Tuntuu kauhean kurjalta nuo lasten sairastamiset, sillä jokainen vanhempi varmaan tekisi/ antaisi tehdä itselleen vaikka mitä, jotteivat omat lapset joutuisi kärsimään. Ja olo tuntuu takuulla hurjan voimattomalta ja avuttomalta, kun toisella on kuumetta ja huutaa kipuaan, eikä oikein mitään voi tehdä. Eikä ne unettomat yöt auta lasta eikä aikuista siinä paranemisprosessissa, joten siitähän se kierre alkaa... Äh, en mä mitään lohduttavaa osaa kirjoittaa, vaikka kovasti haluisin!! :hämillään
Oma olo on tällä hetkellä masentavan kurja omien vaikeuksien johdosta, mutta niiden valittaminen tuntuu vähän typerältä, sillä oikeastaan suurin osa on kiinni ihan ittestäni. Vaikka nää jutut pieniä onkin monen muun ongelmien rinnalla, niin purinpa nää taas tänne, se helpottaa joka kerta vähän!
Tällä hetkellä masiksen top 3:
TOP 1 - Juoksutaukoa on nyt ollut 7,5 viikkoa, akillesjänteen ärtymystila jatkuu yhä edelleen juoksukiellosta huolimatta. Luultavasti lääkärin lupa kävellä tarkoitti sellaista normaalin ihmisen yleistä kävelyä, ei kaksi kertaa päivässä tehtävää 8 kilsan työmatkakävelyä. Välillä koitan pyöräillä, mutta sitten kun kipu vähän hellittää, niin taas vedän vaelluskengät jalkaan ja tamppaan töihin. Ja sitten se taas ärtyy oikein kunnolla.
Ekstrapojona samaan soppaa, myös toisen jalan kantapää on alkanut kipuilemaan... :eiei Ja hirmuinen hinku olis päästä juoksemaan ja treenaamaan, että voisi alkukesästä juosta ensimmäisen (ja itseään tyydyttävän) maratonin ja elokuussa sitten Masokistin. Kiusaan itteäni vielä oikein lukemalla muiden hyvin sujuneista treeneistä, kotirataultriin osallistumisesta ja kesän suunnitelmista ja painun yhä syvemmälle masikseen.
TOP 2 - Eilinen vakuutusyhtiössä käynti paljasti, että juu, rasitusvamma on sairaus, mutta kun mulla ei ole sairausvakuutusta (110 e/vuosi, omavastuu 10% kuitenkin vähintään 100e/vuosi) niin ortopedillä käyntiä, kortisonipiikkiä eikä tulehduskipulääkekuuria korvata. Ja mikään urheiluvakuutus ei oikein korvaa rasitusvammoja, vain urheilusta tulleita tapaturmia. Opiskelijan kukkaro tykkää tosi hyvää ja kun kerran toi vamma vaan jatkuu, niin kai tässä kohta tulee toinen 100 euron paukku uudesta lääkärikäynnistä!
TOP 3 - Dippatyö ei suju ollenkaan, kyllä toi teorian kirjoittaminen menee, mutta kun pitäis osata omatoimisesti tehdä jotain mallinnusta säätimeen, niin enhän mä mitään saa aikaan, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. :heitto Kysyminenkin on vähän niin ja näin, kun ei tiedä mitä kysyisi. Mallinnuksen aloittaminen olis pitänyt jo aloittaa, mutta enhän mä ole osannut edes ajatella että pitäisi aloittaa, kun en ole ikipäivänä tehnyt mitään sovellusta! Kyllä koulussa teoriaa oppii, mutta se että tekis jotain käytännössä onkin sitten ihan toinen juttu!!
Eilen tulin melkein tippa linssissä sekä työpalaverista että myöhemmin vakuutusyhtiöstä. Eihän nää tavallaan isoja asioita ole, mutta kun kaikki tuntuu vaan kaatuvan samaan aikaan niskaan. Illalla sitten kaikki paha olo purkautui oikein kunnolla, vollotin kotona sohvalla varmaan tunnin ja toisen vaan tuijotin eteeni, kun tuntui, että jos yhtään ajattelen tai teen jotain, niin hajoon ihan lopullisesti. Jos pääsis edes lenkille purkamaan turhautumista tuohon työhön, niin saattaisin saada enemmän aikaiseksikin.
Muutenhan mulla on asiat ihan hyvin, niistä ei osaa vaan iloita just nyt, kun juoksusta on taas tullut niin suuri osa elämää ja sitä ei nyt voi tehdä.
Hyviä juttuja:
- Sulhanen on aivan ihana, hänellä on hirmuisesti hommia väikkäriinsä tulevien julkaisujen kanssa, mutta silti jaksaa piristää ja kannustaa mua omien ongelmieni kanssa. :silitys :pusu Välillä tuntuu vain, että oon kurja valittaja, enkä osaa piristää häntä rankan työpäivän jälkeen. Hän ei kyllä hommistaan juuri valita, enkä niistä kyselläkään juuri osaa, joten yritän sitten hoitaa kotia ja laittaa hänelle iltapalan valmiiksi, jotta saa rentoutua ne harvat tunnit, jotka illalla on kotona hereillä.
- Muita kouluhommia ei ole enää jäljellä kuin dippa, joten iltaisin ei tarvi alkaa enää opiskelemaan.
- Vaikken ole juurikaan pystynyt treenaamaan, paino on pysynyt hyvällä tasolla (aika pieni juttu, mutta tärkeä mulle)
- Minulla ei ole mitään lopullista vammaa tai sairauttta, joka estäisi juoksemisen kokonaan
- Tänä vuonna (joulun alla :hä ) saa jo alkaa suunnittelemaan häitä, nyt enää 20 kuukautta aikaa jäljellä... :silmät
Kumpa osaisi iloita näistä vähän enemmän! :tökkiminen







Vastaa lainaten