Jump to content
Juoksufoorumi.fi

  • entries
    68
  • kommenttia
    6
  • views
    6 695

Ironman Italy - Emilia Romagna

Juoksijapoika

229 katselukerta

Vuosi jälleen menty elämässä eteenpäin ja on vuosittaisen blogipäivityksen aika 😂

 

Viime viikolla käytiin Cervian kaupungissa tämän vuotinen IM Italy kilpailu, johon tuli osallistuttua. Kisa valkkaantui viime syksynä pitkälti sen sijoittumisen kalenteriin mukaan sekä sillä, että Barcelonan kilpailu oli mennyt loppuun myydyksi oletettua aiemmin. Kisa ja paikka kuitenkin vaikutti mielenkiintoiselle ja eihän tuossa mitään valittamista lopulta ollutkaan. 

 

Matkaan lähdettiin paremman puoliskon kanssa torstaina aamusella. Lento Pariisin kautta Bolognaan meni kivuttomasti noin kuudessa tunnissa. Vuokra-auto alle ja vajaan kahden tunnin kuluttua oltiinkin jo kirjautuneena Cerviassa rantahotelliin joka sijaitsi noin 3km päässä varsinaisesta kisakeskuksesta. Cervia on mielenkiintoinen, ehkä jopa omituinen pikkukaupunki. Rantaa aurinkotuoleineen  ja rantaravintoloineen on Ardianmerelle silmän kantamattomiin. Hotelleja on koko rannan mitalta, mutta ainakaan syyskuun lopulla kylällä ei tunnu liikkuvan kuitenkaan oikein ketään. Viikonloppuna paikalliset jollain tapaa rantoihin löysivät, mutta tyhjyyttään paikat kaikkineen huusivat. Torstaina käytiin pyörähtämässä kylällä syömässä ja tarkistamassa missä kisan kannalta oleellisimmat paikat ml. Karaoke sijaisivat. Ravintolatarjonta oli tällä kylällä niinikään yhtä vaille tylsää pizzaa ja pastaa höystettynä lähinnä merenelävillä. Tiedä sitten mikäli rantaravintolat olisivat palvelleet iltaan asti.

 

Perjantaina puuhattiin kalustoa kuntoon myös osittain tarjolla olleen huoltokojun avustuksella. Ilmottautuminen tuntui ruuhkautuneen aamupäivästä, mutta myöhemmin iltapäivällä tilaa riitti ja homma hoitui hyvin jonottamattakin. Kaikki vaikutti olevan hyvin kunnossa ennen kisaa. Tiedossa oli lämmintä keliä, puolipilvistä noin 28 astetta, pientä 4m/s tuulta ja vajaan 23 asteista merivettä. Lämmintä, mutta oikeastaan aika houkuttavaa. Perjantai-ilta chillailtiin ja pehkuihin mentiin hyvissä ajoin. Nukkuminenkin maittoi verrattain hyvin.

 

Kisa-aamuna lauantaina hotellilla oli tarjolla IM aamupala ja muutenkin puoli tuntia tavallista myöhäisempi kisan alku (7.30) tuntui jotenkin dramaattisen paljon helpommalle heräämisessä. Kaikki kunnossa kisaa varten ja mieli oli oikeinkin rauhallinen. Valmistatutuminen heinä-elokuussa sujui omasta mielestä aika hyvinkin, vaikka näyttöä mistään superkunnosta ei ollutkaan. Kevään ja talven treeneistä ei sen sijaan juuri positiivista voinut löytää, mutta ehkä tuo pari kuukautta olisi riittänyt kaivamaan kisakunnon esiin. 

 

Uinnin startti suoritettiin köpösarjoissa rolling starttina, viiden sekunnin välein veteen päästettiin 6 uimaria. Matalaa rantaa kahlatessa kerkesi löytämään hyvin oman paikkansa ja tottumaan veden lämpöön joka oli todella miellyttävä. Hakeuduin oikeastaan koko uintiosuuden ajan ulkoreunoille, jossa tilaa tuntui riittävän. Rytmi löytyi melko hyvin ja ainoastaan pieni kolarointi noin 500m kohdalla hengitystä vähän sekoitti. Kokonaisuutena homma sujui leppoisasti. Uinti oli jaettu kahteen osaan noin 2km kohdalta "Australian exitillä", jossa käytiin kirmaamassa maalla parikymmentä metriä ja eikun takaisin mereen. Syvemmissä kohdissa meduusoja näkyi melko paljonkin ja niihin välillä käsiä tuli läiskittyäkin, mutta ei niistä sen enempää harmia koitunut. Jälkimmäisen puoliskon suunnistus meni itseltä jonkun verran metsään ja kurvit tuli otettua turhankin laajalti. GPS:n mukaan matkaa tuli lopulta 4,1km ja aikaa tuohon paloi 1:08. Omalla tasolla, erittäin hyvä aloitus siis koko kisalle.

 

Ensimmäisessä vaihdossa juostiin märkkärin kera varmaan lähemmäs 500m matka ennen vaihtoaluetta. Vaihdossa tuntui olevan ruuhkaa, mutta siinähän tuo sujui muiden mukana hyvillä mielin. Vaihtoalue niinikään oli melkoisen pitkulainen ja seuraavaksi taluteltiin pyörää arviolta 300m matka. Ensimmäiseen vaihtoon aikaa menikin yhteensä yli 9 minuuttia vaikka ihan ripeälle tuntuikin.

Pyöräilyosuus vedettiin kahtena kierroksena, joiden kääntöpaikka sijaitsi aivan lähdön tuntumassa. Reitti kulki maaseutua pitkin, välillä mukailleen suola-altaita, välillä pienempien kylien läpi, välillä taas tylsiä moottoriteitä pitkin. Kokonaisuutena profiili oli kuitenkin erittäinkin tasainen lukuunottamatta 45km ja 135km kohdalla ollutta mäkeä, jossa noustiin noin 4km matkalla reippaat 200m vertikaalia. Nousuun sisältyi noin 4 rankempaa lyhyttä pätkää, joissa välityksiä olisi erityisesti toiselle kierroksella kaivannut lisää.  Asfaltin kunto vaihteli matkan varrella paljon ja tuossa asiassa Italialaisilla tuntuu olevan melko paljon takamatkaa moneen eteläeuroopan maahan verrattuna.

 

Pyörä kulki ensimmäiselle nousulle asti todella hyvän tuntuisesti ja tavoitteet vilisivät silmissä. Keskinopeus pyöri tuossa vaiheessa lähempänä 36km/h tasoa. Nousu rauhoitti tilannetta ja raastoi sopivasti turhia menohaluja. Nousu tuntui raskaalle, mutta siitä mentiin vielä kohtuullisella energialla yli. Kuumuus vaati jatkuvaa tankkaamista, mutta meno tuntui vauhdikkaalle aina noin 80km asti, kunnes tajusin aloittaneeni aivan liian kovaa. Kilometri kilometrilta takki vaan tyhjeni. Puolen matkan väliaika 2:41 oli vielä kohtuullisen hyvällä tasolla, mutta tuossa vaiheessa energiat oli syöty aivan pohjia myöden pois. Raahustus tuntui koko aika vain hidastuvan ja hidastuvan. Selät joita ekalla kierroksella olin kerännyt menivät kaikki yksi kerrallaan ohi ja päässäkin tuon asian käsittely söi voimavaroja entisestään - floppia kohti oltiin menossa. 

 

Toisen kierroksen nousu oli taistelua niin itseä kuin koko ajan lisääntyviä kramppeja vastaan. Jalat ehdottelivat sopivin väliajoin tilttaamista niin etu- kuin takareisienkin puolella. Nousussa henkinen kantti antoi peräksi ja lopulta taivuin taluttamaan kaksi pahimmista pätkistä. Viimeistään tuossa kohtaa päätin, etten kelloon enää päivän mittaan kiinnittäisi mitään huomiota. Taivallus jatkui hitaasti mutta tuskaisesti. Välillä ei voimaa polkemiseen saanut laittaa istualtaan eikä seisaaltaan sillä krampit alkoivat heti. Mukana ollut magnesiumia ja suolaa sisältänyt mättöpullo tuntui kultaakin kalliimmalta. Pisimmät välit huolloissa olivat 25km luokkaa, mikä aiheutti myös sen että helteessä pullot tuli kiskottua tyhjäksi liian ajoissa. Lajin lopettaminen ikuisiksi ajoiksi oli tuossa kohtaa keskeisin asia jota pystyin ajattelemaan. Kilometrit lopulta kuitenkin ehtyivät ja pääsin kuin pääsinkin vaihtoon asti. Pyöräilyn kokonaisaika oli lopulta 5:54 eli hädintuskin yli 30km/h keskinopeutta.

 

Toisessa vaihdossa ei paljon juokseminen huvittanut, eikä se kyllä olisi onnistunutkaan. Raahustin pitkän vaihtoalueen läpi rauhallisesti jälleen reilun 9 minuutin aikana. Vaihdosta lähtiessä askeleen mitta oli korkeintaan puoli lenkkaria. Kramppikipuja oli jokaisessa lihaksessa niin etu-, taka-, sivu- ja sisäosissa jalkoja. Alaselkään koski niin, että askeleita oli sula mahdottomuus venyttää. Ähisin ääneen silkasta kivusta ja itkukin siinä pääsi useampaan otteeseen. Rehellisesti tuossa vaiheessa en uskonut hommasta enää selviäväni. Kellon olin jo jättänyt vaihtoon, joten nyt taistelu oli puhtaasti omaa päätä ja selviytymistä vastaan. Jostain imin energiaa ja päätin alkukilometreillä, että kävelyyn ei siirrytä sillä siitä ei paluuta olisi. Kuumuus oli iltapäivällä ilmeisesti noussut noin 30 asteeseen ja huoltopaikkojen viilennykset kaikki tuli otettua vastaan ilolla. Tilttiin vetävät krampit pysyivät jollain ihmeelliseellä tavalla taka-alalla ja raahustaminen onnistui. Pistävimmät kivut tasottuivat kilometrien edetessä tasaisemmin raastavaksi kivuksi ja valoa alkoi hiljakeen näkyä tunnelin päästä. Jossain 7km kohdalla muistan päättäneeni, että maaliin tullaan vaikka vihoviimeisenä ja niin pitkään juostaan kuin suinkin mahdollista.

 

Jälkikäteen väliaikoja nähneenä vaikuttaa matkan teko olleen melkoisen tasaista. Ei mitään asiaa kiihdytyksille, mutta kävelemäänkään en lopulta sortunut, ja tästä olen erittäin onnellinen. Viimeisen kahden kilometrin aikana havaittavissa oli jopa juoksua muistuttavaa liikehdintää kun tajusi homman vihdoin ja viimein päättyvän. Ja kyllähän se laskenut aurinkokin lopulta armoa antoi.  Huoltopisteet ja kannustukset auttoivat taistelussa lopulta todella paljon. Maaliin kiihdyttelin lopulta 12:02 ajassa, erittäin huojentuneena ja onnellisena. Aika oli luonnollisesti iso pettymys, mutta kun mietin mitä kaikkea päivän aikana tuli taisteltua läpi, olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni. 

 

Maalilinjalle raahauduttiin illalla katsomaan komeita IM ilotulituksia ja perinteiset karaoketkin tuli laulettua. Tätä tämä laji taitaa olla parhaimmillaan - onnistumisia epäonnistumisen hetkellä tjsp.

Nyt viikkoa myöhemmin ja Italiassa tuon ajan onnistuneesti lomailleena olen varma, että ensi vuonna mennään taas 😉

 

22.9. Uinti 4,1km (68min), pyöräily 180km (355min), juoksu 42,2km (280min)

 

30.9. Sali 45min

 

1.10 Juoksulenkki 10,3km (60min)

2.10. Kuntopyörä 45min, sali 45min

3.10. Uinti 1,5km (40min)

4.10. Pump 60min + spinning 50min

7.10. Juoksulenkki 9km (70min), uinti 1,6km (30min)

 

9.10. Spinning 30min + sali 30min

11.10. Juoksulenkki 8km (64min)

13.10. Juoksulenkki 21,2km (112min), uinti 2km (39min)

14.10. Sali 50min

 

15.10. Kuntopyörä 45min, spinning 45min

17.10. Juoksulenkki 9km (50min), vesijumppaa 25min

18.10. Sali 30min

19.10. Kuntopyörä 60min



3 Comments


Recommended Comments

Hieno suoritus ja varsinkin noiden vaikeuksien kautta vielä maaliin pääsykin tuntui varmasti mahtavalta. Onnittelut täältäkin!

  • Thanks 1

Share this comment


Link to comment

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy