Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Sign in to follow this  
Followers 0
  • entries
    6
  • kommenttia
    12
  • views
    1 521

About this blog

Blogissani käyn ajoittain läpi omaa harjoitteluani ja tärkeimpiä otatuksia kelloa vastaan.

Entries in this blog

 

Välähdys alkusyksyn treeneistä

Joskus kun blogisivun loin, totesin, että kirjoitan joskus treeneistäkin. No tässä lyhyt semmone löpinä. En tiedä tarkkaan mitä hain muutaman päivän treenisetillä, mut oli mukava tänään viimeisen loppunostokilsan jälkeen hetki nuutuneena ihmetellä maailman menoa ja todeta, että peruskunto ei ainakaan ole aivan surkeaa tasoa, kun määrää kestää akuutisti suht hyvin. Semmoisenkin huomion tein, että 10k:n vähän alivireisetkin kisajuoksut ovat tehneet hyvää, sillä normi marateho tuntui hieman korkeista sykkeistä huolimatta suht mukavalle, lukuunottamatta viimeistä kilsaa, jossa sai jo vähän itseään motivoida pitämään vauhtia yllä. No ko viimeinen kilsa meni kuitenkin 4.06, joten tyytyväinen olin 5k loppunostoon, joka alkoi @TeroYK:lle (joka oli poikansa kanssa lenkillä) huudellessa, että lähdetään joskus juoksemaan, ja tuosta ekaan helppoon alamäkikilsaan lasketellessa (4.08). Tuon jälkeen homma vakavoitui kilsoille 2, 3 ja 4, joista huonoin taisi olla eniten vastatuulta, loivaa nousua ja hiekkapätkää sisältänyt toinen kilsa (4.15). Vielä tässä voi olla keväätä vastaava suorituskyky löydettävissä.   Torstai - sunnuntai, aika tarkkaan 72 tuntiin kertyi treeniä suht hyvin (87,12 km): to 25,15 km @ 5.02 min/km, 5 km nosto @4.39 min/km + 1,44 km @ 5.30 min/km.
pe 14,17 km @ 5.02 min/km + 0,35 km @ 4.46 min/km kevyt.
la 14,13 km @ 4.45 min/km, Kuopion maran 10k:n reitti vauhtileikittelynä < 45 min + hölkkää.
su 30,03 km @ 5 min/km, ks 77% HRmax (max 94% HRmax), 2h30min (25 km @ 5.11 min/km, ks 75% HRmax (max 85% HRmax)
+ loppunosto 5,03 km @ 4.11 min/km, ks 90% HRmax (max 94% HRmax)) + 1,85 km @ 5.48 min/km.   Viikko kahdella lepopäivällä 102,9 km. Ensi viikolla ainoat treenit, joissa alakynnyksen yli tehot, ovat torstain 3x4k 3min pal. Jyväskylän puolikasta varten (toimi hyvin keväällä ennen puolikasta) ja viikonlopun pitkiksen loppunosto. Muuten kevyttä määrää.
ruiskarhu

ruiskarhu

0
 

Ihan onnistunut, lämminhenkinen paluu maratonille ja samalla ensimmäinen palkintosija maratonilta

Valmistautuminen Harjoituskausi sujui erittäin hyvin ennen Joensuu Run maratonia. Alkuvuodesta oli aika paljon muuta kuormitusta, lähinnä opiskelujen kautta, ja tuon vuoksi juoksukilsat oli tammikuussa (331 km) ja helmikuussa (295 km) varsin maltillisia. Maaliskuussa oli jo reilusti nousujohteisuutta (463 km) ja 5 pitkistä, joista lyhin oli 27 km ja pisin reilu 33 km. Talven arki-iltojen peruslenkeistä vähintään
yksi viikossa oli 18-22 km mutuaerkin alta alavk:lle kiihtyvä. Huhtikuussa juoksin oikeastaan keventelemättä Joensuun maran säätä ehkä vielä lämmemmissä oloissa ja korkeuseroa kymmeniä metrejä sisältäneelllä reitillä puolimaratonin Espanjassa 1.23.21, 5s nopeammalla toisella 1/4-kierroksella. Myös maraspesifiset treenit meni hyvin ja kilsat huhtikuulta oli 433. Lähtökohdat maralle reilun kahden vuoden tauon jälkeen olivat erinomaiset.   Maraton Mielestäni olin (ja olen, tosin en nyt heti maran jälkeen) lähellä 4.05 vauhtia 42,2 kilsan matkalla, ja tavoitteena olikin ennätys, mielellään < 2.55 tuloksella (4.09 min/km). Olin skippaillut maralle lähtöä monista, mutta mielestäni järkisyistä viimevuosina, ja kieltämättä jotain muuta kuin pelkkää jännitystä oli ilmassa, jopa pelkoa. Aamulla starttipaikalle kävellessä jalat tuntui tosi kevyiltä ja aloin rentoutua vähitellen. Tein kevyen reilun 3 kilsan veryttelyn useassa pätkässä, 4 hyvin kevyttä kiihdytystä. Pyrin välttämään hikoilua ja liikaa lämpenemistä ennen starttia. Taktiikka oli aloittaa jopa liian varovaisesti, kentällä yksikään kierros ei saisi mennä alle 1.40 (4.10 min/km). Tuo taisi onnistua, vaikkakin kierros kierrokselta vauhtia kiihdytin. Jokatapauksessa mittarin mukaan eka 5k meni 21.09 (4.16,2 4.16,5 4.12,7 4.12 4.11,8). Tuon jälkeen totesin juoksijalle jonka kanssa olin jutellut koko alkumatkan, että juostaan nuo edellä menevät kiinni hiljakseltaan, että ei tarvitse kiriä, tulevat kohta vastaan ja, että siitä olisi hänelle apua myöhemmin, kun lähtisin nostamaan vauhtia (oltiin jo juteltu maran tavoitteista, ennätyksistä jne.). Äkkiä edellä olevat oli juosta kiinni, kun 6. kilsa meni 4.04,5. Hetken juoksin vielä porukassa, mutta ylämäessä näytin vilkkua ja kiitin tilasta toivottaen tsemiä. Olin äkkiä irti joitain kymmeniä metrejä.   Toinen 5k meni 20.21 (7. km 3.59,5, seuraavat 4.05, 4.04,4, 4.06,8) todella helpolla tuntumalla. Seuraavakin vielä 20.39 ja sitä seuraava 20.52. Tuohan vaikuttaa siltä kuin olisin alkanut keulia liian aikaisin, mutta kyllä siinä vain alkoi suoritukyky hiipua lämmön ja nestehukan vuoksi vähitellen. Lisäksi tietysti se, että ei reitti ollut yhtä nopea koko kierrokselta. Loppupuolisko oli selvästi hitaampaa kuin kentältä jokirannan kautta ensimmäiseen alikulkuun johtanut osuus. Muistan kilsoja kierroksen lopusta, kun mietin, että nyt on vaikeaa ja tosi huono vauhti jo, mutta silti tuli < 4.10 kilsoja. Kunto siis osui hyvin maralle. En muuttaisi mitään valmistautumisesta. Ehkä sen kuitenkin, että harkitsisin toukokuun maratonia vielä uudestaan.   3. kierroksen alussa totesin kannustajille ja kisajärjestäjille huollon kohdalla, että lämmintä on. Vaikeudet alkoi, vaikka 22. kilsa meni vielä 4.08,1. Oma urkka oli ehkä 2,5% vahvuista maksimissaan, mutta en tiedä jäikö imeytymättä, kun vatsaan alkoi pistää 23. kilsalla. Mietin juomaa tarkkaan ennen kisaa lämmön vuoksi, mutta päädyin laimeaan urkkaan veden sijaan, jotta saisi siitäkin vähän hiilaria. Väärä valinta, luulin, että voin juoda vettä tarvittaessa helposti järjestäjän huolloista, mutta en malttanut pysähdellä ja mukit piti noukkia pöydiltä. Vajaan desin saattoi aina saada juotua. Jokatapauksessa tuon pistoksen aikaan mietin keskeytystä. Ajattelin, että juoksen kilsan loppuun ja katson mitä kello näyttää. Kilsa meni 4.22,2 ja ajattelin, ettei tämä nyt ihan vielä ole menetetty. Seuraava 4.13,9, sitten 4.17,9 ja viides 5k meni vielä 21.10, mutta helvetin vaikealta jo tuntui edetä. Kuulemma tuommoisia pistoksia oli ollut monella puolikkaan juoksijalla. Liittynee osittain nesteytykseen. Sen sijaan, että @OlliL olisi siirtynyt seuraamaan lopun maratonista terassille, kuten huusi tekevänsä, hän oikeastaan pelasti sen, että juoksin maran maaliin, kiitos! Oli 3. kierroksella pyynnöstäni jokivarren huoltopisteellä kylmän vesipullon kanssa vastassa ja sain kylmää vettä juotavaksi. Kippasin reilusti vettä päälleni ja jotenkin virkosin hetkeksi. Tarjosin vettä myös tuolloin kanssani juosseelle maratoonarille, ei ensin huolinut, mutta totesin, että kaada päällesi. Kuulemma oli hyvin kylmää, pyysin anteeksi ja kaadoin loput pullosta vielä päälleni. 27. kilsa meni vielä alle 4.20, mutta sitten notkahti, muttei vielä läheskään niin mitä myöhemmin viimeisellä kierroksella. 4.23,1 4.30,5 4.35,4 ja 6. 5k 22.06.   Pistoksen aikaan 3. kierroksen alussa, ennen keskeytyspäätöstä mietin, että mitäs järkeä siinä olisi. Reilu 1000 mailia tältä vuodelta treeniä, matkustukset marapaikalle jne. Ja maratauko pitkittyisi entisestään. Tämä Joensuu mara olisi myös 5. maaliin juoksemani mara (1 keskeytys Vantaalta 2015), mutten tuota hienoa merkkipaalua tajunnut juostessani. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä olin jo aika pihalla, mutta sen verran järki juoksi, etten nyt sentään henkeäni vaarantanut. Hiljensin osittain tarkoituksella vauhtia, ettei sydänkuormaa olisi liikaa ja jaoin kierroksen välitavoitteisiin. Ensin joelle vauhdista välittämättä, sitten OlliL:n keitaalle kylmää vettä hakemaan, sieltä taas alikulkukiemuroitten ja aurinkoisen ohitustien laidan kautta metsäpätkälle varjoon, josta voisi sitten vielä viritellä jonkinmoista kiriä, varsinkin jos sijoituksista tarvitsisi juosta. 7. 5k 24.16, jonka jälkeen Ollin keitaalla muutama kävelyaskel. Kuulemma toisena ollut meni edellä jalat krampaten ja se pitäisi juosta kiinni. No niin se piti sitten tehdä. Noin 38. kilsalla kaveri, jonka kanssa juoksin ekat 6 km juoksi minut kiinni. Itse asiassa hän oli aikaisemmassa huollossa jo aika liki, ennen kuin vaihdoin taas juoksuun. Kysyi mitä kävi ja kerroin pistoksesta. Sain hyvän peesin hänestä ja yli 5 min/km vaihtui 4.47 kilsaan ja juostiin edellä mennyt kiinni. Siirryin keulaan ja vähän ajan päästä alikulun jälkeisessä nousussa tein taktisen. Kävelin reilu 50m ja join pullon tyhjäksi. Molemmat juoksivat ylämäessä ohi ja jäin joitain kymmeniä metrejä aika nopsaan. Kun olin mäen noussut, katsoin ohitustien sillan kaiteista sopivan, minkä kohdalla lähden taas juoksemaan. Siirsin muutaman kerran katsetta eteenpäin. Sitten lähdin juoksemaan edellä meneviä kiinni ja maaliin. 40. kävelyä sisältänyt kilsa meni 4.57 ja olin ohittanut jo tuossa vaiheessa jo edellä menneet. Alkumatkasta tutun juoksijan ohitin skippaamalla viimeisen huollon. Lähti hurja loppunosto :). 41. 4.46,4 ja 42. 4.39,4. Loppusuora meni jotain 4 min/km, luulen, ja ennen maalia vielä happimaskituuletus ja jotain muuta hölmöilyä. Nettoaika 3:06:20 (3:06:23) ja kaikista maran juoksijoista ja miesten yleisessä olin toinen. Polar V800 42,28 km @ 4.24 min/km. Aika sekaisin olin jonkin aikaa, ja radalla istuin maalihuollon rakenteiden tarjoamassa varjossa. Kun tuosta nousin niin hieman silmissä sumeni ja askel horjui. Kudossokerit oli hyvällä tasolla, siitä ei ollut kyse. Tuon jälkeen kyselin, että voinko huuhdella päätäni kylmällä vedellä roskiksen päällä. Katajan edustaja totesi, että kyllä se ratakin kuivuu, vaikka siinä päätäni huuhtelen. En tajunnut, että kyllä, Suomessa sataa joskus vettäkin, etenkin kesäisin lomien aikaan, eikä se ole radalle paljoa haitaksi.   Mietteet En olisi voinut tehdä oikeastaan mitään juoksutaktisesti eri tavalla. Aloitin erittäin maltillisesti, hieman yli alakynnyksen vauhdein, enkä missään vaiheessa juossut kovempaa kuin miltä maratonilla kuuluu juoksun tuntua, jos sen aikoo maaliin pahemmin hiipumatta juosta. Oma juoma meni mönkään. Laimea urkkakin oli liian järeää lämmässä säässä, 3. kierroksella en enää juonutkaan, lähinnä purskuttelin ja syljin pois. Vesi olisi ollut parempi vaihtoehto. Geeleistä kun sai hiilarit ja suolat. Juoksin 3. parhaan maratonaikani ja ennenkaikkea maratonin pitkästä aikaa. Tästä kokemuksesta on hyötyä syksymmällä taatusti, kun seuraava maraton lähestyy. Aluksi treenin ohessa aion juosta elokuun loppuun mennessä 5k:n < 18 min (mielellään 17.45 paikkeille) ja 10k:n < 37 min Vänärillä, vaikka ilman vetoapua, jos sopivia kisoja ei ole, ja tuon jälkeen puolikkaan jossain < 1.22. Nämä eivät ole tässä vaiheessa mitään hurjia tavoitteita. Sitten jossain, todennäköisesti Suomessa syksyllä maraton.   Plussat ja miinukset + maratontauko ohi
+ valmistautuminen
+ juoksutaktiikka alussa
+ 5. juostu maraton, 6. startti
+ jalkojen lihaksisto toimi ja loivat ylämäet nousi helposti koko matkan, muutama lyhyt kävelypätkäkään juodessa ei aiheuttanut
tuntemuksia krampeista
+ sitkeys juosta maaliin
+ kilpailuhenkisyyden säilyminen hyvin väsyneenäkin
+ ei välttämättä uskoisi, mutta 4 min/km maratonvauhti ensi vuodelle tuntuu vähemmän utopialta eilisen maratonin jälkeen + uusi jo puolikkaalla toiminut kenkä (NB 1400v5) toimi erinomaisesti myös maralla   - oman juoman valinta
- maratonin valinta, siis ajankohta ja sääriski - huono tuuri sään suhteen, ilma oli kuiva ja lämmin
ruiskarhu

ruiskarhu

0
 

Neljän tonnin välivuosi

Hurjat, mutta realistiset oli mielestäni tavoitteet, kun 1. tammikuuta viimeksi blogiini postauksen tein. Tuon jälkeen tuli juostua ihan riittävästi kevättä kohti, esim. Pirkkolan kolmosia yli 150 kierrosta, mutta vireen kanssa oli ongelmaa. Kokonaisrasitus oli ehkä liian rajoilla koko ajan. Kuitenkin yli 20 kilsan rennot lenkit alkoi mennä parhaimmillaan jo 4.26 min/km. Kevään maran vaihdoin kuitenkin 10 kilsaan, ja fiilikset oli aika heikot.   Kesällä oli uusi nousu jo hyvässä vauhdissa. Tein 10 päivän mättöjaksonkin (229 km) helpommin kuin edellinen oli mennyt marraskuussa, ja vaikuttikin, että peruskunto oli pelkästään palautumisen perusteella selvästi parempi kuin edellisenä vuonna. Heinäkuussa vk-vauhdit lähti vähitellen jostain 4.40-4.25 min/km paikkeilta, mutta pääsin jo suht kivuttomaan 6 kilsan kiihtyvään (4.05-3.49 min/km), jossa keskivauhti oli jo 3.56 min/km. Tuo oli reilu 8 viikkoa ennen pääkisaksi kaavailtua Joutsenoa, joten täysin aikataulussa menin vauhtikestävyyden virittämisen osaltakin. Vertailuna aikanaan 9,5 viikkoa ennen Sevillan maraa pystyin hätäseen 6 km juoksemaan 25 minuuttiin radalla (@4.10 min/km), ja silti mara meni noin 4.14 min/km. Seuraavan 1,5-2,5 viikon aikana kuitenkin kipeytin piriformiksen liialla istumisella, kun oli intensiivistä opiskelua ja matkustusta aika paljon. Siinä ei jotkut 70-80 km/vko jaloittelut auttanut piriformiksen kipeytymisen välttämiseen. Tuon jälkeen peruuntuikin sitten yksitellen kisoja joita olin miettinyt: Vänärin 5k treeninä, Haminan 10k, Kuopion maran puolikas ja Joutsenon mara. Joutsenon puolikaskaan ei olisi onnistunut kunnon puolesta. OSH:n 10k:ta mietin, kun olisi ollut 2 viikkoa ennen Vantaata, jossa maran sijaan mietin puolikasta. No eipä kannata tuonnekaan lähteä kunnon puolesta. Tavallaan fiilinki on jo pidempään ollut se, että turha yrittää paikkailla enää tätä kautta, kun ei ole mitään takeita, että sekään onnistuu. Mulla on kuitenkin melko kunnianhimoiset tavoitteet maratonilla, ja sitä ajatellen 10k:n tai puolikkaan jo homehtuvat vanhat ennätykset eivät merkkaa mitään. Korkeintaan vähän nakertaa päätä, mutta motivoi myös sopivasti.   Isossa kuvassa tavoitteena oli tänä vuonna juosta vähemmän kisoja kuin viime vuonna ja treenata enemmän. Kisaamisen osalta tuo onnistuu varmuudella, sillä kymmentä kisaa en enää loppuvuodesta juokse, jos siis yhtään. 1 kisa siis ainoastaan juostu, HSM:n 10k (38.21). Hallissa saatan joskus joulukuussa epävirallista vitosta tai 10k:ta juosta. Treenien kilsatavoite taisi olla 4500 km. On selvää, että elokuun 126 kilsalla tuo pitkälti romuttui, kun 500 km piti elokuulle ennen päätavoitetta kertyä. Lisäksi syyskuun lopulla olin vajaan viikon flunssatoipilaana. Mutta tänään menee kolmas tonni jo kuitenkin, mikä on vähän yllätyskin näillä taustoilla, ja uskon, että lokakuun kevyestikin treenaten ja marras-joulukuulla pk-kautta ensi vuotta varten aloitellen pääsen noin 4050-4250 kilsaan. Välivuodeksi ihan kelpo kilsat siis kuitenkin, ja toinen > 4000 km vuosi putkeen (viime vuosi 4155 km) ja tuosta on hyvä lähteä nöyrin mielin kohti ensi kevättä. Paikat on nyt ehjänä, eikä kilsat ole luustolle tms. olleet millään tavalla haitaksi. Vauhtejakin juostessa täytyy kuitenkin lihashuoltoon satsata enemmän, ja lisäksi talvella on tarkoitus tehdä lihaskuntoa enemmän koko kropalle. Talvella ulkona juoksemisesta vaihdan taatusti osan hiihtoon.
ruiskarhu

ruiskarhu

0
 

Täytyisi ehtiä vähän treenatakin - mietteitä menneestä kaudesta ja uusista tavoitteista

Lisään taas juttua tiuhaan päivittyvään blogiini (taitaa jo olla lähes vuosi viime postauksesta).   Juoksemaan oppii juoksemalla ja kilpaa juoksemaan oppii juoksemalla kilpailuja? Ehkä. Ainakin sen olen huomannut, ettei 10k ole enää niin epämieluisa matka juosta, mitä se joskus oli. Silti teen hieman strategista säätöä kaudelle 2017. Keskityn vielä entistäkin enemmän treenaamiseen (> 4500 km) ja toivon samalla, että hieman vähäisemmissä kilpailuissa mitä aion juosta, olisi sekä vire että sääolosuhteet ym. suotuisia.   Kisastartteja 2016 oli aika monta, siis 11. Suomessa noista 5, Vorssassa 1 :), manner-Espanjassa 4 ja Mallorcalla 1. Paras kisa heti ensimmäinen. 10. kisa oli myös hyvä ja suorituskyky kohdillaan.
Harmi vaan, että oli espanjalainen talvimyräkkä just tuona viikonloppuna. Merkkasin joitain sijoituksia myös listaan.   Kauden 2017 listalta HSM on saletti, muut alustavia kisoja. Lohjalla voisi juosta 5000m, se kun radalla voisi kulkea. 10000m en sen sijaan usko kulkevan niin hyvin radalla mitä maantiellä ja se jääneekin ehkä Lohjalla juoksematta. Kuopiossa taas puolikkaalla tietysti suht hyvä aika tavoitteena, mutta ei mitään < 1.22. Lähinnä 3 viikkoa ennen Joutsenoa sopisi hyvin ohjelmaan. Molempien Suomen maratonien jälkeen olisi 8 viikkoa seuraavaan kisaan. Kevät - alkukesä kaudella maratonia seuraava kisa vähemmällä riskillä 10k ja syksymmällä sitten voisi parempien pohjien avulla olla mahdollista juosta 3. maraton 8 viikkoa Joutsenon jälkeen.   Tavoite -ketjuun jo kirjoitin tavoitteita, mutta tässä vielä eri matkojen tuloshaaveet.   5k < 17.50 (< 3.34 min/km)
10k < 36.30 (< 3.39 min/km)
21,1k < 1.22 (< 3.53 min/km)
42,2k kevät < 2.54 (< 4.07 min/km), syksy < 2.51 (< 4.03 min/km)   2016: 21.2 Zurich Marathón de Sevilla, 2.59.12
30.4 Helsinki Central Park 10k, 38.14
11.6 Helsinki Half Marathon, 1.25.55
21.7 Forssan rata10k, 38.39
27.8 Oittaa 5,274k, 20.41
3.9 Midnight Run 10k, 38.50
17.9 Espoon Rantapuolikas, 1.26.47
25.9 Carrera Surasports Ayuda A El Chad Palma 10k, 38.44, M35 1. sija
11.12 Sant Joan d'Alacant 5k, 18.22, M35 4. sija
18.12 Sanitas Marca 10k Valencia, 38.10, M35 28. sija
30.12 Cursa Nocturna La Vila Joiosa 5k, 18.25, M35 2. sija   2017: 23.4 Helsinki Spring Marathon
17.6 Forssan Suvi-ilta 10k ?
7.-9.7 SAUL SM 5000m, 10000m Lohja ?
2.9 Kuopio Maraton, 21,1k ?
23.9 SAUL SM-maraton Joutseno ?
19.11 Valencia Marathon ?
ruiskarhu

ruiskarhu

0
 

Teko1, 21.2.2016 Zurich Maratón de Sevilla

edit : mikäli et vielä lukenut blogin 1. osaa, niin ihan vinkkinä, että juoni alkaa hahmottumaan jo siellä :)   Maran helpoimmat osuudet
Minut oli rankattu niin, että lähdin numerolla 1832 (/13000), joka oikeutti mustaan karsinaan 3-3.15. Se oli aikaisempien tuloksien mukainen karsina, ei ollut aihetta kitistä expossa pääsylippua 2.45-3 -karsinaan. Tiesin kisan Espanjan kovatasoisimmaksi maratoniksi 2.30-3 -tasolla, joten nöyränä siellä lätsänurinpäin karsinassa seisoskelin. Olin aivan karsinan keulilla ja ennen starttia välinauhat poistettiin. Porukka vielä tiivistettiin useaan otteeseen ennen starttia. Porukka käyttäytyi fiksusti kun startti paukahti, kukaan ei rynninyt. Minäkin muiden tavoin kävelin rauhassa pitäen kättä suorana, jotta välimatka edellä olevaan säilyy. Kaikki tajusi heti systeemin. Noin sitten pääsi juoksemaankin viivalta eikä heti törmännyt ruuhkaan. En tiedä meninkö starttiviivan yli ennen sub3 -jäniksiä, aika liki oli, vaikka he yhtä karsinaa edempää lähtikin. Muutaman sadan metrin jälkeen huomasin että 5-10m edellä menivät.
  Alkuperäinen taktiikka noudatti Vantaallakin ollutta, mutta siellä jo ekalla vitosella unohtunutta, 21min/5k vauhtia. Olin kuitenkin vielä muokannut suunnitelmia hieman. Luin edellisiltana maratonin lehdestä eri juoksijoiden planeja, joista yksi oli alle 3:n tavoitteella. Sillä oli 1.29.10 ja 1.28.40 puolikkaat suunniteltu. Toi laitto miettimään omaakin taktiikkaa ja hyvä että tein pienen säädön. Eka kilsa meni 4.20, toka jo jopa alle 4.10, mutta maltillista oli juoksu ja helppoa. Oisko ollu ennen vitosta ku tsiigasin että jänikset himmailee taaempana ja päätin juosta omalla vauhdilla. Vitonen meni jotain 21min5-10s paikkeille, tuskin alle ainakaan paljoa. Jokatapauksessa eka 10k meni mielestäni kiihtyvästi (42.03) ja helpolla tuntumalla. 1 juotto oli ollut 5k:ssa jossa oli ilokseni vesipulloja jaossa. Lisäksi geeli jossain 31 min paikkeilla. Taktiikkana oli alunperin juoda 5 km välein.
 
Toka 10k jatkui helppona. 12-13 km paikkeilla tajusin että on mahdollisuuksia kolmosen alitukseen, sillä sen verran hyvältä vaikutti päivänkunto. 4.05 näytti Garmin monesti ja en jarrutellut mutta himmailin rennosti. 4.10 vauhti tuntui ihan alavk:lta. Määrät oli tehnyt tehtävänsä aerobisen kapasiteetin suhteen. Kuitenkin tiedostin maratonin luonteen enkä alkanut leijumaan (lopussa se sitten kuningas maratoni ottikin rajun otteen). Splitti näyttää 20.54 10-15 km vitoselle (Sportsmaniacin väliaikojen vauhdit on laskettu muutes väärin, ainakin osittain). No ennen puolikasta livahti Garminiin yks 4.02 kilsakin, mutta sitten vastatuuliosuudella taas passailin. Ajattelin että 4.18 vauhtikin riittää ihan hyvin siinä vaiheessa, kun alku oli ollut kuitenkin reilusti sub3 -vauhtia. Jossain 20 km:n jälkeen aloin miettiä että tuleeko pistosta tms. sotkemaan, mut otin muutaman syvemmän hengityksen tarkoituksella kun muuten ei hengästyttänyt ja tuntemus helpotti. Puolikas 1.28.47. Tuosta 25 km asti meni 4.09,5 vauhtia splitin mukaan. 25k oli tasan 1.45 muutes ja tuo oli alkuperäisen suunnitelman mukainen täsmälleen (4.12min/km).
 
Edelleen oli helppoa. Aloin miettimään, että minkälaista oli Zürichissä 2015 keväällä. Muistelin että 25 km kohdalla, viimeistään 27 km:ssa aloin laskea jo kilsoja maaliin. Nyt 26. km meni hyvin, noin 4.10 vaikka oli huoltokin. Vesipulloja muutes jaettiin enää 15 km:ssa vai oliko se 10k:ssa, joten ehdin saada vain 2 pulloa yhteensä, mutta toki sekin oli tyhjää parempi, sillä lähtötieto oli että juomat tarjoillaan mukeissa. Muilta asemilta vajaan 3-5 km välein tosiaan aina sitten vesimuki vauhtiin ja 1-1,5 dl varmaan sain aina juotua. 27. oli ylämäkinen kilsa ja vauhti hieman tippui nousussa. Pidin tarkoituksella vauhtia alhaalla mutta ohittelin porukkaa noin 4.18-4.20 juostessa. Hetken päästä alkoi alamäki ja kunnon leveä baana. 30 km meni 2.06.04, joten splitti meni 21.04. Ihan hyvä vielä. Alkuperäisestä suunnitelmasta jäin 4 sekuntia.   Maraton alkaa vähitellen 
Edelleen tuntui suht hyvältä juoksu. Aloin miettiä että voinko vetää maran ilman mitään seiniä. No 32 km:ssa sitten funtsin että 45 min 10k riittää 3:n alitukseen, mutta laskin väärin. Tajusin vasta kisan jälkeen. En alkanut kuitenkaan onneksi himmailemaan, kunhan laskin että ei taida olla tekosyitä olla yrittämättä tosissaan. Järjestäjän geelejä ei ollut näkynyt, vaikka 27,5 km:ssa piti olla. 4. ja samalla viimeisen geelin otin 2h10min paikkeilla ja mietin riittääkö energiat. Onneksi riitti, kun vain vettä olin juonut. En alkanut enää urkkajuoman kanssa säätämään.   No 34. km:ssa otin kasan sieniä kun tarjosivat vauhtiin ja puristin vedet päähäni. Helpotti, kun aurinki oli jo aika lämmittävää. Starttihan oli ollut kivan viileässä kelissä, noin 10 asteessa. Ennen 35 km päästiin hieman varjoon kun juostiin puistoon, josta 35 km:n täyttymisen jälkeen (splitti vielä hyvä 21.16) kohti Plaza de Españaa. Tuolla käytiin 2015 tammikuussa kattelemassa huoltajan kanssa ja nyt pääsi juoksemaan ympyrän yleisön kannustaessa. Tuolla ollessa (noin 36 km) tajusin viimeistään että nyt on juostava maaliin, kolmonen alittuu, eikä luonne anna enää periksi luovuttaa. Yhtään ei voinut keventää tai huolloissa ajatellakaan mitään kävelyaskelia. Oli pysyttävä liikkeessä niin kuin koko maran olin pysynytkin. Sitten ulos plazalta ja puistosta portin läpi.   Liikenneympyrän, jonka vierellä oli ensiapuporukkaa lanssin kanssa, kohdalla mietin että hyvä etten laittanut punaista rastia numeron etupuolelle ilmaisemaan että olen "sairas". Olisivat jo varmaan korjanneet sivuun juoksureitiltä. No em. ympyrän puolittaisen kierron jälkeen oli käännös vasemmalle ja juostiin kohti Katedralin seutuja. Alkoi jo tuntua, mutta mentiinkin jo jossain 37 km paikkeilla. Katedralin vierellä oli porukkaa paljon. Plaza Nuevan ohi juostiin ja sitten Plaza Duquen kautta kohti Hercules Plazaa. Olin suunnitellut näyttäväni ja huutavani plazalla olevalle italialaiselle ravintolalle kiitokset perjantain hyvästä pitsasta, mutta en jaksanut kauaa katseellani etsiä Luigia ja jätin homman sikseen. Tuossa pätkällä jossain vaiheessa oli mukulakiveäkin. Reidet huusivat jo apua. Heikkokohtani oli nyt Zürichin maratonia selvemmin esillä. Siellä kun kunto oli huonompi ja 32-38 km väli meni hitaammin, niin sai vielä hyvän loppukirin (viimeiset 3,9 km @ 4.05 min/km). Nyt kunto oli hyvä ja 35 km:n asti vielä oli "maravauhtia", ja uudella tasolla tavallaan, niin nyt sitten tuli heikkoudet selvemmin esiin. Jälkeenpäin ajateltuna vauhti tippui yllättävän vähän tuntemuksiin verrattuna. Kattelin kuitenkin että noin 4.20 min/km pystyi vähintään lähes koko ajan juoksemaan, joten unelma oli edelleen mahdollista saavuttaa. Kuitenkin 38 km:n jälkeen vauhti tippui lisää, jopa 4.30-4.40 paikkeille, mutta vasta kun Hercules Plazalta noustiin ylämäkeä kohti viimeistä siltaa. Odottelin sillan loppupäässä 40k kylttiä, enkä muista edes nähneeni mattoa. Siinä se oli kuitenkin sillalla kun käveltiin maran jälkeen hotellille ja juoksu oli vielä meneillään :). Splitti meni 22.06, joka 4.25 min/km. Laahustaen yllättävä vauhti vielä.   Loppuratkaisu 
Ota tai jätä oli homman nimi tuosta eteenpäin. Katsottiin onko minusta mihinkään. Aikaa nyt tarkastettuna 10.32 3:n alitukseen (2.59.59) ja matkaa 2,2 km. Etureidet aivan loppu ja mies aika tiltissä. Liikenneympyrän kierron jälkeen joku käveli mankan kanssa soittaen AC/DC:tä. Katsoin apaattisena tien yli ja jatkoin juoksua. Jotain yritystä oli kohentaa vauhtia, mutta jotenkin tiedostin että nyt pitää vain säilyttää vauhti ja liikkua eteenpäin. Muuten voi miehelle käydä huonosti. Päässä joskus olleet ajatukset lähteä tästä maailmasta mieluummin maratonilla kuin krapulassa sohvalla tms. eivät enää tuntuneet niin romanttisilta, kun tosi tilanne oli kirjaimellisesti meneillään. 40-41 km oli jumalattoman pitkä. Tunnelma oli se ettei matka juuri etene ja alussa nopeasti vaihtuvat kilsamerkit vaihtui erittäin hitaasti vaihtuviin, siis ihan mentaalisesti. Luulin jo että stadion on jo edessä mutta se olikin joku muu rakennus. 1/2015 juoksin tuolla samoissa maisemissa Isla de la Cartuja -puolikkaan, mutta ei ollut enää tuossa vaiheessa maratonia rakennuksista niin paljoa tietoa. Juoksin laahustaen ja vierellä ajoi fillarilla isä ja poika. Ne himmaili ja mä pysyin heidän edellään hädin tuskin. Viimein 41 km kyltti.   Laskin että 5 min/km pystyn juoksemaan maaliin vaikka mikä olisi. Tuo tarkoittaa siis 6 minuuttia. Kelloni näytti että reilu 6 min oli aikaa. Vähän matkan päästä käännös viimein oikeaan ja kohti stadionin porttia. Tammikuussa 2015 juoksin siis puolikkaan loppukiriä tuohon samaan liuskaan. Nyt laahustin ja yritin vain pysyä pystyssä. Aattelin että liuskakin on sen 400m pitkä ja maaliin on vielä 700m-800m mutta liuska olikin onneksi lyhyempi. Sitten radalle, noin 340m oli jäljellä. Laskin että 5 min/km on 400m 2 minuuttiin ja aikaa oli yli 2 min, joten kyllä 300m pitää ehtiä. 200m jäljellä ja kelloon vilkaisu. Ei mitään suurempaa reaktiota, eteenpäin vaan. 150m ennen maalia spontaani, aina viimeisistä tonninvedoista tuttu "loppukiri". En muistanut kisan jälkeen että radalla olisi ollut punaisten ratojen lisäksi sinistä mattoa etusuoralla. No videon mukaan oli. En myöskään tajunnut, että yleisö oli hurrannut viimeiset minuutit seisaaltaan taputtaen ennen kolmea tuntia kuuluttajan innoittamana. Juoksin ihan takakenossa kuulemma loppusuoran. Ilmeisesti niin koville otti ja sitten se tietty vähensi painoa etureisiltä. Just ennen maalia pari reilua tuuletusta nyrkkiä heiluttaen. Ja reilusti molempien mattojen yli juoksin, kuten aina kisoissa. Se oli miehen työ perkele! Unelma ja haave oli toteutunut. Käsittämättömästi 40-42,2 km meni vielä @4.25 min/km, vaikka kaatuminenkin taaksepäin oli aika lähellä :) (siis aikalailla 35-42,2 km meni sitten @4.25 min/km karkeasti mikä 0,5s hitaampi vauhti kuin Zürichin maran keskivauhti). Tulos 2.59.12 joka 4.14 min/km (official time 2.59.39). Todelliset sijoitukset:  kaikista 886., miehistä 854. ja M35 240.   Tunnelmat maran jälkeen Sitten otin etunojaa kaiteeseen ja järkkärit vähän katsoi/naureskeli. Lähdin kävelee ja tunnustelin tuntemuksia. Olin jo kysymässä energiaa ja alkamassa selittää että olen diabeetikko, mutta meninkin hakemaan mitalia. Sitten tietty kuvia piti ottaa (ei mitään kiirettä maalihuoltoon?). Seuraavaksi vielä sponsorien mainoksien täyttämä muovi ympärille lämmikkeeksi neitokaisen avustamana ja betoniseen tilaan katsomoiden alle liuskaa pitkin maalihuoltoon.   Luulin tuossa vaiheessa että olin pysäyttänyt kellon 2.58 aikaan ja brutto oli vaan 2.59. Selitin yhdelle espanjalaiselle juoksijalle heti ennen maalihuoltoa että hyvin meni, dos cinco ocho! Sama tietty piti toitottaa vielä järjestysmiehellekin. Vettä ja energiaa sitten. Gatoradea, lämmintä kanalientä (oli muutes hyvää!) ja radleria. Sitten liuskaa pitkin lähdin ulospäin. Hetken oli lähellä herkistyminen, mutta ilme muuttui virneeksi ja hymyillen ulos auringonvaloon. Vaihdoin vielä ajatuksia juoksusta erään toisenkin espanjalaisen kanssa ja sillekin totesin juosseeni 2.58 :). Kaveri oli juossut 3.05 ja onnistui hienosti (tavoite < 3.10). Totesin että juoksin vajaa vuosi aikaisemmin just 3.05 Zürichissä. Oli sitä mieltä, että kun harjoittelen, niin tulokset vielä paranevat. Kerroin että seuraava tavoite on 10k:lle alle 37 min. Seuraavaksi huoltaja löysi minut ja onnitteli minua espanjalaisen mielestä paremmin kuin hän. No toivoteltiin onnea vielä juoksijoina, käteltiin (ei ollut enää infektiopelkoa mulla, riski infektiolle oli sen sijaan korkea) ja adios!   Ostin suunnitellusti vielä Finisher -paidan muistoksi (tavallinen t-paita, 10€). Seuraavaksi huoltaja alkoi kysellä että mitä kelloni oikein näytti. Hetken jo huolestuin, mutta huoltaja totesi että meni kyllä alle 3:n bruttokin, joten ei hätää. Tsekkasin että Garminilla näkyi lukema 2.59.15, joka vastasi 2.59.12:sta joka myöhemmin selvisi, sillä laitoin kellon ehkä hieman ennen starttiviivaa käyntiin ja vastaavasti pysäytin vasta hetki molempien mattojen jälkeen maalissa. Kuinka sekaisin ihminen voikaan maratonin jälkeen olla.   Loppupäätelmät Ennen maratonia olin luottavainen kolmosen alitukseen. Huippupäivänä ajattelin 2.56-2.58 ajan olevan realismia, mutta lähtökohtaisesti valitsin mieluummin ns. varman rajan alituksen kuin kanttaamisen ja epäonnistumisen. Ennätys parani 6min46s ja olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Se oli kokonaisuutena päivänkuntoa vastaava tulos täysin.   Maratonin stressaavuuden ja elämää osittain rajoittavien seikkojen vuoksi, erityisesti viimeisten viikkojen osalta, juoksen seuraavan kerran kuningasmatkan kun oikeasti haluan. Se voi olla jo ensi syksynä, kenties loka-marraskuulla tai sitten vasta ensi vuonna. Seuraava tavoite on IAAF:n 1. maailmanennätyksen (vuodelta 1908) 2.55.18,4 alittaminen ja pidän tavoitetta realistisena. Voi olla että samalla tulee 2.55:kin alitettua :). Avaintekijöinä tavoitetta kohti pidän parempia voimatasoja. Onnekseni liikuntafysiologiasta jo jotain oppineena tiedän, ettei se kuitenkaan tarkoita varsinaisesti mitään kehonrakennus- tai voimanostojaksoharrastamista. Toki isoja liikkeitä on tarkoitus tehdä jne. mutta ehkä ideasta voi saada kiinni enempää selittämättä. Paremmalla vk:lla voin taas juosta korkeammalla teholla myös maratonin mikä lisää vauhtia huomattavasti. Nyt juoksu oli helppoa pitkään sillä määrätreenit olivat nostaneet aerobista kapasiteettia niin paljon että juoksin käytännössä alavk:lla jotain 4.12 min/km vauhtia. Sykevyötä ei ollut, mutta tuntemukset kyllä erotan. Huomasin myös että on eri asia juosta Postintaivalta tms. loskassa nastakengillä kuin vedellä lyhyissä vermeissä maratonia Sevillassa lukuisten samantasoisten juoksijoiden seurassa.   Kunnostani aion tietenkin pitää huolta jokatapauksessa juoksin maratonia tänä vuonna tai en, ja alimatkojen ennätyksiä on tarkoitus samalla parantaa uudelle tasolle. Seuraavaksi siis "päätavoitteista" 10k:n c-luokka (< 37 min) tähtäimessä. Hyvän nosteen tästä Sevillan maran onnistumisesta sain, joten kiva on aloittaa taas treenit vähitellen, mutta mitään kiirettä ei vielä juoksemaan ole.   Mikäli luitte tänne asti, niin omaatte riittävästi päätä myös kestävyysjuoksuun, joten ei muuta kuin hyviä lenkkejä!   Ps. rock-metallihenkisenä musiikki voisi olla erilaista tällä videolla, mutta kylmät väreet tuo Sevillan maran video silti saa aikaan. Ehkä siksi, että olin sunnuntaina tuolla itsekin taivaltamassa. Suosittelen Sevillan maratonia, vaikka hieman se viitseliäisyyttä vaatii, kun esim. suoria järkevän hintaisia lentoja ei pahemmin Sevillaan ole!   https://www.youtube.com/watch?v=7s49jXUWRkE
ruiskarhu

ruiskarhu

12
 

Uho1, maratonilla c-luokkaan

Heipparallaa. Ajattelin skrivailla vaihteeksi jotain speksiä teoistakin, kun niin monesti on tullut uhoista kirjoitettua moneen ketjuun. Varoitan jo, että tekstiä riittää, koska muuten asiayhteydet eivät hahmottuisi. Luenpahan vaikka itte näitä sitten, jos muut eivät jaksa :).   Taustaa
2013 joskus syksyllä 2. maratonin jälkeen (Vantaa 3.21) speksasin kolmosen alituksen tai ainakin yrityksen ajoittuvan vuoteen 2015. Edistystä tapahtuikin monella alimatkalla ja vaikka 2014 jäi maratonit kokonaan juoksematta, niin 2015 keväällä 3. maratonilla juoksin Zürichissä 1. kokonaan juostun maran aikaan 3.05. Kaikki vaikutti hyvältä syksyä ajatellen.   Elokuussa juoksin sitten McMillanin speksaaman ajan (sub3 -taso) alle 10k:lla (38.17) ja lisäksi McMillanin mielestä edistyin tuosta vielä syyskuussa juoksemalla puolikkaalla ennätyksen (1.25.12). Oli myös itsellä hyvin tiedossa kuinka olin viimevuodet enimmäkseen harjoitellut, joten maratonin piti olla paras matkani suhteessa alimatkoihin. Näin ollen oli mielestäni realistista lähteä Vantaalla tavoittelemaan projektin päättämistä. Jotain meni kuitenkin mönkään: omat sairauteen liittyvät asiat akuutisti kisaviikkona ja -päivänä, sosiaalinen paine, huono kisapäivä, jotain muuta? Tuloksena keskeytys 26,5 km paikkeilla, sillä edes hieno uusittu Vantaan maraton mitali ei innostanut jatkamaan vauhdin hiipuessa, vaikka ennätys olisi vielä ollut ihan mahdollinen.   Nopeasti, noin viikossa, alkoi ajatukset kasaantua. Perinteiset "kvartaalit" vietettiin taas kaveriporukalla ja hieman oluella huuhdoin pettymyksiä pois. Noissa iltamissa viikko Vantaan jälkeen olikin jo plan aika selvä. Helmikuussa Sevillaan, reilun 4 kk päästä. Olihan pohjat kuitenkin ihan hyvät, Vantaalla keskeytys ei johtunut minkään paikan hajoamisesta ja noin 2 viikon huilimisen jälkeen voisi taas varovasti aloittaa treenaamisen. Lisäksi jälleen oltiin lähdössä huoltajan kanssa pahimman pimeyden aikaan useaksi kuukaudeksi Espanjaan, niin sekin teki suunnitelmasta realistisen. Treenimahdollisuudet kun tiesin siellä melko hyviksi.   Laitan vielä tiivistetysti mitä tein juoksun osalta pe 23.10-ke 17.2:
Juoksua 1517 km, joka tekee 7 päivän jaksoina, siis viikon mittaisina jaksoina keskiarvoistettuna reilu 90 km/vko (16 viikkoa 5 vrk). Joulu-tammikuu meni samalla logiikalla 103,6 km/vko keskiarvolla (8 viikkoa 5 vrk). Kisoja juoksin 2. Rotova 29.11 5k 18.20 ja Gandia 6.12 10050m 38.24.   Esimerkkejä treeniviikoista:   Viikko 1 2016 Viikko 2 2016   Kuriositeettina se, että viimeisten viikkojen aikana tein maravauhtisten harjoitusten sijasta maratehoiset/vk:t Pirkkolan kolmosella nastakengillä, viimeisellä kerralla sohjossa. En osannut olla huolissani asiasta, sillä speksieni mukaiset harjoitukset (teholtaan) pystyin juoksemaan, vaikka ylämäissä sohjo teki juoksun hieman vaikeaksi. Pitkälti asennekysymyksiä jälkeenpäin mietittäessä.
 
Ennen Sevillan maratonia
Hyvin mennyt treenijakso oli sekä hyvä että vähän samalla raastavaan odottamiseen johtava seikka. Vajaaksi 4 viikoksi saavuttiin Suomeen odottamaan uutta pitkän viikonlopun reissua. Suomessa pakkaset hellitti sopivasti ja treenaaminen oli täysin mahdollista, mutta kauhulla seurasin uutisia influenssa-aalloista jne..... Olinhan 2015 reilu 5 viikkoa ennen Zürichin maraa sairastunut influenssaan. Kun vaan olisi ollut mahdollisuus jäädä Espanjaan hieman pidemmäksi aikaa, niin olisi voinut samalla reissulla marankin juosta. Matkustaminenkin olisi jäänyt vähemmälle.   No terveenä kuitenkin säilyttiin. Keventelyssä mulla meni taas aineenvaihdunta hieman liian hiljaselle ja enkä heti tajunnut nostaa perusinsuliinin määrää. Verensokeriarvot olivat vähän ylhäällä. Oma hypoteesini on, että sairaalla patofysiologiset haitat (minun tapauksessa insuliiniherkkyys laskee ja sokeriaineenvaihdunta (mahdollisesti myös rasva-aineenvaihdunta) huononee) jälleen aktivoituvat erittäin nopeasti harjoittelun kevennyttyä. Omat viimeaikaiset opinnot tukevat teoriaa. Ts. sairas elimistö saa suhteellisesti erittäin paljon hyötyjä liikunnasta, mutta vastaavasti tilanteen muututtua homma voi mennä äkkiseltään ympäri suhteettomasti. Toki em. johtui varmasti osittain ihan siitäkin että osa päivistä meni täysin löhöten ja opiskellen eikä edes normaalia arkiaktiivisuutta juuri ollut. No mutta keskiviikosta alkaen lisättyäni perusinsuliinia sain elimistön toimimaan ja sain syötyä paremmin. Elimistön jumi kesti siis vain 1,5-2 vrk ehkä eikä silloinkaan tietenkään kokoajan olleet arvot miten sattuu. Mitään tankkauksia en erikseen tehnyt, vaan huolehdin riittävästä ja ravitsevasta syömisestä, jotta suojaravinteitakin flunssia jne. vastaan oli tarpeeksi. Paino oli ennen reissuun lähtöä 69,1 kg muistaakseni. Ihan älyttömästi ei rasvoja enää voinut kehossa olla.   Kohti Sevillaa Lennot oli Madridiin, sillä Malagaan oli lentojen hinnat eri luokkaa hiihtolomasesongin vuoksi ja lisäksi Madrid-Sevilla vei junalla vain noin puoli tuntia pidempään kuin Malaga-Sevilla, vaikka "linnuntie" mitä tahansa muuta väittäisi. Lentokone oli täynnä aasilaisia jne. ja tunnelma oli yhtä rento kuin olisi ollut jossain infektio-osastolla vierailemassa sairaalassa.   Madridissa käytiin to iltana vielä syömässä. Porukkaa oli aivan helvetisti ja joka toinen köhi. Edelleen rento fiilinki. Pe junalla kohti Sevillaa, edelleen köhittiin taustalla. Lopulta Sevillassa sitten hotellille päästiin muutaman kilsan jaloittelun jälkeen. Sitten käytiin syömässä pitsat. La kisaexpoon 7-8 km päähän bussilla. Bussit täyttyi nopeasti. Lopulta 2. bussiin päästiin. Jonossa ollut juoksija jatkoi yskimistään bussissa. Ihmeteltiin kuinka sen juoksijakaverit eivät olleet pyytäneet jäämään sitä pois, sillä olisi ne muut voineet numeron noutaa hänelle ja mahdolliset altistumiset olisivat olleet vähemmän todennäköisiä. No edelleen tunnelma rento (tässä vaiheessa huomautan että käytän sarkasmia jonkin verran). Expossa meni vajaa 10 min. Liikaa ihmisiä. Numero, juoksijan pussi, ruokaliput oli jo haettu, joten äkkiä pois. Klo 12.30 oli eka pasta-ateria mahdollisuus ja sinne mentiin. Tilaa oli 2-3 tuhannelle, joten otettiin hiljaisena aikana ihan oma, noin 40-50m pitkä pöytä. Sitten taas jonottamaan bussiin ja pois.   Illalla käytiin vielä lähtöpaikkaa katsomassa ja juoksin jotain 3,4 km kevyesti. Jalat olivat tuntuneet kävelyistä raskailta, mutta 10 min jälkeen alkoi vaikuttamaan hyvältä.   Maraton aamu
Aamulla oli tarkoitus heräillä hieman ennen kuutta, mutta heikotus vähän aikaisti tuota. Verensokerit oli jotain vajaa 3. No tuo monesti tekee aamuista vähemmän väsyneitä (limbinen järjestelmä pakottaa jotenkin selviämään tilanteesta? ruokaa tai juomaa äkkiä!), joten sikäli hyvä. Ensi hätään join vähän tuoremehua. Aamupala alkoi kuudelta, joten sinne sitten. Täysjyväleipää, vähän tuoremehua ja kahvia vielä 3 kuppia. Proteiinit taisin ottaa kananmunan, juuston ja pienen plain -jogurtin muodossa. Vielä ennen hotellilta lähtöä vajaa banaani ja vettä.   Veryttelynä kävelyä ja reilu 3 km juoksua 4:llä rennolla kiihdytyksellä. Verensokerit näytti veryttelyjen jälkeen 7 mmol/l, erittäin hyvä. Vantaalla vastaavat lukemat olivat 17 mmol/l. Tuoremehuvesisekoitusta huikka ja 1 geeli. Sitten hätäpissailua vielä jonkin aikaa ja karsinassa n 20-15 min ennen starttia vielä 1 geeli. Kaikki oli valmista. Ei syitä paeta.   Seuraavaksi selitän osassa Teko1, 21.2.2016 Zurich Maratón de Sevilla miten kisa meni.....
ruiskarhu

ruiskarhu

0
Sign in to follow this  
Followers 0
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy

  I accept