etukorin pohjalla Fazerin sininen pähkinäsuklaalevy. Luulin että hän tarjoaa minulle siitä palan. Levyn alla oli pyörän katkennut ketju jota hän osoitti surullisen hämmentynyt ilme kasvoillaan. Lohdutin herra Teetä että onneksi ei rengasrikkoa kuitenkaan. On kevyempi työntää. Eikä kirkolle ole enää pitkä matka. Vajaa seitsemän kilometriä, laskin hiljaa mielessäni. -Eikö ole enää pitkä matka, herra T huudahti ilahtuneena. Nousevan auringon puna valaisi ulkoilmassa ahavoituneet kasvot. Toivotin sitkeyttä ja hyvää päivän jatkoa ja jatkoin juoksua. Kaksi vähän yksinäistä eksynyttä varhaisaamussa. Viimeiset kylähullut. Tai mohikaanit 😉 ps. Lenkki kulki mahtavasti. Kevyttä läpsyttelyä upeassa kevätaamussa. Seassa kuusi huippu(lol)nopeuteen @3´28 kiihdytettyä ruskoa. Sunnuntain omatoimipuokista palautunut hyvin.
  3. 14 points
    Kiitokset tsempeistä! Juoksu takana, juuri alle kolmen tunnin meni, mutta virallista nettoaikaa ei vielä löydy tulospalvelusta... Positiivisinta juoksussa oli splitti, eka puolikas oman kellon mukaan 1:27 ja toinen sitten huomattavasti rauhallisemmin.. Kunto riitti puolikkaaseen tänään. Mahtava tapahtuma. Rapsaa sitten vähän myöhemmin, nyt oluelle ja syömään. Aattelin että suoritus paranisi sillä, että kuijotan ilman kaljaa edelliset illat mutta ei. No nyt vahinko takaisin.
  4. 9 points
    Hyötyliikuntaa; fillarilla aamuvuoroon ja illalla sitte takas kottiin. Makia ilima, niinku taitaa olla tulossa pääosin koko Suomeen. :)
  5. 8 points
    Maanantai: Pyörä, portaat, soutu, puntti 70min Tiistai: 13km/1.10 4x1000 ’2 6x500 ’2 @4.40-@4.20. Viimeinen 500 huvikseen @3.40
  6. 7 points
    Hakkariin Siisvuorelle ja takaisin noususumma 235m 8,33K 1h 4min 138bpm max 159bpm . Polut jäisiä mutta hanki kovaa ja kesti. Mukava juosta, tästä ravauskausi alkaa kehittyä. Otin muutaman nopeustempo vedonkin ja harjoittelin askellustakin. Sarva nastajuostukengät jalassa.
  7. 7 points
    Tässä linkki HSM - 2019 kisavideooni. Olkaa hyvät:) https://youtu.be/2YLMq3Qv4hc
  8. 6 points
    Eilen lepo treenistä. Aika tiukka työpäivä oli. 19 ihmistä oli norossa jo eilen. Tänään aamusta 45min sali ja heti perään 15,73km @5:12 lenkki. Vasen takareisi oireilut eilisestä illasta lähtien. Taisi vaan kipeytyi sunnuntain sali treenistä. Tein vähän takareisiä silloin. Ei se onneksi pahemmin vaikuta juoksuun. Tänään illalla otetaan varmaan vaimon kanssa muutama lasillinen kuohuvaa hääpäivän kunniaksi.
  9. 5 points
    PK@10km@56min55sek@6min@129 Verryttelynä hyvin valvottu yö, 380 km autoilua, palaveri ja kaksi puhelinpalaveria. Juoksu sitten sen mukaista. Onneksi lähdin, ajattelen nyt.
  10. 5 points
    Aamulla otin (kesä)työmatkapyörän, eli Felt QX85 käyttööni ja tuntuipa kevyeltä talven maastopyörällä ajelun jälkeen. Vähän kuin olis itekseen mennyt. Salilla hieman matolla hölkkää 15min + Core 20min + lihashuoltoa 15min. Illalla vielä lenkille vetäsemään Averian lenkki reitti läpi.
  11. 5 points
    16.4 kevyttä lampsuttelua 59+..92 loppusyke..joutsenia ilmassa...
  12. 5 points
    Ma 15.4. Kevyt lenkki 12 km ja lopuksi 5x80 m Etureidet tukkeessa eilisestä lenkistä, mutta vauhti oli mulle hyvää peruslenkiksi. Jopa alle 4'30/km.
  13. 5 points
    Quasimodon paluu! Ei olisi eilen pitänyt vitsailla "kvasimodosta", nyt nimittäin tuo selkä oli sellaisella kaarella, että ei paljon naurattanut. Lisäksi vielä joku remonttireiska tuikkasi illalla Notre Damen tuleen. Piti vetäistä tunnin tasavauhtinen, mutta käännyin jo vartin kohdalla takaisin koska ei oikein hengitys pelannut. Selkä aivan lukossa. No eipä tässä mitään yllättävää ole, eikä syytä lannistua. Joku veteraanijuoksija sanoi joskus viisaasti, että sitä joko pystyy juoksemaan tai sitten ei. Ja mistäpä sen tietäisi, ellei kokeilisi. Huomenna taas jatkuu harjoitukset.
  14. 4 points
    Mäkilenkkeilyä 8.2 kilometrin verran. Töiden jälkeen olin ihan kanttuvei, mutta isäntä pakotti lenkille. Ihmeen hyvin lenkki sujui. Oltiin varmaan ainoat lenkkeilijät tänään Turun seudulla, joilla ei ollut t-paitaa ja shortseja päällä.
  15. 4 points
    VKO 13 Maanantai -aamu kevyttä 10,04km@5’51min/km ks.113 -iltapäivä ylä- ja keskivartalon puntti 60min -ilta kevyttä 10,18km@5’09min/km ks.121 Tiistai -aamuvuoro -iltapäivä kevyttä 8,36km@5’13min/km ks.121 Keskiviikko -aamuvuoro -ilta vauhtileikittelyä 12,08km@4’14min/km ks.141 Torstai -aamu kevyttä 15,11km@5’51min/km ks.119 -iltavuoro Perjantai -aamu 15km@5’08min/km ks.131 sis. 8x2min vedot loppupuolella -iltavuoro Lauantai -aamupäivä vr 5,09km@4’36min/km + 10km maantiekisa 38.20min ks.161 + vr 3,07km@5’33min/km -yövuoro Sunnuntai -iltapäivä kevyttä hölkkä-kävelyä 8,01km@7’13min/km ks.94 -yövuoro VKO14 Maanantai -iltapäivä kevyttä 10,10km@5’12min/km ks.117 -ilta kevyttä 10,09km@4’57min/km ks.123 -vapaapäivä Tiistai -aamupäivä kevyttä 10,09km@5’17min/km ks.114 -ilta 60min ala- ja keskivartalon voimaharjoittelua -vapaapäivä Keskiviikko -aamupäivä kevyttä hiihtoa 54min ks. 116 -ilta spinning 45min ks.111 -vapaapäivä Torstai -lepo/työreissu Perjantai -lepo/työreissu Lauantai -lepo/aamuvuoro + iltavuoro Sunnuntai -lepo/iltavuoro VKO15 Maanantai -lepo/iltavuoro + yövuoro Tiistai -lepo/yövuoro Keskiviikko -iltapäivä spinning 45min ks.115 -yövuoro Torstai -lepo/vapaapäivä Perjantai -lepo/vapaapäivä Lauantai -iltapäivä spinning 45min ks.125 -vapaapäivä Sunnuntai -aamu spinning 45min ks.129 -ilta voimaharjoittelua 45min -vapaapäivä Kuten kuvasta näkyy, niin nyt ei sitten mennytkään ihan putkeen. Viikko kolmetoista osoittautui nyt kevään kohtalon viikoksi omalta osaltani. Tai itse se viikko meni vielä erittäin hyvin ja juoksin viikon lauantaina sangen mainion kympin maantiekisankin, joka antoi tosi hyvän tuntuman kunnon noususta ja olin todella luottavainen kisan jälkeen. Sillä hetkellä en vain vielä tiennyt, että tuo kisa toi sitten myös rasitusvamman. Kilpailuun valitsin nastalenkkarit, vaikka oli osin täysin sulaakin asfalttia, toisaalta myös ihan peilijäätäkin. Tuon kisan jälkeen pohkeet ja oikea jalkapohja alkoivat kipeytymään ja pari päivää sen jälkeen oikeaan jalkaan iskikin plantaarifaskiitti ja todella kipeä sellainen. Pariin viikkoon olen tuskin pystynyt kävelemään, mutta nyt olen saanut kortisonipiikin siihen ja on alkanut helpottamaan. Kuitenkin seuraavat parikin viikkoa menevät kuitenkin "juoksukiellossa", joten ainakin ennätysjuoksut saa unohtaa Tukholman maratonilla, jos ny sitten pääsee edes starttaamaan. No, onhan tässä saanutkin jo yli 8 vuotta lenkkeillä ilman isompia murheita ja tuohon 8 vuoteen en olekaan näin pitkää pätkää ollut juoksematta. Murheissani en kuitenkaan ole, pitää jatkaa sitten kun taas pystyy ja tavoitteet pitää siirtää hieman myöhäisemmäksi. Sinänsä tässä nyt onkin muuta mietittävää, kun myin asuntoni ja ostin uuden, joten tässä on aikalailla kaikenlaista touhua ja tekemistä riittää ilman juoksuakin 🙂 Juoksut kuiten jatkuu heti kun jalka antaa myöden ja kilpailemaankin lähden, oli se kunto sitten mikä tahansa - aina ei tarvi enkkoja juosta ja kisojen kauttakin pääsee hyvään kuntoon. Joskus tällainen "pakkolepo" voi minunkaltaiselleni harjoittelumaanikolle tehdä hyvääkin, joka ei lepopäivistä muuten perustakaan ja välttää niitä loppuun asti 🙂
  16. 4 points
    Viikon juoksutauko flunssan takia takana. Tänään olo oli jo normaalin energinen, joten ajattelin käydä kokeilemassa kevyttä lenkkiä. Upouudet Niken Pegasukset jalassa ja auringonpaiste ulkona, niin mikäs oli juostessa. 8,58 km, 5:43 min/km, keskisyke 134. Parin kilometrin välein yritin tehdä hieman juoksutekniikkaharjoituksia. Ulkoilijoita oli paljon liikkeellä, foorumilegenda Baltsukin juoksi vastaan. En taida tänään enää jaksaa ajaa salille, joten illalla vielä kotosalla lihaskuntoa ja huomenna sitten kovempi juoksutreeni, jossa intervalleja.
  17. 4 points
    Lähes tulkoon kuuma juoksuviikon avaus. Lämmintä oli auringossa varmaan lähemmäs 20 astetta. Eli todellinen shortsi ja t-paita ilma. Alkuun aika nihkeän tuntuista menoa ja tuntui kuin läskit olisivat vain hölskyneet liikkeiden tahdissa. No kolmen kilometrin lämmittelyn jälkeen alkoi juoksu kulkemaan. kahdeksan kilometriä noin 5min/km ja sen jälkeen sitten vielä kolme kilometriä jäähdyttelyä, joskin vähän liian kovalla vauhdilla. 14.25km@5.15 keskisyke 150
  18. 4 points
    Pari päivää huilia lenkkeilystä ja olipahan tuskaisen tuntuista. Kuitenkin yritin vähän rypistellä, vaikka ei olis paljon kiinnostanut. Jos aina tuntuis tälle, niin vaihtaisin lajia. Tänään sitten; 2 km@ 5.04 min/km + 4 km@ 4.34 min/km + 2 km@4.04 min/km.Suunnilleen 1 min huilia välissä.
  19. 4 points
    Hi V 41,0km, 2:30:00, avg 123, noususumma 280. Hiihtelin tasaisia maita Velhonkodan kautta Ylläksen ympäri. Ekat 1,5 tuntia väsynyttä mutta ihan OK, viimeinen tunti väsynyttä mutta enemmän selviytymistä ja palelua. Ei oikein irronnut eilisen lenkin jälkeen, keli on kyllä oikein hieno. Mahdollisesti käyn vielä vähän hiihtämässä päivällä kun keli lämpiää, mutta enemmän ehkä valokuvaus mielessä. Jos sen 50km saisi tälle päivälle kasaan..... IP, Hi P 11,2km, 1:16, avg 124, verttiä 260m. Todellisuudessa taisi tulla 12km, kun unohtui laittaa mittaus välillä päälle. Valtakunnan paras hiihtäjä tuli vastaan laskiessani Pirunkurusta Kesängille. Olisi pitänyt katsoa mitkä sukset hänellä on alla, huhuthan vie Iivoa fischerille.
  20. 4 points
    Mallorcalta tulossa ja olin sunnuntaina klo 3 yöllä kotona viikon talviloma pyöräreissusta. Jääpolkujuoksu illasta Hakkarin jääpolkuja Kölvin kanssa 6,2K 6'16/k 38'16 128bpm. Kulki ja oli poluilla mukavaa, yosin jäätä ja liukasta paikoin eli nastat oli tarpeen. Likka sai kortin ja sunnuntaina meni sen kanssa autoilessa, sekä elpyessä. Huomenna aamupäivällä juoksuu, koska työmatkalle, Eurooppa kutsuu , paluu kiirastorstaina .
  21. 4 points
    Treenit paketissa ja loppuviikosta kohti nousevan auringon maata. Sveitsissä meinasi iskeä pieni takatalvi ja eilen lähdin hiukan liian optimistisesti shortseissa vikalle varsinaiselle treenilenkille ja 1200 metrissä, missä tuli lunta vastaan sekä maassa että taivaalta alkoi olla kohtalaisen galsa. Polku oli myös totaalisen blokissa lumesta ja jouduin rymyämään yhden todella jyrkässä rinteessä olevan rymeikön läpi ylös lähellä menevälle tielle, minkä seurauksena jalat näyttää miltä näyttää ja lenkki tuntuu tänään yläkropassakin. Joka tapauksessa 3 tuntia olin matkassa, minkä aikana taitoin 21km ja 1150m+. Eteneminen ilman sauvoja ja ilman musaa, minimalistinen zen päällä, sillä sekä sauvat ja kuulokkeet ovat japanilaiset kieltäneet polkujuoksijoilta. Koko talvi on tullut mentyä ilman sauvoja, eikä reitillä sen kummempia nousuja olekaan, mutta tuo musan/podcastien puute saattaa kyllä tehdä todella tiukkaa aamuyön pimeinä tunteina. Toivotaan Mt Fuji antaa jotain maagista energiaa menijöille.
  22. 4 points
    Nyt kun olen jo reilun viikon hölkötellyt (heh), uskallan vastata U-M:n kysymykseen omasta näkökulmastani. Jos on aktiivinen juoksutausta, ei uudelleen aloittaminen missään tapauksessa ole aivan samanlaista kuin aidolla aloittelijalla. Juoksu on jo lähtokohtaisesti aivan toisella tasolla taloudellisesti, koska lihasmuisti palailee hyvinkin nopeasti. Mutta koska verenkiertoelimistön kunto on mitä on, ja usein vielä on niitä vuosirenkaitakin, on aivan välttämätöntä kuulostella tuntemuksia todella tarkasti. Minulle tämä on nyt kolmas startti. Juoksin aktiivisesti 90-luvulla, ja sitten aloitin uudestaan 2005. Se homma loppui kokonaan joskus 2012, ja nyt sitten uusi startti 2019. Tuntuma on täysin toinen nyt kuin aloittaessa 2005, vaikka painoa on hieman enemmän kuin silloin. En todellakaan rupea vetämään mitään "15 minuuttia hengästystä pari kertaa viikossa"-ohjelmaa, vaan rakennan heti kättelyssä päivittäisen rutiinin. Tietysti joudun koko ajan himmailemaan ja katsomaan peiliin. Kirjaimellisesti. Jos ei edes löydä kylkiluita edes sormikopelolla, on ihan turha haaveilla mistään kovin lennokkaasta menosta vielä pitkään aikaan.
  23. 3 points
    Bussimatkalla Bostonista kohti New Yorkia ehtii raapustelemaan ajatuksia Bostonin maratonreissusta, josta tuli sentään mitali ja valokuvia mukaan - ennätys ei parantunut eikä mulle löydy tulospalvelusta minkäänlaista aikaa enää. Eilen sentään löytyi maaliintulosta gun time. Reissua kisa-applikaation kautta seurannut kaveri ei hänkään saanut väliaikoja appin kautta, mutta sentään hälytyksen joka kerta kun ylitin väliaikamaton. No, kaipa tuo aika löytyy aikanaan, laitoin tästä oikaisupyynnön järjestäjille. Maratapahtuma alkoi osaltani siis sunnuntai-iltapäivällä numeronhakureissulla Exposta. Ehdin sinne Nykistä siirtymisen vuoksi vasta pari tuntia ennen sulkeutumista, mutta eipähän tarvinnut jonottaa ollenkaan, missään vaiheessa. Harkitsin hetken, kävisinkö katselemassa maratonkrääsää, jota Expon liki 200 putiikkia olivat pullollaan, mutta oikaisin numeron saatuani ulos ja kohti majapaikkaa. Aika monelle kadullaliikkujalle oli tarttunut Exposta mukaan "virallinen" maratontakki, joka onkin ihan hyvän näköinen. Aattelin vain, että aikaista oli tuollainen ostaa ennen juoksua - jos tulisikin DNF-reissu, eihän sitä takkia ilkiäisi käyttää. Exposta päästiin sitten kohtalaisen kävelyn jälkeen majoitukseen, ja kuin huomaamatta päivän aikana tuli tallusteltua toistakymmentä kilometriä, enemmän kuin oli ajatus. Paremmin toki maistui ruoka reippailun jälkeen, ja edelleen aikaerosta johtuen nukkumattikin tuli hyvissä ajoin ennen kymmentä. Onneksi unta riitti parin herätyksen siivittämänä yli neljään, ja viiden maissa nousin aamupalalle. Vaille kuusi pitkin sitten jo lähteä kohti maratonaluetta, josta bussit lähtöalueelle odottivat kyytiläisiä. Kovin kauaa ei tarvinnut yksinään kohti aluetta vaeltaa, vaan ekassa metrossa oli jo useampi juoksija, joilla oli sama päämäärä. Useampien juoksijoiden huulilla oli päivän sää, josta oltiin yöllä saatu märät ennakkomaistiaiset. Busseilla siirtyessä sateli enää aivan hiljakselti, mutta puoli seitsemän jälkeen alkoi kunnon ukonilma ja vettä tuli taivaan täydeltä. En aivan ehtinyt sadetakin suojaan, joten hieman tuossa kastui. Onneksi oli melkoisen lämmin, niin pieni kosteus ei haitannut. Busseihin lastautuminen sujui ihmismäärään nähden sujuvasti, ja vaille seitsemän olin jo bussissa matkalla Hopkingtoniin, josta juoksu alkaisi jo 123. kertaa peräkkäin. Matka kesti reilun tunnin, ja just ennen perille saapumista söin evääksi ottamani leivän. Perille päästyä oli pieni siirtymä Athletes' Villageen, jossa oli pari suurta telttaa, joissa oli mahdollista lepäillä ennen lähtöä. Saatavilla oli myös vettä, urkkajuomaa, kahvia, bageleita ja banaaneja. Ja toki alueella oli kymmeniä ja kymmeniä bajamajoja, joista hakea helpotusta. Teltat olivat kahdeksalta alueelle ehdittyäni jo aivan täynnä, joten nautin kahvini seisaaltaan ulkona. Sade oli jo laantumaan päin, eikä haitannut ollenkaan. Siirtyminen lähtöalueelle oli oman lähtöryhmän osalta klo 0915, joten hyvin ehti käydä veskihommat hoitamassa. Yhdeksän jälkeen sitten ylimääräiset nuhruiset verkkarit pois ja kierrätyslavalle, ja odottamaan lähtöalueelle siirtymistä. Vartin yli yhdeksän päästiin aloittamaan reilun kilometrin matka, jonka aluksi ensimmäinen lähtöryhmä jaettiin vielä omiin väliaikaiskarsinoihin. Siitä lähdettiin sitten siirtymään lähtökarsinoittain, jotka menivät toki matkalla sekaisin - siirtymän aikana oli hyvä hieman hölkötellä ja lämmitellä, joten tuossa vaiheessa porukka hajosi lähtöjärjestyksen suhteen. No, varsinaisella lähtöpaikalla oli sitten aidatut karsinat, jonne porukka ohjattiin. Kello oli tuossa vaiheessa jo puoli kymmenen, eli eipä starttiin enää kauan ollut. Parit puheet järjestäjiltä, kansallislaulu ja kahden F-15 -hävittäjän komea ylilento, ja sittenpä oltiin valmiita. Eliitti starttasi matkaan klo 10, ja klo 10:02 olisi ekan lähtöryhmän startti. Sää oli tuossa vaiheessa jo kirkastunut eikä sateesta enää ollut tietoakaan, joten mukava juoksusää lopulta saatiin - jopa liian lämmin, parikymmentä astetta. Viimein kotvasen verran odotettu lähtölupa saatiin, ja eikun matkaan. Jokunen hetki meni ennen kuin pääsin lähtömatolle saakka, ja siitä kello käyntiin. Ekat sadat metrit olivat melko ruuhkaisia, mutta aika hyvin siinä pääsi omaan vauhtiin. Ekat kisat olivat alamäkeä, ja yritin pitää varani, ettei tulisi innoissaan aloitettua liian lujaa. Alamäen ansiosta syke nousi todella hitaasti, minkä toivoin auttavan koneen käynnistymisestä. Eka vitonen meni käsijarru päällä aikaan 20:34 (oman kellon mukaan), suunniteltua vauhtia. Huomioiden kaiken juoksuun valmistautumiseen vaikuttaneen hässäkän, en oikein uskonut että rahkeet riittäisivät ennätykseen, mutta ajattelin että menen ennätysvauhtia niin pitkään kuin jaksan, mutta en kuitenkaan siten että syke menisi liian aikaisin yli anakynnyksen. Alkukilometrien jälkeen pääsi melko hyvin keskittymään omaan juoksuun. Juomapaikkoja oli joka mailin välein, ja niiltä tulikin otettua vuoroin vettä, vuoroin urkkajuomaa. Vatsa oli matkaan lähtiessä hieman ärtynyt ja olo täysi, mistä syystä viivytin ekan geelin ottamista liki yhdeksään kilsaan. Hyvin tuo kuitenkin imeytyi, ei ongelmia. Toka vitonen täyttyi ajassa 20:28 ja kymppi siis noin ajassa 41:02. Olo oli tuossa vaiheessa hyvä: kilsavauhdin sai pidettyä 4:06-4:08 ilman puristusta tai sykkeen nousemista yläkynnykselle. Tiedossa toki oli, että ekan kympin jälkeen reitti tasoittuisi ja aina liki 33km saakka olisi edessä vaihtelevaa maastoa. Tästä syystä ajattelin, että yritän juosta sinne saakka enempi sykkeen mukaan ettei mopo keulisi liikaa. Mikäli voimia jäisi, voisi sitten viimeiset 8-9km mennä alamäkeen niin lujaa kuin mahdollista. No, kuinkas kävikään.. Kolmas vitonen meni aikaan 20:40, eli edelleen suunniteltua vauhtia. Olo oli edelleen hyvä, mutta ei niin hyvävoimainen kuin tässä vaiheessa tulisi olla, mistä syystä jätin kellon tuijottamisen vähemmälle ja menin tuntuman mukaan. Tästä johtuen vauhti hidastuikin siten, että neljäs vitonen vei aikaa 20:50. Puolimaraton täyttyi kuitenkin oman kellon mukaan karvan alle 1:27. Väli 20-25km vei 20:46, eli vielä oli pieni mahdollisuus ennätykseen olemassa, mutta oma fiilis alkoi tuossa vaiheessa olla se, että vauhti tulisi hiipumaan. Otin kolmannen geelin kilsalla 26, enkä tajunnut että edessä oli ylämäki. Ei kovin paha, mutta sen verran joutui vääntämään, että geelin jälkeen iski vasempaan kylkeen paha pistos, joka pakotti hidastamaan vauhtia. Tuo kilsa veikin aikaa liki 4:30, mutta tärkeintä oli että pistos hävisi vajaan kilsan aikana. Yritin hieman kuroa menetettyä aikaa kiinni, mutta ymmärsin heti ettei tämä onnistuisi ilman totaalikatkeamista. Kuudes vitonen veikin jo 21:30, joten ennätyshaaveet sai haudata. Vaihdoin mielessäni tavoitteeksi maaliin selviytymisen, ja tuossa vaiheessa oli vielä mukavasti hyvää kolmen tunnin alitukseen. Väli 30-33km oli jonkin verran ylämäkivoittoista, ja lopulta eteen tuli se kuuluisa Heartbreak Hill. Olin kartalta katsellut, ettei se kovin paha nyppylä ole, mutta oli siinä väsyneenä kiipeämistä. Jonkinlainen henkinen mäki se lienee myös, koska tiedossa on että sen jälkeen edessä onkin pääsääntöisesti alamäkeä kohti maalia. En vetänyt itseäni ihan piippuun mäkeen, ja sainkin ekaan alamäkeen pientä parannusta vauhtiin, mutta ei tuo parempi vaihe kestänyt kauaa. Vauhti putosi taas pian 4:20-tasolle, ja tuo vitonen vei lopulta 21:33. Viimeinen täysi vitonen, pääsääntöisesti alamäkeä, ei vaikuttanut pahalta. Vaan kun ei.. jaloissa olisi ollut alamäen ansiosta vielä hieman virtaa, mutta heti kun yritin nostaa vauhtia, alkoi kyljessä tuntua puristusta, eikä raastokykyä löytynyt niin paljoa, että olisin päässyt tuosta yli. Vauhti hidastuikin tasaisesti siten, että väli 35-40km vei jo 22:15. Aika luovuttanut olo tuossa vaiheessa oli, ja eipä olis maalin tarvinnut olla kovin paljoa kauempana, ettei olisi jäänyt matka kesken. Yleisön pauhu antoi kuitenkin sen verran tsemppiä, että pienen loppukirin saattelemana pääsin maaliin oman kellon näyttäessä nettoaikaa 2:58:30. Ja ihan karvan verran alle kolmen tunnin meni virallinen aikakin, mikä sai kyllä epäilemään tuota oman "nettoajan" paikkansapitävyyttä sillä ihan noin kauaa tuskin meni lähtömatolle pääsyssä. Sitä suuremmalla syyllä odottelin virallisia tuloksia, mutta odotus tosiaan jatkuu edelleen. Reipas positiivinen splitti tuli joka tapauksessa, puolikkaat oman kellon mukaan siis noin 1:27 ja 1:31:30. Maaliintultua saatiin mitalit kaulaan, ja vettä ja urheilujuomaa suuhun. Pienet eväspaketit oli myös tarjolla, ja kamat noudettuani läksin siirtymään kohti vaimon kanssa sovittua tapaamispaikkaa. Jalat olivat yllättävän ok, minkä arvelin johtuvan siitä, etten saanut lopussa kaikkea niistä ulos. Vähän sama fiilis oli Kempeleen maran jälkeen viime kesänä, kun siellä tuli vielä astetta pahemmin katkettua. Illalla tuli vielä sen verran pariin otteeseen käveltyä ja kaupunkia katseltua, että joku 54km tuli päivän aikana jaloiteltua. Summa summarum, yksi kokemus takana ja ihan positiivisissa tunnelmissa. Tapahtuma vaikutti huomattavasti Nykin maraa pienemmältä, ja toki se sitä onkin. Bostonissa juoksulla vain on syvempi historia, ja ihmiset vaikuttavat aidosti ylpeiltä tapahtumasta, mistä syystä jotain erikoista tapahtumassa on. Vuoden 2013 isku vaikuttanee ihmisten suhtautumiseen sekin. Kovin montaa maratonia ei ole vielä tullut juostua, mutta missään ei ole tullut noin paljon onnitteluja maratonista kuin eilen kohti majoitusta nilkuttaessani. Kirsikkana kakun päällä oli majoitukseen saapuessamme huoneen pöydällä odottanut kuohuviinipullo, jonka henkilökunta oli jättänyt jäihin odottamaan juoksijaa. Hyvin maistui.
  24. 3 points
    Ajoin autolla rauhallisesti Nilsiän keskustaan n. 10 km, joten se kävi lämmittelystä, kun aurinko paistoi. Oikeesti tuo eka pari kilometriä oli PK sykkeillä, niin se oli tämänpäiväinen lämmittely. Täytyy jatkossa lämmitellä oikeesti paremmin ainakin ennen kovempaa settiä. Lauantaina olis viimeinen kova treeni 2 x 3000 m ( n.4.00 min/km )/ pal. 5 min. joten täytyy siihen paremmin lämmitellä. Kuitenkin olisi tavoitteena juosta pari 3000 m coopperia peräkkäin .Seuraavan viikon lauantaina on sitten 5 km lappujuoksu.
  25. 3 points
    Keveitä jalkoja sinne nousevan auringon maahan. Tuon kuulokkeiden kieltäminen on kyllä julmuutta, mutta kaipa sitä pärjää ilmankin. Ja eikös ne omat ajatukset ole niitä juoksijan parhaita ystäviä 🙂 Tai sitten ei... Oliko se Haruki Murakami, kun kirjoitti, juostessa pitkää matkaa toistavansa mantraa mielessään ”älä ajattele”.
  26. 3 points
    Ei mielestäni. Erinomaista liikuntaa kuitenkin joka poiki myös mainion proosallisen matka/kisaraportin jota olisin jaksanut lukea sivutolkulla lisää. Kiitos siitä 🙂
  27. 3 points
    8,11 km ihanan lämpimässä kelissä pk-lenkura, jopa pieni vastatuuli tuntui mukavalta.
  28. 3 points
    Viikko 15: 60km / 42.2km pitkis - tiukka viikko oheistoiminnan suhteen. Viikonloppuna kuitenkin mara 3:00:20, eli kyllä syksyllä menee alle. Eipä tuokaan kauheasti jäänyt vajaaksi, ja kunnon suhteen olisi mennyt hyvin alle. Krampit tuhosivat juoksun ja taistellen nyt sitten noin. Pari lepoviikkoa, sitten taas treeniä. Olisiko suosituksia miten välttää krampit?
  29. 3 points
    Lenkkejä on taas nyt reilun viikon saanut tehdä ja tälle viikolle kilometrejä taitaa tulla jo sellaset 55 ainakin. Kopioin alle suoraan omasta facebook-päivityksestäni tarinan siitä, mitä tässä talven ja kevään aikana on oikeastaan ollut meneillään: -- Kertomus Suomalaisesta terveydenhuollosta. Viime vuonna marraskuuun 14. päivä menin lääkäriin näyttämään kaulalle ilmestyneitä patteja. Olivat siinä pari kuukautta köllötelleet. Lääkäri tuumasi, että hyvänlaatuisia lienevät, mutta lähetti labraan ja ultraan. Ultrassa kaksi päivää myöhemmin, eli lauantaina, röntgenlääkärin naama meni mietteliääksi. Suurentuneita imusolmukkeita molemmin puolin kaulaa niskasta soliskuoppiin asti. Vielä samana iltana puhuin työterveyslääkärin kanssa puhelimessa. Kiireellinen lähete Peijakseen. Maanantaina soitin Peijakseen. Apotti on ja kaikkea sellaista muuta, pääsee sitten joskus, eli ei lähiaikoina. Soitin työterveyteen, sain siellä lähetteen ohutneulabiopsiaan. Alettiin puhua jo lähes varmoina diagnooseina joko lymfoomasta tai sarkoidoosista ja siitä, kuinka jotain hoitoja on varmaan nyt sitten tulossa. Ohutneulanäytteen tulos lopulta puhdas. Se ei kuitenkaan voi antaa kuin suuntaa antavan tuloksen. Negatiivinen ei ollut varma. Seuraavaksi sisätautilääkärille, keuhokuvaan ja korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärille. Ei selitystä. Jäätiin odottamaan Peijasta. Peijakseen pääsin helmikuussa. Lisää verikokeita (14 putkiloa) ja uudet ultrat. Ultrassa taas lääkärin naama meni vähän mietteliääksi. "Onhan näitä möllyköitä täällä...". Autossa kotiin ajaessa soi Tears in Heaven. Maaliskuussa sain lähetteen Kirurgiseen sairaalaan, johon pääsin taas uuden erikoislääkärin luo seuraavalla viikolla. Tehtiin päätös koko imusolmukkeen poistamisesta. Leikkurin pöydälle seuraavalla viikolla. Tänään, kaksi viikkoa tuosta leikkauksesta ja lähes 5 kuukautta ensimmäisestä lääkärikäynnistä sain vihdoin puhelun: "PAD:ssä nähdään parakortikaalista hyvälaatuista hyperplasiaa. Lymfoomalle ominaisia piirteitä ei tule esiin. EBER ja IgG4 värjäykset negatiiviset. Löydökset hyvälaatuisia, ei tarvetta jatkotutkimuksille eikä seurannalle." Tän 5 kuukauden aikana olen uinut melko syvissä vesissä. Kuvittelin, että jos lääkäri ääneen jonkun vakavan sairauden diagnoosin mahdollisena sanoo, on se jo todella varma. Kuvittelin, että lääkäri ei koskaan pelottele ketään turhaan. En halua tällä päivityksellä kritisoida terveydenhuoltoa. Haluan sen sijaan kiittää kaikkia niitä lääkäreitä ja hoitajia, jotka suhtautuivat asiaani vakavasti ja ammattitaidolla. Lisäksi haluaisin sanoa, että arvostakaa terveyttänne. Se ei ole itsestäänselvyys, mutta loppujen lopuksi millään muulla kuin sillä on melko vähän väliä. Pitäkää huolta itsestänne. Meillä on vain tämä yksi elämä. -- Eli semmosta. Onneksi tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Tämä, pari flunssaa ja vatsatauti ovat syöneet talven ja kevään ajalta treeneistä pois viikkoja. Kunto ei ole ainakaan sen kovempi kuin vuosi sitten, mutta terveys on tallella ja kuten todettua, on millään muulla oikeastaan aika vähän väliä. Huomenna pitkikselle! Ehtiihän niitäkin tässä vielä muutaman juosta onneksi, eli eiköhän se maraton maaliin tule klinkattua, jos ei nyt mitään ihmeellistä ennen kisaa tai sen aikana tapahdu.
  30. 2 points
    Tiistai 16.4.2019 Pyöräilyä 34 km/60:36 min, @33,7 km/h, avg 125. Kevyttä pyöräilyä harjoitusvastuksella. Punttitreeni 30 min. Pyöräilyn lämmöillä hetki tehokasta rautojen heiluttelua.
  31. 2 points
    Kajjjaanista? Kappas vaan. Niin minäkin. Tuolta Vaaralta lähti laskettelu-ura 1970- luvun lopussa liikkeelle. Sitä 4.2km kuntorataakin tuli joskus juostua ja Mustalle / Haukilammelle (?) hiihdettyä pikkupoikana. Ei mahda noita latuja enää olla. Hyppyrimäkikin purettiin. Pekka Suorsa oli aikoinaan paikallinen sankari. Tapio Räisästä unohtamatta.
  32. 2 points
    Vanha tarina sosialismista ja ”meillä taitaa olla yhteinen lompakko” ajatusmaailmasta... "Erään yliopiston taloustieteen professori totesi taannoin, ettei ollut koskaan reputtanut yhtään opiskelijaa, mutta sitten reputtikin kokonaisen vuosikurssin kerralla. Kyseinen vuosikurssi oli inttänyt, että sosialismi toimii ja siinä kukaan ei olisi köyhä eikä kukaan rikas, vaan tasa-arvo vallitsisi. Professori sanoi siihen opiskelijoille: "OK, kokeilkaamme sosialismia tällä vuosikurssilla. Kaikista arvosanoista lasketaan keskiarvo ja jokainen saa saman arvosanan, jolloin kukaan ei saa hylättyä ja kukaan ei saa vitosta." Ensimmäisen välitentin jälkeen arvosanoista todellakin laskettiin keskiarvo ja jokainen sai nelosen. Opiskelijat, jotka olivat päntänneet kovasti, olivat tuohtuneita, kun taas vähän lukeneet opiskelijat olivat iloisia. Toisen välitentin lähestyessä ensimmäiseen vähän lukeneet opiskelijat pänttäsivät vielä vähemmän ja paljon päntänneetkin halusivat päästä vähällä, joten hekin lukivat vähemmän. Toisen välitentin keskiarvo olikin vain kakkonen, eikä kukaan ollut enää iloinen! Sama meno jatkui ja kolmannesta välitentistä jaettiinkin jo kaikille hylätyt arvosanat. Tenttien jatkuessa arvosanat eivät enää parantuneet, mutta kinastelu, syyttely ja nimittely sen sijaan lisääntyivät ja johtivat yleiseen pahaan mieleen ja kenenkään haluttomuuteen opiskella muiden hyväksi. Suureksi yllätyksekseen opiskelijat saivat kaikki vuosikurssista hylätyn ja professori kertoi, että myös sosialismi epäonnistuu aina lopulta, koska silloin kun palkinto on suuri, onnistumiseen vaadittava työmäärä on myös suuri, mutta kun valtio ottaa palkinnon pois, niin kukaan ei enää yritä tai edes halua onnistua. Tarinaan liittyy viisi opetusta: 1. Köyhiä ei voi rikastuttaa köyhdyttämällä rikkaat lainsäädännöllä. 2. Mitä yhdelle annetaan ilman työntekoa, sen on jonkun muun täytynyt työllä tehdä. 3. Valtio ei voi antaa kenellekään mitään, mitä se ei ensin ottanut pois joltain toiselta. 4. Varallisuutta ei voi monistaa jakamalla sitä. 5. Kun puolet ihmisistä ajattelee, ettei heidän tarvitse tehdä töitä toisen puolen huolehtiessa heistä ja kun toinen puoli ajattelee, ettei heidän kannata tehdä töitä, koska joku muu saa siitä hyödyn, niin se on minkä tahansa kansakunnan lopun alku."
  33. 2 points
    Jaan nyt ohjeita: Kepulle vinkki: valitkaa Katri Kulmuni puheenjohtajaksi ja Annika Saarikko eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Demareille vinkki: valitkaa Jutta Urpilainen komissaariksi ja Antti Lindtman joksikin ministeriksi, jotta hän olisi ikään kuin valmiina, jos Rinne mokaa asiat Kokoomukselle vinkki: 2023 vaaleihin asetettava ison vaalivoiton tavoite. Antti Häkkänen puheenjohtajaksi ja Elina Lepomäki vastaamaan talouspolitiikasta RKP:lle vinkki: valitkaa Anders Adlercreutz puheenjohtajaksi Vihreille vinkki: valitkaa Maria Ohisalo puheenjohtajaksi Vasemmistoliitolle vinkki: keskittykää pätkätyöläisiin, joiden asiaa eivät demarit tai ay-liike aja. Sitten Li saa kannatuksenne nousuun Sinisille vinkki: yhdistykää Keskustaan Perussuomalaisille vinkki: nauttikaa kun voitte, kannatus tulee taas sitten alas Liike Nytille vinkki: lopettakaa se höpinä siitä, että teemat päätetään netissä huutoäänestyksellä. Se ei ole edustuksellisen demokratian tarkoitus KD:lle vinkki: Jo Jeesus otti viiniä, joten relatkaa vähän. Essayah pärjäsi hyvin, mutta tarttisi ehkä pari terävää baaritiskillä Paavolle vinkki: jää eläkkeelle! Edelleen veikkaan hallitukseksi SDP, kok, vihr., rkp. Tuon hallituspohjan ennustin kaksi vuotta sitten.
  34. 2 points
  35. 2 points
    No nyt ymmärränkin miksi kepulaisena ei oikein kule noissa :) :) Ja vakavemmin sanottuna, noilla asioilla ole vitunkaan merkitystä.
  36. 2 points
    maraton-lautapeli vuodelta 1925 http://www.doria.fi/handle/10024/158441
  37. 2 points
    Maratonin sponsorilla, LIDL:llä, oli maaliskuussa kilpailu, jossa Instagram-kuvan lähettäneiden kesken arvottiin osallistumisoikeuksia. Minä ostin postikortin, johon kirjoitin kaunokirjaimin: Osallistun tällä kortilla kilpailuun. Sähköpostiin tuli viikon päästä meili: Onnea voittajalle! Vuosi alkaa siis kilpailuvoittoisesti, kun sunnuntaina tuli jolkoteltua jo yksi maratoni. Mitenköhän tässä treenaisi maratonien välissä, se on vielä epäselvää. Eiköhän se vastaus löydy täältä arkistojen kätköistä.
  38. 2 points
    8,87 km, 666 poltettua kaloria. Ihanan keväinen ilma, kesätrikoot ja kesälippis! 🙂
  39. 2 points
    12.4.2019 perjantai Lepo 13.4.2019 lauantai Vimpelinvaaralla kotikonnuilla nousumetrejä hankkimassa lasketellurinnettä ylös alas. 10,42 km, @2:00'28, bpm 144 ja nousumetrejä 1037. Yhteenä 18 kertaa piti rinne kavuta ylös niin sai tonnin ja rapiat täyteen. Ekaa kertaa oli sauvat käytössä ja kyllähän ne helpottaa nousua kummasti ja mukavasti saa myös yläkroppaa aktivoitua. 14.4.2019 sunnuntai Hölkkä auringon paisteessa 22,5 km, @ 2:20'33, bpm 146. Ekat 10 km emännän tahtiin hölkäten n. 135 keskisykkeellä ja 6'40 min/km keskarilla ja loppu ittekseen omaa vauhtia. 15.4.2019 maanantai Polkuhölkkä melkein täysin sulilla poluilla! 7,6 km, @55'49, bpm 144. Oikein rauhallinen palauttava polkuilu kelistä nauttien. Lenkin jälkeen päälle kotona voimistelurenkailla jumppaillua 30 min.
  40. 2 points
    Hah. Tuli vahingossa luettua ja tykkäilltyä päivyriäsi vuodelta 2013. Ihmettelin että onpa hiljaiset vauhdit ja iloitsin jo että minähän se olenkin kovassa kunnossa kun vmaksiin vertaa🤦‍♂️
  41. 2 points
    VK2@10km@45min45sek@153 + PK@6,33@37min33sek@5min56sek@130 Kotiovelta matkaan vähän ripeämpi lenkki mielessä. Oli todella helppoa joten annoin mennä. Jossain 5-6 km kohdalla katselin kellosta 4min30sek vauhteja ja päätin kymppiin asti juosta. Ei tuo helposti tullut mutta ihan hemmetin paljon paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Tämä siis ottaen huomioon etten ole juossut säännöllisiä VK-treenejä tammikuun puolivälin jälkeen. On kyllä hieno fiilis. Tuo + PK on paluuköpöttely kotiin.
  42. 2 points
    Se taitaa olla sitten kisaraportin paikka. Koitan tässä samalla palauttaa nestetasapainoa itse hankituilla tuotepalkinnoilla. Aamulla herätys siinä yhdeksän pintaan ja rauhallinen aamu. Päädyin syömään aamupalan kahdesti ja vielä pari ruisleipää kun jännitin että olisin syöny liian vähän. Sitten varusteet kasaan ja klo 11.40 kohti kisapaikkaa. Kisapaikalla ihmettelyä ja yleistä pyörimistä. Juttelin tovin @GrigoriSoiroskanssa ja sitten autoon valmistautumaan. Meillä oli sattumoisin autot ihan vierekkäin 🙂 Keli vähän hirvitti, mutta laitoin kuitenkin shortsit jalkaan. Seuraavaksi varustekassi säilytykseen ja lämmittelemään. Tein noin 10min lämmittelyt ja sitten viivalle. Lähtöpaikalla juttelemaan tuli vielä Petri Saavalainen ja @Baltsu. Lähtölaukaus ja liikkeelle. Alkuun kiihdytys ja sitten tasasin tahdin sinne 4.10 tienoille. Siinä porukassa mentiin ja painoin ensimmäisen väliajan joka näytti 5.10. Säikähdin että mitä hittoa, en mä nyt näin hiljaa aloittanut. Sitten tajusin että kilometrit oli merkitty erikseen kympille, puolikkalle ja maratonille. Olin napannu väliajan puolikkaan kilometri merkistä. Ajattelin että alotan rauhallisesti sinne 4.15-4.20 väliin. Se onnistui hyvin ja kahden kilometrin kohtaan tultiin ajassa 8:35. Juottopisteitä oli 3,6km välein ja olin suunnitellu ottavani 5 geeliä yhden aina 7km välein. Se oli toiminu hyvin sillä 40km pitkällä lenkillä. Olin päättänyt että sykkeitä en seuraa koko juoksun aikana ja kilometrit painan mittariin sen mukaan kun ne on merkitty reitille. Tämä siksi, että jos mittari alkaa näyttää pidempää tai lyhyempää matkaa niin väliajat on sitten mitä sattuu. Viiteen kilometriin tultiin ajassa 21.15. Olin kirjoittanut viimeisen geelin taakse väliajat 5km välein 4.12 alkuvauhdilla ja puolivälin jälkeen 4.15 vauhdilla. Alkuun pidin geelejä spybeltissä, mutta ensimmäisen geelin jälkeen pidin geelinippua kädessä. Siitä oli hyvä tarkistaa että ollaan aikataulussa. Hiljaisen alun jälkeen oli tarkoitus kiristää matkavauhtiin, eli 4.12. Ensimmäisen juottopisteen jälkeen tahti rupesi hieman hidastumaan niin vaihdoin edellä menevän peesiin. Kun reitti kääntyi takaisinpäin niin siinä tuli kaksi alamäkivoittoista kilometriä jotka meni 4:08 ja 4:09 vauhdilla. Ilmeisesti kilometrimerkit ei ollut ihan kohdillaan kun nappasin tuohon väliin mittariin 3:57 ja 4:19 kilometrit. Oma vauhti pysy mielestäni tasasena ja siltä se näytti suhteessa muihinkin. Mittari näytti kuitenkin ihan ihme kilometriaikoja. Tuo oli oikeasti tosi rasittavaa. Sama touhu jatku pitkin matkaa. Jossain vaiheessa koitin muuttaa sykemittarin asetuksia automaattisiin kierroksiin, mutta kun en muistanut miten se tehdään niin jätin väliin. En halunnu sitä riskiä että sammutan koko mittauksen. Silloin ei olisi mitään hajua kokonaisajasta. Niinpä päädyin seuraamaan koko loppumatkan vain kilometrin keskitahtia. Kuitenkin nuo "väärin" merkatut kilometrit ärsytti. Ihan kuin joku olis ajanu polkupyörällä ja tiputellu merkit paikoilleen. Kympin väliaika oli 42:09, eli hyvin oltiin aikataulussa. Ensimmäiseltä kierrokselta tulin oman juoksuryhmän kärjessä. Kirosin siinä mielessäni, että soolonako tässä pitää juosta loppuun. Edessä menijä oli lähes minuutin karkumatkalla, mutta onneksi takaa innostuttiin juoksemaan mut kiinni. Taas oli tuuliselle pätkälle peesiä tarjolla. Tietysti siinä yleisöstä innostuneena tuli juostua 4:06 kilometri, mutta sen jälkeen taas seuraavat sinne 4:12-4:15 väliin. Peesissä koitin juosta tasaista vauhtia ja mahdollisimman suoraan. Jos edessä menijä kiihdytti niin tarkistin vain oman vauhdin ja jatkoin sitä ellei siinä ollut korjattavaa. Väliajat näytti taas ihan sekoja. Esimerkiksi 13km oli mittarin mukaan 3:58 vaikka juoksin 4:14 vauhtia. Kilometri oli 60m liian lyhyt. Meno jatkui tasaisena ja 15km tuli täyteen ajassa 1:03.12 eli 12sek 4:12 mukaan laskettua vauhtia hitaammin. Se oli ihan ok, koska tuo 4:12 oli pyöristetty tavoitevauhti. Tässä vaiheessa @Tumpelo veti letkaa ja tulin siinä perässä. Tammiston puoleinen suora loppuun ja taas alamäkivoittoisesti takaisin. Alamäkeen rullasin kevyesti 4:03 ja sitten taas 4:11 kilometrejä. 20km tuli täyteen ajassa 1:24.19. Laskeskelin päässä että se on ihan passeli n. 1:29 puolikas. Olisko puolikas ollu jotain 1:28:58. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä meitä oli 4 hengen porukka kasassa. Itse tuon porukan viimeisenä. Yksi oli näköetäisyydellä, mutta muut 4sek sisällä. Taas peesissä. Siinä sitten mentiin 4:07 ja 4:18 välisiä kilometrejä. Kilometrimerkinnät oli mitä sattuu. Kilometrit 23, 24 ja 25 oli Garminin mukaan 0,83, 1,16 ja 0,94 pitkiä. Noistahan saa kierrosajoiksi 3:31, 4:54 ja 4:02. Ihan syvältä. Juokse siinä sitten tasaisesti. Tammiston puoleisella suoralla @Tumpelo veti letkaa ja tulin perässä. Alamäkeen rauhallisesti 4:10 kilometrejä, Tumpelo ilmoittaa ettei kulje joten menen vetämään. 30km tulee täyteen ajassa 2:06.33. Ollaan siis 57sek edellä 3h alitusta. Jalat tuntuu hyviltä. Tasaistä juoksua, takareisissä vähän tuntemuksia muttei mitään pahempaa. Viimeiselle kierrokselle lähdetään 4:10 vauhtia ja meidän porukka on kutistunut kahteen juoksijaan. Heitän mukana olevan spybeltin @ForrestGlle. Ajattelin etten kanna mitään turhaa mukana viimeisellä kierroksella. Samalla otan viimeisen geelin. @ForrestG muuten vähän säikäytti kun huusi puolikkaan kohdalla että oon noin reilun minuutin tavoiteaikaa edellä. Taisin huutaa takaisin että mitä v***. Hieman myöhemmin tajusin että olin verrannut sitä omaan tavoitevauhtiin 1:29 kun Harri taisi tarkoittaa 4:15 tahtia. Kerran taisin myös heittää juomamukin melkein päälle. Pahoittelut jos näin kävi ☹️ Tässä välissä on ehkä hyvä mainita noista juottopisteistä. Yhdellä pöydällä ei ollut kukaan antamassa juomia ja kahdella muulla tytöt puristi turhan jämäkästi mukeista. Tuntu että puolet sisällöstä kaatu heti kun otti mukin. Ihmettelen jos eivät kastelleet vaatteitaan siinä samalla. No sitten sille viimeiselle kierrokselle. Tässä vaiheessa olin saavuttanut edelle menevän selän. Kun oltiin juostu pari kilometriä niin siirryin vetämään. Edessä ei näkynyt muita kuin kierroksella ohitettavia eikä takaa ollut enää tulossa apuja. Loppu meni siis ihan soolo juoksuksi. Tuijotin vain kierrostahtia ja annoin mennä. Jalat oli edelleen suht ok eikä pahemmin väsyttänyt. 33km kohdalla juoksin vielä 4:14 kilometrin, mutta sitten alkoi alamäki. Seuraavat kilometrit: 34km 4:19 35km 4:20 Tässä vaiheessa muistan laskeneeni että olisin vielä minuutin edellä. Että vauhti voisi olla 4:25 ja silti 3h alitus olisi mahdollinen. Uuteen ennätykseen olisi vielä senkin jälkeen 3min pelivaraa. 35km tuli täyteen ajassa 2:28.22. Eli oikeasti olin 56sek edellä. Tosin kilometri oli 60m liian pitkä, eli siitä voisi tulla n. 15sek lisää aikaa. Ainut ongelma oli se, että tässä vaiheessa tultiin sille selvälle vastatuulipätkälle eikä nyt olisi yhtään vetoapua tarjolla. 36km 4:31 37km 4:41 38km 4:21 Loppu olisi alamäkeä, mutta kello näyttää 2:41.44. Oon 22sek aikataulua edellä, mutta siitä ei ole oikeasti mitään hajua. Olin suunnitellut että lasken 35km jälkeen jokaisen kilometrin kohdalla paljon aikaa on jäljellä, mutta ei se onnistu. En edes yritä koska kaikki on jo pelissä. Oon tosi tyytyväinen ettei jalat nyt hyytynytkään kuten aikaisemmin. Jalat kangistuu, tuntuu pohkeissa, mutta ei tule seinää vastaan. Ehkä vielä on mahdollisuuksia. Ei mitään tietoa tilanteesta. 39km 4:36 -1sek Alamäessä askel ei enää rullaa. 2:46.21 ja 1sek edellä aikataulua 40km 4:37 +22sek Aikaa mennyt 2:51.00 ja 22sek jäljessä. Alkaa tuntua pahalta. Ei pääse yhtään kovempaa kun jalat tuntuu tönköiltä. Kun hiekkapätkä alkaa olemaan ohi ja käännytään ylämäkeen niin alkaa oksettamaan. Ensimmäinen oksennus tulee lennosta. Koitan jatkaa juoksua ja syljen ulos kaiken suuhun nousevan. Maha kramppaa ja pitää pysähtyä oksentamaan. Tuntuu että kaikki se vähä mitä mahassa on tulee ulos. Jatkan matkaa vielä pari kertaa vauhdissa oksentaen. Tuntuu että sitä oksennusta lentelee ympäriinsä. Pyyhin vain naamaa puhtaaksi ja syljen minkä ehdin. Tuohon touhuun tuhrautu vajaa puoli minuuttia. Onneksi jalat kuitenkin toimii ja pääsen taas kiihdyttämään vauhtiin. Mahakin tuntuu olevan tyytyväinen. 41km 5:06 2:56:07 +1.13 Sitten vain tiukasti kohti urheilukenttää. Ei tässä alle 3h mennä, mutta ennätystä ollaan tekemässä. 42km 4:15 3:00.22 +1.12 Sitten vain loppukiri. 42.2km 3:01:13 Maalissa sitten suoraan tonttiin. Vasemman jalan lähentäjää alkaa vetämään suonta niin paljon etten pääse nousemaan ylös. Lopulta @ForrestG ja Juhani Meskanen nostavat ylös maasta. Siihen on sitten tulossa pari henkilöä ensiavusta. Laittavat tuolille istumaan. Juon urheilujuomaa ja syön banaanin. Laittavat avaruushuopaa jaloille ja rupeavat puhumaan että vievät kohta ambulanssiin. Koitan siinä toppuutella, että kyllä tämä tästä. Jalat vaan kramppaa, että ei tarvi viedä minnekään. Tovin siinä istun ja sitten päästävät menemään. Melko pian on palkintojenjako ja käyn pokkaamassa M40 sarjan kolmannen palkinnon. Eihän se 3h mennyt nyt rikki, mutta ennätys sentään tuli. Tämä taisi olla myös helpoin maraton tähän asti, että ei tarvinnut kantata ihan huolella. Vielä pitää siis ulkoilla ennen kuin ansaitaan perusterveen paperit. Ja se syke, keskisyke 157 ja maksimi 165. Eli ei tarvinnu edes ajaa konetta laikka punasella. Kiitos kaikille kannustuksesta ja mukana elämisestä! Kuva @Baltsu Kuva @Pantse Kuva @Runningidiot Kiitos kaikille kuvista! Ai niin, @Don_Valido pisti viestiä että saan yhden viikon vapaata ja sitten taas jatketaan treenejä.
  43. 2 points
    Elämäni juoksu tämä oli, kiitos ruiskarhu! Keli oli mainio, sekä kuntopiikki osui juuri hyvään aikaan ja hyvä porukka missä laiskotella tuulensuojassa. 8km kohdalla mietin tosissani keskeytystä, kun tuntui niin ilkiältä ja matkaa oli vielä oli edessä. Otin geelin ja mutustelin sitä suussa hyvin pitkään. Sain onneksi aivot uskomaan että nyt tulee lisää virtaa ja se pahin olo sitten katosi. Olen kyllä lapsellisen onnellinen tästä ajasta, ei ollut minulle helppo raja tämä. Onneksi sain sen nyt juostua, kun tuota ikää tulee vain jatkuvasti lisää ja jossain vaiheessa se väkisten alkaa näkymään.
  44. 1 point
    jep..ei varmaan huonoo tee noi akilles jumpat..kiitos.👍
  45. 1 point
    Harva kai noin kevyillä kengillä lenkkejä juoksee, mutta jos siihen on tottunut niin se voi olla hyvä juttu. Ja eihän noissa ihan ohuet pohjat taida olla.
  46. 1 point
    Tikkurilassa oli maantiejuoksun SM-kisat ja mielestäni huomionarvoisin seikka on tuo naisten tason nousu. Pronssiin oikeuttavat tulokset vuosina 2016, 2017, 2018 ja 2019 1.19.22, 1.21.09, 1.20.10 ja 1.17.55 Kymmenennen tulokset vastaavasti 1.30.19, 1.27.47, 1.23.39 ja 1.22.40 Miesten puolella nuo tulokset taas on pysyneet aikalailla samalla tasolla viime vuodet, mutta tulostason valossa miesten juoksu on siltikin naisia kovatasoisempi. Kiinnostavuutta lisäisi vielä kun nämä lyhyempien matkojen juoksijat innostuisivat osallistumaan näihin kisoihin (Camilla Richardsson, Kaisa Tyni, Janica Rauma jne.). Miehissähän paremmin mailerina ja estejuoksijana tunnettu Granberg vei tänä vuonna ensikertalaisena mestaruuden.
  47. 1 point
    Juoksu 5 km. Ensimmäinen juoksu joulun jälkeen. Maltoin kerrankin aloittaa maltillisesti ja jalat toimivat hyvin.
  48. 1 point
    Lauantain Spring maratonin puolikas toteutui tuon viime viikkoisen suunnitelman mukaan, lähdin sykkeiden mukaan vetämään maravauhtista reeniä, lopputulemana 01:37:17, 4:36 min/km, ks 166 Tämä oli kyllä iso helpotus viime viikon perjantain maravauhtisen 15km:n sykepomppauksen jälkeen, siis että nyt sykkeet pysyi VK-alueen puolivälissä koko ajan. Varmaan pe-la yön 12 tunnit unet auttoi saamaan ropan takaisin normaaliin olotilaan. Eli sykkeiden puolesta uskaltaa lähteä Lontoossa 4:30-4:35 vauhtia. Jalat saattaa olla eri mieltä, ne rajoittivat vauhtia eniten nyt Springissä, tuntui että niiden takia ei olisi paljon kovempaa päässytkään. Kyllä täytyy vaan uskoa että parin viikon keventely ja hierojalla käynti tekee taas tehtävänsä. Viikko 15 Ma Spinning 20,00 km 0:43:50 27,4 km/h ks 129 Ti Lepo Ke Juoksu verr + 2km VK1 + 6x400m ylämäkiveto + verr yht 13,60 km 01:27:31 06:26 min/km ks 143 To Lepo Pe Juoksu PK koirankusetus-hökä-lenkki 4,83 km 00:35 7:22 min/km ks 122 La Juoksu verryttely 2,28 km 00:15:20 6:43 min/km ks 135 HSM puolimara 21,1 km 01:37:17 4:36 min/km ks 166 Su Juoksu palauttava koirankusetus- ja äänestyslenkki PK 10,40 km 01:13:47 7:05 min/km ks 120 Yhteensä reeniä 5h53min josta juoksua 5:09:32 ja 52,30km
  49. 1 point
    Pikainen visiitti työmaalla ja sen jälkeen poluille pitkiksen merkeissä. Pitkiksen juokseminen tuolla lähimetsässä tarkoittaa sitä, että joutuu kyllä menemään enemmän tai vähemmän samoista paikoista useampaan otteeseen. Valitsin reitin taas siten, että matkan varrelle osui mahdollisimman paljon mäkiä. Lenkin loppupuolella alkoi olemaan energiat aika vähissä ja kuumakin pääsi tulemaan. Mulla oli päällä tuo compressportin ohut tuulitakki joka oli vähän turhankin lämmin. Loppulenkistä takin hiha oli värjääntynyt valkoiseksi, liekkö tuo sitten hien mukana tullutta suolaa? Kädellä pyyhkäistessä se valkoinen lähti pois. 30km@7.11 keskisyke 138 nousua 750m. viikon juoksukilometrit: 79.1km aikaa kului 8 tuntia 39 minuuttia. Nousumetrejä 1590m. Hyvä viikko treenien puolesta. Töitä tulee tehtyä vähän liikaa, mutta köyhän yrittäjän on pakko takoa silloin, kun löytyy lattioita tai seiniä pinnoitettaviksi.
  50. 1 point
    Ohoh, eilinen on jäänyt kirjaamatta 😯 Lauantaina siis 11.20km@5:47 keskisyke 143. Ei niin kevyttä menoa, mutta eipä sitä voi odottaakaan, kun tekee seitsemän päiväistä työviikkoa. Henkinen kuorma on ollut jotenkin käsin kosketeltavaa. Tänään piti mennä poluilla pitkään, eli 3.5-4 tuntia, mutta, kun päivä oli täynnä kaikkea menoa, niin pitkis typistyi 2 tuntiin ja 36 minuuttiin kotipolkuja jolkotellen. Juoksu tuntui todella kevyeltä ja keväiset polut innostivat nautinnolliseen polkurymyämiseen. Vettä vihmoi ja välillä tuli räntää, meikäläisellä oli shortsit jalassa. Ei päässyt kylmyys kuitenkaan yllättämään. Nousua kertyi huimat 444m. 22.20km@7.04 keskisyke 135. Viikon kilometrit 70.2 aikaa kului 7tuntia 46 minuuttia. Nousua 1189 joka on tälle vuodelle ennätyksellinen määrä, nyt koitetaan vähän keräillä noita nousumetrejä. Karhunkierros on jo ihan nurkan takana. Vähän taisi jäädä viime tinkaan tämä nousumetrien keräily.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy