Jump to content
Juoksufoorumi.fi



  • entries
    29
  • kommenttia
    26
  • views
    5 466

Helsingin kevät


hatapa

710 katselukerta

Muutama vuosi sitten Endurancen leirillä luennoi erään ultrajuoksijan valmentaja ja sieltä korvieni väliin jäi muutamia pointteja. Oma tulkintani niistä: on lenkkeilijöitä ja on juoksijoita. Kilpailuun valmistautuminen ja harjoittelu erottavat nämä selkeimmin toisistaan. Lenkkeilijä menee vaan tapahtumaan ilman sen parempaa suunnitelmaa huollosta, vauhdinjaosta tai mistään muustakaan. Juoksijalla on jonkinlainen suunnitelma kilpailusta ja sen etenemisestä. Harjoittelussa lenkkeilijä juoksee lenkkejä silloin, kun se itselle sattuu sopimaan, juoksija noudattaa jonkinlaista harjoitusohjelmaa, joka tähtää jos nyt aina ennätyksiin, niin ainakin nousujohteiseen kunnon parantamiseen. 

  

 

Joku pari vuotta sitten taisin täällä kirjoitella, että en enää juokse kisoja aikatavoitteellisesti, vaan omaksi ilokseni. Kun en koskaan ole ollut mikään urheilija vaan vain harrastelijahölkkääjä, niin tuon asian sisäistämisen luulisi olevan helppoa. Mutta kun ei. Käyn jatkuvaa Jaakobinpainia itseni kanssa kun numerolappu pistetään rintaan ja lähtölaukaus pamahtaa. Niin tänäänkin.

 

Lähtökohdat päivän suoritukseen eivät olleet kovin hyvät. Viimeisen kuukauden aikana ei ollut yhtään ehjää viikkoa, joka olisi edes jollakin tavalla ollut kehittävää. Ensin palautelua hallimaratonilta, sitten meni parisen viikkoa enempi vähempi flunssan kourissa ja edellisen viikonlopun puolimaraton taisi olla liian lähellä optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi. Tänään lähdin ehkä hieman, tai siis aivan liian kovaa liikkeelle. Alkumatkan vauhdit pyörivät lähempänä viittä minuuttia/km, kuin etukäteen ajattelemaani 5.20 km-vauhtia. Jopo siis keuli hyvässä säässä heti alussa. Puolimatkaan saakka juoksu meni vielä kohtuullisesti, väliaika n. 1.47, mutta sen jälkeen jalat alkoivat painamaan tolkuttomasti ja vauhti alkoi vääjäämättömästi hyytyä.  Loppumatka oli enempi vähempi tuskaista, kun pohkeetkin alkoivat kramppailemaan viileässä kevättuulessa. 39 km:n kohdalla muistin jäsen stutan illalla lähettämän kannustusviestin: viimeinen 3000 m 12 minuuttiin. Tuon muistaminen toi vinon hymyn huulilleni. Saatin siinä jopa naurahtaakin. Loppumatkan  juoksin samanlaisten ongelmien kanssa painivan kaverin kanssa ja maaliin tulimme yhteisymmärryksessä samaan, 4.06, aikaan.

 

 

Isompaa harmitusta tai masennusta tästä ei tule, vaan juokseminen jatkuu kohti syksyn maratoneja. Seuraava etappi on kolmen viikon kuluttua Riiassa.

 

0 Comments


Recommended Comments

There are no comments to display.

Osallistu keskusteluun

You are posting as a guest. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Add a comment...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy