Tuliskos uusia mietteitä tähän listaan nyt Bornholmin jälkeen?
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tuliskos uusia mietteitä tähän listaan nyt Bornholmin jälkeen?
Juostaan tämä ensin ja mietitään sitten rakkoja
Juu, kyllä kai tässä jotain oppia on kalloon uponnut (kantapään kautta), kun olen hölkötellyt viimeisen vuoden aikana 2700 km verran ja kolme ultraakin juossut. Yhtään kovin hyvin onnistunutta ultraa ei vuodelle 2006 osunut, Bornholmissakin jäi matka reilun 120 km jälkeen kesken vatsavaivojen takia, mutta ensi vuonna ollaan viisaampia ja muutenkin paremmassa kunnossa!Alkuperäisen viestin lähetti Sisu-susi
Tämän ketjun alussa olevaan viime vuoden suunnitelmaani minulla ei ole kovin paljoa korjattavaa, suurin muutos on varmaan se että harjoitusmääriä on nostettava lisää. Kaksi suurinta virhettä (tai laiminlyöntiä) vuoden takaisessa suunnitelmassani liittyvät molemmat ravintoasioihin, näiden asioiden suhteen olen nyt paljon viisaampi.
Painonhallinta meni pieleen, painoin vuosi sitten syksyllä 82-83 kg ja ajattelin pudottaa painoni alle 80 kilon kevääseen mennessä. Vanhana suursyömärinä arvelin että kyllä se paino putoaa ilman dieettiäkin kun juoksumäärät kasvavat tarpeeksi suuriksi, mutta näinhän ei käynyt. Lenkkien pidetessä nälkäkin yltyi, ja niinpä onnistuin kahdesta yli 300 km kuukaudesta huolimatta lihottamaan itseäni muutamalla kilolla, kaikissa kolmessa viime vuoden ultrakisassani starttipainoni oli yli 85 kg. Ja ylimääräisen läskin raahaamisessa ympäri Paloheinänmäkeä tai Lohjan parkkihallia ei tietysti ole mitään järkeä. Mutta ensi vuonna aionkin olla lean, mean running-machine!
Toinen ravinto-ongelma tuli vastaan Bornholmin 24h kisassa. Minulla ei ollut koskaan aiemmin ollut vatsavaivoja juoksun aikana, joten ankarien vatsakramppien alettua 14 tunnin juoksun jälkeen olikin vitsit vähissä. Tulevissa ultra-kisoissa varaan mukaan ongelmatilanteiden varalle myös vatsaystävällisiä eväitä ja varmuuden vuoksi vielä Imodiumiakin.
Ja mainitsinko jo sen että treenata pitää enemmän kuin viime vuonna? Jos en, niin sanotaan se vielä kerran: juoksemaan oppii todennäköisesti parhaiten juoksemalla!
Spartathlon 246k 35:01:04 (2008), Nove Colli 202k 27:51:53 (2008), Nemea-Olympia 180k 25:10:20 (2010), 100 km 10:24:00 (2006), maraton 3:09:59 (2006), ½-maraton 1:25:55 (2006), 10k 39:11 (2009), cooper 3260 m (1979)
http://spartathlonitis.blogspot.com/
45km:n kohdalla menossa
Halusin vain nostaa tämän tähän näkösälle, kun tuolla tapahtumissa
Jolkottaja asiasta kysyi...
Askel kerrallaan - ja ihan itse.
Minkälaisella taktiikalla olette päässeet pisimmälle 24h road kilpailussa?
Juostaan tämä ensin ja mietitään sitten rakkoja
Säästöliekillä liikkeelle. Realistinen tavoite, josta ekella puolikkaalla noin 53%, ja tokalla 47. YLIVOIMAINEN enemmistö ekakertalaisista horjuvat hämärän rajamailla, tai vatupassissa puolivälin jälkeen, kun " on luontevampaa juosta normaalia kevyttä vauhtia". Bornholmissa viime Toukokuussa nähtiin kun yli 30:stä lähtijästä paria kolmea lukuunottamatta kaikki (ihan totta) vetivät itsensä joko kokonaan, tai osittain kisasta ulos puolivälin tienoilla. Oireet vaihtelivat, mutta kaytännössä kaikki juontuu fysiikan pettämisestä (selkeitä vammoja lukuunottamatta). Itse ekalla kertaa Töysässä koin saman kohtalon n. puolivälissä, ja olin punkassa 1½ h, mutta pääsin takas tielle, ja sain sentään 161 km kasaan.
Tankkaus heti alusta lähtien erittäin tärkeä. Paljon hiilareita, kuten tiedät. EI lihaa tai rasvaa. EI vaikka kuinka mieli tekisi. Ja sittenkin vielä EI EI EI ja EI EI EI.
Tärkeintä siis alussa itsekuri pysyä hitaassa aikataulun mukaisessa etenemisessä. Ja ne "tuntemukset" paskapöntöstä alas. Tarkoittaa siis ettei lähdetä keräämään kilometrejä reserviin kun hyvältä tuntuu, vaan kylmällä päällä pidättäydytään mahdollisimman taloudellisessa etenemisessä, ja ei kiirettä mihkään.
Sisua riittää kaikilla, mutta omaan kuntoon nähden riittävän rauhalliseen ensimmäiseen kolmannekseen, vain murto-osalla. Sen jälkeen on jo helpompaa ottaa riittävän iisisti.
Juoksu/kävely on ehdoton juttu, mikäli tavoite ei ole heti 200 km, tai yli. Muuten menee se kävelykykykin. Ne jotka lähtevät tietoisesti hiukan kovempaa kuin tavoite, konttaavat toisen kellon ympäryksen, tai jäävät välille.
Tämä laji ei ole "raastajien" laji, vaan niiden jotka osaavat S-Ä-Ä-S-T-Ä-Ä voimiaan, ja edetä kevyttä huomattavasti kevyemmin.
Lue ihmeessä Ultrajuoksijan harjoittelu-kirjasesta Dave Cooperin ohjeet 24 h kisaan. Itse olen lukenut neljään tai viiteen kertaan nuo sivut läpi, ja tulen kertaamaan taas lähempänä Bornholmia. Hyvin samantyyppisiä ohjeita sain Spiroslita kisaa varten, kuin Cooperkin kirjoittaa, ja kyllä näillä kahdella kokemusta pitäisi piisata.
Last edited by 3.40; 15.2.2007 at 19:53.
Mites onko kukaan kokeillut tämmöstä jos ei ottaisikkaan kävelyä, vaan joka parinkympin jälkeen vaikka 5min hierontaa. Se söis vaan tunnin juoksuaikaa, mutta olisko tosta mitään iloa?
Juostaan tämä ensin ja mietitään sitten rakkoja
57km:n kohdalla menossa
Omat kokemukseni eivät puolla hierontaa kesken kilpailun, ainakaan "varmuuden vuoksi". Sorruin ensimmäisen (ja viimeisen) kerran urallani kesken kilpailun hierottavaksi Lohjalla siinä vaiheessa kun kisa oli jo muutenkin menossa pilalle. Hieronnan jälkeen en käytännössä pystynyt juoksemaan lainkaan, vaan etureiteni olivat paitsi kipeät myös täysin voimattomat. Ilman hierontaa olisin ehkä pystynyt edes hitaasti köpöttelemään kisan loppuun saakka, mutta nyt ei kannattanut edes yrittää.
Jollekulle hieronta ehkä voi kilpailun aikana sopiakin, mutta esim. Rune Larsson, joka on aika hyvin menestynyt pitkillä matkoilla on joskus neuvonut, että hieronnan sijasta kannattaa kävellä niin kauan, että jalkaongelmat helpottavat. Toki Runella on ainakin jossain määrin sekin ajatus takana, että kävellenkin matka joutuu, toisin kuin hierojan penkillä maatessa.
Kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla etukäteen, mikäli aikomus on ottaa hierontaa kilpailun aikana.
// ultrafinn.blogspot.com //
Ajattelin suunnitella tavoiteajan käyttäen Lohjan aikaa, maaliskuussa juostavaa Toholammin talvimaratonia, ja huhtikuun puolivälissä 5vko ennen kisaa juostavaa testisatasta.
Syötän nämä ENDURANCEN linkkisivuilta löytyvään ennuste koneeseen ja teen keskiarvosta 24h:lle ennusteajan, jonka juoksen tasaisin vauhdinjaoin tuolla 53%/47% jaolla.
Onko parempia testejä mielessä vauhdin suunnitteluun?
Nyt en siis hae pelkkää elämysvuorokautta, vaan haluan tietää miten pitkälle ehdin vuorokaudessa edetä kun kaikki on kohdallaan.
Juostaan tämä ensin ja mietitään sitten rakkoja
35km:n kohdalla menossa
Mulla on niin vähän noita ultrakokemuksia joten en uskalla ruveta ketään neuvomaan, mutta kokemuksia voin kuitenkin kertoa. Viime kesänä Masokistin unelmassa kävelin alusta alkaen joka kierroksella sen lyhyen ylämäen ja lisäksi lyhyet seisoskelut / kävelyt tankkaustaukojen yhteydessä. Juoksu kulki hyvin alusta loppuun.
Lohjan 12h Citymarket-juoksussa en kävellyt alussa, mutta 20 kilometrin jälkeen aloitin kävelyt. Selkä ja lonkkakipujen takia kävin hieronnassa 4 kertaa ja hieronnan jälkeen meni aina 100-300 metriä ennen kuin pystyi jollain lailla juoksemaan ja sitten kun pääsi vauhtiin, niin juoksu kulki taas jokin aikaa. Hieronnasta oli apua noihin kipuihin, tai en tiedä olisiko 5 minuutin makoilu ajanut saman asian, tuskinpa...
Todennäköisesti en koskaan juokse 24 tunnin ultraa enkä mitään muutakaan maratonia pitempää matkaa, mutta jos vois palata ajassa taaksepäin ja aloittaa Lohjan juoksun uudelleen, ottaisin kävelyjaksot käyttöön heti alusta alkaen systeemillä 2 km juoksua, 200 m kävelyä. Hieronnassa kävisin jos tulis samanlaisia selkä / lonkkakipuja kuin nyt tuli.
Minulla ei ole kokemusta kuin yhdestä vatsavaivojen takia kesken jääneestä 24h juoksusta (124 km, Bornholm 2006), mutta numeroukon kommentit alkuvauhdista allekirjoitan kyllä täysin. Ensimmäinen puolisko kannattaa ottaa niin kevyellä retkeilyvauhdilla että toisen 12 tunnin jakson alkaessa on vielä suht' tuoreet jalat alla ja runsaasti voimia reservissä. Eli juoksuvauhti NIIN kevyeksi kuin ikinä mahdollista, ja silti vielä runsaasti kävelyä joukkoon. Jos joskus 18 tunnin jälkeen vielä tuntuu siltä ettei malta enää juosta niin hitaasti tai ainakaan pitää kävelytaukoja, niin sitten voi ehkä antaa vauhdin kiihtyä?!!
Nämä kommentit koskevat siis tällaista harrastelija-ultraajan tasoa, kourokset ja larssonit on asia erikseen. Voi tietysti olla että Sisu-susi saattaisi päästä hyvää tulokseen reippaammallakin aloituksella, herran viimeiset kierrokset Lohjalla todistivat asenteesta jolla voidaan mennä hyvänä päivänä tosi pitkälle! Mutta minä ainakin aion tyytyä Bornholmilla noin 100 km saldoon 12 tunnin kohdalla, ja loppuajan yritän vain olla enimmän aikaa liikkeellä.
Spartathlon 246k 35:01:04 (2008), Nove Colli 202k 27:51:53 (2008), Nemea-Olympia 180k 25:10:20 (2010), 100 km 10:24:00 (2006), maraton 3:09:59 (2006), ½-maraton 1:25:55 (2006), 10k 39:11 (2009), cooper 3260 m (1979)
http://spartathlonitis.blogspot.com/
Toisaalta mies joka on juossut Spartathlonin läpi useammin kuin kukaan toinen, näyttäisi käyttävän hierontaa kisojen aikana. Itse huomasin Lohjalla, että hieronnasta on apua. Ihmeitä siltäkään ei kannata odottaa, mutta ehdottomasti testaamisen arvoinen juttu.
Ai hitto kun tekisi mieli juosta 24h kisa mahdollisimman pian jo. Ei tuo 12h kyllä ihan nälkää vienyt. Mutta ei auta, käytännön syistä on pakko odottaa joulukuun alkuun ja tyytyä vaivaiseen 100km:iin siihen asti. Sitä paitsi hyvää kannattaa odottaa, sanovat jotkut.
49km:n kohdalla menossa
Miten aamuyö tuntuu juoksuvauhdissa? Tuleeko "ihan tavallisen väsyn" suhteen jotain erityisiä ongelmia mihin pitäisi varautua?
57km:n kohdalla menossa
Yhtään kaksnelosta en ole juossut, mutta kuitenkin aika monta kisaa, joissa on juostu läpi yön. Yleensä jossain kolmen maissa aamuyöstä mulle iskee voimakas väsymys, joka ei välttämättä vaikuta pahemmin vauhtiin, mutta muuten olosta tulee unelias ja raukea. Tilanne on ainakin mulla helpottanut joka kerta muutaman tunnin sinnittelyn jälkeen. Toisaalta taas aamunkoiton hetki, kun aurinko nousee ja luonto herää on, varsinkin Suomen kesäyössä, todella upea ja antaa väsyneellekin uusia voimia.
// ultrafinn.blogspot.com //
Hyvää settiä! Treenasitko noilla 55 kilsan lenkeillä myös ruokajuttuja vai riittikö muutama vesihuikka?
Tiedän, ettet käytä kelloa, mutta tiedätkö yhtään vauhtiasi? Varmaankin kevyesti eli vain hieman alle 6.00/km vai miten?
Vältä liikkumattomuutta kuin vaikeaa sairautta ja harjoita biologisen kestävyyden ylläpitoa koko elämäsi ajan. -------- Ernst van Aaken (1910-1984)
Mulla ei tietenkään ole kokemusta pitkistä juoksusta, mutta muutaman kerran olen lenkkeillyt aamuyöstä ja tämän allekirjoitan täysin. Ensi kesänä pakko tehdä ihan fiiliksen takia viikonloppuisin aamuyölenkkejä. Toisaalta tietysti täytyisi juosta myös keskellä päivää varsinkin helleaikaan. Kuumimpan aikaan juokseminen on parasta mahdollista treeniä pääkopalle, ja jotenkin hauskempaa kuin kovalla pakkasella jolkottelu.
Last edited by Hietsu; 15.2.2007 at 23:02.
Vältä liikkumattomuutta kuin vaikeaa sairautta ja harjoita biologisen kestävyyden ylläpitoa koko elämäsi ajan. -------- Ernst van Aaken (1910-1984)
Viestien säännöt
Vastaa lainaten