Get Adobe Flash player
RSS syöte

Mensonge

  1. Hitåssa hölkkäämässä

    Kisailut jatkuivat tänään Sipoossa Hitåhölkässä. Kerran olin siellä aiemmin juossut muutama vuosi sitten, joten reitti oli tuttu. Matkaa 12,5km, josta reilut puolet hiekkapintaa ja loput asfalttia. Viikko meni vaihtelevasti. Tiistain pitkiksellä sykkeet oli kuumassa kelissä todellä korkealla, vaikka juoksu tuntuikin hyvältä. Perjantaina tuli viileässä illassa kiihtyvä 15km vedettyä, jossa viimeiset 5km 3.50-3.55 erittäin rennosti. Tuo lenkki loi odotuksia, josko tänään kulkisi jo vähän paremmin. Eilen lepoa.

    Saavuin kisapaikalle tänään kolme varttia ennen starttia. Ilmoittautuminen ja verraamaan. Lämmintä keliä pukkasi ja lepopäivän jälkeen syke nakutteli taas. Menin aika reippaaseen 3km verran ja vähän venyttelyä päälle. Matkaan lähdettiin ja alkuun muutama kiihdytti keulille. Siirryin minuutin juoksun jälkeen kärkeen ja ensimmäinen kilsa olikin siitä eteenpäin asfalttitietä pitkin alamäkeä rantaan. Perässä tuli muutaman juoksijan ryhmä. Rannassa lyöttäydyin kärkijuoksijan peesiin tarkkailemaan vauhtia. Syke oli jo 170 tasolla, joten ei kiirettä heti alkuun. Ylämäissä olisin voinut mennä kovempaa, mutta maltoin mieleni. Kohta tulisi mäkiä enemmänkin

    Kärkikaverin hengitys muuttui raskaammaksi ja suunnittelin vauhdin lisäystä. Siirryin vajaassa kolmessa kilsassa keulille ja nostin hiukan vauhtia. Kaksi juoksijaa seurasi myös pian seuranneen suuremman mäen. Pidin omaa reipasta vauhtiani, jossa oli kuitenkin vara kiristää. Kaverit tulivat tiukasti peesissä mutkasta ja mäestä toiseen. Menin suorinta linjaa ja mietin, miten kisa edistyisi. Toinen kaveri oli ikämiessarjassa, toinen omassa sarjassani.

    Parissa mäessä oman sarjan menijä tuntui aina välillä jäävän muutaman askeleen. Oma mento oli rentoa, mutta syke kertoi, ettei kannattanu turhia rykiä. Jossain välillä 5-6km oman sarjan kaveri alkoi jäämään ja vaistomaisesti tais vauhti vähän nousta. eroa alkoi syntymään suht nopeasti. Kysäisin mukana tulevalta kaverilta, kuka hän on. Janne Sakkarahan siinä tuli mukana ja olin vähän ounastellutkin, että hän siinä olisi. Viime syksynäTtolkkisissa voitin Jannen vielä kympin hölkässä. Talven aikana mies kuitenkin treenasi itsensä kovaan tikkiin vetskukisoja varten, joten tiesin, että kovakuntoinen kaveri oli kyseessä.

    Jutskailtiin vähän niitä näitä. Janne tuumasi vauhdin leppoisaksi. Minulle pienin vauhdinlisäys oli selvästi liikaa ja tuumasin, että yksin saa mies maaliin juosta. Pian eroa alkoikin syntymään ja koitin rauhoittaa omaa juoksuani. Takaapäin ei tultu kovin lähellä ja asfalttitielle kurvatessa eroa oli jossain kasin kohdilla n. 50s. Janne repi kymppin mennessä n. 30s eroa, eikä oma askel rullannut yhtään kovempaa. Vauhti oli aika verkkainen, ei ollut kehumista.

    Kääntö pois asfaltilta ja viimeiset 2km. Mentiin taas pientä hiekkatietä. Jannea ei näkynyt mutkaisella reitillä ja taakse oli eroa tullut jo varmaan toista minuuttia. Ei tuntunut helpolta. Viimeinen kilometri ja vilkaisin mittaria, syke oli 181. Päätin kokeilla, mihin sen saisi nousemaan ja koitin kehittää loppukiriä ylämäkeen. Syke nousikin jonkin verran ja max oli lopulta 184. Maaliin ajassa 46.40 ja aika tarkka 12,5km tuli matkaksi. Keskisyke kevään kovin 175 ja maksimitkin uudelle tasolle tälle keväälle.

    Levänneillä ja rennoilla jaloilla sain siis enemmän irti kropasta. Vauhdissa se ei näkynyt ja siltä osin juoksu oli pettymys. Mutta näinhän tämä menee. Toki reitti on rankka ja keli lämmin, mutta silti, heikko veto. Voitto nyt kuitenkin omassa sarjassa ja pytty kotiin. Tästä lähdetään kohti Perniön maraa, ei kisailuja enää ennen sitä näillä näkymin. Sen jälkeen katsotaan, mitä tehdään. Jotain tarttis tehrä, se on selvä.

    Viikko sitten vaivannut kova nuha helpotti tällä viikolla. Ehkäpä Duact auttoi. Eli yksi ongelma on poistunut. Ehkä tässä pääsee muistakin eroon ajan myötä. Huomenna viimeinen pitkis ennen Perniötä ja päälle ansaittuun hierontaan.
    Categories
    Yleinen
  2. Paloheinä Cross

    Kävin taas kisaamassa. Tiedä sitten pitäisikö, kun oikein mikään ei suju, mutta kävin silti. Kyseessä siis muutaman vuoden järjestetty Paloheinäcross. Ennen en ole mukana ollut. Reitti oli muutettu yhtenäisestä lenkistä lyhyemmäksi kierrokseksi, jota kierreltiin. Matkoina 6km ja 12km, joista pidemmälle lähdin mukaan. Olin katsellut reittiä kisan sivuilta ja mäkeä näkyi olevan aikalailla.

    Viikko on ollu hankala. Viime sunnuntain pitkällä parinkympin jälkeen kipeytyneet reidet pisti palauttelamaan muiden lajien parissa huolella. Viime viikolla alkanut kova nuha on jatkunut koko viikon, röörit aivan tukossa koko ajan. Torstaina tein reippaan lenkin. Tunti oli tarkoitus mennä mukavan rennosti 4min vauhtia. Periaatteessa oli rennot ja levänneet jalat, mutta syke ja kello kertoivat muuta. Todella tahmea kulku loppua kohden ja sykkeet aivan taivaissa. Lämmintäkin oli, mutta kyllä tuo treeni veti mielen matalaksi.

    Perjantai lepoa ja eilen kävin pari kevyttä lenkkiä. Aamulenkin loppuun muiden mukana 400m-800m pätkiä radalla 3.20 vauhdilla. Eikä kulkenut taaskaan ollenkaan. Ei vaan pysty noihin vauhteihin ja lyhyisiin vetoihin. Silti tänään kisaamaan. Aivan sama, ajattelin. Vedetään kisa, treeninähän se menee.

    Lämmin päivä oli tänäänkin. Kiersin reitin kerran läpi ja aika hurja se oli. Alkukiihdytyksen jälkeen heti loiva ja keskipitkä nousu. Jyrkästi alas ja lähes heti pitkään nousuun kohti Paloheinän huippua, nousun alku ja varsinkin loppu todella jyrkkiä. Sitten alas latupohjaa purulla ja todella jyrkästi pariin otteeseen. Hieman tasaista ja taas keskipitkä loiva nousu. Tasainen pätkä ja lyhyempi todella jyrkkä kinkama, josta alas maalialueelle.

    Oli vähän tukkonen olo ja kun hankalaa on ollut, päätin lähteä varovaisesti matkaan. Nousut tekisivät varmasti tehtävänsä hitaammassakin vauhdissa. Paukusta valahdin jonnekin sijalle 20. Ekassa nousussa vähän ohittelua ja asetuin pienen ryhmän peesiin. Kärki lähti todella kovaa. Ensimmäinen pitkä nousu huipulle ja nousin ryhmässäni toiseksi. Alamäen jälkeen totesin edellä menneen vauhdin tasaisella liian hitaaksi, joten ohi. Seuraavan nousun jälkeen yhdestä kaverista vielä ohi.

    Perässä tuleviin tuli vähän eroa ja edessä oli tyhjää. Kieppi täyteen ja toiselle. Heti ensimmäisessä nousussa yhdestä kaverista ohi, kutosen juoksija oli kyseessä ja hengitys raskasta. Kaveri jäi heti. Perässä yksi tuli koko ajan aika lähellä. Hän oli pidemmän matkan menijä. Nyt ei edessä ollut ketään lähempänä. Pyrin pitämään oman vauhdin sellaisena, etten katkeaisi. Mutta kuten olin ennakoinut, todella hankalaa oli. Nousut oli kovia ja kun sykettä seurasi, niin kyllä se nakutteli nousujen päällä.

    Toinen kierros täyteen ja pari kaveria tuli n. 15-20s perässä. Kolmannen kierroksen alussa oli aika epätoivoinen olo. Olisi todella tehnyt mieli heittää koko leikki kesken. Muut tuli lähellä ja tuskaa riitti. Takana huomasin mustapaitaisen juoksijan nousseen minun jälkeen seuraavaksi ja selkeästi hän lähestyi. Olin varma, että kohta tulen kiinniotetuksi. Paloheinän huipulle taas ja jyrkkiin laskuihin jalat aivan tönkkönä. Yht'äkkiä nousussa ollut mustapaita katosi kuvasta. Maalissa kuulin, että krampit olivat iskeneet. Liekö kova vauhdin nosto ja lämmin ilma rankan reitin kera tehneet tehtävänsä.

    Ero taakse ei pienentynyt. Pyrin edelleen hallittuun menoon ja pieni toivo heräili, että jaksaisin pitää perässä tulevat takana. Edellä menevistä ei ollut mitään hajua. Olin toisella kierroksella katsonut, että joku siellä menee todella kovaa. Viimeiselle kierrokselle ja olisiko 100m ollut eroa seuraavaan. Koitin vääntää nousuja, ettei ainakaan helpolla kiinni tule. Huipulla oli aikamoista setsuuria jalat ja jyrkkä alamäki tuntui hirveältä. Takaa ei kuitenkaan tultu kovempaa. Noin 1,5km ennen maalia kysyin kisaa seuranneelta kaverilta, mikä on ero. Vastaus oli, että 20s viime kierroksella. Tarkoitin kylläkin eteenpäin, mutta en jaksanut tarkentaa, vaan jatkoin matkaa. Koitin jotenkin kellotella ja vilkuilla taakse, miten ero kehittyy. Varmaan oltiin jo 30s tasossa, tiesin selviäväni.

    Viimeinen jyrkkä kinkama minkä jaksoin ja alamäkeen. Enää ei ollut hirveä kiire, joten saatoin tulla lopun omalla mukavalla reippaalla vauhdilla. Maaliin ajassa 46.46 ja oma mittari näytti 11.83km, toinen kisaaja sanoi saaneensa 11.77km matkaksi. Oikominen oli paikoin täysin mahdollista, joten tuonne suuntaan lienee matka ollut. Seuraava hävisi n. 20s. Sitten olikin isompi väli.

    Kokemus oli todella rankka. Neljä kertaa Paloheinän huipulle 12km matkalla ja siihen lisäksi joka kierroksella kolme muuta kunnon nousua. Laskut jyrkkiä ja siten rankkoja nekin. Kovin reitti, jonka minkä olen juossut. Vielä kun niin lähellä tultiin takana, oli pakko yrittää pitää vauhtia. Selviydyin ihan hyvin, vaikka eihän juoksu kulkenut laisinkaan. Keskisyke oli 172 ja keskivauhti vaatimaton 3.57.

    Maalissa pidempään oltuani kuulin ...
    Categories
    Yleinen
  3. Maastoja ja paluu sorvin ääreen

    Lyhyt maastokausi on ohi. Tänään pienen tauon jälkeen tunnin reipas lätkyttely ohjelmassa, ettei totuus unohtuisi. Alla kolme päivää jalkojen säästelyä cross-trainingin parissa. Maanantaina kävelylenkki, tiistaina kevyt pyörälenkki ja eilen vesijuoksu. Kaikkien mitta vajaa tunti. Päädyin noihin treeneihin, kun sunnuntain pitkiksellä reidet kipeytyivät parinkympin jälkeen aika pahoin. Ehkä parin viikon takainen mara yhdistettynä koviin maastorypistyksiin aiheutti kyseisen ilmiön. Tuolla tavalla ei ole reidet pitkillä kipeytyneet oikeastaan koskaan. Oli vähän semmoinen maran jälkeinen fiilis.

    Maastokisailut menivät tilanteeseen nähden jotenkin. Avauksena parin viikon takainen 5km Hanunilasaa, jossa varovaisen alun jälkeen pystyin suht tasaiseen suoritukseen. Seuraavan lauantain pm-maastoissa kovempi aloitus kostautui katkeamisella viimeisellä kierroksella. Molemmat mentiin 3.37-3.38 vauhdeilla. Välissä hain vähän terävyyttä harjoitteluun ja viime lauantain SM-maastoissa tuloksena viides sija 23s mitalista. Järjestäjien ilmoittaman virallisen matkan mukaan, 6,15km, pystyin 3.33-3.34 vauhtiin. Suoritus oli ehkä tasapainoisin noista ja pystyin viimeisellä kierroksella karistamaan perässäni juosseen ryhmän yhtä lukuunottamatta. Eli jonkinmoinen loppuveto onnistui.

    Sunnuntaina en kisaa juossut. Viime viikolla jälleen, nyt kolmannen kerran tälle keväälle, uusinut flunssa/yskä oli sen verran kova, etten nähnyt järkeä lähteä juoksemaan jämäsijoista yleisen puolelle. Olinhan lauantainakin mukana vain joukkuekisan vuoksi, tosin joukkueemme yksi jäsen sairastui, eikä lähtenyt mukaan ollenkaan ja toinenkin keskeytti. Sunnuntaina kuitenkin hyvä pitkis 30km, jossa sykkeet alhaalla (124) ja vauhtia mukavasti alle 4.40. Mutta ne reidet, ne kipeytyivät siis.

    Tänään sitten reippaalle. Suuntasin Fazerin lenkille ja tällä kertaa kiersin vastapäivään. Jo verratessa vauhti oli mukavan lennokasta ja 4km meni alle 4.30 vauhdilla. Sykkeet tosin kohosivat helposti. Ajatuksena oli lätkytellä hyvä tunti rennosti 4min vauhdilla. Läksin matkaan ja sykkeet pompsahti heti välille 155-160. Piti jarrutella ja etenkin ylämämäissä oli oltava tarkkana. Vauhti oli karvan päälle 4min. Juoksu ei oikeastaan tuntunut miltään. Sykkeet vaan nakutti taivaissa. Kymppi 40.30 ja aattelin kiristää tuntiin 15km täyteen. Eipä siinä paljon vauhti muuttunut, kun olin jo anakynnyksellä. Juoksukin tahtoi ylämäkeen puuroutua. Tuntiin tulin ja ihan rapian jäi 15km vajaaksi. Olin oikeastaan puhki ja keskisyke 162. Verratessa hiukan reidet muistuttelivat taas ärtymyksen merkkejä.

    Olihan tämä karmea mahalasku. Olisi luullut, että helposti ja rennosti menee, mutta ei. Toki eteneminen oli helppoa, mutta eipä siinä vauhtiakaan ollut ja syke oli jotain aivan mitä sattuu. Kolme kevyttä juoksematonta päivää toki saa sykkeen reagoimaan helpommin. Kisaamisen taas olisi kuvitellut nostaneen kuntoa. Suht lämmin keli puolestaan hiukan saattoi nostaa sykettä. Myös kova nuha voi jotain vaikuttaa. Mutta silti tuo oli osoitus huonosta kunnosta. Huomenna hempan mittaus ja tämän perusteella en odota sieltä mitään parempaa, kuin viimeksikään.

    Summa summarun. Hirtto-operaatio lienee kohta ainoa vaihtoehto. Ei tästä taida tulla sutta eikä paskaa. Ainahan toki voi huomiselle odotella päivää ja kuntoa uutta, mutta tuskinpa. Treenin kulku oli jotenkin niin kuvainnollinen alhaisen hempan ollessa päällä. Jos tuota hirttoa ei voi välttää, pyrin saamaan sen ajoitettua maran jälkeiseen aikaan. Eli treenimielessä mara vielä ennen operaatiota, jolloin olisi hyvä pitää pakollinen juoksutaukokin. Perniössä tai Forssassa vois maran juosta. Sitä ennen jotain hölkkiä. Sunnuntaina olisi Paloheinässä maastokisaa taas tarjolla. Into tosin lopahti tämän treenin myötä. Mutta katellaan nyt.

    Updated 17.5.2012 at 18:59 by Mensonge

    Categories
    Yleinen
  4. Minne menossa?

    Eipä ole paljon ollut kirjoiteltavaa viime aikoina. Juoksurintamalla on menty lenkkeilylinjalla, kun hempat tippu taas lopputalvesta tasolle, jolla ei kovaa juosta. Sydäntalvella tein mielestäni ihan hyvää perustreeniä ja vielä tammikuun lumipöpperössä juostu Aktia lupasi hyvää. Helmikuussa kun aloittelin vetotreenejä, ei tahtonu millään löytyä toivottuja tehoja ja vauhteja. Tein treenejä kärsivällisesti ja uskoin homman kyllä aukeavan, jahka jaksaa takoa. Helmikuun Aktia jäi väliin, kun perheessä sairasteltiin. Itsellä kävi pieni flunssa, ei paha, mutta varotoimenpiteenä en kisannu.

    Oulussa hiihtolomalla alko olemaan jo aika nihkeetä, kun tonneja yritti raastaa. Iin testijuoksussa tuli totaalinen seinä vastaan. Maha hiukan oirehti koko ajan, joten ajattelin homman olevan siitä kiinni. Joku mahatauti vaivasi. Veli ja veljen vaimo sairastuivat mahatautiin heti, kun Ouluun päästiin, joten heiltä tai jo aiemmin kotona jyllänneestä mahataudista hain selitystä. Paluu kotimaisemiin ja edelleen nihkeitä kovia treenejä. Nimenomaan lyhyemmät vedot eivät sujuneet lainkaan. Reipasta pystyi kyllä takomaan ihan mukavastikin, mutta kovaa ei.

    Maaliskuun Aktiassa sitten tuli karu totuus lopullisesti esille. Aikan kauhea kanttaaminen, kun olisi pitänyt olla jo aika hyvässä tikissä Jyväskylän vetskukisoja ajatellen. Ei vaan pystyny. Varasinkin ajan terveydenhoitajalle. Olin alkanut epäillä mykoplasmaa. Sitä ei kuitenkaan vielä testattu, mutta pieni verenkuva otettiin. Hemoglobiini oli tippunu 136:een, joka on mulle alhainen. Normisti liikun välillä 150-160. Mutta maha vaivasi edelleen, joten halusin lääkärille.

    Vaihdoin rautalääkkeen Retaferista Obsidaniin ja se helpotti mahavaivoja. Ilmiesesti jotain häikkää mahassa oli ollut ja aina ennen mun mahalle sopinut Retafer ei enää uponnutkaan ilman vaivoja. Lääkäriin kuitenkin menin ja silloin oli iskenyt päälle todella kova yskä. Mykoplasman halusin edelleen testattavaksi, johon lääkäri ei suostunut. Sain yskänlääkettä ja parin viikon päästä testiin, jos vaivat ei hellitä.

    Mykoplasma testattiin lopulta vajaa kuukausi sitten ja sen tulos oli negatiivinen. Helpotti mieltä, kun sai sen vaihtoehdon suljettua pois. Lopputulemana ilmeisesti olin sairastanut mahataudin lievänä ja sitä kautta syömäni rauta ei enää imeytynyt ilman ongelmia. Vatsaystävällisempi rautalääke toimii paremmin. Verta vaan oli vuotanut taas liian paljon, eikä edes raudan syönti siihen auttanut. Yskää oli niin helmi- kuin huhtikuussakin. Koko ajan pystyin kuitenkin lenkkeilemään.

    Hempat on mitattu pariin kertaan kevään aikana ja 136 oli molempien tuloksena. Nyt verenvuoto on tyrehtynyt ja toivoa arvon nousemisesta on siis olemassa. Koko ajan olen pystynyt vetämään peruslenkkejä, jotka ovat itseasiassa sujuneet todella hyvin. Eli peruskunto on hyvä. Myös reippaita olen pystynyt juoksemaan, mutta kovissa vauhdeissa seinä tulee hetkessä vastaan.

    Olen panostanut peruskunnon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Välillä aina jotain semikovempaa, vaikka se ei herkkua olekaan. Yritän pitää lihaskunnon ja pohjat hyvällä mallilla, kunnes taas kykenen kisaamaankin kunnolla. Eilen kävin eka kisan maaliskuun Aktian jälkeen. Hakunilassa maastossa 5km meni alle 3.40 vauhdilla ja olen siihen tyytyväinen. Varovainen joutuu olemaan, ettei vedä yli. Tokihan juoksu oli vähän semmosta hidastetun filmin oloista, mutta edes jotenkin pystyi raastamaan. Uskoisin hempan jo vähän parantuneen. Huomenna pm-maastot samassa paikassa ja matkana 6km. Voi olla, että eilinen painaa vielä, mutta ei sen väliä. Saapahan kroppa vähän kovempaakin ärsykettä ja keuhkot tuuletusta, sekä lihakset vähän kovempaa työtä tehtyä.

    Viikko sittenhän olin Tuusulan maralla sairasen ja jamon jänönä. Ylipitkä lenkki 5min vauhdilla, johon loppuun 5km 4min vauhtia, kun jänistettävät hyytyivät. Passasi minulle tähän tilanteeseen tuommoinen ihan hyvin. Eikä tuo ole tällä viikolla painanut.Eeilisen maastokisankin pystyi hyvin juoksemaan. Jatkossa yritän kierrellä hölkkiä, jos tilanne kohenee. Ehkä alkukesästä joku mara kovempaa, ei täysillä. Esim. 3h vois jossain steppailla ja hakea sitä kautta vähän erilaista ärsykettä kropalle ja kuntoa uudelle tasolle. Varsinaiset tavoitteet siirtyy kesälle ja syksylle. Toki alkukesästä voi jossain vaikka puolikastakin kunnolla kokeilla, jos yllättäen alkaa oikein kunnolla kulkemaan. Mutta realismia lienee, ettei tästä ihan heti kunnon iskuun päästä.

    Näillä miettein eteenpäin. Vastoinkäymisethän ne kasvattaa. Vielä täältä tullaan ja juostaan joku päivä kovempaakin.

    Updated 4.5.2012 at 20:03 by Mensonge

    Categories
    Yleinen
Sports 728x90