Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 23.04.2019 in all areas

  1. 33 points
    Pitkästä aikaa onnistuminen Hcm:lla. 😊 Lähdin juoksemaan raskaasta reitistä ja lämmöstä huolimatta ennätysvauhtia, mutta tavoite muuttui matkalla lähinnä hyvän sijoituksen tavoitteluun. Alkuun juoksin neljäntenä, ennen kymppiä sain venäläisnaisen kiinni ja siirryin kolmanneksi. Eka kierros meni hyvin. Lämpö alkoi tuntua kunnolla jossain 28 km kohdilla, vaikka olin kastellut itseäni niin paljon kuin pystyin. Viimeisellä kympillä alkoi tulemaan muutamia tosi surkeita kilsoja. Lauttasaaren kohdilla tokalla kiekalla näin ekaa kertaa alun jälkeen jälleen Nooran selän ja Baanalle tullessa ero oli enää metrejä. Sitten ohi ja vähän vauhtia lisää. Viimeisellä kilsalla kattelin taakse joku miljoona kertaa, ettei tuu yllätyksiä ja oli siistiä juosta maaliin kisan kakkosena.. 2.56 on ihan ok aika tolle reitille ja tuossa säässä. Vaikka maratonilla ei vissiin mitään pahempia reitinohjausfiaskoja tapahtunut, oli itselläkin välillä vaikeuksia suunnistamisen suhteen ja huutelin useampaan kertaan "minne?". Oma Garmin näytti että juoksin 43.08 km, tiedä sitten..
  2. 15 points
  3. 14 points
    Kotona taas ja maraton nro 21 suoritettu. Vuosi on pelastettu eli tavoite saavutettu. Vieläpä reilusti: viisi sekuntia alle. Juoksu oli kyllä tuskaisin ikinä... Juoksu alkaa mainiosti piriformista (luulen) tarkkaillen. Pientä nyppimistä pakarassa, joka ei tällä hetkellä haittaa - mutta hieman huolettaa mihin suuntaan kehittyy. Annan puolihuomaamatta hieman liikaakin hanaa, vaikka suunnitelma oli nakuttaa tasan nelosen kilsoja. Ajaudun myös pieneen tempoiluun peesin toivossa. Yllättävän pitkään takaa painelee väkeä ohi ja kun lähden peesiin - monet hölläävät aika pian ja "joudun" painelemaan ohi. Sitten taas yksin tuulta päin ja päädyn monta kertaa kiristämään kohti lähintä selkää. Sitten reitti kääntyy 180 astetta. Myötätuuliosuus. Sitä tosin ei oikeastaan huomaa. Mitä nyt juoksu on kyllä kevyttä ja km-ajat järjestään muutaman sekunnin alle suunnitelman. Perhe hurraamassa 11km kohdalla satojen muiden kanssa. Mahdoton mekkala. Ihme ja kumma bongaan heidät. Järjestelyjen osalta kaikki pelaa kuin unelma. Juomapaikat on merkitty hyvin, tarjottavien järjestys sama, täyteen vauhtiin saa joka asemalta juomaa ja km-tolpat paikoillaan. 23-24km ensimmäinen muistutus, että nyt juostaan maratonia: jalat alkavat selvästi väsyä. Ensimmäinen geeliannos. Päättyy eka vitonen joka menee yli 20 min. Ei mitään hätää kuitenkaan. Tosin vasen etureisi alkaa väsymään selvästi. Vauhti hieman tippuu. Toinen geeliannos. 30km vielä ilman kipua ja puolisen minuuttia alle nelosen keskarin. Sitten napsahtaa se kipu päälle. Vasempaan etureiteen sattuu joka askeleella. Se olisi oletettavaa joskus kymmenen km myöhemmin, mutta ei hemmetti vielä. Missaan jalkaa tuskaillessa seuraavat kilometrimerkit. 33km kohdilla saan taas keskityttyä .. ja 40 sekuntia yli nelosen keskarin! Mitä ihmettä, olenko menettänyt runsaan minuutin 3km aikana! Tuuli on nyt vastaan ja jalan tilanne varmaan muuttaa askellusta, mutta ei voi olla totta. Nyt menee läskiksi koko homma. 34km. GPS kertoo 4:08, silti km-tolpalla olen saanut hieman kiinni. Kolmas geeli. Sykkeet alhaalla, siitä ei jää kiinni. 35km 4:08 ja km-tolpalla olen alle 4min keskarin. Häh?! Eli tuossa välissä oli sittenkin muutama tolppa pielessä, harvinainen virhe. Tilanne on siis hallinnassa, paitsi reisi. Kohta alkaa sattua jo tosissaan. Ensimmäinen ajatus muutamasta kävelyaskeleesta. Vauhti tuntuu tippuvan. Muutama kaveri painaa ohi, yritän perään ja joidenkin peesiin toviksi pystynkin. Voimistuva ajatus hetken armahtavasta kävelystä. Mutta auttaisiko se ja sinnekö sitä jäädään - kävelemään hissukseen loppumatka. En uskalla kokeilla. Hammasta purren, askel kerrallaan - tehostettu käsien käyttö. Askel askeleelta, Yritän hieman nostaa lantiota, josko eri asento pienentäisi edes hieman kipua. Lantion laskemista en uskalla kokeilla, notkahtaisin varmaan maahan. On tämä kamalaa, miksi tällaista pitääkään tehdä. Voisiko joku muistuttaa. Kannustus auttaa. Muut juoksijat harvenevat ympärillä, mutta jokaisesta on apua. Muitakin kahjoja täällä siis on. Viimein 40km .. ja lähes minuutti huonoa, mutta siinähän on virallinen tavoite vielä jotensakin kiikarissa. Mutta ne 2,2 km - miten ihmeessä ne mennään. Toinen etureisi on tulessa ja nyt alkaa olla toinenkin jo loppu. Jälleen käsistä reipas tahti, lantio ylös, hampaat irveen. Sykkeet pysyvät alhaalla, pumpussa on varaa. Menee /kele. 41km. Vielä on kai mahdollista, en jaksa edes laskea. Arviolta 41,4km havahdun, että enää kaksi ratakierrosta. Yksi pykälä lisää. Parin kaverin ohi, kohti seuraavia. Aloitinko liian aikaisin sittenkin. Viimein 42km ja mattokin alkaa. Punaisin matto ikinä, suorastaan hehkuu onnea. Perhe on jossain, mutta nyt on katse maalissa ja vain siellä. Voi jäädä sekunnista kiinni, kaikki irti matolla. Oma kello 6 alle, virallinen 5. Kelpaa. Tuuletan. Ja päätän, ei ikinä .. ei ikinä enää! Kuten Ride kehuu, niin oli tämä hienosti järjestetty. Kaikki on viimeisen päälle suunniteltu. Ennen ja jälkeen. Joka vauhdissa saa kisailla. Vessat on perinteinen ongelma tällaisissa isommissa. Hampurissa oli reilusti, mutta piti hieman katsoa mihin menee. Varustehallissa / vieressä tuli pitkät jonot jo 1:30 ennen starttia. Seuraavan hallin edessä pääsi selvästi myöhemmin lähes jonottamatta. Siirtymiseen karsinaan on hyvä varata ainakin 15min aikaa. Jonkun verran matkaa ja väkeä on paljon. Järjestäjien ohjeessa oli jopa puolen tunnin varoaika mainittu. Mikäs siinäkin hyvällä kelillä, mutta noin kylmällä / sateella itse venytin mahd. pitkään. Minnekäs seuraavaksi?!
  4. 12 points
    Ei se maaliin pääseminen aina niin helppoa ole...
  5. 11 points
    Oma juoksu meni vihkoon ennätyksestä huolimatta. 4:08 ei lämmitä, kun reilusti alle 4:n oli tavoite. Alusta asti sykkeet olivat normaalia korkeammalla ja oli liian kiire, jotta olisin juonut kunnnolla huolloissa. Toisella kierroksella nestehukka oli jo melkoinen (siihen osui myös se aika pitkä pätkä ilman huoltoa) ja tilanteen vihdoin havaittuani otin kuppia sitten reilusti. Tällä vältin ihan totaalisen kanttaamisen ja loppu tuli A, B ja C-tavoitteiden karattua kruisailuvauhtia. Tulospalvelun mukaan ohitin 40 km jälkeen kuitenkin noin 900 kisaajaa, joten se pätkä vissiin tuli hyvin! 😉 Viime vuonna HCM oli ensimmäinen mara itselleni ja tapahtuma jätti positiivisen kokemuksen. Nyt kun olen juossut sen parissa muussakin paikassa, niin en kyllä enää tykännyt niin paljoa. Mm. se uusi reitti jonkun puiston kautta oli ihan takapuolesta; tuntuva ylämäki, tiukkaa käännöstä (näitähän riitti) ja järjettömän jyrkkä alamäki, jonka jälkeen juottopiste. Yleisöäkin tuntui olevan vähemmän, vaikka sää suosi kannustajia. Plussan puolelle jää datan kertyminen, oppi nesteytyksen tärkeydestä ja se, että loppu tuli hitaammalla vauhdilla mukavasti ja jalat kestivät todella hyvin. Tästä on hyvä jatkaa treenaamista pitemmille matkoille.
  6. 11 points
    Bodomilla pahoitin mieleni ja vieläkin harmittaa kun ihan uudet ATR:t jalassa ja jo toisen kierroksen puolivälissä niihin tuli mutatahra ja kuraläikkä, onneksi vain toiseen kenkään ja sisäpuolelle. Onneksi neulaset sai sentään pois, mutta melkeinpä pilalle menivät. Sukatkin kastuivat ja ei edes pesussa lähtenyt kaikki se musta mönjä ja veritahrakin taisi jäädä kun risu raapaisi. Miksei noita voi järjestää jossain, missä kamat pysyisivät puhtaana? Miksei katkottujen risujen päitä ole vaikka teipattu turvallisiksi tai vaikka vain hiottu ei-teräviksi? Miksi polulle oli jätetty kantoja ja irtonaisia kiviä? Järkeä niitä jossain metsässä järjestää, ja luntakin alkoi satamaan. Paska kisa. Jo etukäteen pelottaa KK, jos taas likaantuu kengät niin se on sitten tässä nämä tämän vuoden polkulenkit.
  7. 11 points
    Tässä vähemmän lyhyt raportti otsikon kisasta, joskin 4.-5.5.2019 Laitan raportin tähän vanhaan ketjuun koska taisin olla ainoa foorumilainen kisassa ja lisäksi suuri osa aiemmin mainitusta on edelleen ajankohtaista tästä kisasta kiinnostuneille. Itselleni tämä oli ensimmäinen osallistumiseni. Todennäköisesti myös viimeinen, mutta ei siksi, että kisa oli huono, vaan siksi että on vain niin paljon mielenkiintoisia kisoja. Tämä on polkukisa, mutta sopi todella hyvin minun kaltaiselleni tiejuoksijalle, koska reitti on varsin tasainen eikä sillä ole oikeastaan lainkaan kohtia, joita edes minä en pysty teknisyyden takia väsynneenäkin juoksemaan. Tavoitteena kisassa oli päästä alle 24h. Maksimiaika oli 28h, mutta 24h alittajat saivat 100 Miles - one day -soljen (Kuinka turhamainen ultrajuoksija voikaan olla.). Mielellään vuorokauden alitusta myös sen verran, että ehdin myös B&B:n aamupalalle ja ottamaan torkut, ennen kuin tutkitaan perheen kanssa kaupunkia. Majapaikka Oxfordin päässä oli varsin lähellä maalia. Tuosta vuoden 2012 kisasta on tullut ainakin seuraavat muutokset: ajankohta on siirtynyt maaliskuulta toukokuulle, maksimiaika on tippunut 30 tunnista 28 tuntiin, hinta on noin tuplaantunut ja on tullut pakollisten varusteiden lista joista lähdössä tarkistettiin vedenpitävä takki, lämpöpaita (keskeytysten varalle), lamppu ja varalamppu. Varmaan nuo tarkistettavat oli valittu kriittisyyden mukaan, koska oli odotettavissa viileää säätä ja pimeässä ei syrjäisillä osuuksilla yöllä pärjää. Itselläni kaikki oli pakattu Salomonin 12-litraiseen liiviin. Tässä kisassa siis juostaan sata mailia Thames Path -vaellusreitillä Lontoon liepeiltä Richmondista Oxfordiin. Koko vaellusreitti on 180 mailia, joten tässä tulee siitä vähän yli puolet. Poikkeamia reitiltä oli ainakin parille huoltopisteelle. Lisäksi yksi reitin silta oli poissa käytöstä, mutta siinä seurattiin virallista kiertoreittiä, joka oli järjestäjän mukaan noin puolisen mailia normaalireittiä pidempi. Lisäksi noudatetaan yhdessä kohtaa ymmärrettävästi vaihtoehtoista reittiä, joka ei mene lautan kautta. Noususummaa tulee järjestäjän mukaan 530 metriä. Oma mittarini (Suunto Ambit 3) löysi nousua noin puolet vähemmän eli vain 254 metriä ja 228 metriä laskua. Todennäköisesti mittasi hieman alakanttiin. Mittarini mittasi matkaa 166,47 km, mutta se sisältää myös yhden yhteensä 1,7 km edestakaisen poikkeaman (palaan tähän myöhemmin) ja muutaman hyvin lyhyen sellaisen. Sää oli tänä vuonna vuodenaikaan nähden hieman normaalia viileämpi, mikä tarkoitti nopeita aikoja ja pientä keskeytysprosenttia. Näin varsinkin, kun päivällä hieman tuuli ja oli joitain sadekuuroja ja rakeitakin, mutta ei riittävästi tehdäkseen reitistä mutaista ja yö taas oli tyynempi ja kirkas. Menin aamulla perheen kanssa metrolla Richmodiin, jossa sitten oli lyhyt kävely kaupungintalolle (Town Hall), jossa varustetarkistus ja ilmoittautuminen oli hienossa salissa. Kumpaankaan ei tarvinnut jonottaa, tosin kuin olin odottanut. Aika paljon porukkaa oli odottelemassa sisällä lämpimässä viileän sään vuoksi. Ilmoittautumisen jälkeen sitten jätin drop-bagit puoliväliin Hennleyhin ja maaliin. Olisin voinnut jättää myös 70 mailin kohdalle, mutta ajattelin, että helpompi jakaa asiat kahteen puolikkaaseen. Omana eväänä kolmenlaisia suklaapatukoita, pussi pähkinöitä, pussi inkivääirkarkkeja ja suolatabletteja. Ei ehkä ideaaliset, mutta matkustettiin lennolla pelkillä käsimatkatavaroilla, joten eväät piti ostaa paikan päältä. Ja kyllähän noillakin pärjäsi. Kaikkia muita paitsi suolaa oli sitten toinen mokoma drop-bagissa, joskin patukoita pari vähemmän. Puoliväliin oli 6 huoltopisteväliä ja maaliin sieltä 8 väliä, joten toiselle puolelle tarvitsi hieman vähemmän omia eväitä. Seuraavaksi menin sitten ulkona pitkähköön vessajonoon. Koppeja oli tuotu paikalle viisi ja jonoja yksi, joka veti hyvin, joten ehdin vieressä olevalle joen rannalle hyvissä ajoin ennen pakollista klo 9.20 olevaa kilpailunjohtaja John Elsonin briiffiä. Lähettäjänä oli Albin 24h euroopanmestaruuskisan voittanut Dan Lawson. Muistan hyvin, kun Albin loppupuolella yölllä aina välillä kuului kuulutuksissa venytetty Lawson. John Elson ja Dan Lawson muuten yhdessä tekevät British Ultrarunning podcastia. Elson kertoi muun muassa, että Readingissä on samaan aikaan kierroskisa, jolla on oma huoltotelttansa ja reitti menee osin päällekkäin, mutta tämä olisi ongelma lähinnä kärkipäälle. Arvelin, että en ole kärkipään juoksija, joten ei koske minua. Tämä sitten kostautui. Klo 9.30 päästiin matkaan ja muu perhe pääsi lähtemään junalla kohti Oxfordia minun jatkaessa jalan. Hyvin pian lähdön jälkeen asfalttireitti teki mutkan, mutta puistikon läpi meni ulkoilutie. Ensin jatkoin suoraan suurimman osan mukana, mutta huomatessani edessä sumpun menin nurmen yli asfalttireitille. Hyvä niin, koska ulkoilutien päässä oli kapea portti, josta mahtui porukkaa hitaasti yksi kerrallaan. Jotkut eivät jaksaneet odottaa, vaan kiipesivät metalliaidan yli. Kannattaa siis joko olla enimmäisten joukossa portilla tai mennä suosiolla asfalttia pitkin. Reitin päällystys vaihteli monipuolisesti: asfalttia (järjestäjän mukaan noin 25%), nurmea, betonia, laattoja, maapohjaa, soraa, pätkä metalliakin ja varmaan muitakin. Lämpimyys vaihteli aika tavalla: yhdessä kohdassa auringossa oli lähes kuuma, sitten varjossa viileämpää. Sitten oli välillä pientä sadetta ja välillä tuli rakeita. Irtohihoilla säädin ja välillä otin hanskatkin käyttöön. Yhdessä kohtaa oli pitkän suoran verran kova puuskittainen vastatuuli, mutta hyvä kyllä sitä oli vain siinä. Reitillä oli varsinkin asutumpien kohtien lähellä päiväsaikaan jonkin verran muita kulkijoita: juoksijoita, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Välillä piti kapeammissa kohdissa hidastaa varsinkin koiranulkoiluttajien kohdalla, kun koirat juoksivat usein vapaana. Olivat kyllä kaikki hyväluontoisia koiria, mutta ei se ole kiva kompastua hyväluontoiseenkaan. Myös portteja reitillä riitti: alkupuolella ne olivat lähinnä mutkaportteja, joita ei tarvinnut avata vaan vain hidastivat vauhtia. Useat muut olivat auki. Loppupuolella oli joitakin kohtia, joissa kiinni olevia portteja oli vähän väliä enimmäkseen parilla erilaisella avausmekanismilla. Vivulla avattavat eivät kaikki oikeasti auenneet vivusta, joten piti keksiä mistä kohtaa nostaa mekanismia, jotta sai ne auki. Pulmatehtävät kesken ultran piristävät. Vaikea sanoa paljonko portit hidastivat matkantekoa, mutta jonkin verran kumminkin. Enemmän taisi kuitenkin hidastaa se, että pysähdyin aina välissä kuvaamaan siltoja, sulkuja, patoja, hienoja rakennuksia jne. Kaikkiaan otin 198 kuvaa ennen karsintaa. Souturyhmiä oli jonkin verran liikkeellä, samoin kanavaveneitä (kapeita ja pitkiä), risteilyveneitä (leveämpiä ja isompia), huviveneitä, jokunen siipiratasalus ja muita. Asuntolaivoja oli enimmäkseen laiturissa. Jos tykkää katsella erilaisia veneitä, niin tämä on täydellinen kisa siihen. Välillä mentiin viherkäytävissä, missä kummallakin puolella on puurivit ja oksat välillä yläpuolella. Puurivin läpi näkyi useimmiten joki. Aina joksus reitti vaihtoi siltojen kautta toiselle puolelle. Ensimmäinen huoltopistekin oli sillan vieressä vähän ennen ylitystä. Osa huoltopisteistä oli ulkona ja osa sisällä. Tarjolla oli varsinkin joillakin pisteillä iso valikoima vaikka mitä. Itse käytin tarjoomisista vain pientä osaa. Pulloihin täytin toiseen Tailwind:iä (kisan urheilujuoma) ja toiseen vettä sekä lisäksi aina huoltpisteillä join mukillisen kolaa. Oma muki piti olla - hyvä niin, koska minulla on kokoon menevä jokseenkin iso muki. Juoksu sujui varsin mukavasti. Windsorin linna oli komea, joskaan kovin hyvää näköalaa siihen ei ollut. Yksi kaatuminenkin kisaan mahtui noin 60 km kohdalla. Siinä oli helppoa leveää tasaista polkua, jossa en osannut varoa, mutta sitten tuli se yksi todella iso juuri, johon tössäytin jalkani. Eipä tuosta tullut kuin haava polveen. Kun päälläni oli pitkät trikoot, niin ei mennyt edes likaa haavaan. Trikoot kun eivät mennet rikki. Suurin osa juoksi sortseissa ja varmaa niissäkin olisi pärjännyt. Välillä mentiin lammasniityn ja lehmäniityn poikkikin, joskin useimmiten mentiin tällaisten vierestä siten, että välissä oli sähkö- tai piikkilanka-aita. Varsin vaihtelevaa siis. Välillä sain juosta pitempiä pätkiä yksin ja välillä näkyi muita. Kovin kaukana muista en ollut missään vaiheessa. Joidenkin kanssa ohiteltiin vuoroon varsin montakin kertaa. Puolivälissä Henleyssä (51 mailia, mittarissa 84,5 km) sain drop-bagini ja söin lautasellisen spagettia. Oli hyvää pehmeää spagettia eli laitettu ultrajuoksu edellä eikä kulinaarisuus. Joissakin ulkomaan kisoissa kun on saanut niin kuivaa, että on vaikea saada kuivalla suulla alas. Readingin huoltoa lähestyttäessä alkoi olla jo hämärää ja päätin laittaa otsalampun valmiiksi siellä. Ennen huoltopistettä alkoi juoksijoita tulla vastaan ja ihmettelin, että olinko jotenkin onnistunut päätymään väärään suuntaan, mutta sitten reittimerkinnän nähtyäni tajusin, että tämän täytyi olla edestakainen piste. Huoltopiste oli rakennuksessa yläkerrassa ja sitä ennen oli turn around -kyltti. Huollossa sitten viritin otsalampun. Lähdin sitten takaisinpäin, kuten olin nähnyt muidenkin tehkevän. Jonkin aikaa juostuani vastaantulevat juoksijat huomasivat, että minulla oli Centurionin numerolappu ja neuvoivat, että oikeasti pitäisi jatkaa eteenpäin huoltopisteeltä, joten käännyin. En vain ollut kiinnittänyt huomiota, että vastaantulevien numerolaput olivat erilaisia. Tästä tuli noin 1,7 km eli mailin luokkaa lisämatkaa, joskin helpolla nurmireitillä. Huoltopisterakennuksen edessä oli pari kaveria kirjaamassa kisanumerot, mutta eivät olleet huomanneet, että lähdin väärään suuntaan. Sainpahan vähän lisämatkaa samaan hintaan. Pimeässä etenemistä sitten nopeutti se, ettei tullut kuvaustaukoja. Takin laitoin muistaakseni seuraavalla huoltopisteellä. Thamesissa on paljon matalia patoja (weir), joiden yli vesi virtaa kohisten. Joidenkin tällaisten ylllä olevien kävelysiltojen kautta mentiin. Parin yli mentiin yölläkin, jolloin oli hauska kohina pimeässä. Junarata kulki välillä lähellä ja junia näkyi ja varsinkin kuuli aina välillä. Yhdessä kohtaa yöllä ihmettelin, kun takaa tulee varsin tuoreen oloinen naisjuoksija miesjuoksijan kanssa. Sitten vasta tajusin, että kyseessä on pacer, jotka tässä kisassa ovat loppupuolella sallittuja. Heidän perässään liikuin jonkin aikaa. Hyvä niin, koska yhdessä kohtaa en nähnyt missään merkintöjä, mutta naisella oli ilmeisesti kisan järjestäjän sivuilta ladattu gps-jälki ja suunnisti sen avulla (tai ainakin siltä vaikutti kun katseli laitettaan). Voi toki olla, etten vain huomannut merkkejä. Ennen pitkää niitä alkoi taas ilmaantua. Piakkoin tämän jälkeen joskus neljän aikoihin lamppuni akut (4 AA -akkua) loppuivat ja lamppu sammui, joten kaivoin varalampun. Siinä oli vanhat paristot ja aika onneton valo, mutta menin sillä seuraavalle huoltopisteelle, jossa vaihdoin kolme AAA patteria siihen (varaparistot siihen olivat kevyemmät) ja johan alkoi taas näkemän. Eipä siitä pitkäänkään, kun aamu alkoi sarastaa. Näihin aikoihin mentiin jonkin ruovikkoalueen ohi ja kuului kovasti yölaulajien laulua. Käkikin jossain vaiheessa kukkui kauempana. Yöllä näin jossain vaiheessa myös pari kiiluvaa silmää ja siellä oli pieni kauris vähän alempana polusta. Päivällä oli pari kertaa jonkin sortin myyrä vilistänyt pusikkoon. Pian aamu alkoikin jo sarastaa ja lamppu kävi pian tarpeettomaksi. Loppuyöstä ja varhain aamulla oli jonkin verran sumua varsinkin joella. Tulihan se Oxfordkin sieltä viimein. Viimeisellä viiden mailin osuudella yksi juoksija meni kovaa ohi, mutta myös yhden ohitin. Myöhemin selvisi, että ohittamani Markus on kisan legendana tunnettu Markus Flick Saksasta, joka otsikossa mainittuna vuonna 2012 oli maaliin tultuaan ryhtynyt hurjissa sääoloissa vapaaehtoiseksi ja auttanut maaliin tulevia. On sen jälkeen juossut tämän kisan joka vuosi sekä myös Centurionin talvi/syys satamailisen ja on kaikkiaan juossut noin 150 ultraa. Maali oli ruohokentällä reitin sivussa, missä se näkyi kauempaa. Piti vain odottaa oikea kääntymiskohta. Kyseinen ruohkenttä ei ole julkinen, joten sinne ei normaalisti ulkopuoliset pääse. Sain 100 Miles - One Day -solkeni ja sitten vain odottamassa olleen vaimon kanssa kämpille peseytymään ja aamupalalle. Tämä oli sitten hyvä ylipitkä treeni Helsinki Run 5km:lle parin viikon päästä. Pitäähän treeniin yksi ylipitkä kisa kai kuulua?
  8. 11 points
    Joo tuota kaveria "hoidettiin" pari vuotta selkäkipuisena särkylääkkeillä. Oli myös aika haluton ylipäänsä menemään lääkäriin ? Vaimo sitten käski. No niin oman tilanteen päivitystä. Ensimmäisen kerran näin tietsikan ruudulla sepelvaltimot. Aika monihaaraiset oli. Kaksi isompaa ja siitä useita sivuhaaroja. Bisoprorol jätettiin kokonaan pois tai kohta olisi ollut Virenin pulssi tai alle 30. Periaatteessa mitään ei ole kielletty enää tekemästä. Varmistin vielä. Ultraäänellä katottiin lisäksi tänään ja kammiot supistuu tasaisesti joten sydämeen ei ole tullut lihasvaurioita. Diagnoosi normaali sydän. Eilen kävin muuten pikkuisen kovemmalla lenkillä 4.2km/29min ja nostin jo 157 sykkeen spurtissa. Avg 120. PK vauhtikin tuntui tosi helpolta ja tietyllä vauhdilla jopa syke alhaisempi kuin ennen infarktia, outo juttu. Ehkä se osittain tukkeutunut suoni on nyt avautunut enemmän ja pumppu saa lisähappea joten syke tietysti laskee. Koivuallergiakin alkaa helpottaa joten varmasti juoksua lisää. Lassen hölkkä sitten 8.9.2019. Pakko se on sinne mennä mukava ja aika haastavakin reitti.
  9. 10 points
    Kun vuosi sitten päätin osallistua vuoden 2019 Karhunkierrokselle, en tajunnut että se vuosi kuluu näin nopeasti. Huomenna pääsemme kuitenkin mittaamaan kuluneen talven harjoittelua ja sitä, mihin se riittää. Kulunut talvi on omalla kohdallani sujunut harjoituksellisesti hyvin. Tunteja on kertynyt suunnitellusti ja ne muutokset, mitä harjoitteluun tein syksyllä, ovat tuottaneet tulosta. Sairaspäiviä kuluneen talven aikana kertyi nolla. Tulevassa kisassa oma tavoitteeni on parantaa viime vuoden tulosta. Jos mitään erityistä ei matkalla tapahdu, tämän tavoitteen pitäisi olla hyvinkin saavutettavissa. Kisavalmistautumistani on helpottanut todella paljon se, että tänä vuonna kisareitti on jo vanha tuttu. Sää asettanee omat pienet haasteensa, mutta lähtökohtaisesti viileä sää sopii minulle hyvin. Toki tarvittaessa täytyy olla valmis tekemään myös nopeita ratkaisuja. Viimeiset päivät ennen starttia ovat aina omanlaisia sekä vatsanpohjassa tuntuvia. Yleisfiilikseni on kuitenkin rauhallinen: kaikki on valmista tämän vuoden kisaan. Tsemppiä pallukoiden seuraajille sekä erityisesti niiden liikuttajille!
  10. 9 points
    Pitää perustaa vastavoima Baltsun urbaaneille kauniille ja rohkeille. Peräkylien kalapuikkoviikset, jotka raastaa kuola rinnuksilla liian kireissä shortseissa, hikipanta ja joku nuhjuinen yliopiston t-paita päällä. Ja aina yksin, paitsi sitten viivalla, jolloin urbaanit juoksijat värikkäissä asusteissaan vain ihmettelevät, että mitä rotua tuo on kun juokseekin noin kovaa? Teitä on maailmassa vielä satoja, liittyykää yhteen!
  11. 9 points
    Lieköhän juuri nämä talkoot sitten syynä sille, että urbaanit herrasmiehet ovat siirtyneet euroviisuyleisöön.
  12. 9 points
    Legendaarinen Lätsä-Pekka eli Pekka Päivärinta täyttää tänään 70 vuotta. Maastojuoksun MM-kullan sekä 25 km:n ME:n lisäksi oli myös sisäratojen Euroopan mestaruus lähellä vuonna 1975:
  13. 9 points
    Päivitystä. Nyt näyttää siltä, että 2.40 jää minulle tavoittamattomaksi rajaksi. Frankfurtin (2.44) jälkeen pidin taas kunnon harjoitustauon ja palasin systemaattiseen treeniin vasta tammikuussa. Jotta akillesjännevaivat eivät uusiutuisi, päätin kuunnella tarkasti kroppaani. Sillä olikin aika paljon asiaa. Neljän kuukauden harjoitusjakson kilsat jäivät noin tuhanteen. Akillesjänteet eivät kipeytyneet, mutta reiteen tuli jonkinlainen revähdys, joka häiritsi viimeisen kuukauden treeniä. Maratoniksi valikoitui pieni Vändran maraton Virossa. Reitti oli tasainen ja lämpötila sopiva 8 astetta. Olosuhteet siis kunnossa. Lähdin liikkeelle rohkeasti, liian rohkeasti. Ensimmäinen kymppi meni puolimaratoonarin peesissä alle 38 minuutin, eli alle 2.40 vauhtia. Jänikseni kääntyessä kympin jälkeen takaisin vauhti hieman hidastui, mutta puolikkaaseen tulin noin 1.22. Käännöksen jälkeen muutaman kilsan puhalsi vastatuuli, ja vauhti hidastui entisestään. 31 kilsan jälkeen tilanne muuttui katastrofaaliseksi: jalat olivat aivan lopussa ja vauhti enää vähän alle 5/kilsa. Jos tämä olisi ollut kaupunkimaraton, olisin jättänyt kesken. Nyt oltiin kuitenkin keskellä virolaista maaseutua ja ainoa keino palata kisakeskukseen oli jalan. Lyllersin hitaita kilsoja tuskan ja vitutuksen pikantisti maustamisessa tunnelmissa. Maali koitti vihdoin ajassa 3.01. Tuloksena siis noin 20 minuutin yltiöpositiivinen splitti ja viimeinen kymppi yli 10 minuuttia hitaammin kuin ensimmäinen. Mitä tästä opin: maratonille ei voi mennä, jos jalat eivät ole tottuneet iskutukseen, ja se taas onnistuu vain kilsoja keräämällä. On ihan turha mennä elvistelemään jollain vanhojen pohjien voimalla. Kunto oli muuten kyllä ihan hyvä enkä oikein edes hengästynyt. Puolimaraton olisi varmaan mennyt lähelle ennätystä, jotain 1.17-1.18, luulisin. Tilanne on nyt se, että enää en maratonille lähde, jos takana ei ole usean kuukauden harjoitusjaksoa, jolla kilsoja kertyy vähintään 300 kuukaudessa. Se taas vaatii jalkojen pysymistä kunnossa, ja sitä en uskalla pitää kovin todennäköisenä. En aio käydä fyssarilla kerran viikossa, lapsiperheessä on rahalle parempaakin käyttöä. Kansi kiinni ja kuulemiin - tai sitten ei.
  14. 8 points
    Silmäilin tuossa perusmatkan osallistujalistan läpi ja onhan nyt tulossa kaikkien aikojen kiintosin kisa, jossa taso noussee vuosi vuodelta. Paljon on samoja vanhoja tuttuja nimiä, mutta myös uusia. En toki tiedä läheskään kaikkien taustoja ja paljon jää tästä nimiä puuttumaan varmasti mutta kärjessä voi olla ruuhkaa: Eskelinen, Itkonen, Nokelainen, Juvala... Mahd Yllättäjiä: @liukasluikku2, Kurolan Tommi, Aspegren J, Luusalo SaaraP vienee naisten kisan kuten aina Kovia tuttuja miehiä myös Kahlos, @Kone, @Cosmos74ja muut palstalaiset. @HelppoHeikki. @Antiko tekee paluun näemmä?! @Elwood ei v***u ikinä enää paitsi tänä viikonloppuna! Onpas mukava ottaa popparit esiin ja seurata taas tätä sirkusta! Voimia kaikille matkasta riippumatta!
  15. 8 points
    Osallistuinpa minäkin yhdentoista vuoden jälkeen HCMlle, kun sille sattui hyvä tilaisuus: piti muutenkin käydä loppuviikosta Helsingissä ja sain vielä kyydin juoksuun. Päätöstä avitti se, että edellisen viikonlopun Yyteri maraton meni kohtuullisella rasitustasolla kiitos tasaisen reitin ja lähes täydellisen sään (13 astetta, pilvistä ja aika tyyntä). HCMllä olosuhteet olivat sitten toisenlaiset. Tavoitteet oli itselleni maltilliset noiden olosuhteiden, oman kunnon ja viikon takaisen maratonin vuoksi: mukavahko reipas juoksu, sijoittautuminen m45-sarjan kärkikolmikkoon ja alle 2:50 (jotta muutamissa ulkomaisissa maratoneissa voisi saada paremman lähtöryhmän 2020). Kaksi jälkimmäistä tavoitetta onnistui, ja kai juoksu oli reipaskin, mutta erityisen mukavaksi sitä ei voi sanoa. Eka puolisko tosin meni tuskaisen mukavasti, suurelta osin porukassa. Ilahduttavan lisämausteen autokyydin tarjonneen jyrkun irtiotto ryhmästä, johon en pystynyt vastaamaan, ja että sain myöhemmin hivuttauduttua takaisin hänen kantaansa. Harmillisempia lisämausteita oli lyhyt eksyminen reitiltä (epäselvä kohta, edellä menevää ei näkynyt ja liikenteenohjaaja opasti reitillä olevaa autoilijaa), sekä yksi todella lähellä ollut törmäys reittiä ylittävän vanhemman rouvan kanssa (alamäkeen juostessa vauhti oli tavallista reippaampaa). Toinen puolisko meni tasaisella rasituksella vastaantulevia selkiä poimien, samalla juoksun muuttuessa tuskaisen mukavasta oikeastaan vain tuskaiseksi. Hetken pelkäsin ylämäissä löytäneeni taas maratonseinän, mutta onneksi kyseessä oli vain pari heikkoa kohtaa. Lopussa löysäsin liikaa ja jäin lopun vielä hitaammin edenneestä juoksijasta 20 sekuntia. Hieman harmittaa, etten edes yrittänyt kiinniottoa, mutta oli vaikeaa motivoida itseä lopussa kunnon kiriin, kun takana ei ollut ohittajia ja edellä menevää ei nähnyt toiselle kierrokselle lähtevien selkien läpi. Reitti oli mukavan vaihteleva fiilistelymaratoniksi, mutta ennätysten tavoitteluun tosiaan huono. Sinebrychoffin puiston alamäki oli jyrkkyydessään jo vaarallinen.
  16. 8 points
    Onnea kaikille maratonin suorittaneille! Itse lähdin 3.45 jänisten matkaan. En ole aikaisemmin juossut jänöjen kanssa ja jälkikäteen ajatellen se oli sekä hyvä että huono ratkaisu. Jäniksemme eivät juurikaan ottaneet vesipisteiltä mitään, vaan matka jatkui koko jaan tasaisesti. Melkein joka juomapisteen jälkeen jouduin vähän kirimään heidät kiinni. 30 kilometriin asti tämä olikin ihan fine, sitten alkoi kone hyytyä. Joskus 7 km ennen maalia päästin jänikset (ja aika pieneksi kutistuneen seurueensa) menemään ja kärsin jonkinlaisesta romahduksesta. Maaliin tulin ajalla 3.49 mihin olin lopulta hyvin tyytyväinen. Jäi se silti vähän kaihertamaan, miksi luovutin lopussa. Olis kai sitä sinnillä päässyt. Oma epävirallinen tavoite oli parantaa enkkaa 3.40 mutta se ei nyt onnistunut. Toisaalta siitä on 11 vuotta aikaa, joten kyllä tämän nyt voi sulattaa. Maratonin alun ruuhkat olivat tympeät. Ihan startissa jotkut kiilasivat, runnoivat kantapäille ja ihan suunnilleen väkivalloin työnsivät tieltään. En tajua tällaista käytöstä, kuitenkin oltiin "vain" 3.45 vauhtisten jänisten matkassa. Yksi mies edelläni päätti yhtäkkiä niistää räkäänsä, käänsi vain päätään ja sihautti. Ei kiva. Osui meikäläistä olkapäähän ja vielä minunkin takanatulevani kiroili, että räkäklimpit voi käydä sylkemässä niin ettei takana tule ketään. Vähän tässä jäi (kuten arvasinkin!) sellainen fiilis, että pitäisikö yrittää tuota enkkaa vielä parannella tänä tai ensi vuonna.
  17. 8 points
    Ilman talkooporukkaa ei olisi Kalevan Kisoja, ym. - ei yhtään juoksu- tai yleisurheilukisaa Suomessa. Ei pääsisi urbaanit herrasmiehet edes kisakatsomoon ilman talkoolaisia.
  18. 8 points
  19. 7 points
    > Iivon eksyminen Iltasanomien kuvista mielestäni näkyy, että opastus on hieman vaikeaselkoinen. Kuvista ei näy, että paikkaan tullaan rakennuksen kulman takaa, lisäksi siinä on mukava alamäki. Se kohta kun kyltti on mahdollista nähdä (jos sitä tietää odottaa) menee 2:45min/km vauhdilla kärkipään juoksijoilla, ehkä siinä on 4 sekuntia aikaa lukea jos heti talon kulmalta alkaa tavata. Mutta kohdassa on paljon muutakin havainnoitavaa, koska paikassa on mutkaa ja muuta. Ite en nähnyt koko taulua. Juoksin tänään vitosen, mutta sille ei ole erillistä ketjua niin pari kommenttia tänne mitä jäi mieleen: - ennen lähtöä alkuverryttelyssä sain kultaisen suihkun, tai varustekassini sai. Pieni ja selvästi liikuntaa harrastanut naaras oli, nelijalkainen ja karvaakin, mutta kaikki lasketaan 🙂 - lähdössä edessäni (eturivissä) oli kolme n. 12-13v pientä tyttöä, taisivat olla Ruotsista kun eivät puhuneet suomea. Kysyin mitä vauhtia meinasivat lähteä, sanoivat 21 minuuttia ovat juosseet (+4:10min/km). Funtsin ei ole hyvä homma mutta en ilennyt käskeä taaemmaksi. Yksi tytöistä kaatui edessäni, varmaan joku tönäisi tai astui jaloille, ite en kuitenkaan koskenut, vaikka kaatui ihan jalkoihin. Jollain akrobatialiikkeillä sain sijoitettua jalat niin että ei osu, että olisin astunut päälle. Toivon mukaan muutkin saivat väistettyä ja ei käynyt pahemmin. Yleisellä tasolla vitosen lähtö ja lähtöä seuraava jalkakäytävä tuntui liian kapealta isolle väkijoukolle. - loppupään jyrkkä alamäki tuntuu kanssa huonosti mietityltä. Mutta ymmärrän kaupunki luo rajoitteita reitin järjestämiselle. - en ole koskaan lähtenyt juoksemaan numerolapun kanssa niin tulehtuneilla takareisillä kuin tänään. Harkitsinkin osallistumista vielä alkuverryttelyssä. Päätin kuitenkin juosta, vitonen on lyhyt matka, ja olin varautunut vetämään sivuun heti jos/kun alkaa leipomaan kiinni, mutta meni loppuun ja jalat tuntuu juoksun jälkeen ihan hyviltä. Mukavaa oli tänään osallistua ja uimastadion -keikka sisältyi juoksun hintaan mikä oli kiva kokemus. 🙂
  20. 7 points
    Lehtisaaressa maratonin kärkijuoksijoita:
  21. 7 points
    Iivon osallistuminen olisi pitänyt hyödyntää kunnolla markkinoinnissa loppumetreillä. Tuollaisten nimien kautta tapahtumaa voisi kehittää kunnolla. Nyt meni ihan perseelleen.
  22. 7 points
    Tuleeko tästä Baltsun juoksuporukasta vähän kuin juoksijoiden Eliittikumppanit? Rumat, läskit, viime kauden värejä käyttävät, hitaat, muuten vain numerolappuja raiskaavat ja yleisesti ottaen empatiaan kykenevät henkilöt jätetään portille ruikuttamaan?
  23. 7 points
    Minulla on sellainen käsitys, että on jo olemassakin sellaisia porukoita, joissa tavoitteellisesti treenaavia juoksijoita on. Mitäs jos kysyisit mahdollisuutta päästä mukaan johonkin tällaiseen jo olemassa olevaan porukkaan? Osassahan on myös ihan hyvän näköisiä miehiä ja miksei naisiakin.
  24. 7 points
    Onhan nää aika karkit. Ja nopeatkin vielä. Vielä kun olisi kuntoa juosta niin kovaa mitä kengät vaatisi 😉
  25. 7 points
    Muistakaa kaikki sitten tämä!
  26. 7 points
    Paavo Väyrynen ilmoitti pyrkivänsä presidentiksi vuonna 2024. Tämän tiesi Pahkasika jo vuonna 1994:
  27. 7 points
    Teet kaiken oikein! Olet lähtenyt nollasta liikkeelle ja parantanut jo juoksukuntoasi. Itse en tekisi mitään intervallityyppistä juoksua vielä tuossa vaiheessa, vaan pyrkisin pidentämään 5km matkaa asteittain ja tekisin useamman tuollaisen lenkin viikossa. Jos sykkeet karkaavat liikaa niin hidasta hieman. Juoksukuntoa voi parantaa vuosia tai lähes läpi elämän. Kärsivällisyyttä. Mukavia juoksuja!
  28. 7 points
    Kiitos Raaka Arska mukavista sanoista. Itse en vain edelleenkään tarkasti tiedä mistä näitä ajoittaisia kuntopumseja tulee. Yksi vahva arvaus on, että teen vain kovempia pitkäkestoisia harkkoja ja ne on yleensä kiihtyvät pitkikset. Samalla peruslenkkien vauhdin ainakin hetkeksi PK2 alueelle, jossa voi huoletta käydä VK alueella. Viikko11 16.03. Lohjalla pääsin hirmu raastolla samaa vauhtia kuin nyt puolimaratonilla. Lohjalla 10km kisassa juoksin 37:37 (avg 171). Olin aivan naatti maalissa ja iloinen että pääsin alle 38minuutin. Tuntui karseelta koko kisa. Seuraavalla viikolla joka päivä joko juoksua tai pyöräilyä, mutta kaikki hiljaista. Keskiviikon reeneissä lintsasin edelleen. su-pe välille reilu 12h kevyttä liikuntaa, ei tehoja kun hetkeksi keskiviikkona. Juoksua reilu 53km ja pyöräilyä 143km Viikko12 23.03. Aktia 37:19. Pää ei ollut jotenkin mukana. Heti startissa hoksasin että nyt kulkisi kivemmin, mutta edellisen viikon Lohjan muisto siitä tunteesta rajoitti liikaa. Pelkäsin sitä pahaa oloa joka Lohjalla tuli. En uskaltanut mennä sinne karseelle alueelle ja kun käännön jälkeen tajusin oman sarjan voiton katoavan, tuli jotenkin henkisesti luovutus. Raastoa oli, mutta ei semmoista joilla itse saan enkkoja. Koko reissun avg. 168. Tälle viikolle 13h liikuntaa, josta juoksua 79km, pyöräilyä 136km Siitä sunnuntaina vielä yksi hidas pitkis 25km, nopeus 06:08min/km avg 118. Tämän jälkeen nostin vauhdit PK2 puolelle. Minulla se tarkoittaa juoksussa nopeutta 04:50 - 04:40, jossa avg on 137-145 paikkeilla. Viikko 13 Juoksua 77km, pyöräilyä 216km. Viikon erikoisharjoitus oli kiihtyvä 25km, jossa lähtönopeus oli 5min/km ja viimeisen kilometrit hieman alle 4min/km. Nopeuden nosto hissukseen noin 5km syklissä. Tämä harkka tuntuu aina ja olen kokenut saavani tästä hyvin kuormaa kehoon. Vaikuttaa seuraavan yön uniin, mutta ei silleen haittaa. Viikon muut juoksut taisi mennä kaikki PK2 alarajalla vauhdeilla 04:40 - 04:50. Viikko 14 06.04. Vauhdin kevätjuoksu 36:16 (avg 176) Päätin jo lähdössä että nyt pirskale heti kovemmin. Piiskasin itteeni henkisesti. Joko komia hyytyminen tai raastolla alusta loppuun. Oli hirmu raskasta, mutta tuli pitkästä aikaa alle 37min aika. 3km kohdalla jo kävi mielessä että miten ihmeessä tätä jatkaa, mutta sitten sitä vain jaksoi, kun kituutteli kilometristä toiseen. 5km osuudet 18:19 ja toinen 5km vissiin 17:57. Minulla on max. syke on suunnilleen 186 lyöntiä ja paluumatkan 5km osuus meni nopeudella 03:36 min/km, jossa syke oli jatkuvasti yli 180 lyöntiä. Oli kiva yllätys tämä, puolikkaan SM kisaan aikaa viikko. Tämä viikon kaikki juoksut 71km ja pyöräilyä 188km. Viikon kaikki juoksut PK2, vauhdit alle 5min/km. Viikko 15 Tiistaina vielä PK2 juoksua 16km, mutta keskiviikkona jo ihan hissukseen PK1 alarajalla 18km 06:14min/km. Torstai ja perjantai hyvin hentoa pyöräilyä reilu 70km yhteensä, ei juoksua. Lauantaina 21,1km 01:19:13. avg 170. Aamusta herätyksen jälkeen 1-2km ylivaatetettuna kävin lämmittelemässä ja kisapaikalla sitten toiset alkuverkat 2km, jossa mukana pari kiihdyttelyä haavekisavauhtiin. Toisessa verkassa jo tuntuma notkiampi kuin aamuverkassa osa1. Sori että tänne tavoiteketjuun innostuin raapustelemaan, mutta tällä tavalla itte sain kuntopiikin vähän tuurillakin ajoitettua oikeaan tapahtumaan. Voin tämän poistaa jos aiheuttaa takkua.
  29. 6 points
    En vetäisisi kumpaakaan rannetta auki nivelrikon takia. Varaosia on saatavilla ja lonkan tekonivelleikkausten onnnistumisprosentti on Suomessa kova. Leikkauksen jälkeen heräämössä morfiini-kännissä oli muuten aika hieno olo, kipu oli poissa ja nauratti - suosittelen jo kokemuksena. Ja jos leikkaus onnistuu, niin sitten se on itsestä kiinni. Minulle laitettiin maaliskuussa 2016 oikeaan lonkkaan tekonivel ja sen jälkeen olen ehtinyt hölkkäillä muutamat maratonit, yhden 6 h ultran ja 2017 Bodominjärven Utraintervallin (piti editoida tänne Bodom jälkikäteen, sitä pyrkii unohtamaan kauheudet). Paloheinämaralla Jouluaattona 2017 lipsahti ihan perushölkkäharjoittelulla aika alle 4 h. Viime kevään alle 3:30-projektihan sitten kusaisi kyllä kintuille komeasti. Kunhan pääsen kesällä Bodomin Ultraintervallissa maaliin, niin sitten lopetan ultrahölmöilyt. Lupaan niin ja kun kun huonoa vitsiä toistaa tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee kai hyvä? @Jiou, onko sinulla siis leposärkyä?
  30. 6 points
    Tämä tavoite tuli kuitattua eilen HCR:llä suht helpolla juoksulla. Eka kilsa 4:50 ruuhkassa, Manskulle päästyä toka kilsa 4:04. Noin 5 kilometrin kohdalla aloin höpöttämään kaverin kanssa, jolla oli suht samanlainen tavoite ja juostiinkin sitten koko matka yhdessä. Stravan Last mile -haasteen takia tykitettiin vika maili kovempaa ja 21. kilometri hujahti oman kellon mukaan 3:40. Luulenpa, että tänä vuonna ois tsäänssit juosta alle 1:20 jos pysyy terveenä ja olosuhteet natsaa. Niin, se loppuaika painui alle 1:28.
  31. 6 points
    Tämä oli ensimmäinen ”Mara” itsellä, taistelulla maaliin tultiin alle 4h. Oma hyvä juoksu joka oli tulossa kevyesti alle 3:30 meni pilalle kun en tajunnut että tuossa 23km - 29km ei ollut mitään tankkauspistettä... jalat meni sitten totaali kramppiin kun omaa vettä ei ollut mukana. Muuten kiva tapahtuma mutta saisi olla tuota nesteytystä kyllä näillä ilmoilla tasaisesti 3km välein ellei useammin.
  32. 6 points
    Nonni. HCR ja samalla eka puolikas takana ja nettoaika oli 1:54 ja risat. Eli poistun ketjusta. Lämmintä oli, mutta ei liian. Alun ruuhkan jälkeen vauhti meinasi kasvaa liiaksi, kolmas kilsa meni jo melkein alle 5:00/km ja piti himmata. Homma toimi ja katselin että keskivauhti stabiloitui 5:25 tasolle. Seurasin vaan että keskivauhti pysyy tavoitteessa, mutta tässä olisi tullut käpy, jos olisi ollut hilkulla, sillä Suunto mittasi matkan 600m pieleen joten loppukiri alkoi myös liian aikaisin. 10-13km oli euforinen, kulki todella hyvin ja nauratti. 16-19 taas tuskainen, vituttikin. Järjestelyt hyvät, paitsi liikenteenohjaus vähän tökki. Ja parempi tulos kuin Iivolla -> kohti 1:45 tavoitetta mars!
  33. 6 points
    Tämä nyt on se huonoin vaihtoehto kaikista. Laadukas ravinto ja riittävä uni on ihan perusasioita mistä lähdetään liikkeelle. Holmenin ohjelmaakin voi muokata ja sieltä voi ottaa avaintreenejä omaan harjoitteluun peruskuntolenkkien ympärille.
  34. 6 points
    Miumiu, Kävin kokeilemassa MIUTin ja se oli mulle aivan liian tekninen, mutta samalla häkellyttävän hieno kisa. Tuossapa raporttia. Juoksusta puhuminen on vähän liioittelua, mutta Cut Off aikojen puitteissa klaarasin kisan joka tapauksessa. Kivaa Vappua! http://jouninlappujuoksut.blogspot.com/2019/04/madeira-island-ultra-trail-115-km-27.html
  35. 6 points
    Olen vähän eri mieltä edellisten kanssa. Minusta tuolla taustalla ei ole tarpeen vielä kasvattaa pitkiksen mittaa, vaan ensin lisätä treenien määrää ja kokonaisvolyymiä. Vähintään 4-5 kertaa hölkkää viikkoon ja sitten kun kokonaiskilsat on siellä viidenkympin paremmalla puolella, niin lisää mittaa pitkikseen.
  36. 6 points
    Pakko kehua ihan aiheesta tätä tapahtumaa. Kaikki pelaa saksalaisella täsmällisyydellä, juoksijoita arvostetaan ja reitti on mainio. Omasta juoksusta enemmän päikyn puolella johka kotiin täältä löydän😂 Saksa on mainio maa👍.
  37. 6 points
    Tämäkin näyttäisi toimivan hyvin:
  38. 6 points
    Kiitos kaikille vastauksista. Outoa, kun kukaan ei hauku tai väheksy niin kuin muualla missä olen tätä kysellyt 🙂 Miten maksimisykkeen voisi parhaiten testata? Olen myös suunnitellut ohjattuun juoksukouluun liittymistä, mut jännittää että mun kunto ei vielä riitä siihen. Niillä tuntuu olevan jo aika rautainen kunto heti kättelyssä. Huikee fiilis kuitenkin jo tästä omasta pyristyksestä. Vuosi sitten tähän aikaan en osannut edes unelmoida että tänä päivänä liikuttaisin kroppaani hölkäten 5km. Ja kyllähän se -8kg myös vaikuttaa.
  39. 6 points
    Odotan kisaa innosta pinkeänä! Itselläni on kova luotto siihen, että Eliud Kiphoge edelleen näyttää Molle, kuka käskee. Mo Farah on aiemminkin ollut vähän rasittavan oloinen, mutta tuota Gebrselassie-biiffiä seuratessa on tullut sellainen olo, että kyseessä on täysi mulkku, jolla on kusi noussut päähän. Tätä voi sitten verrata Kipchogeen, joka on uskomattoman nöyrä ja kohtelias, asuu viikot harjoituspaikassa jossa huone jaetaan toisen juoksijan kanssa ja kaikilla on mm. vessansiivousvuorot. Ei ole vaikea valita, kumman puolia pitää.
  40. 6 points
    Minäkin jouduin alussa pyöräilemään ja kävelemään, kun jalat eivät vielä kestäneet juoksua kuutta tuntia viikossa. Ylipainoa ei ollut, mutta muuten yli kuuskymppisellä ukolla ei vaan kestäneet alussa. Kolme juoksukertaa ja kolme muuta treeniä viikossa. Sitten vähitellen lisäsin juoksukertojen lukumäärää. Sykkeetkin oli alussa parikymmentä pykälää ylempänä kuin nykyään. Puolentoista vuoden verran taisi kestää tuo alkuvaihe, jonka jälkeen juoksin ekan kilpailun, maratonin alle 4 tuntia. Kolmen vuoden jälkeen voi sitten juosta jo kuusi kertaa viikossa ja yli sadan kilomerin verran ilman ongelmia ja korvaavia ei tarvinnut käyttää. Matalasykkeisillä pitkillä lenkeillä kävelen vieläkin jyrkimmät ylämäet. Talvella hiihtelen matalasykkeisiä. Maratonille valmistavilla reippaammilla kiihtyvillä pitkiksillä (30 km) en kävele. Nyt pitäisi opetella vielä raastamaan lyhyemmillä matkoilla, jos meinaa vielä kehittyä.
  41. 6 points
    Jonkunlainen harhaluulo tuokin, että hitaasti juoksemalla ei pysty kehittämään juoksuvauhtia. Nyt puhutaan kuitenkin kestävyysjuoksusta. Tiettävästi hiljaa juokseminen saa aikaan fysiologisia muutoksia kehossa, jotka vaikuttaa jopa maksimihapenottoon varsinkin aloittelijalla. Mm. hiussuoniston kasvaminen ja solutasolla aineenvaihdunnan tehostuminen saa aikaan sen, että keho pystyy kuljettamaan tehokkaammin ravinteita ja happea soluille ja toisaalta kuona-aineita kuten hiilidioksidia pois. Parantunut taloudellisuus on toki sekin vauhtia parantava tekijä.
  42. 5 points
    Lähtökohdat Kuten vuosina 2016 ja 2017, vuonna 2018 kertyi juoksua taas hieman yli 4000 km. Tämän jälkeen juoksua tammikuussa 320, helmikuussa 210 (flunssa), maaliskuussa > 500 (+ erittäin vähän hiihtoa) ja huhtikuussa 438 km. Harjoittelu oli alkuvuodesta kilsoina vielä hyvin maltillista, mutta arki-iltalenkkinä saattoi olla 2h40min tms. juoksu-kävelynä 5:45-5:55/km vauhdilla. Palautuminen oli eniten koetuksella maaliskuussa (ks. viikkokeskiarvoistettu RMSSD-trendi), jolloin juoksin ekaa kertaa elämässäni yli 500 km kalenterikuukaudessa. Myös huhtikuussa viimeiset maratontreenit olivat jossakin määrin erityisen kuormittavia, vaikka ne suht hyvin menikin. Kokonaiskuormitus ja palautuminen Suurimpina kuormitustekijöinä mulla on tavoitteellinen juoksuharjoittelu, opiskelu ja työ. En elätä suurta perhettä. Kotiasioista koen stressaavani hyvin vähän. Krooninen sairaus (T1D) on tietysti yksi merkittävä kuormitustekijä. Hoitoväsymystä olen ehtinyt reilun 26 vuoden aikana hieman kokea. Lisäksi ajoittain valvominen tehtäviä tehdessä tai muuten, vajaat unet ja joskus liian vähäinen syöminen ovat osaltaan olleet heikentämässä palautumista. Kuormitustekijöitä ja kuormittumista vastaan tarvitaan keinoja palautumiseen. Näistä uni ja lepo sekä lajin vaatimuksiin vastaava ravitsemus ovat keskeisimpiä. Elämässä olisi hyvä olla myös stressiä lieventäviä asioita. Ja jos tosissaan treenaa, tarvitaan ehkä kompromisseja muussa elämässä. Harjoitteluakin on mahdollista säätää ajoittain palauttavampaan ja huoltavampaan suuntaan. Mittareita kokonaiskuormituksen ja palautumisen seurantaan Koko elämä vaikuttaa kokonaiskuormitukseen. Huippu-urheilijatkaan eivät elä tyhjiössä. Mistä tietää, onko palautuminen riittävää? Vai onko vain kenties luonteeltaan laiska harjoittelija, jos tulokset eivät kehity? Mittareita kokonaiskuormituksen ja palautumisen seurantaan on monenlaisia. Omat tuntemukset, vireystaso ja jaksaminen, muutokset käyttäytymisessä (esim. ärtyneisyys), unen laatu, suorituskyky harjoituksissa ja kilpailuissa, sairastumis- ja vamma-alttius, uusimmat äly- ja urheilukellot jne. On selvää, että osa mittareista on aika epätarkkoja, osa tarkempia. Objektiivisista mittareista olen nyt reilun 1,5 vuoden aikana perehtynyt opiskelujeni ja työni kautta sykevälivaihtelun (Heart Rate Variability - HRV) seurantaan. Yleisesti tiedetään, että lepo ja palautuneisuus sekä hyvä fyysinen kunto lisäävät autonomisen hermoston parasympaattista aktiivisuutta, ja tätä kautta stressinsietoa. Fyysinen ja psyykkinen stressi sen sijaan lisäävät autonomisen hermoston sympaattista aktiivisuutta. HRV-seuranta ei ole kuitenkaan täydellinen ratkaisu, sillä esim. neuromuskulaarinen väsymys ei ainakaan selvästi heijastu autonomisen hermoston vasteisiin. Lisäksi on tiettyjä erikoistilanteita, jotka vaikuttavat sykevälivaihteluun, kuten kilpailujännitys (pre-competition stress); harjoituskuorman (esim. piikkaavat harjoitukset) aiheuttama sykevaihtelun lasku tehostuu, lisääntynyt sympaattinen aktiivisuus voi kuitenkin olla suorituskyvylle hyödyksi -> mahdollistaa suuremman intensiteetin ylläpidon kilpailussa. Saturaatioilmiössä sykevälivaihtelu laskee lisääntyvästä parasympaattisesta tonuksesta huolimatta; leposykkeet ovat matalia, mutta myös RMSSD laskee ilman mitään merkkejä väsymyksestä. Tila liittyy usein suuriin harjoitusmääriin ja sydämen välittäjäaineisiin, sen pitäisi harjoittelua keventämällä mennä ohi. Tekijä / ilmiö Syke (HR) Sykevälivaihtelu (RMSSD) Fyysinen ja psyykkinen stressi Nousee Laskee Lepo / palautuminen Laskee Nousee Kilpailua edeltävä stressi Mahdollisesti nousee Laskee Saturaatioilmiö Laskee Laskee Menemättä liikaa yksityiskohtiin, HRV-seuranta on kiteytettynä suht helppo menetelmä seurata omaa kokonaiskuormitusta ja palautumista. Liittyi innostus seurata omaa hyvinvointiaan sitten tavoitteelliseen harjoitteluun tai vaikkapa työstressin seurantaan. Hyvää: kätevä, pätevä ja sopiva tapa seurata kokonaiskuormitusta ja palautumista. Objektiivinen mittari omien tuntemusten tueksi Voi tukea harjoittelun optimointia (esim. treeniblokit kestävyysurheilussa). Auttaa kiinnittämään huomiota lepoon ja palautumiseen. Haasteita: mittauksia ja laitteita on erilaisia (mittauksen laatu ja tarkkuus voi vaikuttaa tulokseen merkittävästi). ANS-vasteet kuormitukselle eivät monesti ole välittömiä, ja vaihtelevat yksilöittäin. Hermo-lihasjärjestelmän kuormittuneisuus ei näy ainakaan selvästi autonomisen hermoston säätelyä mittaamalla. Sykevälivaihtelua ilmaiseva RMSSD (sininen) on pelkkää leposykettä (oranssi) herkempi ja tarkempi mittari: Itse olen tehnyt vakioituja lepomittauksia aamulla 5 min, sohvalla tai sängyllä maaten, heti herättyä ja hereilä ollessa sekä normaalisti hengittäen Polar V800 kellon R-R-testillä (Polar H10 -sykevyö). Tämän jälkeen olen ottanut Polar Flow:sta päiväkohtaiset R-R-tiedostot ulos ja analysoinut niitä käyttämällä Kubiosin työkaluja. HRV:tä voi seurata myös erilaisin applikaatioin kuten Elite HRV. Riittää, että on Android tai iPhone luuri, ja applikaatioon yhteensopiva Bluetooth-sykevyö. Tällaisia sovelluksia saattaa olla tarjolla kohta uusiakin. Maratreenit 10 viikon "ohjelman" aikana olin jo aikaisemmin tehnyt loppunostollisia pitkiksiä, maratehoisia vk-juoksuja ja kiihtyviä peruslenkkejä. Vauhdit olivat aika samoja kuin vuosi sitten keväällä, mutta nousumetrejä kertyi enemmän. Viimeisinä viikkona juoksin kilometreinä vähemmän mitä olin ajatellut. Rytmitys oli kuitenkin sellainen, että lepopäiviä oli muutama pidettävä. Esim. 3 viikkoa ennen maraa la juoksin treenikisan (reilu 10k) ja sunnuntaina 31,65 km. Seuraavan viikon torstaina 10,8 km @ 4:05/km ja lauantaina 36,8 km @ 4:53/km (sis. 6,6 km @ 4:09/km). 1,5 viikkoa ennen maraa 12,8 km @ 4:08/km ja vielä vajaa 4 vrk ennen piikkauksena 5,28 km @ 3:53/km. 5. viimeistä viikkoa meni kilsoina 118.1, 102.5, 100.4, 61.9 ja maraviikko 34.6 (ennen alkuveryttelyä ja maraa). Stressi oli viimeaikoina jo lähellä mennä yli, kun esim. muutama päivä meni koneella tehtäviä tehdessä, mutta kunto oli mielestäni erittäin lähellä omaa huippua. Koin suurta huojentuneisuutta viimeisen piikkauksen jälkeen, mutta mietin menikö se yli. Maratonpäivänä tiesin, että hyvin sekin lopulta toimi. Näissä asioissa aikaisemmilla kokemuksilla on merkityksensä. On tärkeää tietää mitä tekee, ja milloin. HRV teki jyrkkää nousua jo perjantaina. Torstainahan se oli montussa tiistain piikkauksen johdosta: Vaste oli hyvinsamanlainen kuin viime vuonna. Tiistaina oli piikkaus, ja torstaina monttu: Maraton ja häpeän tunne Urheilijan psyykkistä hyvinvointia opiskellessani opin yhden tärkeän asian; omilla ajattelumalleilla on yhteyksiä lopputulokseen. Jos pelkää epäonnistumista, se voi jopa heikentää suorituskykyä, jolloin onnistumisen todennäköisyys laskee. Mikäli epäilee aina omia mahdollisuuksiaan, kannattaa asialle tehdä jotain. Oli mukava huomata maraviikolla, että kuormittavista jaksoista huolimatta oli suht mukava fiilis maratonia ajatellen, ja vaikka suht maltillisesti kommentoin tavoitteita, olin aika varma, että ennätykseen olisi hyvät mahdollisuudet. Juoksu kulkikin suht hyvin. Siirryin keulaan ekan hitaan kilsan (4:24) jälkeen kentältä poistuttaessa. Oli mukava juosta ekaa kertaa elämässä virallisten kärkipyöräilijöiden peesissä, vaikka ajoittain liian lujaa menivätkin. Jo alkuvaiheessa mietin, että jos hyvin menee, ja voitan kisan juosten ennätyksen, saatan jopa lopettaa maratonjuoksun. Kärkipyöräilijät ja huoltopisteiden vapaaehtoiset kannusti, kun ilmeettömänä juoksin menemään. Kaupungillakin monet totesi, että hyvin menee tai muuten tsemppasi. Joensuu on hieno juoksukaupunki, joten oli todennäköisesti lajiasiantuntemustakin yleisössä. Joku saattoi katsoa, että onkohan tämä joku kokematon maratoonari, joka luulee itsestään liikoja. Jotkut saattoivat arvata, että joskus olen kuitenkin lenkillä käynyt, jopa muutaman maratoonin juossut. "Varokaa maratonkärki ohittaa" -huutoja kuuntelin etupyöräilijöiden huutelemana maratonin 2. kierroksella jonkin aikaa vielä neutraalisti, sen enempää tunteilematta. Tämän jälkeen koin häpeää jostain syystä. Oli lopulta häpeällistä 15 kilsan jälkeen huutaa kärkipyöräilijöille, että joudutte kohta odottamaan uutta kärkeä, että minulla jää homma todennäköisesti kesken. Apua tarjosivat heti, että voivat soittaakin, jos tarvitsee. Totesin, että kyllä sitä metsästä selvitään, ja että juoksen kierroksen loppuun. Totesin, että geeli on taskussa. Hävetti, kun minun takia 10k:n tai puolikkaan juoksijat joutuivat väistämään, olinhan pian keskeyttämässä. En tiennyt yhtään mikä oli vialla. Ajattelin, että viimeaikojan monet kuormitustekijät ovat vetäneet kropan tilttiin ja olen ihan ylikunnon kynnyksellä. Oliko treeniä ollut samaanaikaan liikaa? Vai teinkö vajaa 4 vrk ennen maraa liian kovan piikkauksen? Miksi maran alku oli ollut silti ihan letkeetä juoksua? 3 ekaa vitosta oli mennyt: 20:56.0 (04:11), 20:54.0 (04:11) ja 20:52.0 (04:10). Neljäs meni jo loppua kohti löysätessä 21:09.0 (04:14) ja 1,69 km vielä kentälle häpeällisesti raahautuessa, katsojille ja toimitsijoille / liikenteenohjaajille todetessa, että kesken jää, 07:14.0 (04:17) (virallinen 21,2 km väliaika 1.27.52 (1.27.55), mutta en tiedä pitääkö tuo matka paikkaansa). Maalisuoran lopun kävelin enkä oikein keneenkään halunnut luoda minkäänlaista kontaktia. Ehkä se hävetti, että olin ollut muita jo yli 5 min edellä, lopulta keskeyttääkseni maran. Mikään liian suuri rasitus ei ollut aiheuttanut huomattavaa ventilaatiota. Se oli sairasta puuskutusta, vaikeata oli ollut jo useamman kilsan. Tyypillinen oire hyperglykeemisesti liikuttaessa. Jalat menee voimattomaksi, olo muuttuu koko ajan sairaammaksi. Otin maalihuollossa vettä ja totesin, että kesken jäi. 2. keskeytys maralta, ja että mieluummin keskeytin, ja jäin henkiin (tämä osittaista dramatisointia). Moni totesi, että se on ollut viisas päätös. Verensokerit oli yli 20 mmol/l. Ennen starttia 9 mmol/l, jonka jälkeen yksi geeli (alkuveryttey oli tehty). Tuon jälkeen 21,6 kilsalla meni vain 2 geeliä, ja 10 kilsan jälkeen 1,5-2,5 dl urkkaa. Lääkitystä en ollut vähentänyt, sillä oli seitsemäs marastartti jo, enkä ikinä ole maralla hypoista kärsinyt. Ainoastaan kerran oli ollut vastaavia ongelmia (2015 Vantaa), mitkä siis johtuvat tilanteeseen nähden liian vähästä insuliinipitoisuudesta. Ehkä olin stressitilassa jo ennen juoksua, eikä juoksukaan sitä lieventänyt missään vaiheessa. Vastavaikuttajahormonit laskivat insuliinin tehoa. Entä alun sähläys? Eka risteys, kun oltiin juostu hätäseen 250m kentältä, oli pikkubussi suojatiellä reitillä, ja toimitsijat jutteli hänelle. Bussi ehti muutaman metrin siirtyä. Väistin, kärkipyöräilijä meinasi törmätä autoon ja väisti, me meinattiin keskenämme törmätä. Siihen ärräpäät ja kiihdytys. Tuskin stressitasot tuossa laski. Oliko tuolla vaikutusta, ehkä osatekijä monen muun joukossa. Kroonisesti sairas on sairas loppuelämän. En kaipaa sääliä, mutta joskus mietin minkälaista olisi juosta terveenä. Edes yksi maraton. En ole superihminen, olen joskus ollut todella väsynyt koko hommaan. Reilu 1/4-vuosisata on kuluttanut. Kaikesta huolimatta tiedän, että isossa kuvassa asiat ovat hyvin. Sairauden kanssa pärjää. Tiedän paljon kovempiakin T1D-marajuoksijoita olevan Suomessakin. Joku junnu taas vetelee lätkäkisoissa muita huolella vipuun, T1D:stä huolimatta. Jokainen on silti yksilö. Oikeastaan se ei auta paljoakaan, jos jollakin menee vielä huonommin, tai joku muu pärjää kroonikkona paremmin. Se miten mara meni, ajoi hetkeksi syviin vesiin, mutta tästä selvinnen. Juoksukalenteria olen katsonut syksyä ajatellen. Maratonjuoksua en tuommoiseen surkeaan kisaan lopeta.
  43. 5 points
    Oon osaltaan samaa mieltä ja osaltaan eri mieltä kuin muut. Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: mielestäni EI ole ok vihata intervalliharjoittelua. Ei siinä pitäisi mitään niin erikoista olla, että ihan vihaksi lyö. Tyypillinen virhe tosin aloitteleville on, ettei pysty kontrolloimaan intervalleja. Se on paljon haastavampi harjoitus rakenteeltaan kuin tasavauhtinen lenkki ja sen vuoksi vaatii hivenen kokemusta ennen kuin ne alkaa napsumaan kohdilleen. Harvemmin intervalleissa on tarkoitus juosta annettu matka X kertaa niin lujaa kuin suinkin mahdollista. Tyypillinen esimerkki: 6x1km harjoitus vaikkapa 3min tauoin. Tässä harjoituksessa tyypillisesti halutaan kumuloida aikaa yläkynnyksen alapuolella, kuitenkin sen alla. Yläkynnyksellä tasapainoinen juoksija juoksee noin 10km (tahi ylikin), eli edes yhteenlaskettu matka ei vastaa sitä minkä pystyisi juoksemaan yhteen putkeen maksimisuorituksessa. Näin ollen nämä vedot pitäisi tuntumaltaan olla kohtuu rentoja. Nyt aloittelija voi tehdä sen virheen, että lähtee juoksemaan 6x1km niin lujaa kuin arvioi pystyvänsä juosta kilometrin kuusi kertaa. Tällöin todennäköisesti jo ensimmäinen veto painelee yli kynnyksen ja neljännen kohdalla loppuu voimat ja tuloksena on hiipuva sarja ja se harjoitusvasta, mitä haettiin jäi liki täysin saavuttamatta. Mitä yritän sanoa on, että intervalliharjoitteluun voi asennoitua eri tavalla. Eli ottaa sen samalla tavalla kuin tasavauhtisen kevyemmän lenkin, jossa nyt vain juostaan vähän reippaammin, mutta vastaavasti välillä saa levätä. Näitä kun oppii tekemään, niin niistä saa hivenen erilaista nautintoa kuin tasavauhtisista pk-lenkeistä. Itselle suurin nautinto on juurikin se, että saa esim. tuollaisen 6x1km vetosarjan tehtyä niin, että jokainen veto on toinen toistaan ripeämpi ja se viimeinen veto menee justiinsa yläkynnykselle - kuten oli suunniteltu. Tällöin tulee hyvä mieli siitä, että sai tehtyä "täydellisen" harjoituksen! Kannattaa ehdottomasti antaa intervalleille mahdollisuus! Mutta samaa mieltä olen siitä, että turha on tervaa juoda, jos mausta ei niikseen tykkää. Eli jos intervallit nyt ei vaan kertakaikkiaan suju tai miellytä, niin turhahan niitä on silloin tehdä! Mutta ottaa nyt sitten vaikka kerran kahdessa kuukaudessa ihan testin, että maistuisiko yhtään paremmin. Itsellä meni noin 32 vuotta oppia tykkäämään intervalleista ja nykyään liki kaikki suosikkiharjoitteet on intervallimuotoisia...
  44. 5 points
    Minulla on säännöllinen juoksutausta noin 20 vuoden ajalta. 2 vuotta sitten sairastuin rintasyöpään ja seuraava vuosi meni toipuessa. Viimeinen vuosi on mennyt palatessa juoksun pariin, parannellessa vanhoja juoksuvaivoja ja hakiessa uutta motivaatiota. Mitään kovin systemaattista ja kovaa treeniä en ole tosin tehnyt. Juoksua/hiihtoa noin 30 km vko. Sen lisäksi joogaa ja salitreenia viikottain. Olen juossut viimeksi maratonin 2016 (aika 4 tunnin pintaan) ja takana 19 maratonia 2004-2016 aikana. Tavoitteenani on juosta tänä vuonna maraton; mahdollisesti elokuun Helsinki Maraton. En oikein löydä itselleni sopivaa maratoniin tähtäävää juoksuohjelmaa, koska kestävyyttä löytyy mutta nopeutta ei nimeksikään. Mistä siis napata sopiva ohjelma näillä premisseillä? Tavoitetta on vaikeaa asettaa kun tärkeintä olisi löytää nousujohteinen ohjelma ja välttää likkaa kuormitusta. Vinkkejä otan vastaan mielelläni.
  45. 5 points
    Heh Big Ben (Parkes) hölkötteli keskusteluvauhtia aikaan 2:35.. selfiekamera kädessä..
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy