Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 29.12.2018 in all areas

  1. 33 points
    Pitkästä aikaa onnistuminen Hcm:lla. 😊 Lähdin juoksemaan raskaasta reitistä ja lämmöstä huolimatta ennätysvauhtia, mutta tavoite muuttui matkalla lähinnä hyvän sijoituksen tavoitteluun. Alkuun juoksin neljäntenä, ennen kymppiä sain venäläisnaisen kiinni ja siirryin kolmanneksi. Eka kierros meni hyvin. Lämpö alkoi tuntua kunnolla jossain 28 km kohdilla, vaikka olin kastellut itseäni niin paljon kuin pystyin. Viimeisellä kympillä alkoi tulemaan muutamia tosi surkeita kilsoja. Lauttasaaren kohdilla tokalla kiekalla näin ekaa kertaa alun jälkeen jälleen Nooran selän ja Baanalle tullessa ero oli enää metrejä. Sitten ohi ja vähän vauhtia lisää. Viimeisellä kilsalla kattelin taakse joku miljoona kertaa, ettei tuu yllätyksiä ja oli siistiä juosta maaliin kisan kakkosena.. 2.56 on ihan ok aika tolle reitille ja tuossa säässä. Vaikka maratonilla ei vissiin mitään pahempia reitinohjausfiaskoja tapahtunut, oli itselläkin välillä vaikeuksia suunnistamisen suhteen ja huutelin useampaan kertaan "minne?". Oma Garmin näytti että juoksin 43.08 km, tiedä sitten..
  2. 29 points
    No on tosiaan Jaskalla ny vaikiaa. Tuosta voi vielä toki vaikka voittoon kääntää, mutta kyllä X-Caliber saa pitää SE tulokset vähintäänkin ansaitusti. Pakko myöntää, että hullaannuin sen rikkoutuvan "ilman muuta", mutta tämä olikin hyvä näpäytys. 😉 Nää on kivoja kisoja seurata, jos saan +20 peukkua tähän kommenttiin niin lupaan tulla juokseen +200km v.2020. Enempää en lupaa, eikä oo rahkeitakaan. 😅
  3. 28 points
    Helsinki Spring Marathon 2019 -raportti eli Miten kolmekymmentä vuotta juoksua harrastanut pärjäsi elämänsä kolmannella maratonilla Junassa istumapaikkakseni oli merkitty numero 52. Helsingin Olympialaisten vuosi, ilahduin. Se ei voi tarkoittaa muuta kuin onnea maratonille! Puolentoista tunnin matka kului katsellen keväisen karuja maisemia ja kanssamatkustajia. Tyttö vieressä multitaaskasi: taivutti ripsiä sylissään avonainen Michelle Obaman elämäkerta ja toisessa kädessä älypuhelimen somekeskustelu. Käytävän toisella puolella neulottiin ja naposteltiin pensasmustikoita ja kinkkua. Riihimäen kohdalla kävin vessassa ja vaihdoin päälle juoksuasun. Hetken mietin, että jos jättäisi puhelimen talvitakin taskuun. Juoksisi vain pitkän lenkin, ei sen enempää. Pasilassa vaihdoin lähijunaan. Lattialle oli tallottu Paavo Arhinmäen vaalimainos. Asemalta kävelin opeltua reittiä kisapaikalle. Näyttö baarin seinässä kertoi ilman lämpötilaksi seitsemän astetta. Hain juoksunumeron, tarkastin tavarasäilytyksen sijainnin ja maalialueen. Söin banaanin. Yritin löytää koulurakennukseen, jonka pukuhuoneet oli varattu juoksijoiden käyttöön. Koulun ovi oli kiinni, mutta viereinen kirjaston ovi oli auki. Kirjastossa oli koululaisten taidenäyttely. Kukka-asetelmia, pöllön lento kuun editse, haikara muuttomatkalla. Kiinnitin kilpailunumeron rintaani. Hyllyssä oli Baba Lybeckin kirja Habaa. Maalialueelle oli jo kerääntynyt juoksijoita. Paidoissa luki juostut maratonit: Los Angeles, New York, Abu Dhabi, Tallinna, Tukholma. Nyt muistetaan ottaa eka kierros rauhallisesti, sanoi joku, eikä lähdetä hätiköimään niin kuin Raatteella. Moni juoksija näytti tuntevan kanssakilpailijansa. Itse tunnistin kasvoista vain yhdet: ruskettuneen, lettipäisen naisen. Muistin naisen ensimmäiseltä maratoniltani. Älkää eksykö, toimitsija joukon edessä sanoi ja alkoi laskea sekunteja. Sitten pamahti. Aloin juosta. Tai lönkytellä. Porukkaa lappoi ohitseni, katselin selkiä. Ja päitä. Vanhemmalla miehellä oli virkattu myssy päässään. Samanlainen myssy oli ohittanut minut ensimmäisellä maratonilla: 40 kilometrin kohdalla. Odotas vaan, kun vauhtiin päästään, päätin. Reitti kulki omakotitaloalueen lävitse joelle. Olin kahdesti elämäni aikana asunut lähitienoilla, mutta nämä tiet olivat vieraita. Sillalta reitti ei kääntynyt joenrantaa, edellissyksyiselle lenkkipolulleni, vaan pellonlaitaan. Ilman täytti keväinen liverrys, leivon laulu. Tie oli suora ja pitkä, ilma seisoi paikallaan. Neljä kilometriä, kertoi kyltti tien laidassa. Vasta neljä, huomasin ajattelevani. Onkohan maratonjuoksu aina tällaista, mietin. Kun saa juosta pitkiä lenkkejä, silloin kun itselleen parhaiten sopii, on helppo kuvitella itsensä kiitämässä maratonilla, niin iloisesti askel nousee. Mutta maratonilla tilanne on toinen: ajoitus on aina väärä. Alla on huonosti nukuttu yö, paikasta toiseen siirtymisen stressiä eikä kunnon ajoituksestakaan ole varmuutta. Sitä vaan laitetaan askelta toisen eteen, työnteon maku suussa. Olin etukäteen päättänyt, että katson kelloa ensimmäisen kerran, kun matkasta on kolmannes takana. Toisen kierroksen lähestyessä en malttanut olla kaivamatta puhelinta taskusta. Näyttö oli pimeä. Oliko akusta virta loppunut? Sain puhelimen virkoamaan. Olin ennätystä hieman jäljessä. Vauhtia tasaisesti kiristämällä asia olisi korjattu. Tosin kumpikaan edellisistä maratoneista ei ollut loppuun asti nousujohteinen. Väki harveni. Juoksijoita lönkötteli kolmen, neljän hengen porukoissa. Usein jättäydyin tarkoituksella useamman askeleen päähän. Oli parempi puuskuttaa omassa rauhassa. Kahdessa mutkassa avautui näkymä kauemmas, juoksijoiden letkaan. Yritin pistää mieleen selkiä. Ohitettu selkä tulisi mahdollisesti olemaan ainoa ilon aihe tällä maratonilla. Lettipäälle jätin hyvästit 16 kilometrissä, virkatulle pipolle jo aiemmin. Toisen kierroksen lopussa puhelin ei enää suostunut käynnistymään. Sivusta kuulin kuitenkin huudon: Kaksi minuuttia lähtöön. Puolimaratoonarit, tajusin. Päättelin olevani ennätysvauhdissa, mutta kestäisinkö vauhdissa loppuun asti? Miestä alkoi tulla hurjaa vauhtia. Katselin ihaillen lennokasta askellusta ja kauniita vartaloita. Jos aluksi olinkin pelästynyt puolimaratoonareiden vyöryä, nyt siitä oli pelkkää iloa. Juoksin pitkälle kolmatta kierrosta puolimaratoonareiden imussa. Malmia lähestyessä jäljellä oli enää hitaimmat, joiden kanssa taitoin samaa matkaa. Maratoonareista ei ollut tietoakaan. Tunnistin vain yhden, tempoilevasti juoksevan nuorukaisen. Soronnoo! Viimeiselle kierrokselle lähtiessä en enää tiennyt, missä vauhdissa kuljen. Kolmas kierros oli ollut raskain, mutta puhki en vielä ollut. Yritin keskittyä tehokkaaseen ja tasaiseen hengitykseen. Vasen pohje alkoi kuitenkin nykiä. Pohje potkaisi sivuun ja samassa hengitys häiriintyi. Nestettä höllyi vatsalaukussa. Ja mikä pahinta, vauhtikin tuntui hiipuvan. 37 kilometrin kohdalla keksin uuden kikan. Aikaisemmin olin laskenut kilometrejä maaliin. Nyt huijasin itseni ajattelemaan, että viiden kilometrin sijaan juostavana oli vielä yksi kokonainen kierros ja risat. Ajatus antoi ryhtiä. Mietin myös koko syksyn ja talven metsässä juostuja 20 - 25 kilometrin lenkkejä. Yksi maraton on minulle pala kakkua! Loppumatka oli äkkinäisiä mutkia ja ylämäkiä, syöksyä alikulkutunneliin. Kuin ihmeen voimalla sain uutta puhtia. Vastaavaa en ollut vielä maratonilla kokenut: loppukiri. Ohitin pitkään edelläni juosseet kolme naista. Pidemmällä juoksi vielä kolme miestä, joista kauimmaisen tunnistin hyvin. Mies oli ohittanut minut kolmannen kierroksen alussa. Aina välillä olin tavoittanut miestä tämän vaihtaessa kävelyyn, mutta en ollut koskaan päässyt aivan beesiin. Mies oli sittemmin juossut ulos näköpiiristäni. Mutta nyt, jo urheilupuiston lähestyessä, olin saavuttanut miestä. Mies vuoroin käveli ja juoksi. Mitään armoa ei tunneta, päätin. Napsin kaksi juoksijaa minun ja miehen välistä. Olin loppusuoralla. Loppuun asti, kuulin yleisön kannustavan. Rynnin miehen ohi maaliin. Pienet – ja pikkumaiset – ovat juoksijan ilot. Kysyin katsomosta aikaa. Ennätys jäi tekemättä, totesin. Mietin tätä matkalla kotiin. Onko juoksu epäonnistunut, jos ei pysty tekemään ennätystään? Miksi ennätys jäi tekemättä? Olinko vain kuvitellut olevani elämäni kunnossa? Miksi juostut kilometrit ja menestys eivät korreloineet? Oliko viimeistelyssä vika? Tai tavassani treenata – jos sitä ylipäätänsä voi kutsua treenaamiseksi? Minähän vain juoksin. Narinkkatorilla kansanedustajaehdokkaat tekivät viimehetken vaalityötä. Jonotin ensin makkaraa perussuomalaisten kojulla, sitten kasvismakkaraa vihreiden. DJ soitti musiikkia, vaaliväki juhli kuin voitto olisi jo varmistunut. Voitto sitä ja tätä. Seuraava maraton olisi viiden viikon päästä. Mitä jos sekin menee samalla lailla? Kuinka monta tasapaksua maratonia ihminen viitsii juosta? Bussi oli lähes täynnä Suomen jääkiekkojoukkueen kannattajia. Istuin lupaa kysymättä kalleimmalla paikalle, sille jossa sai jalat suoriksi. Joku oli unohtanut penkille energiajuomatölkin. Join sen ja söin täytetyn patongin. Kalkkunaa ja jalopenoja. Tummenevan pilvikannen ja pellon väliin jäi kaistale taivasta. Se värjäytyi punaiseksi. Metsän reunassa roihusi kokko. Hieroin pohkeet, taka- ja etureidet. Hankasin jalkapohjia jalkatukea vasten. Jalat eivät tuntuneet kovin kipeiltä.
  4. 27 points
    Kieltämättä vähänlaisesti oli yleisöä klo 7 aamulla. Omat kannustusjoukot joutuivat heräämään paljon aikaisemmin, kun KK:n perusteella arvioin samanlaista loppuaikaa 20.45 (klo 8.45), jos hyvin kulkee. Keli oli todella hyvä, mulle sopivaa neulaspolkua ja kangasta oli paljon ja muutenkin hyvin nappiin osui energiat. Kuulemma seurantalaitteita oli kovasti yritetty saada enemmän, mutta Sulkavan soudulla oli etusija (jostain syystä). Laitteiden allokaatio olisi voinut mennä paremminkin, mutta ymmärrän, ettei järjestäjä ehdi täydellisesti optimoida tuota. Järjestäjän kanssa keskustelin maalissa ja Vmaksilla piti olla laite, mutta listaa sortatessa oli pudonnut pois.
  5. 27 points
    Sen tosiaan muutin nyt talvella, kun hoksasin ajaneeni liian kovaa pyörällä. Ajelin vuonna 2018 reilu 12000km pyörällä, ajan siis aina työmatkat kelissä kuin kelissä. Myös muuta ajoa on kohtuullisesti, koska tykkään pyöräillä. Tosiaan viime kesänä keksin kaikkea, että pääsenkö ajamaan mammalle (Somerolle) ja takaisin 30km/h keskinopeudella. No pääsin minä, mutta olihan sekin vaikea raja. Myös Velotourilla koitin 36km/h ryhmässä ajaa kuntoajon, putosin Porvoossa reilun 100km jälkeen ja hiipuen maaliin. Nämä esimerkkejä miksi juoksu alkoi takkuilla. Ajoin liian kovaa pyörällä ja juoksu minusta kärsi siitä. Nyt alkutalvesta alkaen ajanut taas sykeohjatusti ja samalla hieman vähemmän kuin vuosi sitten ja aavistuksen olen nostanut juoksumääriä. Juoksen myös monesti viikolla meno tai paluumatkan töihin ja toisen suunnan Alepapyörällä tai omalla. Nostin helmikuusta lähtien peruslenkkien sykkeet PK1 -> PK2 alaosaan. Juoksen siis nykyisin aika paljon PK2 alueella, mutta vältän arkilenkeissä Vk1 aluetta, vain ylämäissä saa olla siellä. Minulla, jos juoksisin jatkuvasti VK1 alueella, tuo se ensin tullessaan levottomat yöt ja sitten alkaa palautumattomuus. Mittaroin edelleen palautumista unilla. Minulla se toimii parhaiten. Nyrkkisääntö on aina se että kovan reenin ja kilpailun jälkeen voi yhden yön pyöriskellä levottomasti, mutta ei kahta. Jos tulee toinen yö perään, niin heti kaikki kevyeksi kunnes unet palautuu normaaliksi. Myös nuo 10km talvijuoksukisat on hitsin hyviä harkkoja. Niin muutin myös taas hetkeksi tai siihen asti kun huvittaa pitkikset vauhdikkaammaksi. Ne saatan fiiliksestä riippuen juosta kiihtyvänä PK2 alueella ja lopussa ollaan jo VK1 alueella. Lopussa voi olla viimeiset kilometrit hyvinkin nopeita, pääasia että tuntuu ilkiältä. Vähän on jotenkin tunne että en saa enää kuntopiikkiä, ellen tee jotain kovempaa välillä. Toistaiseksi on keho palkinnut tämän hienoisen kiristämisen kuntopiikillä, mutta minulla yleensä tämä ei kestä montaa kuukautta. Ei tämän päivän kaltaista raastoa pää minulla vähään aikaan kestä, nyt voi olla taas ns. funrun juoksuja edessä. Maraton myös on alkanut mielessä pyöriä, mutta se onkin sitten niin erilaista ja enemmän muuttujia matkassa. Pelottaa koko matka, mutta se olisi uskallettava taas sitäkin kattella, kun kerta tämä tavoite nyt tuli saavutettua. Niin pyöräilyssä Sanna Kulberg aikanaan opasti minua pyöräilytekniikassa ja putkelta ajamista. Tapaa pyöräillä joka hyödyttää juoksua parhaiten. Tämä jäi mieleen ja omaksunut tämän omasta mielestä hyvin. Tuttua juttua, tiheää pyöritystä ja seisovilteen ajamista pienissäkin nyppylöissä, ei väännöllä. Ei varmastikkaan mitään uutta, mutta tuli se vielä mieleen. Otin taas rullailut myös mukaan kotijumppaan ja liikkuvuutta pitkästa aikaa olen taas harkkailut. Olen jäykkä kun saapas ja tästä on ehkä ollut hieman apuja. Rasittavaa monesti aavistuksen ärsyttäväähän tuo on, mutta koitellut vain harkkailla. 20:30 uutisten aikana on hyvä vetkutella ja jumpata 🙂 Vielä editoin. Sitten jos palautumaton olo, kisa ollut lähellä tms. juoksen lenkit todella hiljaa. Saatan kävellä osan matkaa ja nopeus voi olla esim 9km/h tai sen allekin. Noissa katton että syke on alle 120 tai sen lähelle. En ole kokenut lenkin menevän pilalle vaikka välillä kävelee. Kuluuhan ainakin kalorioita, jos ei muuta. Tykkään syödä aika usein vähän liikaa. Pahin vika on että en pidä lepopäiviä koskaan, vähintään työmatkat fillarilla (31km). Mutta ei tämä niin nuukaa ole, liikunta on kivaa hommaa 🙂
  6. 26 points
    Vähän on mielessä tullut projektoitua, kun ei taida kroppa enää kestää treenaamista, niin josko sitä välistä kokeilisi vähän kuntoilla triatlonin parissa. Muutaman vuoden pidin taukoa tavoitteellisesti juoksusta eli about 2014-2017, kun oli lantion alueella kränää, sekä muutenkin siviilielämässä haasteita edellisen asunnon oikeusjutun kanssa. Tämän oikeusjutun sain sutenööristi vedettyä finaaliin Korkeimman Oikeuden kautta, ja 6 vuoden oikeustaistelun jälkeen. 50 000 euron käyttämisen sekä tuhansien prosessoitujen tuntien jälkeen KO totesi, että KÄÖ sekä HO ovat olleet väärässä ja FG oikeassa. Tietysti sieltä sain vähän suolarahoja takaisin, mutta kyllähän tästä oikeusopin yliopistosta muutamia kymmeniä tuhansia tuli maksettua lukukausimaksuja. Tämä oikeusjuttu olisi kokonaisuudessaan sellainen tarina kerrottavaksi, että ennemmin siitä kirjoittaisi kirjan, kuin omasta urheilusekoiluista, mutta kirjojen aika on myöhemmin. Jossain vaiheessa oikeusprosessia alkoi henkinenkuorma olla sitä luokkaa, ettei oikein kunnon huipentaminen kivuliaan lonkan kanssa ollut ekana mielessä, vaan mietti ennemmin, että miten tulisi selviydyttyä reilun 350 000 euron menetyksestä(sekä korkomenoista) mahdollisen tappion hetkellä. Kävin kuitenkin välistä lenkillä hölkkämoodissa, sekä salilla vähän tiukemmin rautoja kolistelemassa. Tämä oli sellaista psyykkeenhoitoa. 2016 KO tosiaan antoi päätöksen ja sitä märehtiessä meni melkein vuosi, ja kävin vähän tavoitteellisemmin treenailemaan about 2017. Sitähän kesti taas hetken, kun piti taas leikata akillesjänne kuntoon, mutta en sillä erää antanut asian enempää häiritä. Lantio ei näköjään ole muuttanut asennoitumistaan kuitenkaan, vaan vittuilee häikäilemättä minulle tasaisin väliajoin, sekä varmaan vaatisi leikkauksen, että hermoille tehtäisiin tilaa sykkiä juoksun tahtiin. Nyt muutaman vuoden tavoitteellisemman hölkkäilyn jälkeen tulin tulokseen, etten jaksa enää tapella lantion kanssa, ja yrittää sitä leikkauttaa jiirii, kun kuitenkaan kuntoon täysin saaminen ei ole niin varmaa, sekä kustannukset nousevat turhan korkeiksi saavutettuun mahdolliseen hyötyyn(plus kuntoutusaika jne). Olen myös asian kanssa reilun 10 vuotta myöhässä. Siispä mietin, että voisi kuntoilla triathlonhengessä, eikä se varmaan kuormita lantiota niin pahasti tärinällä kuin juoksu. Tietysti kyllähän tälläkin kunnolla voisi varmasti täydelle matkalle osallistua, mutta kuten olen @PAlle sanonut, että pitää olla suhteessa samanlaisessa kunnossa kuin ennen vanhaa maralla tai puolikkaalle startatessa, eli kestävyyskunnon ja suorituskyvyn pitää olla sillä tolalla, että alkumatkastakin kisavauhti pitää alkaa vituttamaan, kun se on jo pois ns mukavuusalueelta(jos noin kärjistäen sanotaan). (Onhan hyvässä kunnossa maralla luukuttaminen ihan hauskan hassua hommaa, vaikka ollaan pois ”mukavuusalueelta”.). Kuitenkin nyt on prosessointi ihan alkutekijöissä, ja varmaan tavoittelen vasta ensi kesälle täydelle matkalle jonkinlaista systeemiä. Pitänee siis ruveta haalimaan pyörää ja märkäpukua ja jotain muuta sen tapaista kalustoa. Aluksi ajattelin, että ostan tässä kesän mittaan jostain jonkinlaisen cycklocross-pyörän ja ajelen sillä treeniä, sekä käyn vähän pulahtamassa altaassa tai saimaassa. Paremman pyörän hommaan joskus myöhemmin, sikäli vielä motivaatiota/budjettia asiaan piisaa. Ajattelin myös vedellä soutulaitetta ja vähän haen voimaa salilta. Uintiin on vähän minulla negaatioita, sillä en hirveästi pidä altaassa kellumisesta, eikä tietysti tekniikakaan ole mitään priimaa, joskin suht pitkät raajat antavat minulle hieman etua tähän. Pääsykokeissa uin räkätekniikalla vuonna 2000 200m/2.56 ja pari vuotta sitten kävin muutaman kuukauden aktiivisemmin altaassa ja vähän hioin tekniikkaa ja pääsin 200m/2.35 hyppylähdöllä sekä 60min rennon letkeästi ”palauttavaa” uintia 3650m parilla juomatauolla kellon käydessä. Katsoo jos täällä olisi tekniikkakurssia syksylle ja rupeaisi talven pimetessä panostamaan tähän oikeen huolella. Pyörän päällä en ole aktiivisesti käynyt sitten ysärin, mutta silloin pystyin vetämään rautamankelilla 200km lenkin avg karvan päälle 30km/h, sekä jos joku osaisi neuvoa pyörän säätämisestä ja hankinnasta vähänkään, niin uskon, että mankelilla pääsisin ihan kohtuu lujaa. Tietysti vaatii myös, että perse ja psyyke kestäisi hangata treenihengessä tiestöllä. Mielestäni pyöräily ja sisäsoutaminen käy samalla tavalla kroppaan ja c2-soutaen olen päässyt 10@35.08 ja 60min/16560m joita pidän harjoitteluun nähden suht hyvinä tuloksina. Juoksijaksihan olen aina ollut liian lihava. Tietysti lihavuuteni on myös tuonut voimaa ja olen mielestäni suht vahva maratoonariksi, sillä kyllä rinnalle helähtää(helähti) 100kg, kyykkäsin 170kgllä, mavessa 200kg sekä penkistäkin meni 115kg. Luulisin että pikku piikkaamisella nämä tasot saisin takaisin, mutta juuri nyt ei esim penkistä 80kgllä montaa toistoa mene. Tämä on tälläinen projekti. Toivon, että tästä tulisi sellainen mukava sekä päämäärää hauskempi matka, ja toivoisin kuitenkin pääseväni jonkinlaiseen säädylliseen tavoitteeseen. Tietysti sikäli matka ei tunnu tarpeeksi mukavalle, niin aion lopettaa sen tekemisen kesken. Olen kyllä omaa matkaani maratonmaailmassa tehnyt hammastapurren (kipeän lantion/akilleksen/mahan/temppuileva sydämen kanssa) ihan omiksi tarpeiksi. Tällä matkalla toivottavasti opin myös valmentautumisesta lisää, sillä triathlonvalmentautuminen on mielestäni lähempänä hiihtovalmentaumista kuin juoksuvalmentautumista, ja tälle saralle lisäoppi ei pahaa tekisi - jos nyt millekkään saralle. Sikäli jollain satuu kaverin kaveri myymään hyvää ja helvetin halpaa pyörää sekä märkäpukua tälläiselle 185cm roikaleelle, niin olisi ihan kivaa infoa se. Pyörän hommista varmaan saa ja kannattaa antaa valmiiksi pureskeltua (helppoa)faktaa meikälle, sillä se tuntuu olevan ihan loputon suo. Tietysti kaikki lisäinformaatio on hyvästä 👍🏻 Ps kännykällä kirjoittaminen on sen vertaa vaikeaa ja kokonaisuuden hallitseminen haastavaa, että pahoittelen kovasti sikäli tarinankulku ei vaikuta loogiselta.
  7. 26 points
    Sehän meni ihan mukavasti. Oikea reisi oli tiltissä jo alun mäkien jälkeen, mutta sen kanssa tuli hyvin toimeen, kunnes tultiin takaisin loppunousuihin. Niissä ei sitten ollut enää kuin toinen reisi käytössä ylä- ja alamäissä. Unelmaraja 30h jäi sitten hikisesti alittumatta, kun vikaan pätkään meni 2h. Mutta täytyy kyllä olla todella tyytväinen talven hamstring-ongelmien jälkeen tästä suoritukesta.
  8. 23 points
    Yhden kunnon yön ja kevyen perhetrekkailun jälkeen kisamenestys tuli purettua tarinaksi asti. Tuon vanhan Duron saitin layout on varsin retro (jostain vuoden 2004 paikkeilta). Sisältö lienee luettavissa, vaikkei olekaan nyt moderni responsiivinen sivupohja. Kuvat hiukan kärsivät ja 4k-näytöllä tekstiä saa aika lailla tihrustaa.
  9. 22 points
    Miksi vain 80-luvulle? Täällä elellään onnellisina paljon kauempana menneisyydessä... Aamunihan alkaa sunnuntaisin perinteisesti pistämällä hellaan valkean ja kahviveden noen mustaamaan pannuun hellalle kiehumaan. Sitten tapsuttelen virttyneessä puhkipiereskellyssä pyjamassani ja reinoissani pihan poikki postilaatikolle. Poimin sieltä uunituoreen aamuaviisin ja ravistelen lehden välistä samalla aikamerkin joka sinne on lehdenjakan toimesta laitettu. Näin tiedän että kello on kuusi ja stt:n uutiset alkavat. Palaan sisälle ja avaan Grundig-merkkisen putkiradion. Carl-Eric Creutz on juuri aloittanut. Vesi kiehuu pannussa, siirrän sen syrjään ja lisään viisi tasareunaista mitallista Kulta-Katriinan pannujauhatusta. Annan hautua hetken ja kaadan sakkanokan pois. Täytän kukkakuvioidun Arabia-merkkisen perintökupin höyryävällä kahvilla. Levittelen pirttipöydälle vielä painomusteelle tuoksuvan tuoreen Etelä-Saimaa-lehden. Kaivan pyjaman rintataskusta kakkulat nenän varteen. Kaadan yhä kuuman mustan kahvin kupista varovasti tassille jäähtymään. Otan mummovainaan sokerikosta palasokerin jonka asettelen huolellisesti kielellä alahampaiden (omien) taakse. Kohotan ja kallistan tassia ja rrrrrryyystän niin perrrrkeleeesti hyvää kaffetta. Samalla kun aloitan viikon hartaimman hetken; sunnuntaiaamun paperisen lehden lukemisen. Ei taida batistinin poika tietää mistä jää paitsi 😉
  10. 21 points
    E24 on täysin omalainen juoksuelämys. Vasta osallistumalla tietää, miten kova tulos on 240km. Joskus 15v sitten oli tavoite alittaa 3h maratonilla, ja sen jälkeen on aika mennyt lähinnä muiden kestävyyslajien harrasteluun. Viime vuonna jalkakilsat (juoksu, roga/suunnistus) olivat jotain 2200-2500km. Siihen nähden oma tulos nyt eli 203km oli onnistuminen, vaikka pyörää ja muita treenitunteja onkin jonkin verran. Voi olla, että saman tuloksen olisi saanut helpommalla tasaisemmalla menolla - mutta ei ollut tyylipisteitä erikseen jaossa. Taktiikka oli juosta ja kävellä vuorotellen, ja kävelymatkojen piti pidentyä tasaisesti. Vauhdin arvelin olevan alussa 10km/h ja hiipuvan siitä kävelyn tasolle 6km/h. Tällä logiikalla Excel antoi mahdollisen tuloksen 191km sis. reilun tunnin erilaisiin huoltokatkoihin ml. kenkien vaihdot (kierrätin kahta paria, jottei kävisi jaloille liian monotooniseksi). Startti oli naiivi 'all-in' eli aloittaa vauhdilla, typistää laskemiani huoltotaukoja ja päästä 12h ajassa reilusti yli puolen välin, ettei jäljellä oleva matka 200km:iin tunnu mahdottomalta. Laskin n 150km kohdilla 7km/h vauhdin riittävän (enkä muuta miettinyt).
  11. 20 points
    En tiedä mitä tapahtui, mutta mielessä kävi niinkin ihmeellinen ajatus kuin juoksuharrastuksen (uudelleen) aloittaminen. Päähänpisto on toivottavasti ohimenevä, mutta ihan teoreettisessakin mielessä on kiinnostavaa miten tässä pitäisi aloitella. Viimeisen kerran olen ollut jossain kunnossa reilu 5 vuotta sitten, jolloin juoksin kympin vuoden 2013 Twilight Runissa 36.36. Varsinaisen treenaamisen olin lopettanut noin vuosi aikaisemmin, joten jossain määrin vanhoilla pohjilla mentiin. Sen jälkeen liikunta ollut satunnaista, koko ajan vähenevää ja juhlinta säännöllistä. Viime vuonna taisi tulla alle 400km juoksua. Kymppi kulkisi nyt ehkä noin 50min. Nyt ei ole enää vanhoja kuntopohjia. Sen huomaa siitä, että vaikka intoutuisi juoksemaan pari lenkkiä, niin juoksuvauhdit eivät juurikaan lähde nousuun. Kevyen vauhti liikkuu jossain 6:00/km ja sykkeiden perusteella sekin on liian kovaa. Maksimisyke on tullut roppakaupalla alas. Painoa on tullut tuohon 2013 verrattuna lisää noin 15 kiloa, josta reilut kymmenen viimeisen kahden kuukauden aikana. Voimatasot ja lihaskunto ovat myös aika pohjalukemissa. Onko jollain onnistunutta kokemusta tällaisesta comebackista pitkän tauon jälkeen? Enkä tarkoita mitään pitkää telakkaa tai edes välivuotta, vaan tällaista vuosien taukoa, jossa vähän niin kuin aloitetaan uudestaan. Kannattaako treeneissä lähteä ihan pohjilta kuten aloittelija vai olisiko kuitenkin joku oikopolku? Eikä tässä mistään ennätyksistä haaveilla, mutta 40min kymppi nyt pitäisi ainakin aluksi saavuttaa.
  12. 19 points
    Elämäni juoksu tämä oli, kiitos ruiskarhu! Keli oli mainio, sekä kuntopiikki osui juuri hyvään aikaan ja hyvä porukka missä laiskotella tuulensuojassa. 8km kohdalla mietin tosissani keskeytystä, kun tuntui niin ilkiältä ja matkaa oli vielä oli edessä. Otin geelin ja mutustelin sitä suussa hyvin pitkään. Sain onneksi aivot uskomaan että nyt tulee lisää virtaa ja se pahin olo sitten katosi. Olen kyllä lapsellisen onnellinen tästä ajasta, ei ollut minulle helppo raja tämä. Onneksi sain sen nyt juostua, kun tuota ikää tulee vain jatkuvasti lisää ja jossain vaiheessa se väkisten alkaa näkymään.
  13. 19 points
    Keli oli talvinen ja aika vankasti nasturikeli, semmoisilla tuli myös juostua. Itsellä reissun yksi pyrkimys oli yrittää voittaa M50v ikäryhmä, jossa onnistuinkin kivasti. Alussa homma käyntiin ja tuulta mäkeä ta tappuraahan se alku oli. Hetken mentyämme hoksasin vain nuoria tai nuorehkoja edessä ja toki Alisan, joka katosi horisonttiin hyvin pian. Samassa ryhmässä oli kuitenkin tuntemattomia, joten oli vain pakko ährää puhinalle ylämäkiosuudessa, jotta hieman saa eroa. Käännössä näin ikärymäni kasvotuttuja takana ja se olikin sitten henkinen juttu vauhdin osalta hoidettu. Toki kisan edetessä se tuttu kilpailuvietti välillä sieltä lipsahtelee, mutta kun toleranssi on itsellä niin pieni, niin eipä tuossa paljon ollut tehtävissä. Olin juossut mäkiosuudella myös edellä menneen kaverin kiinni ja muutamalla sanalla sovimme vastatuuleen vuorovedot. Koittelin hoitaa oman tontin kunnolla ja siinä lipsahti meno hetkeksi hyvin epämukavalle alueelle, jossa menimme Saaran ryhmän ohitte. Vuoro vaihtui ja vauhti vain kasvoi. Kaveri omalla vuorolla menikin sen verta kovaa, että tänään seurasin vain katseella. Jäin matkalla tavoittamamme nuoren 19v sarjan kaverin kanssa juoksemaan ja muutamia sanoja siinä vaihtelimme. Mitään loppukiriä ei ollut tarkoitus tehdä, mutta meni sitten lopussa viimeinen kilometri kuitenkin kovemmin. Hoksasin takaa tulevan henkilön kovaa ja en erottanut onko papparainen vai nuori jantteri. No aivan maaliviivalla kaveri meni ohitte, hävisin sen kirin. Ei ole minusta kirimieheksi. Tämä reissu oli hieman alle 2min hitaampi, kuin viimeksi itsellä Aktiassa. Tosin ei kestänyt nyt pää ollenkaan olla siellä alueella, jossa enkat ja 37min alkuiset juoksut on minulla aina äherretty. Mukavia tapahtumia nämä kyllä ovat, hyvä että järjestetään.
  14. 18 points
    Takana elämäni ensimmäinen satanen 105 km-matkalla. Kesäkuussa sairastetusta flunsasta johtuen aloitin erittäin varovasti tunnustellen ja ensimmäisessä huollossa sijoitukseni oli 48. Huolto huollolta paransin sijoitustani ja maaliviivan ylitiin ajassa 15h 48min, tämä oikeutti 29 sijaan miesten sarjassa. Olisipa matka saanut olla vielä muutaman kilometrin pidempi, muutaman minuutin päässä olisi nimittäin ollut lisää selkiä kiinni otettavaksi 😂 Tämä oli nyt ensimmäinen ultra jossa onnistuin välttämään omat ylimääräiset sähellykset. Matkan varrelle mahtui toki ongelmia ihan laidasta laitaan ja erittäin raskas reissu tämä kaiken kaikkiaan oli 😰 Sanoisin että tämä reitti on huomattavasti raskaampi kuin Karhunkierroksen 80 km, saman totesi moni muukin. Pidempää kisaraporttia tulee joskus myöhemmin blogin puolelle.
  15. 18 points
    Vauhdinjako onnistui mainiosti, selkiä tuli vastaan ja etuperin pääsi alamäet maaliin asti. Kovemmalla alkuvauhdilla olisi tullut noutaja, nytkin viimeinen 20km oli raskasta ja jalat alkoivat painaa. Pienellä Rukan mäen loppukirillä pääsi juuri Heermanin entisen enkan alle. Edit: muistelin, että Heermanin viime vuonna entiseksi jäänyt reittiennätys olisi ollut 20:38, mutta 20.30 näkyi 2016 uutisessa; no, tulipahan otettua loppukiri Helpoilla neulaspolkupätkillä juoksu eteni hyvin. Juurakoita ja teknisiä tai jyrkkiä alamäkiä en juuri uskaltanut juosta, niissä tulee hiukan takkiin. Ylämäet kävelin suosiolla kuten viimeksi. Näillä treeneillä ja kilsoilla varmasti oli paras mahdollinen tulos tänään.
  16. 18 points
    Omasta kokemuksesta sen verran, että iskin lenkkarit ”naulaan” 2013 ja rupesin elämään kuten ihmiset kuunaan. Kävin salilla ja välistä hölkkäilin jonkun kilometrin. Paino nousi siitä n. 70kg:stä tuonne 92-93kg siis lihas- sekä läskimassa. Aina olen ollut scrode juoksijaksi, ja eipä tälläinen turvottaminen helpottanut yhtään tilannetta. Alkuun rupesin vain säännölleen käymään juoksemassa. Opettelin uudestaan säännöllisen rytmin käydä treenaamassa. Sitten vain lyhyt vk, kevyt, kevyt(lepo),lyhyt vk, kevyt, kevyt pitkä tai lepo tyylillä jauhamaan. Rupesin myös katsomaan myös mitä söin. Läski olisi armeliasta, kun sehän lähtee veks ajastaan, lihasmassa ei sitten meinaa millään. Vieläkin paino hiimailee 78-80 kg tietämissä ja varmaan pitäisi siirtyä itujen imeskelyyn, että saisi painon takaisin sinne jiiriin(~70kg) ja ettei olisi kuin 10kg liian lihava juoksijaksi. Ei tässä mitään ihme kepulia ole. Hyppäät (treeni)junan kyytiin ja rupeat vain tekemään, huomaat varmasti että kunto nousee kohisten alkuun. Vanhoja harjoitustehoja sekä ennätyksiä ei kannata paljoa ruveta miettimään, sillä sellainen depistää. Tekee kaiken kuin se olisi ensimmäinen kerta, niin sehän auttaa jaksamaan ja motivoi. Monipuolisesti osaat treenata ja muutenkin tietoutta siihen sulta löytyy, kunhan vain jaksaa lähteä ja itsensä houkuteltua treenaamaan. Typistetysti: muistaa lähtee treenaamaan, on armollinen itseään kohtaan ja yrittää nauttia (treeni)junan kyydistä.
  17. 17 points
    Ruokiksella pyyteetöntä naapuriapua. Vastapäisen talon mummon pihan eteen aura-auton kuljettaja oli lanannut Kiinan muurin korkuisen sohjoseinämän. Eihän sitä ilennyt siihen jättää kun sai ekana oman kohdan hoidettua. Puolen tunnin tehotreeni. Ensin talikolla muuri pienemmiksi paloiksi ja sitten lumentyöntimellä lohkareet lentoon kuin katapultista. Sitten suihku, lounas ja päikkärit. Ja hyvillä mielin takas töihin huilaamaan😅
  18. 17 points
    Terve. Sekalaisia juttuja. Aika monelle kerkesin ennen kisaa kertoa, että nyt tulee testatuksi minne pääsee nollatreenillä. Lopputulos huomioiden olen vissiin aliarvioinut päivittäisen työmatkapyöräilyn 4km suuntaansa ja koiran ulkoilutuksen, mikä tarkoittaa 30-60min kävelyä. Oskun mielestä juokseminen on joutavaa hötkyilyä. Nuo käsittää ajallisesti enemmän kuin 1/2 kaikesta liikunnasta. "Normilenkki" on ollut 12km, jonka olen yksin juostessa tehnyt aika reippaana. Näitä on ollut 1-2 kertaa viikossa. Sitten on ollut satunnaisesti ryhmälenkkejä 1-2h jotka mennään hitaasti noin 7min/km. Vähän ennen Endurancea onnistuin pääsemään kaksi kertaa Joensuu Areenalle tekemään 32km lenkit (Nx(9min juoksua + 1 min kävelyä)). Kun en enää viimevuosina ole pitänyt mitään päiväkirjaa harjoittelusta, niin en tuon tarkemmin voi kuvailla "nollatreeniä". Kun ei pidä kirjaa tekemisistä, niin tulee helposti myös usean päivän taukoja juoksusta. Tämä epämääräisyys helposti kääntyy sellaiseksi fiilikseksi ettei ole tehnyt mitään, mikä ei tietenkään aivan pidä paikkaansa. Loppujen lopuksi olen tehnyt kaikenlaista, mutta ilmeisesti silleen sopivan vähän, ettei ole uupumus ja ylikunto päässyt ressaamaan 🙂 "Pitää valmistautua, mutta ei saa uuvuttaa itseään." - Jean-louis Vidal Hieman hirvitti lähteä mukaan kun ihan perustellusti oli huoli jaksamisesta. Pelkkä kokemus ja lahjat ei kuitenkaan ihan loputtomiin riitä. Vakiohuoltajamme ei päässyt mukaan, eikä meillä sitten lopulta ollut huoltajaa ollenkaan. Ajateelin että 200km on tällä kertaa vieläkin vaikeampaa kuin parina aiempana vuonna, mutta huoli pois ja viivalle. Kisassa menin alussa 6h systeemillä 9+1. Lisäksi nappasin 10min välein juomaa järjestäjän pöydältä jolloin kävelin juomisen ajan. Ennakkoon mietin että noin 55km olisi sopiva määrä alkuun. Toteutunut 60km/6h tuntui aika työläältä. Kuudes tai seitsemäs tunti oli kisan vaikeimpia. Sataseen tultaessa, vaikka olinkin punainen kuin rapu, fiilis oli jo tasautunut ja meno oli mukavaa lompotusta.. Koko kisan ajan join mukillisen tai kaksi urkkajuomaa 10 min välein ja välillä nappailin pähkinöitä ja omia hedelmäkarkkeja. Kahden tunnin välein otin mukillisen maitoa. Jossain kohtaa 100km jälkeen olin vähän huolestunut kun ei oikein tuntunut kerääntyvän kilometrejä ja muutin juoksun tauotusta niin, että kävelin enää juomatauolla, koska nieleminen oli vaikeampaa ja juomiseen meni vähän enemmä aikaa. Kerran erehdyin ottamaan leipäpalan, joka kaihersikin oksennusrefleksin esiin. En ollut huolestunut, koska en muistaakseni koskaan ole selvinnyt oksentamatta Endurancesta ja aina olo on lopulta helpottanut. Juoksu sinne 16h paremmalle puolelle oli ihan mukavaa rallattelua eikä sen jälkeenkään ilmennyt mitään varsinaisesti hankalaa. Matka alkoi tietysti painamaan kuten muillakin. En ennen 16 tuntia seurannut sijoituksia, enkä niitä edes keneltäkään kuullut. Tietysti näkeehän siinä ketkä on edellä, koska ohittelevat aina välillä. Joku juoksija kertoi kun olin viidentenä. Hieman kyllä ihmettelin nousuani 6h kohdan sijalta 22. Hietsulta tilasin tilannekatsauksen kun kuulin nousseeni kolmoseksi. Katsoin etten enää saa Pollia kiinni, kun liikkuu niin reippaasti vielä. Kisasuorituksena tämä menee kolmen parhaan joukkoon Esport Areenalla. Palautuminen on ollut aivan eri luokkaa kuin aiemmin. Tähän ilmeisesti tottuu ja kun ei liikaa purista niin ei tule damagea. Ei erityisiä vaivoja ilmaantunut ja kisan jälkeiset päivätkin meni ihan mukavasti. Jalkoihin ei tullut mitään turvotuksia. Oikean jalan kakkosvarvas muuttui viinirypäleksi kuten aiemminkin, mutta muut suunnilleen ehjänä. Nilkat ovat vähän jäykät ja reidet vähän kipeät, mutta esimerkiksi portaissa pystyi kävelemään jo tiistaina aivan normaalisti. Mitäs muuta.. Kengät oli Altra Escalante 1.5. Kisajärjestäjillä oli aiempaa parempi soittolista. Pitää katsoa tuntikertymiä miten kisa meni. Tälle vuodelle ei ole muita kisoja kalenterissa. Ensi vuonna aikuisten sarjassa.
  19. 17 points
    Minusta se, että olet asiasta vihainen, kertoo ensisijaisesti sinusta ihmisenä. Oletko usein vihainen, kun maailma ei pyöri sinun nuottivihkon mukaisessa sävellajissa? Miksi "hyvä suoritus" on absoluuttisesti (sinulle) tärkeämpi kuin suoritus itsessään? Joku voi siinä hölkätessään nauttia matkasta, olla jo maalissa. Se voi olla vaikea suorituskeskeisen ymmärtää. Jos jonkun ihmisen saa lenkkeilemään pienellä kannustimella, niin onko hän sinulta pois - väärä ihminen joka pitäisi poistaa lajista? Ylläoleva huomioiden, minusta ei ole ihmeellistä, että sinun piti perustella asiaa. Minusta se on...surullista. ps. Oikeasti minusta tuntuu että sinulla on jatkuvasti paha olo, ja voisi olla syytä hieman miettiä tuota omaakin harrastusta ja suorittamista uudestaan. Pitäisikö sinun vaan unohtaa ne suoritustavoitteet hetkeksi, ja suunnata vaikka "havun tuoksun keskelle", missä olisit hetken perillä ennen maalia. "kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja jotka poukkoilevat kuin saalis kalat sumpussa kaikilla on kiire ei minnekkään"
  20. 16 points
    Tasan vuosi sitten tein päätöksen että alkomaholia ei vuoteen. Pari vuotta sitten yritin samaa mutta kesän kiusaukset vei mukanaan. Nyt päätös piti, tai 27.7 tuo tulee täyteen kun asian tarkistin kalenterista, mutta ei niin tuurissaan ole etteikö tämä maaliin menisi. Tämä vuosi opetti ainakin sen että kaikissa tilanteissa jossa oli aikasemmin "pakko" ottaa ei ollutkaan niin pakkoa. Eli sauna syttyi, suomi voitti mm kultaa, työviikko päättyi, jne jne ilman sitä alkoa. Syitä oluen tai näkäräisen ottoon löytyy vaikka kuinka. Iloa, surua, ei tunnetta, hyvä viljasato, huono viljasato, urakka valmistu, urakka ei valmistunu, jne.. ihan mitä vaan seliseliä Ainut huonopuoli on ollu se että illan vietossa olen kuulemma tylsempi, täytyy myöntää että tässä osastossa on haasteita kun ei oikein osaa vielä olla rennosti selvänä. No aika opettaa, pitäisi vaan olla oma itsensä, kun nehän luulee et onpas siinä ukko nousussa 😂😊 Minulta on kysytty että miksi, ja kun kerron juomamääristäni on suhtautuminen kiinni ihan siitä miten paljon kysyjä itse käyttää, joko a) eihän tuon takia tarvitse tai b) no ihan hyvä että vähennät. Saman tulokseen pääsi muuten Antti Holmakin kun hänen juttuaan kuuntelin kerran työmatkalla. Sen myös huomannut että moni "kohtuukäyttäjä" vetää huolella tuelta eikä itse tajua että ei ole kohtuukäyttäjä. Itsestäni ei koskaan voi tulla kohtuu käyttäjää, joten tämä ratkaisu elämän tässä vaiheessa on varmasti oikea. Oikeastaan jo parikymppisenä huomasin että kun muut sammuu kossupullon jälkeen, itsellä vasta juhlat alkoi. Eikä tuo "lahja" ole vuosien mittaan yhtään heikentynyt, päinvastoin. Saas nähdä mitä jatkossa, mitään ikuista absolutismi lupausta en ole tehnyt, mutta toistaiseksi jatkuu sama linja edelleen. Sen olen päättänyt että jos saattohoitoon joudun, alkaa tupakointi ja viinan juonti taas viimeistään 😂😂 Ja minä en tällä yritä jeesustella tms. jokainen vastaa omista jutuistaan. Samaa toivon myös toisinkinpäin, jännästi sitä saa enemmän selitellä että miksi ei, vaikka itse en enää tätä asiaa lähde kenellekkään selittelemään, jos selvä juhlissa ahdistaa niin hän voi poistua!
  21. 16 points
    Kun vuosi sitten päätin osallistua vuoden 2019 Karhunkierrokselle, en tajunnut että se vuosi kuluu näin nopeasti. Huomenna pääsemme kuitenkin mittaamaan kuluneen talven harjoittelua ja sitä, mihin se riittää. Kulunut talvi on omalla kohdallani sujunut harjoituksellisesti hyvin. Tunteja on kertynyt suunnitellusti ja ne muutokset, mitä harjoitteluun tein syksyllä, ovat tuottaneet tulosta. Sairaspäiviä kuluneen talven aikana kertyi nolla. Tulevassa kisassa oma tavoitteeni on parantaa viime vuoden tulosta. Jos mitään erityistä ei matkalla tapahdu, tämän tavoitteen pitäisi olla hyvinkin saavutettavissa. Kisavalmistautumistani on helpottanut todella paljon se, että tänä vuonna kisareitti on jo vanha tuttu. Sää asettanee omat pienet haasteensa, mutta lähtökohtaisesti viileä sää sopii minulle hyvin. Toki tarvittaessa täytyy olla valmis tekemään myös nopeita ratkaisuja. Viimeiset päivät ennen starttia ovat aina omanlaisia sekä vatsanpohjassa tuntuvia. Yleisfiilikseni on kuitenkin rauhallinen: kaikki on valmista tämän vuoden kisaan. Tsemppiä pallukoiden seuraajille sekä erityisesti niiden liikuttajille!
  22. 16 points
    Ainiin, Kaarinassa tuli juostua yli 63 kilometriä, joten nyt suunnataan nokka kohti uusia seikkailuja! Kaarinasta jäi kaikin puolin hyvä maku suuhun, ja järjestäjät hoitivat homman mallikkaasti. Tarkoituksena olisi nyt hakea vähän lisää vauhtia ja rentoutta juoksuun laadukkaan treenin kautta. Kenties seuraavana tavoitteena voisi olla 12h tai 100km?
  23. 15 points
  24. 15 points
    Päivän ensimmäisestä SE:stä vastasi Henri Ansio, joka teki 50 km SE:n 3.11.33. Viimeinen kymppi tasan 35 min.
  25. 14 points
    Itsellä myös pelkästään positiivista muisteltavaa eiliseltä. Siinä n. 200-250. sijoituksen paikkeilla missä omani sahasi juoksun aikana kaikki toimi moitteetta. Nimi numerolapussa on plussaa. Etenkin loppupuolella kun helle jo alkoi luoda lähes hallusinaatioita hikisilmien läpi tihruillessa sambaavia kaunottaria oli mahtava kuulla kannustusta: "Hienoa Pekka, vielä jaksaa, ei oo paljon enää" .. tai yksi parhaita oli erään reitinvalvojanaisen huuto: "Pekka enää femma, nyt jos ei vauhti parane juoksen kiinni ja halaan" 😅 Ehdottomasti mukana myös ensi vuonna👍🏃‍♂️
  26. 14 points
    Kotona taas ja maraton nro 21 suoritettu. Vuosi on pelastettu eli tavoite saavutettu. Vieläpä reilusti: viisi sekuntia alle. Juoksu oli kyllä tuskaisin ikinä... Juoksu alkaa mainiosti piriformista (luulen) tarkkaillen. Pientä nyppimistä pakarassa, joka ei tällä hetkellä haittaa - mutta hieman huolettaa mihin suuntaan kehittyy. Annan puolihuomaamatta hieman liikaakin hanaa, vaikka suunnitelma oli nakuttaa tasan nelosen kilsoja. Ajaudun myös pieneen tempoiluun peesin toivossa. Yllättävän pitkään takaa painelee väkeä ohi ja kun lähden peesiin - monet hölläävät aika pian ja "joudun" painelemaan ohi. Sitten taas yksin tuulta päin ja päädyn monta kertaa kiristämään kohti lähintä selkää. Sitten reitti kääntyy 180 astetta. Myötätuuliosuus. Sitä tosin ei oikeastaan huomaa. Mitä nyt juoksu on kyllä kevyttä ja km-ajat järjestään muutaman sekunnin alle suunnitelman. Perhe hurraamassa 11km kohdalla satojen muiden kanssa. Mahdoton mekkala. Ihme ja kumma bongaan heidät. Järjestelyjen osalta kaikki pelaa kuin unelma. Juomapaikat on merkitty hyvin, tarjottavien järjestys sama, täyteen vauhtiin saa joka asemalta juomaa ja km-tolpat paikoillaan. 23-24km ensimmäinen muistutus, että nyt juostaan maratonia: jalat alkavat selvästi väsyä. Ensimmäinen geeliannos. Päättyy eka vitonen joka menee yli 20 min. Ei mitään hätää kuitenkaan. Tosin vasen etureisi alkaa väsymään selvästi. Vauhti hieman tippuu. Toinen geeliannos. 30km vielä ilman kipua ja puolisen minuuttia alle nelosen keskarin. Sitten napsahtaa se kipu päälle. Vasempaan etureiteen sattuu joka askeleella. Se olisi oletettavaa joskus kymmenen km myöhemmin, mutta ei hemmetti vielä. Missaan jalkaa tuskaillessa seuraavat kilometrimerkit. 33km kohdilla saan taas keskityttyä .. ja 40 sekuntia yli nelosen keskarin! Mitä ihmettä, olenko menettänyt runsaan minuutin 3km aikana! Tuuli on nyt vastaan ja jalan tilanne varmaan muuttaa askellusta, mutta ei voi olla totta. Nyt menee läskiksi koko homma. 34km. GPS kertoo 4:08, silti km-tolpalla olen saanut hieman kiinni. Kolmas geeli. Sykkeet alhaalla, siitä ei jää kiinni. 35km 4:08 ja km-tolpalla olen alle 4min keskarin. Häh?! Eli tuossa välissä oli sittenkin muutama tolppa pielessä, harvinainen virhe. Tilanne on siis hallinnassa, paitsi reisi. Kohta alkaa sattua jo tosissaan. Ensimmäinen ajatus muutamasta kävelyaskeleesta. Vauhti tuntuu tippuvan. Muutama kaveri painaa ohi, yritän perään ja joidenkin peesiin toviksi pystynkin. Voimistuva ajatus hetken armahtavasta kävelystä. Mutta auttaisiko se ja sinnekö sitä jäädään - kävelemään hissukseen loppumatka. En uskalla kokeilla. Hammasta purren, askel kerrallaan - tehostettu käsien käyttö. Askel askeleelta, Yritän hieman nostaa lantiota, josko eri asento pienentäisi edes hieman kipua. Lantion laskemista en uskalla kokeilla, notkahtaisin varmaan maahan. On tämä kamalaa, miksi tällaista pitääkään tehdä. Voisiko joku muistuttaa. Kannustus auttaa. Muut juoksijat harvenevat ympärillä, mutta jokaisesta on apua. Muitakin kahjoja täällä siis on. Viimein 40km .. ja lähes minuutti huonoa, mutta siinähän on virallinen tavoite vielä jotensakin kiikarissa. Mutta ne 2,2 km - miten ihmeessä ne mennään. Toinen etureisi on tulessa ja nyt alkaa olla toinenkin jo loppu. Jälleen käsistä reipas tahti, lantio ylös, hampaat irveen. Sykkeet pysyvät alhaalla, pumpussa on varaa. Menee /kele. 41km. Vielä on kai mahdollista, en jaksa edes laskea. Arviolta 41,4km havahdun, että enää kaksi ratakierrosta. Yksi pykälä lisää. Parin kaverin ohi, kohti seuraavia. Aloitinko liian aikaisin sittenkin. Viimein 42km ja mattokin alkaa. Punaisin matto ikinä, suorastaan hehkuu onnea. Perhe on jossain, mutta nyt on katse maalissa ja vain siellä. Voi jäädä sekunnista kiinni, kaikki irti matolla. Oma kello 6 alle, virallinen 5. Kelpaa. Tuuletan. Ja päätän, ei ikinä .. ei ikinä enää! Kuten Ride kehuu, niin oli tämä hienosti järjestetty. Kaikki on viimeisen päälle suunniteltu. Ennen ja jälkeen. Joka vauhdissa saa kisailla. Vessat on perinteinen ongelma tällaisissa isommissa. Hampurissa oli reilusti, mutta piti hieman katsoa mihin menee. Varustehallissa / vieressä tuli pitkät jonot jo 1:30 ennen starttia. Seuraavan hallin edessä pääsi selvästi myöhemmin lähes jonottamatta. Siirtymiseen karsinaan on hyvä varata ainakin 15min aikaa. Jonkun verran matkaa ja väkeä on paljon. Järjestäjien ohjeessa oli jopa puolen tunnin varoaika mainittu. Mikäs siinäkin hyvällä kelillä, mutta noin kylmällä / sateella itse venytin mahd. pitkään. Minnekäs seuraavaksi?!
  27. 14 points
    Henri Ansio ja Teija Honkonen on valittu Ultrajuoksu.fi sivuston äänestyksessä vuoden 2018 suomalaisiksi ultrajuoksijoiksi. Ansio on hallinnut viime vuosina Buff Trail Touria voittamalla sen neljänä vuonna peräkkäin. Vuoden 2018 saavutuksiin kuului myös 6h juoksun Suomen ennätys ja 19. sija 100km MM-kilpailuissa. Teija Honkonen juoksi mm. syyskuussa kolmanneksi Kreikassa järjestettävässä legendaarisessa Spartathlonissa. Onnittelut Henrille ja Teijalle! Kuvassa Jari Tomppo (Ultrajuoksu.fi), Seppo Leinonen ja Henri Ansio. Kuvassa Teijan puolesta palkinnon otti vastaan Teijan valmentaja Seppo Leinonen. Kuva: Seppo Leinonen
  28. 14 points
    Minulla on kaksi kokemusta aiheeseen liittyen. Ensimmäinen uudelleen aloittaminen tapahtui 5 v aktiivisen treenaamisen jälkeen n 35 v iässä vedonlyönnin innoittamana. "Ylipainoa " oli kanssa luokkaa 10...15 kg. Pääsin tuolloin noin puolessa vuodessa yllättävän hyvään kuntoon. Pari ekaa kuukautta meni painon pudotukseen ja ihan hiippailun merkeissä(rasvan poltto). Siitä sitten kunnon treeni käyntiin. Sain 3kk aikana anakynnyksen noin 20...25s/km päähän parhaista päivistä, eli yllättävän nopeasti. No se nousu jäi motiivista (vedonlyönti) johtuen lyhyeksi.... Sitten aikaa kuluikin n 15 vuotta, kun aloitin yli viiskymppisenä tämän toisen comebakin. Nyt olikin painoa jo ainakin 20 kg liikaa ja kunto ja etenkin lihaskunto ihan rappiolla. Tässä iässä asiat meneekin sitten ihan eri tavalla. Samat treenimetodit ei todellakaan toimi suoraan kopioituna. Palautuminen on todella hidasta. Tehoja pitää säännöstellä tarkasti- tai siis ainakin pitäisi säännöstellä. Peruslenkkien vauhtitaso junnaa edelleen 6..7 m välissä. syketasot on kyllä laskeneet alun jälkeen pk lenkeillä ja pikkuhiljaa sykealue on laajentunut molempiin suuntiin. Tehotreeneissä vauhdit on pikkuhiljaa noussut. Vauhdit on kuitenkin edelleen viiden vuoden säännöllisen treenin jälkeen luokkaa 1...1,5 min/km hitaampaa kun parhaina päivinä. Tämä on kyllä ollut iso yllätys negatiivisessa mielessä. Jotenkin oletin, että vähän lähemmäs parhaita päiviä olisin päässyt. Nyt 57 v iässä saa taistella joka vuosi ikähidastumista vastaan jo ihan tosissaan. Toistaiseksi vielä joka vuosi olen pystynyt tuloksia parantamaan, mutta juuri nyt näyttää aika pahalta tämän suhteen. Mutta tsempit kaikille uudelleen alottajille. Se kannattaa ilman muuta, olipa tuleva tuloskunto mikä tahansa🤜👍
  29. 14 points
    Paljonko Grete Waitz, Catherine Ndereba tai Paula Radcliffe ovat juosseet 100 km tai 24h juoksussa? Tuo Reenaajan ylimielinen vertailu on yhtä asiallinen kuin verrattaisiin Waitzin 800m ennätystä maailman 800m kärkijjuoksijoihin. Mikä helvetti siinä on, että tässä maassa jokaista, joka viitsii jotain yrittää pitää vähätellä? Kukaan ei liene väittänyt, että 2.55 olisi maailman kärkeä maratonilla, mutta on se kuitenkin kirkkaasti Suomen top-kympissä tänä vuonna ja 234+ km 24h juoksijoista ei kovin moni ole jjuossut kovempaa, joten Nooran päämatkoja ajatellen tulos on vähintäänkin lupaava.
  30. 13 points
    Nyt sain pyöränkin tilattua noin kuukauden vatuloinnin päätteeksi. Onhan se ihan helvetin kallis sijoitus iskee kolme kiloa kiinni pyörään, ja jossain vaiheessa varmaan samanmoinen uudestaan. Jospa tämä treeni-innostus nyt vain kestäisi enemmän kuin elokuun alkuun saakka. Vielä pitäisi tämä yö kornottaa töissä ja alkaisi vapaat. Huomenna varmaan juoksen jonkun 25-30km keveetä ja sitten rupeen miettimään, että josko sitä hioisi uintitekniikkaa parempaan jiiriin vapaiden kunniaksi sekä muutenkin ajanvietteeksi.
  31. 13 points
    2019 tapahtuma oli erittäin sympaattinen ja hyvin järjestetty. Reitti oli mutkainen, mutta eksymisen vaaraa ei ollut kattavan merkinnän ansiosta. 10.5 km lenkillä oli 4 huoltopistettä, mikä riitti hyvin helteiselläkin säällä ja tarjoamukset riittivät myös, vaikka vettä käytettiin myös runsaasti ulkoisesti. Omahuolto oli tapahtuman lähtö/maalialueella, mistä sai numerolapun ennen lähtöä. 50 mailin lähtö muista matkoista poiketen oli muutaman kilometrin päässä ja sinne juoksijat siirrettiin parilla henkilöautolla varttia vaille kahdeksan. Iso kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille! Pitkälle matkalle lähti kolme itsevarmaa naista ja miestä helteiseen säähän, jota mahdollisesti päivän edetessä värittäisi ukkonen. Keli oli todella haastava lämpötilan noustessa varjossa 28 asteeseen. Omalle kohdalle ei rytinää tai kunnon helpotusta tuovaa sadetta osunut, vain pari lyhyttä kuuroa, jotka kastelivat paahtavan kuuman tien pinnan ja nostivat kosteusprosentin paikoitellen lähelle sataa (näin uskon). Kisan jälkeen kotimatkan jo alettua taivas sitten aukesi ja kadut tulvivat. Juoksijoista naiset paljastuivat jälkigoogletuksen perusteella kokeneiksi ultraajiksi, kun taas kaikille miehille kyseessä oli neitsytmatka. Jutun juoni selvisi jo ensimmäisessä mäessä, missä naiset katosivat horisonttiin. Koko päivä oli siis yhtä naisten perässä juoksemista! Paitsi tietysti ne lukuisat pätkät kun käveltiin. Omassa vauhdinjaossa ei mielestäni tapahtunut suuria virheitä; 30 km tuli todella kevyesti ja sen jälkeen 20 km vielä mukavasti. 50 km korvilla jäin hoitamaan kehittyviä rakkoja ja menetin kontaktin muihin. Kuivat sukat olivat kyllä luksusta! Välillä 50-60 km alkoi päivän edetessä ja lämpötilan jatkuvasti kohotessa kuumuus vaivaamaan ja pakotti lisäämään kävelyä. Seuraavalla 10.5 km kierroksella nitkahdin henkisesti, kun tajusin, että tarinoissa hehkutetut uudet tulemiset, flow-tilat tai mitkä lienee, eivät kyllä pääse yllättämään, kun paahtava aurinko nujertaa ne heti alkuunsa. Kävely lisääntyi. 70 km kohdalla kuulin väliaikoja, edelliset menijät eivät olleet kuin muutaman minuutin karussa. Pari kilometriä innostuin yrittämään vähän enemmän ja sitten taas tuli kuuma. P*skat edelläolijoista tuumasin, ja pistin kävelyksi kun kerran ahdisti. Loppupuolella hoksasin, että mitä nopeammin etenen, sitä pikemmin tämä on ohi ja juoksin viimeiset pari kilometriä. Energiaa oli, tahtoa ei niinkään. Maaliin pääsin, loppu hyvin kaikki hyvin! Aika 10:18, ei ollut se mitä kisaan ilmoittautuessa oli mielessä, mutta sääennusteiden perusteella olin sittemmin heittänyt aikatavoitteet syrjään, kunhan maaliin pääsisin. Aikaisemmin saman reitin suorittaneilla tämän vuoden aika oli noin 1 min/km edellisvuosia rauhallisempaa, eli ei se helppoa ollut kokeneemmillakaan. Kenenkään 'mailerin' ei tarvinnut kuitenkaan jättää kisaa kesken eli hyvä suoritus koko porukalta! Kisan jälkeen oma kunto oli kaikin puolin hyvä, jaloissa vaan normaalia arkuutta ja pari rakkoa. Ensimmäisen ultramatkan opit: 1) 30 km menin veden ja suolan voimin, sen jälkeen nappaisin vähän banaania, karkkia ja suolakeksejä. Aika pian kroppa sanoi, ettei halua lisää. Lopun tulin taas melkein kokonaan ilman lisäenergiaa ja homma toimi. Eli jatkossa joko treenaan pitkiksillä syömistä tai sitten pitäydyn kisoissakin pelkässä varastorasvan polttamisessa. 2) Alku pitää mennä vielä rauhallisemmin. Tämä siksi, että myöhemmin on jotenkin vaikeaa vaihtaa kävelystä juoksuun, vaikka mitään oikeaa syytä himmailuun ei olisikaan. Fiksua olisi siis minimoida juoksuun lähtöjen määrä ja juosta pitempiä pätkiä putkeen, vaikka sitten hitaammin. 3) Teippaan päkiät ja pikkuvarpaat rakkojen välttämiseksi. 4) Pistän itseni ahtaammalle, nyt annoin periksi turhan helposti. 5) En unohda varustereppua kisapaikalle...
  32. 13 points
    @kiljander Ei onnistunut alle 3:30 alitus (3:30:04), vaikka kuinka raastoi😫 Ensimmäistä kertaa kävi niin, että katsoja kamppasi meikäläisen ja ilmaveivi oli valmis 26 km:n kohdalla. Käämi paloi ja perkeleet lenteli. Ihmeellistä sinkoilua juoksun aikana juoksubaanalla😡 Nyt kyynärpää ja polvi ruhjeilla, mutta hyvä fiilis kuitenkin juoksusta. Tästä on hyvä jatkaa treenejä kohti lokakuuta.
  33. 13 points
    Omat jorinat: http://ihanhukassa.blogspot.com/2019/05/nuts-karhunkierros-166km-24-2552019.html
  34. 13 points
    Nyt kun näki kärkijuoksijoiden menoa ihan vierestä niin on aika mykistynyt olo. Siinä ei näemmä juurakot, louhikot tai mäet tunnu missään kun painetaan menemään. Ne jätkät oikeasti lentää siellä mettässä. Hölmistyneenä melkein nauroin ääneen kun katselin sitä touhua. Nokelainen ja Eskelinen tuli kärjessä minua vastaan ja molemmat tsemppasivat minua oikein olalle tapautuksin / nyrkkivitosin. Reitillä kuulin lukemattomia kertoja sanan "tsemppiä", mutta noilta kahdelta herralta tuli kaikkein eniten sitä oikeaa tsemppausta. Simpanen taisi vetää kanssa jonkun pikku lenkin ja näytti olevan noin 78km/h vauhtia kun ohitti minut. Kovia urheilijoita ja hienoja miehiä.
  35. 13 points
    Reitillä tuntui olevan tosi paljon juoksijoita. Riippusillalla joutui jonottamaan vartin, että pääsi yli. Siinä tuli turkasen kylmä. Tapasin @HelppoHeikki jossakin 17km ennen maalia, ja ihan järjissään ja voimissaan vaikutti olevan 🙂 ja hienosti maalissakin. Ainiin ja oma aika parani viime vuodesta puolella tunnilla \o/
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy