Jump to content
Juoksufoorumi.fi



  • entries
    29
  • kommenttia
    26
  • views
    5 466

Wihankirous


hatapa

878 katselukerta

Pikku hiljaa alkaa tuntumaan siltä, että Wihankilometrit on tapahtuma, jonka päällä on joku kirous ja aina joku menee itseltäni vikaan ja tuloksena on DNF. Tällä kertaa olin ilmoittautunut ja startasin sataselle, kuten vime vuonnakin. Olosuhteet eivät olisi voineet olla paremmat juoksemiseen, alle kymmenen astetta lämmintä, auringonpaistetta ja lähes tuuletonta, mutta kun ei, niin sitten ei.

Tapahtumapaikalle saavuimme hyvissä ajoin vähän puoli kahdeksan jälkeen. Aikaa oli siis reilusti varustevaihtoon, tuttujen tapaamiseen ja muuhun toimintaan. Valmistelut hoituivat tutulla rutinilla: Vaatteiden vaihto, sykemiittari, nännien teippaus, nivusien rasvaus etc. Rutiini oli tuttu kauden kymmenestä maratonstartista, eikä paniikkia syntynyt. Kevyttä hyppelyä ja hölkkää ja ei kun starttiviivalle. Aiemmista Wihoista poiketen olin päättänyt juosta viisaasti kuuden minuutin km-vauhtia ja hoitaa huollot kolmen erilaisen evästyksen taktiikalla. Ekalla stopilla nestettä, toisella stopilla kiinteää evästä huoltopöydältä ja kolmannella huoltokerralla geeliä+nestettä. Huoltotaktiikka osoittautui oikeaksi, sillä vatsani ei oireillut missään vaiheessa.

Ensimmäiset kilometrit menivät suunnitellulla vauhdilla kevyesti. Keveyden tunteesta huolimatta maltoin mieleni enkä innostunut nostamaan vauhtia. Huolestuin, kun jo parinkympin haminoilla jalat alkoivat painamaan ja juoksu muuttui raskaaksi.  Mitvit, eihän tämä voi näin päättyä. Vasta neljännes matkaa juostu ja homma alkaa tuntua liian vaikealta. Päätin suunnistaa vessaan tutkimaan vatsan toimintaa. ja toimihan se. Juoksu helpottui huomattavasti, kun sain ylimääräisen tavaran elimistöstä viemäriverkostoon. Juoksu alkoi taas tuntua mukavalta. Km-vauhditkin nousivat hetkellisesti liian koviksi. En kuitenkaan huolestunut tästä, kun olo oli hyvä ja askel kevyt. Kolmenkympin haminoilla askel alkoi taas painamaan. Jatkoin kuitenkin juoksemista samaa alkuperäisellä tahdilla ja huoltosuunitelmalla. Maratonin väliaika oli oman kelllon mukaan n. 4.40. tässä vaiheessa olin jo kuitenkin jo henkisesti valmistautunut siihen, että tänään(kään) en Wihalla tule juoksemaan maaliin saakka. Päätin, että juoksen puolimatkaan ja jätän homman siinä kesken. Toiseksi viimeisen kierrokseni kävelin lähes kokonaan, kunnes takaa lähestyi tuttu juoksija, joka pyysi peesiinsä kirittämään. Jäin kuitenkin vielä kävelemään hetkeksi, kunnes otin muutaman juoksuaskeleen ja jatkoin taas juoksemista. Sain tuon porukan kiinni ja juoksimme yhdessä kierroksen loppuun.  Minulla tosin oli vielä yksi kierros jäljellä. Sen juoksin lähes kokonaan rauhallista vauhtia ilman isompia ongelmia. 50/100 km  5.44,36 DNF.

Päissäni olen yrittänyt analysoida mikä tässä meni vikaan. Kelihän oli suorastaan loistava vuodenaika huomioiden. Parempaa ei voi edes toivoa, keliä on siis turha syyttää. Tankkaustaktiikkani osoittautui toimivaksi ainakin niin kauan, kuin juoksu kesti, joten siitäkään ei syytä löytyne. Vuoden juoksukilometreistäni en ole enää muutamaan vuoteen pitänyt kirjaa. Oma arvioni on, että juoksua on tullut n. 1700 km, kun Garminin mielestä olen liikkutut hieman yli 1800 km. Tuosta tuo satanen lienee pyöräilyn osuus. Näin vähäinen "treeni" lienee osasyyllinen. Ei satunnaisella hölkkäilyillä ultria juosta. Toinen löytämäni "syyllinen" on kauden aikana juostut kymmenen maratonia, joista viimeisin vain kaksi viikkoa ennen Wihaa. Tässä iässä ei taida enää kahdessa viikossa ehtiä palautua täysivauhtisesta maratonista satasen juoksuun.

Kai tässä pitäisi jonkinlainen valinta tehdä näiden kahden lajin väliltä. Joko juoksen maratoneja tai sen yhden ultran vuodessa ja myös treenaan näisen vaatimalla tavalla tai sitten pitää miettiä aikataulutusta hieman toisella tavalla. Maran j aultran väliin pitää jäädä riittävä palautumisjakso. Toistaiseksi maratonjuoksu taitaa kuitenkin viedä voiton kun se aiemmin päättämäni  sadas maraton 60-vuotispäivänäni on vielä mahdollisuuksien rajoissa ja toteutettavissa. 34 niitä olisi vielä neljän jäljellä olevan vuoden aikana juostava.

 

 

2 Comments


Recommended Comments

pää, jalat ja vatsa siinä ultraajan 3 paalujalkaa. Pää on näyttänyt pettäneen, ainakin kun luen siun juttua "Maratonin väliaika oli oman kelllon mukaan n. 4.40. tässä vaiheessa olin jo kuitenkin jo henkisesti valmistautunut siihen, että tänään(kään) en Wihalla tule juoksemaan maaliin saakka"

Eihän noin aikasin voi oikeesti Hattis tietää miten vika 3 kulkee, tiijätsen ihekkii, tunnusta! :)

Link to comment

Se on just niinkuin sanoit. Ultra vaatii jalkojen ulkoiluttamista, ja jos maantien kuluttamista on liian vähän pohjalla, niin aika helposti se noutaja sitten tulee. Varsinkin, jos palautuminen on ollut vaiheessa. Tai oikeastaan, iskee sellainen vitutus pintaan, että ei vaan huvita jatkaa. Muta eikös niin, että kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampana kohti uusia elämyksiä. Häntä pystyssä ja slmä kirkkaana ! 

Link to comment

Osallistu keskusteluun

You are posting as a guest. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Add a comment...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy