No olihan siellä ollu taas sitä trainerin ulvontaakin.

Itse yritin saada tuon väärän puolen hengityksen haltuun syksyllä. Ja väkisin vääntämällä tekniikka hajosi täysin. Huonolla tekniikka itsepintaisesti treenaamalla lopputuloksen voi arvata, eli kropan sulakkeet pettivät heikoimmasta kohdasta. Toinen olkapää meni tosi huonoon kuntoon (eihän se mikään merkkikorjaamon takuuvaraosa ollut ennestääkään) joten kuntoutumisen (olkapään osalta) jälkeen jätin väkisin yrittämisen vähemmäksi.

Onko meistä kumpikaan saanut uintiin lisävauhtia talven aikana? Tuo 2min/100 on itsellekin reipasta vauhtia, 1´55 on jo kovaa ja 1´50 alittavat tarkoittavat lähestyvää konerikkoa. Sellaisen huomion olen itse tehnyt, että joka neljälle hengittäessä pystyy parempaan vauhtiin, mutta 100m jälkeen alkaa kone sakkaamaan, moottorin imuilmanmäärä ei riitä käytännössä pidempään vetoon. Joka neljännellä uintiin tulee ehkä enemmän liukua, kuin joka toisella hengittäessä. Eli näistä havainnoista olen tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että pakko tuo hengitysjuttu on jossakin vaiheessa saada toimimaan, sille se vaikuttaisi kuitenkin olevan helpoin tapa matkavauhdin parantamiseen ainakin altaassa kun ei tarvitse ottaa huomioon aallokkoa tai tuulta. Nyt olen kuitenkin ottanut hiukan rennommin tuon hengityksen treenaamisen ja tyydyn silloin tällöön kokeilemaan saako ilmaa ollenkaan "väärältä" puolelta. Joskus onnistuu, joskus kohdalle sattuu ns. vesihengitys, eli pää kääntyy hengitykseen mutta pintaan jää matkaa muutama sentti. Vaikka vauhtia ei ole tullut lisää, niin vesi on kuitenkin tullut sen verran tutuksi elementiksi, ettei niitä puolentoista vuoden takaisia paniikkihetkiä tule altaassa. Dieselmäisesti vetelen menemään omaa hidasta vauhtia. Hyvinkin pienet muutokset uintivauhdissa tuntuvat vaikuttavan huomattavasti sykkeisiin. Luovuttaminen ei ole käyny mielessä. Yhä edelleen väkeä menee altaassa oli niin oikealta kuin vasemmalta. IM-hattupäät tuntuvat ohittavan lähes jokaisella allasvälillä. Junnut uivat kylkiuintia kovempaa vauhtia ja mummot vetävät rintauintia samaa tahtia.

Joku enemmän uinnissa edistynyt tai uintiin perehtynyt voisi mahdollisesti valaista hiukan keinoja joilla tuota hengitystä kummaltakin puolelta saisi parannettua.

Ei se uintivauhti tunnu nousevan vaikka olen käynyt aika ahkerasti uimassa. Uintikunto samalla hitaalla tahdilla kyllä tuntuu paranevan eli jaksan sentään pidempään.

Tänään kävin jo tunnin uimassa ja näin kevyellä viikolla keskityin vain molemminpuolisen hengityksen haltuunottamiseen. Joku altaanväli onnistui hyvin, joku toinen ei. Yhden käden uintia aina välillä ja välillä tahdistetusti siten että joka vedolla hengitys molemmin puolin. Sitten kun asia jäi hetkeksi lihasmuistiin, uin pätkän heikommalta puolen hengitellen. Tunnin lopussa meno oli jo paljon parempaa. Suurin ongelma vasemmalta hengittäessä minulla on se, että en pääse kunnolla veden päälle vaan joudun yleensä ottamaan happea pää vähän pystyssä. En osaa vielä aktivoida oikeita keskivartalon lihaksi samoin kuin vahvalta puolelta, miltä hengitys onnistuu vaikka kelluisi paikalla. Näinpä alempi linssi ei jää veteen ja suu jää alemmas = vettä suussa. Vauhdilla pystyn sivuuttamaan tämän ongelman. Olen lisäksi huomannut että jos katson suoraan altaan pohjaan ennen hengitystä, jään liian syvälle. Jos taas nostan otsaa eteenpäin juuri ennen hengitystä ja käännän pään sitten sivulle, homma onnistuu paljon paremmin.

Saman olen huomannut että vaikka hengitys onnistuu vahvalta puolelta mielestäni hienosti, on vauhti aina sitä parempaa mitä harvemmin hengittelee. Kulutan kuitenkin sen verran paljon happea uidessa, että joka kolmannellakin hengitellessä vedän itseni piippuun ennemmin tai myöhemmin. Tämä tietenkin johtuu osaltaan siitä että heikolta puolelta hengitys on sen vaikeutensa puolesta sen verran jäykkää että rentouden puute ja turha lihasten jännittely syö sitä happea elimistöstä. Jos malttaisin harjoitella tuon heikon puolen hengityksen rennoksi niin luultavasti joka kolmannella hengittely onnistuisi matkatahdissa ja silloin samalla efortilla uidessa vauhti voisi jopa parantua.

Ihailtavan pitkiä siivuja jaksat trainerilla ajella! Minulla jää ne treenit tuntiin ja pitemmät pk:t olen viime viikkoina hiihdellyt. Nyt se alkaa ehkä olla ihan kivaakin kun sain uudet, pitävät sukset.

olen huomannut, että uinnissa yksi hyvä drilli kierron parantamiseen on just se yhden käden uinti ja varsinkin silloin, kun hengitetään lepäävän käden puolelta. Aluksi tuntui vaikealta, muttakierto paranee ja sen myötä hengittäminen helpottuu. Toinen vinkki voisi olla kokeilla hengitysrytmiä 3-2 eli vuorotellen joka toisella ja kolmannella. Usein hengitän niin kovemmissa treeneissä ja aina kisoissa. Happea tulee enemmän ja siinä kolmen vedon blokissa ehtii hyvin nostaa vähän silmiä veden pinnan yläpuolelle ja varmistaa, että on menossa oikeaan suuntaan.

Kiitos pia. Tuota yhden käden uintia lepäävän käden puolelta hengittäen uintiopettajakin pisti minut tekemään silloin kun muutaman tunnin ostin. En saanut sitä silloin kulkemaan sillä tyylillä mitä opettaja ilmeisesti toivoi. Tuntuu melko vaikealta tempulta enkä ole saanut sitä kulkemaan. Tuota 3-2 hengittelyä täytyykin kokeilla.

PiaA antoi ohjeeksi yhden käden uinnin (tuota samaa ehdotettiin syksylläkin, mutta silloin ainakin omasta drillista tuli täydellinen fiasko). Tälläkertaa katselin aiheesta kaikki löytämäni videot ja tänään testasin altaassa. Lopputulos ei juuri poikkennut painajaismaisesta harjoitteesta eli kädet kiinni kyljissä uimisesta. 25m allas alkaa tuntumaan lentokentän kiitoradalta. Tuota 3-2 testasin ja silä, tai hiukan sovellettuna pystyy uimaan pari altaanväliä. Kokeilin tuota harjoitetta niin että uin ensiksi muutaman altaan mitan joka 4. hengittäen, pieni tauko ja sen jälkeen otin 50m vejota joissa yritin uida mahdollisimman rauhallisesti joka 2. hengittäen ja altaan puolessa välissä yksi hyvä hengitys väärältä puolelta. Onnistui mielestäni paremmin. Yhden hengityksen pystyy väärältä puolelta tekemään paljon rauhallisemmin ja asento pysyi hiukan parempana. Jos noita väärän puolen hengityksiä yrittää tehdä useampia, niin samanlainen Runningidiotin mainitsema pään huono asento tuntui kertaantuvan jokaisella hengityksellä. Treenin loppuun uin 1000m (kunnes treenin jälkeen huomasin kellosta, ettei matkaa tullut kuin 900m). Se oli taas sitä hidasta 2'12 vauhtia ja vaikka olisin uinut puuttuvan 100m lisää, niin tuskin vauhti olisi mihinkään muuttunut.

Treeni jatkukoon. 

Minäkin yritän treenata "väärältä" puolelta hengittämistä, ja olen kokenut ihan normaalin yhden käden vaparin auttavan siinä. Nyt kiinnostuin tästä lepäävän käden puolelta hengittämistä.

Miten toteutatte sen? Onko lepäävä käsi silloin kyljessä kiinni, eikä edessä? Kuulostaa sekopäisen vaikealta!

Näytti helpolta juutuupissa, mutta altaassa ainakin itsellä on vielä pitkä matka onnistuneisiin harjoitteisiin. Kyllä, käsi kiinni kylkeen ja menoksi. Kai se pitäisi ottaa ihan perusharjoitukseksi ohjelmaan, mutta se tarkoittaisi taas sitä, että suurin osa allasajasta menisi taukoihin. Ja muutenkin altaasta pitäisi löytää aina vapaa rata, jotta oma sohlaaminen ja radalla laidalta toiseen seilaaminen ei sotke muidenkin harjoituksia. Haluan olla altaassa kohtelias ja ottaa huomioon muut uimarit. Ehkä Runningidiot on saanu tuon harjoituksen kulkemaan jo helposti.

Tuolta sen pitäisi näyttää. Ja ei, minun tekemänäni se ei näytä tuolta. Pääsen kyllä eteenpäin mutta henkiinjäämistaistelulta se tuntuu. 

Katsoin hieman keskitahtejani altaassa ja matkavauhdissa ne heiluvat siinä 2.30/100m kulmilla. Siinä raaka todellisuus. Tavoitteeni uinnissa ironmanilla tulee varmaan olemaan siinä 1h45min kulmilla. 

Huomenna on tarkoitus mennä aamupäivän ruuhkan sekaan uimaan tonnin testiuinti. Masentaa jo valmiiksi kun arvaan että tulos on kovasta harjoittelusta huolimatta noin 25min.

Joo just tuon videon "temppua" itsekin yritin. Jos olisin kokeillut avovedessä, niin rannat olisi täyttyneet bongareista, jotka olisivat yrittäneet määritellä uutta rantavesissä aiemmin tunnistamatonta lajia. Kansainväliset kuvausryhmät olisi kutsuttu paikallle ja ympäri maailmaa hämmästeltäisiin mikä kumma mahtaa liikkua vedessä ja miten hel##tissä otus ylipäätään etenee vedessä... lopulta pelastuslaitos nostaisi vedestä aloittelevan trileetin.

Okei, helpommalta puolelta tuolla harjoituksella pystyy ilmaa ottamaan (huom. siis yhden altaan mitan). Heikommalta puolelta tuntuu että rotaatio onnistuu, mutta syvyyttä on liikaa. Veden pintaan jää liikaa matkaa. Pää yrittää nousta ja sitä mukaa keskikroppa alkaa taipumaan outoon asentoon ja edessä on tuo RI mainitsema taistelu.

Yllätyin hiukan kun huomasin että syksyn 1000m ajoista on kuitenkin tippunut noin 1-1,5 min vaikka olin useamman kuukauden poissa altaasta ja palasin altaaseen ja säännölliseen treeniin vasta kk sitten. Kai noilla lukuisilla nimmariharjoituksilla ja parantuneista jalkojen asennosta on ollu apua. Yleiskunto on nimittäin huomattavasti huonompi kuin syksyllä.

Jos sieltä altaasta tulisi kuitenkin huomenna aiempaa parempi aika!

Jes, kiitos videolinkistä. Pitääpä ottaa harjoituksen alle. Ja eipä muuta kuin onnistunutta testiä kohti!