Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation on 06.06.2018 in all areas

  1. 11 points
    Tässä välillä poluilla seikkailevan tiejuoksijan raportti perusmatkalta Tähän kisaan lähdin tavoitteenani päästä ensisijaisesti maaliin ja mielluummin nopeammin, kuin viimeksi kolme vuotta sitten. Silloin aikani oli vajaa 16 minuuttia alle maksimiajan. Tuo aika on edelleen miesten hitausennätys. Tänä vuonna paras yrittäjä pääsi 57:n sekuntin päähän, joten läheltä piti. Todettakoon tosin, että enntyksen rikkomisen teki tällä kertaa vaikeammaksi nopeampi reitti ja ennen kaikkea huomattavasti paremmat reittimerknnät. Jo pysymällä reitillä voittaisin toista tuntia edelliseen kertaan nähden. Muuten lähtökohdat olivat aika vastaavat: kevään päätavoite oli nyt Kaarinan 12h kisa kuusi viikkoa aiemmin (kolme vuotta sitten Torinon 24h kisa). Satsaus tuohon kisaan kannatti ja tulos oli omiin lähtökohtiini erinomainen (kisakertomus löytyy kyseisestä ketjusta). Tuo antoi luottamuksen, että riittävällä palautumisella pääsisin perusmatkasta läpi vaatimattomillakin polkujuoksutreenillä. Tässä välissä ehdin tehdä perushölkkäilyn lisäksi yhden vertikaalitonnin Kauniaisissa, missä ylämäet portaita ja alamäet helppoa polkua. Tuo alamäkihurjastelu tuntui sitten jaloissa useamman päivän, mutta varmaankin kannatti, koska Karhunkierroksen alamäissä ei sitten ollut kummempia ongelmia. Kävin loppuvaiheessa myös viisi kertaa juoksemassa lyhyitä pätkiä poluilla. Tietysti joku voi ihmetellä mitä järkeä on panostaa rataultraan vähän ennen Karhunkierroksen perusmatkaa. Tähän voin todeta, että millään järjellisellä harjoittelulla en pääse kovin korkealle pitkässä polkukisassa. Aivan erityyppinen kisa näin lyhyellä välillä on henkisesti paljon helpompi. Polkukisat ovat minulle muutenkin enemmän pitkiä hienoja juoksuvaelelukisa, kun taas varsinkin kierroksina juostavat rata- ja tiekisat ovat enemmän puhtaasti tuloskisoja. Kummissakin on omat hyvät ja huonot puolensa, jotka tuovat mukavasti vaihtelua harrastukseen. En ollut edes ainoa joka teki näin - myös Kaarinan 12h kisan naisten voittaja oli mukana ja juoksi hienosti maaliin. Rukalle lähdettiin perheen voimin töiden jälkeen keskiviikkoiltana. Väliyöpymisen jälkeen ajoimme loppumatkan Rukalle torstaina ja majoituimme muutaman sadan metrin päähän kisakeskuksesta Ruka Hotelliin kuuluvaan osaan. Perjantaina sitten mentiin syömään runsas aamiainen suhteellisen myöhään. Aamiaiselle otin mukaan repun ja drop-bagiin tulevat tavarat. Aamiaisen jälkeen kävin sitten varustetarkastuksessa (tarkastamassa Jyrki Kukko, jolla on pitkä liuta oman sarjani, M50, ultramatkojen Suomen ennätyksiä), sain numerolapun ja gps-laitteen sekä jätin drop-bagit. Kaikki ruuat ja varakengät menivät Oulankaan. Olin jakanut kisan omien huoltotarvikkeiden suhteen edelliskerran tapaan kolmeen kolmannekseen, joista yksi on Hautajärvelle ja takaisin. Hautajärvelle meni ainoastaan latauspalikka ja johto kellon lataukseen. Kämpillä vaihdoin kisakamppeet söin vielä vajaa tunti ennen kisaa kolmen desin jogurtin banaanin kanssa. Lähtöpaikalle saavuin hyvissä ajoin ja siellä näkyikin paljon tuttuja ja tuntemattomia naamoja. Lähtijöitä oli nyt noin kolme kertaa enemmän kuin kolme vuotta sitten. Kenkinä oli Speedgoat 2:t koko matkan. Lähdössä ajauduin aivan eturivin laidalle, kun sinne ei ollut tunkua. Pyrin kuitenkin juoksemaan alun hieman laidalla, joten nopeammat pääsivät hyvin ohi, enkä tietääkseni ollut pahemmin tukkeena. Menomatkan vaarat otin ehkä turhankin reippaasti, joskin eipä tuosta isompaa haittaa ollut. Pitempiä pätkiä juoksin Kari Karhulan matkassa samoja vauhteja aina Oulankajoen rannoille asti. Olimme taivaltaneet Nuts YPH:n -kisassa pari vuotta sitten samaa matkaa Pallakselta viimeiselle huoltopitseelle. En tosin tunnistanut häntä ensin, koska edellisellä kerralla vaakasateessa naamaa näkyi aika rajoitetusti. Kuvia otin alkumatkasta paljon vähemmän kuin viimeksi koska nyt oli raaempi valo. Viimeksihän lähtö oli illalla klo 18. Tämä sitten korjaantui myöhemmin. Viimeksi nimittäin kamera lakkasi kosteuden takia toimimasta jo Pienellä Karhunkierroksella. Ei niitä kuvia tosin jäänyt karsinnan jälkeen kuin 126. Joku ohijuokseva tosin taisi kysellä vointia jossain kohdassa, missä makasin kuvaamassa neidonkenkiä. Kyseessä on harvinainen Oulangan kansallispuiston logossakin esiintyvä orkidealaji, joka nyt kukki ja jota näkyi useammassakin kohdassa reitin vartta. Toivottavasti kaikki huomasivat niitä ihailla ja varoivat tallomasta. Korvasieniäkin näkyi monessa kohdassa. Eläinhavaintoja sen sijaan oli vähemmän, mutta paluumatkalla yksi kuukkeli liikkui aika lähellä ja yksi sammakko loikki reitillä. Ja niin, olihan siellä menossa se juoksutapahtumakin. Basecamp oli uusi tuttavuus, kun viimeksi huolto oli kierroksen vieressä. Kitkajoesta ja yhdestä purosta otin lisää vettä, kun sää oli aika lämmin. Siltikin minulta loppui vesi Oulankajoen varrella. Hieman kuivakkana saavuin Oulangan huoltoon, mutta olin silti saanut hyvin hölkättyä helpot osuudet. Matkalla kokeilin tehdä reitin helpommaksi potkimalla juuria ja kiviä pois polulta. Eivät vain lähteneet, mutta varpaat sain kipeiksi. Ainoa kaatuminen sattui Oulankajoen varteen menevällä reitin helpoimmalla kangaspolulla. Jotenkin onnistuin siinä osumaan yhteen harvoista juurista. Oulangan huollossa sitten join pari mukia limpsaa ja siellä oli omat huoltajatkin paikalla. Muihin huoltoihin eivät sitten päässeet, kun heidän piti nukkuakin. Oulangan jälkeen olikin sitten hyvin energiaa ja sain hyödynnettyä huollon jälkeisen helpomman pätkän. Lämpötilakin alkoi olla juoksun kannalta mukavampi. Yö oli valoisa, eikä lamppuja tarvittu. Minulla oli mukana irtohihat, jotka hyvin riittivät viileämpään aikaan. Hautajärvelle saavuin ajassa 14.09.13. Juoksu alkoi olla jo aika raskasta, mutta ainakin aikaa paluumatkaan olisi reilusti. Söin huollossa järjestäjien pitsan (uusi kokeilu), mandariininpalasia, banaaninpalan ja en muista oliko muuta. Sisällä oli mukava istuskella, mutta paluumatkalle piti lähteä. Huoltoon meni noin 28 minuuttia. Sitten alkoi pitkä paluumatka. Aikaa olisi reilusti. Pitkospuut ja helpot osuudet enimmäkseen juoksin paluumatkallakin. Jostain syystä vain aika monet menomatkalla juostavat kohdat olivat muuttuneet teknisemmiksi ja aika paljon tuli hidasta kävelyä. NUTS:in vapaaehtoiset olivat ilmeisesti käyneet lisäämässä juuria ja kiviä reitille? Kannattaisi kai treenata polkukävelyäkin enemmän, niin säästyisi aika paljon aikaa vaikeammissa kohdissa. Oma kävelyvauhtini kun tuppasi menemään turhan hitaaksi. Oulangan ohi ehdin vajaa pari tuntia ennen 53 km lähtöä. Pari ensimmäistä 80 km juoksijaa tuli takaa ohi kovalla töminällä vähän sen jälkeen, kun olin noussut Oulankajoen laaksosta ylemmäksi puolivälin paikkeille. Siitä jonkin ajan kuluttua alkoi lapata ohi porukkaa enemmänkin. Jonkin verran menoa hidasti erityisesti Kitkajoen varrella nopeampien väisteleminen. Siellä useimmissa kohdissa ei mahtunut ohittamaan, jos ei erikseen laskenut ohi ja tässä vaiheessa vauhtiero oli sen verran suuri, että oli hyvä laskea. Ei aivan optimaalinen paikka väistellä nopeimpia. Jossain vaiheessa sitten laskeuduttiin Pienelle Karhunkierrokselle ja alkoi näkyä pikamatkan juoksijoita ja muiden vauhti alkoi olla vähän lähempänä omaani. Leveällä polulla ei tarvinut enää väistellä. Tulihan se Basecampin huoltokin taas lopulta. Sieltä oli limpsat loppu, mutta muuta kaikkea löytyi hyvin. Ystävällinen tuttu huoltaja täytti pullot. Matka jatkui ja porukkaa lappasi ohi jatkuvalla syötöllä. Jossain vaiheessa 17 km ennen maalia alkoi matka käydä raskaaksi. Otin geelin ja menin viideksi minuutiksi istumaan kivelle. Lepotauko olisi ollut onnistuneempi, jos ei jatkuvasti olisi tarvinut vastata kysymyksiin voinnista. Hyväähän toki tarkoittivat. Pitää kai näihin ottaa varalle lappu: "Pidän taukoa, voin hyvin". Lyhyt tauko silti piristi ja tiesin jaksavani lopun hyvin. Ylämäet otin korostetun rauhallisesti, jotta energia ei pääsisi ainakaan loppumaan. Pääasia oli kuitenkin maaliin pääsy. Portaattomissa alamäissä piti katsoa, ettei paino mene kipeille varpaille, mutta muuten laskeutuminen sujui sujuvasti. Viimein Konttaisen huolto tuli ja meni ja mäkiä tuntui olevan selvästi enemmän kuin menomatkalla. Rauhallisesti edeten ne kuitenkin ylittyivät. Vihdoinkin Valtavaaralle päästyäni sain hitusen nopeamman vaihteen päälle. Ajattelin josko ehtisi alle 33 tunnin. Mäkeä oli jäljellä kuitenkin enemmän kuin muistin ja ei aivan mennyt. Rukan juurella iskin päälle kirivaihteen, kun enää ei voimia tarvinnut säästellä. Nousun loppuvaiheessa vähän alkoi mietityttää kestääkö kiri, mutta onneksi nousu oli kuitenkin melko lyhyt. Sitten oli vain juoksua. Alas juoksin portaita pitkin varpaita säästääkseni, vaikka portaiden vieressä olisi ollut nopeampaa. Lopussa sitten kirmaisin mitä jaloista lähtee, kun maasto oli vihdoin tiejuoksijalle sopiva. Varmaan oikeasti aika säälittävä näky. Loppuaika 33:05:32 ja sijoitus 42/56 maaliin tulleista miehistä. Hienommalta tosin kuulostaa sanoa, että sijoitukseni oli omalla matkallani miehistä 42. tapahtumassa, jossa oli 2600 osallistujaa. Jalkapöydät olivat hieman turvoksissa kisan jälkeen, mutta eivät aivan siinä määrin, kuin edellisellä kerralla. Nyt olen jo voinut käydä normaalisti lenkillä, joten hyvältä näyttää NUTS YPH:ta ajatellen. Toki vielä palautuminen silti osin kesken. Tähän vielä vertailu osuusajoista meno ja paluumatkalla sekä hidastuskerroin: Lähtö - Konttainen 1:12:43 1:59:06 1,64 Konttainen huolto 1:57 7:55 Konttainen-Basecamp 2:22:55 3:55:05 1,65 Basecamp holto 4:10 6:39 Basecap-Oulanka 5:23:40 6:48:29 1,26 Oulanka Hautajärvi 5:04:05 5:30:49 1,09 Hautajärven huolto 28:16 Suunnittain Hautajärvelle 14.09.13 Hautajärvi 0.28.16 paluu Rukalle 18:28:03 hidastuskerroin 1,30
  2. 7 points
    Mainittakhon vielä @Tarkki et konkeloa ja lylyä en ollu ikinä kuullukhan, vänkäri tuttu mutta kuskin vierestä 😄 7 kilsaa mettässä hieman hölkötellen. Varmuusmagneetti 21.6. Tietääs miten tässä tohtii jatkaa kun tekis mieli lyä ilmoja sisään vähän joka vlopun skaboihin.. 9 astetta lämmintä. No ens vkolla hikkoilen Sisiliassa... 🙂
  3. 6 points
    Voittajien kisaraportteja Antti Itkonen (160k) Tero Ruokolainen (80k) Hyviä ajatuksia myös treenaamisesta
  4. 5 points
    Täällä myös pari päivää huilia....vuorossa 4x100m 6.5% kulmalla matolla 7km lenkin yhteydessä. Olo oli kuten kollegalla edelläkin, nihkeä. Tulipahan kuitenkin tehtyä.
  5. 5 points
    Maanantai: 20km/1.58 Tiistai: 20km/1.50 Sis viikon reippaat ja vedot käv pal Keskiviikko: 16km/1.41. Palauttavaa. Paino 75.5kg Torstai: Lepo/työmatka
  6. 5 points
    Tunti jumppaa. Meitä oli seitsemän hengen ryhmä Jonnen salilla. Sali on vaatimaton, entisen apteekin tilat Tapiolan keskustassa. Jouduimme sinne evakkoon kun viemäri tulvi ja edellinen paikka meni remonttiin. Ei ole kunnon pukkareita eikä suihkusta tietoakaan. Ohjaus on nerokasta ja yhteishenki on loistava, siksi käymme siellä vaikka somessa loistavat Elixian valot. Kauden edetessä ryhmät pienenevät ja ydinjoukko hakeutuu muutamalle tiiviimmälle vuorolle. Tänään oli siipi maassa-tunnelma sekä minulla että muilla. Töissä ihmiset tönivät ja tuuli heittää ressukkaa tien laidasta toiseen. Juuri oikea hetki sellaiselle hullunrankalle jumpalle, joka pistää polvet viistämään maata mutta saa itsetunnon nousemaan kaikkien työelämän pikku kusipäiden yläpuolelle niin että huomenna jaksaa taas suunnitella tulevia rogain-retkiä skype-kokouksen aikana eikä pikku pilkunnussijoiden narina tunnu missään. Yhteisjumpassa vire ja tahto ratkaisee, onko harjoitus lörppä, tavanomainen vai sellainen hullusti progressiivinen raasto, jossa viimeinen hyppy jättää jalkoihin vapinan mutta naamalle virneen että yritinpäs. Jonnen ohjelmat noudattavat mystistä kuukausikiertoa, jossa teeemat vaihtelevat tapata-harjoituksista kuntopiiriin ja liikkuvuusharjoitteista salirunttaukseen. Kantava teema näyttäisi olevan progressio, räjähtävän voiman harjoite per kerta ja ajoittain toistuvat uupumukseen saakka tehtävät haastepäivät. Nyt oli sellainen, kevätkauden kohokohta. Yksinkertaisesta luisteluhypystä saa hurjasti irti kun lataa joka loikkaan kaiken mitä lähtee. Saman kun tekee koko joukko, on tunnelma melkein hurmoksellinen. Viimeinen harjoitus on sarjahaaste, 40 x yhden jalan burbee trx:ssä, 30 x top swing, 20 x jännehyppy, korkein mitä olet ikinä tehnyt. 50 min raastoa alla ja tämä vielä täysillä, Treenin päättyessä ei ole mitään sanottavaa. Hullut vaan hymyilee. Tämä oli pitkä johdanto sille, että oli ihan hiton hyvä ilta. Päälle 10 km hidas lenkki koska koirat eivät pääse kuntosalille. Perjantaina on 60 km yöpolkulenkki ja piti olla kevyt viikko...
  7. 4 points
    Kahden lepopäivän jälkeen 7,5 km reipasta juoksua. Jälleen kerran tuli havaittua, että kovempivauhtinen lenkki ei kulje, jos edellispäivänä ei ole käynyt lenkillä. Eilen olikin tarkoitus mennä juoksemaan mutta kylmä ilma ja Paavo Nurmi Games saivat pysymään sisätiloissa.
  8. 3 points
    Eilen matolla juoksua 8,3km, 45:00 keskisykkeellä 127. Toissapäivän lenkki aiheutti juoksijanpolven oireita oikeaan jalkaan, joten jalkoja sekä hanuria jumppasin myös aika reilusti. Mattoilu jatkuu varmaan jonkin aikaa tästä eteenpäin, jotta en päätyisi telakalle. Varmaan polulla saattaisi kestää ehkä juosta, mutta onhan noita vaihtoehtoja kevyelle PK-reenille. Tänään aamuvuoron jälkeen salille, jossa alkuun mattoilua 2km ja perään vajaa puoli tuntia velttoilua, jonka jälkeen lähdin pois. Työpäivä oli kokonaisuudessaan from HELL, joka huipentui savunhengittämisen ja tulipalon sammuttamiseen. Kun viettää ensin 6 tuntia ison pulttikoneen ja 700bar-pesurin kanssa, alkaa jo siitä hieman tummumaan. Onneksi näitä päiviä on aika harvassa, eikä tämä ole onneksi mikään normaali tilanne. Jukolan viestiin saakka taitaa olla pakko reenata edes kohtuu hyvin, koska juhannusviikko on luultavasti kokonaan "lepoa", sen verran tulen olemaan naimisissa työpaikan kanssa. Taitaa tulla liki 90 tuntia töitä viikkoon mutta tämän jälkeen pitäisi olla koossa vapaita melkein koko ensi talven hiihtoreissuille ja pitäisi päästä keskittymään enemmän reenaamiseen. Jotenkin on kyllä menossa jokaiseen alkukesään kuuluva huonon reeninjakso, mutta eiköhän tämä tästä ala sujumaan jo heinäkuussa, kun aistii syksyn lähenemisen.
  9. 3 points
    Tiistai: Tempo 6km @4.45, yht. 8km Keskiviikko: -PK 5km @5.42 -Joogatunti Aamulla seitsemän aikaan tullut lenkit tehtyä ja tuolloin on jo 25-astetta lämmintä. Maratonilla tulee olemaan 20-astetta, mikä kyllä huolettaa vähän. Mutta asiallehan ei mitään voi. Jospa sitä vähän tottuisi kuumassa juoksemiseen ennen maratonia. Vaikkei mitään kovia treenejä enää olekaan edessä. Juoksu itsessään kulkee juuri nyt paremmin kuin koskaan kun sykkeiden ja vauhtien suhdetta katsoo.
  10. 3 points
    Konkelo tuttu sana kyllä, vänkäri ehkä mutta lylystä ei ole hajuakaan. Tänään PK 11km 5.32 ja syke 130. Vedetään mara ohjelman 2 vikaa viikkoa uusiksi forssaa kohti. Lähdetään nyt siitä että forssassa ei ole tukhoman lämpötila lukemia.
  11. 2 points
    1h10min kevyttä polkulenkkiä Espoon keskuspuistossa koiran kanssa, molemmat paljain jaloin. Puolipilvistä +10, loistava juoksukeli. Ekp:n lenkkien yhteydessä olen seurannut frisbee-golfradan suosion huimaa kasvua, nykyään lähtöpaikalle on aina jonoa ja parkkipaikka aivan täynnä. Onnistunut palvelu kaupungilta. Vielä kun saisimme oikean urheilukentän vaikkapa Espoonlahden urheilupuistoon.
  12. 2 points
    Tänään aamulla pyöräilyä töihin 14,6 km aikaan 42:13. Illalla lapsen treenien aikaan juoksentelua kentälllä. 2*400 m aikoihin 1:44 ja 1:48, 1,2 km aikaan 6:33 ja 6,4 km aikaan 34:55. Tuossa 6,4 km pätkällä keskisyke 153 ja maksimi 176 (muutamia kovempia satasia joukossa). Täysillä ei vedetty, mutta hieman reippaammin kuitenkin. Yhteensä hölkkää siis 8,4 km ja aikaa kului 44:54. Liikuntaa tälle päivälle 1:27:07.
  13. 2 points
    Jalkaväkimiinat voisivat toimia. Jos yksi oikaisee ja astuu miinaan, seuraavat 199 eivät ehkä yhtä innokkaasti seuraa. Vähemmän militaristisena vaihtoehtona voisi kokeilla esim. sen muovisen nauhan korvaamista samanlaisilla teräsaidoilla, joilla stadionin ympäristö on suljettu liikenteeltä. Kyllähän niistäkin yli pääsee, mutta varmaan enin osa juoksijoista ei lähde noiden aitojen yli hyppimään.
  14. 2 points
    Elämä häiritsee juoksemista 😆 Mutta parhaan mukaan mäiskytetään...
  15. 2 points
    Mikäs noissa on pelkäämistä? Samalla puolella ollaan.. Talven hiihdossa näkyi ensin möykkyjä öisellä järvellä. Kun sain nämä hiihdettyä kiinni niin ensin antoi yksi joukkue latua, sitten toinen ja vielä kolmas (yhteensä komppania, korjaus). Pojilla oli paljon raskaampi aseistus kuin mulla 😊
  16. 2 points
    Mainittakoon että kävin salilla tekemässä muutamat supersarjat + muut hauis-/ojentajatreenit. Viikonlopun flunssan jälkeen menikin ihan yllättävän hyvin. + Työmatkapyöräilyt
  17. 2 points
    Ti: -pyöräily kotiin 28min -juoksu 10.7km@4.53min/km, sisältäen 7km ajat(keskisyke): 4.12 (148), 4.33 (152), 4.37 (152), 4.39 (152), 4.42 (152), 4.34 (152), 4.16 (160) Sellainen lenkki tällä kertaa. Aikalailla helpolta tuntui tuo 150 bpm vauhti, joten eiköhän sillä lähdetä liikenteeseen. Tänään oli kova tuuli ja osan matkasta se oli sivusta ja ihan pieniä pätkiä vähän vastaankin. Näyttää siis, että puolikkaalle lähdetään about 4.30-4.40 vauhtia nyt alkuun ja katsellaan riittääkö jalat vai pitääkö lisiä kaasua lopussa. Kokeilin ihan huvin vuoksi vikan kilsan juosta kynnyksellä ja näköjään nyt ulkona tuollaisen vk1-reenin perään kulki vielä tuon 4.16min/km. Kyllä uskoisin tuota vauhtia vähintään kympin hujahtavan, ja pienellä levolla varmaankin vähän lujempaakin. On kunto kasvanut, toki tänään oli tuulta lukuunottamatta melko optimaaliset olosuhteet juosta! Ilalla tein nyt tunnin lihashuoltoa, joten toivottavasti ei ole aivan loppu jalat huomenna. Huomenna nimittäin jatkuu "valmistautuminen" viikonlopun juoksuun tempopyörällä, varmasti ihan oppikirjamainen valmistautuminen tässä nyt tulee kaikkineensa. Kuitenkin to-pe ajattelin "keventää" tehoharjoituksista, joten huomenna pakko tehdä vielä pyörällä tehoja. Vaimon kyydillä sen työpaikalle, josta pääsee mättämään 110-tietä kohti Veikkolaa. Jos taas yrittäisi vähintään sen tunnin pysytellä epämukavuusalueella ja sitten hissuttelisi töihin. Toivottavasti ei ole yhtä kova tuuli kuin tänään!
  18. 2 points
    Tukholman maraton 2.6.2018 Aamulla kello oli soimassa 7:15, mutta sisäinen herätyskello pirahti jo vähän ennen seitsemää. Nukkumaan oltiin kuitenkin menty hyvissä ajoin, 22 aikoihin, eli unta tuli onneksi ihan riittävästi. Ainakin periaatteessa, hiukan katkonaistahan tuo oli, mutta olo oli aamulla ihan virkeä. Aamupala alkoi hotellissa (Best Western Karlaplan) vasta 8:00. Onneksi mentiin kärkkymään paikalle jo 7:55, koska 8:01 oli oletettavia kanssajuoksijoita pieni aamiaissali ihan täynnä, enkä ole varma mahtuiko kaikki edes istumaan. Aamiaisella päivän ensimmäinen pieni kriisi (kyllä, maratonaamuna tämä meinasi sitä olla): tarjolla ei ollut puuroa. Olin jotenkin naivisti olettanut, että tottakai nyt naapurimaassakin jokaikinen hotelli tarjoaa kaurapuuroa. No ei tarjonnut. Vehnä on kisaa ennnen itseltä pois laskuista, mutta onneksi oli sentään maissihiutaleita. Kaksi kulhollista niitä (+sekaan kuivattuja banaanilastuja, tuoretta banaaniakaan ei ollut) ja vähän munakokkelia sai kelvata. Jatkoa varten note to self: kisareissuille aina omat pussipuurot mukaan. Aamupalan jälkeen takaisin huoneeseen pötköttelemään, hörppimään urheiliujuomaan ja toivomaan, että vatsa toimisi suht normaalisti. Sen kanssa oli ollut pieniä haasteita viimepäivinä. Joskus yhdeksän jälkeen aloin arpomaan kisavaatetusta, vaihtoehtoja siis oli mukana. Siitä pikkuhiljaa virittelin kaiken tarvittavan päälle tai miehen selässä kulkeneeseen huoltoreppuun ja n. 10:15 lähdettiin tallailemaan kohti Östermalmin urheilukenttää. Urheilukentällä sitten odoteltiin starttia luullakseni noin kolme ja puoli vuotta. Eli oikeasti reilu tunti, mutta pitkältä se tuntui. Odotusaika meni enimmäkseen jonotellessa bajamajaan (jonot niin pitkiä, että kun olit ulos päässyt saitkin mennä melkein samantien uudestaan jonoon). Treffasin myös joukon muita suomalaisia, joista parista olikin sitten apua arvaamatonta itse juoksun aikana. Niin ja tiedättehän kuinka ennen maraa ei saa kokeilla mitään uutta? No, kokeilin silti ja otin aamun mittaan parit imodiumit (ekan klo 10, tokan kello 11). Ei haittavaikutuksia, mutta ei myöskään puskareissuja juoksun aikana. Otan jatkossakin. Kuva ennen starttia (joo ei, en juossut reiskat päässä): Viimeisen kerran lähdin bajamajajonoon 11:40 ja seisoin jonossa reilun vartin. Ensimmäisen lähtölaukauksen aikaan en ollut siis vielä edes omassa karsinassani. Starttiaikoja oli siis kaksi, 12:00 ja 12:10 - itse olin jälkimmäisessä. Matka urheilukentältä omaan karsinaan oli pidempi ja ruuhkaisempi kuin luulin, ja taisin ehtiä sinne n. 12:07. Tässä vaihessa aloin katseellani etsiä 5h jänisten palloa, mutta karsinan takaosassa näkyi vain 4:30, 4:45, 5:15 ja 5:30 jänöt. Meinasi vähän ärsyttää. 5h kaverit olivat siis todennäköisesti jossain karsinan alkupäässä, johon ei ollut mitään mahdollisuutta päästä. Joutuisin siis juoksemaan yksin. Startti pamahti. Olin ehtinyt olla karsinassa vasta hetken, enkä ollut päässyt keräämään sitä odotushetken jännitystä. Lähinnä turhautti. Olin niin kaukana lähtöviivasta, etten edes nähnyt sitä. Lähdin massan mukana kävelemään sitä kohti ja pääsin ylittämään maaliviivan joskus 6-7 minuuttia lähtölaukauksen jälkeen. Fiilis ei edelleenkään ollut niin korkealla kuin se usein lähtöviivalla on. Enemmänkin sellanen "no mennään nyt saatana sitten" -tunnelma. Ekat kilsat meni ruuhkassa omaa tahtia ylläpitäen. Ihmisiä tuli ohi oikealta ja vasemmalta ja yritin tiukasti pitää oman tahdin 6:50-7:00 haarukassa ja välttää keulimista. Vaikeaahan se taas oli. Vatsaa pisti ja oli kuuma. Onneksi starttasin oma pullo kädessä, joten ensimmäisellä juomapisteellä ei tarvinnut pysähtyä. Tiesin että mies on ensimmäisen kerran vastassa jossain 11 km kohdilla, joten juoksin lähinnä vain sitä maalinani pitäen. Onneksi vatsapistot kuitenkin helpotti vähän ennen kymppiä ja sen myötä fiiliskin parani. Ja kun lopulta pääsin miehen luo, niin fiilis parani entisestään. Vaikka ympärillä oli tuhansia ihmisiä, tuntui matka tosi yksinäiseltä ja se, että mies juoksi varmaan ainakin puoli kilometriä (niin pitkään kunnes tuli aita joka sen esti) sitä reitin vartta mun kanssa ja sain höpötellä jollekin ja sitä kautta tuli muuta ajateltavaa, oli tosi iso juttu. Mies kuvasi vähän videota mun juoksusta ja loikin ja hypin ja pompin ilosena kun pieni varsa. Tää oli ehkä koko juoksun paras kohta. Aika pian sen jälkeen kun mies oli jäänyt taa, näin edessä tutun selän. Yksi niistä suomalaisista, joiden kanssa olin jutellut ennen kisaa. Juoksin kiinni ja hölköteltiin yhdessä varmaan muutama kilsa, en osaa oikein tarkkaan sanoa. Tässä välissä myös mies oli uudestaan vastassa jossain 16 km kohdilla. Iso apu ja piristys molemmista. Jossain Djurgårdenin juomapisteellä hukattiin tän juoksuseuralaiseni kanssa toisemme ja jatkoin matkaa taas yksin. Etureisissä alko ensimmäisen kerran tuntua väsymystä jo 12 km kohdilla ja kai kahteenkymppiin mennessä väsytti jo aika paljon. Suhikut ja juomapisteet toi kuitenkin aina yleisvireeseen paljon apua kun kroppaa sai viilennettyä. Yhdessä kohtaa meinasi tulla jopa kylmä, kun olin saanut jääkylmää vettä letkusta päälleni niin, että olin aivan läpimärkä. Kilsat 20-26 olivat ensimmäinen oikeasti tosi vaikea osuus. Hassusti tähän kohtaan mahtuu kuitenkin Garminin mukaan kisan nopein kilsa (6:33) ja muutenkin tahti on pysynyt reippaanpuoleisena. Vaikeus lieni sis eniten henkistä. Varmaan suunnilleen 25-26 km kohdilla mies jälleen vastassa. Pirsti vähän, ei enää ihan niin paljon kuin alussa. Isoja juttuja noi silti oli. 26:n jälkeen meinasin hetkeksi kadota vähän syviin vesiin kun mietin, että nyt ollaan täysin tuntemattomalla alueella. Tätä pidempään en ole koskaan juossut, en edes ensimmäisellä marallani, koska silloinhan 26:sta alko se kävely. Jalat oli sen verran väsyneet, että olin melko varma, etten voi mitenkään jaksaa juosten koko matkaa. Neuvottelin itseni kanssa diilin, jossa juoksen 32:n ja sitten saan kävellä. Sitä kohti siis. Aika pian tän diilin jälkeen tuli uudestaan tuttu selkä vastaan. Taas siis yksi ennen starttia tavattu suomalainen. Tulin kuulemma juuri oikealla hetkellä, oli ajatellut keskeyttää seuraavalla juomapisteellä. Tsempattiin toisiamme ja juostiin yhdessä melko pitkään. Kolmekymppiä ylitty melko huomaamatta. Ei tullut seinää. Vaikeaahan juoksu oli, mutta tasaisen vaikeaa se oli ollut jo hetken. Kolmenyhden kohdalla taas mies vastassa, tsemppasi molempia ja otti pari todella kaunista kuvaa. Kyllä ihminen on muuten nätti tossa kohden maraa. Tuon kaverin kanssa taidettiin mennä yhtämatkaa jonnekin 32-33 kilsan kohdille, kunnes hänen oli pakko vaihtaa kävelyksi Västerbronia edeltäneessä mäessä. Itse jatkoin juosten. Kolmenkympin ohitus meni siis ehdottomasti helpommin kuin luulin, joskin melko sumussa on nuokin kilsat menty, koska muistikuvat on todella hataria. Esimerkiksi Mariatorgetin seutu on itselleni erityisen tuttua aluetta Tukholmasta, mutta mitään muistikuvaa siitä että tuosta on menty, ei ole. Västerbron. The climb. Tässä se on nyt se perkele mistä kaikki on puhunut. Tahti maltilliseksi ja hölkäten eteenpäin. Melkein kaikki kävelivät, minä en. Tujotin jalkoja ja nostelin niitä sinnikkäästi toisensa eteen. Kunnes yhtäkkiä tajusin että hitto, sehän oli siinä. Olen täällä ylhäällä! Paitsi että eihän se sinne nousu ollutkaan se vaikein osuus. Vaikeinta oli tulla alas. Etureidet aivan tulessa. Selvisin siitäkin. Jäljellä reilut 7 km. Mietin kotona vastaavan pituista lenkkiä. Eihän se paha olisi. Tuolla hetkellä kyllä jokainen askel oli paha, mutta jos olin selvinnyt tänne asti, luovuttaisinko nyt? No en tietenkään. Västerbronin jälkeen loppu olikin pelkkää helvettiä näin kauniisti sanoen. Väsymys ja kipu jossain aivan omissa sfääreissään. Kilometri kerrallaan edeten yritin pitää mieleni kiireisenä. Päällimmäiset ajatukset oli lähinnä "älä kuole, älä kuole, älä kaadu, älä kaadu, älä lopeta, älä lopeta" ja sama mantra loopilla. Koitin laskeskellä myös jäljellä olevaa matkaa, mikä oli hiukan hankalaa, koska tiesin jo oman Garminini näyttävän n. 300-500m reittimerkintöjä enemmän. Reittimerkinnöistä osa taas meni täysin ohi, koska juoksin paljon lähinnä jalkoihini katsoen ja olin muutenkin mentaalisesti jossain aivan toisella planeetalla. 39 kilsan kohdalla halu vaihtaa kävelyksi alkoi olla jo melko ylitsepääsemätön. Laskeskelin kuitenkin, että siihen ei nyt taida millään olla varaa. Mietin miehen juuri synnyttänyttä siskoa. Se kesti sitä kipua vuorokauden, minun täytyisi nyt kestää tätä kipua enää reilu 20 minuuttia. Viimeisen juomapisteen ohitin pysähtymättä, sillä jokainen juomapiste vei varmaan ainakin 15-30s ylimääräistä. En ollut varma olisiko siihen aikaa, koska en siis ollut ihan varma, paljonko matkaa on oikeasti jäljellä. Enkä toisaalta ollut varma siitäkään, pääsisinkö enää juoksuun jos nyt ottaisin yhdenkään kävelyaskeleen. Mies oli sanonut olevansa seuraavan kerran vastassa maalissa, mutta oli kuulemma käynyt stadionilla katsomassa ja todennut, että ei sieltä katsomosta mitään näe. Olikin siis reitin varrella 41:n jälkeen. En voinut enää reagoida muuten kuin nostamalla vähän peukkua. Mies kuitenkin juoksi mukana reitin reunaa ja ihmisten päiden yli kannustuksia huudellen aina stadionin sisääntulolle asti. Meinasi itkettää. Olin oikeasti kokoajan lähes varma, että seuraava askel on viimeinen johon pystyn. Sisään stadionille. Voi *insert rumasana* - SE MAALI ON TUOLLA MELKEIN KOKONAISEN KIERROKSEN PÄÄSSÄ. En minä jaksa. En enää jaksa. En oikeasti jaksa. Miksei kukaan tajua sitä. Kunnes sitten maaliviiva olikin 10 metrin päässä. Jaksoinko sittenkin?! Jaksoin. Samantien kun ylitin maaliviivan purskahdin aivan hysteeriseen itkuun. En ole varma oliko se siksi, että olin niin iloinen tavoiteajan alituksesta, vai siksi, että olin niin helpottunut siitä, että juoksu oli ohi, vai siksi, että olin fyysisesti niin käsittämättömän loppu. Itkien ja aidasta tukea ottaen klinkkasin maalista urheilukentälle. Matka vei varmaan 10 minuuttia. Urheilukentälle olivat vielä laittaneet portaat joista oli päästävä alas. Portaat tähän kohtaan. Nyt hei oikeasti. Teki mieli kaatua kyljelleen ja kieriä ne alas. Vihdoin ulkona vain juoksijoille rajatulta alueelta. Missä on mies. MIKSEI SE OLE TÄSSÄ HETI, MIKSEI SE TAJUA ETTÄ EN PYSY ENÄÄ OMIN VOIMIN PYSTYSSÄ. No, olihan se siellä. Istumaan. Nyt pitää päästä istumaan. Paitsi että ei onnistu. En mitenkään pääse tuohon maahan. Onneksi oli joku joka nosti maahan ja lopulta myös sieltä pois. Mietin että mitenhän muut ihmiset pääsi sinne itse? Ehkä ne oli treenannu vähän paremmin ja eivät olleetkaan näin totaalisen murusina? Läpimärkä paita pois ja finisher-paita tilalle. Vähän hiilaripitosta juotavaa alas. Hengitys syvään. Elämä taitaa sittenkin voittaa. Loppuaika siis 4:57:40, johon olen etenkin näissä olosuhteissa valtavan tyytyväinen. Vähintään yhtä iloinen olen kuitenkin siitä, että juoksin koko matkan! Kävelyä toki tuli juomapisteillä ne muutamat pakolliset askeleet, mutta sen lisäksi en siis kävellyt metriäkään. Pystyn siis todistetusti juoksemaan helteessä 5 tuntia putkeen. Melko hurjaa ja melko paljon enemmän, kuin olisin itseltäni ikinä odottanut. Juoksun jälkeen juhlistettiin pizzalla ja viinillä, mutta jo 21:30 oltiin takaisin huoneessa irtokarkkipussin kanssa katsomassa telkkaria. Unet oli arvattavasti huonot. Näin reilu 40 tuntia maaliintulon jälkeen jalat on edelleen niin kipeät, että istumaan tai ylös (siis edes penkille) ei millään pääse, ellei saa jostain käsillä ottaa kunnolla tukea. Maahan istumaan ei omin voimin ole mitään asiaa. Etureidet ei siis ota vielä vastaan juuri mitään rasitusta, vaan meinaavat ihan rehellisesti pettää alta. Pari kertaa olen meinannut kaatuakin. Kävely luonnistuu, mutta todella hitaasti. Alamäet ja portaat alaspäin pahimpia. Muuten ei mitään isompaa fyysistä vammaa, ihan vähän yhden varpaan pää hiertynyt. Ei rakkoja tai mitään. Tunnelmat on vähän ristiriitaiset. Toisaalta on ilo suorituksesta, toiseelta vähän surullinen fiilis että se on nyt ohi. Kai tää on se kuuluisa maratonblues. Ja jollain tavalla vähän ehkä harmittaa se, että en oikein kyennyt tällä kertaa nauttimaan juoksusta kuin ihan muutamissa yksittäisissä kohdissa. Keskityin vain puhtaasti suorittamaan ja selviytymään. Sellasta hyvää tunteikasta "ei vitsi, juoksen maratonia" -fiilistä ei oikein tullut. Kuuntelin osan matkaa musiikkia ja edes ne parhaat tsemppibiisit joita soittolistalla oli ja jotka treenilenkeillä on herättäny usein monenlaisia tunteita, ei oikein säväyttänyt. Onneksi ne tunteet tuli sentään maalissa ja se hetki tuntui aidosti sen kaiken arvoiselta. Mitä sitten seuraavaksi? Todennäköisesti yhteydenotto valmentajaan. Syksylle ehdin jo viimeviikolla kaavailla sitä Vantaan maratonia, mutta koska nyt tavoite tuli tällä reissulla kuitatuksi, voisi Vantaalle ehkä sittenkin mennä vain puolikkaalle. Sitähän en tänä vuonna ole juossutkaan ja olisi ihan kiva mitata kunto nyt silläkin matkalla. Ehkä seuraava maraton ensivuonna Tukholmassa? Kesän aikana nyt ainakin 30.6 Helsinki Central Park Runissa 5km (olen jo ilmoittautunut, toivottavasti olen juoksukunnossa siihen mennessä), ehkä elokuussa midnight run? Täytyy tuumata.
  19. 1 point
    @marika_ ; Juu, oikea paikka. On tosi merkityksellinen mesta minulle. PK@16,86km@1h35min28sek@5min39sek@123 Juosten töistä kotiin ja jo toisena päivänä peräkkäin varsin kepeää juoksua. Onpas jännä tunne ja tilanne ja ”syy” kiinnostaisi kovasti.
  20. 1 point
    Taas on kohta kuukausi pyörähtänyt viime kirjoituksesta. Juoksemassa oon käynyt 3-5 kertaa viikkoon. Viime viikkoina kaikki lenkit paitsi pitkikset rattaitten kanssa. Välillä tytötkin pyörillä jarruina mukana. Eilen tuli käytyä lenkillä oikein kahteen kertaan. Aamusta kaupassa käynnin yhteydessä koko köörin kanssa 4km ja illalla vielä 7,5 km rattaitten ja Ruutin kanssa vähän reippaammin. Poitsu tykkää kovasti ottaa kyytiä ja mitä kovempi vauhti niin sen parempi. Kotona hampaitten tulon tms. takia välillä kitisyttää, mutta kun lähdettään lenkille niin tyytyväisenä vaan katselee maisemia tai sitten voittaa uni.🙂
  21. 1 point
    Lounaaksi mukillinen vettä ja omena.
  22. 1 point
    Meinaa tulla määrää, hyvä Kiljander!
  23. 1 point
    Voisiko siis jalkapallosta sanoa saman kuin jääkiekosta: sitä harrastetaan tosissaan vain muutamassa maassa.
  24. 1 point
    Hernekeittoa ja ruisleipää (sitä parasta, ohuen ohutta) 🙂
  25. 1 point
    Toivottavasti meni kivasti Solttilannummella. Siellä oli aikamoinen vauhtimaasto pl. suoalue! Jos käyttää iltarasteilla ajanottoa, tulee helposti suorituspaineita ja liikaa kiirettä suunnistustaitoihin nähden. Siksi kannattaa jättää ajanotto pois tai käydä tekemässä omia harjoituksia kaikessa rauhassa "käsijarru päällä" eli suunnistamiseen keskittyen. Tuollaisia kun tekee vielä muutaman ennen Jukolaa, niin aivan varmasti taito kehittyy pikkuisen. Nurmijärven kunnan sivuilta löytyy karttoja tulostettavaksi: https://www.nurmijarvi.fi/vapaa-aika_ja_kulttuuri/liikunta_ja_ulkoilu/liikuntapaikat_ja_-tilat/suunnistuskarttoja Siihen voi sitten piirtää oman radan. Rastin pitää olla sellaisessa kohteessa, joka on merkattu karttaan. Onkin mielenkiintoista etsiä kohdetta eikä odottaa rastilippua näkyväksi. Mä odottelen vielä tietoa omasta osuudesta. Kunpa pääsisi juoksemaan valoisassa. :)
  26. 1 point
    Garmin 310XT toimii tosi hyvin korkeutta mitatessa. Mökin takana on 1350m korkea kukkula, möksä on 350m mpy. Tasaisen varmasti mittari näyttää 1020m nousua kun ylösmentäessä on jokupätkä alamäkeä. Heitto alle 20m/km korkeuserossa.
  27. 1 point
    Nyt tuli tehtyä viimeisille 7 viikolle ennen tunturimaratonia jotain tämän tyyppistä ohjelmaa. Aion nimittäin nyt juosta kovempien jaksojen pitkikset pk2 tasoisina, eli reippaina. Uskon että toimii paremmin myös mulle. Tässä on jo 4 vuotta menty alhaisemmilla pk tasoilla, ja junnattu paikallaan. Lisäksi suunnittelin jaksot 10 päivän mittaisina, en viikkoina. Viikkoihin ei saa mahtumaan kaikkea. 10 päivään saa kaikki tarvittavat erilaiset kehittävät treenit sisällytettyä ja paremmat palautumisajat näin vanhalle 😉
  28. 1 point
    Sen verran pohtinut asiaa, että taitaa jäädä katsomatta kaikki ottelut, kun Venäjällä päättivät pitää kisat. Varmaan ihan viihdyttävää palloa pelaavat, mutta silti. Ensimmäiset pallon arvotkisat 20v joita ei tule katsottua. Mahdollisesti.
  29. 1 point
    Ma: 75 min kävelyä, edelleen väsymystä Ti@PK@13,40km@1h17min25sek@5min46sek@119 Todella kevyt jalka ja fiilis ja niiden myötä erittäin mukava lenkki. Jos PK-lenkillä voi olla flow niin tänään.
  30. 1 point
    Yhteisharjoituksissa oli vuorossa 10 x 1000 m/ 2 min pal. Vauhdit piti olla 2 x maravauhti, 6 x puolikas vauhti ja 2 x cooppervauhti. Omat vedot; 4.56, 4,52,( 6 x 4,25- 4,32), 3.54 ja 3.52. Cooppervauhtiset oli ok ja muut meni vähän liian reippaasti.Puuskittainen tuuli vaikutti jonkin verran juoksuun.
  31. 1 point
    Yleissivistämistä konkelo sanalla 😉 Hoksasin kyllä että voihan tuon ymmärtää vaikka miten monimielisesti... =D
  32. 1 point
    Kiitokset @jtv76! Tuo näyttää hyvältä pohjalta ja muutenkin sen tyyppiseltä mitä treenaamiseni voisi olla kunhan tässä pääsee vauhtiin. Kun treenaus tapahtuu nyt pääosin lomakauden aikana niin pitää varmaan aika paljon soveltaa viikkokohtaisesti aikataulujen ja reissujen yms. mukaan omaa treenaamista. Pitkästä aikaa pk-juoksua 10,1 km aikaan 57:10 (5:41 min/km) keskisykkeellä 131. Ihan oli hyvä fiilis juosta.
  33. 1 point
    En ihan heti ymmärtänyt, mitä @Tarkki oli tapahtunut, mutta onneks kerroit toisessa viestissä. Maastoon, 10. Kokeillen taas juoksua.
  34. 1 point
    Olen aina Englannin puolella näissä karkeloissa. Enkä ikinä ole tyytyväinen kisojen jälkeen 😆 No, Saksa kyllä onneksi pisti viimeksi tuulemaan, joten jäi hyvä maku kisoista. Mieleni pahoitan sen sijaan kaikenlaisista "kaatuilija joukkueista", joihin luen mm. Kreikan Portugalin, Argentiinan, Brasilian (Neymar)...
  35. 1 point
    Ensin pelataan 90 minuuttia ja sen jälkeen Saksa voittaa, toivottavasti se pätee myös nyt.
  36. 1 point
    Lounaaksi työpaikkaruokalassa surullisia kasviskroketteja. Kohta pitää ottaa omat eväät mukaan. Hmph. Päivälliseksi eilistä uunilohta paistetun riisin kanssa, jonne meni porkkanaa ja herneitä ja käteen osuneita mausteita. Jälkkäriksi päärynä.
  37. 1 point
    La ja su lepoa, alkaa EPEK vaivaamaan taas pitkähkön kisan jälkeen. Eilen kävin kyllä polttamassa itseni merellä hauenkalastuksen merkeissä aika vaisuin tuloksin. Tai on nahka kyllä aika kipeä.... Tänään oli tarkoitus juosta noin 15 km, mutta sain kesken lenkin kuningasajatuksen puolikkaasta, joten joutui muokkaamaan hieman reittiä. Ju 21,1km, 1:58:59 keskisykkeellä 140. Lähdin lenkille ehkä hieman kuivana ja ilman juomaa, joten puolen välin jälkeen sykkeen oli noin 145 kokoajan. Juoksin lenkin vaihtelevilla maaseudun hiekkateillä, joten verttiäkin kertyi noin 400m. Varmaan tulee jatkossakin tehtyä säännöllisesti itselleni pitkä lenkki, toivottavasti siitä on apua, kun vuoden päästä lähden tiristämään löysiä pois KK:n ajasta (tai saa siitä olla apua jo syksyn juoksuissa). Viimeisen viikon olen miettinyt kuntoilun tavoitteitani, päätavoitteena on ollut saada sitkeä, periksiantamaton suoritus pitkästä kisasta, jonka mielestäni nyt sain. Toisaalta kalastukseen vertautuen, jos saan oppaan kyydissä +10kg hauen, ei se tunnu ihan täysin itse saadulta. No, sinänsä tämä ei muuta mitään, homma jatkuu syksyn lyhyempien juoksujen kautta kohti Vierumäen pitkää hiihtoa, jonka jälkeen fokus siirtyy taas Rukalle. Kun pidän kovasti tavotteiden asettelusta, niin 9:15 tuntuu sopivalta tavotteelta vuoden päähän, se edellyttää kyllä melko runsasta tossujen ulkoiluttamista. Sinänsä aikatavoitteen asettaminen on turhaa, jos on viime vuotinen keli, niin +15-20 minsaa tulee aikaan lisää. Jos viimeinen vuosi sisälsi juoksua noin 1000km, seuraavan vuoden pitää sisältää juoksua +2000km, jotta annan haluamalleni kehitykselle mahdollisuuden.
  38. 1 point
    Sunnuntai: Powermill 44min/asc600. 20min puntti Viikko 22: 100km/Hieman vajaat 12h liikunnat
  39. 1 point
    No niin kirjaillaanpa vähän raporttia Tukholman reissusta, jonka nimesin Stockholm seightseeing and suffering touriksi. Paikalle saavuimme edellisenä päivänä ja kävimme hakemassa numerolaput ja tutustumassa expoon. Pikkuisen hirviteltiin lämmintä keliä. En muistaakseni ole koskaan juossut 27 tai 28 asteessa, ainakaan plus etumerkillä. Lauantaina aamupala ajoissa nassuun ja sen jälkeen huoneeseen vielä pötköttelemään. Fiilis oli ihan rauhallinen, vähäistä jännitystä kuitenkin oli havaittavissa. Kisapaikalle käveltiin hyvissä ajoin ja jätettiin ylimääräiset varusteet säilytykseen. Sen jälkeen siirryttiin lähtökarsinaan. Sieltä löytyi oma paikka helposti. Startti sujui ilman kommelluksia, mutta ensimmäisen vasemmalle kääntyvän käännöksen jälkeen porukka kasaantui ja juoksu muuttui hetkeksi kävelyksi. Nopeasti suma kuitenkin helpotti ja pääsin yllättävänkin helposti juoksemaan asettamaani tavoitevauhtia 5:30-5:40. Mulla oli mukana puolen litran pullo vettä ja siitä naukkailin tasaisesti enkä pysähtynyt ekalle juottopisteelle, jossa olikin melko härdelli. Juoksu kulki ihan kohtalaisesti, mutta jossain 7 kilsan kohdalla huomasin, että vauhtia on ehkä liikaa tähän keliin, sykkeet laukkasi korkealla ja päässä alkoi humisemaan. Niinpä otin pykälän vauhdeista pois. Ajattelin, että jos tässä kelissä aion hengissä maaliin selvitä, niin pitää vauhtia laskea. Samalla kai päätin, että loppuajalla ei kai mitään väliä tulisi olemaan. Seuraavat ongelmat tulivat jossain 12-13 kilsan kohdalla. Urkkajuoma ei ilmeisesti alkanut kunnolla imeytymään, vaan alkoi kiertämään mahassa. Pari kertaa meinasi tulla konoset. Onneksi kamat pysyi sisällä ja olo helpotti parin pierun jälkeen. Vaivihkaa tarkistin ettei tullut varren kanssa. Ei tullut. Päätin, että urkkajuomaa on kuitenkin välillä otettava, muutoin suolatasapaino heittäis häränpyllyä, kun vettä olis kuitenkin juotava paljon. Tuo vaiva kyllä onneksi helpotti, vähän piti kävellä tuossa vaiheessa. Mutta eipä mitään, uusia propleemiä oli nurkan takana odottelemassa. Oikea polvi alkoi kipuilemaan vajaassa parissa kympissä ja silloin alkoi juoksu menemään katkonaiseksi. Väliin piti ottaa kävelypätkiä, ne helpottivat ja taas pystyi hölkkäämään jonkin matkaa. Laivaterminaalin kohdalla, olisko matkaa joku 27-28 taitettu, alkoi vasenta pohjetta kramppaamaan. Venyttelyä, kävelyä, hölkkää. Sillä mentiin eteenpäin, hitaasti tosin. Keskeyttäminen ei kuitenkaan käynyt mielessä, mielummin vaikka kävelisin maaliin. Jotenkin jopa pystyin nauttimaan (?) hienosta kelistä, maisemista ja ennen kaikkea yleisön hienosta kannustuksesta Näin sitä edettiin loppua kohti. Kaksi asiaa olin päättänyt. Viimeisen kilsan hölkkään ja stadionilla otan kaikki irti, jollen nyt kramppijaloilla kompastu. Molemmat sain toteutettua. Stadionilla vedin niin paljon kuin koneesta lähti ja oikein kunnon loppukiri sieltä tulikin, saatiin mittariin maksimivauhdiksi 2:38/km, pikasella laskutoimituksella viimeinen satanen alle 16 sekkaa. Maaliin, mitali kaulaan ja kentälle hakemaan t-paitaa ja muita kamoja. Ja miettimään syntyjä syviä. Loppuaika taisi olla 5:03 ja jotain. Siitä olisi saanut varmaan 20-30 minuuttia pois, jos olisi yrittänyt vain juosta pikkuisen aina pitempään ja käyttänyt lyhyempiä kävelypätkiä välissä. Mutta toisaalta kun loppuajalla ei ollut väliä, niin mitä tuota miettimään. Paljon oli haasteita matkalla, kuumuus, vatsaongelmat, polvikipu ja krampit. Perimmäisenä syynä kaikille varmasti heikko harjoittelu ja valmistautuminen. Jalat eivät olleet 42 km kunnossa ja pienemmät heikkoudet kasvoivat suuremmiksi tuossa lämmössä ja matkan edetessä pitemmälle. Mitäpä mieltä sitten itse tapahtumasta? Kerran aiemmin olen juossut Tukholmassa ja jo silloin minuun teki vaikutuksen kaksi asiaa, hienot järjestelyt ja aivan loistava kannustus reitin varrella. Kannustus oli jälleen aivan mahtavaa. Järjestelyt onnistuivat hyvin muutoin, mutta uusi reitti ei ollut minun mieleen. Pahin moka oli se, että osan matkaa rinnakkain juoksivat 26 kilsaa kohti matkaavat ja 32 kilsaa kohti etenevät. Juoksijat erotti vain väliin vedetty nauha, välissä ei edes sitäkään. Moni siirtyi juoksemaan reitin varjoisalle puolelle eikä huomannut palata oikealle reitille. Vastaan tulikin paljon epätoivoisen näköistä porukkaa, joka käveli takaisin oikealle reitille. Muutenkaan en tästä uudesta reitistä oikein digannut. Kierros laivaterminaalilla oli jotenkin masentava. Saattoihan siihen vaikuttaa kipeä polvi ja kramppava pohjekin. Nyt ollaan matkalla kotiinpäin ja mietinnässä mitä tästä eteenpäin. Oliko tämä viimeinen maratoni vai seuraako jatkoa? Tarkkaan harkintaan se menee, tärkeintä on hahmottaa kuinka paljon haluaa ja ehtii harjoitteluun panostaa. Numerolappua ei enää rintaan laiteta, jos ei olla oikeasti juoksukunnossa. Vai oliko niitä kisoja, joissa lappu tuleekin selkäpuolelle?
  40. 1 point
    ^Puijo: jo puretun pienen mäen portaat olivat mainiot porrasjuoksuun, yli kolmekymmentä vuotta sitten tuli niitä vedettyä veljen kanssa. Kun loivemman osuuden veti parin, kolmen askelman loikin, tikkasi jyrkemmän liukumäkiosuuden, juoksi alas sekä toisti tämän kolmeen kertaan, niin johan kroppa sai happoa. Muutoinkin mainiot polkumaastot siellä. O tempores! 🙂
  41. 1 point
    Lauantai: Vaihteeksi auringon laskettua (36C) 10.1km/56.30. Oli tarkoitus ottaa hidas palauttava lenkki mutta toinen vitonen tuli lopulta juostua kiihtyvänä ja reippaana. Tämä oli niitä lenkkejä jotka antavat uskoa. Odotan mielenkiinnolla kulkeeko juoksu paljonkin helpommin kunhan pääsee elokuussa hetkeksi säädyllisiin lämpötiloihin.
  42. 1 point
    Tässä vähän pidempi rapsa minun kokemuksesta 80 km:llä: https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2018/05/nuts-karhunkierros-80-km.html
  43. 1 point
    Torstai: Tyttären kanssa aamulenkki 10.1km/0.58 Perjantai: Vuorilla Desert Trail Runnersien kanssa polkujuoksua 32.4km/4.15/asc640 Olosuhteet olivat loppua kohti rajut auringon noustua. Kävelin viimeisen kilsan autolle kun paleli nestehukan vuoksi ja pari heppua haettiin pois vuoren juurelta autolla nestehukan ja vatsavaivojen ansiosta. Komeaa oksentelua oli. Auton mittari näytti palatessa korkeimmillaan 44C.
  44. 0 points
    Ajatuksena mennä lenkille, mutta kesä(syys)flunssa yllätti. Sohva ja Paavo Nurmi -kisat pitivät seuraa. Olisi ollut lippu kisaankin, mutta en aivastelultani kyennyt ja toisaalta parempi pysyä yksin sisätiloissa, muita tartuttamasta.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy