Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Blogit

 

Jo syksyn aikana tonni alle 3 min.?

Perjantaina päätin juosta 5x1000m ja koskapa Asics HyperSpeedit olivat jo hajoamassa, niin päätin heti alkuverkan jälkeen kokeilla miten kovaa niillä pääsee, eli ekassa vedossa kaikki irti koneesta.   Ja ovatpahan vauhdikkaat tossut, 800m kohdilla olin juoksemassa 3:08 tonnin, mutta kiristin vauhtia vielä loppuun ja tonni sujahti aikaan 3:04 jolla sivusin ennätystäni vuodelta 2012. Loput vedot tietenkin sitten rauhallisempaa vauhtia eli: 3:43, 3:36, 3:45 ja 3:43, palkkarian 2:30 hölkkää.   Ja ehkä sitä vielä syksyn aikana pääsee alle 3 minuutin kuntoon tonnilla, suunta ainakin on oikea.

Jodlaaja

Jodlaaja

 

Akaan Mesihölkkä 2015 - hitain kymppi kolmeen vuoteen

Pyhänä kurvattiin Akaan Mesihölkkään.   Alkuverkkana vedin 2,2 km Ace4:lla ja vaikka ne olivatkin jo sivulta revenneet, niin arvelin niiden kestävän ja päätin juosta niillä Asics Hyperspeedien sijaan. Päätin lähteä 3:50/km vauhtia ja eka kilsa solahti aikaan 3:48 ja toinen taisi mennä 3:57. Ja vaikka jo toisella kilsalla oli vaikeuksia, niin pahemmat vaikeudet alkoivat avsta kolmannella. Ekat 3 kilsaa menivätkin vain nipin napin alle 12 minuutin. Kova vastatuuli haittasi juoksua menomatkalla ja Ace4:t hajosivat pahemmin ja pahemmin, kipu estikin kunnollisen juoksun. Myös jalat tuntuivat olevan pahassa jumissa edelleen. Ja soratie jolla juostiin vaikeutti ponnistusta, huonoin mahdollinen juoksualusta siis.   Puolimatka vei noin 21:15 min. ja tossujen repiessä varpaita verille ja jo maaliinpääsykin alkoi tuntua vaikealta. Ajalla ei ollut enää mitään merkitystä. Viimeiset 2 kilsaa olivat vaikemmat ikinä ja välillä jouduin hyppelemään yhdellä jalalla, oikean tossun repiessä varpaita pahemmin ja pahemmin haavoille.  Maalissa olin ajalla 43:48 min. ja katsahtaessani Garminia huomasin sen (jälleen kerran) näyttävän matkaksi 10 km tällä virallisesti mitatulla reitillä. Kyllä se vaan alle kolmensadan Garminkin sen totuuden kertoo, vaikka kapitalistit/porvarit haluaisivatkin niin kovasti uskoa että vain ne kalleimmat Garminit näyttävät matkan tarkasti.;) Samat ihmiset muuten ajattelevat että kehitysmaiden ihmiset ovat arvottomia, koskapa kyseisten maiden bkt on niin alhainen ja olisivat valmiit lahtaamaan kaikki köyhät, niin kehitysmaista kuin Suomestakin. Totuus on kuitenkin se, että Garmin 210 näytti jälleen kerran matkan tarkasti ja siihen voi luottaa. Mutta jotta nyt ei eksytä aiheesta liian poliittisiin juttuihin, niin palataan itse juoksuun ja aikaan. Aika on hitain kolmeen vuoteen juoksemani 10km. Vuonna 2015 hitain kymppi oli tätä ennen 40:08 min. ja kun nopein oli 38:xx, niin 38 minuutin kympin juoksijalle 43:xx aika on tietenkin äärimmäisen huono ja osoitti taas kerran sen että kisa ei välttämättä kerro sitä oikeaa kuntoa.   Jumin pois saadakseni juoksin maanantaina palauttavaa 7,58 km @ 5:39/km ja tiistaina taas 9,6 km @ 5:19/km ja vielä kiihtyvän illalla eli 14 km @ 4:51/km, viimeiset kolme kilsaa: 4:38, 3:53 ja 3:45.     Loppuun vielä Akaan Mesihölkän arvostelu: Palvelu 6 (olin ilmoittautunut ja maksanut juoksun etukäteen ja ilmoittautumisessa sai vakuutella maksaneensa sen etukäteen, vaikka se heidän tilillään varmasti näkyikin)   Järjestelyt 6,5 Välillä joutui soratiellä autoja väistelemään ja niille antamaan tilaa. Eli tältä kohdin järjestelyt pettivät, muuten toimivat.   Reitti 4 Hitaasti juostava soratie joka rikkoi tossut ja jolta oli vaikea ponnistaa.   Hinta 7,5 12 euroa juoksijakortilla etukäteen on näin pienissä tapahtumissa sitä normitasoa      

Jodlaaja

Jodlaaja

 

Vieläkin reidet jumissa

Pakko se on uskoa, että vieläkin on etureidet jumissa lauantain maastoultran jäljiltä. Pari lenkkiä olen silti käynyt juoksemassa ja lyhyen 500 nousumetrin vaelluksen, mutta eipä ole ikinä ennen ollut minkään juoksutapahtuman jälkeen kuutta päivää reidet tönkkönä. Mutta nyt on Ilmeisen kovaa puuhaa kropalle nuo nousumetripitoiset maastoultrat. Tänään olen seurannut CCC:n etenemistä ja parin tunnin kuluttua on vuorossa UTMB:n startti. Haikeana sitä löytää itsensä miettimästä (unelmoimasta), että löytääköhän sitä ikinä itseään tuolta lähtoviivalta. Saati maalista. Tänään kun juoksin tönkköreisillä 16km lenkkiä, niin samalla tuumailin, että juuri nyt CCC:läiset taivaltavat täyttä höyryä kohta Chamonix'ta ja kohta alkaa sieltäkin löytymään tönkköreisiä. Samalla kun jollain tasolla "harmittelin" sitä, että voi kun itsekin joskus olisi niin kova sälli, että pääsisi noihin karkeloihin mukaan, niin olihan se silti pakko myös myöntää, että ollaan sitä jo nykykunnollakin aika hyvissä asemissa, jos verrokkiryhmäksi otetaan kaikki 40-45 -vuotiaat suomalaisukot. Ja se pitäisi kuitenkin aina pitää mielessä, vaikka väkisin aina miettii lähinnä sitä, miten paljon "parempia" ne muut ovat.

HelppoHeikki

HelppoHeikki

 

Alkumetreillä on aina eniten ideoita

Juuri nyt tuntuu siltä, että pääkoppa pursuaa ideoita ja ajatuksia siitä mitä pitäisi ja voisi tehdä tulevien kuukausien aikana. Mutta se oleellinen pointtihan on se, että edes osa niistä ideoista pitäisi oikeasti myös toteuttaakin. Juoksin/kävelin tänä kesänä kaksi elämäni ensimmäistä maastoultraa. En edes oikein tunne terminologiaa, kun en oikein hahmota mitä eroa on vuoriultralla ja maastoultralla. No, mutta onko tuolla nyt niin väliä. Kaksi pitkää maastokisaa joka tapauksessa, eli Vitosha 100 (95km & +1900m) ja Orehovo ultra (81km & +3500m). Molemmat kisat jännittivät oikein kunnolla ennen starttia, koska astuin alueelle, mistä olin kuullut vain toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita. Kisat menivät kuitenkin läpi ja maalissa oli molemmilla kerroilla erittäin väsynyt, mutta silti onnellinen mies. Ja toiveikas mies sen suhteen, että ehkä minulla on edes jonkinlaisia teoreettisia mahdollisuuksia läpäistä joku iso ja tunnettu vuoriultrakin. Mutta se vaatii treeniä. Se vaatii paljon treeniä. Se vaatii juuri oikean määrän treeniä, jotta en treenaa itseäni telakalle. Se vaatii monipuolista treeniä, jotta voin treenata runsaasti tunteja hajoittamatta paikkoja. Se vaatii laihduttamista. Vuorijuoksijat eivät ole samanlaisia läskejä kuin minä. Se on totuus, vaikka kuinka asian kanssa yrittää venkoilla. Vaikka kuinka haluaisin välittömästi asettaa itselleni heti-mulle-kaikki-nyt -periaatteella päätavoitteen ensi kesälle, ei se vain onnistu. Suurena haaveena olisi totta kai CCC:n fleeceliivi. Nyt minulla on riittävästi pisteitä arpalippua varten, mutta voittomahdollisuudet ovat ensimmäisellä arvontakerralla melko heikot. Tänne kuitenkin laitetaan arpa sisään, kun koneisto alkaa arpoja vastaanottamaan. Vitosha 100:nen tulee olemaan yksi ensi kesän kisoista ja siinä olisi tavoitteena luonnollisesti tämän kesän ajan parantaminen. Lyhyemmän tähtäimen tavoitteena on Sofian maratoni reilun viiden viikon kuluttua. Seuraavat viisi viikkoa mennäänkin maratonin ehdoilla, vaikka haluaisinkin mennä vuorille könyämään. Vaikka vuorilla taapertaminen onkin kivaa ja monipuolista liikuntaa, ei se kuitenkaan välttämättä ole optimaalista viimeistelytreeniä maratonille. Maratonilla juostaan helppoa baanaa mahdollisimman reippaasti, joten harjoittelunkin pitänee olla sen suuntaista. Jos maratonilta selvitään ilman vammoja, niin sitten aletaan könyämään isoja mäkiä koko rahalla. Nyt on tarinat tarinoitu ja on koittanut se hetki, milloin Miehet ja selittelijät erotellaan toisistaan...

HelppoHeikki

HelppoHeikki

 

Omatoimimaraton

Otin leivän lapsieni suusta ja sijoitin rahat ensi vuoden Kööpenhaminan Ironman kisan ilmoittautumiseen joten enää ei tarvitse etsiä motivaatiota harjoitteluun. Tämän tulevan haasteenkin vuoksi haluaisin mitata nykyistä suorituskykyäni maratonin muodossa, mutta kaikki soveltuvat kisat näyttävät hautautuvan työvuorojen alle. Yritin jopa saada lomaa Vantaan maratonin ajaksi mutta eipä sopinut työnantajalle. En oikein viitsi saikkuakaan ottaa ja sitten tulla työpaikalle rehvastelemaan juostulla maratonilla. Tästä sopivasti vittuuntuneena päätin juosta mokoman matkan vaikka yksin. Niinpä esittelenkin teille Suomen surkeimman maratontapahtuman: 11.10.2015 juostaan (juoksen) "Nimetön maraton" Haaga - Kannelmäki - Maununneva - Pirkkola - akselilla. Lähtö tapahtuu Haagassa Alppiruusupuiston kulmalla klo 11.00. Reitti on 10,41km pituinen lenkki, joka juostaan neljästi ympäri. Viimeisen kierroksen jälkeen kaarretaan yleisömeren keskellä Haagan urheilupuistoon, missä juostaan 700 metrin spiraalimainen lisälenkki maaliin. Korkeuseroa reitillä on noin 20 metriä, eli aika lailla sama kuin Vantaan maratonilla. Juoksualusta 75%:sti hiekkapohjaista kelviä ja loput asfalttia. Huoltopisteitä yksi ( vaimo Rodopuiston penkillä ) ja wc tiloja yksi ( Kaupintien Teboil ). Rehellisesti sanottuna olen aika tyytyväinen suunnittelemaani reittiin. Ne vähäiset tienylityksetkin ovat sujuneet testilenkeillä ongelmitta. Osallistumismaksu 0 euroa sis. ei mitään. Tervetuloa mukaan! https://connect.garmin.com/modern/course/10589494 Nyt kun olen asiaani täällä blogissa julistanut, tunnen velvollisuudekseni myös matkan suorittaa sekä siitä raportoida. Seuraavat viikot kuluvat siis Sepon "maraton alle 3.20" ohjelmaa suorittaen. Sen jälkeen viikko-pari ansaittua lomaa ja sitten taas uutta triathlon - harjoitusohjelmaa toteuttamaan.  

Runningidiot

Runningidiot

 

Nummijärvimaraton #64

Tasan kuukausi edellisestä maratonista ja taas mentiin. Tällä kertaa Kauhajoen Nummijärvellä. Tapahtumapaikkana toimi Majaniemen leirikeskus. Paikka oli aivan upea tuollaisen pienimuotoisen tapahtuman järjestämiseen. Enemmänkin olisi porukkaa tiestölle mahtunut, mutta tällä kertaa näin. Kaikki matkat huomioiden matkaan lähti 73 juoksijaa.   Ajallista tavoitetta en itselleni ollut asettanut tähän juoksuun. Tarkoitus oli juosta rauhallisesti ensimmäinen kierros kolmesta ja katsoa, missä sen jälkeen mennään. Nopeimmat puolimaratoonarit hävisivät hyvin nopeasti horisonttiin, eikä edessäni näkynyt pitkiin aikoihin yhtään juoksijaa. Omituinen tilanne. Jossakin vaiheessa takaani kuului askelia ja peesiini iskeytyi pitkätukkainen nuori mies korvanapit korvillaan. juoksimme jonkin aikaa yhdessä, kunnes kaveri lähti kiristämään vauhtia. Itse totesin, että minun ei kannata kiristää yhtään, matkaa kun on vielä jäljeläl reilusti. Päätökseni oli viisas. Eka kierros kulkikin oikein hyvin, km-vauhdit pyörivät 5.05:n ja 5.28:n välillä. Mitään ongelmia ei ollut ja ajatukset pyörivät hyvän suorituksen ympärillä. kierrosaika n. 1.13. Maalin kohdalla otin kaikkea tarjoomuksia reilusti, suolapähkinöitä, urkkajuomaa ja vettä. lisäksi kävin kastelemassa Puffin siihen tarkoitukseen varatussa paljussa.    Toinen kierros alki siitä, mihin eka oli jäänyt. Lämpötila oli kuitenkin noussut jo lähelle hellelukemia ja se alkoi vaikuttaa matkavauhtiin. Ennen kierroksen puoliväliä näin edssäni tutun selän. Aiemmin minut ohittanut kaveri ilmestyi näkyviin. Välimatkamme alkoi selvästi lyhentyä ja sain siitä uutta voimaa omaan tekemiseeni. Pian ohitinkin tämän juoksijan. Hän jäi ottamaan energiaa omasta pullostaan, kun painelin ohi. Sen jälkeen en häntä enää reitillä nähnyt. Matka alkoi painamaan entistä pahemmin säälimättömän auringonpaisteen polttaessa hartioita ja päätä. Alkumatkasta vastatuuliosuudet harmittivat, nyt ne tuntuivat mukavan vilvoittavilta. Huoltopisteillä lisäsin juomistani, kaksi mukillista vettä, joista toinen päähän ja lisäksi yksi mukillinen urkkajuomaa.  Olo helpotti hieman ja hikoilukin alkoi taas toimimaan. Kierroksen lopussa mentiin jo neljän tunnin maratonvauhtia. Maalialueen huollossa taas huolellinen tankkaus kaikella tarjollaolleella. Yllätyin, kun huollossa olleet sanoivat minun olevan maratonin kärjessä. Siinä hässäkässä meinasin unohtaa puffin kastelun ja tein pienen sakkolenkin palatessani kastelemeen päänsuojuksen. Kolmas kierros olikin sitten vaan fiilistelyä. Pyrin pitämään juoksuaskeleen rentona. Se tosin ei ollut enää kovin helppoa väsyneillä koivilla. Välillä vilkaisin pidemmillä suorilla taakseni olkani yli nähdäkseni onko siellä joku tulossa ohi. Eihän tuolla mitään merkitystä ollut, kun vauhtia tuskin olisin enää pystynyt lisäämään. Aloin laskemaan jäljellä olevia kilometrejä, jotka olivat selvästi venyneet aiempiin kierroksiin verrattuna. 4, 3, 2, 1 ja kohta näkyviin ilmestyi nuoli maalialueelle. Oloni helpottui huomattavasti ja askelkin tunti keventyvän. Tunne tosin oli petollinen ainakin Garminin mukaan. Viimeinen kilometri oli koko matkan hitain. Maaliviivan ylitys oli suuri helpotus. mitali kaulaan ja nopeasti paljon juotavaa. Varovaista liikkumista siinä maalialueella, kassi kantoon ja suihkuun. Saunaan en uskaltanut mennä, kun siellä ei muita ollut. Edellisen maran pyörtymiskokemus oli vielä tuoreeessa muistissani.   Loppuaika 4.07 oli tuohon keliin ihan kelvollinen, vaikka ihan tyytyväinen siihen ei voi olla. Sarjavoitto ja koko kisan nopein aika lämmittävät toki mieltä ja antavat lisäpuhtia omaan tekemiseen jatkossakin. Se aiemmin mainitsemani nuori mies tuli muuten maaliin ollessani lähdössä kotiin. Kova taisi olla hänellekin päivän suoritus.        

hatapa

hatapa

 

Torjuntavoitto nro 2, Ironman Kalmar

Kausi pulkassa, olo kohtuullisen väsynyt, tavallaan pettynyt, mutta loppujen lopuksi oikeinkin tyytyväinen. Viimevuotisten noteerausten jälkeen ajattelin, että tähän kauteen hyökätään entistä kovemmilla tuloksilla. Vuodenvaihteen jälkeen menikin ihan kohtuullisesti ja intoa piisasi aika hyvinkin talviaamuisiin salitreeneihin. Maaliskuussa nousevalla tahdilla lisätty juoksu sitten kostautui ja sen jälkeen ei juoksun kehityksestä ole voinut unelmoidakaan, ainoastaan on oltava tyytyväinen että tämänkin verran pääsi hölkkäämään. Juoksun puute vaikutti jälkikäteen ajatellen kaikkeen muuhunkin motivaatioon ja tavoitteet tippuivat jo hyvissä ajoin ennen kisoja. Kuitenkin ihan ok mielellä olen, että tuulista ja lämmöstä johtuen haastavahko Ironman meni kohtuullisessa ajassa läpi ja Joroisilla pystyin jokseenkin edellisvuotiseen tasoon. Nyt loppukesä chillaillaan ja mietitään miten seuraavaa kesää lähdetään lähestymään. Tällä kertaa kuviot ei ole jo tässä vaiheessa lukkoonlyöty vaan vielä mietitään. Tässä taas lyhyttä raporttia Kalmarin keikasta.   Kalmariin saimme tänä vuonna mukaan vähän isomman rytmiryhmän kun Kouvolasta saman treeniringin jäsenistä peräti kuusi ilmottautui mukaan. Kaikki muut ensikertalaisia ja minä mukana vanaha gubbena. Meidän auto- ja majoituskuntaan kuului yhteensä neljä kilpailijaa, mukaanlukien jälleen Heikki Turust sekä Valkealalaiset Turtsi ja Anna-Mari. Seurueen "huolto- ja valmennusjohtoa" edusti Lea. Starttasimme matkaa jo hyvissä ajoin keskiviikkona kohti Turkua ja sieltä Chrysler+perävaunuyhdistelmällä Tallinkin "sinivalkoisella" laivalla Tukholman kautta Kalmariin. Autossa istumista tuli noin 750km per sivu, joten ajan varaus matkustukseen tuli ihan tarpeeseen. Kalmarissa hoidettiin rutiinilmottautumiset ja ruokakauppaostokset ennen kuin siirryimme Ölannin puolelle Mörbylångaan josta olimme saaneet edullisesti vuokrattua noin 80 neliöisen "puutarhamökin". Majoitusta voi suositella vilpittömästi Motionsvägen 2:sesta. Torstai-iltaan kuului vielä avajaisseremoniat ja tutustumista expo-alueisiin sekä Ölannin hienoon auringonlaskuun.   Perjantain välipäivä oli erittäin tervetullut lisä valmistautumisessa. Pikku pulahdukset viileään Itämereen ja pätkän matkaa fillarointia tuulten ja auringon luvatulla saarella antoivat hyvin osviittaa mitä todella olisi lauantaina luvassa. Pyörien katsastuksen jälkeen kävimme piipahtamassa myös uinnin starttipaikalla satamassa. Tuuli tuli jokseenkin suoraan kohti satamaa ja aallot pääsivät kasvamaan jo perjantaina huomattavan kokoisiksi. Seuraavaksi aamuksi olisi luvassa vielä vähän enemmän tuulta noin 7m/s. Jo tässä vaiheessa alkoi mietityttämään, että nyt ei taida aika olla päällimmäinen tavoite uintiosuudella. Kuitenkin kaikki sujui kivuttomasti ja nukkumaan pääsi kömpimään kympin maissa illalla verrattain rauhallisin mielin.   Puoli neljän aikaan ponkaisimme ylös ja ripeiden aamutoimien jälkeen Chrysler suunnattiin kohti Kalmaria noin 30km päähän. Tunnelma oli perinteisen odottava lähtöalueella ja siirryttäessa kohti uinnin starttia. Tuuli oli jo melko voimakasta ja tiesimme hyvin mitä oli luvassa. Uinnin startti suoritettiin ns. rolling starttina eli koko kilpailijakatras käveli tavoiteaikojen mukaan pitkässä jonossa mereen ja ajanotto alkoi matolta juuri ennen veteen astumista. Tämä järjestely vältti mielestäni hyvin heti alussa tulevan tuuppimisen ja yliuinnin, mutta mietin myös että samojen tavoiteaikojen kanssa lähtevät taivaltavat sitten koko matkan yhdessä nipussa. Etenkin keskikastin uimarit ovat siis koko ajan ruuhkassa. Ikäryhmästarteissa kuitenkin väljyyttä syntyy automaattisesti kun pienempi ryhmä alkaa venymään eri tahtien perusteella. Tällä kertaa ruuhkat oli kuitenkin pienin huolen aihe.   Ensimmäisen 100 metrin jälkeen aallot pääsivät todenteolla tulemaan uimareita vastaan. Koitin ensin säilyttää uintirytmiä korostetun rauhallisilla vedoilla ja säännöllisellä suunnistamisella. Suunnistamisesta teki mielenkiintoista kun aallon pohjalta ei ollut mitään käsitystä mihin suuntaan oli etenemässä. Noin joka kolmannella tähystyksellä sai jonkun kiinnekohdan poijuista näkyviin ja pystyi korjaamaan aaltojen välillä rankastikin sivuunheittämää kurssia. Muutaman sadan metrin ja suolavesilitran jälkeen päätin kokeilla, miten keinuminen taittuu selkäuinnilla. Tälläkertaa en kärsinyt minulle tyypillisestä hengen haukkomispaniikista, mutta selkäuinti tuntui erittäin miellyttävälle kun hengittelyä pystyi tekemään silloin kun hyvälle tuntui. Seurasin kanssakilpailijoiden räpiköintiä erilaisesta kuvakulmasta ja totesin, että juurikaan kovempiin vauhteihin ei kukaan kyennyt, niinpä päätin jatkaa selkäuintia koko vasta- ja sivuaallokko-osuuden.   Ensimmäisen kääntöpoijun jälkeen oli tosiaan luvassa samaa aallokkoa pitkä pätkä sivusta päin. Homma eteni verkkaisesti, mutta ilman sen suurempia ongelmia. Toisen kääntöpoijun jälkeen käännyttiin myötäaaltoon ja siihen näin järkeväksi jälleen vaihtaa vapariin kunnes reitti jälleen kääntyi. Näin jatkettiin arviolta 2,5km uintiosuudesta ennenkuin reitti hakeutui aallonmurtajan ja satama-altaan suojiin. Tässä kohtaa uinti alkoi taas muistuttaa uintia ja loppupätkä, lukuunottamatta lyhyttä avomerikiepsautusta, tulikin ihan mukavan oloisesti. Tuulet ja aallot olivat sitämyöten kovia, että ylittivät uutiskynnyksen myös suomalaisissa medioissa. Yhteensä noin 40 kilpailijaa ilmoitettiin keskeyttäneen aaltojen vuoksi. Mielestäni ei ehkä ihan niin järkyttävää kuin on annettu ymmärtää, muttei missään nimessä helppoakaan. https://connect.garmin.com/modern/activity/874471197/1 Uintiaikaan 1:22:33 olin tietysti pettynyt, mutta rannassa olin lähinnä huojentunut. Sitten vaan rauhallisen vaihdon kautta pyörän päälle ja kohti Ölannin peltoaukeita.   Reitin ensimmäinen haaste oli Kalmarin ja Ölannin välillä kulkeva reilun 6km pituinen silta. Tuuli oli kohtisuoraan vastainen ja nopeudet sen mukaiset. Se vei heti kärkeen suurimman terän ylinopeiden aikojen odotuksista. Ölannin saarella kierrettiin noin 115km mittainen lenkki, joka pääsääntöisesti oli sivutuulta. Osa vähän vastaan ja osa vähän myötäiseen. Toki sekaan mahtui myös suoria pätkiä, joista pisin myötätuuliosio taisi olla noin 5km mittainen. Keskinopeudet tuolla pätkällä nousivatkin yli 50km/h ja sehän vasta oli mukavaa. Oma polkeminen lähti hieman haparoivasti liikkeelle vatsakivuista johtuen. Uinnissa maistellut vedet eivät tuntuneet hyvälle pötsissä ja kaasupallo oli erittäin pinkeänä ensimmäisen 50km ajan. Lopulta alkoi perästä kuulua ja tilanne helpotti.   Matka sujui mukavasti aina tuonne noin 110km korville asti kunnes huomasin missanneeni juomista ja energiatankkausta liikaa. Pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko ei tuntunut erityisen kuumalta polkiessa, mutta teki näemmä tehtävänsä. Olin selkeästi nestevajauksella ja taistelu sisäreisien kramppeja ja väsymystä vastaan värittivät loppupyöräilyä. Lopussa ajettiin lenkki mantereen puolella ja koko tuon 60km matkan jouduin enemmän tai vähemmän passailemaan menohaluja. 160km kohdalla tilanne näytti jo todella pahalle enkä hetkeen pystynyt polkemaan voimalla istuallaan enkä seisten. Homma kuitenkin jotenkin laukesi magnesium+suolapanoksin varustettua juomaa litkiessäni ja pääsin kuin pääsinkin raahustamaan pyörän loppuun. Nopeudet laskivat oleellisesti loppua kohden. Pyörän päältä noustessa pääsi ääneen huuto tuskasta kun jalata nykäisivät itsensä kramppiin, kuitenkin onneksi heti perään periksi antaen. Pyöräaika 5:29:59 oli ehdottomasti alakanttiin, mutta jälleen kerran olin lähinnä huojentunut, että matka etenee. https://connect.garmin.com/modern/activity/874471197/4   Juoksuun lähdin aika villeillä jaloilla varustettuna, niinikään tietoisena että mitään kunnollista aikaa en saa tänä vuonna aikaiseksi. Niinikään missasin Garminin käytönkin ja olin painanut jo uinnin jälkeen tuplaklikillä ajanoton sekaisin. Lähdin taivaltamaan erittäin hyvin kansoitettua Kalmarin juoksureittiä. Kaupunki ei ole koolla pilattu, mutta jostain sinne oli saatu kymmeniä tuhansia ihmisiä seuraamaan ja kannustamaan kilpailijoita. Tunnelma oli erittäin hyvä. Jalat lähtivät toimimaan yllättävänkin hyvin, krampin alut tuntuivat alussa vain jäykkyytenä ja väsymyksenä. Juoksu muistutti kuitenkin erehdyttävästi ihan juoksua ja kilometrivauhdit, ainakin virallisen ajanoton mukaan, pysyivät 5:30 hujakoilla. Reitti kierrettiin kolmen kierroksen reittinä. Kierroksien alussa pyörittiin aina muutama kilometri ympäri kaupunkia ja näin näin vilaukselta maalilinjan ohittaessani kokonaisajan. Tästä haarukoin, että noin 4:05 ajalla pysyisin alle 11h kerhossa, mikä tuntui ensimmäisen kierroksen jälkeen hyvälle tavoitteelle. Matka eteni tasaisen tappavalla tahdilla, naukkailin suolaa ja geelejä pitkin matkaa ja join välillä erittäinkin suuria määriä jokaisella juottopisteellä. Niinikään matkanvarrella olleet suihkut vetivät puoleensa.   Aurinko loikotti kunnolla, mikä näytti aiheuttaneen monille kilpailijoille ongelmia nesteytyksen kanssa. Itselläni aina välillä pohkeet antoivat vienoja signaaleja, että kohta lähtee, mutta jotenkin onnistuin krampit pitämään kurissa ja ainoat kävelyaskeleet jouduin ottamaan juottopaikoilla. Viimeisellä kierroksella lähdöt huolloista näyttikin jo hieman mielenkiintoisemmille, mutta aina matkaan päästiin. Maali läheni lähenemistään ja sain Garminista sen verran osviittaa, että tavoiteaika näytti aloittuvan. Erityisen tyytyväinen olen jälleen, että yli 6min kilometrejä ei kirjaantunut yhtään. Juoksuaika 4:02:59.   Maalisuoralle tullessani olin yhtä hymyä. Tämä oli ehdottomasti tähän astisista Ironmaneista hankalin ja vaiherikkain. Loppuaika 10:59:22 ei ollut sitä mitä lähdin hakemaan, mutta koko kesää ja erityisesti kisapäivää miettiessäni en voi muuta olla kuin erittäin tyytyväinen. Maaliin tulon jälkeen istuksin rauhassa toipumisalueella ja odottelin muita seurueen jäseniä maaliin. Kouvolalaisista päädyin sijalle 2 ja kaikki kunnia pitää antaa Antin erittäin kovalle vedolle 10:40 aika rengasrikkoineen oli rautaa. Kaikki Kouvolalaiset pääsivät maaliin ja olivat silminnähden huojentuneita ja tyytyväisiä. Nälkä on hirmuinen ainakin kommenteista päätellen myös muilla. =) Myös Kouvolan Sanomille pientä raporttia laitettiin tuoreeltaan. =) http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2015/08/15/Kouvolalaiset selvisivät maaliin Kalmarin aalloista/2015219432785/4   Reissu jatkui ja kotiin palattiin samaa reittiä tiistai-iltapäivään mennessä. Väsyneenä, mutta tyytyväisenä. Uusia haasteita kohti...   vko 33 (690min) pe 14.8. Uinti 10min, pyörä 10km (20min) la 15.8. Kalmar ,Uinti 4km (83min), pyörä 181,8km (330min), juoksu 42,2km (243min)   vko 35  (45min) ma 24.8. 5min soutulaite + 10min kuntopyörä + vetoja + 4 kertaa kalliosuojan raput, yhteensä 45min   vko 36 (105min) ma 31.8. 5min soutolaite + 5min kuntopyörä + 10x100m + 5 kertaa kalliosuojan raput ylös. Maksimisyke 179, lähellä tappia oli. https://connect.garmin.com/modern/activity/883792807 ke 2.9. juoksulenkki 11,7km (60min) aamulla 5:08/km https://connect.garmin.com/modern/activity/885346496   vko 37 (210min) ma 7.9. 5min soutulaite + 15min kuntopyörä + vetoja ja rappusia 20min ke 9.9. kuntopyörä 45min to 10.9. kuntopyörä 45min la 12.9. pyörälenkki 41,3km (80min)   vko 38 (160min) ma 14.9. kuntopyörä 45min, illalla soutulaite 5min + kuntopyörä 10min + vetoja + rappusia 30min ti 15.9. kuntopyörä 30min ke 16.9. kuntopyörä 30min   vko 39 (75min) Su 27.9. Spin 65min, uinti 500m
 

Juoksijapoika

Juoksijapoika

 

Tahmea kenraaliharjoitus

Keskiviikkona pidin vaparin ja kun torstaina oltiin liikkeellä, niin päätin tehdä viimeisen kovan rataharjoituksen ennen ensi viikon 800m kisaa jo torstaina perjantain sijasta. Tähän vaikutti myös se seikka että Adidas Ambition piikkarini olivat saapuneet ja himotti lähteä niitä testaamaan.   No, alkuverkkana Ace4:lla 3 km @ 3:53/km ja melko jäykkää oli meno, jalat ei tuntuneet palautuneen tiistaisesta vielä riittävästi. Sitten vaihto pikkareihin ja Adidas Ambition piikkareilla pikkasen alkuun kevyttä jotta saan jonkun tuntuman niihin. Kevyiltä ja ennen muuta tasapainoisilta ja vakailta tossut tuntuivat, näillä ei juoksua ja askellusta tarvitse ottaa varovasti, kaatumisvaara on pieni. Erinomaiset tossut. Aivan toista siis kuin Arriboilla joilla olin kaatua parikin kertaa, niin epävakaan oloiset ne ovat.   Tarkoitus oli paljastuneesta huonosta palautumisesta huolimatta juosta 6x200m, palkkarina 2 min. hölkkää. Ekat 2 vetoa menivät kyllä ihan aiottua kisavauhtia, mutta sitten väsymys alkoi tuntua ja näkyä ajoissa. Raskasta oli meno kahden vedon jälkeen. Olinkin jättää vedot kolmeen, mutta tein sitten kuitenkin aiotut kuusi. Kyllä tämä nyt vaatii lepoa ja vain kevyttä juoksua ennen kisaa.   200m vedot torstaina: 1. 29,20  2. 29,87   3. 31,87 4. 35,55 5. 34,82 6. 34,04   Yhteensä torstaina juoksua 9,35 km, joista 6,1 km Ace4:lla ja 3,25 km Adidas Ambitioneilla.  

Jodlaaja

Jodlaaja

 

Tuntemuksia ennen kisaviikkoa ja ratkaisu kisoista

Omat tuntemukset on toiveita herättäviä, sillä niin helppoa tiistaina oli 5 juoksuttoman päivän jälkeen radalla. Flunssa pakotti lepäilemään ja silti juoksu kulki vaivattomasti tiistaina. Silloin siis juoksin ensin 3km @ 3:43 alkuverkkana ja varsinaisena harjoituksena 6x100m., pal.  1 min. hölkkää, sataset väliin 15,07-16,37 sec. Yhteensä juoksua hieman päälle kymppi tiistaina. Tossuina Adidas adizero Ace4 ja Adidas adizero Arriba4 (piikkarit).   Tällä viikolla vielä vuorossa herkistelyä ja ensi viikko on kisaviikko. Harkinnassa oli kolme kisaa, mutta päätin jättää ne kahteen ja valitsin ne kaksi jotka sallivat myös riittävän palautumisen ja onnistumisen kummassakin kisassa. Eli kun suunnitelmissa oli 6. Tilastopajacup 26.8. keskiviikkona Turussa, Tähtikisat Hämeenlinnassa lauantaina 29.8. ja Mesihölkkä sunnuntaina 30.8. Akaassa, niin valitsin niistä ensimmäisen ja viimeisen. Tilastopajacupin 800m keskiviikkona ja Mesihölkkä (10km) sunnuntaina siis odottavat. Tähtikisojen 800m jumittaisi varmasti jalat pyhäksi ja estäisi onnistuneen suorituksen Mesihölkässä, siksi siis näin. Keskiviikosta taas ehtii hyvin palautua pyhän kympille ja onnistunut suoritus kummassakin kisassa on varmasti mahdollinen ja jopa todennäköinen, jos vain viimeistely menee hyvin ja mitään ongelmia ei ilmaannu.  

Jodlaaja

Jodlaaja

 

Yhdistelmäkynnystesti

Kävin ensi kertaa mittauttamassa kynnysarvojani ja tuloksissa oli kaksi isohkoa yllätystä. Ensin kuitenkin asiasta kiinnostuneille pieni selvitys siitä minkälainen se yhdistelmätesti on.  Testiin ei kannata mennä puolipalautuneessa tilassa ja aikaa siihen menee kaikkinensa pari tuntia. Pienen kyselylomakkeen täytön jälkeen noustaan ensin pyörän selkään ja poljetaan alkulämpöä kymmenen minuuttia. Samalla sovitellaan hengitysmaskia paikalleen, laitetaan sykevyö ja reiteen teipataan lihaksen hiusverisuonten happisaturaatiota mittaava laite. Hengitysmaskin avulla mitataan hapen siirtomäärän lisäksi happiarvojen hiilidioksidin poistomäärää,hengitystiheyttä sekä hengityksen hyötysuhdetta eli sitä kuinka suurta kapasiteettia keuhkoista käytät. Testi alkoi 80 watin vastuksella ja vastusta nostettiin 40 wattia kolmen minuutin välein. Joka noston yhteydessä vuodatettiin verta sormenpäästä ja mitattiin reaaliaikaisesti veren laktaattipitoisuus. Testiä jatkettiin kunnes anaerobinen kynnys tuli varmuudella ylitettyä. Maksimiin saakka ei ajettu jotta jäi paukkuja juoksuun. Maksimisyke jää näin pyörätestin osalta laskennalliseksi. Testin pituus määräytyy siis kunnon mukaan. Pienen huilin jälkeen siirryttiin matolle ja otettiin uudet alkulämmöt. Aloitusvauhdin 9km/h jälkeen jatkettiin jälleen kolmen minuutin vedoilla ja vauhtia nostettiin 1km/h kerrallaan kunnes maksimi saavutettiin. Vetojen välissä oli lyhyt tauko jotta verinäyte saatiin otettua. Itselläni testi päättyi 17km/h vauhdissa testaajan päätökseen vetäistä piuhat kun askellukseni alkoi kuulemma hajoamaan ja näky oli sellainen että maksimi oli saavutettu. Ei siis tarvinnut oksentaa tai mennä makaamaan / istumaan testin päätyttyä mutta en voi väittää että reserviin olisi enää juuri mitään jäänyt. Testin jälkeen pieni palaute ja tulosten ihmettely ja homma oli paketissa. Varsinainen raportti tuli myöhemmin sähköpostiin. Ensimmäinen yllätys tuli loppupalautteen aikana kun testaaja sanoi minun pystyvän mittausarvojen perusteella reilun kolmen tunnin maratontulokseen. Kuuntelin epäuskoisena palautetta jossa todettiin minun pystyvän juoksemaan melko turvallisesti pitkäänkin 13-14km/h vauhdilla, mikä asettuu juuri aerobisen kynnyksen yläpuolelle. Viime vuonna juoksin lokakuussa maratonin Vantaalla 3.49 ajassa, ja vaikka silloin juoksinkin liian varovaisesti, olisi 45 minuutin parannus melko hurjaa settiä ottaen huomioon että koko lokakuu - kesäkuu välisen harjoituskauden kävin lenkillä 1-2 kertaa viikossa. Pitäisi melkein lähteä jonnekin kisaan testaamaan onko tuolla ennusteella mitään pohjaa. Toinen yllätys tuli negatiivisemmassa muodossa koskien aerobista kynnystäni pyörän päällä. Kävi ilmi että olen ajanut lähes kaikki pk-lenkkini liian kovalla sykkeellä eikä aerobinen pohja ole sillä tasolla kuin luulin. Aerobinen kynnys asettui 118 syketasolle 190 watin tehoilla, kun olen ajanut pk-lenkit noin 120-125 sykkeellä. Huomioitavaa on se että juoksussa aerobinen kynnykseni on 148. Nyrkkisääntönä pidetty 10 lyönnin erotus lajien välillä ei siis toteudu kohdallani lähellekään. Tiedossa on tylsä talvi kun pitää ajella rutosti pk ajoa trainerilla mitättömällä vastuksella. Onneksi ei joudu häpeilemään ajovauhtiaan kun voi jyystää sisällä katseilta piilossa. Testi siis paljasti että olen juossut liian matalilla sykkeillä pk lenkkien sykkeiden ollessa 125-130 ja vk lenkeillä noin 145 eli jopa alle aerobisen kynnykseni. Toisaalta taas olen ajanut pyörällä aivan liian kovaa. Olen yllättynyt ettei juoksupuolella saavutettu peruskunto siirry juuri lainkaan pyörän päälle vaan siellä joutuu aloittamaan ihan pohjalta uudestaan. Toinen ihmetyksen aihe on se että Joroisilla ajoin kuitenkin 130 keskisyykkeellä ilman ongelmia. 130 kilometrin lenkki 125 sykkeellä ajaa minut silti aika loppuun eli luultavasti täysmatkalla ei kunto olisi enää riittänyt vaan noutaja olisi tullut. Tuollainen 90km menee näköjään ilman pohjiakin. Voisi siis sanoa että testistä oli itselleni oikeata hyötyä kun olen näköjään treenannut aika lailla päin helvettiä. Ilmaan jää kysymys kuinka paljon ehdin nostamaan aerobista kynnystäni pyörän päällä ensi kesän täysmatkaa varten ja millä sykkeellä uskallan lähteä silloin ajamaan? Lopuksi pieni otanta siitä infoähkystä mikä on sähköpostiin odotettavissa sille joka testiin hakeutuu. Selkeiden kaavioiden lisäksi tuli vielä sivutolkulla numeraalista exel materiaalia minkä tulkinta vaatii ainakin pullollisen punaviiniä.  

Runningidiot

Runningidiot

 

Bakkenin ohjelmalla

Eli viimeistelyn kympin kisaan hoidan tällä kertaa Bakkenin ohjelmalla. Ja sitä seuraten juoksin 3 päivää ennen kisaa rentoja vetoja 8x200m., pal. 200m hölkkää, vedot väliin 34,92- 36,87 sec. Yhteensä keskiviikkona juoksua 18,39 km. Tänään lepoa ja perjantaina (1 päivä ennen kilpailua) vielä 6x100m (rennon vauhdikkaasti). Lauantaina sitten 10km kisa.

Jodlaaja

Jodlaaja

 

Elokuu kisat/tapahtumat

Ainakin lauantaina 8.8. Nurmijärvellä juostava Wilfred Bungei puistojuoksu (10km) kiinnostaa, ainakin olisi kovavauhtista juoksuseuraa ja itsekin pystyisi ylittämään itsensä ja aiemmat suorituksensa. Sinne siis aikomus lähteä koko perheen voimin, toivottavasti vain löydämme paikan, paikkakunta kun ei ole tuttu ennestään.   Sitten 15.8. on monta mielenkiintoista tapahtumaa. Tyrkyllä olisi 10km Janakkalassa (Kustaan kymppi), puolimaraton Kangasalla ja vielä Runners Twilight (10km tai puolimaraton) Helsingissä.  Eli joku niistä, tällä hetkellä vaaka on tasapuolisesti Kangasalan puolikkaan ja Runners Twilightin välissä. Tämän jälkeen sitten herkistelyä pari viikkoa. Ja kauden ratajuoksuista merkitsen mukaan ainakin 800m sekä Hämeenlinnan Tähtikisoissa (29.8.) että Turun Tilastopajacupissa (26.8.).          

Jodlaaja

Jodlaaja

 

Joroisilla

Ensimmäinen triathlonin pikamatka takana. Siitä lyhyesti... Vähän yli viikkoa ennen kisoja onnistuin saamaan pohkeet ja takareidet täysin jumiin, jonka takia viimeiset viikot vietin lähinnä uinnin merkeissä. Parhaalla viikolla tulikin yhteensä 8km uintia. Lisäksi kisoja edeltävänä päivänä sain kovan päänsäryn, jonka takia edellisenä yönä en nukkunut yhtään. Ei ihan paras mahdollinen valmistauminen ja matkaan lähdinkin sillä fiiliksellä, että käydään nyt pieni iltalenkki heittämässä. En jaksanut edes jännittää, kun tavoitteena oli vain maaliviivan ylitys. Uinnin aloitin ihan liian kovaa ja puolenvälin jälkeen haukoinkin happea jo siihen tyyliin, että pian hukun. Loppumatka oli ihan tuskaa ja tuntui tosi pitkältä. Miten 400m voikaan tuntua niin pitkältä!? Ei se uinti huonosti mennyt, mutta tiedän että nopeampaakin pääsisin, jos malttaisin aloittaa rauhassa. Harmi, kun noita aloituksia ei juurikaan voi harjoitella, muuta kun kisoissa. Pyöräilyssä päädyin aika nopeasti omanvauhtiseen ryhmään, jonka mukana sitten ajeltiin melkein koko matka. Välillä yritin ohi, mutta hetken päästä ryhmä taas porhalsi ohi.. eli tyydyin heidän vauhtiinsa. Pyöräily sujuikin omasta mielestäni parhaiten.. ottaen huomioon, että lajeista juuri pyöräily tuottaa minulle yleensä eniten hankaluuksia. Juoksu alkoi ihan hyvin, mutta viimeisellä kilometrillä voimat loppuivat ja vauhti hidastui huimasti ja maalisuoralla ei irronnut enää edes pientä spurttia. Kovempaa olisi 5km mielestäni pitänyt painella. Loppuaika 1:27:03. Maalissa ihan hyvä fiilis, vaikka loppuaikaan en ollutkaan ihan täysin tyytyväinen. Jäi ainakin parannettavaa ensi kerralle. Pikamatka ei ehkä oikein ole mun laji.. en yhtään tykkää paahtaa täysillä. Mieluummin pidemmän matkan ja vähän iisimmin. Kokonaisuudessa jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Lauantaina kannustettiin ääni käheänä seurakavereita, rentouduttiin ja haaveiltiin omasta puolimatkasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Kolmen viikon päästä ensimmäinen perusmatka, joka tällä hetkellä tuntuu ihan maratonilta.. mutta ehkä siitä jotenkin selvitään.. hitaasti, mutta varmasti 

sunshine

sunshine

 

Palsinanjärven ympärijuoksu - numerolapun raiskausta

Ajeltiin maanantaina Jämsän Palsinaan Palsinajärven ympärijuoksuun. Pikkasen kiire tuli ja ehdin alkuun juosta vain 1,1 km alkuverkkaa. Takana oli viime viikolta mm. lauantaina juostuna 32 kilsaa ja pyhänä kipitetty 10 km, en silti uskonut olevani väsynyt. Ekat reilut 2 kilsaa meni 3:58/km vauhtia ja aikaan 8:13, sitten iski outo voimattomuuden tunne ja kramppi ja energiat tuntuivat kaikki menneen. Pysähdyin ja kävelin jonkin aikaa, lopulta tuntui taas paremmalta ja päätin alkaa juosta, mutta Garmin oli tietysti kadottanut satelliitit ja odottelin rauhassa että se ehti ne hakea. Katselin jälkeenpäin että vajaat 5 minuuttia seisoskelin ja kävelin. Lähdin siis taas juoksemaan Garminin löydettyä satelliitit ja tulin viimeiset nelisen kilsaa 3:48/km vauhtia ja aikaa meni 14:52 min., ihan heti en huomannut kelloa pysäyttää, joten hiukan vähempi niihin todellisuudessa meni.   Virallinen loppuaika kävelyn ja seisoskelun vuoksi 27:25 min., eli kunnon numerolaupun raiskausmeininki. Oikea päkiä myös auki juoksun jälkeen.  

Jodlaaja

Jodlaaja

 

Väsyneitä kolmisatasia

Keskiviikkona olleiden tonnien vetojen jälkeen päätin torstaina pitää vapaapäivän ja perjantaina juoksin sitten taas intervalliharjoituksen. Tällä kertaa 10x300m., pal. 2 min. hölkkää ja nyt näkyi väsymys vedoissa,  yksi lepopäivä intervalliharjoitusten välissä, eli 2 päivää aikaa palautumiseen vetoharjoituksista ei vain aina riitä. Kyllä palautuminen vie usein 3-5 päivääkin.   No, eka veto meni ihan kelvollista vauhtia eli 48,36 ja vielä muutamat sen jälkeiset vedot hieman päälle 50 sekunnin. Mutta sitten alkoi väsymys tuntua ja ajat vain painuivat ja painuivat hitaammiksi. Vetokenkänäkään Ace3 ei loistanut, siinä missä tonnin vedot on näillä helppoa kuin heinänteko, niin anaaerobiset vedot vaativat jo kevyemmän kisatossun. Pyrin kuitenkin tekemään 300m vetoja joka viikko, mutta seuraavan kerran laitan Hyperspeedit 6:t jalkoihin. Koko harjoituksen vedot menivät väliin 48,36-1:02,01 ja kun nuo ajat menivät jo minuutin kieppeille lopussa, niin ehkä myös vetojen määrän pudottaminen 5-6:een olisi varmasti toimiva ratkaisu tai mahdollisesti sitten 2x5x300m. Samoin kiinnitän jatkossa viikko-ohjelmaa suunnitellessa enemmän huomiota riittäviin välipäiviin kahden rankan vetoharjoituksen välissä, eli karkea esimerkki ti: 5-6x1000m ja seuraava intervalliharjoitus vasta tyyliin pe:6x300m.      

Jodlaaja

Jodlaaja

 

Peak ja yhteenveto

38 triathlon-spesifiä treeniviikkoa on nyt paketissa. Toki harjoitustunteja kertyi hieman jo ennen ajanlaskun alkua, mutta vasta tuon moneen kertaan mainitun Joe Frielin raamatun käteen saatuani aloin toteuttamaan suunniteltua harjoitusohjelmaa. Kävin läpi aiemmat postaukseni ja kalkuloidessani tehtyjä tunteja yhteen, huomasin niin selkeän nousujohteisuuden että ensimmäiset viikot näyttivät kaikki keventelyviikoilta. Peak kauden ja samalla koko ohjelman viimeiset viikot: vk 36 Uinti 1h40min / 2krt, Pyörä 4h10min / 4krt, Lenkki 2h10min / 3krt, Salijat 30min YHT: 8h30min vk 37 Uinti 40min / 1krt, Pyörä 2h5min / 3krt, Lenkki 2h10 / 4krt YHT: 4h55min vk 38 Uinti 35min / 1krt, Pyörä 1h15min / 2krt, Lenkki 45min / 1krt YHT: 2h35min + Joroisten puolimatka 5h24min  Sitten ne kokonaismäärät koko ohjelman ajalta laskematta Joroisten kilpailutunteja: Uinti: 122h40min, Pyörä: 93h45min, Lenkki: 65h, Jalkatreenit salilla 24h. YHT: 305h25min eli noin 8h viikossa. Aika irvokasta että olen käyttänyt suurimman osan ajastani altaassa ja silti se aivan selkeästi huonoin osa-alueeni. Uintiharjoituksissa olisi paljonkin jälkiviisautta ammennettavissa mutta mainitaan vain yksi tärkeimmistä eli venyttely. Tahkosin aivan liian kauan altaassa punttijumisella yläkropalla ja vasta kun ymmärsin alkaa tekemään pitkiä yli 30 sekunnin venytyksiä kaikille ylävartalon lihaksille, aloin päästä vedessä suurinpiirtein oikeisiin asentoihin. Saliharjoittelua en lopettanut kuitenkaan missään vaiheessa ja yläkroppaa sekä keskivartaloa onkin rääkätty 38 viikon aikana arviolta 95 tuntia. Laskematta jää edelleen venyttelyyn ja kehonhuoltoon käytetty aika. Tuolla foorumin puolella jo marisinkin että on jokseenkin tyhjä olo tällä hetkellä. Tähän projektiin on panostettu aika paljon aikaa, vaivaa sekä rahaa ja nyt kun se on ohi, en tiedä mitä tehdä. Aloitin kuitenkin kisan jälkeisenä maanantaina palauttelevat treenit ja tällä hetkellä on arvonnan alla, lähdenkö vielä Tahkolle toteuttamaan sitä mitä en uskaltanut oikein blogiinkaan ääneen sanoa eli täysmatkaa. Toisaalta täysmatkaa varten pitäisi rakentaa aivan oman treenikautensa, jotta se saisi antaitsemansa valmistautumisen ja huomion, mutta toisaalta taas "vuodessa täysmatkalle" kuulostaa perkeleen hienolta. Lähtötasot kun olivat mitä olivat uinnin ja pyöräilyn suhteen eli käytännössä olemattomat. Täytyy nyt katsella ja tunnustella mitä tässä tapahtuu. Sohvalle en kuitenkaan jää makaamaan ja täysmatkalle menen ennemmin tai myöhemmin. Nähtäväksi jää kuinka tarkasti jaksan tänne blogiin jatkosta raportoida. Nyt lenkille.  

Runningidiot

Runningidiot

 

Löytyykö se kunto vai ei?

Ja mihin mennessä? Sillä noita vaivoja/telakoita ollut ihan riittämiin ja harjoittelun olen joutunut sovittamaan niiden mukaan.   Kunnon yritän löytää mahdolllisuuksien mukaan kilpailemalla ja intervallien avulla. Vielä viime viikolla näytti erittäin synkältä ja melko heikosti mennyt Jazz-hölkkä (30:23, sijoitus 7.) vielä vahvisti ne omat tuntemukset. Mitään lyhyitä vetoja radalla en ole uskaltanut tehdä kipuloivan oikean etureiden vuoksi ja kasisatasen ratakausi siirtyy myöhemmäksi. Tiistaina oltiin koko päivä reissussa ja illalla vaivaava reisi tuntui silti ihan hyvältä ja juoksin alkuun 5 km @ 3:53/km eli 19:25 min., hieman jäykähkön oloista oli juoksu ja reitti oli ylämäkivoittoinen, mutta Ace 3:t toimivat hyvin. Sen jälkeen vielä 11,3 km @ 5:12/km, aika 58:42 min. ja hieman kipulointia oikeassa reidessä, yhteensä siis tiistaina 16,3 km.   Keskiviikkona oli sitten intervallien vuoro ja jalkoihin taas Ace3:t, koskapa toimivat hyvin. No, alkuun piti juoksemani vajaa viisi kilsaa hölkkää ja sitten 5x1000m ja palkkareina 2 minsaa hölkkää, eli tarkoitus lisätä harjoituksen intensiteettiä lyhyempien palkkarien avulla. Ekat kaksi kilsaa olivat täyttä tuskaa, oikea etureisi oli hirvittävän kipeä ja varsinkin nousuissa kipu oli voimakasta. Ajattelinkin jo kääntyä takaisin ja juosta vedot joku toinen päivä, mutta päätin jatkaa sittenkin. Pari kilsaa lisää, kipu laantui ja päätin juosta edes pari-kolme tonnia kovaa. Odotusarvo ei kummoinen ollut, vaan uskoin että 3:50/km vauhtikin voi olla liikaa. Kun oikea etureisi kipuloi, niin tavallisen hyvin päkiävoittoisan askeleen sijasta jouduinkin juoksemaan rullaavammin, koko jalan iskiessä maahan tasaisesti rullaten. Päkiävoittoinen askel kun rasittaa kovavauhtisessa juoksussa etureisiä paljon. Yllätyksekseni vetoharjoitus menikin loistavasti, entiset vauhdit löytyivät. Ace3 rullasi hyvin ja etureisikin tuntui kestävän, vaikka oli aiemmin kipuloinut. 5x1000m @ 3:30/km, pal. 2 min. hölkkää,  Ace3, juuri satanut, mutta juoksun aikana pouta, loistava sää. Yhteensä keskiviikkoa 16,6 km juoksua alku/loppuverkkoineen.   Olen harvoin käyttänyt Ace3:sia vetotossuina, mutta nämähän ovat vetoihin aivan mahtavat menopelit, parempia saa hakea. Muutama iso miinuspuolikin näistä tossuista tosin löytyy. Acet ovat äärimmäisen kapeat ja itse joudun käyttämään näitä ilman sukkia, niiden kanssa kun jalat eivät mahdu kapeaan tossuun. Ja lisäksi Ace on kovahko tossu, eli jalka saattaa välillä kärsiä pahastikin näillä kun painaa menemään.   Edellinen harjoitus meni siis loistavasti, mutta vain yhden onnistuneen harjoituksen perusteella ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Näitä kun tarvitaan lisää ja ehkä vielä kovemmilla vauhdeilla. Sillä kylmä totuus on se, että 5-10km kisassa koko matka pitäisi juosta noin 3:30/km vauhtia tai kovempaa. Ei vain kahta kilsaa kuten viimeksi Jazz-hölkässä. Paljon on loukkaantumisia ja telakoita ollut, mutta vielä kaudesta voi jotain tullakin, jos harjoitukset näin hyvin menevät myös jatkossa.        

Jodlaaja

Jodlaaja

 

Jazz-hölkkä, Pori 18.7.2015

Puolittaisella telakalla olen ollut sitten epäonnisen OriRunin jälkeen, harjoittelemaan ei ole pystynyt kuin ajoittain. Käytännössä yhden hyvän harjoitusviikon olen pystynyt juoksemaan. Ja kun Linnahölkkä ja Forssan Ratakymppikin jäivät nilkkavaivan ja revähtäneen oikean etureiden vuoksi väliin, niin päätettiin sitten lähteä Porin Jazz-hölkkään. Odotusarvo ei siis ollut kovinkaan korkea, vaivoja kun on piisannut ihan liikaakin.   Koska oikea etureisi vaivasi edelleen, niin edellinen päivä oli täysin lepoa. Aikaisin aamulla sitten matkaan lähdettiin koko perheen voimin. Kun oltiin tankattukin jo valmiiksi, niin ajettiin ilman pysähdyksiä Poriin ja äkkiäkös se tapahtumapaikkakin löytyi. Ei muuta kuin ilmoittautumaan, numerolappu jo valmiiksi rintaan, juoksukamat päälle ja alkuverkalle. Jalkoihin laitoin juuri hankkimani Asicsin Hyperspeed 6:t, jotka ainakin liikkeessä vaikuttivat nopeilta ja vaivattoman kevyiltä juosta. 4,5 kilsaa alkuverkkaa ja hyvissä ajoin lähtöpaikalle. Lämmintä oli, kun Tampereella oli satanut lähipäivät, niin Porissa ei sateesta ollut tietoakaan. Vatsavaivoja oli runsaasti alkuverkan aikana ja toivoin niiden loppuvan ja hieman vatsa asettuikin, hetkiseksi.   Juoksu alkoi ja Mahlamäen Jouko ampaisi heti alun jälkeen kärkeen ja minä tietysti iskeydyin kantaan. Alussa juostiin pehmeällä hiekkatiellä jolla Hyperspeedit toimivat kuin unelma ja pian siirryttiin asfaltille. Noin 3:10/km vauhtia mentiin ja hieman jouduin sipsuttaan ja hidasteleen sillalle tultaessa, kärkeen en kuitenkaa tohtinut mennä. Jotain 800m juostuamme tultiin sitten lyhyeen nousuun ja jokin aika sitten revähtänyt oikea etureisi kramppasi siinä heti ja jouduin antaan periksi, Mahlamäki karkasi. Pystyin hetken menoa rauhoiteltuani kuitenkin jatkamaan, mutta muu joukko tietenkin saavutti minut ja kolme tyyppiä painui ohi.  Tasaista asfalttia ja hetken päästä pikkuinen nousu ja loivaa alamäkeä. Mukavan runsaasti oli katsojia kannustamassa juoksijoiden menoa. Pian tuli jyrkkä käännös vasempaan ja kohta saavuttiin taas hiekkatie osuudelle. Ekat 2 kilsaa täyttyi ja aikaa oli mennyt 7 minuuttia ja rapiat. Takaa joku juoksija tuli rinnalle ja kiristin hieman, mutta oikean etureiden kipuloidessa oli sitten pakko antaa periksi ja tyyppi meni ohi.   Puolessavälissä saavuttiin sitten metsäiselle kinttupolku-osuudelle, kantoja törrötteli maasta ja tarkkana sai olla. Vatsavaivat myös palasivat kolmannen kilsan lopulla ja hetken ajattelin keskeyttää. Hylkäsin sen ajatuksen ja päätin vain hölkötellä, josko vatsavaivat loppuisivat. Ne vain pahenivat ja kun etureisikin vaivasi, niin kun sukellettiin metsästää taas hiekkatielle ohitti ensin juokseva kaksikko mies ja nainen minut ja sen jälkeen vielä kaksi miesjuoksijaa paineli ohi. Vilkaisin mittaria ja näin kuinka järkyttävän hitaasti nyt juoksin ja kirsitin väkisin vauhtia. Ohitin minut hetki sitten ohittaneet  2 miesjuoksijaa ja juoksin nainen/mies kaksikon peesiin. Näin sitten juostiin seuraavat kilsat kapealla metsäpolulla, ohi ei päässyt/mahtunut ja päätin vain peesailla ja yrittää lopussa ohi. Aivan lopussa nousussa tossut hieman lipesivät ja kaksikko sai otettua hieman kaulaa ja maali oli jo lähestymässä. Samaan aikaan takaa tuli joku sinipaitainen juoksija loppukiriin, ehkä jotain 4:00/km vauhtia ohi minusta. Ajattelin  että mitä ihmettä, eihän tuo ole mikään oikea loppukiri ja laitoin uuden vaihteen silmään. Läheskään täysiä ei tarvinnut juosta, menin heittämällä ohi ilmankin.   Loppuaika painui tällä 7,7km reitillä kuitenkin päälle 30 minuutin, eli virallinen loppuaikani oli 30:23 min. Ei siis kulkenut, mutta viime aikojen telakoiden jälkeen en muuta odottanutkaan.   Palvelu 8 Tunnelma 9 Erittäin hyvä, joskaan ei voita Teivocupia. Hinta 8 Ihan kohdillaan. Järjestelyt 9 Toimivat hyvin kaikin puolin. Reitti 7,5 Puolet nopeaa ja hyvin juostavaa ja toiset puolet taas hankalaa kinttupolkua, siksi ei voi antaa tätä enempää pisteitä reitistä. Yhteensä siis 41,5 pistettä.   +Sopii erittäin hyvin myös lapsiperheille Porin kaupungin leikkipuiston läheisyyden vuoksi.  

Jodlaaja

Jodlaaja

 

Joroinen 2015 - torjuntavoitto

Eilinen Joroisten kilpailu meni kuntoon ja valmistautumiseen nähden hyvin. Jalat ovat vaivanneet ja juoksu on ollut todella vähillä. Niinikään uintiin en ole uhrannut riittävästi aikaa. Näihin taustoihin nähden suoritus oli hyvä +.   Perjantaipäivä kului tuttujen rutiinien parissa. Pojat vietiin mummolaan ja auton nokka käännettiin kohti Savoa puolen päivän maissa. Perillä Joroisissa treffasimme Mäntymäkien kanssa ja päivä kului valmisteluiden ja pikatriathlonin seuraamisen parissa. Pyörät pudotettiin vielä illalla Valvatukselle, jonka jälkeen siirryttin unille. Majoituimme Pieksämäellä Savonsolmussa. Savonsolmu on mahtavilla maisemilla varustettu iso hotellikompleksi joka valitettavasti on parhaat päivänsä nähnyt jo 70-luvulta. Saamassamme huoneessa oli ilman laatu jotain aivan käsittämättömän huonoa. Huone haisi kissankuselle ja ilmassa leijaili sellainen määrä pölyä, että enpä muista hetkeen nähneeni. Normaalisti en reagoi kovinkaan helposti ilman laatuun, mutta nyt pyöriskelin tukkoisan nenän ja alituiseen kutiavan ihon kanssa koko kisaa edeltävän yön. Joitakin unipätkiä etenkin aamun tunneille osui, mutta herättyäni nenä ja henkitorvet olivat aivan tukossa ja silmät tuntui pyrkivän ulos päästä. Viimevuotinen meluisa huone olisi siis nyt ollut luksusta.    Lauantai valkeni kirkkaana ja aurinkoisena ja sääennusteet lupasivat hyvää melko tyyntä +20 asteista keliä koko päivälle. Keli oli optimaalinen ennätystulosten tekoon, mikä näkyi mielestäni kautta linjan ihmisten noteerauksissa. Aamu mentiin niinikään tuttujen rutiinien mukaisesti ja kilpailijakuljetuksella päästiin kätevästi Valvatukselle hyvissä ajoin ysin jälkeen. Kaikki sujui tyylikkäästi ja lähtökarsinaan kävelin hyvillä mielin.   Uinti starttasi matkaan tavallisella ryysiksellä, josta tilaa löytyi keskeltäkin kuitenkin aika mukavasti. Ensimmäinen suoran pätkä sujui hyvin ja pääsin uintirytmiin kiinni kohtuullisesti, kunnes sitten ensimmäisen kääntöpoijun kohdalla (n. 550m) se taas alkoi. Hengittäminen salpaantui ihan totaalisesti ja en saanut keuhkoihin ny'ittyä ilmaa kirveelläkään. Oli pakko turvautua jälleen selkäuintiin ja koittaa selvittää päätä ja tasata hengitystä. Tätä pelleilyä jatkui arviolta 300m matkan ajan ja fiilikset meinasi hajota taas käsiin oikein tosissaan. Tilanne kuitenkin helpottui ja loppua kohti sain jälleen juonesta kiinni. Suunnistukset oli jälleen kerran metässä ja vedin jokaista poijua kohti oikealta kaartaen. Näihin ongelmiin hukkui varmasti useita minuutteja ja uintiosuuteen en olekaan tyytyväinen. Uintiaika oli 36:09, joka taitaa olla kaikkien aikojen toiseksi huonoin Joroisilla räpiköimisistäni.   Vaihto sujui hyvin ja pyörän päälle pääsin suunnitelmien mukaisesti. Päätin ottaa vedon päälle heti pyöräilyn alusta lähtien enkä jäädä jahkailemaan edellisten vuosien tapaan. Alussa jaloilla oli pieniä sopeutumisvaikeuksia ja hapot tuntuikin hiipivän helposti reisiin. Matka kuitenkin lähti taittumaan joutuisasti. Ensimmäisten noin 15km aikana porukka etsiskeli oman vauhtisiaan menijöitä ja homma oli yhtä ohittelua. Pikkuhiljaa muodostui pieniä ryppäitä, joissa sitten paikkaa vaihdeltiin mäkien ja menohalujen mukaan. Kilpailijoita oli liikenteessä niin paljon että ryhmäytymisen seurauksena peesivälien pitäminen oli lähes mahdottomuus. Jos jättäydyit sääntöjen mukaisesti 10m ohittaneen taakse, takaa tuli jo 2 seuraavaa ohittajaa ja ehjän letkan muodostaminen oli työn ja tuskan takana. Tuomarit yrittivät aika-ajoin letkoja muodostaa pilleihin vihellellen, mutta totesivat sen itsekin lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Matka kuitenkin eteni ja vauhti pysyi erittäin hyvänä. Lopullinen pyörän keskinopeus nousi tasolle 38,2km/h ja aikaa meni 2:23:38. Tämä oli nappisuoritus.    En pitänyt edelleenkään kisan aikana mitään ajanottovälinettä mukanani, koska oma Garmin on jollain onnellisella Nastolalaisella uinninharrastajalla (viittaus helmikuiseen uimahallitapaukseen). Lähdin juoksuosuudelle hyvävoimaisena ja jalat tuntuivat yllättävän kivuttomille. Pieniä etureiden ja pohkeen tuntemuksia oli, mutta akuuttia kramppien vaaraa ei ollut. Tankkaus pyöräilyn aikana oli siis onnistunut. Juoksin noin noin 3km alussa yksikseni, kunnes päädyin juttusille Hämeenlinnalaisen kanssakilpailijan kanssa. Kertailimme päivän tapahtumia ja todettiin molemmilla olevan aika samanlaiset tavoitteet juoksuosuudesta. Räknäsimme että 5:20 kilometrivauhdilla alitamme viime vuotisen noteeraukseni kokonaisajassa ja 1:52 juoksussa. Tätä taktiikkaa noudatettiin säntillisesti aina viimeiselle kilometrille asti, jokaisen kilometrin väliajan kohdalla katsottiin oltiinko aikataulussa vai ei. Maalisuoralle pinkaisin erittäin hyvävoimaisena ja tyytyväisenä. Loppuajaksi muodostui 4:56:41.   Tämä kisa ei ollut mikään Jytky, mutta erittäin hyvä torjuntavoitto. Oma ennätys syntyi vaikka ennakkoon en sitä oikein uskaltanut edes toivoa. Keliolosuhteet oli kuitenkin loistavat ja viime vuotisella kunnollani uskoakseni olisi tehty vielä selkeästi kovempi tulos. Kisan jälkeen siirryimme leppoisaan illanviettoon Pieksämäelle ja loppu onkin sitten toinen tarina.    vko 30 (617min) 20.7. Pyörällä töihin 42,8km (81min), pyörällä kotiin 42,8km (74min) 21.7. Pyörällä töihin 42,8km (85min), pyörällä kotiin 42,8km (73min) 23.7. Kuntopyörä 15min + lihaskunto 30min, illalla juoksulenkki 5,3km (24min) ja venyttely 15min 24.7. Pyörällä töihin 42,8km (86min), Pyörällä kotiin 42,8km (70min) 26.7. Sprinttikisa Orilammella, uinti 500m, pyörä 20km, juoksu 5km. Kokonaisaika 64min.   vko 31 (315min) 28.7. Pyörällä töihin 42,8km (84min), pyörällä kotiin 42,8l, (73min) 30.7. Pyörällä töihin 42,8km (81min), pyörällä kotiin 42,8l, (77min)   vko 32 (361min) 4.8. Pyörälenkki 100,4km (185min) 6.8. Juoksulenkki n. 11km (61min) 7.8. Uinti 500m (avovettä Vaasassa maistellen... pahaa oli) 9.8. Pyörälenkki 49,1km (105min)

Juoksijapoika

Juoksijapoika

 

Joroisten puolimatkan kisaraportti (osa 2)

PYÖRÄILY Pyöräilyosuudella pääsin sitten hieman kirimään enkä ollut enää pelkästään ohitettavana vaan sain itsekin kerättyä muutamia päänahkoja. Aloitin kevyesti ja ensimmäinen vitonen meni aikaan 9m32sek. Sen jälkeen vauhdit tasoittuvat keskimäärin 8.50/5km kulmille. Alkutaipaleella en löytänyt lainkaan omaa vauhtiani ajavia vaan joko itse ohittelin muita, tai sitten hiilikuituvannetta humahti ohitse. Vasta noin 30km kohdalla pari naista painelivat ohitseni joiden peesiin tartuin ja viihdyinkin siinä noin seuraavat 30km. Alamäissä menin massallani neideistä ohitse, mutta kun oli aika kiivetä, paikat vaihtuivat jälleen. Irtauduin tästä parivaljakosta vasta noin 60km kohdalla kun jalat tuntuivat hyviltä ja lisäsin hieman vauhtia. Täytyy myöntää näin aloittelevana harrastelijana että joka kerta kun ohitin korkeilla hiilikuituvanteilla ja muutenkin kalliin näköisillä kamppeilla ajavan pyöräilijän, sain jonkinlaiset sairaat kiksit. Sama henkinen masturbaatio tapahtui myös triathlonseuran paitaa kantavien kohdalla. Ensimmäisen pisarakypäräisen ohitettuani nauratti melkein ääneen. Niin se on kiero tämä ihmismieli. Tunteiden toinen ääripää tuli esille kun ensimmäinen iso ryhmä pyöräilijöitä ohitti minut. Noin 10-15 kappaletta kisailijoita olivat liimaantuneena toisiinsa noin 1-2 metrin välein ja kaksi rinnakkain. Ensimmäinen ajatus oli että ilmeisesti samaan aikaan on joku peesivapaakin kilpailu käynnissä, mutta kun ymmärsin että näin ei ole, meinasin huutaa jotain hävytöntä perään. Onneksi olin huutamatta. Mitä se minulle kuuluu. Kohtasin matkan aikana toisenkin samanlaisen mutta hieman pienemmän nipun. Tuomareita ei ikävä kyllä silloin näkynyt. Vain kerran matkan aikana huomasin tuomarin puhaltelvan pilliin jonkin kaksikon kohdalla, joiden toiminta ei ollut lähellekään niin härskiä kuin näiden ryhmäajajien. Itselleni riitti hyvin se 10 metrin peesirajan tuoma etu, eikä tarvinnut kusettaa itseään. Olin ottanut pyöräosuudelle neljä geeliä ja kaksi juomapullollista melko tujua omaa koktailia, joka osoittautui ihan sopivaksi määräksi. Nestettä tuli juotua noin kaksi ja puoli litraa. Lisäksi nautin järjestäjien tarjoaman banaanin. Juomaa olisi mennyt ehkä hieman enemmänkin mutta jo pyöräosuuden alussa iskenyt kushätä rajoitti vähän juomishaluja. Paine ei onneksi yltynyt liian kovaksi ja säästin tämän herkullisen tauon juoksuosuuden alkuun. Kaiken kaikkiaan pyörä kulki odotuksia paremmin ja jos kokemusta olisi enemmän, olisin ehkä uskaltanut ajaa vielä vähän reippaamminkin. Keskisyke jäi 130:een eli hieman alle tavoitellun. Pyöräosuuden aika 2.41.XX, keskinopeus 33,6km/h. Topspeed näköjään 58,1km/h. Pyöräily päättyi järjestysmiehen raivokkaaseen huutoon "POIS PYÖRÄN PÄÄLTÄ!". Äänensävy oli sen verran käskevä että kaikki läsnäolijat hyppäsivät välittömästi pois pyörältä vaikka lankulle oli matkaa vielä toistakymmentä metriä. T2 Pyörä telineeseen, juoksu halliin sisälle ja vaihtokassi käteen, varusteiden vaihto ja toisesta päästä hallia ulos. Aika kaksi ja puoli minuuttia. Ei dramatiikkaa. JUOKSU Juoksu alkoi alusta asti kulkea kuin tuoreilla jaloilla ja ensimmäinen kilometri meni 5.02 tahdilla, vaikka se sisälsi nousua. Ensimmäisen 7km kierroksen vauhdit olivat 5,02 / 5,38 / 4,58 / 5,00 / 5,01 / 5,22 / 5,07. Toisella kierroksella tuli ensimmäistä kertaa kisassa selkeästi väsynyt olo, enkä päässyt yhdelläkään kilometrillä alle 5:n tahtiin. Keskitahti toisella kierroksella oli noin 5,15. Jäähdyttelin itseäni matkalla niin paljon kuin mahdollista ja lisäksi nappasin pari suolakurkkua, urheilujuomaa sekä todella pahan makuisia geelejä, joista ensimmäisen kohdalla meinasi hissi nousta takaisin ylös. Viimeiselle kierrokselle lähdin sillä ajatuksella että mennään aivan urku auki. Luulin juoksevani erittäinkin kovaa mutta tahdit olivat silti hieman odotuksia alempia: 5,00 / 5,14 / 4,59 / 4,57... kunnes polvessa tapahtui jotain. Järjetön vihlaisu ja homma meni kinkkaamiseksi. Yritin nopeasti venyttää etureittä sekä hieraista polveen kiinnittyviä lihaksia mutta tuloksena oli keskimääräistä kovempaa kipua. Hetkeen en löytänyt lainkaan kivuttomaan ja vauhdikkaaseen etenemiseen soveltuvaa juoksutekniikkaa, mutta sitten siirryin sivuloikkiin. Kolme vasen kylki edellä, kolme oikea jne. Melko nopeasti siirryin kuitenkin kinkkausloikka- nimiseen tekniikkaan, jossa ponnistetaan terveellä jalalla ja toista jalkaa revitään suorana perässä jalkaterän osoittaessa sivulle. Tälläkin tekniikalla pääsee yllättävän lujaa. Joku ohittamani kilpailija huusi "Hei laukkaa ratsu reima!". Ei onnistunut piristämään mieltäni. Jonkin ajan päästä jalka alkoi onneksi tokenemaan ja viimeiset kilsat menivät taas 5,03 / 4,56 ja 3,51. Alla olevasta kuvasta näkee huvittavasti missä kohtaa oli ongelmia. Juoksuosuus taittui ajassa 1.47.XX.  Kokonaisaika meni lopulta alle tavoitteen ja yli odotuksien. Se on 5.24.XX. Hieno kilpailu, hieno keli ja hieno kokemus.Itse asiassa niin hieno että jatkoa saattaa seurata. Rohkenen laittaa tähän jopa kuvan itsestäni T2:een tullessa. Resoluutio takaa tunnistettamattomuuden.  

Runningidiot

Runningidiot

 

Joroisten puolimatkan kisaraportti (osa 1)

Puolimatka on selvitetty ja on tilinteon aika. UINTI Uintikokemus on kiva alustaa parilla faktalla: Uintitahtini oli 10sek /100m hitaampaa kuin Vantaan perusmatkalla ja sarjassani (35-39 miehet) oli ainoastaan yksi kilpailija, joka ui minua hitaammin ja teki silti nopeamman loppuajan. Sarjassani oli 238 kilpailijaa ja sijalukuni oli kaksisataakaksikymmentäjotakin järvestä noustessa.  Saavuin lähtöpaikalla puolitoista tuntia ennen omaa starttia ja ehdin verryttelemään järvessä hyvin ennen uintia ja olo oli hieno. Tuntui siltä että tänään kulkee. Viisimillisessä kumipuvussa pysyi auringonpaisteessa hyvin lihaksetkin lämpimänä omaa starttia odotellessa. Kävin vielä ennen lähtökarsinaan menoa jäähdyttelemässä uudestaan rantavedessä ja huuhtelemassa uimalasit etteivät ne huurtuisi. Lähtökomento tuli ja tepastelin järveen viimeisten joukossa. Pari vetoa ja lasit olivat huurussa. En alkanut putsailemaan linssejä vaan lähdin painelemaan samaan suuntaan kuin muutkin. Opin nopeasti että kun vedessä pärskii edellä parisataa uimaria ja linssit on huurussa niin suunnistaminen onkin hieman vaikeampaa. Päätä sai nostella vedestä tähystykseen nelisenkin kertaa, ennen kuin poiju löytyi ja pystyi hetken uimaan normaalisti. Joka poijun jälkeen sama homma uusiutui. Onneksi linssit sentään alkoivat kirkastua jossain puolen kilsan kohdilla. Suurimmat ongelmat uinnissa tulivat siitä, kun uusia lähtöryhmiä laskettiin veteen tiuhaan tahtiin ja minun vauhdillani melko monta aaltoa nopeita uimareita kauhoi ylitseni. Ei onneksi kirjaimellisesti mutta jalkaa ja kättä tuli maisteltua ihan kohtuullisesti kun uintivauhdiltaan tuplasti nopeammat kaverit porhalsivat ohitse. Näissä tilanteissa suuntavaisto meni aina sekaisin, ja tähystysrumba alkoi joka kerta uudelleen. Paniikki ei onneksi iskenyt mutta tekniikka hajosi kyllä ihan pirstaleiksi, enkä missään vaiheessa onnistunut löytämään sitä omaa parasta uintiani. Viimeisellä suoralla yritin kyllä kauhoa jonkinlaista kiriä mutta jälleen tekniikan kustannuksella. Vedot luistivat kyynärpäät edellä ja potkut olivat mitä sattuu, silloin kun muistin potkia. Hurja kokemus verrattuna Vantaan perusmatkaan, missä sain uida rauhassa pelkäämättä takaa tulevia.  GPS-jäljen mukaan en hirveästi kiemurrellut vaikka uidessa se silti tuntuikin. Garmin kertoo uintimatkakseni 2,1km. Onneksi en vaihtoon tullessa katsellut kelloa sen tarkemmin ja vasta maalin jälkeen totesin uintiosuuden kestäneen lähes 47 minuuttia. Umpisurkeaa. Jos tästä nyt jotain positiivista väkisin kaivaa niin se on se, että kunto kestää tuon matkan. Missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa että on jäätävä hetkeksi lepäilemään. Tosin tuosta uintivauhdista ei voi paljon keventääkään ilman totaalistoppia. Joka tapauksessa hieno kokemus tämä uintiosuus. Siinä oli jo sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä eikä oikeastaan päässyt vituttamaankaan matkalla vaikka vaikeaa oli. Samalla tuli kristalliakin kirkkaammaksi että jos tästä jatketaan niin jonkinlaiseen asialliseen uintioppiin on hakeuduttava. On se sitten sitten jonkin triathlonseuran uintitreenit tai yksityisopetus. Olin salaa haaveillut että voisin tänä vuonna suorittaa jo täysmatkankin, mutta tuo uinti on kyllä liian rajoittava tekijä. T1 Joroisilla vaihto tapahtuu siten, että varustepussi napataan narikasta ja kipataan maahan. Sen jälkeen varusteiden vaihto, uintikamat samaan pussiin ja matkalla pyörälle pussi nakataan kuorma-auton kyytiin. Tällä kertaa varusteet eivät siis olleet siistissä järjestyksessä pyörän vieressä ja se näkyi tekemisessä. Märkäpukua en meinannut saada revittyä hartioilta pois vauvaöljystä huolimatta joten jo siihen käärmetanssiin meni oma aikansa. Sukat olivat jälleen valmiiksi rullattuina kengissä, mutta sekään ei auta jos pyöräyttää sen sukkarullan auki väärin päin jalkaan ja sen jälkeen riisuu ja pukee sen uudelleen. Pyöräilykenkien soljet olin laittanut valmiiksi ensimmäiseen pykälään jotta ne olisi nopea heittää jalkaan. Siitä ei myöskään ole iloa kun solki on kassissa painautunut kokonaan kiinni ja silti yrittää stressissä runnoa jalkaa sinne kenkään kirosanojen saattelemana kun ei ymmärrä ongelman syytä ja tajua avata sitä solkea. Oma hupinsa on myös vetää aerodynaamisen kireää teknistä T-paitaa märkään yläkroppaan. Melko opettavainen kokemus koko tämä vaihto. Tämäkin sekoilu onneksi loppui ja sain lopulta talutettua pyörän jyrkkää mäkeä ylös maantien laitaan ja seuraavalle osuudelle. T1 aika 5 ja puoli minuuttia. Mainittakoon että kisan voittaja Thomas Darby viihtyi vaihdossa 1min 46 sek.

Runningidiot

Runningidiot

 

Taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku.

Olipas ihmeellinen maraton eilen illalla Keuruulla. Olin töissä koko viikon ja eilenkin täyden päivän. Koko viikolla ei kertaakaan tuntunut siltä, että perjantaina juostaan maratonia. Työpäivän jälkeen pikainen kauppareissu ja sen jälkeen varusteet kassin ja auton nokka kohti Keuruuta. Koko menomatkan satoi vettä, välilä rankastikin. Mietiskelin siinä, että taasko "saa" juosta maratonin sateessa, mutta vähän ennen saapumistani tapahtuma-alueelle sade lakkasi, Lämpötila oli juoksuun ihanteellinen 15-17 astetta. Tosin ilmassa oli hieman ukkosen tuntua ja keli oli aika painostava. Lähtöalueella moikkailin tuttuja ja kävisin laskemassa ylimääräiset nesteet pois kropastani. Varustevaihdon kautta kevyelle verryttelylenkille. Juoksureitin alkuosa näytti ihan samalta, kuin edellisvuonnakin. Lähtö oli klo 20, eli eihän tuo ihan yötä vielä ollut. Pilvien lomasta paistanut ilta-aurinko valaisi ympäristön niin, että päätin lähteä aurinkolasit päässä juoksemaan, suojaisivathan lasit silmiä myös kaikenlaisilta lentäviltä ötököiltä ja muilta öhkömönkiäisiltä. Kerran kaudessä pitää yrittää juosta alle 3.30:n loppuaika. Tänä vuonna tuo aikatavoite oli Keuruulle. Lähdin rohkeasti liikkeelle loppuaikaan sopivaa hieman alle 5 minuutin km-vauhtia. Juoksin alkumatkasta parin tutun Saarijärveläisen juoksijan kanssa, jotka lähtivät samaa loppuaikaa hakemaan. Kanssamme juoksi myös N60-saarjan juoksija, joka oli pitkään naisten sarjan nopein. Jatkoimme etenemistämme ensimmäisen 10,5 km:n kierroksen tasaisen tappavaa 4.54 vauhtia. Ihan kieroksen loppuun en pysynyt Saarijärveläisten vauhdissa, vaan jatkoin tuon naistensarjan juoksijan kanssa. Toisella kierroksella tossu alkoi keventyä ja jätin juoksuseuralaiseni. Juoksu tuntui edelleenkin hyvältä, eikä mitään ongelmia ollut. Puolimatkan krouvissa olin ajassa 1.43, eli hyvinkin loppuaikatavoitteeni mukaisessa kyydissä. Kolmas kierros lähti kulkemaan ihan hyvin. Tossu oli vielä syönnillään, eikä isompia murheita ollut. Takaani lähestyi kuitenkin saman sarjan juoksija, jonka kanssa juoksin pienen hetken. Vaihdoimme siinä kuulumiset. Kolmannen kierrroksen päättyessä ajassa 2.38,  olin muutaman kymmenen metriä jäänyt. Kenttäkuulutus ilmoitti meidän taistelevan oman sarjamme kolmospaikasta. Tuo yllätti minut, kun aiemmilla kerroilla minun ilmoitettiin olevan paljon huonommin sijoittunut. Tilannetiedotuksesta olin saavani hieman lisävirtaa Petrin saavuttamiseksi. Vähän aikaa yritin kaventaa välimatkaa, mutta eihän se yhtään lyhentynyt, päiinvatsoin. (Kirjoitusvirhe tahallinen. toim.huom.) Jossakin 33 km:n kohdalla vatsassa alkoi tuntua ikävä paine ja kipu. Yritin varovasti laskea ylimääräistä ilmaa pois, mutta helpotusta ei tullut. Jouduin Timo Soinin tapaan valitsemaan ruton ja koleran väliltä, joko heitän kävelyksi tai paskon housuni. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon minussa ei ollut miestä. Loppumatka menikin enimmäkseen kävellen ja pieni pätkiä hölkäten. Porukkaa, jota silloin ei enää paljon ollut liikenteessä meni ohi oikealta ja vasemmalta. Edes maaliin en viitsinyt mennä juosten, vaan kävelin suosiolla maalivaatteen alta loppuajassa 3.56,49, sarjani 6. Tai eihän tuo minun sarjani ole, vaan pojat 50 -sarja. Kävelin pettyneenä suoraan vaihtamaan varusteita käymättä edes maalihuollossa. Vaihdoin vaatteet ja kommentit aiemmin mainittujen Saarijärveläisten ja Petrin kanssa. Vaatteita vaihtaessani ensin kramppasi oikea pohje ja heti kohta vasen sääri vääntyi krampista ihan omituiseen kulmaan. Vaattet vaihdettuani lähdin kävelemään parkkipaikalle ja kotimatka menikin sanan varsinaisessa merkityksessä ihan sumussa. Paikoin näkyvyyttä oli vain kymmenkunta metriä, eikä auton nopeutta uskaltanut nostaa kuuttakymppiä kovemmaksi. Kotiin kuitenkin selvittiin, kunhan ensi ohittelin hitaammat autot. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi keskiviikon Rok än roll marathonia. Siellä startti on klo 9 aamulla ja se sopii itselleni huomattavasti paremmin, kuin nämä iltajuoksut.      

hatapa

hatapa

 

Tavoite Joroisille

Täysin vetämättömässä olossa hiilaripöhnässä maatessa on hyvä hetki kirjata lyhyesti tavoitteet Joroisten puolimatkalle. Pelkästään tähän tähtäävää blogiakin on nyt oksennettu tänne internetiin jo kuukausikaupalla, enkä tiedä tuleeko kisarapsan jälkeen enää päivitystä vai alanko vaihteeksi harrastamaan vaikkapa pornografiikkaa. Kliimaksi on siis lähellä ja toivon sen menevän kutakuinkin näin: 1. Onnistun löytämään itseni Kuus Hukkalan majoituksesta perjantaina hyvissä ajoin, ilmoittautumaan, katsastamaan pyöräni, jakamaan varusteeni oikein moneen eri pussiin, viemään T1 ja T2 kamat valmiiksi, tutustumaan reittiin ja seuraamaan sprinttikisaa. Muistan vielä lauantai-aamuna mennä pumppaamaan kumit. Kaikesta tästä on selkeästi suurimmat ennakkopaineet. 2. Ehdin lauantaina pukemaan märkäpuvun rauhassa ja verryttelemään huolellisesti ennen lähtöä. Uin ensimmäisen kilometrin erittäin rauhallisesti ja loppumatkan yritän kiristää sen minkä pystyn. Tavoiteaika 42 minuuttia. 3. Pyörällä pidän noin 130-135 sykkeen ja toivon sen riittävän noin 31-32km/h vauhtiin. Jos tuntuu 50km kohdalla helpolta, en aio jarrutella vaan annan mennä sen mikä irvistämättä menee. 4. Juoksussa tavoitetahti on 5.10 - 5.30. Jos jalat edelleen tuntuvat hyviltä, en lähde väkisin hakemaan negatiivista splittiä vaan annan mennä pienellä riskillä reippaammin alusta asti. Tavoitteena on siis juosta puolimaratonin henkilökohtainen ennätys uinnin ja pyöräilyn päälle. Kaikki onnistuneet marani ovat menneet selkeästi negatiivisella splitillä ja jälkikäteen olen harmitellut liian kevyttä alkutahtia. Tiivistettynä voisi sanoa että lähden ylittämään itseni enkä menemään varman päälle ja nauttimaan matkasta. Järkevä tavoiteaika minulle ensikertalaisena voisi olla kuuden tunnin alitus. Rehellisesti sanottuna en kuitenkaan ole tyytyväinen jos 5h30min ei alitu.  Näin. Nyt on paineet heitetty niskaan. Heti ahdistaa vähän enemmän. Hyvää kisaa kaikille foorumilaisille! 

Runningidiot

Runningidiot

×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy