Jump to content
Juoksufoorumi.fi


r

Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation on 06.10.2016 in all areas

  1. 5 points
    Maaliin tultiin niin että heilahti 131 kilometrillä. Välillä vähän käytiin eksyksissä, mutta oppirahansa lienee kaikilla maksettavana. https://medium.com/@villetuure/raportti-vaarojen-maraton-131-km-93bf00d2f8cc#.o95fh3acg
  2. 3 points
    Mitenköhän mahtaa tuollaiset 100 000 euron sakot kestää korkeampien oikeusasteiden käsittelyn. Se on aika iso summa, jos tulot ovat lähellä nollaa ja etenkin jos urheilijalla on selkeä vahinkokärynkin mahdollisuus, kun ei vaan tullut tarkastettua oliko esim. joku flunssalääke kiellettyjen aineiden listalla. En tunne tuota hiihtäjien urheilijasopimusta, että onko siinä erilaisia sakkosummia eri käryille, vai onko se aina sama olipa kyseessä selkeä douppaamistapaus tai vahingossa otettu väärä lääke. Harvoin niitä vahinkokäryjä tulee. Kävin parin päivän kurssin aikoinaan sopimusjuridiikasta ja siellä lakimies sanoi, että jos sopimus on selkeästi vaatimuksiltaan kohtuuton, niin siihen voi hakea muutosta oikeudessa. Esim. jos joku siivooja on tehnyt sopimuksen, jossa hänen tekemän virheen takia otetaan vastuu paperitehtaan menetetystä tuotannosta, niin vahingossa yksittäinen henkilö saattaa saada miljoonakorvausvaatimukset. Eikä ole edes ihan mahdoton esimerkki. Yhdessä aikaisemmassa työpaikassani siivooja oli laittanut imurin UPS-pistorasiaan ja sen seurauksena koko tehdas meni alas ja kului puoli vuorokautta ennen kuin huomattiin mistä tuo vika johtui. Siinä mielessä näitä lajiliittojen järkyttävän suuria sopimussakkoja voidaan ymmärtää, koska sponsorit ovat mahdollisesti laittaneet liitoille ihan vastaavan suuruisia sakkoja, jos kuka tahansa ko. lajin urheilijasopimuksen piirissä oleva käryää. Meni vähän ohi aiheen, mutta aika rajua on 20-vuotiaan urheilijan allekirjoitella sopimuksia, joissa hän sitoutuu esim. 100 000 euron sakkoon, vaikka hän ei taatusti tulisi kiellettyjä aineita käyttämään.
  3. 2 points
    Omat fiilikset uudistuneesta reitistä blogissani,
  4. 1 point
    Tsemppiä @villea Minulla on koko kausi mennyt jalkavaivojen takia vähän niin ja näin, ensin plantaarifaskiitin ja siihen liittyneen varvassäryn ja sitten takareiden jatkuvan kiristelyn ja polven sisäsyrjän kipuilun takia. Tavoitteeni on lauantaina erittäin maltillinen SB ja tukea ensikertaa maratonille lähtevää kaveriani pääsemään hyvällä ajalla maaliin.
  5. 1 point
    Iän kertyessä joutuu moni miettimään tekemisiä uudelleen. Yleensä suunta on treenin monipuolistaminen. Hyviin ja parempiinkin juoksutuloksiin voi päästä niinkin. Toki viiskymppisenä (tai yli) on aina helpompaa pitää tasoa yllä kuin merkittävästi nostaa sitä. (Tässä lienee syy, miksi triathlonkisoissa on runsaasti jo hiukan aikuisempia kisailijoita. Uhkaavat rasitusvammat -> treenin monipuolistaminen -> uintia ja pyöräilyä juoksun kaveriksi -> sama mennä triathlonkisoihin, kun sitä on tullut jo vahingossa harjoiteltua.)
  6. 1 point
    Pelkäänpä, että asia menee jossain välissä oikeuteen, ja ainoat varsinaiset hyötyjät ovat tuttuun tapaan lakimiehet tuhansien ja taas tuhansien eurojen palkkioillaan. Ja taas hiihdon dopingia retostellaan leveästi mediassa. Ehkä olisi sittenkin paras, jos Similä menisi ladulle ainoastaan kuntoilijana.
  7. 1 point
    On tämä kansan oikeustaju. Toiset ovat sitä mieltä, että rangaistus on kärsitty, kun on istuttu kaksi vuotta. Toiset ovat sitä mieltä, että lisäksi pitäisi olla sakot maksettu - vasta sitten rangaistus on kärsitty. Olen jälkimmäisellä kannalla. Sakot kuuluvat pakettiin. Urheilijasopimus on tavallaan sopimus Similän ja hiihtoperheen välillä ("hiihtoperhe" voi tarkoittaa koko Suomen kansaa ja Hiihtoliiton yhteistyökumppaneita). Kun Similä allekirjoitti sopimuksen, hän tiesi, mihin ryhtyi. Jos kävisi käry, hänelle tulisi paitsi kilpailukielto myös sakot. Allekirjoittaessaan paperin hän siis tavallaan hyväksyi sen, että rangaistukseen kuluu myös sakot. Ja vaikka sopimus oli herrojen laatima, niin näin se menee. Herrat edustavat kansaa. Hiihtoperhe oli siis sitä mieltä, että maajoukkueurheilijalla, jota tuetaan, on velvollisuus palauttaa saamansa tuet, jos hän toimii vastoin sopimusta. Oltiin yhdessä sovittu, että dopingia ei käytetä, ja jos käytetään ja jäädään kiinni. niin sitten maksetaan se hinta, mikä sopimuksessa on ja mikä on sopimuksella sovittu. Sitten on toinen asia. Mitä voidaan tehdä? Voiko Hiihtoliitto estää Similää kilpailemassa kotimaan kisoissa, vaikkapa SM-kisoissa? Jos Similä hankkii lisenssin ja hänen nimensä ilmestyy johonkin järjestelmään, josta Hiihtoliitto sen poistaa, tuleeko jostain käsky, että Similän nimi takaisin? Rangaistus on kärsitty. Seuran voi kai erottaa, jos se toimii niin, että sen katsotaan vahingoittavan lajia.
  8. 1 point
    Mutta,eikö se ole juuri tarkoitus,että sanktiot ovat riittävän kovat uuden vilpin ehkäiseksi ja minusta on hyvä,jos ei enää epärehellisiä ladulla nähdä.Ei tuota dopingia saada ikinä kitkettyä,jos on vähänkin porsaanreikiä,mitä hyödyntää.
  9. 1 point
    Karhunkierros on hyvä paikka omatoimiselle reissulle, jos ei ole niin kilpailuhenkinen. Alueella liikkuu paljon porukkaa ja peruspalvelut pelaavat. Omaa ultrajuoksuhammastanikin kolottaa hiukan, ja suunnittelin jo alustavan 80k UltraMontrail reitin tuleville vuosille.
  10. 1 point
    En ollut koskaan aiemmin juossut Ultrajuoksua tasaisella alustalla, joten kun Endurance julkisti tämän eräässä Espoon naapurikaupungissa olevan tapahtuman, totesin alkuvuodesta sen istuvan mukavasti 2016 kalenteriin, kun oletettavasti kesän NUTS- rymyistä olisi jo jotenkin palauduttu. Kyseessä olisi kuitenkin jo neljäs Ultrajuoksu vuodelle 2016 (KK80km, Montrail50km ja YPH134km) joten hieman vanhan ja ultraamiseen kokemattoman kropan palautuminen epäilytti. Heinäkuiden Ylläs-Pallas-Hetta 134km varsin loistavan reissun jälkeen pidin vain viikon taukoa juoksemisesta. Tätä olisi ollut ehkä viisasta kokeneempien ultraajien vinkkien perusteella jatkaa vielä viikolla, mutta ”ulkoilemaan” teki jo kovasti mieli joten siitä lähdin kokeilemaan hölkkää ja ensimäinen viikko oli aika katastrofaalinen: sykkeet olivat korkealla vaikka juoksu nyt jotenkin näennäisesti kulkikin. Hieman himmailin ja viikot 3-5 YPHn jälkeen olivat sellaista tasaista 90-100km röpellystä tasaisella ja maastossa. Tuon kovempia treeniviikkoja ei oikein ehdi eikä pysty tekemään, mutta siis omalle tasolleni ehdottomasti hyvät viikot. Yhden kevyemmän viikon lopuksi kävimme vaimoni kanssa juoksemassa Nuuksio Classic Trail Maratonin, mikä oli tosi mukava reissu viime vuoden tapaan, mutta haave reippaasta pitkiksestä tuhoutui jo ensimmäisellä vitosella ja maalissa keskisyke näytti 165 => liian lähellä maksimisuoritusta liikuttiin. HUR 12h pelastamiseksi himmailin viimeisen kympin ettei ylirasitus kävisi ihan liian suureksi – olihan HUR tasan kahden viikon päästä NCTMstä. Perheen paras suoritus Nuuksiossa nähtiin jo totuttuun tyyliin perheenpäältä (vielä kun tajuaisi alkaa treenaamaan pitkän matkan juoksua) J Kahden viikon keventelyn jälkeen klo 08.00 alkaen pystyttelin omaa huoltopöytääni Ala-Malmilla. Alunperin asetettu minimitavoite oli >100km, ja virallinen tavoite oli asetettu 110kmn kohdalle. Ambrosius oli lupautunut muiden kiireiden ohella auttamaan huollossa klo 12-15 ja Antti klo 15-21. Omaan huoltoon oli tarkoitus luottaa klo 09-12. Koskaan ennen minulla ei myöskään ollut ollut mitään huoltajia missään kisassa, joten raapustelin etukäteen hieman amatöörimäistä speksiä siitä minkälaista tukea odottaisin. Useamman kohdan listasta, johon sisältyi mm mukin törkkääminen käteen joka toisen kierroksen jälkeen, nostan kaksi tärkeintä tässä esille · Perseelle potkiminen 100km ylittämiseksi ja mieluusti 110km saavuttamiseksi · Ajan seuranta, keulimisen estäminen ekalla puolikkaalla. Raadon hinaus. Yksinkertaista hommaa mutta sitoutumista vaativaa. Kiitos miljoonasti kärsivällisyydestänne ja tuestanne A + A! Huolto pelasi täydellisesti – Antti osasi jälleen kerraan vetää myös psykologisesti oikeista naruista. Sää oli aamulla ja koko päivänä täydellinen juoksutapahtumaan- reilu kymmenen astetta lämmintä ja pilvistä. Jalassa olivat >100km sisäänajetut Hoka Clifton2 tossut, joihin olin Energy Boostien ohella tykästynyt. Pidin myös irtohihoja muutaman tunnin aamusta. Puolessa välissä kisaa vaihdoin lyhythihaisen pitkähihaiseen. Puskailujen, bajamajailujen sekä vanhojen ja uusien tuttujen moikkailun jälkeen lähtö tapahtui klo9. Ensimmäiselle kuudelle tunnille oli siis arvioitu keskinopeus 6.17/km ja juoksunopeus n. 6.00/km (+huolto), mutta hieman rivakampaa tahtia kuitenkin tuli juostua. Ihmeellinen tuo ihmisen pää kun vaikka miten olisi sitoutunu suunnitelmaan niin jostain se syy kiristämiseen aina lappu rinnassa kaivetaan (Esim. Tänään kulkee kyllä kuitenkin paremmin kuin suunnittelin. Hohhoijaa). Vajaa kymmenkunta juoksijaa lähti edelleeni alussa ja aika pian syntyi sellainen neljän porukka jossa Tiina Pn kanssa tuli rupateltua ja hölkättyä varmaan pitkästi toista tuntia. Kiitos seurasta ja onnea naisten kakkostilasta! Havaitsin siinä klo 11 kieppeillä että kilsat olivat edelleen kutosen pinnassa huolloista huolimatta ja päätin hieman himmata ja niinpä porukka hajosi ja jäin jälkeen tekemään ”omaa juoksua”. Antti oli jo siinä vaiheessa lähettänyt huollossa olleelle Ambrolle viestiä että ”eikös vauhti ole hieman liian kovaa suunnitelmaan nähden”. Tilanne (oma moka) oli tiedossa jo tässä vaiheessa ja hieman yritin himmailla sekä aloin muutaman tunnin jälkeen kävelemään reitillä olleen pienen ylämäen jokaisella kierroksella. Kerran kävin puskassa tässä vaiheessa kisaa. Ensimmäiset epätoivon hetket sattuivat jonnekin 5-6 tunnin väliin ja oli aikamoista tajuta että vielä toinen mokoma pitäisi pysyä liikkeessä. Kaiken kaikkiaan päivä kului nopeasti mutta minuutit tuskallisen hitaasti. Jossain vaiheessa erinomaiset järjestävät kuuluttivat minun olevan kokonaistilanteessa seitsemäntenä ja muistan ajatelleeni että tämäpä mainiota ja yritetään pitää tasaista vauhtia yllä tällä lisävirikkeellä. Aika usein tuli luonnollisesti laskettua, että millä vauhdilla ehdin vielä saavuttamaan 100km. 110km tuntui varsin ahdistavalta ajatukselta kun matkaa oli takana 7-8 tuntia, mutta toisaalta löysin itseni laskemasta että kohta menee jo kävelemällä satanen rikki. Samoihin aikoihin Jamo, joka oli uskollisesti ollut rietin puolessa välissä kannustamassa kisaajia, ilmoitti yllätyksekseni että olin noussut sijoituksissa miesten neljänneksi ja kolmanteen sijaan ei ollut enää pitkästi. En ollut asiaa lainkaan ajatellut siltä kannalta ja sysäsin sen pois mielestäni ja yritin vain kestää reisieni kasvavaa kipua, joka todella ihmeellisesti väheni jossain 8-9 tunnin paikkeilla. Olin jo harkinnut jopa särkylääkkeen ottamista, mutta tilanne alkoi helpottaa yllättäen. Tuntui että jokainen geeli jonka otin, antoi virtaa yhdelle 2km kierrokselle. Antti vahvisti huollossa että sijoitus oli kolmas ja että eroa tuli hitaasti lisää. Eräs ystävällinen huoltaja joka ajeli pyörällä reitillä antoi myös väliaikatietoja. Tilanne oli hieman paradoksaalinen – tavoite oli päästä >110km tapahtumassa mutta nyt minulla elämäni ensimmäinen ja ehkä viimeinen mahdollisuus olla jossain tapahtumassa kärkikolmikossa. Päätin että eihän tässä voi mitään muuta tehdä kuin yrittää pysyä omassa suunnitelmassa ja katsoa mitä tapahtuu. Vauhdit olivat hiipuneet viimeisen kolmen tunnin alussa sinne 6.20-6.30/km tasolle ja muistan todenneeni Jamolle reitillä aika vahvaan ja kovaan ääneen ”VMP” erästä juoksevaa poliitikkoa lainatakseni. Eräs mielenkiintoinen psykologinen trikki Antilta huollossa tapahtui myös näillä main: mielestäni aika normikierroksen jälkeen hän kysyi ”kävitkö kusella vai kävelitkö?”. En ollut tehnyt mitään epänormaalia mutta sisuuntuneena seuraava kiekka meni tämän seuraksena merkittävästi nopeammin J Jälkikäteen tarkistettuna, Antti oli tosin kysynyt tuon ihan vilpittömästi. Tuolloin myös perheeni oli yllättäen paikalla muutaman kierroksen ajan kannustamassa. Oli myös hienoa saada kannustusta monilta ihmisiltä (JV70 juoksufoorumilta kävi hetken hölkkäämässä vierelläni. ”Liukasluikku” samalta foorumilta oli ollut paikanpäällä muutaman tunnin. Kimi-sukunimikaimani kävi myös paikalla, Simo, Soili, ja monta muuta...). Hietsu psyykkasi mahtavasti myös. Annan kanssa vaihdettin ajatuksia juoksun lomassa. Kilppiksen kanssa rupateltiin aina muutama sana juoksussa kun tavattiin. Petexille jaksoin vain nostaa peukka (onnittelut satkusta!) Erityisen ilahduttavaa oli muutaman naisen juoksukimppa jossa oli selvästi koko ajan hauska meno ja he jaksoivat aina kannustaa muita! Järjestäjistä puhumattakaan...hienoa!!! Nyba eli totuttuun tyyliin mukana kotikatsomossa – antoi voimaa! Yhteen huoltoon tulin kovien pistosten saattelemana, mutta onneksi ne menivät ohitse kun aloin juoksun lomassa venyttelemään yläkroppaa kävellessäni sekä keskittymällä syvähengitykseen. Viimeiset kolme tuntia menivät ihan rehellisesti sanottuna siihen että halusin käyttää ainutlaatuisen tilaisuuden päätyä kolmanneksi ja lopputulos oli luokkaa ”ihan sama”. Se 2km kierros alkoi ryydyttää jo niin pahasti että laskin minutteja millon pääsisin kiertämään lopun n. 400m hiekkakierrosta. Alkoi tulla hämärää ja voittajafiilis oli yhteisöllisesti aistittavissa monista juoksijoista. Olimmehan tulossa kunnialla ”maaliin” 12h juoksussa. Sain vielä melko hyvän loppukirin siinä hiekalla aikaiseksi ja kun aikaa oli 2 minuuttia juoksin vielä niin paljon kuin kintuista lähti vaikka eihän siinä mitään järkeä enää ollutkaan. Torven törähtäessä putosin polvilleni ja tirautin pienet liikutukset. Antti ja muut auttoivat paljon pöydän purkamisessa ja uimahallille siirtymisessä. Lopputulokseni oli 116,597km eli huomattavasti yli odotusten ja sijoitus siis kolmas. Kaksi varvasta on hävinnyt ja tilalla ovat punaiset isot molluskat jotka odottavat räjähdystä. En nukkunut yöllä kuin pieniä pätkiä koska jalkoja särki ja kroppa oli täynnä kofeiinia ja varmaan kaiken maailman hormoneja. Sain onneksi nukuttua muutaman tunnin aamulla kun kivut helpottivat. Kiitos järjestäjille mainiosta tahpahtumassa, huoltajille lähes ammattimaisesta toiminnasta, kannustajille piristämisestä ja juoksijoille mainiosta seurasta! Tähän on hyvä päättää vuoden 2016 ultratouhut. Vuosi on ollut täynnä onnistumisia, mutta täytyy pitää mieli nöyränä ja toivoa että terveyttä riittää jatkossakin tämän hullun mutta niin antoisan lajin harrastamiseen. PIkkujoulut kuitenkin vielä tulevat ja ne on tarkoitus viettää Köykkyrissä 6h mäkeä tampaten. Ei...mitään..järkeä. Ensi vuoden tähtäin on UTTF2017 polkujuoksuliivin (jos sellainen on tarjolla ensi vuonnakin) saavuttaminen, mikä tulee vaatimaan maaliinpääsyä KK160km, YPH134km ja Vaarojen ultran matkoilla. Koen kuitenkin henkkot poluilla juoksemisen vaihtelevammaksi ja miellyttävämmäksi kuin tasaisella ”jumputtamisen” ja vaikka Ala-malmin luonnossa ei olekaan mitään vikaa niin onhan tunturit, metsät ja vuoret ihan mahtavia! (Kuva: Kimmo Rönnberg)
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy