Vielä viimeinen päivitys tähän ketjuun. Hyvin on täälläkin edennyt palautuminen, tosin kroppa ei vielä ole mitään treeniä huutanut vaikka kävely jo mukavalta tuntuukin. Blogissa vähän tarkempaa raapustusta ja vanhan kertausta.
|
|
|
|
|
Vielä viimeinen päivitys tähän ketjuun. Hyvin on täälläkin edennyt palautuminen, tosin kroppa ei vielä ole mitään treeniä huutanut vaikka kävely jo mukavalta tuntuukin. Blogissa vähän tarkempaa raapustusta ja vanhan kertausta.
60m 8,34 (2012), 100m 12,64 (1996) / 13,0h (2012), 400m 58,99 (2012), 800m 2:16,16 (2013) ... 1/2 maraton 1:40:39 (2010), maraton 3:42:31 (2010), 100km 11:43:13 (2011)
Onpa hauska kuulla, V. Kurppa, kuvailujasi ultrakokemuksistasi. Minä kun luulin, että olet jo telakalla, mutta mitä sitä hulluja! Tuommmosen juoksutapahtuman jälkeen saa ollakin pää pilvissä ja tunteet tuuliajolla. Kyllä se aikansa ottaa, ennen ko palautuu tavalliseksi taatelintallaajaksi ja arjen ahertajaksi. Siinä kai se ultran viehätys osaltaan onkin - ei tunnu ainoastaan lihaksissa ja nivelissä, vaan parhaimmillaan koko oleminen on ihan sekaisin. Kyllä se nöyryys aina löytyy, kun on uudestaan viivan takana ja mahottoman edessä alkaa jyystää kilometriä toisensa jälkeen.
Palkka juoksee - niin minäkin.
Palautuminen Masusta oli helppo. Oikean jalan isovarpaan kynsi mustui muutaman päivän jälkeen, ja vaaleni taas
vesirajajuoksujen aikana (avojaloin). Vaimo sanoi että se irtoaa joskus, so not kunhan ei juoksua haittaa.
Yksi rakko tuli, se täyttyi hiekalla ja oli ihan musta, revin nahan auki ja se vaaleni, hiekka tuli pois. Nämä kaksi
asiaa oli jalkojen osalta erona maratonista palautumiseen. Älytön nälkä, nukahtelut eka viikon aikana , istuessa,
syödessä yms. tilanteissa hetkellisiä torkahduksia. Taukoa juoksusta 9 vrk, sitten yhdeksän aamua avojalkajuoksua
vesirajassa yht. n. 50 km. Eilen eka normilenkki kengät jalassa, kaikki kunnossa, edelleen älyttömän hienot fiilikset
Masusta.
10. satanen takana ja aivan uudenlainen palautumiskokemus. Jalat eivät ole koskaan olleet näin OK ultran tai edes maratonin jälkeen. Wihasta kotiin ajaminenkin oli helppoa, ei minkäänlaista ongelmaa jalkojen suhteen. Eilen ajattelin, että varmaan jäykistyminen tulee sitten vuorokauden viiveellä, mutta jalkojen puolesta voisin tänään lähteä vaikka lenkille. (MasU:n jälkeen etureidet oli aivan loppu)
Ongelma on kuitenkin hengityselimistö: sippasin melko totaalisesti 70km:n kohdilla ja väli 70-80 kesti 75minuuttia. 80km:n jälkeen juoksu lähti taas kulkemaan kävelypätkillä, mutta huomasin, että hengitykseni "korisi" viimeisen 20km:n aikana. Yöllä en saanut kunnolla nukuttua, ja hengitys korisi edelleen.
Nyt tämä korina on mennyt ohi ja viime yön nukuin hyvin, mutta syvään hengittäminen sattuu. Kipu tuntuu olevan kurkun tienoilla. Ennen juoksua oli ollut muutama päivä lievää räkäisyyttä, mutta ei mitään sellaista, minkä takia edes harkitsisi jättävänsä juoksematta.
Onko kellään ollut vastaavaa kokemusta / selitystä, mistä on kyse? (Mikään normiflunssa ei tätä selitä, kun ei muuten ole flunssainen olo tai nenä vuoda eikä yskitä)
8% Ei enää viidettä, vaan viittä vaille...
60m 8,34 (2012), 100m 12,64 (1996) / 13,0h (2012), 400m 58,99 (2012), 800m 2:16,16 (2013) ... 1/2 maraton 1:40:39 (2010), maraton 3:42:31 (2010), 100km 11:43:13 (2011)
Onko kaksi viikkoa liian lyhyt väli ennätystavoitteisen maratonin ja ensimmäisen satasen välillä..?
Satanen on tarkoitus juosta/kävellä ainoana tavoitteena maaliin pääsy. Maratoneilta olen yleensä palautunut suht nopeasti lenkkeilykuntoon, mutta kun en tosiaan ole maratonia pidempää matkaa koskaan juossut, niin on vähän vaikea arvioida riittääkö tuo kaksi viikkoa. Kuinka kevyesti te konkarit yleensä otatte nuo satasta edeltävät viikot?
3000 m: 11:54 10 km: 43:34 (HCP 2013)
1/2 maraton: 1:34:46 (Paloheinäjuoksu 2012) 1/1 maraton: 3:26:25 (Vantaa 2011)
Itse en lähtisi noin lyhyellä palautusjaksolla. Mietin juuri voinko lähteä edes veteraanien SM-kympille kaksi viikkoa maratonin jälkeen. Tuokin tuntuu liian lyhyeltä väliltä nykyään. Mulla oli ekan sataseni ja sitä edeltävän maratonin väliä viisi viikkoa. Se riitti silloin (2008) kohtuullisesti.
Ei elämästä selviä hengissä edes lenkkikengissä.
PB: 1/2-mar. 1:26:17 (-09), Mar. 2:56:58 (-09), 6h / 61,9 km (-12), 100 km 8:58:09, (-08), 24 h / 172 km (-10)
SB: 1/2-mar. 1:29:38
Ei tuo kaksi viikkoa toki mikään optimaalinen väli maratonille ja sataselle ole, mutta kun Vantaan maratonille on pakko päästä ja Wiha on sitten tämän vuoden vika mahdollisuus yrittää satasen läpipääsyä. Lisäksi Wihalla on jo osa maksusta sisällä viime vuoden flunssan takia peruuntuneesta maratonista. Ja toista maratonia en viitsi noin pian juosta, kun sekin menisi ihan retkeilyksi, joten mieluummin retkeilisin sitten pidemmän matkan ;-).
Treenikilometrit on ihan liian vähäiset satasta ajatellen (noin 50km/viikko), mutta kovempia viikkoja on tarkoitus juosta heinä-elokuussa kyllä.
3000 m: 11:54 10 km: 43:34 (HCP 2013)
1/2 maraton: 1:34:46 (Paloheinäjuoksu 2012) 1/1 maraton: 3:26:25 (Vantaa 2011)
Yksi vaihtoehtohan olisi myös Joensuu Nighthrun (12h) marraskuussa, jäisi kolme viikkoa enemmän palautumisaikaa ja voi juosta vaikka enemmänkin kuin 100 km jos on lenkkari syönnillään.
PB: 1/2-mar. 1:26:17 (-09), Mar. 2:56:58 (-09), 6h / 61,9 km (-12), 100 km 8:58:09, (-08), 24 h / 172 km (-10)
SB: 1/2-mar. 1:29:38
On liian lyhyt, mutta kyllä siitä voi silti selvitä! Mikä estää kokeilemasta. Lähdet liikkeelle sataselle retkeilyhengessä ja juokset/kävelet niin pitkälle kun jaksat. Mä veikkaat, että jaksat maaliin asti ja vieläpä kohtuu ajassa. Varmasti pääsisit paljon parempaan aikaan, jos et juoksisi kahta viikkoa ennen maratonia, mutta eihän sitä satasta tarvitse ottaa ekalla kerralla niin tosissaan. Tätiasenteella!
Juoksin mäkin sen ekan satasen kun olin toipumassa ylirasituksesta. Ei taatusti olisi kannattanut, mutta tulipahan tehtyä ja maaliinkin pääsin. Toipuminen olikin sitten toinen tarina...
3000 m: 11:54 10 km: 43:34 (HCP 2013)
1/2 maraton: 1:34:46 (Paloheinäjuoksu 2012) 1/1 maraton: 3:26:25 (Vantaa 2011)