Kävimme sisarusten kesken isän lapsuudenkodissa, tai siis siellä missä koti on joskus sijainnut. Kotitalo on joko palanut, purettu tai lahonnut. Jäljellä tilalla oli vain pari talousrakennusta kauniilla paikalla metsän keskellä mäen laella. 

Päivä kuitenkin alkoi käynnillä Viitasaaren sanakarihautausmaalla isänisän haudalla. Sieltä jatkoimme Kahvila Myllytuvalle Suovanlahdelle, jossa tapasimme oppaaksemme puhumani vanhan tuttuni. Jatkoimme matkaa isän kotitilalle ja matkalla sain kuulla juttuja paikallisista taloista ja oppaan tietämistä sukumme historiaan liittyvistä asioista. Aikamme tilalle käyskenneltyämme lähdimme käymään Mäntylän kylän koululla, joka nykyään toimii seuratalona. Talon sisällä oli listattuina sodissa kaatuneet kylän miehet. Isoisän nimikin luonnollisesti oli siellä. 

Matka jatkui Kenraalikivelle, joka on paikallisen maanpuolustusyhteistyön tuloksena ylläpidetty muistokivi, johon on lisätty muistolaattoja paikalliseen historiaan liittyen. Suurena ylätyksenä meille tuli, että paikalla oli juuri samaan aikaan soraorpojen laatan paljastustilaisuus. Jos olisimme tienneet tilaisuudesta, niin olisimme menneet paikalle hieman aiemmin juhlapukeissa, olihan isämme aikanaan perustamassa sotaorpojen Keski-Suomen paikallisyhdistystä ja toimi pitkään yhdistyksen rahastonhoitajana.

Kenraalikiveltä jatkoimme oppaamme kotiin kahville. Pyörähdimme pikaisesti myös työkaverini, joka on em. oppaamme sisko, mökillä 

Harvoin voi juoksuton sunnnuntai olla näin onnistunut.