Jump to content
Juoksufoorumi.fi



  • entries
    29
  • kommenttia
    26
  • views
    5 467

Kovapäinen ei kerrasta opi


hatapa

844 katselukerta

Tänään tuli käytyä Vierumäellä "juoksemassa". Kisasta jäi sellainein fiilis, että eiköhän minun osaltani polkujuoksikisat ole tässä. Miksi kiusata itseään vapaaehtoisesti sellaisessa maastossa, jossa juoksu ei ole itselle luontevaa? Kolin jälkeen vannoin, että sinne en palaa enää koskaan juoksemaan ja tänään fiilis on sellainen, että ei koskaan enää poluille numerolapun kanssa.

Kisa lähti sinänsä ihan hyvin käyntiin alkukilometrien helpommalla osuudella. Jossakin kymmenen kilsan kohdilla pohkeet alkoivat kramppailemaan ja homma oli sitten siinä. Mitään ei ollut tehtävissä, kun en ollut varautunut suolatabuilla, vaikka muutaman viikon ajan pohkeet ovat olleet kramppiherkät. Kramppien ollessa pahimmillan, jouduin venyttelemään pohkeita reitin sivussa pohkeiden rauhoittamiseksi, mutta apu oli vain tilapäinen. Aina kun ponnistun vähänkään voimakkaammin pohkeilla, niin seurauksena oli kramppi. Jouduin menemään täysin reisilihasten varassa. Jossakin vaiheessa takaani lähestyi tyttöryhmä, jonka kuulin keskustelevan krempeista. Valitin heillekin omaa tilannettani ja he tarjosivat apua. Kourallinen sormisuolaa suuhin ja vettä perään. Jonkin ajan kuluttua krampit pohkeissa loppuivat. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen. Pelkkien reisilihasten varassa eteneminen veti vasemman jalan reiden täysin jumiin ja lopulta se kramppasi niin pahasti, että meinasi päästä huuto. Vähän aikaa hieroin reittäni ja hakasin sitä kämmenellä krampin laukaisemiseksi. Hidas kävely helpoti kramppia pikkuhiljaa. Pääsin taas juoksemaan, mutta kun fiilis kisasta oli jo mennyt, niin tavoitteeksi muttui vain maaliinpääsy.

Jatkoin etenemistä koko loppumatkan kävely-juoksuyhdistelmällä. Komenkymmenenviiden kilsan haminoilla laskeskelin, että kuuden tunnin alitukseen oli vielä mahdollisuudet valitulla etenemistavalla, jos lisään hieman juoksuosuuksia. Tällä taktiikalla pääsin maaliin ajassa 5.53,31. Gamin olis siis laskenut kilometrit "juoksijaystävällisesti".

Maalissa oli vähän paska fiilis, kun tutut juoksijat kertoilivat onnistumisistaan, mutta tärkeintä kuitenkin itselleni oli yksi maratonsuoritus lisää. Isommassa kuvassa kun edelleen on ajatus juosta sadas maraton 60-vuotispäivänäni. Seuraava koitos onkin jo kolmen viilon kuluttua juostava Keuruun yäömaraton. Onneksi tämä juostaan pääsosin asfaltilla, lempialustallani.

 

 

 

1 Comment


Recommended Comments

Osallistu keskusteluun

You are posting as a guest. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Add a comment...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy