Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Kaikki tapahtumat

Tämä sivu päivittyy automaattisesti     

  1. Tunnin sisään
  2. Ei kannata antaa periksi! Siitä voi tulla tapa. Niin pitkälle vaan kuin pystyy. Ota vaikka alku vähän rauhallisemmin.
  3. Vuosi sitten keväällä Terwamaratonilla juoksin 1.41.30 h ja viime syksynä piti juosta Vantaalla alle 1.40 h, mutta vituiks män. Sen jälkeen säännöllistä hölkkäilyä aika mukavasti ja kevään aikana 1- 5 km matkoilla omat ennätykset. Puolikkaita ei ole tullut Vantaan yritelmän jälkeen juostua. Syksyllä on tarkoitus juosta maraton Vantaalla, niin sinne valmistavana ja tasotestinä aion juosta 1- 2 puolikasta. Toinen voisi olla maratonin tavoitevauhdin hakemista ja toinen vaikka tuohon alle 1.40 h tähtäävä. Itsellä vauhtikestävyys on tällä hetkellä "pullonkaula", niin siihen on tarkoitus nyt syksyä kohti panostaa. Siihen aion ottaa lääkkeeksi peruslenkkeilyn lisäksi 2 krt/ vk vauhtikestävyysharjoituksen, niin eiköhän se alle 1.40 puolikas lipsahda.
  4. San

    Cooper

    En näe syytä miksei olisi myös käytännössä mahdollista, tosin en tiedä jalkojesi vammahistoriaa. Kuitenkaan 3 km tulokseen ei tarvita vinttikoiralookia tai erityisesti lihasmassaa, mutta käsittääkseni geneettinen lahjakkuus vaikuttaa maksimikestävyysmatkoilla kehittymiseen paljonkin. Omalla kohdallani pitkä hiihtokin kulki kuinkas ollakaan parhaiten silloin, kun tein enkkani lyhyillä kestävyysmatkoilla, vaikka avainharjoitteet noihin ovat varsin erilaiset keskenään.
  5. Onpas tämä foorumi hiljentynyt vuosien saatossa, mutta onneksi minä olen tullut nyt takaisin. Foorumin viimeisimmän viestini ja tämän hetken välillä ei juoksukunnossa ole tapahtunut ainakaan mitään positiivista muutosta. Tämä 1:40 alitus tuntuu sopivalta haasteelta ensi kesäksi ja ensi kesänäkin varmaan siinä loppupuolella toteutettavaksi. Aion harjoitella niin, että viikossa tulee ensin 1,5h vähintään sauvakävelyä, jonka jälkeen tämän vuoden harjoittelen nopeutta ja nopeuskestävyyttä. Lumisena aikana korvaan ainakin osan lenkeistä umpihankihiihdolla. Suurin osa harjoitteluajasta kuitenkin, "kevyttä liikuntaa", jos jaksan tänä vuonna juosta tuon 5km olen varsin tyytyväinen itseeni (siis juosta, en hölkätä). Ylipainoa on tällä hetkellä mielestäni reilusti, mutta eiköhän siihenkin muutosta tule, kun jaksaa vain reippailla tarpeeksi. Pitkiksiä olen suunnitellut tekeväni noin kymmenen päivän välein, eilen kävelin välillä hölkäten 3h 21min. Olo oli kevyt, lenkin jälkeen raskas, mutta tänään täysin palautunut. Olen suunnitellut ohjelman pohjaksi tälläistä: 1. vko 1. pvä 2km, kovempaa kuin 5km tavoitevauhti, 2. pvä 3km, 5km tavoitevauhtia, 3. pvä 6km hitaampaa kuin 5km tavoitevauhti. 2. vko 1. pvä 3km, kovempaa kuin 5km tavoitevauhti, 2. pvä 4km, 5km tavoitevauhtia, 3. pvä 8km hitaampaa kuin 5km tavoitevauhti. 3. vko 1. pvä 2km, kovempaa kuin 5km tavoitevauhti, 2. pvä 3km, 5km tavoitevauhtia, 3. pvä 10km hitaampaa kuin 5km tavoitevauhti. Ja alusta.... Tuollaiset tulee olemaan alkuun juoksuharjoitteet noiden kevyiden sauvakävelyiden päälle. Juoksuharjoitukset voivat ihan hyvin sisältää vaikkapa 4*500m=2km kovempaa kuin tavoitevauhtisia vetoja tai jotain muuta random pätkimistä, eikä suinkaan tasaista vauhtia tuota matkaa. Ainakaan aluksi. Noista kolmesta harjoitteesta joutuu varmasti tinkimään, koska arkielämä on vain melko ailahtelevaista perheellisellä ihmisellä ja se peruskunnon kohentaminen on kuitenkin prioriteetti, varsinkin tämän vuoden ajan. Pyrin kuitenkin juoksemaan ainakin tuon viimeisimmän, eli pisimmän harjoitteen joka viikko. Seuraavaksi sitten kovatehoisin ja sitten tuo keskimmäisin. Eli onkohan kukaan muu tavoittelemassa ensi- tai tänä vuonna kyseistä 1:40 rajaa? Jos, niin miten?
  6. No sitä mietinkin että ehkä vaan katson sitten miten käy. Luonne on vaan semmonen ettei tee mieli antaa periksi 😄
  7. Today
  8. Topi Raitasen ja Janne Ukonmaanahon haastattelua latu-podcastissa. https://www.kestavyysurheilu.fi/kestavyysjuoksu/22151-latu-special-podcast-4-topi-raitanen-ja-janne-ukonmaanaho
  9. Kannattaa varmaan, ei se jalka kuukaudessa ehdi dramaattisesti vahvistua... Tai lähtee puolikkaaseen ja katsoo fiilikset puolivälissä?
  10. Hei! Minulla on kk päästä ensimmäinen polkupuolikas rokualla, ja ajattelin kysäistä vielä viime hetken vinkkejä treeniin. Juoksen "paljain jaloin" eli treenit tulee tehtyä avojaloin, skinnerseillä tai merrellin vapor glovella, eli tosiaankin kenkinä ei ole tukevia kenkiä käytössä ollenkaan. Ongelmana on kuitenkin etten saa vahvistettua toisen jalan jalkaholvia, ja ihan max 10km jälkeen alkaa väsyminen ja krampit. Kannattaisiko matka lyhentää kymppiin ihan suosiolla, vai saisiko tuosta jalasta vielä jotakin irti tällä aikataululla?
  11. Eilen
  12. Mikkelissä Kalevankankaalla neulasia ja kuivunutta hevosen paskaa riittää.
  13. Maanantaina olisi sitten kohtalon päivä, kun saa ensimmäistä kertaa kokeilla juoksemista tuon nilkan kanssa. Syyskuulle asti pitäisi kuitenkin malttaa pysytellä juoksumatolla ja vasta sen jälkeen tositoimiin jos ei ongelmia ilmene. Kuntoutuminen on sujunut tähän mennessä hyvin. Ei sanottavaa kipua tai turvotusta, vaikka tohtori ja fyssari niistä varoittelivatkin. Joskus rankemman pyörälenkin ja taspainoharjoittelun jälkeen saattaa olla pientä turvottelua tuossa etummaisen nivelsiteen kohdalla, mutta kuuluu kai sitten asiaan. Saattaa myös johtua pelkästään siitäkin, kun jäykkä pyöräilykenkä puristaa nilkkaa tuntikaupalla. Saas nyt sitten nähdä maanantain jälkeen käy. Vaihtoehtoisten harjoittelumuotojen johdosta hurahdin sitten tosiaan pyöräilyynkin vähän vakavammassa mielessä. Koko loppukevät ja kesä on menty 100-200 km viikkotahtia pyörän satulassa. Kesälomalla rahtasin oman maastopyörän mukana ja mittariin kertyi yli 500 km. Eteläeuroopan yli 30 asteen helleputki toi omat haasteet harjoitteluunsa. Hyvähän se on kun juoksun rinnalle saa muitakin harjoittelumuotoja. Varsinkin näin varttuneemmassa iässä jalat on vähän turhan kovilla jos harjoittelu on pelkkää juoksemista.
  14. Jo ensimmäinen testiliike, polven painaminen seinään niin että kantapää pysyy lattiassa, aiheutti vaivan. Oikean jalan nilkka kipeytyi. En tiedä meneekä se lukkoon vai mikä siihen iskee. Se on vaivannut kaikki vuodet. Nivelsiteet ovat löystyneet. Nilkka, vai kuuluko sanoa jalkaholvi, on romahtanut. Siihen missä on ulkokehräs, kertyy usein ylimääräistä. Toisenlainen testi antaa toisenlaisen tuloksen. Yksinkertainen testi: istun ja liikutan jalkaterää ylös ja sitten alas, sitten ylös ja taas alas. Teen saman toisen jalan kanssa. Tulos: vasen nilkka on huonommassa kunnossa. Yksinkertainen liike, eikä nilkka suostu yhteistyöhön! Sen sijaan että jalkaterä kulkisi linjakkaasti, kuten oikean jalan jalkaterä, se menee siksakkia. Juoksu on tuhonnut vasemman nilkkani! Ja jatketaan nilkkojeni liikkuvuudesta. Pohkeet ovat jumissa ja nilkat väsyneet, joten vaikka liike, polven painaminen seinään, ei sujunut kuten pitäisi, johtopäätös ei ole, että nilkkojeni liikkuvuus on huono. Sain, joskin väkinäisesti, painettua polven seinään, ja kantapää pysyi lattiassa. Maininnanarvoista tietenkin on, että polvet kääntyivät sisäänpäin. Näin käy juostessakin. Jalat niiavat polvien kohdalta. Kun aloittelin juoksuharrastusta, käytin tuulihousuja. Jos oli kova tuuli, polvi takertui lahkeeseen ja meinasin mennä nurin. Ja jatketaan. Jossain vaiheessa, keväällä, otin laudanpätkän, joka oli ollut välillä seinää vasten, välillä painojen alla, asetin sen lattialle, siihen kohtaan, missä nostin, ja asetuin nostamaan niin, että laudanpätkä jäi kantapäitteni alle. Ikävä kyllä, selittelen. Edellistä ei pidä ottaa niin, että olisin ymmärtänyt, että ongelmat johtuvat nilkkojen huonosta liikkuvuudesta. Kun aiemmin puhuin huonosta liikkuvuudesta, tarkoitin ihan muita ruumiinosia kuin nilkkoja. Ja koska jossain jo kysytään, heiluiko salilla linttaanastuja, jonka polvet kolisevat yhteen kyykkyliikkeen aikana, tartun uudestaan laudanpätkään ja puolustaudun. Tunsin, että en pääse alas, jollen laita jotain kantapäiden alle. Mänööverin jälkeen liikkeen tekeminen oli helpompaa. Tietenkin. Kävi myös niin, että 40 kiloa tuntui kevyemmältä kuin aiemmin. Kenties myös pienemmät kilomäärät, en muista. Tai muistanpa. Tuntuivat ne. Kun taakka oli 40 kiloa, tunne myös muuttui toistoiksi. Neljä tai viisi toistoa tuli keväällä. Jos muistan oikein. Kun taakka oli pienempi, jätin kokeilematta. En tiedä, montako toistoa olisin saanut. Peliliikettä - lankun laittamista kantapäiden alle, kun kantapäät koroketta huutavat - tolvana ei olisi ymmärtänyt tehdä. Yhtä totta on se, että kun tein liikkeitä ja välillä myös tepastelin, korvien välissä raksutti koko ajan. En tiedä, tiedän. En tiedä, mitä liikkeitä kannattaa tehdä. Tiedänpäs. Kyykkyä ainakin. Käärin tangon ympärille kääretortun, pehmusteen, häivyttääkseni mustelman lapaluun yläosan kohdalta. Halusin myös kokeillla, luonnistuuko liike paremmin, kun käytän pehmustetta. Sain tilaisuuden pitää tankoa ylempänä, siellä minne epäkäs kasvaa, muodostuu. Minulla sellaista ei ole. Käärin kääretortun pois nopeasti, siitä ei ollut hyötyä. Liike tuntui hankalammalta. Etukyykkyä en kokeillut. Olen kokeillut, enkä ymmärtänyt, miten tankoa voi hallita, kun se on vain käsien varassa. Väitän, että takakyykky on selkäni kannalta turvallisempi. Teen näet syväkyykkyä juuri siksi, että se tuntuu luontevalta. En uskalla jättää liikettä puoliväliin, pelkään että selkä vioittuu. Voi olla, että perse ampui ylös, kun kyykkäsin. En sano, etteikö niin olisi käynyt. On kaiketi turha napata keppi ja mennä kokovartalopeilin eteen ja alkaa kyykätä. Epäilen, voiko siinä selvittää sitä, mitä tapahtuu kun kyykkään salilla painavan tangon kanssa. Kun salilla mallailin liikettä ilman tankoa, liike tuntui hankalalta. Kun otin tangon, liike kulki jouhevammin. En osaa tehdä kyykkyä muualla kuin peilin edessä; pyrin tekemään kaikki muutkin liikkeet peilin edessä. Myönnän, että selässä, nikamien välissä, kaiketi juuri siinä kohdassa, missä madaltuma on, tuntui aamuisin kipua koko sen ajan kun salilla kävin, ja jonkin aikaa sen jälkeenkin, kun en enää käynyt. Kun teen liikettä, katson ylös katonrajaan, käännän todella voimakkaasti hartioita, lapoja, ja juu, polvet ovat jalkaterien suuntaisesti, ja pysyvät. Aluksi, kun aloitin saliharjoittelun, jätin toistoja tekemättä. Yritin, ja onnistuinkin siinä, etten ahnehdi. Kuormaa pikkuhiljaa lisää, ei liian pitkiä sarjoja, ja niin edelleen. Päällimmäinen ajatus oli, että ujuttaudun liikkeeseen sisään. Enkä tehnyt missään vaiheessa sarjoja loppuun, siitä yksinkertaisesta syystä, että en uskaltanut. Ei nimittäin ollut apumiestä, joka olisi varmistanut ja auttanut, jos olisin apua tarvinnut. Siitä voidaan toki keskustella, jäikö varastoon hyviä toistoja. Toistoja, tai ainakin toisto jäi, mutta laatu saattoi olla mitä tahansa. Vaikka valmistautuminen saliharjoittelujaksoon (sen piti toki pyöriä kesälläkin) olisi voinut olla parempi - olisi kenties selvinnyt tuo nilkkojen liikkuvuuden iso merkitys liikkeessä, en tosiaan osannut sitä järkeillä - maltti pysyi mukana, sitä en unohtanut. Videot on katsomatta. Ne pyörimään.
  15. Jämillä on aika mukavaa hiekkaista mäntykangasta!
  16. Löytyi vahva ehdokas ! Rokualla on tosi kivoja neulaspolkuja. Maasto on hiekkaista, mutta ei liian pehmeätä, just sopivaa juoksuun. Polut ovat nivelille hellävaraisia, ja teknisesti helppoja. Niillä kelpaa kaasutella. Verttiäkin saa aikaan jos sahaa joitain vähän pidempiä nousuja. Myös aika pitkiä portaita on tarjolla. Suosittelen jos sielä päin sattuu olemaan...
  17. Viime viikolla juoksin taas KK83:n, omatoimisesti. Viime vuoden yritys oli päätynyt keskeytykseen Basecampillä, kun oli n. tunti sitä ennen vedet loppuneet, ja tämä "haaveri" oli sitten imenyt kaikki energiat. Noh, nyt olin tehnyt joitain muutoksia.Oli tullut enemmän treeniä, ja olin keväällä juossut Birgitan polun (n. 48km), ja Vaarojen maratonin reitistä olin myös selvinnyt ihan kunnialla - eli läpi juostu, ilman että olis ollut pakko kävellä. Noilla olin saanut energiaa ja nesteytystä säädettyä kohdalleen. Geeliä puolen tunnin välein, juomaa säännöllisesti, ja silloin kun jotain piti säätää (vaikka kaivaa jotain repusta), suklaata naamaan, lisäenergiaa antamaan. Reppua olin keventänyt, ja muutenkin optimoinut. Oli se vieläkin liian raskas (matkan päättyessä oli vielä ihan liikaa geelejä ja vettäkin matkassa), mutta ei se haitannut, mitä vähän hartiakipuja oli lopussa. Lähdin matkaan 06:00 Hautajärveltä, ja juoksu sujui hyvin. Aurinko paistoi, ja jopa kalasääski kävi moikkaamassa. Porojakin näkyi välillä, kovasti ihmettelivät juoksijan touhuja. Pidin pienen paussin Oulangalla, jossa olin n. 10:00, vettä tankkasin ja vähän muita säätöjä tein, ehkä siinä meni n. 30 minsaa. Matka jatkui. Basecampille tulin ilman suuria kommelluksia, juoksu oli edelleen kivaa, maisemista nautin ja kuviakin kerkesin ottaa välillä, hyvin meni. Olin siellä n. 16:30. Tietysti väsymys alkoi pilkottaa, reidet olivat kipeitä, mutta ei haittaavasti. Siellä pidin n. tunnin paussin, söin mustikkapiirakkaa ja join Jaffaa terassilla, auringon paisteessa. Vähän Basecampin jälkeen, rupesin mäissä kävelemään ripeästi, alamäissä sujui juoksu. Mutta sitten tulivat monsteri-nousut! Vaikka energiaa olisi ollut, ei minun taidoilla sellaisia mäkiä olisi millään juossut! Noh, sitten vaan kävelyä polvia tukien käsillä, ihan niinkuin oikeat alppikuoksijat. Alamäissäkään en enää juossut, mutta se oli enemmän psykologista väsymystä. Kun ripeästi kävellen kello näytti 5km/t ja juosta lönkytellen 7km/t, en enää saanut motivaatiota juoksemiseen. Joka kerta kun koitin, niin eikö sieltä taas tullut jyrkkää nousua vastaan! Noh, ylös ja alas meni. Ja taas ylös, ja taas alas. Oli portaita ja köysiä. Kävelyni oli kyllä ripeää, mutta ei juoksusta tullut mitään, mieli oli väsynyt. Pari aika freesin näköistä polkujuoksijaa ohittivat, olisivatko Juumasta startanneet. Ei tehnyt mielialalle hyvää. Loppu häämötti. Mutta EI ! Vielä ne laskettelu-rinteetkin pitää kaikki kiertää ja tunkata! Plääääääh! Mutta maaliin kuitenkin juoksin! Perillä olin n. 22:30, onnellisena, nyt on KK:kin koettu! "Moving time" kellon mukaan 13t50m. Pisin suoritus minulta aika isolla marginaalilla, pisimmät olivat olleet n. 8t. Olen suoritukseeni tyytyväinen, vaikka parannusvaraa olisi tietenkin ollut. Olisin varmaan voinut juosta lopussa enemmän, jos olisi ollut vahvempi psyykke. Kun kävelyä tuli niinkin paljon, olisin selvinnyt lyhyemmällä paussilla Basecampissa. Olisi myös pitänyt roudata vähemmän vettä, ja käyttää enemmän hyväksi puroja. Geelejä vähemmän matkaan, lopussa kävellessä en enää hirveesti viitsinyt / jaksanut syödä. Nyt myös tunnen reitin paremmin, joten psykologinen valmius lopun nousuihin ja teknisyyteen olisi parempi...
  18. Maksa ruoat ovat hyviä, mutta hyvin harvoin niitä tulee itse tehtyä.
  19. Inhoaako kaikki naiset grillimakkaraa ?
  20. Inhoaako kaikki miehet maksaruokia?
  21. On kävelystä hyötyä, jos haluaa siirtyä vaikka huoneesta toiseen.
  22. jep..ulkomaille vaan..suomeen tuskin kannattaa jäädä tahkoomaan kahvi rahoja...
  23. lapio hommissa tuskin voi tienata 60 000 e- kk..mutta yritys voi tehdä tuollaisen massin..nii kuin tutun firma teki..jotkut osaavat tehdä rahaa.. suurin osa ei osaa tehdä rahaa...
  24. Joku oli kellotellut Camillan tonnit 3.10, 3.10, 3.10, 3.07 ja 3.00. Tuo viimenen tonni ihan hyvää vauhtia peilaten Camillan 1500m:n juoksuihin. Mutta niiden perusteella ei tosiaan kovin paljon rivakampaan kiriin ole tällä hetkellä rahkeita joten matkavauhdin parannukseen varmaan tähdätään. Kunto on kuitenkin nyt kovempi kuin koskaan ja toivotaan että todellinen huippu osuu tuonne syksylle. Onneksi treeniolosuhteet on saatu kohdalleen olympiakomitean tukipäätöksistä huolimatta.
  25. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005823724.html YK:n raportti: Nälkä kasvaa maailmassa, ja se johtuu ...
  1. Näytä lisää




×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy