Lähtökohdat
Kuten vuosina 2016 ja 2017, vuonna 2018 kertyi juoksua taas hieman yli 4000 km. Tämän jälkeen juoksua tammikuussa 320, helmikuussa 210 (flunssa), maaliskuussa > 500 (+ erittäin vähän hiihtoa)
ja huhtikuussa 438 km. Harjoittelu oli alkuvuodesta kilsoina vielä hyvin maltillista, mutta arki-iltalenkkinä saattoi olla 2h40min tms. juoksu-kävelynä 5:45-5:55/km vauhdilla. Palautuminen oli eniten koetuksella maaliskuussa (ks. viikkokeskiarvoistettu RMSSD-trendi), jolloin juoksin ekaa
Joskus kun blogisivun loin, totesin, että kirjoitan joskus treeneistäkin. No tässä lyhyt semmone löpinä. En tiedä tarkkaan mitä hain muutaman päivän treenisetillä, mut oli mukava tänään viimeisen loppunostokilsan jälkeen hetki nuutuneena ihmetellä maailman menoa ja todeta, että peruskunto ei ainakaan ole aivan surkeaa tasoa, kun määrää kestää akuutisti suht hyvin. Semmoisenkin huomion tein, että 10k:n vähän alivireisetkin kisajuoksut ovat tehneet hyvää, sillä normi marateho tuntui hieman korkeis
Valmistautuminen
Harjoituskausi sujui erittäin hyvin ennen Joensuu Run maratonia. Alkuvuodesta oli aika paljon muuta kuormitusta, lähinnä opiskelujen kautta, ja tuon vuoksi juoksukilsat oli tammikuussa (331 km) ja helmikuussa (295 km) varsin maltillisia. Maaliskuussa oli jo reilusti nousujohteisuutta (463 km) ja 5 pitkistä, joista lyhin oli 27 km ja pisin reilu 33 km. Talven arki-iltojen peruslenkeistä vähintään
yksi viikossa oli 18-22 km mutuaerkin alta alavk:lle kiihtyvä. Huhtikuussa ju
Hurjat, mutta realistiset oli mielestäni tavoitteet, kun 1. tammikuuta viimeksi blogiini postauksen tein. Tuon jälkeen tuli juostua ihan riittävästi kevättä kohti, esim. Pirkkolan kolmosia yli 150 kierrosta, mutta vireen kanssa oli ongelmaa. Kokonaisrasitus oli ehkä liian rajoilla koko ajan. Kuitenkin yli 20 kilsan rennot lenkit alkoi mennä parhaimmillaan jo 4.26 min/km. Kevään maran vaihdoin kuitenkin 10 kilsaan, ja fiilikset oli aika heikot.
Kesällä oli uusi nousu jo hyvässä vauhdi
Lisään taas juttua tiuhaan päivittyvään blogiini (taitaa jo olla lähes vuosi viime postauksesta).
Juoksemaan oppii juoksemalla ja kilpaa juoksemaan oppii juoksemalla kilpailuja? Ehkä. Ainakin sen olen huomannut, ettei 10k ole enää niin epämieluisa matka juosta, mitä se joskus oli. Silti teen hieman strategista säätöä kaudelle 2017. Keskityn vielä entistäkin enemmän treenaamiseen (> 4500 km) ja toivon samalla, että hieman vähäisemmissä kilpailuissa mitä aion juosta, olisi sekä vire
edit : mikäli et vielä lukenut blogin 1. osaa, niin ihan vinkkinä, että juoni alkaa hahmottumaan jo siellä :)
Maran helpoimmat osuudet
Minut oli rankattu niin, että lähdin numerolla 1832 (/13000), joka oikeutti mustaan karsinaan 3-3.15. Se oli aikaisempien tuloksien mukainen karsina, ei ollut aihetta kitistä expossa pääsylippua 2.45-3 -karsinaan. Tiesin kisan Espanjan kovatasoisimmaksi maratoniksi 2.30-3 -tasolla, joten nöyränä siellä lätsänurinpäin karsinassa seisoskelin.
Oli
Heipparallaa. Ajattelin skrivailla vaihteeksi jotain speksiä teoistakin, kun niin monesti on tullut uhoista kirjoitettua moneen ketjuun. Varoitan jo, että tekstiä riittää, koska muuten asiayhteydet eivät hahmottuisi. Luenpahan vaikka itte näitä sitten, jos muut eivät jaksa :).
Taustaa
2013 joskus syksyllä 2. maratonin jälkeen (Vantaa 3.21) speksasin kolmosen alituksen tai ainakin yrityksen ajoittuvan vuoteen 2015. Edistystä tapahtuikin monella alimatkalla ja vaikka 2014 jäi maraton