innokas
48km:n kohdalla menossa

Vauhtikestävyyttä on tullut treenattua viime aikoina ihan mukavasti kisojen ja tiukempien treenien muodossa. Tälle keväälle on jo alla neljä starttia matkoilla 5 km - maraton. Lisäksi viime lauantaina ampumajuoksun aluecup, jossa matkana 5 x 700 metriä.

Treeneinä on tullut juostua vauhtileikittelyä, 2000 ja 1000 metrin vetoja, kiihtyvää lenkkiä jne. Olen tehnyt jonkinlaisen vauhtiosuuden myös peruslenkkien yhteydessä, esim. kevyen lenkin päätteeksi lyhyehkö kiihtyvä osuus tai vaikka 3 x 60-100 metriä kovaa.

Tänään juoksin 10 km kovaa kiihtyvästi. Alkuun parin kilometrin verryttelyt ja sitten lisää vauhtia. Ensimmäiset 5 kilometriä juoksin vastatuuleen noin puolimaratonin tavoitevauhtia, joka tähtää siis 1.40 alitukseen (4.45/km). Kilometrivauhdit menomatkalla keskimäärin 4.47. Sen jälkeen täyskäännös, ja lisää vauhtia. 4.33, 4.32, 4.38, 4.32 ja 4.22 eli suunnilleen 10 km kisavauhtia. Koko lenkin keskivauhdiksi tuli 4.40. Olihan se rankan oloinen treeni, ja nyt palauttelenkin tulevat päivät. Seuraava vauhtiharjoitus luultavasti viikonloppuna joko 10 km kilpailun muodossa tai vetoharjoituksena, jos ei huvita lähteä kisailemaan.

Myös suunnistamassa on tullut käytyä pari kertaa. Tytär aloitti suunnistuskoulun, ja siitä hoksasin, että lapsiahan voi vallan hyvin ryhtyä kuljettelemaan iltarasteilla. Perjantaina juostiin pojan kanssa oikein kunnon kyytiä kolmosen radalla. Ilman toiseksi viimeisen rastin totaalista hukkaamista olisi tullut kakkossijoitus, mutta nyt jouduimme tyytymään sijaan 6/21. On hienoa huomata, että kymmenvuotiaan pojan kanssa saa vedettyä ihan kunnon treenit tuolla metsässä. Kun kuluu pari vuotta, niin minulla ei ole hänen kanssaan mitään jakoa noilla lyhyemmillä juoksumatkoilla. Ja niinhän sen kuuluu ollakin.

Huomenna suunnitelmissa palauttava päivä ampumajuoksuharjoittelun merkeissä.

Kävin juoksemassa Kaukjärven kierroksen. Yksi kierros järven ympäri, n. 14 km. Täytyy sanoa, että oli hieno reissu kaikin puolin. Reitti on aika tasainen ja sää suosi.

Koska tämä oli ensimmäinen kertani ko. kisassa, niin piti laskea loppuaikaa päässä. Tarkoitus oli lähteä testimielellä juoksemaan puolimaratonin tavoitevauhtia ensimmäiset 10 km ja kiristää sitten mahd. mukaan. Laskin, että noin 1.05 kantturoille menee lopputulos.

Taktiikka toimi alkuun melko hyvin, mutta en taaskaan ollut niin kärsivällinen kuin etukäteen ajattelin. Ensimmäiset 5 km juoksin parin miehen kannassa juurikin tuota 4.45 -vauhtia. Sitten vähän tympäännyin ja aloin kiristää jo siinä. Seuraava km 4.39 ja sitten 4.35 ja 4.31. Kymppi täyttyi aikaan 46.51. Loppuun asti sain pidettyä ihan hyvän tatsin juoksuun. Viimeinen raju nousu nosti sykkeen 184:ään, mikä lienee tämän hetken maksimini. Sen jälkeen piti vielä koettaa räpeltää jonkinlainen loppukiri, ja maali tuli vastaan ajassa 1.04.xx.

Keskimääräinen km-aika oli 4.40. Puolikkaalla 1.40 alitus voi siis olla ihan realismia ehkä jo 6 viikon päästä Forssassa, koska fiilis oli tuolla vauhdilla ihan siedettävä. Jokunen sekunti on otettavissa myös painoa vähentämällä. Suklaa on maistunut niin hyvin, että sellainen kilo on hyvinkin ylimääräistä vyötäröllä.

Tämä Kaukjärven kierros ei muuten jäänyt viimeisekseni. Hieno tapahtuma ja mukava reitti, joskin alkumatkan polkuosuuksilla hirvitti nilkkojen puolesta. Kivenmurikoita sai vähän väistellä. Gps ja kilometrikyltit olivat tällä kertaa hyvin yksimielisiä. Gepsi näytti joka kyltillä +-20 metrin tarkkuudella samaa kuin kyltti. Ja koko matkan pituus oli gepsin mukaan 13, 88 km.

Kävinpä naapurikaupungissa juoksemassa vitosen. Sää oli mitä mahtavin ja juoksufiilis muutenkin hyvä. Reitti on sellainen, että alkuun juostaan pitkä ja jyrkkä alamäki. Sitten mennään pari kilometriä tasaista, jonka jälkeen kuitataan alun alamäki rajulla nousulla. Se jatkuu vielä hyvän tovin loivana nousuna, ja loppuun tulee sitten vastaavasti loivaa laskua. Ihan mukava reitti, vaikka ei niitä nopeimpia.

Joka tapauksessa juoksu sujui mukavasti. 1. km hurahti alamäen siivittämänä 3.52. Tasaiselle päästyä vauhti tasaantui, 4.06. Ylämäessä vauhti hiljeni peräti 4.40 -tuntumaan, ja raskasta oli enää saada lisää vauhtia kinttuihin. Lopun jaksoin kuitenkin kiristää niin, että kello pysähtyi aikaan 21, 01. Reittiennätykseni parani 13 sekuntia, ja olin kuntosarjan 3. Kilpasarjassa tuolla olisi päässyt viidenneksi.

Oli ihan mukava parannella edes jotain ennätystä sen 2 viikon takaisen maratonlimboilun jälkeen. Ja ajatus lyhyemmille matkoille keskittymisestä sai vahvistusta. Nythän en edes ole harjoitellut lyhyitä matkoja varten.

Täytyypä tässä katsella seuraavaa kisaa. Tammelassa olisi viikon päästä Kaukjärven kierros. Siellä voisi juosta 14 km, mutta katsotaan nyt. Forssan puolikas on nyt päätavoite - hellevarauksella tosin.

Tänään "liikahdin" ensimmäistä kertaa sunnuntaisen maratonin jälkeen. Tunnin verran väkersin keskivartalon lihaskuntoa, ja hyväähän se teki.

Maratonin jälkeisenä yönä oikean polven ulkosyrjään iski aika kova kipu. Kipu tuntui silloin, kun jalkaa koukisti. Aamulla se tietysti sattui jokaisella askeleella, ja tein jo diagnoosin juoksijan polvesta. Sitä venytellessä meni sitten koko maanantai, ja kipu alkoi lieventyä. Nyt ei ole kävellessä enää mitään tuntemuksia, mutta on mielenkiintoista nähdä reaktio ensimmäisellä juoksulenkillä. No, siihen minulla ei ole mitään kiirettä. Annan jalkojen levätä nyt ihan rauhassa.

Edellisen kirjoitukseni lopussa vihjaisin vähän uusista tulevaisuuden suunnitelmista. Eipä siinä oikeastaan muuta kuin että maratonit on nyt osaltani juostu. En tietenkään sano, että "ei koskaan enää", mutta nyt en pysty näkemään mitään sellaista ajankohtaa, jolloin maratonin juokseminen olisi suunnitelmissani. Lyhyellä hölkkääjän urallani olen juossut kahdeksan maratonia, ja sellaisia kiksejä ei enää tule, että näkisin niiden jatkamisen mielekkääksi. Pikemminkin harjoittelu on ehkä mennyt vähän puurtamiseksi.

Tämä ei ole sellainen ajatus, joka iski mieleen maratonin raskailla viimeisillä kilometreillä. Ei, tätä ajatusta mietin mielessäni jo viikkoja ennen lähtöviivalle astumista.

Sen sijaan haluan nyt keskittyä lyhyempiin matkoihin. Nautin kovaa juoksemisesta (mikä nyt itse kullekin on kovaa), ja kilpailumatkoja lyhentämällä saan myös harjoitteluun uudenlaista säpinää. Puolimaratonin 1.40 alitus on edelleen suunnitelmissa, ja kymppi olisi mukava saada kulkemaan alle 44 minuuttiin. Lyhyissä hölkkäkisoissa tulee toivottavasti käytyä entistä aktiivisemmin. Säpäkämpi juoksuharjoittelu on hyväksi myös ampumajuoksuharrastukselle, jossa tarvitaan kovia vauhti- ja maksimikestävyysominaisuuksia. Ja koska ampumajuoksun harrastaminen on erittäin intervallityyppistä, se sopii puolestaan harjoitteluksi kovavauhtisiin tasaisen juoksuihin.

Jos jalat tästä toipuvat, on yksi vitosen kisa edessä heti runsaan viikon kuluttua.

Ei kulkenut alkuunkaan Maskun maratonilla. Lähdin juoksemaan tavoitteena 3.40 alitus. Kilometrit taittuivat pääasiassa 5.03-5.12. Puolimaraton tuli juostua keskivauhdilla 5.09, mutta sitten alkoivatkin vaikeudet. Etureidet alkoivat jäykistyä jo tuossa vaiheessa, ja meno muuttui astetta raskaammaksi.

Kolmannella kierroksella vielä ennen Seppäläntien mäen kiipeämistä olin vähimmäistavoitettani eli 3.42 loppuaikaa edellä. Raju mäki ja sen jälkeen jatkuva nousu tekivät minusta kuitenkin selvää. Siinä kävi hyvin ilmi, että alkuvauhti tuolla raskaalla reitillä oli ollut aivan liian kova. Niinpä hyydyin neljännellä kierroksella totaalisesti. Alamäissä ja niiden jälkeen sain hetkeksi kerättyä itseni ja nostettua vauhtia, mutta ylämäissä tönköiksi muuttuneet reiteni eivät enää toimineet, vaan eteneminen meni ihan hölkkäämiseksi. 41 km:n kohdalla molemmissa pohkeissa oli joka askeleella niin kovia kramppeja, että ajattelin noutajan tulevan. Jatkoin kuitenkin sitkeästi etenemistä juoksuaskelin, ja muutaman sadan metrin päästä krampit ihme kyllä hellittivät. Kävelyksi en pistänyt missään vaiheessa, mutta loppuaika lipsahti joka tapauksessa lähes neljä minuuttia viimevuotista heikommaksi, 3.46.XX.

Hiukan outoa on, että sijoitukseni kuitenkin parani viimevuotisesta, vaikka juoksijoitakin oli sarjassani enemmän. Hyvä silti niin, edes jotain lohtua. Eipä silti, en minä tätä niin kovin raskaasti ota, vaikka vähimmäistavoitteestakin jäin selvästi. Tällaista se urheilu on.

Sää oli reissulla hyvä, joten sitä ei voi syyttää. Jos jotain selityksiä haetaan, niin pari asiaa tulee mieleen - sen liian kovan alkuvauhdin lisäksi. Perjantaina tein tiivistahtisen 12-tuntisen työpäivän, jonka jälkeen nukuin huonosti. Lauantai-iltana poikaan iski oksennustauti, ja nukkuminen jäi taas hyvin vähäiseksi. Omakaan olo ei ollut ihan terävimmillään tänään. En kuitenkaan usko, että näihin asioihin tämä juoksu tyssäsi. Harjoittelussa olisi pitänyt painottaa enemmän pitkiä maratonvauhtisia lenkkejä. Ja miksi pitää valita ennätystehtailuun se tapahtuma, jossa korkeuserojen määrä on on varmaankin Suomen suurimpia?

Eipä silti, Maskun tapahtuma oli taas todella hyvin järjestetty. Fiilis oli upea, tarjoilut pelasivat, kaikki oli kerta kaikkiaan kohdallaan. Kiitos siitä järjestäjille! Nyt voin kuitenkin jo sanoa, että minulle tämä oli viimeinen kerta Maskussa. Neljä maratonia siellä tuli juostua, ja joitakin puolimaratoneja päälle.

Kaikenlaisia ajatuksia tulevasta on nyt muutenkin mielessä, mutta ehkäpä niistä sitten seuraavassa kirjoituksessa.