Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation on 09.11.2017 in all areas

  1. 4 points
    Itse olin 70-luvulla ala-asteella ja harrastin uintia piiritasolla, joten ei ole henkilökohtaisia syitä puolustella 70-luvun kestävyysjuoksijoita. Siitä huolimatta sanoisin, että 70-luvun harjoittelusta on paljonkin opittavaa, mikäli halutaan kehittyä kovatasoiseksi juoksijaksi. Uskon, että 70-luvun dopingin käyttö kestävyysjuoksussa koski kuitenkin varsin pientä osaa juoksijoista ja todennäköisesi mukana oli myös ihan huipputasoisia puhtaita juoksijoita. Se, että piiritasolla juostiin kymppi monessa paikassa alle 30 min tai maratonilla 3 h tulos oli ihan ruputasoa ei uskoakseni johtunut ollenkaan dopingista vaan kovasta ja rohkeasta harjoittelusta, sekä siitä että juoksu oli muodissa ja kilpailuissa ja harjoituksissa riitti vastusta. Tänä päivänä urheilijalle isketään heti liuta rajoitteita, joista 70-luvulla ei edes tiedetty. Silloin piti hakea palautumisen rajat kokemuksen, sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Nykyisin mittarit alkavat jo hyvissä ajoin kertomaan, että sinun pitää harjoitella kevyemmin. Silloin ei myöskään ollut "palautusjuomia", vaan opittiin tietämään harjoittelun merkitys palautumisen kehittymiseen. Ehkä eniten 70-luvulta on opittavaa juuri siinä asenteessa, että harjoitus tekee mestarin ja kaikki muu on enempi esinahkan hypistelyä ja nännien näpertämistä.
  2. 3 points
    Tulipahan tämäkin titteli hankittua vaikka aika tiukalle meni. Olen harrastaut juoksua 2004 vuodesta lähtien, maratoneja on kertynyt 45, lyhyempiä kisoja sitten vähän enemmän. Ikää nyt 46 vuotta, aikaisempi ennätys 2012 vuodelta 3.07. Tämä vuosi mentiin ammattimiehen ohjeita seuraten, lähtötaso oli 11/2016 juostu maraton 3.20 sekä 8km maksimitesti joulukuun lopussa keskarilla 4.11/km. Tammikuun lopussa puolikas meni Santa Polassa 1.32 eli silloin matka oli vielä tavoitteeseen aika pitkä. Mutta systemaattinen treenaaminen ja painon pudotus 81kg>>74kg kantoi hedelmää ja vihdoin Frankfurtissa 29.10 alitin tuon maagisen 3.00h:n rajan yhdeksällä sekunnilla. Sen enempää ketjua selailematta ja muiden kommentteja kommentoimatta voisin väittää ettei tämä ihan kaikilta perusterveiltä kuitenkaan valitettavasti onnistu, perusterveyden lisäksi tarvitaan edes vähän liikunnallisia geenejä. Mutta minä kuulun nyt tähän joukkoon, eikä sitä kukaan enää voi poiskaan minulta viedä : )
  3. 1 point
    Melkoista mättöä 70-luvulla ; http://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/201710282200405905_yl.shtml Ehkä siksi leposykkeetkin olivat melkoisen alhaalla : http://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/201710282200403175_yl.shtml Järjetön mättö ei tietenkään sulje pois verenvaihtokikkailua, kuten Maaninka onkin osoittanut. Järjetön mättö yhdistettynä dopingiin antaa melkoisen hyvät lähtökohdat maailman huipulle. Viren taisi kyllä jättää sen mättöosuuden vähemmälle :) Näissäkin artikkeleissa kuvastuu kuitenkin se 70-luvun äärimmäisen intohimoinen asenne juoksemiseen, joka ehkä nykyajan menijöiltä puuttuu.
  4. 1 point
    Testissä oleva Suunto Spartan Trainer wrist HR on Suunnon Spartan malliston uusin tulokas. Samalla mittari on myös Spartan -malliston halvin sykemittari n. 280e hinnalla. Mittarissa yhdistyy Suunnon uusi Spartan -sarjan ohjelmisto, rannesykemittaus ja edullinen hinta. Edullisuus on toki suhteellista, mutta mittarin ominaisuuksiin nähden se tarjoaa rahalle vastinetta. Mittarin käyttäjäryhmä on kuntoilijoista ylöspäin. Aivan aloittelijoille tai ensimmäistä sykemittaria ostaville mittarista taitaa löytyä liikaa ominaisuuksia. Alkuun on ehkä paikallaan kerrata hieman Suunnon Spartan -sarjaa. Ensimmäinen Spartan -sarjan mittari Spartan Ultra esiteltiin kesällä 2016. Sitä seurasi hieman myöhemmin Sport -sarja. Kummassakaan, Ultra - tai Sport -sarjan mittareissa ei ollut rannesykemittausta. Tammikuussa 2017 julkaistiin Sport -sarjan mittari rannesykemittarilla ja nyt kesällä 2017 tämä Trainer -mallisto. Ambit -sarjoista tuttuun tapaan Suunto on tuonut myyntiin lukuisia versioita Ultra , Sport ja Trainer -malleista. Voisi jopa sanoa, että jos ei löydä silmää mielyttävää mittaria niin vika on käyttäjässä. Lue lisää....
  5. 1 point
    Irock 2 on oma luottokenkä nykyään ja niillä on vedetty niin dolomiiteilla kuin Norjan jyrkänteillä ja ihan Helsingin keskuspuiston iltarasteilla. Kulumaa näkyy kärjissä mutta se nyt ei ole yllätys Romsdalin kongenin lenkin jälkeen. Pidempi arvostelu lontooksi ja lisää kuvia löytyy sivuilta http://approachnorth.com/content/vj-sport-irock-2
  6. 1 point
    Laitetaanpa tuo varaukseen :) Laitoin juuri SMS n
  7. 1 point
    Ilmoittaiskohan joku miut tähän kisaan? :-)
  8. 1 point
    Tällainen tuli vastaan,joka sopivasti sivuaa ketjua,jonka mukaan kävely mm korvaa huonon lenkin. https://yle.fi/uutiset/3-9595177
  9. 1 point
    Tietenkin tätä nykyaikaista "mittaripelleilyä" on ihan aihetta puolustaa sillä, että 70-luvulla lasten ja nuorten lähtötaso oli jo arkiliikunnan kautta monesti parempi kuin tänä päivänä. On siis ihan perusteltua käyttää mittareita apuna ylirasituksen seurannassa, etenkin kuntourheilussa. Pitää kuitenkin ymmärtää, että näiden mittareiden takana häärävien suositusten antajien on aina liikuttava turvallisella puolella. Sen sijaan huipulle tähtäävän on myös käytävä äärirajoilla ja otettava riskejä. Olen muistaakseni neljänä viikkona koko urani aikana juossut yli 300 km treenikilometriä, viimeksi toissa talvena Mallorcalla, jolloin päivän keskiarvo oli 46 km. Mittari olisi jo varmaan ensimmäisen tai toisen päivän jälkeen alkanut kertomaan, että seuraavan harjoituksen voit tehdä yli, yli, yli huomenna. Tuo on hyvin totta, että ylirasituksen ratkaisee koko psykofyysinen kokonaisuus, eli kiire, stressi yms. kaikki yhdessä. Varmaan ylikuntoa on tänään vähintään yhtä paljon kuin 70-luvulla. Meidän perheessä tuo riskinotto kostautui ja ylikuntoa on kestänyt jo vuoden, eikä lopusta ole tietoa. Jos olisi uskottu mittareita, niin ylikunto olisi ehkä vältetty. Tulevaisuus sitten näyttää vahvistiko vastoinkäymiset vai lopettiko koko uran. Omalla kohdallani ylikunnon varominen tai pelkääminen loppui jo 90-luvun alussa, kun huomasin, että en saa itseäni ylikuntoon, vaan aina ennen ylikuntoa tulee vamma (esim. jännetulehdus) tai sairastun (yleensä keuhkoputkentulehdukseen).
  10. 1 point
    Kävely on tuttuakin tutumpaa hommaa minulle. Eikös se ole aika sama kummin ne peekoot tekee, jos syke pysyy rajojen sisällä? Jalkoja säästääkseni itse kävelen pari lenkkiä viikosta. Ne on usein aika raskaita reissuja, syke on tavallisesti korkeampi, kuin kevyessä pk-hölkässä. Kävelen oikeastaan kokoajan niin kovaa, kuin pystyn. Se on sellaista hidasta itsensä väsyttämistä, jossa kyllä tarvitaan aika paljon kärsivällisyyttä ja sisua (ja pokkaa). Kyllä itse sanoisin, että kävellen pystyy kuntoa kasvattamaan. Alussa se on helppoa, kun ei pääse kuin jotain max. 7:30 vauhtia, sitten kun se alkaa menemään alle 7 minuutin, niin alkaa pikkuhiljaa tulemaan tekniikka vastaan. Aion ainakin itse pitää jatkossakin kävelyn mukana harjoittelussa, sitä en osaa sanoa, kuinka paljon se vaikuttaa juoksutekniikkaan. Voisiko se esim. madaltaa askelta, en tiedä. Itse ajattelisin kävely vs. juoksu, että kävely on siinä mielessä parempi, koska siinä on helpompi pitää vauhti tasaisena ja on helpompi sykkeiden/keston perusteella tehdä oikeaoppinen pk-lenkki. Sitten tietty kävely säästää jalkoja. Olisihan se kivaa aina vain juosta, mutta ei vain paikat kestä (ainakaan vielä). Kävellen tulee myös tehtyä kestoltaan pidempiä lenkkejä. Juoksun myötä on tottunu ajattelemaan, että joku 12 km ei ole matka eikä mikään, mutta kun sen saman lenkin lähtee kävellen, niin kuluu jo helposti 1,5 tuntia.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy