Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 21.09.2018 in all areas

  1. 22 points
    Kuvassa Teija melkein portailla ja vihreätakkinen on naisten nelonen. Kuva Jari Määttä. Todella selvä parannus. Virallinen aika on 28.36.08 eli yli 3,5 h parannus entiseen parhaaseen suomalaisen naisen aikaan tuolla reitillä. Eikä ole muuten kovin moni äijäkään juossut kovempaa (Klasila, Kankaansyrjä, Leinonen, siinä ne taitaa olla).
  2. 22 points
    TEIJA MAALISSA KOLMANTENA huikean loppukiritaistelun jälkeen. Eroa neloseen 20-30 metriä. Mielettömän upeaa!!!! (kuva: Jari Määttä)
  3. 22 points
    Vähän tuntuu, että kaikille ei ole ihan auennut, miten kovia tuloksia nuo Vainion juoksemat ajat ovat (onneksi monelle myös on). Nyt viime vuosina Hyryläinen on juossut kovempaa, mutta sitä ennen kovempaa on menty 23 vuotta sitten. 2000-luvulla lähelle Vainion aikoja ovat päässeet Annemari Sandell (2000), Maija Oravamäki (2006) ja Leena Puotiniemi (2011), mutta kukaan heistäkään ei ole alle 2.35:n päässyt. Hauska yksityiskohta keskustelussa on se, että kun Vainio veti itsensä telakalle, niin sitä pidettiin, varmaan ihan aiheesta, kokemattoman urheilijan intoilusta johtuvana ja Vainion tekemisiin kohdistettiin kohtuuttoman kovaa kritiikkiä. Hyryläinenhän on tänä vuonna ollut vuorostaan telakalla, enkä ole nähnyt, että kukaan olisi kritisoitunut hänen treenaamistaan, vaan vaivoja on pidetty vain harmillisena ja lajiin kuuluvana sattumuksena. Arvelen, että Vainio juoksee maratonilla Suomen ennätyksen jossain vaiheessa.
  4. 21 points
    Juu kun Lappeenrannasta jatketaan itään päädytään vielä syvemmälle hevonperseeseen paikkaan nimeltä Joutseno. Täällä periferian ytimessä on Kullervon maratonia kuitenkin järjestetty jo 37 vuonna. Ja joskus joku juoksijakin eksynyt joukkoon. Sitkeästi ja sitoutuneella talkoohengellä Kullervon lukuisat vapaaehtoiset siellä nytkin ihan kunnialla tehtävistään suoriutuivat. Esimerkkinä ja primus motorina Lehtosen Jaska joka ehtiäkseen kilpailujen sihteerin tehtäviä hoitamaan kipaisi oman juoksu-urakkansa aamuyöstä M70-sarjassa. Toinen vastuuhenkilö tietenkin Kullervon jokapaikan höylä eli puh.johtaja Hannu Myllärinen. Tässä Alisan maaliintulovideolla Hanski muilta kiireiltään kipaisee loppusuoralla kukkapuskan mestarin kouraan kevyesti kumisaappaissaan. Kyllä maalla on mukavaa, vaikkei meistä kukaan tiedä. Tai ehkä juuri siksi 🙂
  5. 14 points
    Onhan Alisa aivan loistava tyyppi ja kaiken lisäksi Suomen lahjakkain maratoonari. Tosi hauska kuulla Ruuskasen savolaiskommentteja ja Alisan murrepuhetta. SM-matonin jälkeenkin hän totesi kun hyväkuntoisuutta ihmeteltiin että "Kyl mie varmaan koht romahan." Tuli mieleen se samalta suunnalta ollut Imatralainen Putousvoittaja Ansku:) Ajatelkaapa että Sinikka Keskitalo juoksi 35 vuoden pinnassa 2.34 ja Hyryläinen lähes 40 kymppisenä 2.28 alkuisen ajan kansaivälisellä maratonilla jänisjuoksuna. Alisa juoksi 15-20 vuotta nuorempana kotipuolessa toisella kertaa yksin vetäen ja toisella kertaa ei parhaissa olosuhteissa 2.33 ja 2.35 väliin. Itse juoksin 17 vuotiaana 2.54 vaikka harjottelin lähes yhtä suuria määriä. 20 vuotta myöhemmin pääsin 10 vuoden harjoittelutauon jälkeen 5 vuoden nousevalla harjoittelulla uudelleen pari kertaa Alisan aikoihin 2.32 ja 2.34 kun harjoittelin lopussa lähes maksimimääriä, mutta lahjakkuudet ovatkin erikseen. He myös harjoittelevat koko aikuisikänsä nousujohteisesti hyvien taustajoukkojen kanssa ja hyvissä olosuhteissa. Odotan mielenkiinnolla Alisan urakehitystä. Voi olla jopa hyödyksi että vammat tulivat jo tässä vaiheessa eikä tulevien arvokisojen alla kuten esim. Peiposelle. Saatiin tärkeää oppia ja osataan mennä maltilla eteenpäin, koska aikaa on ja ollaan jo nyt lähellä kansainvälistä tasoa. "Kaatuihan" se Virenkin kerran ja voitti silti. Alisa kaatui kuvaannollisesti kerran uransa alussa vammakierteeseen joka alkoi hiertymästä ja johti malttamattomuuden seurauksena useille kestävyysjuoksijoille tyypillisiin rasitusvammoihin. Uskon että jos Alisa kykenee käsittelemään tuon tapauksen samalla tavalla kuin Virpi Kuitunen omat vastoikäymiset myös nuorena uransa alussa hänestä voi tulla yhtä vahva, menestyvä ja määrätietoinen huippu-urheilija.
  6. 14 points
    Hölmö pikkulikka? Hiirulainen? Pitäisi saada vähän itsevarmuutta? Oletkos @Baltsu tietoinen, että Alisan kaltaisia kovia aikoja eivät juokse hölmöt pikkulikat, hiirulaiset eivätkä henkilöt, joilta puuttuu itsevarmuutta. Noin kovia aikoja juostessa suurin vahvuus löytyy juuri sieltä korvien välistä. Alisa on hyvin vahva ja määrätietoinen nuori nainen, oikea "tough motherfucker." Jotka muuta väittävät, eivät tiedä kovasta fyysisestä suorituksesta yhtään mitään eikä heillä selvästikään ole omakohtaista kokemusta.
  7. 13 points
    Muiden ihmisten väheksyjiä ja itsensä kehujia löytyy jokaiselta elämänalueelta. Mitä se kertoo näistä ihmisistä? Heikkoa itsetuntoa, kateutta, pettymyksiä omiin saavutuksiin, narsismia...you name it. Jokainen meistä voisi varmaan opetella lisää empatiaa ja iloita aidosti muiden ihmisten puolesta sen sijaan että mietitään, kuinka raportoin omat treenini tai kisani ja sitten haen muilta hyväksyntää. Tässäpä se
  8. 12 points
    Kiitos onnitteluista @Ruba, @forrest_42195 ja @ruiskarhu! Juoksu sujui tosiaan varsin kelvollisesti 🙂 -- paljon paremmin kuin mitä kuvittelin ja osasin toivoa. Ennen juoksua odotukset eivät tosiaan olleet kummoisetkaan. Huonoa aikaa en olettanut juoksevani, mutta en myöskään pääseväni tuohon Forrest_42195:den esille tuomaan ensisijaiseen tavoitteeseen (eli bruttoaika alle 2:40). Niin paljon jouduin juoksumäärästä ja tehoista laistamaan varsinkin viimeisen kuukauden aikana. Taisin juosta viimeisen 10 viikon aikana vähemmän kilometrejä kuin yhtenäkään edellisenä vuonna ennen maratonia. Nopeasti katsottuna juoksin tavoitevauhtista tai kovempaa vauhtia viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä nelisen tuntia (mukaan lukien puolikkaan kisa). Eli en ollut tuota kisavauhtia erityisen ekonomiseksi ehtinyt hioa... Nyt kun olen viimein päässyt kotiin ja ehtinyt eilen hoitamaan kiireisimmät asiat, alla omaksi muistoksenikin pientä raportointia. Kisapäivänä heräsin puoli kuuden aikoihin, eli vajaa neljä tuntia ennen juoksun alkua. Rauhallinen aamupala, viimeiset valmistelut, hieman odottelua ja sitten matkaan kohti kisa-aluetta. Juoksunumerolla sai matkustaa julkisissa liikennevälineissä juoksupäivänä ilmaiseksi, ja niinpä nappasinkin hotellin edessä olevalta asemalta. Metro saapui juuri asemalle ja hyppäsin ekaan vaunuun. Metro lähti liikkeelle eri suuntaan kuin ajattelin, mutta onneksi kiertotietäkin pääsee perille. Lähtöalueella oli suuren urheilujuhlan tuntua: paljon iloisia juoksijoita tekemässä pientä verryttelyä, lämmittelyä ja jotkin vielä vaihtamassa vaatteitaan. Itse olin yksi heistä. Reilu puolisen tuntia ennen lähtöä oli aika käydä vielä vessassa. Tässä kohtaa alkoi suunnitelmat mennä pieleen: jono oli pitkä ja liikkui tosi hitaasti. Kun kävi selväksi, että jonottamalla en ehtisi vessaan, kyselin edellä olevilta, milloin heidän lähtönsä on. Suurin osa oli myöhäisemmissä lähdöissä ja ystävällisesti antoivat minun etuilla heitä. 10 min ennen lähtöä homma hoidettu ja juoksujalkaa kohti parin minuutin päässä olevaa lähtökarsinaa. (Siellä huomasin olevan myös vessoja, paljon pienemmällä jonolla...) Olin lähtökarsinassa B (2:40-2:50 tuloksen juosseet), joka tuossa vaiheessa pursui jo yli tilansa. Mahduin juuri ja juuri sisään. Edessä oli useampi sata juoksija ja siksi tuo ero brutto- ja nettoaikojen välillä kasvoi noin suureksi. Kuten Forrest_42195 mainitsikin, muualla olisi voinut tuolta osalta päästä helpommalla. Yhtä kaikki, pääsin matkaan ja oli ehkä hyväkin, etten ehtinyt lähtökarsinassa hermoilemaan juoksun suhteen. Tavoitteet hylättyäni olin tämän kisan suhteen viimeiset päivät paljon rauhallisempi kuin yleensä olen kisojen alla. Juoksu sujui alusta alkaen kevyesti, mutta oli samalla aika haastavaa suuren juoksijamäärän vuoksi. Vaikutti siltä, että juoksijat ympärillä tempoilivat menemään, hidastelivat edessä, ja blokkkasivat juoksulinjani. Päätin kuitenkin olla turhaan hötkyilemättä asiasta ja juoksen omaa juoksua rauhassa. Suurimmat syyt tälle oli, että kunto oli pieni arvoitus, tavoite oli selkeä, ja sääennusteen mukaan lämpötila oli nousemassa juoksun loppua kohti mulle liian korkeaksi (parhaat juoksuni olen juossut alle 10 asteessa; alussa lämpöä oli 14 astetta ja päivällä noin 20). Matka on pitkä ja päätin siis säästää energiaa niin paljon kun pystyin. Ekat 10 kilsaa meni ilman kummempia tapahtumia, mitä nyt fiilis alkoi jo tuossa vaiheessa vaihdella hyvästä heikkoon. Sen verran pidin vauhtia yllä, että saisin kurottua kiinni tuon eron brutto- ja nettoaikojen välillä. Syke pysyi hieman tavallista alhaisempana koko ajan. Juoksijoiden määrä ympärillä oli koko ajan suuri, mutta vaiheen lopussa ei enää häiritsevän suuri. 14 kilsan kohdalla syke oli edelleen tasainen ja tavallista alhaisempi. Fiilis oli tosi hyvä ja mietin, että voin sittenkin päästä alle 2:40. Kaksi kilsaa myöhemmin jalat alkoivat painaa tavalla, kuten ne ovat aiemmin painaneet maratonin loppupuolella. Mietin pitääkö mun lopettaa puolivälissä, jossa vaimoni oli kannustamassa. Geeli naamaan ja pari kilsaa myöhemmin juoksu sujui taas, hymyilin ja läpsyttelin energiaa hakien kymmenien pienten lasten käsiä. Puolivälin saavutin tavoitteen/toiveen mukaisesti ja päätin jatkaa samalla tavalla eteenpäin. Jalat eivät tässä kohtaa painaneet, ja ainoa huoli oli tuo jaksamiseen liittynyt ailahtelu. Välillä juoksu sujui vahvasti ja hetkeä myöhemmin heikosti. Tässä kohtaa löin lukkoon kaksi asiaa: (1) heikon hetken kohdalla keskityn vain edellä olevaan juoksijaan, enkä anna hänen karata. Oli melkein saman tekevää mitä vauhtia henkilö juoksee, ei hän varmaan juokse hitaampaa kuin mitä minä haluaisin juosta 🙂 (2) pakotan itseni ottamaan ainakin vähän geeliä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, vaikken sitä haluaisikaan tehdä. Suunnitelmana oli aiemmin hyväksi todettu geeli per noin 5 kilsaa, joka onnistuessaan olisi lähellä sitä, mitä ihmisten väitetään suht helposti kykenevän imeyttämään (jos on siihen itsensä totuttautunut). Kaiken kaikkiaan tämä onnistui hyvin, vaikka kaksi kertaa geeli tökkikin niin pahasti, että en saanut sitä nielaistua alas (vaikka käytänkin "juotavaa" muotoa) Noilla kerroilla suurin osa lensi sylkäistynä katukivetykselle. Samalla tuli itselle todistettua sekin väite, että jo suun huuhtelu hiilareilla lisää jaksamista. Kolmenkympin kohdalla olin aika varma, että pääsisin alle 2:40. Samalla ajatus siitä, että pitäisi jaksaa vielä 50 minuuttia väsytti niin paljon, etten jaksanut välittää vauhdin nostosta vaikka siihen olisikin ollut varaa. Sen sijaan, ja hieman tiedostamattani, vauhti alkoi hiipua ja syke laskea – kuten myös ympärillä olevilla juoksijoilla. Vähän epäilin sitä aina välillä, mutta kun joka toinen kilsa oli hyvä ja olo oli väsynyt, en huomannut pientä heikkenemistä. 34 otin geelin onnistuneesti, 38 kilsan geeliä vain purskuttelin suussani. Tässä vaiheessa päivän lämpötila oli jo noussut vähän korkeaksi, varsinkin kun aurinko paistoi kaduille, mutta kaksi kuppia vettä päälle jäähdytti tarpeeksi. Vauhdin ja sykkeen laskuun havahduin neljän kympin kohdalla ja tajusin, että kyllähän mun pitää vielä juosta ihan kunnolla, että brutto aika painuu varmasti alle 2:40. Pökköä pesään, syke ylös ja raastaen maalia kohti. Melkein tulin taas hidastaakseni juoksua, mutta ohi porhalsi kanssajuoksija, jota olin aiemmin kannustanut ja nyt hän kannusti minua: nyt mennään kunnolla vielä viimeiset 700 metriä, hän sanoi. Hänen perässään kiristin vielä uudestaan menoa kunnes pääsin maalilinjan yli. Maalissa ja sen jälkeen olin yhtä hymyä: pitkäaikainen tavoite saavutettu hyvällä marginaalilla. Garmin ehdotti että olisin voinut juosta maratonin 20 sekuntia nopeammin, mikä on helppo hyväksyä kun juoksun keskisyke oli alhaisempi kuin millään aiemmalla maratonilla (159). Syketason lasku ei liene vanhenemisesta johtuvaa, kun kuukautta aiemmin juostussa puolimaratonissa keskisyke oli toiseksi korkein koskaan (169). Jossain vaiheessa tuo hymy vaihtui kuitenkin irvistykseksi 🙂 kun jalat tuntui tavallista väsyneemmiltä, hieronta teki kipeää ja poikkeuksellisesti portaiden laskeutuminen oli hankalaa. Tuota viimeistä ei ole ollutkaan pitkään aikaan. Näin jälkikäteen ajateltuna tuloksen kannalta merkittävimmät erot tämän ja aiempien juoksujen välillä lienevät juoksukumppanien määrä (muut juoksijat blokkasivat tarvittaessa tuulta ja heidän vauhdinpitoonsa pystyi tukeutumaan heikkona hetkenä) ja se, että pakotin itseni toistuvasti ottamaan edes hieman geeliä. Osansa teki ehkä myös berliiniläisten antama kannustus, joka oli kovaa ja alkoi ensimmäisestä kilometristä jatkuen ihan loppuun asti. Ehkä tuo mahtavan juoksutapahtuman tunnelma saa mut palaamaan ensi vuonnakin Berliiniin, vaikka kuittaankin itseni ulos tästä ketjusta eikä uuden ennätyksen tavoittelu tunnu tällä hetkellä mielekkäältä. Sen sijaan nyt on ohjelmassa satunnaista juoksua, uintia ja salia. Keväästä alkaen suunnitelmissa on aiempaa enemmän maantiepyöräilyä.
  9. 11 points
    Tämä ketju jotenkin kiteyttää kaiken siitä, mitä nettikeskustelu nykyään on. Äärilaitoja ja ehdottomuutta. Tässä neljässä sivussa ja reilussa vuorokaudessa on onnistuttu pääsemään harvinaisen asiallisesta aloituksesta ja sinänsä ihan tärkeästä aiheesta Neuvostoliittoon ja olemaan ilkeitä, hyökkääviä tai vähintäänkin piilovittuilevalla tyylillä henkilökohtaisuuksiiin meneviä aika monessa viestissä. Enää maahanmuutto-aspekti puuttuu. --- Ja ketjun aloitukseen: samankaltaisia kokemuksia ja ikävästi tosiaan ne negatiiviset kommentit jää mieleen. Kun asiaa kuitenkin tarkastelee hengitettyään objektiivisesti, niin onneksi suurin osa on kuitenkin asiallisia, enimmäkseen jopa kannustavia ja mukavia. Öyhöttäjien juttujen on vaan pakko yrittää antaa mennä tuulitunnelista suoraan läpi.
  10. 11 points
    Kuvastaa tietomääräsi kapeutta kestävyysjuoksusta. Kuitenkin tuossa on suomalainen mies joka teki kovimman maraton suorituksen Suomessa viimeiseen 15 vuoteen. Pitäisi tietää, pitäisi tuntea ja ehkäpä pienehkö ihailu tai ainakin kunnioitus suoritusta kohtaan ei olisi pahitteeksi. Se miten Jaakko juoksi siinä kelissä sillä reitillä on hiton kova juttu. Ketkä sanovat Joutsenon reittiä nopeaksi, eivät ymmärrä tai eivät ole juosseet reitillä. Käyrät valehtee. Tuo oli ehdottomasti kisan kovin suoritus, mutta media näytti osaamisen tason uutisoimisen suhteen.
  11. 10 points
    Nostetaanpas itsekin ujosti käsi pystyyn täällä, kun tuo harjoituspäiväkirjaosuus on tehty vähän hankalaksi. Hyökkään rajan kimppuun vajaan neljän viikon päästä Frankfurtissa, ilmoittautuminen on nyt sisällä. Epäonnistumiseen päättyneen kevään yrityksen jälkeen taukoa systemaattisesta harjoittelusta tuli 2,5 kuukautta. Jotain satunnaista kuntoilua harrastin, mutta kondis romahti silti lähes varusmiehen tasolle ja paino nousi 68 kiloon. Kun elokuun alussa aloin taas treenata, jaksoin vain hirveän raaston kautta 6 km radalla 3.45-vauhtia. Nyt takana on treeniä 8 viikkoa ja ehkä 600 kilometriä. Kunto vaikuttaa oikein hyvältä. Perjantaina juoksin maantiellä hymyillen 11 kilometriä 3.43-keskivauhdilla. Sunnuntaina ei hymyilyttänyt, kun juoksin 35 kilometrin pitkiksen iltapimeässä. Ei kyllä myöskään väsyttänyt alle 4.30-vauhti. Lopussa painelin vielä kaksi kilsaa 3.41-vauhdilla. Lenkillä tuli mieleen, että henkisesti tuollainen treeni yksin syyssynkeydessä on vaativampi kuin kaupunkimaratonin juokseminen. Mikä tärkeintä, akillesjännevaivat vaikuttavat olevan voitettu ainakin toistaiseksi. Paino on pudonnut alle 65 kilon, pari kiloa vielä siitä on tarkoitus ottaa pois. Pieni epäilys on siitä, riittääkö kestävyys, sillä kilometrejä on tullut aika vähän tähän treenijaksoon. Kaksi pitkistä ehdin vielä tehdä ennen maraa. Totuus valkenee sitten joskus 30 kilometrin jälkeen Frankfurtissa.
  12. 10 points
    Tämä videoiden katsominen ja kirjoittaminen vie aivan kohtuuttomasti aikaa, joten kirjoitan tästä vain kerran enkä asiaan palaa. Aihepiiri kuitenkin liippaa sen verran läheltä päivätöitäni, että voin sanoa tietäväni näistä asioista jotain, enkä halua että nämä väärät käsitykset jäävät elämään foorumilaisten mieliin (jos videon katsoivat). Kolesterolivideosta. Video kolesterolista on tyypillinen mukamas paljastusdokumentti. Tarina kerrotaan kutkuttavasti ja annetaan ymmärtää, että kolesteroli on ymmärretty kokonaan väärin ja ikään kuin oikeaa tietoa yritettäisiin peitellä. Lopussa tarinan pahiksena on tietenkin kolesterolilääkkeitä myyvät lääkefirmat ja lähes salaliitto. Tämä uppoaa yleisöön. Harva ymmärtää, että tässä näennäisdokumentissa on vain sen verran faktaa, että tekijät voivat juuri ja juuri kutsua sitä dokumentiksi. Raivostuttavinta tämän tyyppisissä kohudokumenteissa on se, että moni jo ennalta tunnettu faktakin on kerrottu taiten vain puolitotuuksina (palvelemaan jännittävän tarinan kulkua). En lähde videota yksityiskohtaisesti perkaamaan, vaan laitan tähän muutamia keskeisiä oikaisuja. Tarua: Annetaan ymmärtää, että ruuan rasvoja vähentämällä ei muka voitaisi alentaa kolesterolia, vaan elimistön oma kolesterolituotanto ikään kuin kompensoisi aina muutoksen. Kyllä voidaan ja hyvin usein onnistutaankin kun ylipainoinen ihminen tähän ryhtyy. Keskeistä on, että kun rasvoja vähennetään, niin ne korvataan matalan glykemiaindeksin hiilihydraateilla. Jos rasvat korvataan höttöhiilareilla kuten mm. puhdas sokeri tai vehnäjauho, niin ei paino siitä mihinkään laske eikä tietysti kolesterolikaan, pikemminkin helposti lihoo vain lisää. Tarua: Annetaan ymmärtää, että kovat rasvat (kookosrasva yms.) olisivat parempi vaihtoehto tyydyttymättömille rasvoille. On totta, että ruokaölyä kuumennettassa ja ruokateollisuuden hydrogenointiprosessissa luonnon kasvirasvoista syntyy myös huonoja transrasvoja ja monet transrasvat ovat jopa epäterveellisempiä kuin lukuisat kovat rasvat. Kasviöljyt ovat kuitenkin kiistatta terveellisin vaihtoehto sellaisenaan, eikä niitä missään nimessä tulisi tämän perusteella korvata kovilla rasvoilla. Tarua: Annetaan ymmärtää, että korkea LDL-kolesteroli ei olisi merkittävä riskitekijä verisuonien tukkeutumisessa ja siten statiinilääkkeillä hoidettaisiin vääriä asioita. No tottakai hoidetaan vääriä asiota, kun suurimmassa osassa tapuksissa syy on ylipaino ja oikea hoito on normaalipainoon johtava liikunta ja terve ruokavalio. Mutta kun ihmiset eivät tätä hoito-ohjetta noudata, niin joudutaan turvautumaan lääkitykseen. Tarua: Jännärin huipennus; annetaan ymmärtää, että statiinilääkkeiden hyödyt olisivat kiistanalaiset ja niiden testauksessa ja sivuvaikutusten raportoinnissa olisi jopa laitonta kähmintää. Tämä on ihan höpöhöpöä. Statiinilääkkeet on yksi parhaiten testattu lääkeryhmä ja testaustoiminta on erittäin hyvin säädeltyä. Statiinit ovat erittäin hyvin siedettyjä lääkkeitä, mutta niin kuin lähes kaikilla lääkeillä, on niilläkin sivuvaikutuksensa. Statiinien vakava sivuvaikutus, lihasvaurio (videossakin mainittu rabdomyolyysi), on kuitenkin erittäin harvinainen ja lähinnä ensimmäisiin statiineihin (simvastatiini) liittyvä sivuvaikutus. Totta sinänsä on, että statiineja määrätään erityisesti USA:ssa paljon aivan turhaan ikään kuin ennalta ehkäisevästi ja monet lääkärit ovat taloudellisessa kytköksessä näihin lääkefirmoihin. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, mutta ei statiinien tuomia hyötyjä korkean riskin potilaille pidä kiistää. Lopuksi pari sanaa insuliinista, insuliiresistenssista, 2-tyypin diabeteksesta ja paastosta. Kuten usein korkea kolesterolikin, niin myös insuliiniresistenssi on seurausta keskivartalolihavuudesta ja maksan (ja haiman) rasvoittumisesta, siis ylipainosta. Insuliini ja sen normaali vaihtelu ei ole mikään kaiken takana oleva syy, eivätkä ravinnon hiilihydraatit sinällään johda painon nousuun. Keskeistä terveellisessä ruokavaliossa on hiilihydraattien laatu (GI). Kerran vielä toistan; paluu normaalipainoon on se, joka saa aikaan hyvät seuraukset. Jopa 2-tyypin diabetes voidaan saada näin remissioon tai parhaimmillaan parantaa, eikä se ole paastomenetelmän ansioita. Semmoista vakavasti otettavaa tutkimusta ei ole, jossa todettaisiin puolipaastoon liityvän normaalia ruokailua edullisempia biologisia prosesseja. Sitävastoin puolipaaston hyöty voi toisille ihmisille olla siinä, että he kokevat painonhallinnan helpommaksi harvemmalla ruokailurytmillä. Tämä on tietysti tärkeää, koska se mikä koetaan helpoksi, niin sitä elämäntapaa jaksetaan myös todennäköisemmin ylläpitää. Mutta ei puolipaastossakaan ole perusteltua ruvata kategorisesti karttamaan hiilihydraatteja. Yritin parhaani.
  13. 9 points
    No, tässä olemme sitten eri mieltä. Keskustelu saa olla räiskyvää ja kärkevääkin, mielipiteitä saa tottakai olla. Mielestäni vaan kenenkään kutsuminen esimerkiksi "perustiedoiltaan säälittäväksi" tai "idiootiksi" ei todellakaan kuulu aikuisten ihmisten väliseen fiksuun kommunikointiin. Mutta saahan sitä toki olla sitäkin mieltä, että se on ok ja ajatella sitä pahevuksuvien olevan ylemmyydentuntoisia. Ja minä saan sitä silti paheksua. Lopultahan kaikki saavat tehdä ihan mitä lystäävät, kunhan eivät riko lakia. Onko se sitten aina kivaa ja millaisen keskusteluilmapiirin yhteisöissä kukakin pidemmän päälle haluaa olla, on tietysti toinen asia. Josta siitäkin saa toki olla montaa mieltä.
  14. 9 points
    Sanonpa tähän väliin vain sen että on kovempi suoritus läpäistä aloittelevana lenkkeilijänä maraton esim 4.30 ajalla kuin ok kuntoisella painaa se tuntia nopeammin. Se on lähes liikuttavaa kun näkee paskakuntoisen kaverin taistelevan sen 42km maaliin kaikista kivuista ja vaillinaisesta kuntopohjasta huolimatta. Siitä lähtee respaa. Tulen arvostamaan vaimoni maalinpääsyä Vantaalla paljon enemmän kuin omaa juoksuani, vaikka tulenkin rajoitinta vasten juoksemaan. Helppoahan se on "hyvä"kuntoiselle.
  15. 9 points
    Varmaan kaikissa harrastepiireissä on sellaista asennetta aloittelijoita kohtaan. Osalla ihmisistä perusluonne vain on sellainen, että yrittää parantaa omaa erinomaisuuttaan lyttäämällä heikompiaan ja parhaassa tapauksessa nuoleskelemalla parempiaan, että kuuluisi vähän parempaan piiriin kuin todellinen taso oikeasti riittäisikään. Niistä ei kannata välittää, koska niiden mielipiteellä ei ole mitään väliä. Tärkeintä, että itse tykkää mitä tekee, ja käy treenaamassa omien tavoitteiden/tarpeiden perusteella - olipa se taso sitten mikä hyvänsä. Kuitenkin valtaosa täällä treenaa oman hyvinvoinnin takia sekä hakee terveyttä ja jaksamista jne, niin silloinhan on tärkeintä kuitenkin, että on päässyt ylös sohvalta.
  16. 9 points
    Hahhaa, olet sitten erehtynyt lukemaan @Baltsu n blogia. Olen itse lukenut tuon samaisen postauksen. Mutta älä huoli, Baltsu edustaa vain itseään ja hän kiukuttelee kaikesta. Eikä hän edes ole kokenut juoksija, vaikka itse niin kuvittelee. Kokemuksesi ovat ikäviä, mutta niihin törmää mielestäni ajoittain kaikissa lajeissa. Neuvoni on, että älä välitä. Tee vain omaa juttuasi, ignooraa idiootit ja pidä ympärilläsi ihmisiä, jotka sinua miellyttävät. Muilla ei ole mitään väliä. Vain sinun ja ystäviesi juoksuilla on merkitystä. Idiootteja riittää aina, ja heihin ei kannata uhrata energiaa, koska elämä on liian lyhyt sellaiseen.
  17. 8 points
    Sillä kuunnellaan vielä entisen NL vakoilijoiden koodiviestintää, ja itsellä on tapana kuunnella kyseisen radion kohinasta tiimin harjoitusohjelmat.
  18. 8 points
    En jaksa lukea koko sivuraiteille eksynyttä keskustelua, mutta suoraan kommenttina aloitukseen: aivan käsittämätöntä perseilyä noiden kommentoijien asenne. Mun kohtaamista juoksijoista 95% on todella kannustavia ja myös aloittelijoihin ja hitaampiin juoksijoihin rohkaisevan positiivisesti suhtautuvia. Valitettavasti pari kertaa olen törmännyt siihen, että jopa yhteislenkkien vetäjien ja tapahtumajärjestäjien mielestä (rivien välistä luettuna) niihin ei saisi osallistua, jos ei ole tarpeeksi nopea ja kovakuntoinen juoksija. Tai sitten juoksijoihin, jotka turhautuvat aloittelijoille suunnatulla yhteislenkillä, jos joku pyytää hidastamaan tai kävelemään välillä. Juoksu - ja mikä tahansa liikunta - pitäisi olla iloa ja terveyttä tuottava harrastus, johon kenellä tahansa on oikeus kuntotasosta riippumatta. Onneksi nykyään myös hitaan pk-lenkkeilyn arvostus tuntuu olevan kasvussa, ja monet kertovat ylpeinä, kuinka ovat viimein oppineet juoksemaan tarpeeksi matalilla sykkeillä.
  19. 8 points
    Tähänkin asiaan pätee sama totuun kun moneen muuhun - "Yksi mätä omena pilaa koko korin." Valtaosa foorumien kirjoituksista on fiksua ja kannustavaa, mutta ihminen on vaan rakennettu sillä tavalla, että negatiiviset asiat tahtovat pompata silmille. Niistä ei vaan pitäisi välittää, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Huomaan omissakin harjoituspäiväkirjoituksissa välillä lauseita, jotka joku voisi tulkita ylimielisiksi. Esimerkiksi jos joku harjoitus on mennyt huonosti ja tilitän vauhtia "mateluksi" tai jotain vastaavaa. Olen näitä pahimpia itseironisia lausahduksia korjaillutkin jälkikäteen, sillä jos jossain niin netissä väärinymmärrys on kovin helppoa ja selittely vain pahentaa tilannetta.
  20. 8 points
    Minulle Pohjois-Karjalan maaseudulta kotoisin olevana, missä vilpitön auttavaisuus, ystävällisyys sekä vieraanvaraisuus on hyveitä, niin ei tästä opista kyllä jäänyt mitään järkevää oppia käteen tai mieleen. Oikein kun rupeen miettimään niin olisko tälläinen oppi mitään; sikäli haluat olla kusipää, niin sitä ei kannata käydä miettimään - muuten tulee vielä itselle paha mieli.
  21. 8 points
    Eiköhän elämän joka sektorilta löydy näitä kaikesta kaiken tietäviä, joiden suhtautuminen toisiin ihmisiin on mitä on. Mielestäni asialliset ihmiset on niitä, jotka ymmärtävät, että ihan jokainen voi oppia ihan jokaiselta. Siis esimerkkinä 2.30 maratoonari voi ihan aikuisten oikeasti oppia 6h maratoonarilta (ja vaikka mitä!). Toisekseen sitten jokainen on joskus lähtenyt jostain, kaikki ei ihan nollista kiitos lapsuuden aktiivisuuden. Itse ainaskin olen elänyt erittäin urheilullisen lapsuuden ja kunto minulla ei ole oikeastaan ikinä ollut huono. Ehkä juuri tämän takia osaan ihan älyttömästi arvostaa niitä, jotka aloittavat about nollasta aikuisena - tuo on ihan älyttömän hankalaa ja vaatii kyllä erilaista ponnistelua kuin meillä "uudestaanheränneiltä"! Kolmanneksi mielestäni elämässä selviää sitä paremmin, mitä vähemmän antaa muiden ihmisten vaikuttaa omiin tekemisiin. Neuvoja on hyvä ottaa vastaan, joskus myös kehut ja ylistykset on ihan kivoja, mutta perimmäisen vastuun sitä kantaa teoistaan vain itselleen. Aika äkkiä on kierteessä, jossa itselle tärkeät asiat muuttuu siihen, että tärkeämpää on todistaa muille "kyllä minäkin pystyn". Tuossa kohdin ollaan mielestäni hairahduttu elämäntarkoitukseen vievältä polulta syrjään. Niille, jotka sitä ei vielä tiennyt, niin elämän tarkoitushan on tulla onnelliseksi tekemättä muita epäonnelliseksi. Tulipahan nyt sekin tähän samalla purettua!
  22. 8 points
    Eka debyytti maraton alla, tavoiteaika oli asettu alle 3:30. Kulki sen verran hyvin että meni heittämällä 3:06:33. Ei muutakun rimaa korkeammalle ja ensi kaudelle uudet tavoitteet ja paremmat/kovemmat treenit. Hyvä fiilis jäi ekasta maratoonista.
  23. 8 points
    Sain kuvattua lähes kaikkien sub 3h SM-maratoonareiden maalintulot Joutsenossa. Muutamasta ehdin valitettavasti tallentaa vain sivuprofiilin tai selän. Miesten sarjassa 16. sijoittunut Marko Palohuhta ehti livahtaa maaliin tarttumatta videolle. Pahoittelut tästä jos asianomainen foorumia lueskelee. Naisten kolmosesta Mira Tuomisesta taltioitui viimeiselle kierrokselle lähtö muttei valitettavasti maaliintuloa. Jos sijoituksissa tai nimissä joku huomaa jonkun virheen olkoon hyvä ja kertokoon niin koitetaan korjailla oikein.
  24. 8 points
    Olihan tuo kova juoksu Alisalta. Oli flunssaa tämän viikon ja vasta aamulla päätti lähteä juoksemaan. Tuuli hidasti valmentajan mukaan, sillä miehiä ei ollut juuri vetämässä Alisaa, koska miehet loppuivat kesken. Alisahan tuli neljäntenä maaliin. Alisa juoksi Tomi Ronkaisen kanssa, joka lopulta jäi Alisalle pari minuuttia ja käytännössä tuulisilla osuuksilla Alisa toimi Tomin tuulensuojana. Tuota kovempia aikoja ei ole naisissa juostu pitkiin aikoihin, paitsi Hyryläinen optimiolosuhteissa koko matkan Aki Nummelan peesissä. Alisassa on potentiaalia nuorten roolimalliksi haastattelujen perusteella. Nöyrässä asenteessa on osin varmaan syy Alisan suosioon https://esaimaa.fi/uutiset/urheilu/1845d8ee-efd4-4ef2-b359-8c594cd5bd58
  25. 7 points
    Aloittelija kirjautu sisälle aika mahtipontisella nimellä, mutta esikuva on esikuva. Nyt juossu abaut 2 vuotta ja noin 2000km kestää vuodessa. Missän kisassa en ole käynyt, vasta kun 3000km on vakiintunut vuosi määrä harkitsen ensimmäistä kisaa. Minulle ei 100 mailia ole se juttu vaan olen pyrkimässä reilusti päälle 200km. Ikää vasta 18 vuotta, joten aikaa taitaa olla. Minua ei koskaan aiemmin ole juoksu kiinnostanut, kaksi vuotta sitten luin Dean Karnazesin tekemän kirjan ja sen jälkeen minun oli kokeiltava heti pystynkö juoksemaan läpi yön. Pystyin juoksemaan ehkä noin 30min ja itkun kanssa kotiin, mutta siitä alkoi minun tämä harrastus. Kiitos jo etukäteen kaikista vinkeistä ja neuvoista. Tulin voittamaan en minkään anna olla tiellä, jippijaikee :)
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy