Jump to content
Juoksufoorumi.fi



  • entries
    32
  • kommenttia
    178
  • views
    3 747

Juoksijan lentoaskel on löytynyt, treenit kulkevat kuin unelma.:)


Jodlaaja

1 322 katselukerta

Nyt on juoksijan lentoaskel löytynyt, treenit kulkevat kuin unelma ikään.

 

Juuri viimeksi hämmästelin miten oikein harjoittelemalla tulokset paranevat äkkiä.

Teivocupissa juoksin reilun minuutin parannuksen aina edelliseen osakilpailuun nähden kevättalvella ja lopulta huhtikuussa juoksin Teivocupin 5km uuteen ennätysaikaani 18:30 min. 3:42/km.

 

Ja viimeisimmässä intervalliharjoituksessa taas sain ihmetellä sitä, että8x1000m. @ 3:39/km ei tunnu missään. Viimeisen vedon juoksin 3:35 ja tuntuma oli se että jalat ovat edelleen freesin oloiset ja jaksavat, niin että juoksisin vaikka 12 tonnin vetoa tuota 3:39/km vauhtia.

 

Kun vielä 20.2.2016 intervalliharjoitus 3x1000m. meni seuraavasti: 1.3:56  2.3:58 ja 3.4:28.

En päässyt edes kolmea vetoa alle 4 minuutin maagisen rajan.

Eli aikamoinen harppaus vajaassa kahdessa kuukaudessa suoritettu, oikein, ammattimaisesti treenaamalla.

 

Tällä hetkellä 5km menee siis aikaan 18:30 min., 10km noin 38 minuuttiin ja puolimaraton 1:25-1:26 h. Miten paljon nuo ja muut enkat parantuvatkaan vielä tämän kauden aikana?

No, vain taivas on rajana.

 

Kun ennätykset vain paranevat ja harjoitukset sujuvat kuin unelma, niin saan luonnollisesti välillä postia kateellisilta suomalaisilta nillittäjiltä, heiltä jotka eivät viitsi tai osaa treenata oikein, tarpeeksi paljon ja tarpeeksi kovaa. Suomalaiset kun ovat kansanluonteeltaan sellaisia, että vain aniharva osaa iloita muiden menestyksestä ja onnistumisista, useimmat ovat kateellisia, heikkoitsetuntoisia vässyköitä, joita muiden menestys harmittaa, varsinkaan jos se oma juoksu ei kulje. Eräänkin sellaisen hassu "avautuminen" lensi juuri roskakoriin muiden roskien seuraksi. "Jodlaaja ei tiedä mistään mitään, treenaa aina väärillä vauhdeilla, vetäis vaan tasaisesti samalla turvallisella vauhdilla niin hyvä tulis, kysyisi valmentajilta neuvoa blaa blaa blaa" 

Piiloutui vielä quest eli vierailija statuksen taakse, raukka.

 

Itse asiassa minulla on kymmenien vuosien kokemus juoksemisesta, menestystä ja mitaleita jo nuorisotasolla (ihan niistä oikeista kisoista radalla matkoina 100-1500m, ei mistään  Hippokisoista), juoksen nykyään noin 4000km/vuosi ja lisäksi valmennan.

 

Minulla on paljon juoksijaystäviä niistä maista joissa myös juoksijoiden mentaliteetti on jalo, kannustava, positiivinen ja yhteisöllinen, eli niistä oikeista juoksumaista, kuten Kenia ja Etiopia ja niihin laskisin myös nykyään USA:n, koskapa siellä yleisurheilijat ovat juhlittuja sankareita, toisin kuin Suomessa. Siellä myös ihmiset oikeasti elävät toistensa mukana menestyksessä, olivat ne sitten pieniä tai suuria, tyyliin oma ennätys (pieni) tai olympiakulta (suuri), eivätkä juoksijat negaa toisiaan kuten Suomessa usein.

Näissä kolmessa maassa juoksukulttuuri onkin tuhat kertaa Suomea korkeammalla tasolla.

Suomessa on tärkeintä se miltä juoksija näyttää, oikeissa juoksumaissa aivan muut asiat.

Suomesta on todellinen juoksukulttuuri kaukana.

 

Itse olen omistautunut juoksemiselle niin täysin henkisesti, kuin fyysisestikin, kovin monesta ei voi samaa Suomessa sanoa.

 

Mutta takaisin siihen miten olen päässyt reilussa puolessatoista kuukaudessa aivan onnettomasta  rapakunnosta siihen että 8x1000m. kulkee helpon oloisesti 3:39/km vauhtia ja vitonen menee aikaan 18:30 min. Eli kuinka kannattaa harjoitella.

Kuten sanottua, on  minulla vuosikymmenten kokemus juoksemisesta ja nykyään saatan juosta 500km/kk tai selvästi ylikin, paljon myös tehoja mukana.

Olen antelias jakamaan tietouttani tästä jalosta lajista muillekin.

 

-Ensinnäkin, pikapalkintoja ei juoksussa ole, vaan kaikki perustuu kovaan työntekoon.

Määrää tarvitaan ja paljon, muuten tulee myös jalkavaivoja usein.

 

-Juokse kaikki lenkit päkiävoittoisesti, niin pohkeesi vahvistuvat ja jalkavaivoista johtuvat telakat jäävät kokonaan tai lähes kokonaan pois.

 

-Keskity tehoja hakiessasi niihin kaikista toimivimpiin harjoituksiin, eli ylämäkivetoihin ja tonnin tai kahden tonnin vetoihin.

 

-Älä tee kahta tehoharjoitusta peräkkäin, mutta voit herätellä kehoa seuraavan harjoituksen vaatimaan kovaan juoksuun juoksemalla muuten kevyen lenkin viimeiset kaksi tai viimeisen kilsan kovaa.

 

-Pyri kiihtyvävauhtisuuteen, mutta älä te siitä mantraa itsellesi. Valmentajaystäväni Nic Bideaun mielestä esim. tempojuoksunkin voi juosta hyvin monella tavoin. Samoin kiihtyvävauhtisetkin kilsat kannattaa välillä sijoittaa keskelle lenkkiä, eikä ihan loppuun.

 

-Tee erilaisia rytminvaihdoksia usein ja erityylisillä alustoilla sekä vaihtelevilla reiteillä, se pakottaa jalat uusiin ärsykkeisiin ja sopeutumaan kaikkeen mahdolliseen. Mutta vältä ylikuormitusta, jotta seuraava lenkki ei kärsi. Juokse esim. vain 4-6x100m mahdollisimman kovaa kesken lenkin, älä siis liioittele.

 

-Lydiardin teesi sadan mailin viikosta on edelleen toimiva, mutta muista että sinun täytyy pystyä juoksemaan myös tehoja riittävästi. Älä juokse määrää tehojen kustannuksella, löydä itsellesi sopiva määrät+tehot yhdistelmä.

 

-Unohda siis määräviikot ja juokse sen sijaan sekä tehoja ja määrää paljon.

 

-Kuuntele kehoasi, ei ole väärin pitää yhtä kevyttä viikkoa jos se estää ylikuntoon joutumisen.

 

-Juokse intervalleja paljon tv-kovien asemasta, täten vältyt jalkojen jumitukselta ja jalkavaivoilta.

Mutta muista juosta välillä myös tv-koviakin, ne kun parantavat vauhtikestävyyttä erinomaisesti.

 

-Riittävästi vetoja aina yhden intervalliharjoituksen aikana. 3-5 x1000m. ei riitä kilpajuoksijalle, tee ennemmin 8-12x1000m., tällöin myös vauhtikestävyytesi paranee.

 

-Älä unohda reippaita, juokse myös niitä, niin että vauhtiskaalasi on mahdollisimman laaja. Aina äärimmäisen hitaista palauttavista huippukovavauhtisiin anaerobisiin vetoihin.

 

Siinäpä loistavia vinkkejä vuosikymmeniä juosseelta karpaasilta.

 

Itse tein viime vuonna sen virheen että treenasin aivan liian vähän niinä kaikista tärkeimpinä kuukausina. Tosin, monet sairastetut flunssatkin vaikuttivat siihen seikkaan. Urheilija tarvitsee aina myös tuuriakin, flunssaisena ei treenata.

Ja kurkistus vuoden 2015 arkistoihin sen paljastaa. Viikot maaliskuun lopulta toukokuun puoleenväliin: 50,4 - 62,3 - 84,1 - 63,1 - 55,8 - 71,3 - 30,6km. Eli aivan mitättömän vähän olen juossut, eipä ihme että vasta loppusyksystä olin edes jonkinlaisessa kunnossa.

 

Nyt taas vuonna 2016 olen juossut jatkuvasti 120-150km viikkoja tehoja säästelemättä (niitäkin aion tehdä vieläkin enemmän) ja täytyy sanoa että alan olla vihdoin elämäni parhaassa kunnossa. Vuonna 2015 pääsin vain tilapäisesti hyvään kuntoon, mutta kun määrät olivat pieniä, niin eihän se kunto kestänyt, eivätkä vauhdit kehittyneet edelleen.

 

Satunnainen kevyt, eli 70-80km viikko kruunaa kokonaisuuden.

Tänä vuonna treenaan enemmän kuin koskaan ja tavoitteena parantaa ennätyksiä mahdollisimman paljon.

 

Marraskuussa sitten katsotaan millä tasolla olen milläkin matkalla.

 

 

9 Comments


Recommended Comments

Hienoa, että juoksu kulkee ja tulokset paranee. Tosin ihan vielä en osaa oikein noista tuloksista tai tuosta tekemisestä olla kateellinen. Itse kuulun ja olen aina kuulunut valitettavasti tähän liian vähän harjoittelevien joukkoon. Ei vaan ehdi ns. ammattimaisesti harjoittelemaan, kun pitää välillä töissäkin käydä.  

Link to comment

lainaus alkaa "Itse olen omistautunut juoksemiselle niin täysin henkisesti, kuin fyysisestikin, kovin monesta ei voi samaa Suomessa sanoa." lainaus loppuu

 

Tiedän suomesta kymmeniä juoksijoita jotka juoksee huomattavasti kovempaa ja järkevämmin kuin sinä, mutta on niillä muutakin elämää :)

Älä unohda mussukkaa ja lastasi

Link to comment
10 tuntia sitten, SaSa kirjoitti:

lainaus alkaa "Itse olen omistautunut juoksemiselle niin täysin henkisesti, kuin fyysisestikin, kovin monesta ei voi samaa Suomessa sanoa." lainaus loppuu

 

Tiedän suomesta kymmeniä juoksijoita jotka juoksee huomattavasti kovempaa ja järkevämmin kuin sinä, mutta on niillä muutakin elämää :)

 

 

Olipa hyvä että SaSa kommentoi, lienee sitten tuntenut piston sydämessään ja se ajoi kommentoimaan.;)

 

Yleensä ignooraan nämä SaSan viestit kokonaan, koska hän ei tunnu kunnioittavan ja/tai arvostavan tätä juoksua urheilulajina, tai muita juoksijoita lainkaan. Ehkä hän sitten vertailee itseään muihin liikaa ja siitä juontavat nuo hänen ongelmansa?

 

Jostain syystä olen myös joutunut hänen silmätikukseen, yleensä samaa unettavaa paatosta se postaa harkkapäiväkirjaanikin, tai kommentoi viestejäni muissa ketjuissa kuin avauksessa mainittu nimetön kommentoija, eli että aina treenaan väärin ja muuta schaissee.

 

Mutta tuloksenipa todistavat kuitenkin jotain aivan muuta:icon_smile:.

 

Siksipä ovatkin aika huvittavaa luettavaa nuo SaSan kommentit.:grin:

 

Sillä juuri oikein treenaamalla pääsin esim. vitosella 20:50 min. kunnosta (Teivocup4, helmikuun puolivälissä) noin kuudessa viikossa ennätyskuntoon, eli aikaan 18:30 min. (Teivocup6, 3.4.).:goodvibes:

 

Ja juuri SaSa kaltaisia tarkoitin kun puhuin siitä kuinka joillain juoksijoilla täällä Suomessa, jossa juoksukulttuuri ei ole yhtä korkealla tasolla kuin esim. Keniassa, Etiopiassa tai USA:ssa, niin se henkinen puoli on joillain  täysin pielessä, ei olla henkisesti juoksijoita, eli se mentaalipuoli pettää. Ja kun lajia ei arvosteta, niin seurauksena on sitten muiden juoksijoiden alituinen dissaaminen ja sanallinen juoksijoiden kimppuun hyökkääminen täällä Juoksufoorumilla ja muu vastaava epäurheilijamainen käytös. Tästä syystä hän olikin pitkään ignorelistallani, en näet yleensä jaksa tuhlata energioitani tuollaisten kiusaajien kanssa "kahinointiin". Vaikka niitä varmasti joka foorumilta löytyykin, niin yritettäisiin nyt pitää tämä Juoksufoorumi jalona ja puhtaana juoksuun keskittyvänä sivustona, tappelusta kiksinsä saavillekin varmasti löytyy se oma sivustonsa jostain muualta (wink wink SaSa).

 

Myös juuri SaSan kaltaiset kommentoivat välillä nimettöminä ja herjaten muiden juoksijoiden blogipäivityksiä. Hänen mielestään kuin vain ne Suomen top (5?10? 20? vaiko 100? juoksijat) ovat oikeita juoksijoita ja muita saa hänen mielestään mollata ja väheksyä ihan kuinka paljon hyvänsä.

Senhän tuo hänen kommenttinsa todistaa kiistatta.

 

 

SaSa:lla on myös jälleen luetun ymmärtämisen kanssa hieman ongelmia.:tiili:

Tai sitten hän ymmärtää tahallaan väärin.

Juoksemiselle voi olla täydellisesti omistautunut ja silti elämä voi olla henkisesti erittäinkin rikasta ja antoisaa myös muulla tavoin.

Jos nimittäin ihmisellä on suuri sydän, pikkusielun on tietysti vaikea ymmärtää tämä.:wink_(2):

 

 

Lajin ja muiden juoksijoiden kunnioittaminen, ylpeys omasta lajista ja itsestä sen harrastajana, afrikkalainen mentaliteetti juoksemiseen (jonka eurooppalainenkin voi omaksua), kilpaileminen, avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus tekevät juoksijan, ei se miten kovaa juoksee.:znaika::thumbsup:

 

 

  • Like 1
Link to comment
On 9.4.2016 at 07.33, RLY kirjoitti:

Hienoa, että juoksu kulkee ja tulokset paranee. Tosin ihan vielä en osaa oikein noista tuloksista tai tuosta tekemisestä olla kateellinen. Itse kuulun ja olen aina kuulunut valitettavasti tähän liian vähän harjoittelevien joukkoon. Ei vaan ehdi ns. ammattimaisesti harjoittelemaan, kun pitää välillä töissäkin käydä.  

 

En toki väitä että sinä olisit moista kokenut, tai tuntenut mutta...

Eihän se kateus ja negatiivisuus ennätysten tasoa katso, niistä riipu.;)

 

 Jos oma juoksu ei vain kulje, syystä tai toisesta ja joku toinen hehkuttaa ennätystään/ennätyksiään, niin negatiiviselle ihmiselle (perussuomalaiselle) tulee voimakas tarve alkaa väheksyä ja dissata uutta ennätystä tai mollata siitä kertojaa. Ikään kuin latistaa se liian positiivinen, iloinen ihminen. Tiputtaa se innostunut iloitsija sieltä pilvilinnoista, jotta se oma elämä tuntuisi vähemmän ankealta. Ja sitten kun näitä latistajia on maa täynnä, niin suomalaiset ei totisesti ole niitä kaikista kivointa seuraa onnistumisen jälkeen.

 

Me suomalaiset olemme myös tottuneet siihen, että meille ylhäältä päin kerrotaan koska me saamme iloita ja olla tyytyväisiä. Ei useimmat suomalaiset ei edes osaa iloita ennätyksistään, koskapa eivät tiedä ovatko he saaneet lupaa siihen. 

Ehkä mä sitten olen poikkeus siihen, mutta siinä tapauksessa olen mielelläni "epäsuomalainen":goodvibes:.

 

Mutta vierailepa jollain kansainvälisellä juoksusivustolla, sivustolla täynnä jenkkejä ja brittejä. Varsinkin USA on niin täysin juoksubuumin valtaama, että ihmiset eivät kysy lupaa hehkuttaa ennätyksiään, vaan iloitsevat niistä täysillä.

Sitä mä ihailen esim. jenkeissä, ei kysytä saako iloita ja olla tyytyväinen ennätyksestä, vaan jenkki iloitsee estoitta siitä. Sitä itsevarmuutta harvalla suomalaisella on.

 

Ja vielä yksi tärkeä pointti.

Ennätykset poikii usein uusia ennätyksiä, yhden matkan ennätys vaikuttaa toiseen matkaan posiitivisesti. Herkistää sille ja aikaan saa onnistumisen myös sillä. 5km ja 10km on serkuksia keskenään ja puolimaraton taas on kympin pitkäksi venähtänyt isoveli.

Link to comment

SaSa ja muut voivat toki ottaa oppia ja vinkkejä blogistani.

 

Jos vain itsetunto kestää ottaa neuvoja vastaan :wink_(2):.

Voin olla eräänlainen virtuaalivalmentajanne.

 

Juuri kävin SaSan sivulla ja aivan kaikki, niin 5km, 10km kuin puolimara enkkakin hänellä  paranee varmasti jos vaan mun tavallani harjoittelee, eli esim. helmi/maaliskuussa ja huhtikuun alussa tekemäni treenit vetää läpi samoilla vauhdeilla tai kovempaa.

 

Sen voin luvata.

 

Ymmärrän toki sen turhautumisen jos oma juoksu ei kulje, vain siitä syystä kun ei treenaa tarpeeksi kovaa.;) Mutta silloin kannattaa se "paha olo/fiilis" jättää sinne päänsä sisälle, eikä urputtaa toisten blogeissa tai harkkapäiväkirjoissa.

Sellainen sönkötys kun kertoo vain siitä että asenne on hanurista.

Esimerkkejä kovasta ja tuloksia tuottavasta harjoittelusta löytyy harkkapäiväkirjastani.

 

 

 

Ja tietenkin hyvä tiivistys on tässä blogipäivityksessä, siitä kuinka kannattaa harjoitella.

Link to comment
tunti sitten, Jodlaaja kirjoitti:

SaSa ja muut voivat toki ottaa oppia ja vinkkejä blogistani.

 

Jos vain itsetunto kestää ottaa neuvoja vastaan :wink_(2):.

Voin olla eräänlainen virtuaalivalmentajanne.

 

 

Mielellään kuuntelen kaltaistasi neroa. Heti kun lehmät lentää pyydän konsultaatiota.

 

2 tuntia sitten, Jodlaaja kirjoitti:

 

 

Lajin ja muiden juoksijoiden kunnioittaminen, ylpeys omasta lajista ja itsestä sen harrastajana, afrikkalainen mentaliteetti juoksemiseen (jonka eurooppalainenkin voi omaksua), kilpaileminen, avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus tekevät juoksijan, ei se miten kovaa juoksee.:znaika::thumbsup:

 

 

Puhutko epoa vetäneistä afrikkalaisista?

Link to comment

Se kuinka minä, aivan tavallinen, silloin tällöin lenkillä käyvä juoksija pääsin 7:ssä viikossa ihan rapakunnosta (vitonen vei lähes 21 minuuttia, 4:12/km) hyvään kuntoon (vitonen aikaan 18:30, 3:42/km) on kaikkien ulottuvissa.

 

Oikella treenillä se on mahdollista, noinkin lyhyessä ajassa.

Vinkkejä siihen kuinka tulee harjoitella, löytyy tuolta harkkapäiväkirjastani.;)

Link to comment

Join the conversation

You are posting as a guest. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Add a comment...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy