Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Kaikki tapahtumat

Tämä sivu päivittyy automaattisesti     

  1. Tunnin sisään
  2. Today
  3. Toivottavasti olisin jo. Urheilu on ehkä ainoa addiktio jota addiktiivisuuteen taipuvaisen kannattaa tietoisesti vaalia, koska se poissulkee kaiken muun huomattavasti vahingollisemman addiktion. Olkaa siis urheiluriippuvaiset onnellisia! Ilman sitä elämänne olisi todennäköisesti päin helvettiä.
  4. Ja tässä siis edelleen varmastikin niin, että keskimääräinen tarkoittaa urheilulajeja keskimäärin? Eilen se kuulosti minusta keskimääräiseen jamppaan verrattuna, ja sehän ei pidä paikkaansa. Jos otetaan kadulta keskimääräinen jonne joka ei muuta tee kuin kaivele nenäänsä, niin kyllähän rimpulat kestojuoksijat pieksevät sen kaikilla mitattavissa olevilla osa-alueilla. Ja että ei tulisi väärää kuvaa omasta kirjoituksestani: ehdottomasti kannatan punttista. Olenkin joskus sanonut, että jos pitäisi määrätä kansalle joku yksi ja ainoa tapa kehittää kuntoa, niin kyllä se olisi kuntosalitreeni. Se, että joku aktiivijuoksija ei välttämättä tarvitse (jos osaa treenata juoksua tarpeeksi monipuolisesti) on ihan eri asia. Yleensä nekin kyllä tarvitsee.
  5. Eilen
  6. Milloin löytyy Suomesta juoksija, joka voisi juosta 10 km matkan Kipchogen jänisporukassa?
  7. "Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio ’jättäminen jonkun valtaan’) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen. Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen. " -Wikipedia Viitaten ylläolevaan, ihminen on kykenevä tulemaan riippuvaiseksi mistä tahansa. Niinkuin yllä on todettu, juokseminen saa juoksijan kokemaan mielihyvää juoksemisesta. Joten juoksemiseen voi siten myös addiktoitua. Esimerkiksi itse harvemmin aloitan esim. uusia harrastuksia tms., koska tiedän, että olen luonteeltani sellainen että sitten kun jotain alan tekemään niin sitä on sitten kanssa tehtävä perusteellisesti. Tämän perustelen itselleni sillä, että on typerää käyttää esim. kaksi tuntia viikosta johonkin, joka ei varsinaisesti kehitä tai vie eteenpäin. Sitten kun ei enää mielenkiinto riitä ja tekeminen loppuu tyystin, on kaikki ne jo käytetyt tunnit heitetty hukkaan. Tämä ei varsinaisesti ole mielestäni kuitenkaan addiktiota. Mutta se sensijaan alkaa jo täyttämään jonkinasteisia addiktion merkkejä, että on pakonomainen tarve esim. saattaa jokin asia valmiiksi vaikka ei olisi resursseja kuten vaikkapa rahaa tehdä sitä. Been there done that 😄 Bottom line, mielestäni juoksuun voi aivan hyvin addiktoitua mikäli on addiktioon taipuvaista ihmistyyppiä. Se, että onko hyödyllistä vai haitallista riippuvuutta, riippuu siitä miten yksilö itseään ja addiktiotaipumustaan hallitsee.
  8. Elämme kyllä heikkoja juoksullisia aikoja ja näkyy kai se maratontasossakin jos yrittäjiä ja kulttuuria ei ole kuin järjestelypuolella https://yle.fi/uutiset/3-11000775?utm_source=twitter-share&utm_medium=social Samaan aikaan kansanterveydessä liikkumattomuus, ylipaino ja rasvamaksa lisääntyvät kohisten. No, kuntohölkkä ja polkujuoksu, ultrat ja triathlonit kuitenkin voivat paremmin kuin aiemmin eli ei se juoksu kokonaan ole kadonnut. Mutta ei niistäkään taida muodostua ihan entisiä määriä. Voisihan juoksijoita ja kovempikuntoisia sellaisia olla paljon enemmänkin kun ajattelee miten helppo laji on harrastaa ja hyvää kuntoilua. Mutta maraton on liian rankkaa nykyihmisille. Juoksufoorumin maraosiostakaan en löytänyt ketjua tämän vuoden Kullervolle, enkä näissä merkeissä sellaista halunnut perustaakaan joten olkoon tässä. Toki tuossa oli samaan aikaan SM-maraton toisaalla joka saattoi tehdä tilanteen poikkeuksellisen heikoksi.
  9. perttu

    Yleisurheilukausi 2019

    Ja kovaa on taas menty, nyt tiellä: https://live.ultimate.dk/desktop/front/index.php?eventid=4361&ignoreuseragent=true
  10. Niin... Onko se riippuvuutta? 🤔 Jos vaan on monta syytä, miksi haluaa juosta. Itse tulen kiukkuiseks, jos en pääse juoksemaan tai salille. Silloin ei myöskään väsytä oikeasti, tulee ylivirkeäksi ja valvominenkin ärsyttää.
  11. Ei jumita kun tekee järkevästi. Olen tehnyt päivittäin maksimivoimaa ja polkenut sen pari tuntia polkupyörää ja jalat on varsin freesin oloiset päivittäin, freesimmät kuin vaikka kolmen voimatreenin viikolla... Puhumattakaan sitten yhden voimatreenin viikosta mikä on se aivan vihoviimeinen ajatus jos mielii vahvistua ollenkaan. Jos kerran viikossa treenaa niin yhtään minkäänlainen kehittävä treeni pistää kropan niin tinaan että ei mitään järkeä, aivan sama mikä se sarjan kestävyys on, vaikka 100 toistoa. Kerta-annos vaan on liian iso. Mutta paino sanalla kehittävä, jos kruisailee siinä lihaksen mukavuusalueella, kuten esim "toiminnallisissa" treeneissä on tapana, niin silloinhan paikat ei mene jumiin. Kun osaa soveltaa ja ajattelee vähän laatikon ulkopuolelta päin niin monenlaiset hommat onnistuu. Tuohon kysymykseen voisi vastata nyt vaikka niin että keskimääräinen voimataso vaikkapa kyykyssä on 1,5xomapaino, siis niin että reisi on horisontaalisessa tasossa tai sen alle (nostovyö sallittakoon). Maastavedossa joku vaikka 1,75-2xomapaino. Aletaan olla siinä skaalan puolessa välissä, toisessa päässä on ne jotka ei edes pöntölle kykene enää kyykistymään eivätkä ilman invakahvaa pääse ylös ja toisessa ne joiden nimissä on voimailun maailmanennätykset. Siis ihan puhtaasti tilastollinen keskimäärä tämä, se on sitten itsekunkin oma eksistentialistinen dilemma että mitä se merkitsee itselleen eksistoivana subjektina (on luettu Kierkegaardia).
  12. On tietysti paljon juoksijoita, jotka ei tee voimaa ollenkaan (mm. afrikkalaiset?), eikä kilpajuoksijoiden varmaan kannatakaan käyttää resurssejaan siihen. Eikä monet kilpakuntoilijatkaan juoksemisen lisäksi ehdi tehdä voimaharjoituksia. Mutta itse kuulun kyllä niihin, joiden mielestä ehdottomasti kannattaa parantaa juoksuvauhtia vahvistamalla jalkoja. Ja kuten nimim. second sanoo, niin se on terveellistä vahvistaa itseään. Monethan varmaan tekeekin ainakin vatsa- ja selkälihaksia, ja se onkin paha jos ne on laiminlyöty.
  13. Endorfiinejä enemmän asiaan ehkä vaikuttavat endokannabinoidit. En muista lähdettä, mutta äskettäin luin/kuulin, että enemmän juoksevat erittävät niitä enemmän kuin vähemmän juoksevat. Menisi hyvin yhteen Pertun tekstin kanssa. Omalla kohdalla ahdistaa, kun ei pääse treenaamaan. Lenkin jälkeinen olotila on vaan niin mukavan lämmin, rento ja kaikin puolin hyvä. Unikin tulee illalla silmään ihan eri tavalla ja voi olla päivään tyytyväinen, vaikka muuten olisi sattunut mitä. Kai se jonkinlaista riippuvuutta on, että lähtee ulos kohtuullisen kamalaankin säähän 'ihan vähän vaan juoksemaan', vaikka voisi jäädä lämpimään kotiin katsomaan TV:tä.
  14. Kyllähän jollain tasolla ihminen voi varmasti olla riippuvainen juoksusta, kun se kai jotain endorfiinejakin saa erittymään. Itse en ole ehkä koskaan sitä niin kokenut että olisi jotenkin vaikeaa olla juoksematta muuta kuin sikäli että usein juostessa on mielessä joku tavoite ja sen karkaaminen vaikkapa telakalla voi silloin kaihertaa. Ja huono kunto ja sen aistiminen arjessa voi aiheuttaa ahdistusta. Mutta sikäli tunnistan että juokseminen on tavallaan itseään ruokkivaa että se on sitä mukavampaa puuhaa mitä paremmassa kunnossa on. Rapakunnossa on alkuun tukalaa juosta ja saa oikein tsempata taas lenkille, mutta kun juoksu helpottuu niin se muuttuu tavaksi ja fyysisesti nautittavammaksi ja tämä kannustaa juoksemaan lisää. Toki myös numeeristen tulosten paraneminen voi kannustaa mutta ennenkaikkea ihan se helpottuva fiilis. Kukahan oli kun juuri taas lukemassani Juoksun hurma ja tuska -teoksessa kirjoittaa että on oltava tarpeeksi hyvässä kunnossa voidakseen todella nauttia juoksusta. Siinä on paljon tällaisia pohdintoja juoksun olemuksesta ja merkityksestä juoksijalle.
  15. Vaikken olekaan asiantuntija millään tavalla, niin sanon tähän oman mielipiteeni. Olen samoilla linjoilla kuin Puujalka. Juoksemisen pääharjoitusmuoto on juokseminen. Ajattelisin, että sitä kannattaa treenata kaikissa eri muodoissa, nopeutta, kestävyyttä jne. Kuntosaliharjoittelusta on kylläkin hyötyä, mutta pitää ajatella mitä siellä tekee. Itse teen vapailla painoilla ja erilaisia toiminnallisia juttuja. Koko kroppaan kohdistuvat liikkeet on hyvästä. Toiminnallinen kuntosalitreeni ei hidasta ja jumita paikkoja niin paljon kuin joku puhdas voimatreeni. Voimanostajat on erikseen. Kannattaa tehdä pitkiä sarjoja, 3-4 x 15-20. Mun mielestä kyllä kestävyysjuoksija tarvii varmasti ainakin keskimääräisen voimatason jalkoihin. Kysyn vaan, miten määrittelet Second keskimääräisen voimatason? 🤔 Mut siis juokseminen on minusta pääharjoittelu.
  16. Jos testit on tehty oikein, niin ainoa selitys puolikkaan kisasykkeeseen on Garminin rannesykemittaus.
  17. Vieroitusoireet ehkä kielivät jonkinlaisesta riippuvuudesta.
  18. Minusta riippuvainen on aivan väärä termi. Itsekin myönnän olevani kovin liikuntaan kasvanut kiinni. Se on osa luonnollista elämää, kävellä, pyöräillä tahi sitten juosta ulkona raikkaassa ilmassa vuodenajasta riippumatta. Mutta että riippuvainen? Kait se periaatteessa voi niinkin tulkita, mutta vertaisin ulkoilua ja liikuntaan enemmän vaikkapa vessapaperiin. Kait 99% suomalaisista kokisi huonoa oloa, jos se luksustuote vietäisiin pois, mutta kuka myöntää olevansa RIIPPUVAINEN vessapaperista? Se on vaan paras tapa elää, itselleni ja onneksi monelle muulle, sen takia sitä kaipaa, jos syystä X ei pääse sitä tekemään.
  19. Just näin. Aika paljon olen tutkaillut eri lajien vaatimuksia mm voiman suhteen ja lajien joiden yleisesti ajatellaan vaativat valtavasti voimaa ovat ihmisen maksimipotenttiaaliin nähden aika keveitä. Voihan ne äkkiseltään vaikuttaa huimille mutta tässä vähän kontekstia: -Esim jonkin aikaa Yhdysvaltain ennätystä voimannosto kyykyssä (yli 400 kiloa) pitänyt entinen kuulantyöntäjä (yli 21m pukannut) Chad Wesley Smith meinasti että mm kuulassa ei tarvitse voimaa "järin" paljoa, ei varmaan edes 250kg kyykkytulosta. Samaa sanoi aikanaan yhtälailla voimanostossa painoluokkansa kyykkyennätystä (yli 300 kiloa) pitänyt entinen painonnostaja Max Aita sanoi että painonnostajatkaan eivät tarvitse järkyttävän kovia voimatasoja suhteessa siihen miten paljon isommat ne voisivat olla jos niihin satsattaisiin täysipainoisesti. Ja tosiaan kummassakin lajissa, painonnostossa ja kuulantyönnössä, tuotetaan ehdottomasti korkeimmat teholukemat mitä olympialajeissa ylipäätään tuotetaan (esim pikajuoksun teholukemat lähdössä kalpenee noiden rinnalla) ja siten vaatimukset voimalle ovat hyvin korkeat, mutta silti niissäkin lajeissa yleensä ongelmakohta on joku muu kuin voima. Taito- räjähtävyys, kimmoisuus yms ovat kuitenkin niin merkittäviä ominaisuuksia voiman rinnalla ja lopunviimein vaativampia kehitettäviä lajisuorituksen kannalta kuin voima. Entäpä sitten kestävyysurheilijat? Paljonko joku Sage Canday (vai mikä se vo2maxproductioinsin kaveri oli nimeltään?) vaikkapa vetää maasta, olikohan jonkin 70 kiloa Trap-tangolla ja nimenomaan korkeammilta kahvoilta ja joskus muistelen nähneeni kyykkyvideon jossa ei ollut varmaan edes 60 kiloa (ja toki vain puolikyykky). Toki ei nuo maksimipainoja olleet mutta montaa kymmentä kiloa enempää maksimi ei ole. Ja kaveri on kuitenkin alle 2:20 maratoonari ainakin muistaakseni. Ja samankokoiset voimannostajat kyykkää ja mavettaa sen 250-300 kiloa (Maratontulokseen ei taida sitten kellotaulu riittää). Ja en tosiaan kyseenalaista punttitreenin tarvetta juoksijalle, mutta jonkin muun vuoksi kuin tehontuoton vuoksi. Kropan tasapainoisuus ja vammattomuus selkeimpänä, sekä varmasti talvikauden yli ylläpitämään kimmo-ominaisuuksia. Ja voihan niitä käyttää vaikkapa hermottamiseen jos jossakin selkeää ongelmaa on, esim itse sain perseen pelaamaan paremmin vauhdikkaassa 4:00min/km vauhdissa kun tein tuota @Umpimähkän linkittämää lantionostoa edeltävänä päivänä.
  20. Erittäin mielenkiintoinen kysymys johon ei välttämättä liene kaikilla urheilua enemmän harrastavilla kovin selvää vastausta. Olen mieltänyt itseni aina jotenkin helposti ”koukkuun jääväksi”, tiedä sitten onko tuossa ajatuksessa sen suurempaa totuuspohjaa. Sanotaan nyt silti ainakin näin, että useasti pohdin kuntoiluni tiedostettuja ja tiedostamattomia motivaatiotekijöitä ja vähintäänkin lievään riippuvuuteen viittaavia tunnusmerkkejä tunnistan ainakin ajoittain. Harrastamisen koen silti täysin positiiviseksi seikaksi, elämänlaatua parantavaksi ja pyrin toisaalta jatkuvasti pitämään mielessä myös sen, että homman saa menemään ja se voi mennä vahingossa ”överiksi”.
  21. En tiedä mitä "pitäisi" ajatella, mutta kynnykset ovat vain määritelmiä joita testit yrittävät jollain metodilla mallintaa. Epätarkkuutta aiheuttaa sekä testipäivän kunto (verrattuna esim kisapäivän kuntoon) että itse testi/metodi. Jos pystyt juoksemaan 89 min 9 bpm testin määrittämää anakynnystä korkemmmalla sykkeellä niin eihän se testin tulos ainakaan tuolla kertaa kauhean hyvin onnistunut mallintamaan "korkeinta sykettä jonka pystyy pitämään 60 min ajan". Jos se nyt oli tarkoituskaan.
  22. Minä rupesin vasta kuuskymppisenä liikkumaan aktiivisesti ja en tunnusta vielä, että olisin riippuvainen. Nyt tuli viisi vuotta täyteen treeniä ja ei ainakaan täysin treenittömät kaudet ultrajuoksun jälkeen, noin kolme viikkoa, aiheuta vieroitusoireita. Terveyden kannalta kuitenkin on syytä liikkua säännöllisesti niin kauan kuin kykenee. Työmatkapyöräily (7 km suuuntaansa nelisen kertaa viikossa) oli oikeastaan ainut säännöllinen liikunta yli kymmenen vuotta sitten ja muutaman vuoden verran sen jälkeen vanhan tiibetinspanielin ulkoilutus ennen nykyistä treenikautta.
  23. Samoin liikkumattomuus tuottaa ärtymystä ja jopa huonoa omaatuntoa, mutten syoranaisesti koe olevani juoksemisesta riippuvainen, vaan ehkä siis liikunnasta.
  24. Osaako yksikään anturi mitata matolta nousumetrejä (kelloon)jos haluaisi tehdä mäkitreeniä(vetoja, verttitonnia jne)? Helppohan se on periaatteessa nousukulmasta laskea mutta kiva olisi että näkisi sitten Garminin datasta jälkikäteenkin mitä on tullut tehtyä.
  25. Tämä aihe kiinnostaa kovasti, sillä tässä uskossa olin itsekin. Kuitenkin Vantaalla taivalsin puolikkaan n.90 minuuttiin ja tuosta ajasta olin kynnyksen päällä 89 minuuttia. Keskisyke tuossa rykäisyssä oli 186 ja kuukautta aikaisemmin RunnersHighn testistä saatu kynnys oli kuitenkin 177. Olin sairastellut tuossa ennen kisaa jonkun verran ja suoritus ei ollut ihan optimaalinen ja sykkeen tosiaan paukusta ihan katossa. Kisan aikana mietinkin että, tunnin tienoolla varmaan tulee noutaja. Vähän reilu tunti siinä meni ja vauhti hyytyikin muutamaksi kilometriksi ihan reilusti. Todetaan nyt vielä, että kesällä meni 15k kisa n.60 minuuttiin keskisykkeen ollessa 176. Mitä tästäkin sitten pitäisi ajatella?
  26. Ellen juokse ( tai ylipäänsä liiku tarpeeksi ), niin hermo menee herkästi ihan mitättömistä jutuista. Selvä riippuvuussuhde siis, ja liikunnan puute aiheuttaa vieroitusoireita 🙂
  1. Näytä lisää




×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy