Kahden vuoden blogitauko. Harrastettu hölkkäilyä. Yritin 2017 parennella vauhtia, mutta tulokset jäi. Syksyn tultua tein päätöksen lopettaa liian ohjelmoitu treeni ja mennä kokonaiskuorman ohjaamana. Talvikaudella vapaa-ajan fokus ollut täysin kahden alppijunnun huoltamisessa, siinä ei hirveesti tavoitteellista juoksua ehtinyt tehdä tai siitä ois saanu vaan stressiä. Paljon tullut kyllä itse laskettua, 2017-18 53 hiihtopv ja 2018-19 47 hiihtopäivää (kaikki Lappia, Ruotsia ja Alppeja).
3 vuotta pompusta. En ole ihan juhlatuulella, kausi täytyi aloittaa uudestaan. Helmikuussa kostautui yhdistelmä paljon töitä, paljon treeniä ja mun alppijunnujen kisa- ja leiriviikonloput. Sain flunssan, joka loppui aika nopeasti ja palasin lenkkipoluille. Ehdin olla lähes limaton 5pv, mutta ekan laskupäivän jälkeen Obertauernissa flunssa joko iski takas tai sain uuden viruksen. Rimpuilin vähän vastaan, mutt sitt iski kuume ja siihen jäi laskut. Voi sitä ketutuksen määrää. Ton Itävallan leirin j
Frankfurt oli ja meni. Mietin tässä jaksaako kirjoittaa, mutt dokumentoidaan nyt tämä kausi.
Lensin lauantai aamuna mestoille, kävin hakemassa juoksunumeron heti aamusta ja sen sai suht ripeästi vielä klo 11. Pakollisen pussin sai sitten aivan toisesta päästä hallia, ja etukäteen tilatut paidat oli piilotettu keskelle hallia. Kävin vielä ihailemassa maalia, hienompaa näyttämöä seuraavan päivän ennätyksellä saa hakea. Sieltä sitten hotellille, 4 tähden Beethoven (Beethovenstrassa 46)
Tukholman keskeytystä seurasi sarja lisää epäonnistumisia. Tulosta ei syntynyt ei millään ja apina alkoi painaa niskassa. Heinäkuun 1. kilpailtiin Sporttiklubin kunniakkaassa 7-ottelussa ja 4 vuoden tasainen parannus katkesi. 6 lajia sakkas, ja ainoastaan korkeushypyssä paransin, siis lajissa josta mä en hahmota mitään mitä hypyn aikana tapahtuu. Jätetään toi itse cm-lukema kertomatta J. Pahinta oli kuitenkin, että kaikista 7-ottelun lajeista mun vahvin eli 800m huononi 3s, 2:51teen.
Tukholmassa tuli sitten taas risteiltyä noroviruslaivalla. Kumihanskat oli mukana, mikä yhdessä vaseliinin kanssa herätti suuria tunteita hyttikavereissa. No norolta vältyttiin, tosin ei ne oddsit tainnu olla enää kuin 0.5-1% luokkaa. Mutta kyllä toi antoi maratonille taas yhden muuttujan lisää, eli yksi lisää näitä ei välttämättä juoksijan hallinnassa oleva olosuhdelisiä.Norosta ei nyt sen enempää, vaan piehtaroin sunnuntai-iltana morkkiksen ja ketutuksen keskellä.
Yhdeksäs maraton
Non ni. Rotterdam takana. Nopea rata, hyvät järjestelyt, kannustava yleisö, hieno keli...
Olin startissa hyvissä ajoin. Tein lyhyen alkuverkan ja kevyet koordit. Vasemman puolen Wave 1 karsinasta pääsi lähtemään heti A ja B eliitin perässä. En tiedä oliko jännitystä mutten osannut hengittää oikein ja oksetti. Kanuuna laukesi ja matkaan 4:50 targetvauhtia. Eka kilsa pikkasen kovempaa, 4:42, mutta sain rauhoitettua menon nopeasti.,Vasen jalka ja erityisesti pohje kipuili ja ajattelin e
Kohta kaksi vuotta puolimatkan krouvista. Vai oliko se kolmenkympin muuri. Eka vuosi meni kivasti, murskasin kaikkien matkojen ennätykset ml cooperin ja slaagista riitti paljon kerrottavaa. Toka vuosi ollut sitten välillä vaikeampi, kun tuo on niin so-last-season. Vaikeampi sen takia, että ton pitäisi olla historiaa mutta sitä elää pienen alituisen pelon kanssa. Vähän niinkuin pimeessä metsässä kävelisi - jos oikein höristää korvia niin alkaa siellä täällä risahdella oksat. Ja kun mulla on jo hi