Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 29.12.2018 in all areas

  1. 29 points
    No on tosiaan Jaskalla ny vaikiaa. Tuosta voi vielä toki vaikka voittoon kääntää, mutta kyllä X-Caliber saa pitää SE tulokset vähintäänkin ansaitusti. Pakko myöntää, että hullaannuin sen rikkoutuvan "ilman muuta", mutta tämä olikin hyvä näpäytys. 😉 Nää on kivoja kisoja seurata, jos saan +20 peukkua tähän kommenttiin niin lupaan tulla juokseen +200km v.2020. Enempää en lupaa, eikä oo rahkeitakaan. 😅
  2. 28 points
    Helsinki Spring Marathon 2019 -raportti eli Miten kolmekymmentä vuotta juoksua harrastanut pärjäsi elämänsä kolmannella maratonilla Junassa istumapaikkakseni oli merkitty numero 52. Helsingin Olympialaisten vuosi, ilahduin. Se ei voi tarkoittaa muuta kuin onnea maratonille! Puolentoista tunnin matka kului katsellen keväisen karuja maisemia ja kanssamatkustajia. Tyttö vieressä multitaaskasi: taivutti ripsiä sylissään avonainen Michelle Obaman elämäkerta ja toisessa kädessä älypuhelimen somekeskustelu. Käytävän toisella puolella neulottiin ja naposteltiin pensasmustikoita ja kinkkua. Riihimäen kohdalla kävin vessassa ja vaihdoin päälle juoksuasun. Hetken mietin, että jos jättäisi puhelimen talvitakin taskuun. Juoksisi vain pitkän lenkin, ei sen enempää. Pasilassa vaihdoin lähijunaan. Lattialle oli tallottu Paavo Arhinmäen vaalimainos. Asemalta kävelin opeltua reittiä kisapaikalle. Näyttö baarin seinässä kertoi ilman lämpötilaksi seitsemän astetta. Hain juoksunumeron, tarkastin tavarasäilytyksen sijainnin ja maalialueen. Söin banaanin. Yritin löytää koulurakennukseen, jonka pukuhuoneet oli varattu juoksijoiden käyttöön. Koulun ovi oli kiinni, mutta viereinen kirjaston ovi oli auki. Kirjastossa oli koululaisten taidenäyttely. Kukka-asetelmia, pöllön lento kuun editse, haikara muuttomatkalla. Kiinnitin kilpailunumeron rintaani. Hyllyssä oli Baba Lybeckin kirja Habaa. Maalialueelle oli jo kerääntynyt juoksijoita. Paidoissa luki juostut maratonit: Los Angeles, New York, Abu Dhabi, Tallinna, Tukholma. Nyt muistetaan ottaa eka kierros rauhallisesti, sanoi joku, eikä lähdetä hätiköimään niin kuin Raatteella. Moni juoksija näytti tuntevan kanssakilpailijansa. Itse tunnistin kasvoista vain yhdet: ruskettuneen, lettipäisen naisen. Muistin naisen ensimmäiseltä maratoniltani. Älkää eksykö, toimitsija joukon edessä sanoi ja alkoi laskea sekunteja. Sitten pamahti. Aloin juosta. Tai lönkytellä. Porukkaa lappoi ohitseni, katselin selkiä. Ja päitä. Vanhemmalla miehellä oli virkattu myssy päässään. Samanlainen myssy oli ohittanut minut ensimmäisellä maratonilla: 40 kilometrin kohdalla. Odotas vaan, kun vauhtiin päästään, päätin. Reitti kulki omakotitaloalueen lävitse joelle. Olin kahdesti elämäni aikana asunut lähitienoilla, mutta nämä tiet olivat vieraita. Sillalta reitti ei kääntynyt joenrantaa, edellissyksyiselle lenkkipolulleni, vaan pellonlaitaan. Ilman täytti keväinen liverrys, leivon laulu. Tie oli suora ja pitkä, ilma seisoi paikallaan. Neljä kilometriä, kertoi kyltti tien laidassa. Vasta neljä, huomasin ajattelevani. Onkohan maratonjuoksu aina tällaista, mietin. Kun saa juosta pitkiä lenkkejä, silloin kun itselleen parhaiten sopii, on helppo kuvitella itsensä kiitämässä maratonilla, niin iloisesti askel nousee. Mutta maratonilla tilanne on toinen: ajoitus on aina väärä. Alla on huonosti nukuttu yö, paikasta toiseen siirtymisen stressiä eikä kunnon ajoituksestakaan ole varmuutta. Sitä vaan laitetaan askelta toisen eteen, työnteon maku suussa. Olin etukäteen päättänyt, että katson kelloa ensimmäisen kerran, kun matkasta on kolmannes takana. Toisen kierroksen lähestyessä en malttanut olla kaivamatta puhelinta taskusta. Näyttö oli pimeä. Oliko akusta virta loppunut? Sain puhelimen virkoamaan. Olin ennätystä hieman jäljessä. Vauhtia tasaisesti kiristämällä asia olisi korjattu. Tosin kumpikaan edellisistä maratoneista ei ollut loppuun asti nousujohteinen. Väki harveni. Juoksijoita lönkötteli kolmen, neljän hengen porukoissa. Usein jättäydyin tarkoituksella useamman askeleen päähän. Oli parempi puuskuttaa omassa rauhassa. Kahdessa mutkassa avautui näkymä kauemmas, juoksijoiden letkaan. Yritin pistää mieleen selkiä. Ohitettu selkä tulisi mahdollisesti olemaan ainoa ilon aihe tällä maratonilla. Lettipäälle jätin hyvästit 16 kilometrissä, virkatulle pipolle jo aiemmin. Toisen kierroksen lopussa puhelin ei enää suostunut käynnistymään. Sivusta kuulin kuitenkin huudon: Kaksi minuuttia lähtöön. Puolimaratoonarit, tajusin. Päättelin olevani ennätysvauhdissa, mutta kestäisinkö vauhdissa loppuun asti? Miestä alkoi tulla hurjaa vauhtia. Katselin ihaillen lennokasta askellusta ja kauniita vartaloita. Jos aluksi olinkin pelästynyt puolimaratoonareiden vyöryä, nyt siitä oli pelkkää iloa. Juoksin pitkälle kolmatta kierrosta puolimaratoonareiden imussa. Malmia lähestyessä jäljellä oli enää hitaimmat, joiden kanssa taitoin samaa matkaa. Maratoonareista ei ollut tietoakaan. Tunnistin vain yhden, tempoilevasti juoksevan nuorukaisen. Soronnoo! Viimeiselle kierrokselle lähtiessä en enää tiennyt, missä vauhdissa kuljen. Kolmas kierros oli ollut raskain, mutta puhki en vielä ollut. Yritin keskittyä tehokkaaseen ja tasaiseen hengitykseen. Vasen pohje alkoi kuitenkin nykiä. Pohje potkaisi sivuun ja samassa hengitys häiriintyi. Nestettä höllyi vatsalaukussa. Ja mikä pahinta, vauhtikin tuntui hiipuvan. 37 kilometrin kohdalla keksin uuden kikan. Aikaisemmin olin laskenut kilometrejä maaliin. Nyt huijasin itseni ajattelemaan, että viiden kilometrin sijaan juostavana oli vielä yksi kokonainen kierros ja risat. Ajatus antoi ryhtiä. Mietin myös koko syksyn ja talven metsässä juostuja 20 - 25 kilometrin lenkkejä. Yksi maraton on minulle pala kakkua! Loppumatka oli äkkinäisiä mutkia ja ylämäkiä, syöksyä alikulkutunneliin. Kuin ihmeen voimalla sain uutta puhtia. Vastaavaa en ollut vielä maratonilla kokenut: loppukiri. Ohitin pitkään edelläni juosseet kolme naista. Pidemmällä juoksi vielä kolme miestä, joista kauimmaisen tunnistin hyvin. Mies oli ohittanut minut kolmannen kierroksen alussa. Aina välillä olin tavoittanut miestä tämän vaihtaessa kävelyyn, mutta en ollut koskaan päässyt aivan beesiin. Mies oli sittemmin juossut ulos näköpiiristäni. Mutta nyt, jo urheilupuiston lähestyessä, olin saavuttanut miestä. Mies vuoroin käveli ja juoksi. Mitään armoa ei tunneta, päätin. Napsin kaksi juoksijaa minun ja miehen välistä. Olin loppusuoralla. Loppuun asti, kuulin yleisön kannustavan. Rynnin miehen ohi maaliin. Pienet – ja pikkumaiset – ovat juoksijan ilot. Kysyin katsomosta aikaa. Ennätys jäi tekemättä, totesin. Mietin tätä matkalla kotiin. Onko juoksu epäonnistunut, jos ei pysty tekemään ennätystään? Miksi ennätys jäi tekemättä? Olinko vain kuvitellut olevani elämäni kunnossa? Miksi juostut kilometrit ja menestys eivät korreloineet? Oliko viimeistelyssä vika? Tai tavassani treenata – jos sitä ylipäätänsä voi kutsua treenaamiseksi? Minähän vain juoksin. Narinkkatorilla kansanedustajaehdokkaat tekivät viimehetken vaalityötä. Jonotin ensin makkaraa perussuomalaisten kojulla, sitten kasvismakkaraa vihreiden. DJ soitti musiikkia, vaaliväki juhli kuin voitto olisi jo varmistunut. Voitto sitä ja tätä. Seuraava maraton olisi viiden viikon päästä. Mitä jos sekin menee samalla lailla? Kuinka monta tasapaksua maratonia ihminen viitsii juosta? Bussi oli lähes täynnä Suomen jääkiekkojoukkueen kannattajia. Istuin lupaa kysymättä kalleimmalla paikalle, sille jossa sai jalat suoriksi. Joku oli unohtanut penkille energiajuomatölkin. Join sen ja söin täytetyn patongin. Kalkkunaa ja jalopenoja. Tummenevan pilvikannen ja pellon väliin jäi kaistale taivasta. Se värjäytyi punaiseksi. Metsän reunassa roihusi kokko. Hieroin pohkeet, taka- ja etureidet. Hankasin jalkapohjia jalkatukea vasten. Jalat eivät tuntuneet kovin kipeiltä.
  3. 27 points
    Sen tosiaan muutin nyt talvella, kun hoksasin ajaneeni liian kovaa pyörällä. Ajelin vuonna 2018 reilu 12000km pyörällä, ajan siis aina työmatkat kelissä kuin kelissä. Myös muuta ajoa on kohtuullisesti, koska tykkään pyöräillä. Tosiaan viime kesänä keksin kaikkea, että pääsenkö ajamaan mammalle (Somerolle) ja takaisin 30km/h keskinopeudella. No pääsin minä, mutta olihan sekin vaikea raja. Myös Velotourilla koitin 36km/h ryhmässä ajaa kuntoajon, putosin Porvoossa reilun 100km jälkeen ja hiipuen maaliin. Nämä esimerkkejä miksi juoksu alkoi takkuilla. Ajoin liian kovaa pyörällä ja juoksu minusta kärsi siitä. Nyt alkutalvesta alkaen ajanut taas sykeohjatusti ja samalla hieman vähemmän kuin vuosi sitten ja aavistuksen olen nostanut juoksumääriä. Juoksen myös monesti viikolla meno tai paluumatkan töihin ja toisen suunnan Alepapyörällä tai omalla. Nostin helmikuusta lähtien peruslenkkien sykkeet PK1 -> PK2 alaosaan. Juoksen siis nykyisin aika paljon PK2 alueella, mutta vältän arkilenkeissä Vk1 aluetta, vain ylämäissä saa olla siellä. Minulla, jos juoksisin jatkuvasti VK1 alueella, tuo se ensin tullessaan levottomat yöt ja sitten alkaa palautumattomuus. Mittaroin edelleen palautumista unilla. Minulla se toimii parhaiten. Nyrkkisääntö on aina se että kovan reenin ja kilpailun jälkeen voi yhden yön pyöriskellä levottomasti, mutta ei kahta. Jos tulee toinen yö perään, niin heti kaikki kevyeksi kunnes unet palautuu normaaliksi. Myös nuo 10km talvijuoksukisat on hitsin hyviä harkkoja. Niin muutin myös taas hetkeksi tai siihen asti kun huvittaa pitkikset vauhdikkaammaksi. Ne saatan fiiliksestä riippuen juosta kiihtyvänä PK2 alueella ja lopussa ollaan jo VK1 alueella. Lopussa voi olla viimeiset kilometrit hyvinkin nopeita, pääasia että tuntuu ilkiältä. Vähän on jotenkin tunne että en saa enää kuntopiikkiä, ellen tee jotain kovempaa välillä. Toistaiseksi on keho palkinnut tämän hienoisen kiristämisen kuntopiikillä, mutta minulla yleensä tämä ei kestä montaa kuukautta. Ei tämän päivän kaltaista raastoa pää minulla vähään aikaan kestä, nyt voi olla taas ns. funrun juoksuja edessä. Maraton myös on alkanut mielessä pyöriä, mutta se onkin sitten niin erilaista ja enemmän muuttujia matkassa. Pelottaa koko matka, mutta se olisi uskallettava taas sitäkin kattella, kun kerta tämä tavoite nyt tuli saavutettua. Niin pyöräilyssä Sanna Kulberg aikanaan opasti minua pyöräilytekniikassa ja putkelta ajamista. Tapaa pyöräillä joka hyödyttää juoksua parhaiten. Tämä jäi mieleen ja omaksunut tämän omasta mielestä hyvin. Tuttua juttua, tiheää pyöritystä ja seisovilteen ajamista pienissäkin nyppylöissä, ei väännöllä. Ei varmastikkaan mitään uutta, mutta tuli se vielä mieleen. Otin taas rullailut myös mukaan kotijumppaan ja liikkuvuutta pitkästa aikaa olen taas harkkailut. Olen jäykkä kun saapas ja tästä on ehkä ollut hieman apuja. Rasittavaa monesti aavistuksen ärsyttäväähän tuo on, mutta koitellut vain harkkailla. 20:30 uutisten aikana on hyvä vetkutella ja jumpata 🙂 Vielä editoin. Sitten jos palautumaton olo, kisa ollut lähellä tms. juoksen lenkit todella hiljaa. Saatan kävellä osan matkaa ja nopeus voi olla esim 9km/h tai sen allekin. Noissa katton että syke on alle 120 tai sen lähelle. En ole kokenut lenkin menevän pilalle vaikka välillä kävelee. Kuluuhan ainakin kalorioita, jos ei muuta. Tykkään syödä aika usein vähän liikaa. Pahin vika on että en pidä lepopäiviä koskaan, vähintään työmatkat fillarilla (31km). Mutta ei tämä niin nuukaa ole, liikunta on kivaa hommaa 🙂
  4. 21 points
    E24 on täysin omalainen juoksuelämys. Vasta osallistumalla tietää, miten kova tulos on 240km. Joskus 15v sitten oli tavoite alittaa 3h maratonilla, ja sen jälkeen on aika mennyt lähinnä muiden kestävyyslajien harrasteluun. Viime vuonna jalkakilsat (juoksu, roga/suunnistus) olivat jotain 2200-2500km. Siihen nähden oma tulos nyt eli 203km oli onnistuminen, vaikka pyörää ja muita treenitunteja onkin jonkin verran. Voi olla, että saman tuloksen olisi saanut helpommalla tasaisemmalla menolla - mutta ei ollut tyylipisteitä erikseen jaossa. Taktiikka oli juosta ja kävellä vuorotellen, ja kävelymatkojen piti pidentyä tasaisesti. Vauhdin arvelin olevan alussa 10km/h ja hiipuvan siitä kävelyn tasolle 6km/h. Tällä logiikalla Excel antoi mahdollisen tuloksen 191km sis. reilun tunnin erilaisiin huoltokatkoihin ml. kenkien vaihdot (kierrätin kahta paria, jottei kävisi jaloille liian monotooniseksi). Startti oli naiivi 'all-in' eli aloittaa vauhdilla, typistää laskemiani huoltotaukoja ja päästä 12h ajassa reilusti yli puolen välin, ettei jäljellä oleva matka 200km:iin tunnu mahdottomalta. Laskin n 150km kohdilla 7km/h vauhdin riittävän (enkä muuta miettinyt).
  5. 20 points
    En tiedä mitä tapahtui, mutta mielessä kävi niinkin ihmeellinen ajatus kuin juoksuharrastuksen (uudelleen) aloittaminen. Päähänpisto on toivottavasti ohimenevä, mutta ihan teoreettisessakin mielessä on kiinnostavaa miten tässä pitäisi aloitella. Viimeisen kerran olen ollut jossain kunnossa reilu 5 vuotta sitten, jolloin juoksin kympin vuoden 2013 Twilight Runissa 36.36. Varsinaisen treenaamisen olin lopettanut noin vuosi aikaisemmin, joten jossain määrin vanhoilla pohjilla mentiin. Sen jälkeen liikunta ollut satunnaista, koko ajan vähenevää ja juhlinta säännöllistä. Viime vuonna taisi tulla alle 400km juoksua. Kymppi kulkisi nyt ehkä noin 50min. Nyt ei ole enää vanhoja kuntopohjia. Sen huomaa siitä, että vaikka intoutuisi juoksemaan pari lenkkiä, niin juoksuvauhdit eivät juurikaan lähde nousuun. Kevyen vauhti liikkuu jossain 6:00/km ja sykkeiden perusteella sekin on liian kovaa. Maksimisyke on tullut roppakaupalla alas. Painoa on tullut tuohon 2013 verrattuna lisää noin 15 kiloa, josta reilut kymmenen viimeisen kahden kuukauden aikana. Voimatasot ja lihaskunto ovat myös aika pohjalukemissa. Onko jollain onnistunutta kokemusta tällaisesta comebackista pitkän tauon jälkeen? Enkä tarkoita mitään pitkää telakkaa tai edes välivuotta, vaan tällaista vuosien taukoa, jossa vähän niin kuin aloitetaan uudestaan. Kannattaako treeneissä lähteä ihan pohjilta kuten aloittelija vai olisiko kuitenkin joku oikopolku? Eikä tässä mistään ennätyksistä haaveilla, mutta 40min kymppi nyt pitäisi ainakin aluksi saavuttaa.
  6. 19 points
    Elämäni juoksu tämä oli, kiitos ruiskarhu! Keli oli mainio, sekä kuntopiikki osui juuri hyvään aikaan ja hyvä porukka missä laiskotella tuulensuojassa. 8km kohdalla mietin tosissani keskeytystä, kun tuntui niin ilkiältä ja matkaa oli vielä oli edessä. Otin geelin ja mutustelin sitä suussa hyvin pitkään. Sain onneksi aivot uskomaan että nyt tulee lisää virtaa ja se pahin olo sitten katosi. Olen kyllä lapsellisen onnellinen tästä ajasta, ei ollut minulle helppo raja tämä. Onneksi sain sen nyt juostua, kun tuota ikää tulee vain jatkuvasti lisää ja jossain vaiheessa se väkisten alkaa näkymään.
  7. 19 points
    Keli oli talvinen ja aika vankasti nasturikeli, semmoisilla tuli myös juostua. Itsellä reissun yksi pyrkimys oli yrittää voittaa M50v ikäryhmä, jossa onnistuinkin kivasti. Alussa homma käyntiin ja tuulta mäkeä ta tappuraahan se alku oli. Hetken mentyämme hoksasin vain nuoria tai nuorehkoja edessä ja toki Alisan, joka katosi horisonttiin hyvin pian. Samassa ryhmässä oli kuitenkin tuntemattomia, joten oli vain pakko ährää puhinalle ylämäkiosuudessa, jotta hieman saa eroa. Käännössä näin ikärymäni kasvotuttuja takana ja se olikin sitten henkinen juttu vauhdin osalta hoidettu. Toki kisan edetessä se tuttu kilpailuvietti välillä sieltä lipsahtelee, mutta kun toleranssi on itsellä niin pieni, niin eipä tuossa paljon ollut tehtävissä. Olin juossut mäkiosuudella myös edellä menneen kaverin kiinni ja muutamalla sanalla sovimme vastatuuleen vuorovedot. Koittelin hoitaa oman tontin kunnolla ja siinä lipsahti meno hetkeksi hyvin epämukavalle alueelle, jossa menimme Saaran ryhmän ohitte. Vuoro vaihtui ja vauhti vain kasvoi. Kaveri omalla vuorolla menikin sen verta kovaa, että tänään seurasin vain katseella. Jäin matkalla tavoittamamme nuoren 19v sarjan kaverin kanssa juoksemaan ja muutamia sanoja siinä vaihtelimme. Mitään loppukiriä ei ollut tarkoitus tehdä, mutta meni sitten lopussa viimeinen kilometri kuitenkin kovemmin. Hoksasin takaa tulevan henkilön kovaa ja en erottanut onko papparainen vai nuori jantteri. No aivan maaliviivalla kaveri meni ohitte, hävisin sen kirin. Ei ole minusta kirimieheksi. Tämä reissu oli hieman alle 2min hitaampi, kuin viimeksi itsellä Aktiassa. Tosin ei kestänyt nyt pää ollenkaan olla siellä alueella, jossa enkat ja 37min alkuiset juoksut on minulla aina äherretty. Mukavia tapahtumia nämä kyllä ovat, hyvä että järjestetään.
  8. 18 points
    Omasta kokemuksesta sen verran, että iskin lenkkarit ”naulaan” 2013 ja rupesin elämään kuten ihmiset kuunaan. Kävin salilla ja välistä hölkkäilin jonkun kilometrin. Paino nousi siitä n. 70kg:stä tuonne 92-93kg siis lihas- sekä läskimassa. Aina olen ollut scrode juoksijaksi, ja eipä tälläinen turvottaminen helpottanut yhtään tilannetta. Alkuun rupesin vain säännölleen käymään juoksemassa. Opettelin uudestaan säännöllisen rytmin käydä treenaamassa. Sitten vain lyhyt vk, kevyt, kevyt(lepo),lyhyt vk, kevyt, kevyt pitkä tai lepo tyylillä jauhamaan. Rupesin myös katsomaan myös mitä söin. Läski olisi armeliasta, kun sehän lähtee veks ajastaan, lihasmassa ei sitten meinaa millään. Vieläkin paino hiimailee 78-80 kg tietämissä ja varmaan pitäisi siirtyä itujen imeskelyyn, että saisi painon takaisin sinne jiiriin(~70kg) ja ettei olisi kuin 10kg liian lihava juoksijaksi. Ei tässä mitään ihme kepulia ole. Hyppäät (treeni)junan kyytiin ja rupeat vain tekemään, huomaat varmasti että kunto nousee kohisten alkuun. Vanhoja harjoitustehoja sekä ennätyksiä ei kannata paljoa ruveta miettimään, sillä sellainen depistää. Tekee kaiken kuin se olisi ensimmäinen kerta, niin sehän auttaa jaksamaan ja motivoi. Monipuolisesti osaat treenata ja muutenkin tietoutta siihen sulta löytyy, kunhan vain jaksaa lähteä ja itsensä houkuteltua treenaamaan. Typistetysti: muistaa lähtee treenaamaan, on armollinen itseään kohtaan ja yrittää nauttia (treeni)junan kyydistä.
  9. 17 points
    Ruokiksella pyyteetöntä naapuriapua. Vastapäisen talon mummon pihan eteen aura-auton kuljettaja oli lanannut Kiinan muurin korkuisen sohjoseinämän. Eihän sitä ilennyt siihen jättää kun sai ekana oman kohdan hoidettua. Puolen tunnin tehotreeni. Ensin talikolla muuri pienemmiksi paloiksi ja sitten lumentyöntimellä lohkareet lentoon kuin katapultista. Sitten suihku, lounas ja päikkärit. Ja hyvillä mielin takas töihin huilaamaan😅
  10. 17 points
    Terve. Sekalaisia juttuja. Aika monelle kerkesin ennen kisaa kertoa, että nyt tulee testatuksi minne pääsee nollatreenillä. Lopputulos huomioiden olen vissiin aliarvioinut päivittäisen työmatkapyöräilyn 4km suuntaansa ja koiran ulkoilutuksen, mikä tarkoittaa 30-60min kävelyä. Oskun mielestä juokseminen on joutavaa hötkyilyä. Nuo käsittää ajallisesti enemmän kuin 1/2 kaikesta liikunnasta. "Normilenkki" on ollut 12km, jonka olen yksin juostessa tehnyt aika reippaana. Näitä on ollut 1-2 kertaa viikossa. Sitten on ollut satunnaisesti ryhmälenkkejä 1-2h jotka mennään hitaasti noin 7min/km. Vähän ennen Endurancea onnistuin pääsemään kaksi kertaa Joensuu Areenalle tekemään 32km lenkit (Nx(9min juoksua + 1 min kävelyä)). Kun en enää viimevuosina ole pitänyt mitään päiväkirjaa harjoittelusta, niin en tuon tarkemmin voi kuvailla "nollatreeniä". Kun ei pidä kirjaa tekemisistä, niin tulee helposti myös usean päivän taukoja juoksusta. Tämä epämääräisyys helposti kääntyy sellaiseksi fiilikseksi ettei ole tehnyt mitään, mikä ei tietenkään aivan pidä paikkaansa. Loppujen lopuksi olen tehnyt kaikenlaista, mutta ilmeisesti silleen sopivan vähän, ettei ole uupumus ja ylikunto päässyt ressaamaan 🙂 "Pitää valmistautua, mutta ei saa uuvuttaa itseään." - Jean-louis Vidal Hieman hirvitti lähteä mukaan kun ihan perustellusti oli huoli jaksamisesta. Pelkkä kokemus ja lahjat ei kuitenkaan ihan loputtomiin riitä. Vakiohuoltajamme ei päässyt mukaan, eikä meillä sitten lopulta ollut huoltajaa ollenkaan. Ajateelin että 200km on tällä kertaa vieläkin vaikeampaa kuin parina aiempana vuonna, mutta huoli pois ja viivalle. Kisassa menin alussa 6h systeemillä 9+1. Lisäksi nappasin 10min välein juomaa järjestäjän pöydältä jolloin kävelin juomisen ajan. Ennakkoon mietin että noin 55km olisi sopiva määrä alkuun. Toteutunut 60km/6h tuntui aika työläältä. Kuudes tai seitsemäs tunti oli kisan vaikeimpia. Sataseen tultaessa, vaikka olinkin punainen kuin rapu, fiilis oli jo tasautunut ja meno oli mukavaa lompotusta.. Koko kisan ajan join mukillisen tai kaksi urkkajuomaa 10 min välein ja välillä nappailin pähkinöitä ja omia hedelmäkarkkeja. Kahden tunnin välein otin mukillisen maitoa. Jossain kohtaa 100km jälkeen olin vähän huolestunut kun ei oikein tuntunut kerääntyvän kilometrejä ja muutin juoksun tauotusta niin, että kävelin enää juomatauolla, koska nieleminen oli vaikeampaa ja juomiseen meni vähän enemmä aikaa. Kerran erehdyin ottamaan leipäpalan, joka kaihersikin oksennusrefleksin esiin. En ollut huolestunut, koska en muistaakseni koskaan ole selvinnyt oksentamatta Endurancesta ja aina olo on lopulta helpottanut. Juoksu sinne 16h paremmalle puolelle oli ihan mukavaa rallattelua eikä sen jälkeenkään ilmennyt mitään varsinaisesti hankalaa. Matka alkoi tietysti painamaan kuten muillakin. En ennen 16 tuntia seurannut sijoituksia, enkä niitä edes keneltäkään kuullut. Tietysti näkeehän siinä ketkä on edellä, koska ohittelevat aina välillä. Joku juoksija kertoi kun olin viidentenä. Hieman kyllä ihmettelin nousuani 6h kohdan sijalta 22. Hietsulta tilasin tilannekatsauksen kun kuulin nousseeni kolmoseksi. Katsoin etten enää saa Pollia kiinni, kun liikkuu niin reippaasti vielä. Kisasuorituksena tämä menee kolmen parhaan joukkoon Esport Areenalla. Palautuminen on ollut aivan eri luokkaa kuin aiemmin. Tähän ilmeisesti tottuu ja kun ei liikaa purista niin ei tule damagea. Ei erityisiä vaivoja ilmaantunut ja kisan jälkeiset päivätkin meni ihan mukavasti. Jalkoihin ei tullut mitään turvotuksia. Oikean jalan kakkosvarvas muuttui viinirypäleksi kuten aiemminkin, mutta muut suunnilleen ehjänä. Nilkat ovat vähän jäykät ja reidet vähän kipeät, mutta esimerkiksi portaissa pystyi kävelemään jo tiistaina aivan normaalisti. Mitäs muuta.. Kengät oli Altra Escalante 1.5. Kisajärjestäjillä oli aiempaa parempi soittolista. Pitää katsoa tuntikertymiä miten kisa meni. Tälle vuodelle ei ole muita kisoja kalenterissa. Ensi vuonna aikuisten sarjassa.
  11. 17 points
    Minusta se, että olet asiasta vihainen, kertoo ensisijaisesti sinusta ihmisenä. Oletko usein vihainen, kun maailma ei pyöri sinun nuottivihkon mukaisessa sävellajissa? Miksi "hyvä suoritus" on absoluuttisesti (sinulle) tärkeämpi kuin suoritus itsessään? Joku voi siinä hölkätessään nauttia matkasta, olla jo maalissa. Se voi olla vaikea suorituskeskeisen ymmärtää. Jos jonkun ihmisen saa lenkkeilemään pienellä kannustimella, niin onko hän sinulta pois - väärä ihminen joka pitäisi poistaa lajista? Ylläoleva huomioiden, minusta ei ole ihmeellistä, että sinun piti perustella asiaa. Minusta se on...surullista. ps. Oikeasti minusta tuntuu että sinulla on jatkuvasti paha olo, ja voisi olla syytä hieman miettiä tuota omaakin harrastusta ja suorittamista uudestaan. Pitäisikö sinun vaan unohtaa ne suoritustavoitteet hetkeksi, ja suunnata vaikka "havun tuoksun keskelle", missä olisit hetken perillä ennen maalia. "kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja jotka poukkoilevat kuin saalis kalat sumpussa kaikilla on kiire ei minnekkään"
  12. 14 points
    Henri Ansio ja Teija Honkonen on valittu Ultrajuoksu.fi sivuston äänestyksessä vuoden 2018 suomalaisiksi ultrajuoksijoiksi. Ansio on hallinnut viime vuosina Buff Trail Touria voittamalla sen neljänä vuonna peräkkäin. Vuoden 2018 saavutuksiin kuului myös 6h juoksun Suomen ennätys ja 19. sija 100km MM-kilpailuissa. Teija Honkonen juoksi mm. syyskuussa kolmanneksi Kreikassa järjestettävässä legendaarisessa Spartathlonissa. Onnittelut Henrille ja Teijalle! Kuvassa Jari Tomppo (Ultrajuoksu.fi), Seppo Leinonen ja Henri Ansio. Kuvassa Teijan puolesta palkinnon otti vastaan Teijan valmentaja Seppo Leinonen. Kuva: Seppo Leinonen
  13. 14 points
    Minulla on kaksi kokemusta aiheeseen liittyen. Ensimmäinen uudelleen aloittaminen tapahtui 5 v aktiivisen treenaamisen jälkeen n 35 v iässä vedonlyönnin innoittamana. "Ylipainoa " oli kanssa luokkaa 10...15 kg. Pääsin tuolloin noin puolessa vuodessa yllättävän hyvään kuntoon. Pari ekaa kuukautta meni painon pudotukseen ja ihan hiippailun merkeissä(rasvan poltto). Siitä sitten kunnon treeni käyntiin. Sain 3kk aikana anakynnyksen noin 20...25s/km päähän parhaista päivistä, eli yllättävän nopeasti. No se nousu jäi motiivista (vedonlyönti) johtuen lyhyeksi.... Sitten aikaa kuluikin n 15 vuotta, kun aloitin yli viiskymppisenä tämän toisen comebakin. Nyt olikin painoa jo ainakin 20 kg liikaa ja kunto ja etenkin lihaskunto ihan rappiolla. Tässä iässä asiat meneekin sitten ihan eri tavalla. Samat treenimetodit ei todellakaan toimi suoraan kopioituna. Palautuminen on todella hidasta. Tehoja pitää säännöstellä tarkasti- tai siis ainakin pitäisi säännöstellä. Peruslenkkien vauhtitaso junnaa edelleen 6..7 m välissä. syketasot on kyllä laskeneet alun jälkeen pk lenkeillä ja pikkuhiljaa sykealue on laajentunut molempiin suuntiin. Tehotreeneissä vauhdit on pikkuhiljaa noussut. Vauhdit on kuitenkin edelleen viiden vuoden säännöllisen treenin jälkeen luokkaa 1...1,5 min/km hitaampaa kun parhaina päivinä. Tämä on kyllä ollut iso yllätys negatiivisessa mielessä. Jotenkin oletin, että vähän lähemmäs parhaita päiviä olisin päässyt. Nyt 57 v iässä saa taistella joka vuosi ikähidastumista vastaan jo ihan tosissaan. Toistaiseksi vielä joka vuosi olen pystynyt tuloksia parantamaan, mutta juuri nyt näyttää aika pahalta tämän suhteen. Mutta tsempit kaikille uudelleen alottajille. Se kannattaa ilman muuta, olipa tuleva tuloskunto mikä tahansa🤜👍
  14. 14 points
    Paljonko Grete Waitz, Catherine Ndereba tai Paula Radcliffe ovat juosseet 100 km tai 24h juoksussa? Tuo Reenaajan ylimielinen vertailu on yhtä asiallinen kuin verrattaisiin Waitzin 800m ennätystä maailman 800m kärkijjuoksijoihin. Mikä helvetti siinä on, että tässä maassa jokaista, joka viitsii jotain yrittää pitää vähätellä? Kukaan ei liene väittänyt, että 2.55 olisi maailman kärkeä maratonilla, mutta on se kuitenkin kirkkaasti Suomen top-kympissä tänä vuonna ja 234+ km 24h juoksijoista ei kovin moni ole jjuossut kovempaa, joten Nooran päämatkoja ajatellen tulos on vähintäänkin lupaava.
  15. 13 points
    Venäläisistä sananlaskuista tuli mieleeni, kun olin joku 32-35 ikäinen, ja komusin sekä katkokävelin jo silloin aamuisin sängystä kuin vanha ukonraihnake (eikä aamuerektiotakaan ollut enää vuosiin), niin venäläistaustainen ex-vaimoni kysyi/totesi minulle: ”kuule FG, olen seurannut sinun elämääsi läheltä jo yli kymmenen vuotta, enkä oikein vielä ymmärrä, että harrastatko noin aktiivisesti liikuntaa siksi, että voit tuntea olevasi jo kolmekymppisenä kuin 70-vuotias ukkeli, vai mikähän mahtaa olla syy”.
  16. 13 points
    Samoja ajatuksia ja haaveita kuin Ultra-Mailerilla on minullakin. Tyydyttävään kuntoon on matkaa 5 kg ja hyvään 10 kg. Kevyen lenkin vauhti samoissa 6min/km, kun se parhaimmillaan on ollut 4:30-4:40/km. Viime vuonna juoksin 422km ja hiihdin 588km, joten ei paljon kasvanut ~120 000 km yhteissaldo. En minäkään enää ennätyksistä haaveile, niihin ei ole tässä iässä edes teoreettisia mahdollisuuksia. Mutta paskasta kunnosta kohti parempaa ja vyön mahtuminen vanhaan reikään. Hiihdossa saan sykkeet paremmin ja helpommin nousemaan kuin hölkäten, eli monipuolisuuden kautta näin talvella on hyvä aloittaa; hiihtoa perinteisellä ja luistellen, uintia, kuntosalitreeniä, hölkkää ja jopa juoksua - keväällä hiihdon korvaa pyöräily. Ja kuten Baltsu mainitsi, niin sinulla U-M tarttuu treeni helposti jo muutamassa kuukaudessa. Minulla ei ole niin helppoa, jo palautuminen M55-sarjassa on hitaampaa.
  17. 12 points
    Tulos tänään oli brutto 39.23 ja netto 39.15. Eli uusi enkka jokatapauksessa. 38.xx alkuinen alkaa siis lähestyä. PK kauttahan tässä vielä pääsääntöisesti eletään. Keli oli ihan juostava, mutta ei nyt kyllä mikään paras mahdollinen. Positiivista oli se, että räntää ei tullut poikittain. Kisan jälkeen työkavereiden kanssa vielä 11km hölköttelyä
  18. 12 points
    Mun mielestä kaikki tässä on ollut asiaa eli ketjun aloittajan luvalla saa rönsyillä ihan vapaasti. Uudelleenaloitus varsinkin näin jo vähän kypsemmällä iällä liittyy aika läheisesti kuormitukseen ja harjoituksen rytmittämiseen ja kaikki sitä sivuava kokemusperäinen tieto on tervetullutta. Ja onhan tästä keskustelusta paljon ajatuksia herännytkin. Treeniä takana nyt 9 päivää ja harjoituksia on ollut päivittäin. Ei ole helppoa ollut, mutta ihan se alkujärkytys lienee tämän viikon jälkeen ohi. Olen heti lähtenyt päivittäisen harjoittelun kannalle, jotta se tulee mahdollisimman nopeasti osaksi normaalia päivärytmiä. Juoksun lisäksi mukana on ollut uintia, lihaskuntoa ja pallopelejä. Yritän vielä lisätä tulevilla viikoilla jotain muuta pidempikestoista, koska kovin pitkiä lenkkejä ei vaan vielä jaksa juosten.
  19. 12 points
    Omista kokemuksistani voisin sen verran, että olen kahdesti aloittanut treenin pitkän tauon jälkeen. Ensimmäinen tauko oli noin 38 vuoden iästä 45 vuoden ikään, tosin saatoin silloin tällöin käydä kympin lenkin juoksemassa. Aluksi treenasin maratonia varten ja meni 49 vuotiaana 2.54, mikä oli paras aika 37 vuoden iän jälkeen. Aktian kymppi meni 35.47. Sitten polvi hajosi, tuli muita vammoja ja sairauksia niin, että 59 vuoden iässä paino oli jo 85 kg, kun se edellisiä aikoja juostessa oli 72 - 73 kg. Jalat alkoivat kestää silloin jo juoksua ja aloitin treenin. Vuoden kuluttua pääsin jo noin 40.45 aikaan kympillä. Syksyn ja talven treenasin niin, että viikossa oli pääsääntöisesti kaksi vetoharjoitusta, yleensä 3 - 5 x 1.000 m. Palautus 400 tai 800 m hölkkää, tonnit 3.50 - 4.00. Pitkä lenkki kerran viikossa oli yleensä 16 km, kerran taisi olla 20 km. Muuten kaksi tai kolme noin kympin kevyttä lenkkiä, vauhdit 5 - 6 min/km. Keväällä toinen vetoharjoitus korvautui lyhyen matkan kisalla. Kesällä vedot lyhenivät 200/400/800 metriin ja vauhti nousi. Syksyllä Aktia cupissa meni sitten kymppi 39.51 (tosin taisi olla hieman alimittainen. Paino oli laskenut tuolloin 75 kilon alle.
  20. 12 points
    Minulla kanssa kokemuksia välivuosista ja comebackeista. Vuonna 1995 lopetin triathlonin. Jatkoin kuitenkin kuntourheilua pääosin uinnin, hiihdon ja kovien punttitreenien muodossa. Syksyllä 1998 aloitin kovan treenaamisen uudelleen. Talvi oli aika vaikeaa, enkä niinkään jäänyt suremaan vauhtien huonoutta entiseen verrattuna. Treenasin aika rohkeasti väsymyksen rajamaillakin. Ajattelin, että ei tässä ole mitään hävittävää vaikka menisi perseelleen, ja toisaalta varmistelemalla en entistä kuntoa saavuttaisi mitenkään. Noin 7 kuukauden treenin jälkeen toukokuussa aloin jo olla varsin hyvässä kunnossa ja kisakaudella kuntoni vielä parani selvästi. Ikää tuohon aikaan oli noin 30 vuotta, joten vauhdin ja palautumisen kanssa ei ollut iän tuomia ongelmia. Vuonna 2006, noin 40 -vuotiaana olin uinnin suhteen huippukunnossa Sulkavan uintiprojektin treenauksen ansiosta. Sitten pääpaino siirtyi ultrajuoksuun. Uinti jäi hyvin vähäiseksi ja juoksukin kärsi lonkkaongelmista vuosina 2012 ja 2013, jolloin en kilpaillut paljon ollenkaan. Vuosi 2009 oli kolarin takia ja muuten vaan välivuosi ultrajuoksusta. Vuoden 2013 lopussa tapahtui ns. käänteinen DDR malli, jossa 47-vuotias lahjaton isä erotettiin perheestä ja lähetettiin arkipäiviksi asumaan ja treenaamaan pahamaineisen Suomussalmen kilpaurheiluinstituutioihin. Viikonlopuiksi pääsin sentään takaisin vieläkin pahempimaineisen Vuokatin Urheiluopiston suojiin. Vuodelle 2014 oli sitten aikaa harjoitella ja pari hyvää tavoitettakin tarjolla, tuplatriathlon ja Joensuun 12 h juoksu. Juoksussa vanha ultrakunto löytyi varsin hyvin ja vielä vähän parani 2015 ja 2016, tosin iän tuoma hitaus oli nyt selvä rajoite parempiin tuloksiin. Varsin korkeasta iästä huolimatta palautuminen oli yhä hyvää, kun vaan uskalsi harjoitella tarpeeksi paljon. Jos olisin treenannut 200 tuntia vuodessa vähemmän, niin varmasti palautuminenkin olisi ollut huonompaa ja olisin voinut uskotella sen johtuvan iästä. Vuosien nettotreenitunnit ovat olleet: 2015, 654 h 2016 700 h 2017 598 h 2018 480 h Uinnissa pitkä treenitauko on näkynyt siinä, että sykkeen nostaminen ja vauhtikestävyys ovat olleet selvästi heikoimpia alueita. Myös vauhtihaarukka on mennyt todella kapeaksi. Esim. 1000 uinti alle 15 min saa mättää melko täysillä ja 16 min tuntuu jo melkein imuroinnilta. Vuonna 2018 treenitunnit ovat vähentyneet, mutta uinnissa olen tehnyt entistä kovempitehoisia harjoituksia ja uinut kuitenkin noin10 km/vko, jolloin taistelu iän tuomaa hidastumista vastaan on mennyt ihan hyvin ja myös sitä vauhtikestävyyttä on tullut lisää. Alkukesän jalkavamman takia juoksukunto on puolestaan huonontunut niin, että jos ensi keväänä ja kesänä en käy lenkillä, niin kohta alkaa lenkkeily tarkoittamaan kävelyä. Yhteenvetoja ja ohjeena sanoisin, että kiloista pikkuhiljaa eroon, etenkin kun kyseessä on juoksu. Älä välitä vanhoista vauhdeista, enkä sinuna välittäisi edes sykkeistä. Tee alussa pääosin pk-treeniä, koska vauhtikestävyys on surkea entiseen verrattuna, eikä sitä ole helppo rapakuntoisena edes kehittää. Vauhtia kannattaa kuitenkin kehittää, jotta ei mene pelkäksi hidasteluksi. Keväällä sitten vauhtikestävyyttä lisää. Terveestä väsymyksestä ei kannata huolestua, muuten saat olla koko ajan huolissaan. Laita kävelyä juoksun sekaan ja tee pitkiäkin vaelluksia, jotta jalkojen kestovoima paranee. Ei viiden vuoden taukoa saa parissa kuukaudessa kiinni. Ole armelias itsellesi. Aina voi kuvitella niin, että jos harjoitus tekee mestarin, niin pitää se harjoittelemattomuuskin jossain näkyä.
  21. 11 points
    Ei tuuli onneksi vauhtia älyttömästi hidastanut tämän päivän Aktiassa tai sitten onnistuin löytämään oikeat selät eteeni. Nousujohteinen kilpailu ja toinen puolisko oli nopeampi kuin ensimmäinen. Vielä suuremman ilon aiheutti se, että onnistuin parantamaan talven parasta aikaani 13 sekunnilla. Tästä onkin hyvä suunnata tulevan kesän kilpailuihin. Järjestävälle seuralle täytyy taas lähettää kiitos tästä talvesta sekä hienoista ja hyvin järjestetyistä kilpailuista. Tämä talvi oli minulle 14. ja osakilpailuita on näinä vuosina kertynyt jokunen kymmenen. Näihin kisoihin ei kuitenkaan leipäänny, sillä enpä tiedä, missä muualla pystyisin keskellä talvea samanlaiseen raastoon kuin Sotungissa. Tänäänkin kisailijaa riitti edessä ja takana, joten loppuun saakka jouduin juoksemaan ns. punaisella.
  22. 11 points
  23. 11 points
    Tähän lauseeseen mielestäni osittain kiteytyy nykyinen suomalaisen kestävyysurheilun tason lasku. Menee varmaan tämä postaukseni ohi topikin, mutta sallittakoon se minulle tällä kertaa. Sykemittarit ja kaikki muu ”pitää pystyä puhumaan” vouhotus on tehneet ihmisistä hirvittävän pelokkaita itsensä rasittamisen suhteen. Vähän kivistää ja jumittaa, niin ollaan heti vähintään palauttavaa treeniä tekemässä tai lepäämässä. Monesti olen tehnyt todella hyvin onnistuneita ja kehittäviä harjoitteita iltapäivästä, vaikka aamulla ei ole meinannut päästä vielä sängystä, tai aamulenkillä meno on ollut ihan vanhan ukon köpöttelyä. Jotkut miettivät tälläisestä harjoittelumetodista seuraavaa ylikuntopeikkoa. Heille olen yleensä todennut, että kontrolloidusti saatu yliharjoittelutilahan on hyvä asia. Oppii samalla tuntemaan omia rajojaan, ja seuraavalla kerralla EHKÄ pystyy jo vähän paremmin välttämään sitä. Sikäli jos ei vielä sittenkään, niin varmaan jo kymmenennen kerran jälkeen. Tai jos on yhtä hidas oppimaan kuin minä, niin saattaa vaatia useamman kymmenen kertaa, mutta ainakin oppii tiedostamaan, että sellainen on aina mahdollista saavuttaa. Eikä tämä edellä mainittu hehkutus ole mitään yliharjoittelutilan markkinointikampanjaa, vaan tarkoitus on vähentää pelkoa ja ennakkoluuloja sitä kohtaan. Yleensä perusterve ja ”normaali” ihminen pääsee keventelyllä takaisin kehittävän harjoittelun makuun ylirasitustiloista, jos ei ole vallan kroonisen väsymyksen puolelle mennyt (tämän tilan saavuttamiseen vaaditaan jo vähän muutakin taustarasitusta ja PALJON aikaa). Myös disautin alkuosassa postausta PPP metodia, niin se ei tarkoita myöskään ettei oikeasti kevyttä treeniä tarvittaisi. Kuten olen ennenkin todennut, niin kaikilla harjoitustehoalueilla on aikansa ja paikkansa, eikä tähän ole yksiselitteistä one size for All ratkaisua. Joku tarvitsee enemmän kevyttä treeniä kuin joku toinen, ja toisella tulee tehollisella treenillä parempaa jälkeä. Kokeilemalla oppii, ja kaikenlisäksi kroppa on vittumaisen opportunisti, että se pyrkii sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen ja nämä teho/määrälliset kehitys-syklit voivat vaihdella (ja vaihtelevat) ihmisillä kuntotasojen kehittymisen myötä, eli vaikka saisit parhaan mahdollisen hyötysuhteen tällä hetkellä ”tehollisella/voimaperäisellä” treenillä, niin se ei sitä sano, että sama pätee enää 3kk-6kk päästä, sitten voi olla aika tehdä enemmän pk-painotuksella. Ettei asia menisi liian helpoksi, niin näiden alueiden sisällä on hyvin paljon yksilöllisiä eroja kehittävien harjoitustehojen suhteen, ja nämä alueet vielä muuttuvat yksilöllisesti jokaisella mahdollisen kunnon/suorituskyvyn kehittymisen ja/tai ikääntymisen myötä. Saattoi vähän mennä jopa ohi aiheen, mutta viimeisen lauseen kirjoitin, että saan edes vähän tartuntapintaa.
  24. 11 points
    Tämä oli periaatteessa jonkinlainen peikko 4 vuoden ajan, sillä 31.12.2014 pääsin jo aikaan 35.09, joka oli silloin pieni pettymys. Pari alitusta löytyi kyllä, mutta reittien pituudesta en ollut niin varma, vaikka varmasti oli kyllä ainakin niukasti käytännössä 35min alituksia, mutta ei niitä ennätyksiksi raaskinut laskea, kun oli fiilis niukasta alimitasta. Tuon 4 vuoden takaisen jälkeen on mennyt 35.07 ja tämän vuoden toukokuussa meni 35.04. Ei vaan perhana millään meinannut alittua. Tänä vuonna on nyt juostu puolikas uusille minuuttiluvuille, 5km ennätys parani tapaninpäivänä 10 sekuntia ja tänään sitten tööttäsin 10km uudelle minuuttiluvulle. Sen verran oli pottuja maksettavana, että meinasi livahtaa jo siitäkin seuraavalle minuuttiluvulle, mutta maalissa oli tyytyminen aikaan 34.06. Tähän on hyvä tämä juoksuvuosi lopettaa ja taitaa ihan just aueta myös cava-pullo.
  25. 10 points
    J Simpanen juoksi puokin 1.14.17. @catpaps juoksi älyttömän ajan 1.19.13, onnea!
  26. 10 points
    Vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti, vertti. Varmistelen tässä vuoden viinasatsiani.
  27. 10 points
    Vähän olen arka neuvomaan muita, koska kovin olen asioita tunteella kokeillut ja monen monta kertaa myös väärinkin, telakalla ollaan oltu. Tykkään hakea rajoja ja kokeilla hullulta tuntuvia juttuja, jotka joskus on tuottaneet aika hyviä kuntopiikkejä. Sivukommenttina jotenkin tykkään kovin Don Validon tavasta reenaata ja valmentaa. Mukavan kutkuttavaa harkkaamista. Koitan muistella mitä raapustelin eilen hetken mielijohteesta tai ainakin osan asioista. Olen kohta puoleen 52v ukkeli ja aloitin käytännössä nollasta 44½ vuotiaana, siksi innostuin Kajun viestistä. Ajatus oli kertoa miten itse tekisin, jos uudelleen pääsisin aloittelemaan. - Kärvivällisyyttä. Ärsyttävän hidasta kunnon nousu on. En keksinyt tähän oikotietä, kerro jo keksit. - Kävely ei pilaa harjoitusta. Aina telakan, sairauden jälkeen hipsuttelen edelleen kävelyn ja juoksun yhdistelmiä, säästää kinttuja ja saa tunteja. - Halusin laihduttaa, mutta onneksi en tiennyt alussa kovista reeneistä, se yhdistelmä on aika raaka. Laihduttelisin osissa ja välillä kovempia reenejä hyvillä energioilla. - Väsytti niin maan perusteellisesti välillä. Tarttin aika pitkän ajan että hoksasin nukkua enemmän. Ihan hassua katsoa jotain telkkasarjaa ja valvoa. Palkkana seuraavana päivänä nakit silmillä koittaa elantoa hakea perheelle ja siihen reenit päälle. Perheellisen univajeen ymmärrän, kaksi poikaa oli aikanaan pitämässä eloa. - Kerta viikkoon raakasti puuskulle. Jos ei rajoja tiedä niin painele niin kovaa että tuntuu. Minulle sopii pitempi matka, ei ritsahda paikat, kun kilometrin verran kiihdyttelee tai enemmänkin. Näitä sitten jaksamisen mukaan sen verta ettei huvita jatkaa ja aina yksi päälle. Jos kerta viikkoon rääkkää kunnolla roppaa, niin se tuntuu niin kivalta sitten juosta taas hitaasti. Itte olen muilta matkimalla aatostellut että pk:lla kulutetaan kalorioita, kerätään ropalle tunteja ja palautellaan roppaa odottamaan sitä seuraavaa ärsykettä. Jos se ei tunnu piisaavan, niin viikolle ottaisin reippaan hilpaisun jonka täräyttelisin puolikovaa ja puolipitempään kuin puuskujuoksussa. Juoksisin nämä kestojuoksuna ja kiihtyvänä. Kiva juosta välillä reippaalla otteella, matka taittuu ja kalori kuluvat. -Sunnuntaina juokse yhteen suuntaan niin pitkään että väsy meinaa tulla. Siitä käännös ja raahustaa hitaasti kotio, niin pitkä lenkki on hoidettu. - Jos ja kun ritsahtaa, niin sitten kiroillaan ja tehdään muuta. Minä löysin pyöräilystä mukavan korvaavan. Vuosi sitten tämä lipsahti ja ajoin liikaa, liian kovaa ja jatkuvasti. Sinne meni juoskutuntuma, mutta se siitä. - Kisoihin ehdottomasti. Jokin iso tapahtuma. Kävely ei ole kiellettyä ja aina löytyy joka vauhdille seuraa. Mukavia juttuja. - Tunteja paljon, minulla tunnit puree parhaiten. Kun kevyttä tuntimäärää jauhaa vuosia, niin ei huolta ylikunnosta tai muustakaan tunnu olevan. Keho palautuu puuskuista ja kisoista kivasti. -Juoksumäärää niin paljon kuin vain uskallat, kunhan et hajoita itteesi ja päälle muut kevyet liikunnat, niin jo vain. -Jos tuntuu kevyeltä kiristä ruuvia ja jos jossain kirraa tai unet menevät niin kevyttä liikuntaa tai pelkkää lepoa. Ittellä yksi yö kovan reenin jälkeen tuo levottoman tunteen, se on vain hyvä juttu. Jos kaksi yötä kieriskelen lakanoisa, on se huono juttu. Parhaat ajat olen saanut järkyttämällä tasapainoa. Liika keventely ennen kisoja on minulle ollut poikkeuksetta huono juttu, menen ihan jumiin. Minulla pelkkä oleminen tuo jäykkyyttä, siksi suosin jatkuvaa kevyttä liikuntaa. -Välillä saa olla tympiä olo ja palautumaton olokin, siksi siihen tekee eetvarttia rykäistä kevyt viikko. Täryttelee kaiken kevyenä ja lyhyenä, niin jo hetken päästä palaa polte kovaan reeniin tai vaikka juoksukisaan. Tsemppiä reeneihin!
  28. 10 points
    Ensi viikonloppuna juostaan Esport Arenalla 12. kerran Endurance 24h -kilpailu. Osallistujalistalla on 136 nimeä, jotka edustavat 18 eri kansallisuutta. Osallistujista 40% tulee Suomen ulkopuolelta, joten kyseessä on taas kerran vuoden kansainvälisin ultrajuoksutapahtuma Suomessa ja todennäköisesti myös kansainvälisin juoksutapahtuma. Virallinen osallistujalista: http://www.championchip.ee/participants/1253 Online-seuranta: http://www.championchip.ee/live/1253 PS, Nostalgiannälkäisille linkki Juoksufoorumin pitkään keskusteluketjuun kaikkien aikojen ensimmäisestä Endurance 24h:sta: Muutama ensimmäiseen E24h:n osallistunut juoksija on mukana ensi viikonloppunakin. Hatunnosto erityisesti japanilaiselle Katsuhiro Tanakalle, joka on osallistunut yhtä kertaa lukuunottamatta jokaiseen tähän saakka järjestettyyn E24h:n ja on osallistujalistan mukaan tulossa tänäkin vuonna. Myös @JariSon joutunut jättämään kilpailun väliin vain kerran. Kalevi Saukkosella on edellisistä kilpailuista täysi sarja, mutta hän ei ole tänä vuonna mukana.
  29. 10 points
    Muutama vuosi sitten vanhempi rouvashenkilö oli kassalla (rollaattorilla liikkui) oli lastaamassa jo hihnalta laukkuunsa tavaroitaan kun koitti maksun aika. No eipä ollut mummelilla kukkaroa sattunut mukaan, olin siinä seuraavana takana ja kun oli jo tovi mennyt ja jonoakin syntynyt kysyin "mikä teillä on ongelmana" rouva sanoi että lompakkoni jäi kotiin enkä nyt pysty maksmaan. Tulin lähemmäksi ja katsoin summaa joka oli noin 50e, niin sanoin että minä maksan tämän kuntoon. Mummelilta ja myyjältä leuka tiskiin ja kun olin omanikin maksanut pyysi mummeli tilinumeroani. No annoin mutta sanoin että maksat jos haluat, sillä minunkin pitää varmistaa taivaaseen pääsy leikkisästi, mummokin repes nauramaan ja tiemme erosivat. Noin viikko myöhemmin tililleni oli tullut 60e Että sellasta...
  30. 10 points
    Mielenkiintoisia näkökulmia, aiheesta tosiaan riittäisi omaksi ketjuksikin. Paljon pyyteetöntä talkootyötä jokaisen juoksun järjestämiseen menee. Se on yllättävän iso porukka ihmisiä jota vaaditaan jokaisen tapahtuman läpiviemiseksi, työtä ennen tapahtumaa ja tapahtuman jälkeenkin. Hakunilassa alkoi 7.5-8.0 km kohdilla itseäkin hymyilyttämään kun jostain pimeydestä tuulen keskeltä kuulin yhden etäisen "vielä vähän" -kannustuksen. Tunnistin sen samaksi toimitsijan ääneksi (ja lauseeksi) kuin Vantaan maratonilla kannusti 9km kohdilla. Maratonilla olin 9km kohdin katsomassa ja mieleen jäi kun tämä toimitsija-mies oli niin iloinen siitä kun joku juoksija käänsi päätä ja hymyili takaisin.
  31. 10 points
    Huh hei, kovaan nimeen rinnastit kyllä meikäläisen nyt kiitosta vaan 🙂 @ForrestG:n kanssa meillä yhteistä korkeintaan ilmansuunta eli idästä ollaan. Ihmeet ja sankariteot jääköön suosiolla Guurin harteille, siellä jo oikeasti juostaankin. Ottamatta enempää kantaa foorumilla käytyihin usein tulta ja tappuraa sisältäviin keskusteluihin (joissa sanan säilät heiluvat aika-ajoin vähän turhankin verisesti puolin ja toisin) jäi itselleni mukava mielikuva Lapinjärveltä kesältä. Siellä kauden sympaattisimman kylähölkän jälkeen ehdin muutaman sanan vaihtaa @ForrestG ja @PA:n kanssa. Miellyttäviä, hauskan kuuloisella "pohjoisarjalaisella" aksentilla varustettuja kavereita joilla huumorilla sävytetty läppä lensi hyvin välittömällä tavalla. Varmaan yleisestikin ajatellen somen sokkeloihin eksyneille ja törmäyskurssille joutuneille tekisi hyvää aina silloin tällöin kohdata toisiaan ihan naamatusten. Vaikka extreemeltä saattaa kuulostaakin 😉 Kesän mukavin foorumikohtaaminen tapahtui kuitenkin sattumalta Helsinki Twilight Runin yhteydessä ja juurikin nimm. @Two horses too many:n kanssa. Jälki-ilmoittautuminen oli menossa juuri umpeen. Oltiin jonoteltu rannalla rinnakkain pitkä tovi maksaaksemme osallistumisen kun kalkkiviivoilla maksupäätteet tilttasivat ja vain käteinen kelpasi. Aloin jo kääntyä poispäin tyhmänä ja turhaantuneena kun olin luottanut liikaa korttimaksuun enkä varannut yhtään käteistä mukaan. Vielä tuossa vaiheessa minulle täysin tuntematon kaveri ojentaa vierestä 50€ ja toteaa että hänellä on vähän ylimääräistä maksa tuolla. Hieno teko joka lämmittää mieltä vieläkin. Tuli semmoinen kaveria ei jätetä fiilis ja teko ansaitsee ehdottomasti nyt tämän julkisen kiitoksen vaikken nimeä nimimerkin takaa tuokkaan esiin. Kiitos @Two horses too many 🙂 Aktiasta en osaa sanoa mutta ilmot on sisällä Helsinki 10km huhtikuussa ja HHM:lle kesäkuun alussa. Sinne ainakin taas fiilistelemään pääkaupungin juoksuatmösfääriä 🙂
  32. 10 points
    Perskule siellähä veljmies on painellu 50v sarjassa toiseks ja kympin alle 40min melkosessa pöpperökelissä 💪 No voitin sen sentään määrässä tänä vuonna😎
  33. 9 points
    Päivän ensimmäisestä SE:stä vastasi Henri Ansio, joka teki 50 km SE:n 3.11.33. Viimeinen kymppi tasan 35 min.
  34. 9 points
    Tässä vielä onnenhuumassa vähän päivitellään näitä tietoja ja tämä osus silmään. Sattusin olemaan edellinen kirjoittaja, niin tupsautan tähän perään kuittauksen onnistumisesta. Oma tavoittelu lähti käytännössä liikkeelle 2016 Vantaan maratonilta ja siitä vuosi eteenpäin kirjoitinkin tuon edellisen viestin. Sen seitsän kertaa takkua ja lajiin kuuluvaa väliaikaista hidastumista on matkalla ollut, mutta koska tykkään liikunnasta, niin ei se ole sinällään haitannut, toki harmittanut. Nyt kuitenkin sitten tämän rajan alituksessa onnistuin ja mikä parasta, kuntopiikki osui SAUL SM kisaan.
  35. 9 points
    Nyt juttelin kohtalotoverin kanssa Lidlin parkkipaikalla. Tällä kaverilla oli jo lähtökin lähellä, kun pääsuoni aortasta 95% tukossa. Pallolaajennuksella ammuttiin auki. Oli kuulemma heti olo normaali samantein. Molemmat esiteltiin pikanitro suihkeita niistä meidät tunnistaa. Niin itse olen jo 2km kävelyä iltaisin ei mitään ongelmaa. En joka päivä noin pitkää, liikkua pitää säännöllisesti toipumisaikanakin. Tuntuu jo, että virtaa olisi, mutta 15.4 asti pitää fyssarin ohjeiden mukaan mennä.
  36. 9 points
    Viime vuoden vantaan maratonin jouduin keskeyttämään ensimmäiselle kierrokselle kun kroppa ei toiminut lainkaan. Syynä oli infarkti ,joka tosin selvisi vasta seuraavana maanantaina jolloin menin lääkäriin.Maraton oli lauantaina. Oireet olivat myöhemmin illalla alkanut kova särky lapaluitten välissä ja pahinvointikohtaus heti juoksun jälkeen, jotka yhdistin vain palautumattomuuteen Tallinnan maratonilta joka oli kuukautta aiemmin.Mitään rintakipuja tms ei ollut . No, sieltä maanantain terveysasemakeikalta lähdettiinkin sitten pillit päällä lanssilla meikkuun, jossa tehtiin varjoainekuvaukset ja pallolaajennus vasempaan sepelvaltimoon joka oli 100% tukossa.Myöhemmät vaiheet olivat sen verran kimurantteja ,että lyhennettynä versiona sain pahoja rytmihäiriöitä ja sydämenpysäyksen (elvytettiin sairaalassa). Näitten tapahtumien jälkeen asennettiin tahdistin ,joka sekin jouduttiin myöhemmin asentamaan toiselle puolelle uudestaan kun ensim.haava tulehtui. Nyt olen opetellut elämään tahdistinpotilaana ,ns.iskevä tahdistin joka pitää sykkeet alueella 60 - 130.Mikäli pumppu menee rytmihäiriöön se yrittää ensin palauttaa rytmin ylitahdistamalla ja sitten toimii defillaattorin tavoin mikäli rytmi ei ed.mainituilla konsteilla palaudu. Juokseminen on toistaiseksi ainakin pois laskuista ja kävellen kohotetaan kuntoa. Lääkkeitä on käytössä pienen apteekin verran.mm Beetasalpaajat,kolesteri..ym,ym. Maratonit ovat taaksejäänyttä elämää ,samoin "ura" ikämiesfutiksessa( pelasin maalissa),koska tahdistimeen ei saa kohdistua kovia iskuja. p.s tanssilattialla ei kuulemma tahdistimesta kuitenkaan ole apua...
  37. 9 points
    Viikonloppuna tein pihalla olevalle omppupuulle ns. vuosileikkauksen. Keräsin poistetut oksat ja pilkoin pienemmiksi 30-60cm pätkiksi. Laitoin isoon saaviin vettä ja reilusti suolaa, oksat likoamaan veteen muutamaksi päiväksi. Otin oksat eilen pois vedestä ja vein pihalle männyn alle. Mietin mahtaako jänis löytää niitä. Funtsin todennäköisesti kyllä koska itsekin haistoin ne monen metrin päähän, tuoksuu hyvälle, kesäiselle. Tilille ei oo tullut lisää rahaa, mutta töistä tullessani jänis oli syömässä oksia ja illan hämärtyessä päivystää vieläkin oksien vieressä. Asun kaupunkialueella ja pihalla on tää yksi sama vakiovieras ollut useamman vuoden ajan. Sillä on kaksi lepopaikkaa, kuoppaa puiden juurella, mutta se kiertää muissakin paikoissa, kun sitä ei aina välillä näy päivään tai kahteen. Se on oppinut käyttämään ihmistä suojakilpenä, antaa tulla noin 7-8 metrin etäisyydelle, tunnistaa tutut ihmiset, joiden vuoksi se harvoin vaivautuu liikahtamaan.
  38. 9 points
    No niin tukos oli, mutta joku sivuhaara jota ei voinut pallolaajentaa liian ohut. Suoni. Lääkkeillä ukko kuntoon. Ei kielletty syyskuun Lassen Hölkän PuoliMaran. Sanoi vaan jos haluat. Joo eli salitreeniä ei ihan vanhaan malliin kovia kakkosia. Voi se tukos tulla, kun sukuvika korkea kolesteroli.
  39. 9 points
    Etelä-Saimaassa Joonas Tapanisen inspiroiva artikkeli imatralaisesta teräsvaarista Raino Kianderista. Juttuhan on maksumuurin takana vain tilaajille ja en tiedä miten isoon tekijänoikeuksien rikkomukseen syyllistyn kun sen tänne kopsaan mutta menköön. Olenhan itse maksanut tuon niin kai sen voi juoksufoorumin lajitovereillekin tarjota 🤔 Kuten jo aiemmin totesin, keski-ikäistyvä (miksei nuorempikin) hölkkäkansa kaipaa esikuvia. Tässä yksi parhaita💪 Raino Kiander, 82, juoksi vielä kuusikymppisenä 18 maratonia puolessa vuodessa — Teräsvaarin jalka nousee yhä, mutta iän myötä on ollut pakko luopua rakkaista lajeista: "Olen aina ajatellut, että vanhuuskin olisi kiva kokea" Imatralainen Raino Kiander voitti duathlonissa ja maratonilla veteraanisarjoissa kaiken mahdollisen. Ura loppui kuusi vuotta sitten vyöruusudiagnoosiin. Viime syksynä Kiander saatiin yllytettyä vielä kerran lähtöviivalle, ensimmäisiin ratakävelykisoihinsa. Joonas Tapaninen Raino Kiander harjoittelee edelleen kuusi kertaa viikossa. — Kahtena päivänä käyn salilla, kahtena päivänä vesijuoksemassa ja kahtena päivänä harrastan tehokävelyä. Raino Kiander kaivaa laukustaan kaksi mitalia ja asettelee ne symbolisesti vierekkäin kämmenselkäänsä vasten. Jo tummunut pronssilätkä on muisto 11-vuotiaana sauvotuista ensimmäisistä hiihtokisoista. Kaiverruksessa on päivämäärä 9. helmikuuta 1948. Toisen mitaleista kimallus on yhä kirkas. 80-vuotiaiden sarjan kultainen mestaruusmitali 5 000 metrin ratakävelyssä pujotettiin Kianderin kaulaan viime syyskuun SM-kilpailuissa. Siihen, onko viimeisin mitali samalla viimeinen, Kiander ei tiedä vastausta vielä itsekään. — Lopetin kaiken kilpailemisen kuusi vuotta sitten. Olin ajatellut, että kävisin vielä lämmittelynä ottamassa 13. perättäisen maratonin Suomen mestaruuden, ennen kuin lopettaisin. Sitten minulle jysähti vyöruusu ja elämä meni sekaisin. Siihen se loppui. Joonas Tapaninen Siinä ne ovat vierekkäin, Raino Kianderin uusin ja vanhin mitali. Ensimmäinen vuodelta 1948, viimeisin vuodelta 2018. Kävely uusi aluevaltaus Tai ainakin oli loppua. Viime syksynä tuttu veteraaniurheilija sai houkuteltua Kianderin vielä kertaalleen lähtöviivalle. Lähes kaikki kestävyyslajit kokeilleelle Kianderille kävely oli täysin uusi aluevaltaus. — Olen laittanut numerolapun rintaan tuhatkunta kertaa, mutta kertaakaan aiemmin en ollut joutunut pelkäämään, että minut potkaistaisiin radalta pois kesken kisan, hän nauraa. Pelko diskauksesta osoittautui turhaksi, sillä Kianderin kävelytekniikka kesti helposti tuomariston röntgenkatseet. Kävelyvauhtiaan Kiander ei alkujaankaan epäillyt, onhan hän aktiiviuransa jälkeenkin harjoitellut lähes päivittäin. — Tämänhetkinen systeemi on se, että teen viikossa kuusi harjoitusta. Kahtena päivänä käyn salilla, kahtena päivänä vesijuoksemassa ja kahtena päivänä harrastan tehokävelyä. Toni Degerlund Arkistokuvassa Kiander nauttimassa virvoketta BB-runilla vuonna 2012. Juoksemisesta oli luovuttava Vaikka Kiander on ikäisekseen edelleen rautaisessa kunnossa, juoksemisesta hän joutui luopumaan kokonaan vuosi sitten. — Juoksussa jokainen askel lyö kehon läpi. Jouduin lopettamaan, koska vastassa alkoi tuntua vähän inhottavalta. En nyt ihan oksennuksen partaalla ollut, mutta se iskutus tuntui vaivaavan. Kotiin jääminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Siksi Kiander päätti seurata arvostamansa lappeenrantalaisen suurmaratoonarin jalanjäljissä. — Paavo Pystynen, minua viisi vuotta vanhempi olympiaedustajamme Tokiosta, vaihtoi juoksemisen kävelyyn. Sitten ajattelin, että jospa minunkin olisi aika, Kiander kertoo. Joonas Tapaninen Raino Kiander liikkuu lähes kaikki matkat polkupyörällä. Hidastuminen ottaa päähän Luopumisen tuskaa Kiander ei ole kokenut, mutta vauhdin hidastuminen ottaa päähän, olipa sitten kyse mistä tahansa etenemistavasta. — Kyllähän sen itse ymmärtää ja huomaa liikkuessa, että vauhti on hidastunut. Ei minun ohi ole kävelemällä tultu, mutta se vähän ahdistaa, kun elimistö koko ajan sanoutuu irti reippaammasta toiminnasta, Kiander sanoo. Kianderin ensimmäinen hiihtomestaruus täyttää tämän viikon torstaina 71 vuotta. Vuosiin on mahtunut menestystä ja merkillisiäkin lajikokeiluja. Selkeitä irtiottoja kestävyysurheilun lajiperheestä on kaksi: 1960-luku vierähti autourheilun parissa ja 1980-luvulla mies innostui toviksi laskettelusta. Kun Kiander on innostunut uudesta lajista, hän on investoinut siihen kaiken energiansa. Kianderia voisikin kuvailla eräänlaiseksi urheilun projektityöntekijäksi, sillä onpa mies aloittanut minkä tahansa lajin, kaikki tekeminen on alusta asti tähdännyt vain ja ainoastaan huipputasolla menestymiseen. Ja kun menestysnälkä on tyydytetty, näköpiirissä on ollut aina jo uusi kiintopiste. Näin kävi esimerkiksi 1980-luvun lopulla, kun Kiander nosti laskettelusukset seinälle. Silloin tyhjiön täyttivät pian triathlon ja duathlon, joissa Kiander saavutti lukuisia veteraanisarjojen Euroopan- ja maailmanmestaruuksia. — Tapanani on ollut, että jos jotain käyn tekemään, en ala silloin harrastelemaan. Tyhjän saa vähemmälläkin, mutta jos aikoo kilpailla maailman huipulla, pitää toisinaan tehdä epämiellyttäviäkin asioita. Joonas Tapaninen Kun Raino Kiander aloitti vesijuoksun Imatran uimahallissa 1990-luvulla kuntouttaakseen polveaan, harjoitusmuotoa ei juuri tunnettu Suomessa. Niinpä hän kehitteli oman kelluntavyön retkipatjasta. Kiander luottaa edelleen itse valmistamaansa varusteeseen. Tilastomerkinnät kantavat kauas Kianderin filosofia on, että suurin tuska koetaan harjoituksissa ja kilpailu on palkinto harjoittelusta. Vielä kuusikymppisenä palkintoja kovasta harjoittelusta ropisi: Kiander juoksi parhaimmillaan puolessa vuodessa 18 maratonia, joista 12:ssa hän alitti maagisen kolmen tunnin rajan. — Keskiaikani noilla maratoneilla oli 2.59,37. Olisi kiinnostavaa tietää, onko jollakin vielä enemmän samantasoisia suorituksia puolen vuoden aikana. Ammatillinen tausta on aina näkynyt Kianderin suhtautumisessa urheiluun. Enso Gutzeitilla laskentamiehenä työskennelleen Kianderin kalenterimerkinnät ulottuvat vuoteen 1956. Lähes kaikki, tarpeellinen ja tarpeeton, on tilastoitu. Jopa laskut Mellonmäestä. — Kuuden vuoden aikana, joina laskettelua harrastin, tulin rinteestä alas 5 000 kertaa. Yhden päivän ennätys on 130. Lienee sekin jonkinlainen Mellonmäen ennätys. Joonas Tapaninen Vesijuoksu on nykyisin Imatrallakin suosittu vesiliikuntamuoto. Huippu-urheilu on urakkatyötä Kiander on nähnyt urheilumaailmaa niin kilpaurheilijan, järjestöaktiivin kuin valmentajan näkövinkkelistä. Triathlonliitossa Kiander toimi 15 vuotta hallituksen sihteerinä, joka hoiti liikekirjanpidon ja toiminnanjohtajan tehtävät sekä toimi kilpailupäällikkönä samalla itse kilpaillen. — Kun maailman huipulla pyritään olemaan, se on ääretöntä urakkatyötä niin vanhemmille kuin nuoremmille. Kaikki pyörii yhden asian ympärillä. Olen kuitenkin aina ajatellut, että vanhuuskin olisi kiva kokea, eikä koko ajan mennä tukka putkella. Urheilijana Kiander on tottunut vertaamaan itseään toisiin päästäkseen kärryille siitä, missä kunnossa hän itse on. Tuostakin ajattelutavasta hänen on vanhemmiten täytynyt päästää irti. — Nykyisin yritän muistaa, että katselen asioita 82-vuotiaan tasolta. Joonas Tapaninen Raino Kiander joutui lopettamaan juoksuharjoittelun vuosi sitten. Hännisen menestys lämmittää Kianderilla ei ole koskaan ollut vaikeuksia pysytellä ajan hermolla. Nytkin paidanhelman alla pullistelee uusinta muotia oleva sykekello. Vanhan mestarin puheissa ei kuulu edes pientä kapinahenkeä nykyajan kotkotuksia kohtaan. — Minulla on kaksi älypuhelinta ja kaksi tablettia. Seuraan mediaa ja urheilijoiden edesottamuksia päivittäin, Kiander toteaa. Erityisen paljon Kianderia lämmittää ruokolahtelaispyöräilijä Jaakko Hännisen menestys. — Olen kilpaillutkin Jaakon kanssa samoissa SM-kisoissa, hän 10-vuotiaiden ja minä 70-vuotiaiden sarjassa. Ne olivat muuten Jaakon ensimmäiset ja minun viimeiset SM-kisani, Tainionkosken Tähdessä pitkään takavuosina vaikuttanut Kiander muistelee. Joonas Tapaninen Raino Kiander kertoo seuraavansa aktiivisesti muiden urheilijoiden edesottamuksia. Raino Kiander 82-vuotias imatralainen entinen kestävyysurheilija. Syntynyt Berliinin olympiavuonna 1936. Kotoisin Mikkelin maalaiskunnasta. Asunut Imatralla vuodesta 1947. Menestynyt veteraanisarjoilla maratonilla, duathlonissa, triathlonissa ja viimeisimmäksi kävelyssä. Menestynyt myös muun muassa pyöräilyssä, suunnistuksessa, hiihdossa ja autourheilussa. Perheessä vaimo Salme ja kaksi aikuista poikaa.
  40. 9 points
    Raino on kova luu. Kesäisin monet kerrat juttua iskee, kun lenkillä olen ja hän ajelee pyörällä. Yhden kerran muistan jolloin teräsvaarin terävyys teki vaikutuksen. Tässä noin 10 vuoden sisään olin juoksemassa omaa kevyttä lenkkiä 20@4.00. Keli oli syystalvinen ja saavutin takaa pyörällä olevan Rainon. Juuri kun olin rinnalle pääsemässä, niin Raino toteaa päätään kääntämättä, että mahtaa Harri olla tulossa juosten takaa, kun ei tällä suunnalla muut kyllä juosten ota kiinni jos pyörällä itse ajelen.
  41. 9 points
    Tämän olisi mielestäni voinut linkata niin monen jo olemassaolevan alaotsikon alle, koska haastattelussa käsitellään kestävyysurheilijan ravitsemusta niin laajasti, että aloitin sille uuden ketjun. On muuten sangen hyvä podcast haastattelu, missä ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm (maratonennätys 2.24.30) kertoo minkälaista urheilijan ravinnon tulisi olla niin harjoituskaudella kuin myös kisakauden pitkissä kestävyyskisoissa. Lisäksi asiaa tankkauksesta sekä siitä, että millaisilla harjoituksilla rasva-aineenvaihduntaa voi harjoittaa ja ennenkaikkea miksi. Vahva kuuntelusuositus. https://podtail.com/fi/podcast/polkuporinat/mikael-fogelholm-ravitsemus/
  42. 9 points
    Tuli nyt sitten tuon Pfitzingerin 12 ja 18 viikon ohjelmien päälle juostua Hansonin marathon metodin mukaista ohjelmaa. Toisin sanoen Pfitzingerillä tuli rakennettua vankka pohja ja kun Pfitzingerin perään paukutin paljon maravauhtista treeniä, juoksin hitaat hitaina, niin lähes 10 minuuttia lähti ennätyksestä Sevilllan maratonilla. (Maraton oli itselle järjestyksessä 33.) Paketti pysyi kasassa koko 42.2 kilometriä, josta osoituksena se, että maratonin ensimmäinen ja toinen puolikas menivät sekunnilleen samaan aikaan. Näin jälkikäteen myös noin viiden kilon laihduttamisella ja talven tasaisilla olosuhteilla so. Esport Arenan treeneillä oli varmaan ratkaiseva merkitys tulosparannukseen. @ZeroDiesel ja @GrigoriSoiros tuli tavattua Arenalla ja heille erityiskiitokset mukavasta seurasta ja kannustuksesta. Kummatkin heput ovat kovassa kunnossa. @50+Runner:lle sen verran, että se himoittu BQ tuli juostua pari viikkoa etuajassa. Nyt voinkin Tokiossa nautiskella ja tutustua 42.2 kilometrin edestä kaupunkiin. Tsemppiä sinulle koitokseen ja toivottavasti nähdään siellä tai myöhemmin Areenalla. Kesäksi rakennan itselleni oman ohjelman (sekoittaen Pfitzingerin, Hansonien ja Hudsonin "adaptive running" ohjelmia.) Tavoitteena hioa vielä muutamia minuutteja enkasta pois. Sitten voisikin mahdollisesti siirtyä varovaisen nöyrästi ultrailun maailmaan. Tai ainakin pitää kokeilla... Ohjelmista vielä sen verran, että eiväthän nämä mitään rakettitiedettä ole. Perusasiat kaikilla samat ja päälle sieltä voi kukin poimia itselleen sopivan painotuksen, jolla ajattelee kuntonsa parhaiten kohenevan. Sitäpaitsi ohjelmat taitavat enemmän tai vähemmän kaikki pohjautua Lydiardin opeille.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy