Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Leaderboard


Popular Content

Showing content with the highest reputation since 18.10.2018 in all areas

  1. 23 points
    Hyvin meni itselläkin, 2:57:27. Yllättävän ruuhkaista oli melkein koko matkan tuossa tahdissa ja vauhti seilasi aika paljon sen vuoksi.. mutta ei viitsi paljon valittaa kun ennätys parani melkein 10 minuuttia näinkin ja se haussa ollut sub3 tuli helposti!
  2. 21 points
    Kausi löytiin Vantaalla pakettiin ja olisi tilinpäätöksen aika. Kuten yleensäkkin niin kaudesta jäi monijakoiset tunnelmat. Osalla meni väliin hyvin ja tuli hyvää kehitystä, osalla hajoili paikat, tai kehitys ei ollut niin ilmiselvää. Kannisen kausi alkoi HSMllä ja siellä leipoi ennätyslukemikseen 2.53 ja katsottiin että Vantaalla sitten kovempaa. Pikkukisoissa käytiin ja ihan hyvää tekemistä oli mm Puumalan sillalla tapahtuneen kirikamppailun PAta vastaan aika painanee legendaarisien urheilumuistojen kehyksiin. Tässä on kuva siitä kun PA pyytää vitosta merkiksi loppukirin aloittamisesta. Kannisen pääkisa oli taputeltu jotain 5 viikkoa ennen Vantaan maratonia, kun Haglundin kantapää/syndrooma rupesi jäytämään akillesjännettä sekä kantapäätä yleensäkkin. Harmillista sillä mies oli hyvässä nousukunnossa ja Turussa keskeneräisenä paukautti ennätyksen puolikkaalla, niin olisin kyllä odottanut hyvää tulosta myös Vantaalta. PAn alkukauden tekemistä vaivasi itäsuomalaiselle ruholle ominainen suojasilava, mikä esti pahimmat ylilyönnit vauhtihurjastelun nimissä. Kuitenkin tämä oli sinäsä oikein hyvä minun kannaltani, sillä sain sopivasti oikean tasoista (paskakuntoista) treeniseuraa omiin treeneihin. PA löntysteli Joutsenossa 2.42 joka oli kyllä selkeää alisuorittamista suorituskykyyn nähden. Tähän syynä oli pikkuinen kenkä episodi, mutta en jaksa enempää kirjoitella, koska se menee jo selittelyn puolelle. Vantaata silmällä pitäen PAlla meni kisa jo noin viikkoa ennen H-hetkeä VITURALLEEN, kun viimeisessä oikeasti kovassa treenissä leipoi takareiden kiinni. Enpä nyt usko että mitään suurempaa repeytymää ole, mutta sellainen kuitenkin joka esti totaalisesti täysivauhtisen juoksun. Tämä sieppasi meikää myös syvältä, sillä enhän nykyisin näköjään osaa treenata kovia treenejä yksin, saati mennä kisoissa viivallekaan. Onneksi PA lupautui Vantaalle pitämään mua kädestä kiinni kisan tiimellyksessä. Muutenkin PA oli helkkarin hyvässä iskussa, ja suorituskykykäyrä oli niin hyvässä noususuhdanteessa, että vaikka koko kesänä yhtään kovaa treeniä en antanut PAn ”voittaa”, niin enpä olisi yhtään pitänyt ihmeenä vaikka suorituskyvyn leikkaamispiste olisi sattunut Vantaalle ja PA olisi ollut maalissa ennen minua. Ainakin laskin mielessäni, että loppusuoralle oltaisiin kaarrettu samaan aikaan, ja näin reilusti sekä rehellisesti loppukirikamppailulla oltaisiin ratkaistu paremmuus. Soilin kausi kaikkiaan minun näkökannasta haastava, kun vielä opettelimme toimintatapoja ja mielestäni hieman keskeneräisellä peruskuntotreenillä mentiin kesään. Kisoissa käytiin ja suht Ok tulosta, ei super hyvää mutta ei huonokaan pruukasi tulemaan. Kuitenkin ennätykset Turussa puolikkaalla ja Joutsenossa maratonilla kertoo, että jotain tehtiin oikein. Potenttiaalia huomattavasti vielä parempaan on, mutta kunhan vain löytyy se jippo millä saamme sen valjastettua käyttöön. Omaa tekemistä varjosti helmikuussa leikattu jalka ja maalis-huhtikuussa sairastettu keuhkoklamydia. Tuntui hurjalle treenata alkuun kun 5km@5.30 lenkillä piti väliin pysähtyä huilamaan, tai vähän paremmassa kunnossa PAn kanssa vedettiin hänelle kevyttä 16@4.26 ja meikän takia piti kahdesti pysähtyä yrjölle, koska niin sinkeällä olin. Askel kerrallaan kuitenkin kunto nousi, ja aika monesti tunsin olevani tiukilla. Kisoja kävin kovina treeneinä ja osassa kuntoon nähden kulki ihan Ok ja osassa vähän heikommin. Joutsenossa maratonilla oli sen vertaa terveysongelmia lantio/alaselkä/pakara/takareisi osastolla, että Vantaalla ei oikein muita tavoitteita ollut kuin saada juosta rennosti ilman ongelmia, ja voittaa koko PASKA. Vantaalla sitten lantio antoi edelleen tsikunaa koko oikean puolen takaketjuun, eikä juoksussa ihan parasta rentoutta ollut. Yritin vetää siinä rajalla, että pakaralihakset eivät leipoisi täysin jönkkiin ja melkein siinä onnistuinkin. Eka puolikas 1.15.54 eli melko lähelle samaa vauhtia Turun puolikkaan ajan kanssa. Ei ihan hirveästi hengästyttänyt, mutta oikea jalka alkoi olla sen makuinen, että ei sitä kiinnostanut juoksentelu pätkän vertaa. Itselläkin oli samat fiilikset, mutta yritin säästellä minkä pystyin ja linkkasin maaliin kera epätodellisen huonosti hermottavien pakaralihaksien. Maalissa 2.35.42. Niko piti koko kauden ylimenoa ja flunssaa jonka sai 2017 Vantaan maratonilta. Sepista voisin kirjoittaa vaikka mitä positiivista ja paljon negatiivista, mutta olisiko se sitten reilua? Ei varmaan. (Vaikka ei minun tarvitse edes olla reilu) Sen verran voin sanoa, että länkyttäköön puolestani. Tulevasta sen verran, että tänne en enää päivitä mitään tämän jälkeen. Näytin, että normaalit ihmiset voivat olla sankariainesta, jos ne vain itse niin haluavat ja kasetti kestää. Onnistumisia tuli mielestäni hyvin sillä mm Niko veti jollain 30bmillä maratonia 3.46->3.00, Kanninen 3.10->2.53 ja tietenkin PA 2.41 (ja tulee vetämään alle 2.30 että helinä käy), hiihdossa otettu SM mitskuja vinopino jne.
  3. 19 points
    Laitetaan tännekki kopypastet PA:n kausi 2018 Oli sen verran katkeran suloinen kauden päätös, että ei ole huvittanut tänne kirjoitella yhtään mitään. Nyt kun olen kaksi viikkoa imenyt peukaloa, niin ajettelin jakaa kuulumisia, että voin rauhassa jatkaa peukalon imemistä ja suojasilavan keräämistä lopun vuotta. HSM 2:59, HHM 1:24, Mikkelin puolikas 1:21, Paavonurmen puolikas 1:19, Sotilasmaastot 3. sija yleisessä sarjassa, Vantaan aluemestaruus 10 000m 35:14, Joutseno SM maraton 2:42, Vantaa DNS. Siinäpä sitä draaman kaarta tälle vuotta. Harjoituksellisesti ja kunnon kehityksen kannalta takana on aivan huikea kesä. Sanoinkin jossain vaiheessa suurvisiirillemme, että vaikka maratonit kusisi niin ei jäisi paha maku suuhun, kun on niin hyvästi saatu treenattua. No sehän oli AIVAN TÄYTTÄ PASKAA. Vituttaa niin että kynnet halkeilee. Sovittiin joskus heinäkuussa (minun toivomuksesta) että alan tän syksyn jälkeen tekemään omat harjoitusohjelmani itse. Eli tämä nyt merkattoon aikakirjoihin, että ei kukaan pääse vahingossakaan muuta lulemaan, niin olin jo tänä syksynä reippaasti alle 2:40 kunnossa ehkä jopa 2:35 hujakoissa. Ja jos nyt jollain ilveellä saan puserrettua ensi vuonna ennätyksen yhtään millään matkalla, niin se EI OLE minun neroutta vaan vain ja ainoastaan Harrilta saamani avun ja tietotaidon ansiota. Ja jos taas painan kevään koittaeasa 135kg niin saa tulla vapaasti ilkkumaan. Haluan vielä tännekkin erikseen julistaa ja kiittää Harria siitä, että olet ollut mukana kääntämässä ja isolta osalta kääntänytkin elämäni suuntaa. Olet tehnyt todella hienoa työtä ja tulen olemaan sinulle ikuisesti siitä kiitollinen!... Niin ja kannattaa lopettaa se kermataskujen mussuttaminen, jos et oo varuillas, niin ens kesänä kasakka nauraa😉 Meikä jatkaa guurin edustamista ja naamafeissin osioon satunnaista päivittelyä. Nyt vaan koipi kuntoon ja infernaalisperkeleellinen raasto päälle! Niin ja vaimoa pittää aina muistaa kehua.. Hienosti on kotoa tullut teetä ja sympatiaa😍
  4. 15 points
    Sen verta tylsää junamatkalla kohti Barcelonaa, että kirjotetaas pieni ja nopee raportti kännykällä. 7kk sitten juostiin Valenciassa MM-puolikas, jossa olin itsekin mukana. Silloin koitin ennätystä juosta, mutta jossain vaiheessa alkoi painaa ja jäin yli minuutin siitä. Täältä voi käydä lukee siitä enempi, oma postaus on ylimpänä https://www.juoksufoorumi.fi/topic/35273-puolimaratonin-mm-kisat-valencia-espanja-2432018/?page=5 Viimeeksi söi miestä niin paljon, että heti kotona varasin uuden matkan tähän kisaan revanssihengessä. Nyt olin ennen kisaa treenannut vähän paremmin, 11 viikkoa melkein yhtä juoksuohjelmaa noudattaen. Vähän kevensin jossain vaiheessa, kun tuntui siltä että parempi niin. Sain kuitenkin sellaisia 50-55km viikkoja, vaikkakin joka kolmas viikko kevyempänä n. 40km. Ei siis muille varmaankaan paljoa, mutta itselleni tällain säännöllisesti ja käytännössä ilman vammoja 11 viikkoa juosseena erittäinkin hyvin. Tavoite oli paukuttaa 3.41 kilsoja, jolloin pääsisi juuri sinne ennätykseni (1.17.50) pintaan tai vähän alle. Oli hyvä lähtökarsina, kun se oli suoraan eliittiryhmän perään ja aikatavoitteet oli 1.12-1.19. Olin siis käytännössä hitaimpia siinä, jolloin olisi mahdollsimman vähän porukkaa jaloissa 1. kilsalla ja pääsisi mahdollsimman nopeasti omaan rytmiin tuollaisella yli 10 000 juoksijan puolikkaalla. Tavoite oli omasta mielestäni kova, sillä tuo 3.41 ei missään nimessä ollut helppoa treeneissä, vaikkakin itse olen paljooon parempi suoriutumaan kisoissa kuin yksinäni. Paukusta liikkeelle ja tosiaan varmaan 100-200m jälkeen ei tarvinnut enää sipsutella vaan sai juosta ihan omaa juoksua. Eka kilsa meni ehkä sekunnin etuaikaisena. Jotenkin siinä tuli sit alkuun intouduttua ja toinen kilsa meni jonnekin 3.32 pintaan. Vähän aloin jo miettii että pitääkö himmata vai antaa vaan mennä, kun tuntui hyvältä. Ehkä se johtui kuitenkin pienestä alamäestä, sillä jo seuraavat kilsat olivat ensimmäisen kaltaisia eli 1-2 sekuntia 'liian' nopeita. 5km väliaika piti olla oman tavoitteen mukaan 18.25 mutta se menikin muistaakseni 10-15 sekuntia nopeammin. Toinen vitonen jatkui aika samalla tavalla. Juoksu oli erittäin rentoa ja fiilis hyvä. Alkoi tulla pikkasen aurinkoisia pätkiä, jotka lämmittivät muutenkin kuin pelkkää mieltä. Keli oli viileä, mutta täydellinen juoksuun, +10 asteen tienoilla. Aiemman päivän sateet painoivat vähän lämpötilaa alaspäin. Juoksu tosiaan kulki hyvin ja innostuin heittää katsojille yläfemmoja jossain 6-7km paikkeilla. Lapsilla oli sellasia isoja 'käsihanskoja' ja olivat kädet ojossa, joten kaarsin siihen reunaan ja heittelin femmat sen 20 metrin matkan. Tota teen yleensä vasta kisojen loppupuolella, mutta nyt oli hyvä fiilis. Nämä toiset 5km menivät jokainen jotain 1-5 sekuntia tavoitetta nopeammin. Tämä olikin ehkä kisan nopein vitonen ja olin about 30 sekuntia aikataulua edellä. Tässä 10km tienoilla tai jälkeen (en tarkalleen muista) alkoi vähän jo vasen pohja muistuttaa itsestään. Pieni huoli hiipi puseroon, sillä matkaa oli vielä puolet tai vähän ylikin jäljellä. Se hyvä, että hiljalleen voisi alkaa laskee väheneviä kilsoja maaliin. Etumatkaa tavoitteeseen oli jo puolisen minuuttia, joten aloinkin laskea, että vaikka vauhti hiipuisi muutaman sekunnin per kilsa, niin silti aikataulussaan. Vähän oli porukkakin hajonnut, joten kysyin vierustoverilta, että mihin aikaan on tähtäämässä. Naureskeli vaan ja totesi 'no puta idea', tarkan käännöksen saa halukkaat käydä itse katsomassa, mutta ei siis ollut oikein varma. Lupasi kyllä että alle 1.18 juoksee, mikä oli siis itselläni se tavoite ja tarvittaessa vikalla 1, 1 kilsalla vielä 10 sekuntia pois. Kolmas 5km kulki yhä edelleen kahden ensimmäisen tavoin pari sekuntia per kilsa nopeammin kuin oli ajateltu. Juoksu alkoi olla jo vähän rankempaa, mutta ei tuntunut mitenkään pahalta. 7kk sitten näillä main oli peli jo luovutettu, mutta nyt oli pääkoppa ja muukin kroppa vielä hyvin mukana. Tällä samalla vauhdinjaolla olin alittamassa ennätystäni jopa minuutilla, sillä olin 15km jälkeen n. 45 sekuntia edellä. 16km olikin sitten hitain, meni about 3.45 tai karvan yli. En tiedä syytä, mutta niin Garmin näytti. Ehkä matka alkoi painaa, vastatuulta tai vauhti vaan huomaamatta laski. Onneksi seuraavat kilsat olivat taas pirteämpiä ja siellä 1-2 sekuntia nopeampia kuin tavoite. Kilsat vaan vähenivät ja ns. varastoaika kasvoi. Siinä 18-20km paikkeilla oli varmaan vähän rankempaa, mutta toisaalta myös ihan loivaa alamäkeä tai siltä se tuolla lähes tasaisella näytti. Laskuri laski päässä jo kovasti, että millaisia väliaikoja pitää 19km ja 20km paikkeilla olla, että alitan jopa 1.17. Kun tulin siihen 19km kohdille, niin tajusin että ihan uusi minuuttiluku on täysin itsestäni kiinni. Jos kilsan vielä jaksaa painaa samaa 3.41 tai karvan alle, niin ei tatvitse edes apinanraivolla juosta vikaa 200m. Jalat olivat jo hieman tönköt, mutta fiilis ja ehkä siksi vointikin riittävän hyvä. Tunsin että matkavauhtia pystyn ylläpitämään kyllä loppuun asti ja reilu ennätysparannus tiedossa. Oon laskenut, että 20km aika + 4min on aika tarkalleen loppuaika tai siihen kykenen. 4min tulee siitä, että kilsa 3.40 ja se puuttuva 97,5 metriä menee 20 sekuntiin loppukirillä. Jos en väärin muista, niin 20km kohdilla aika oli 1.12.56, vaikka 1.13 olisi ollut riittävä alittamaan 1.17. Ei ollut siis tarvetta ottaa mitään överipitkää kiriä tai kiristää vauhtia, sillä sama meno riittäisi ja ei ainakaan mikään viimeisen kilsan kramppi pääsisi yllättämään. Pohkeet alkoivat kuitenkin olla jokseenkin tukossa. Vika kilsa kulki kuten aiemmat ja pikkasen alkoi vituttaa pitkällä maalisuoralla, kun porukkaa tuli loppukirillä ohi, joten painoin 200m ennen maalia lisää hanaa. Ei ihan täysillä, mutta muutama päänahka. Maaliin saavuin suhteellisen hyvävointisena ajassa 1.16.48 (netto). Huh huh, siinä lähti minuutti ja kaksi sekuntia 3,5v vanhasta enkasta. Ehkä olisi ollut varaa parilla vikalla kilsalla nipistää joitain sekunteja lisää, mutta ne jäävät sitten ensi kertaan. Erittäin tyytyväinen pitää olla. Olin jopa epävarma ennätyksen suhteen, mutta että parani vielä yli minuutilla. Valencia on kyllä hieno paikka, kannattaa käydä siellä puolikkaalla tai kokonaisella. Erittäin tasainen, nopea ja paljon kirikavereita. Syntyi siellä myös uusi miesten ME ja taitaa naistenkin ennätys olla vuoden takaa Valenciasta. Tulikin aika pitkä teksti. Toivottavasti ei paljoa vihreitä, kum kännyllä näpyttelen.
  5. 13 points
    Joo, ei täyttynyt tavoite, ennätys sentään tuli vajaalla viidellä minuutilla. Valmistautuminen ei ollut ihan suunnitelmien mukainen. Kymmenen päivää ennen kisaa lenkillä iski tuttu viiltävä kipu pohkeeseen. Ilmeisesti edellisen sunnuntain kisa oli kuin olikin ärsyttänyt pohkeen. Siitä sitten saman tien kävelyksi ja neljän päivän juoksutauko. Pari lyhyttä lenkkiä tein kisaviikolla, ne sentään kivuttomasti. Lensin pelipaikoille perjantaiaamuna. Hotelli oli B&B Hauptbahnhof, ja sitä voin suositella tuleville Frankfurtin maratonin kävijöille. Kahden hengen huone maksoi 99 euroa viikonlopulta. Pääsin huoneeseen jo kello 10 ja late check-out sunnuntaina klo 15 onnistui sekin ilman lisämaksua. Matkaa sekä rautatieasemalle että lähtö/maalialueelle oli 500 metriä. Se kyllä tuntui paljon pidemmältä, kun juoksin sen maratonin lopuksi sunnuntaina, mutta siitä lisää myöhemmin... Kilpailunumeroa menin hakemaan heti kun Maratonmall aukeni perjantaina klo 12. Silti numeron minulle antanut virkailija kertoi minun olevan jo kolmas hänen palvelemansa suomalainen. Kai se jotain kertoo kansanluonteesta. Välttelin turhaa kävelyä kaupungilla ja tankkailin. Sunnuntaiaamuna klo 9 suuntasin kohti kisakeskusta. Lämpöä oli sopivat seitsemän astetta, mutta kadulla puhaltava hillitön blåsis ei ollut yhtä tervetullut. Kävelin lähtöpaikalle ja uskottelin, että pohje tuntuu hyvältä. Jätin kamat säilytykseen ja tein sisällä pienen verryttelyn. Kisa-asuksi valikoitui shortsit, kevyt pitkähihainen paita ja hanskat. Ehkä hanskat olivat liikaa. Hölkkäilin hetken 2.30-2.45 juoksijoiden lähtökarsinassa ja menin 20 minuuttia ennen lähtöä ottamaan paikkani. Ryysis oli melkoinen, mutta väkijoukko suojasi tuulelta. Laukaus ja matkaan. Lähtöviiva ylittyi 15 sekunnissa, ja sen jälkeen sai jo juosta aika hyvin omaa vauhtia. Pari kertaa hartiat ottivat yhteen kanssajuoksijoiden kanssa. Lähdin tarkoituksella rauhallisesti, jalankin vuoksi. Ympäriltä pyyhki tuttuun tyyliin ohi höntyilijöitä. Noin kahden kilometrin kohdalla muutuin ohitettavasta ohittelijaksi. Tuulisen sään takia pyrin kuitenkin tekimään ohituksetkin toisten peesissä ja vältin koko ajan juoksemista yksin. Ensimmäisen vitosen nettoaika 19.47, ja eroa tavoitteeseen jo lähes minuutti. Ihan näin hidasta aloitusta en kaavaillut. Varovainen aloitus kostautui siten, että olin tässä vaiheessa tavoitteeseen nähden liian hitaissa porukoissa. Siksi piti vähän kerrallaan nousta nopeampiin letkoihin. Toinen vitonen meni 19.21, kolmas 18.50 ja neljäs 18.51. Tässä vaiheessa vauhti oli jo riittävää ja tunne edelleen hyvä. Noin 15 kilometrissä iskeydyin reipasta vauhtia etevän nuorukaisen peesiin. Hän heittikin yllättäen tien sivuun puolimaratonin kohdalla, ja jäin parin kilometrin ajaksi yksin kunnes sain edellä kulkevan ryhmän kiinni. Puolimaratonin väliaika oli kellon mukaan 1.21. Ajattelin, että parin minuutin negative split on mahdollisuuksien rajoissa. Pian sen jälkeen alkoivat kuitenkin kuitenkin tuntemukset oikeassa pohkeessa. Heitin suolatabletin huuleen ja toivoin parasta. Kuudes vitonen meni 19.09, eli tavoite alkoi tässä vaiheessa karata. Katastrofi iski sitten juuri ennen 35 kilometrin juomapistettä. Tuntui kuin joku olisi iskenyt veitsellä pohkeeseen. Jouduin pysähtymään tien sivuun, ja peesissä juossut kaveri oli törmätä minuun. Nostin heti alussa valahtaneet kompressiosukat ylös, nappasin huuleen toisen suolatabletin, kävelin huoltoon ja kaadoin muutaman mukin nestettä kurkusta. Sitten lähdin kokeilemaan hidasta hölkkää. Kun ohi juoksi joku hieman hyytynyt ukko, päätin kokeilla onneani ja iskeydyin peesiin. Yllättäen pohje kesti juoksemista. Tässä peesissä roikuin väkisin noin 40 kilometriin asti. Kahdeksas vitonen meni aikaan 20.32, joten aivan toivotonta vauhti ei ollut. Tässä vaiheessa jalkojen lihakset olivat koko ajan krampin partaalla, joten en edes kuvitellut lisääväni vauhtia, vaikka happi kyllä kulki edelleen hyvin. Porukkaa lappasi ohi, mutta myös ohitimme joitain vielä pahemmin hyytyneitä, muun muassa Suvi Miettisen, vaikka itse en häntä tunnistanutkaan. Ajatukset olivat vain edellä menevässä selässä. Peesiapuni karkasi 40 kilometrin kohdalla, ja viimeiset pari kilsaa olivat tahtojen taistelua. Minkäänlaiseen loppukiriin jalat eivät antaneet mahdollisuuksia. Maaliin oli hienoa saapua, ja 2.45:n alitus oli kiva lohdutuspalkinto. Tulipahan täytettyä lähtökarsinan valinnassa annettu lupaus. Nettoaika 2.43.57. Kilpailu oli hyvin järjestetty ja reitti nopea, kuten tunnettua. Muuten mitään erikoisfiiliksiä ei jäänyt. En tiedä, oliko ankean sään syytä, mutta mitään karnevaalitunnelmaa ei reitin varrella ollut. Aurinkoisessa säässä juoksemani Tukholman ja Kööpenhaminan maraton veivät tässä suhteessa pidemmän korren. Maisemia en ehtinyt ihailla. Frankfurtissa parasta on se, että meikäläisen tasoisia juoksijoita on paljon, joten yksin ei tarvitse edetä missään vaiheessa. Oma suoritus oli ihan ok. Ilman kramppia loppuaika olisi ollut ehkä 2.41, mutta se on turhaa jossittelua. Pitää treenata enemmän ja paremmin, jotta jalat ovat paremmassa kunnossa eikä kramppeja tule. Nyt jalat ovat aivan järkyttävän kipeät. Oikeassa pohkeessa on luultavasti joku repeämä. Voi olla, että annan jaloille kunnolla lepoa ja aloitan juoksuharjoittelun vasta tammikuussa. Suunnitelmana on pitää talvella juoksukilometrit suhteellisen vähissä ja antaa aikaa huoltavalle harjoittelulle. Lumien sulamisen jälkeen sitten kunnon treeni päälle ja tavoitteeksi 2.40:n selvä alitus. Hampuri 28. huhtikuuta näyttää juuri nyt houkuttelevalta vaihtoehdolta. Sinne voisi tehdä vaikka koko perheen laivareissun. Saksa on hieno maa.
  6. 13 points
    Voihan tätä aina välillä pohtia, mutta mielestäni ei ole syytä tehdä muutoksia. Jos haluatte jonkun inttämisketjun niin sen voi tehdä täällä: https://keskustelu.suomi24.fi/urheilu-ja-kuntoilu/juoksu Jos haluatte kinastella jostain niin sen voi tehdä täällä: https://keskustelu.suomi24.fi/urheilu-ja-kuntoilu/juoksu Tai sitten voitte keksiä jonkun toisen alustan. Tämä se ei kuitenkaan ole. Niin kauan kuin itse hoidan ylläpidon niin sanon sen viimeisen sanan. Missään vaiheessa tämä ei ole ollut demokratia itselle tärkeiden asioiden suhteen. Eikä tule olemaan.
  7. 8 points
    Tää on just sitä. Kiva saada tykkäyksiä täältä Juoksufoorumistakin vai mitä @Umpimähkä @kiljander ja @ForrestG ? 😉 Minä en saa mitään reaktioita, kun en kärjistä enkä edes juokse paljon. Pitäis aktivoitua varmaan facessa 8-)
  8. 8 points
    Maratonit tuli läimittyä ja eihän mennyt lähellekkään tavoitteeseen eli 2.39 ja 2.35. Ei oikein lähtenyt suorituskyky sellaiseen noususuhdanteeseen mitä olisi vaatinut tähän tavoitteeseen. Osittain noususuhdannetta söi lantion vajaa toiminta, kun en treeneissä päässyt niihin vauhteihin mihin olisin halunnut. Lisäksi kisavauhdissa alkoi hermotuksen puutteesta säkenöimään vasenta pakaraa sekä jalkaa, ettei siitä saanut kuin osittain tehoja irti, sitten väsyneenä lantio tahtoi juntata sellaiseen jumiin ettei elämä mitään hauskaa ollut. Huhtikuussa olin vielä niin klesana ja paskassa hapessa, että nauratti itseäkin tämän pähkähullun tavoitteen asettaminen. Varsinkin ku vetotreeneissä vain pääsi @4.00 tai alle olevia vauhteja. Eikä siinä mitään olisi ollut jos olisi treenaillut juosten reteesti lähiaikoina, mutta edellisen kerran kovia juoksutreenejä tuli tehtyä vuonna 2014, niin kyllähän siinä välistä huumoria kysäisi. Kuitenkin kaikin puolin mukava kesä oli, ja vaikka tällä kertaa tavoitteet jäivät todella kauas, niin en suostu olemaan älyttömän pettynyt. Sain treenata kesän noin n.720-750km/kk tahdilla ja sehän oli varsin kivaa hommaa. Nyt pitää taas katsoa, että miten sitä ensi kesään jaksaisi ruveta treeniä tekemään. Leikattu akilles taas hieman vihoittelee ja lantiossa on tuttua jumia, nämä jos eivät perkelöidy, niin varmaan jotain tavoitetta voisi keksiä. Noin viikko Vantaan maratonin jälkeen kokeilin salaista asetta ja pidin lepopäivän, ja huomasin että aseen ruuti oli vissiin kastunut. Levosta ei ollut mitään hyötyä.
  9. 8 points
    Kiitos kysymästä! Se juoksu oli monella tavalla nappisuoritus itselle. Kuukausi Nuuksion maratonista Vaaroille meni aika iisisti, ekat 1,5vk olin flunssassa ja sit siitä sellasta ylläpitävää treeniä missä vähän enemmän mäkiä 1,5vk. Vaarojen reitti oli raskas muttei sietämätön, alkupuoliskon jyrkät nousut meni uutuuden viehätyksessä. Eteläpää oli aika hidas ja se tuli mentyä isohkossa letkassa joten siinä säästyi varmaan voimia. 42k vesipisteellä olin jossain määrin uupunut ja mietin et mitähän tulee mut sit seuraskin jotain yllättävää! Viimeiset 23 kilsaa oli monella tapaa reissun keveimmät! Törmäsin pariin konkariin joiden kanssa juteltiin ja ylläpidettiin hyvää vauhtia koko loppumatkan ajan, ja vikassa nousussa sai jopa vähän juoksuaskeleitakin vielä otettua! Eväät riitti just, vatsa pelas, jalat kesti hienosti, mitä nyt toinen etureisi vähän meinas kramppaa jossain kohtaa. Aikaa meni 65k 10h 9min jotain. Mahtava kokemus ja nälkää jäi! Kuvassa saavutaan 55k vesipisteelle, allekirjoittnut kuvassa vikana. Niinku näkyy niin virtaa oli vielä tossa kohtaa:D (Kuvan napsi Kari Kuninkaanniemi)
  10. 7 points
    Onnittelut kaikkien aikojen ensimmäisestä naispainijoiden Mm kultamitalista. Olihan melkoista draamaa tuon ratkeaminen...
  11. 6 points
  12. 6 points
    Kenian Abraham Kiptum juoksi uudeksi ennätykseksi 58.18: http://www.kestavyysurheilu.fi/kestavyysjuoksu/20272-kiptum-juoksi-uuden-puolimaratonin-me-n-valenciassa Melkoista kyytiä, keskimäärin 2:45 per kilometri... Ensimmäinen kymppi on ollut kuitenkin "vain" 28:02, joten toinen on tultu selvästi kovempaa.
  13. 5 points
    Ruba tuossa jo keliä kuvailikin, joten eipä siitä sen enempää. Tuo kisan loppu on kyllä hyvä kun ihmisiä on paljon katsomassa niin voi luovuttaa vaikka hetkellisesti siltä tuntuisikin. Pohkeet ne minullakin kiukuttelivat, mutta jo ennen 20km. Suolatabletteja oli mukana kahdessa minigrip pussissa, josta toisen pussukan sain tiputettua. No onneksi oli vara pussi mukana. Jännä juttu noiden pohkeiden kanssa, kiukuttelivat noin 1,5 viikkoa ennen maraa, mutta aika nopeasti tulivat kuntoon rauhallisella lenkillä. Sinänsä kisassa pohkeet tuntuivat jäykiltä ja jonnin verran kipua, mutta onneksi eivät krampanneet. Hetkittäin tuntui että toinen pohje olisi auennut, mutta auennutkaan. Toki vikat 5km jalat oli aika loppu joten keskityin vain ylläpitämään vauhtia mitä kykenin. Jalat tuntuvat edelleen kuin ne olisi kepillä hakattu erityisesti pohkeet. Maran alussa ja lopussa kun juostaan talojen välissä Suunto näyttää nopeudeksi mitä sattuu kuten myös matkan. 35km asti jaksoin laskeskella noin seuraavan kilometritolpan tavoiteaikaa. Hommaa helpotti myös 3.10 tavoite aika ranneke, jossa oli 5km välein tavoite ajat. Syke data jäi matkalle kun sykevyön pod vai mikä se nyt on unohtui kotiin, eikä uutta ekasta Intersportista löytynyt. 6 viikkoa ennen tätä kisaa juoksin espoossa 3.15 joten ihan kivasti lähti vielä muutama minuutti pois. Nyt pari kolmeviikkoa lepäillään ja siten PK kausi käyntiin ja ajatukset kohti Rotterdamia. Toki aktia:n kisoja siinä sitten välissä
  14. 5 points
    3.12.44 minulla, jotenpa vuodessa petrausta 7min myöhemmin lisää rapsaa.
  15. 5 points
    Hyvä keli ja ihan hyvin järjestetty kisa reitinmerkkausta lukuunottamatta. Ekan kerran missään polkujuoksussa kunnon pummi itselle eli ylimääräistä kellon mukaan 1 km ja 7 min 20 s. Omana matkana oli 10.5 km ja hämmästyneenä olin aivan kärkiporukan vauhdissa heti startista lähtien. Ei siis ollut mikään huikean kova taso tänään. Kaikki matkat eli 5, 10.5 ja 21 km starttasivat yhtä aikaa. Parin kilometrin jälkeen kärkikaksikoksi erkani kaksi miestä, joista toinen oli tuleva 21 km voittaja ja toinen luultavasti tuleva 10.5 km voittaja. Itse olin porukassa, jossa oli miesväkeä teineistä vähän varttuneempiin hölkkääjiin sijoilla 3.-8. Suurin osa taisi olla 10.5 km matkalla. Vähän ennen vitosta kakkosporukka oli kutistunut neljän juoksijan kokoiseksi. Siinä oli itseni lisäksi toinen vähän varttuneempi juoksija sekä kaksi teinipoikaa. Ylitimme yhdessä pehmeän suo-osuuden, jonka jälkeen olisi pitänyt tehdä tiukka käännös oikeaan. Keulilla ollut teini veti kuitenkin porukan vielä yhden ylimääräisen suon ylitse ja loppuosa porukkaa tuli tietenkin tiukasti peesissä. Vasta puolen kilometrin jälkeen ihmettelimme sitten yhdessä, että minne ne reittimerkit olivat oikein hävinneet. Haastattelimme myös kahta koiranulkoiluttajaa ja tutkimme yhden juoksijan mukana ollutta reittikarttaa. Siitä takaisin oikealle reitille ja varttuneempaa juoksijakollegaa ei kisailu enää napannut, joten jatkoin matkaa kahden teinipojan kanssa. Lyhyempi teineistä piiputti jo aika pahasti 7 km juoksun jälkeen ja pidempi teini jäi 8 km kohdilla, kun hän jarrutteli vauhtia aivan turhaan yhdeltä kalliolta laskeutuessa. Loppumatka olikin hitaampien hölkkääjien ohittelua, mutta kovin kovilla tehoilla ei huvittanut enää itseä kiusata. Maalissa olin noin 6 minuuttia kakkossijasta jääneenä eli teoriassa olisi voinut jopa podiumpaikasta taistella, jos olisi tullut reitillä pysyttyä. Kisaa suosittelen kyllä, kunhan järjestäjät parantavat jatkossa merkkausta, joka oli tällä kertaa ajoittain melko säästeliästä. Tulokset
  16. 5 points
    Kannatan myös Baltsulle täysoikeuksien antamista takaisin. Hippivaroitus seuraavasta lauseesta: Uskotaan ihmisten oppimiskykyyn ja henkiseen kasvuun. Kukin vastaa tietysti kirjoituksistaan jatkossakin ja (me) sijaisloukkaantujat jatkamme suoraan sanomista jos läikkyy yli. Yleisesti, foorumin parasta puolta ollut aina kannustus, valmentava ote kokeneimmilta noviiseille sekä vertaisvalmennus. Tyyliä monia ja vastakkaisia näkemyksiä, mutta jos vain asiat riitelevät, niin bueno. Henkkohtväittelyynhän oli oma v-iluketjunsakin.
  17. 5 points
    Eilen Sepon kanssa juteltiin puhelimessa pitkä tovi ja monesta asiasta ehdittiin heitellä näkökantoja. Voidaan todeta, että kyllä meillä yleisesti samankaltainen näkemys on, mutta emmehän tietenkään ihan kaikessa samaa mieltä olla - eikä tarvitsekaan, olemmehan kaksi erillistä ihmistä erillaisilla taustoilla. Kuitenkin asia mistä oltiin erillaisilla kannoilla oli se, että mielestäni kaikkien jäsenien pitäisi olla täysivaltaisia, eikä pidettäisi osaa porukasta heikomman 2. kastin jäseninä. Uusin vaatimukseni jonka jo viime vuonna esitin PA:n kanssa ,eli 💩Batistini💩 pitäisi päästää foorumin täysivaltaiseksi jäseneksi ja päästää hänet täysin moderointijonon ikeestä. Tietysti foorumi on Sepon ja hän käyttää kaikissa tilanteissa ylintä mielivaltaa, ja sen on minulle ihan OK, mutta ajattelin tuoda asian julkiseksi. Tietysti ymmärrän, että 💩B tuottaa monesti joillekkin mieliharmia ja varmasti Sepolle ylitöitä, mutta kuitenkin olen tasa-arvon kannattaja ja kaikessa naismaisuudessaan hän ansaitsee paikkansa foorumin täysivaltaisena jäsenenä. En oikein tiennyt, että mihin säikeeseen tämän laittaisin, niin ajattelin offtopikkiin olevan sopivaa.
  18. 5 points
    Aamulla oli parin sentin lumikerros maassa, mutta yhtään hiihtäjää en nähnyt. Outoa, tosi outoa.
  19. 4 points
    Lauantaina istuskelin siellä Impivaaran hallissa syömässä lounasta, kun kaksi rouvaa samassa pöydässä jutteli lastensa uintiharjoituksista. Lapsilla oli ilmeisesti jonain päivänä kuivaharjoitukset vasta allastreenin jälkeen (yleensähän on toisinpäin), mitä toinen rouvista kommentoi "jaksaakohan ne allastreenin jälkeen vielä vetää kuivat". Mieli teki kommentoida, mutta en sanonut kuitenkaan mitään.
  20. 4 points
    On tuo minusta omassa kategoriassaan tosi kova suoritus. Jäisi monelta tekemättä, vaikka olisi millainen juoksukunto. Vuoteen ei saa tulla isompia vammoja, eikä saa pahemmin sairastaakaan. Ajankäyttökin muuhun elämään on jatkuvasti rajoitettu. Onnitteluja!!!
  21. 4 points
    Toi meinaa sitä, että vuodessa on juostu +15400 kilometriä. Aivan käsittämätön määrä juoksua ja on pakko arvostaa naisen sinnikkyyttä. Itse pääsen hyvällä onnella 10% tuosta....
  22. 4 points
    Tulin tänne valittamaan ja ruikuttamaan, kun Nordean asiakaspalvelun virkistysmusiikki on soinut nyt 53 minuuttia, vaikka jonotusajaksi luvattuun 13 minuuttia! En löytänyt heti tätä ketjua ja lueskelin noita otsikoita vuosien varrelta, eikä enää vi##¤#kaan yhtään mm: - sormeton ja netitön tammikuu - huonoin elokuva - tuhoutuvatko maratonkuvat muistitikulla - paras sauna ikinä
  23. 4 points
    Kiitoksia Pexrun ja joukor! Jokainen meistä on eri ikäinen ja erilainen muutenkin. Omat aikani ovat jollekin kovia, mutta tänäänkin löytyi 278 kovempaa juoksijaa samasta kisasta. Onneksi tätä tulee tehtyä itselleen, aina voi kamppailla omaa aikaa vastaan tai sitten sijoituksista. Omalla kohdallani homma toimii niin, että isoissa kisoissa käydään juoksemassa kovassa seurassa ennätyksiä ja sitten kun himottaa oikeasti kilpailu mies miestä vastaan, niin etsin pienempiä kyläkisoja, joissa aina silloin tällöin pääsee nykyisin podiumille asti. Kiva on juosta ennätystä vastaan, mutta kilpailuhenkisenä sitä kaipaa joskus myös toisenlaista menestystä. Harvemmin lähden kisoihin muuten vaan, ellei sitten vaikka loukkaantumisten jäljiltä hakemaan tuntumaa. Pääasia kuitenkin, että tekee sitä mistä tykkää, on lähtökohdat tai päämäärät mitkä tahansa.
  24. 4 points
    En tunne Baltsua ja mahdoton arvioida kuinka impulsiivista raakatekstiä moderaattori joutuu siistimään, mutta läpi päässeissä teksteissä on joka tapauksessa myös ihan asiaa, olkoonkin mielipiteet vahvoja. Myös Baltsun blogitekstit ovat asiallisia ja niistä välittyy toisinaan jopa kivuliaan rehellinen itsetutkiskelu. En kuitenkaan toivo keskutelun vapauttamista, eikä syy tähän ole ainakaan yksin Baltsun. Somekiusaaminen ei ole viihdettä ja Seppo pitää toimillaan yllä tämän foorumin asiallisuutta. Iso kiitos siitä. Aikuisten miesten somekinastelua on todella nolo seurata.
  25. 4 points
    Muistan kun noin 26 vuotta sitten aloittelin juoksuharrastustani. Lenkit menivät aina täysillä muutaman vuoden ajan. Perusmatka oli 2-4 km tuolloin. Ei ainakaan minun kohdallani harrastus mennyt pilalle, vaikka pohjakunto ei ollut silloin kovin hyvä. Päinvastoin, kunto kehittyi vauhdilla. Tosin sitä ennen olin kävellyt ja pyöräillyt kouluun ja talvisin vähän hiihtänyt.
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy