Jump to content
Juoksufoorumi.fi


  • entries
    13
  • kommenttia
    53
  • views
    2 692

Ylläs-Pallas-Hetta 134km

Sign in to follow this  
kiljander

3 132 katselukerta

NUTS Pallas 134km

 

En edes muista enää kuinka päädyimme vaimoni ja ystävien kanssa vuonna 2015 NUTS Karhunkierroksen 53km matkalle lähtemään, mutta se oli vuonna 2013 alkaneen elämäntaparemontin eräänlainen ensihuipennus - muutaman maratonin jälkeen jotain uutta ja ihmeellistä. Saavuttuamme tuolloin 2015 toukokuussa perjantaina Rukahoviin ja nähtyämme 160km kilpailun lähdön, päädyimme seuraamaan noita 160km ”GPS-pallukoita” Rukahovin aulaan odottaessamme omaa lauantain lähtöämme. Vaikka minulla ei tuona iltana ollut vielä oikein mitään kosketusta ultrajuoksuun, tuo urhoollisten sotureiden eteneminen kansallispuiston yöhon teki minuun lähtemättömän vaikutuksen - halusin olla yksi noista pisimmän matkan tyypeistä joku päivä. Tunne oli ihmeellisen voimakas.

 

Osana 2016 polku-ultrasuunnitelmaa löysin itseni NUTS Köykkyrin ”kisassa” 2015 Marraskuussa tunkkaamassa 6 tuntia laskettelurinnettä sohjossa ees taas. Asioikseen Kempeleeseen lento tuota varten - ei mitään järkeä, ja niin vaan sitten vielä istuin Joken kanssa pienessä laskettelurinteen kopissa tuon 6h kisan jälkeen maksamassa YPH 134km osallistumismaksua. Vuoden 2015 Pallas-Hetta 55km aurinkoisessa säässä oli aivan mahtava kokemus yhdessä vaimoni kanssa, joten se oli luonteva valinta ensimmäiselle pidemmälle ultrajuoksulle. Alkuvuodesta 2016 varattu luontainen ”reality-check” oli Karhunkierros 80km, jossa onnistuin yllättämään itseni ihan totaalisesti, varsinkin kun olen ollut sellainen fiilis-treenaaja ilman mitään suurta systemaattisuutta. 

 

Noin 14 kuukautta unelman syntymisestä perjantaina 15.7.16 klo 16 saavuimme Ylläkselle hotelli Saagalle, josta kaksi tuntia myöhemmin tapahtui 134km kisan lähtö. Unelmieni täyttymys oli lähellä. Vuosi oli mennyt ilman isompia vammoja nousujohteisesti. Olin samalla lähtöviivalla porukan kanssa, joiden ”pallukoita” ja huikeita suorituksia olin tuntikaupalla kelaillut GPS-seurannoissa ja lukenut jokaikisen blogin vähintään ”muutamaan kertaan”. 

 

Sain hyvää kannustusta kisapäivänä tutuilta ja erityisen tärkeä oli erään kokeneen ultraaja-kaverin puhelinsoitto, jossa päätettiin että maaliin sitten mennään oli mikä tahansa. Ennen lähtöä kävin moikkaamassa paria tuttua ja paiskaamassa kättä mm. Juuson ja Micken kanssa, joiden kisaamista on tullut ihaillen seurattua. Itse asiassa tulin lopulta moikanneeksi koko tulevaa kärkikolmikkoakin. Kovaa jengiä. 134km reitistä en ollut ensimmäisen 80km pätkään kartalla muuten pahemmin tutustunut, mutta heti kärkeen vedettävä nousu Ylläksen laelle ei ollut jäänyt huomaamatta. SInne sitä lähdettiin sitten kapuamaan klo18 ja Epun lupaamaa rankkaa rakkaahan se koko nousu oli. Melkoisen hyvä mahdollisuus saada itsensä jumiin jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta itse pistelin tavoilleni uskollisesti rauhassa ylös joukon keskivaiheilla. Mitään sijoitustoiveita en ollut itselleni asettanut, unelmani oli maaliinpääsy ja siitä oli pidettävä kiinni. Sää oli aivan mahtava ja odotin innolla edessä olevia maisemia ja keskiyön aurinkoa. Jalassa oli Hoka ATR Challengerit, joita olin yhden parin suutarikuntoon jo Karhunkierroksella saanut. Pallaksen dropbagiin laitoin eväiden ja vaihtovaatteiden lisäksi sauvat, mikä osoittautui itselleni loistavaksi ratkaisuksi. Hokan pohjat hajosivat tälläkin kertaa.

 

Ylläksen huipulta näki käytännössä jo Pallaksen ja Äkäslompolon puolella päädyin juoksemaan yhdessä ”KVn” kanssa. Ylläksen jälkeen toinen merkittävä nousu oli jälleen rakka-kurua pitkin seuraavalle huipulle. Aika jäätävä paikka, mutta sieltä alas tultiin jälleen helpompaa pätkää. Jälkikäteen katsottuna näiltä vaiheilta alkoi pikku hiljaa nousuni. Tuntureiden jälkeen reitillä oli paljon metsäpätkää ja siellä mentiin eteenpäin porukassa jutustellen. Ennen toista huoltopistettä tulin yksin viiden hengen letkan perään ja sen juoksijat herättivät sen verran kunnioitusta että menin jonkin aikaa perässä - alkoi tulla pelko että olin aloittanut liian lujaa. Tämähän oli matkana itselleni täydellinen hyppy tuntemattomaan. Juoksu sujui todella hyvin joten sitten yhdessä sopivassa paikassa koukkasin porukasta moikaten ohitse. Kolmannen huollon jälkeen törmäsin Pekkaan ja tästä lähti toinen todella mukava juoksukimppa joka kesti Pallakselle asti. Ennen Pallasta alkoi olla jo väsy, kävelimme jo paljon, ja keskeyttäminen sinne oli käväissyt mielessä mutta toki olen sysännyt ajatuksen saman tien syrjään. Rakot jaloissa olivat vaivanneet jo pari tuntia (paikoin reitti oli kostea). Erityisen rasittavaa oli se että ”Pallas 5km” kyltin jälkeen mentiin jonkun matkaa ja törmäsimme….toiseen ”Pallas 5km” kylttiin. Kun ”Pallas 3km” kyltti tuli ikuisuuden jälkeen, huusin ruman sanan kovaan ääneen ja päätin alkaa juoksemaan hitaasti. 

 

Hölkkäilin Pallakselle itsekseni n klo 06.30 ja tunnelma oli aika mahtava jo tuossa vaiheessa kun tiesi että kunnon levähdystauko oli edessä. Tommi, joka oli mennyt ohitsemme aiemmin oli pikku hiljaa tekemässä lähtöä kun saavuin. Pyysin nuudelit, ei maistunut. Tilasin pitsaa ja kokista. TAIVAALLISTA! Järkkäilin dropbagistä rakkolaastaria ja teippiä jalkoihin mutta eihän siitä mitään tullut. Roskiin koko sähellys ja kuivat sukat + paita päälle voimakkaan pännimisen vallassa. Rakot seuraisivat loppuun asti. Hetken tuumailin kenkienkin vaihtoa mutta päätin pitää Hokat jalassa. Paita vaihtui lyhythihainen + aamuyöllä lisätyt irtohihat kombinaatiosta kuivaan ja puhtaaseen pitkähihaiseen. Lähdettyäni eteenpäin nousemaan ylös alkoi pikku hiljaa satelemaan mutta ajattelin sen vain hieman virkistävänä vaihteluna kunnes noin 20 min myöhemmin puolessa välissä Pallasta hurjassa puuskatuulessa ja vaakasuorassa vesisateessa olin kaivamassa takkia päälle repustani. Kamat meinasivat kuvainnollisesti lentää käsistäni kuin tuhka tuuleen mutta sain puettua ja matka jatkui. Ainoa asia mikä harmitti oli se että en ollut vaihtanut pitkiä housuja päälle huollossa. Myöhemmin kuulin että kun tuo myrsky alkoi niin ilmeisesti juuri kukaan ei ollut lähtenyt Pallakselta ylös ja huoltoteltta oli suurin piirtein meinannut lähteä lentoon. Jatko Pallakselta sinänsä oli itselleni ihan selviö enkä edes lopulta harkinnut keskeytystä. Valvottu yö ja 80km ei tuntunut mitenkään erityisen pahalta tuolla hetkellä.

 

Siellä sitten Pallakselta eteenpäin sauvakävelin ja hölkkäilin yksikseni surkeassa säässä ja näkyvyydessä kohti Hettaa. Olin iloinen että olin juossut reitin edellisenä kesänä hyvässä säässä. Muita kilpailijoita ei näkynyt edessä eikä takana ja parilta vaeltajalta kuulin että edessä oltiin n. 10min päässä. Yksin siis rauhassa. En muistanutkaan kuinka hankalasti kuljettava reitti oli kivien suhteen ja rakot tekivät hommasta tunti tunnilta kivuliaampaa. Tuntui että koko vasemman jalan kantapääni oli ”irti” ja niinhän se nahka sitten olikin kun illalla hotellissa vammat tarkastin. Valokuva on olemassa mutta enpä tuota taida kenenkään yökötykseksi jakaa. Myrsky heikkeni hieman jossain välissä kunnes se teki uuden hyökkäyksen yksin taivaltavaa ultraajaa kohtaan ja aloin pelkäämään hypotermian uhkaa kun tuntui että kropan lämmön tuotanto oli siinä rajalla että riittääkö. Tuohon tilanteeseen liittyi ensikohtaamiseni ilmeisesti ”ultrajuoksun ytimen” kanssa. Minua oli varoitettu matkasta mielen syvyyksiin ja sieltä se totaalinen 15 sekunnin romahdus yht´äkkiä tuli. Onneksi tajusin kaivaa GoPron repun sivutaskusta nopeasti ja taltioida tuon itkunsekaisen miniromahduksen (teemana maaliin ja lämpöön pääsy) kaatosateessa keskellä tunturia. Saa nähdä uskallanko itsekään katsoa jälkikäteen. Hetki siitä ja huusin tuleen niin että varmaan Hettaan kuului ”Yeah, nyt mennään eikä meinata!!!”. Melkoista mielen ailahtelua hetkellisesti.

 

Montellin majalle saapuessani edessä näkyi naisjuoksija (ilmeisesti naisten 4s lopulta) jota tavoitin, mutta hän poikkesi majaan sisälle kun itse jatkoin tetsaamista eteenpäin. Jälkikäteen kuulin että hänelle oli ollut myös hieman huolia sään ja reitillä pysymisen suhteen. Alakulo jatkui mutta eteenpäin oli mentävä ja muutama kilometri myöhemmin tapasin Tommin ja tämä lämmitti suuresti mieltä erityisesti sen takia että enää ei tarvinnut taivaltaa itsekseen. Hyvä seura oli enemmän kuin tervetullutta. Tommin kanssa tultiin sitten koko loppumatka maaliin ja haluan vielä kerran kiittää häntä reissusta. Sauvojen Pallakselta mukaan ottaminen oli toinen reissun pelastus koska en millään olisi enää pystynyt pelkästään juoksemaan riittävästi lämmön ylläpitämiseen. Ikuisuudelta tuntuneen tamppaamisen jälkeen saavuimme lopulta Hannukurun huoltoon jossa viiden minuutin seisoskelu sai viimeisetkin lämmöt katoamaan ja vartin verran oli pakko juosta väkisin ja tempoa sauvaa jänkhään sekä pitkospuuun jotta sai jotenkin kehon vielä kerran heräämään. Kilometrit eivät sitten tunturissa kovin nopeasti edenneet sauvakävellen, mutta maali mielessä eteenpäin kahlattiin. 

 

Pyhäkeron nousu saapui viimeinkin ja siinä vaiheessa todella pitkästä ja loivasta noususta ei jaksanut olla harmissaan kun tiesi että sen jälkeen reitti olisi enemmän tai vähemmän alamäkeä ennen viimeistä tiellä mentävää kymppiä. Näkyvyys oli heikko ja sumussa kivet alkoivat näyttää rakennuksilta ja muutamaan kertaan näin jo mielessäni Pyhäkeron huipun mutta se olikin harhaa. Keron huipulla olevan kiviröykkön näkeminen oli iloinen asia mutta ei sitä jaksanut enää väsyneenä juhlia. Sinänsä juostavaan alamäkeen sain kuitenkin jonkinlaista hölkkää välillä aikaiseksi. Jalkoihin sattui luonnollisesti ihan törkeästi. Nyt myös vasemman jalan akillesjänne sattui jokaisella askeleella. Rakot molskuivat jalanpohjissa. 

 

Viimeisessä huollossa Pyhäkeron alla alkoi olla jo hieman vapautuneempi fiilis maalin lähestyessä ja Tommin ideasta pistäydyimme autiotuvan sisällä muutaman minuutin. Siellä oli pari vaeltajaa lepäämässä ihanassa lämmössä ja aika nopean vihaisesti oli repäistävä itsensä ulos mökin ihanasta raukeasta syleilystä. Pääasiassa Tommin tsemppaamana hölkkäiltiin  ja käveltiin Hokien hajonnut pohja läpsyen viimeistä kymppiä ja noin 1km ennen maalia oli suureksi yllätyksekseni vanhin tyttäreni vastassa. Liikutus meinasi tulla välittömästi mutta se purkautui vasta maalissa. Tommin ehdotuksesta mentiin yhdessä maaliin ja hieman harmillisesti olin tuloksissa häntä yhden pykälän edellä, vaikka hän oli selkeä mentori kaksikossamme viimeiset 25km reissusta. Monilla muilla painoi reissussa varmasti KKn 160km juoksu vielä.

 

Jossain vaiheessa aamupäivällä oli käynyt mielessä että soitan vaimolleni ja kehotan harkitsemaan, kannattaako 55km kisaan lähteä sään puolesta, mutta ilmeisesti iso osa tästä meni lopulta oman väsymyksen piikkiin. Aika vähän 55km kisaajat loppujen lopuksi säätä valittelivat. Keskeytysprosentti 134km matkalla oli lopulta lähellä viittäkymmentä jakautuen kaikille huoltopisteille. Oma systeemini piti taas hyvin ja geelejä meni parikymmentä kappaletta. Erilaisia patukoita toistakymmentä. Vihreitä kuulia (NAM!!!) huolloista varmaan iso rasiallinen yhteensä. Herkkusuu-ominaisuus on hyvä lähtökohta ultraamiselle? Omaa ja järjestäjien elektrolyytti/urheilujuomaa ja merisuolaa isolla kädellä läpi reissun. Joitain minimaalisia vatsakipuja oli mutta mitään isoja tyhjennysharjoituksia en tehnyt. 

 

Unelmani on saavutettu! YPH Finisher!!! Pakko myöntää että tuo joukkoon kuuluminen oli yksi ajuri tässä unelmassa omien rajojen testaamisen ja luonnossa ultraamisesta ”nauttimisen” lisäksi. Kuulin maalissa suureksi yllätyksekseni että olin sijoittunut viidenneksitoista. Oma käsitys matkalla oli 25-30 välissä, josta olisin ollut jo positiivisesti yllättynyt. Maalissa pystyin pidättelemään jotenkin kyyneleitä kun järjestäjä sekä sukulaisiakin oli valokuvaamassa ja hienoa huoltoa sain myös monilta ihmisiltä. Ilon itku tuli sitten autossa ajaessani muutaman kilometrin matkan maalista majapaikkaan. Hotellissa suoraan kuumaan suihkuun ja vällyjen alle horkassa makaamaan. Yöpöydälle tuotu poropizza ja kokis olivat luonnottoman hyviä mutta pitsasta en jaksanut syödä kuin puolet. Illalla jaksoin käydä tunnin unien jälkeen Hetta-hotellissa moikkaamassa vanhoja ja uusia tuttuja. Oli kivaa! Uni tuli helposti.

 

Kuuluisaa kommenttia ”pitää tehdä siitä mistä tykkää” lainatakseni polku-ultrat ja luonnossa juokseminen tuntuvat minun jutultani ja selkeästi olen parhaimillani tuollaisissa hyvin hitaita lihassoluja ja omien kykyjen tuntemusta vaativissa reissuissa ja luultavasti sillä tiellä tulen jatkamaan. Ensi vuoden ajatukset ovat jo kehkeytymässä mutta kokeillaan nyt tuo oman seuran Endurancen HUR 12h ensin. 

 

Last but not least, kiitos NUTS- tyypit ja kaikki vapaaehtoiset jälleen kerran!!! 

6tag_170716-103923.jpg

Sign in to follow this  


8 Comments


Recommended Comments

Kiitos @kiljander rohkaisusta Pallaksen jälkeen. Meikäläinen oli se orpo ja ryytynyt, keltaisessa takissa sauvakävellyt pitkä mies joka oli ihan rikki. Mulla oli tosi paska olo ja heikko vaihe siinä vaiheessa kun otit kiinni ja rohkaisit jatkamaan. Sain todella paljon voimia kannustuksestasi ja positiivisesta asenteesta, kiitos niistä.

 

Kaiken lisäksi hyvä kirjoitus. Tsemppiä jatkoon ja terveisiä vaimollesi joka oli viestiä lähetellyt juoksevalle miehelle. Nähdään taas!

 

- Ville, Kolin jälkeen liivijengiläinen

  • Like 2

Share this comment


Link to comment

@Guru . Mahtava tsemppi sinulla liiviä kohti. Ei varmaan ollut helppoa KKn jälkeen. Unohdinkin mainita kohtaamisemme, sori. Jaksoit kysellä kaikesta huolimatta minun juoma- ja energiatilannetta. Takin varmaan jouduit vielä laittamaan takaisin päälle ?. Toivottavasti törmätään vielä!!! Niin ja Kolilla tosiaan menet myös maaliin!

  • Like 2

Share this comment


Link to comment
7 tuntia sitten, HelppoHeikki kirjoitti:

@kiljander vanha rapsasi mihin törmäsin lauantaisaunan jälkeisissä guuglatatuissa "jälkilöylyissä" laittoi hymyn huulille :thumbsup: Polku-ultrailu on aikamoista elämää :smiley:

Jotain tuttua tuossa tarinassa kyllä on nyt kun tooodella pitkästä aikaa luin tekstini uudestaan. Ihan kuin olisin kokenut jotain vastaavaa äskettäin? :-) No, viiden viikon päästä olemme molemmat taas maalissa :D

  • Haha 1

Share this comment


Link to comment

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy