Get Adobe Flash player
RSS syöte

Petex

  1. Kuivia kalajuttuja

    Loistava suomalainen juoksija ja hänen ruokavalionsa

    Hannes Kolehmainen, lentävä suomalainen, on tuonut jotakin uutta juoksemiseen. Hän on rikkonut meidän ja maailman ennätykset useilla eri matkoilla. Muut mestarit, rikottuaan maailmanennätyksiä, ovat sammuneet maalinauhan katkaistuaan tai hoippuneet ystäviensä käsivarsille voimien ponnistuksista uupuneita. Suomalaisen tapauksessa on toisin. Hän juoksee kilpailunsa hymy huulillaan, kuin hän nauttisi vauhdista. Hän pitää kätensä lähes paikoillaan juosten vain jaloillaan ja vartalollaan. Kun tulee aika kiristää vauhtia, hän tekee sen näyttämättä mitään erityistä ponnistuksen tarvetta. Ehkä hän voisi juosta vieläkin kovempaa tuntematta erityistä rasitusta. Hän päättää kisansa täydessä vauhdissa ja hölkkää lopuksi takaisin pukuhuoneeseen yhtä tuoreena kuin lähdössäkin. Mistä tuo suuri suomalainen saa tuon loistavan kestävyytensä? Ellei teoriani ole väärä, sen täytyy olla spartalaisen yksinkertaisuuden luonnollinen seuraus.

    Kotonaan Kolehmaisella ei ole mukavuuksia. Hän on tehnyt kovaa työtä. Hänen ruokansa on sellaista, jota syödään siksi, että se tyydyttää nälän ja tukee elämää. Hänellä ei ole ollut ruokaa, jota syödään vain ruokahalun nautinnoksi. Hän ei ole edes tiennyt sellaista olevankaan. Kolehmainen, tultuaan ensi kerran tähän maahan ja vieraillessaan newyorkilaisessa ravintolassa, ei olisi edes osannut nimetä yhtä kahdestakymmenestä ruokalajista.
    Tuo oli yksi olennainen tekijä Kolehmaisen terveydelle.

    Duncanin hämmästys

    Kiekonheittäjä Jim Duncan vieraili Suomessa [Tukholman] olympiakisojen jälkeen. Hän oli edelleen hämmästynyt kokemuksistaan.

    "Miksi?", sanoi Duncan, "Tapasin kaikki suomalaiset suuret urheilijat ja näin kuinka he elivät. Ei mikään ihme, että nuo kaverit ovat vahvoja. He eivät olleet eläissään nähneet kakun tai piirakan palaa. Ei siellä ole mitään kahvilaelämää tai vastaavaa kaupungeissa. Siellä on vain muutama ravintola, koska ihmiset syövät kotonaan. Kun menet ravintolaan, joudut maksamaan jo ovella noin 25 centtiä, että pääset edes sisälle. Sitten vain menet ja syöt mitä haluat. Siellä on keskellä huonetta pöytä, jolle on kasattu erilaisia kaloja. Suurin osa niistä on kuivattu tai savustettu. Siellä on myös tietynlaista tummaa leipää ja jotakin juustoa. Menin ravintolaan kiekonheiton mestarin, Taipaleen kanssa. Hän söi kuusi kokonaista kalaa, yhden toisensa jälkeen, huuhtoi ne alas vedellä ja söi lopuksi leipää ja juustoa. Se oli hänelle loistelias ateria. Hänellä oli suden ruokahalu. Jos olisin syönyt saman kuin hän, olisi vatsani ollut tukossa koko viikon. Vierailin hänen maatilallaan. He söivät kalaa, leipää ja juustoa - ei mitään muuta. Jokainen mies tekee lujasti töitä ja syö paljon eikä kellään ole vatsavaivoja. He ovat kaikki raudanlujia. Kukaan ei mene kyydillä mihinkään. Jos tulee tarve mennä 5 tai 10 mailin päähän, mennään kävellen. Ei ihme, että he kaikki ovat urheilijoita."

    Ruoka vai …

    Tuo on juuri erona suomalaisen Kolehmaisen ja meidän amerikkalaisten urheilijoiden kasvatuksessa.Täällä me elämme suhteellisen yltäkylläisinä, olimmepa rikkaita tai köyhiä. Me syömme kaikenlaista, myös sahajauhomaisia aamiaisruokia, kaikenlaisia sokerin korvikkeita tehtynä ties mistä, hunajaa ja vaahterasiirappia, jossa on myös glukoosia ja sakariinia, kylmänä säilöttyjä lihoja, jotka ovat jo puoliksi pilalla ennen keittämistä, ja kaikkea muuta, jotka tarkkaan harkiten pilaisivat kenen tahansa vatsan. Kun me menemme "ensiluokkaiseen" ravintolaan, meille annetaan (rahasta tietysti) lukuisia vaihtoehtoja ruoista, joiden tuoksut ja maut on tarkkaan peitetty erilaisilla kastikkeilla ja lisukkeilla.Ja jotkut hajut on jopa pakko peittää! Miksi, sillä jos muinainen kreikkalainen urheilija (joka oli vannonut valan harjoitella ankarasti vuoden ajan ennen olympialaisia kisoja) olisi tavattu syömästä sitä, mitä avuttomat amerikkalaiset tunkevat päivittäin vatsaansa, olisi hänet karkotettu Kreikasta.

    Maalaispojilla on mahdollisuus

    Meillä on nopeimmat pikajuoksijat, parhaat hyppääjät, vahvimmat heittäjät (vaikkakin suomalaiset laittavat kovin kampoihin) täällä Amerikassa. Mutta epäilen, kehittyykö meidän kaupungeissamme ketään sellaista pitkän matkan juoksijaa, jollainen Kolehmainen on. Jossain maaseudulla, jossa amerikkalaiset elävät ja syövät järkevästi ja jossa ei ole ranskalaisen keittiöön kuuluvia ruokia, joita itseään kunnioittava hyeenakin kavahtaisi, voi vielä olla mahdollisuuksia.

    Suomalaiset, jotka elävät ilman mukavuuksia, tulevat seuraavissa olympiakisoissa yllättämään vielä monen odotukset. He tulevat pienestä maasta ja heitä on vähän, mutta tulevat tekemään kovia tuloksia juoksuissa, hypyissä, heitoissa ja muissa lajeissa ollen kokonaistilastossa suurten maiden joukossa.

    Jos me aiomme voittaa Berliinissä yhtä vakuuttavasti kuin Ateenassa, Lontoossa ja Tukholmassa, meidän täytyy sopeutua yksinkertaiseen
    ...
    Tags: kolehmainen
    Categories
    Yleinen
    Attached Thumbnails Attached Images
  2. Lihanhimon hillitsemiseksi

    Kuinka paras juoksija kehitti vauhtinsa (Chicago Day Book, 25 July 1912)

    Haastattelin [toimittaja W.G. Shepherd] Tukholmassa Hannes Kolehmaista, maailman parasta pitkän matkan juoksijaa, jonka rinnalla Jean Bouin, "Ranskan ihme", George Bonhag, Abel Kiviat, Tel Berna ja muut Amerikan tähdet näyttivät kuin kilometripylväiltä murhaavassa 5000 metrin juoksussa. Näin Kolehmainen kertoi:

    "Veljeni ja minä synnyimme Kuopiossa, Suomen syrjäseudulla. Isämme oli kylän puuseppä. Liityimme paikalliseen yleisurheiluseuraan [Kuopion Reipas], jonka perusti paikallinen muurari kuusi vuotta sitten. William liittyi ensiksi, ja Tatu (David) nauroi hänelle. Seuraavana talvena William, joka ei koskaan ollut hyvä hiihtäjä, voitti Tatun, ja sen jälkeen Tatukin liittyi seuraan, kuten minäkin. Olin silloin 17-vuotias. Tatu haastoi Williamin hiihtämään kilpaa, ja joka sunnuntai he kisailivat keskenään maastossa.

    Eräänä sunnuntaina lähdin heidän mukaan ja tulin ensimmäiseksi. Kisasimme tuhansia kertoja, joskus 60 mailia [100 km], joskus 30 mailia [50 km], toisinaan 50 mailia [80 km].


    Seuraavana kesänä, kun ei voinut hiihtää, juoksimme, usein 25 mailia [40 km]. Kun urheiluseura kuuli tästä, miehet keräsivät rahaa ja lähettivät meidät Helsinkiin maratonjuoksukilpailuun. Matkustimme junalla kolmannessa luokassa ja söimme äidin tekemiä eväitä.

    Tuo tapahtui 1907. Me kaikki kolme olimme kisassa kärkisijoilla."

    [Suomen urheilulehti 1.10.1907: (Unitaksen kv. urheilukilpailut 31.8.-2.9.1907, Kaisaniemi) Marathonjuoksussa saatiin uusi skandinaavialainen — ja siis tavallaan suomalainenkin — rekordi. Tukholmalainen G. Törnroos juoksi näet 4 peninkulmaa (40,2 km.) 2 tunnissa 42 minuutissa 25 3/5 sekunnissa. Merkillisen hyvässä kunnossa oli hän palatessaan. Ei väsymyksestä huomannut merkkiäkään. Ehkä vieläkin paremmassa kunnossa olivat kuopiolaiset veljekset W., H. ja T. Kolehmainen, jotka toisena, kolmantena ja neljäntenä saapuivat perille. Olisipa luullut heidän kiertäneensä vain Kaisaniemen vanhat ravintolarakennukset, niin olivat he pitkältä taipaleelta takasin tullessaan levollisen näköisiä.]

    [Nya Pressen 2.9.1907: G. Törnroos 2.42.25 3/5, W. Kolehmainen 2.52.05 3/5, H. Kolehmainen 2.57.25 3/5, T. Kolehmainen 2.59.31 4/5.
    "..ehuru de löpt 40.2 km, syntes ej en svettdroppe på deras pannor och andhämtningen var fullkomligt regelbunden..." Seuraavina Hermanson, Ström, Laakso, Karjalainen, Finnberg, Aho, Larsson, Lehikoinen, Ahlholm jne.]

    "Maratonin jälkeen palasimme kotiin ja juoksimme yhä enemmän. Talvella hiihdimme. Seuraavan vuonna menimme Helsinkiin, jossa oli sisärata talvella juoksemista varten. Sain työtä kivenhakkaajana, Tatu meni töihin varastoon ja William siirtyi ammattilaiseksi [Amerikkaan].


    Joka ilta Tatu ja minä juoksimme vähintään 10 mailia [16 km]. Löysimme Yalen yliopiston professori Chittendenin kirjoittaman kirjan, jossa opetettiin syömään oikein ja olemaan syömättä lihaa. Olemme eläneet tuon kirjan mukaisesti. Se on meidän syömisen raamattumme.


    Helsingissä tapasin Yrjö (George) Koivistoisen, kylvettäjän. Asuimme yhdessä, ja olen menestyksestäni kiitollisuuden velassa hänelle enemmän kuin kenellekään muulle.


    Meidän kylpemistapamme on outo teille. George kuumentaa kivistä tehdyn kasan, kunnes se on melkein tulikuuma, ja kiipeän makuulavitsalle lähes katonrajaan, kun hän heittää kylmää vettä kiville. Höyry nousee ja pidän jalkojani lähellä kattoa, jotta höyry iskeytyy vasten jalkojeni takalihaksia. Pitkän saunomisen päälle George hieroo jalkalihaksiani, mikä on varsin kivuliasta, sellainen vaivaaminen. Nyrkein ja sormin hän irrottaa kaikki lihakset luista yrittäen saada sormensa yhteen lihasten alla.

    Vaikka tuota on kestänyt jo kolme vuotta, pelkään noita hierontoja enemmän kuin mitään muuta. Kokeile vaikka lihaksiani, ne ovat pehmeät kuin höyhentyynyt."

    Kokeilin Hanneksen lihaksia, ja hän puhui totta. Lihakset tuntuivat kuin puoliksi tyhjiltä sisärenkailta. Tunnustelin hänen pulssiaan. Hänen valtava sydämensä, menestyksensä salaisuus, löi vain 44 kertaa minuutissa, mikä tarkoittaa, että se tekee kaksinkertaisen työn iskua kohti tavalliseen sydämeen verrattuna.


    Hannes oli Olympia-idoli. Hänen numeronsa oli 809, josta tuli yleinen ilmaisu.

    Johnny Hayes [1908 maratonin olympiavoittaja, kun Dorando Pietri oli hylätty] sanoi, kun katselimme yhdessä 5000 m juoksun loppua: "Tuo poika on tällä hetkellä maailman loistavin juoksija." Ja Johnny, joka tuntee heidät kaikki, tietää miten asia on.


    [Tähän kohtaan sopii hieman taustatietoa tuon ajan ravitsemusintoilusta:]

    Professori Russell H. Chittenden oli Yalen yliopiston ravintotieteilijä, ja hänen kuuluisin tutkimuksensa koski proteiinin saantia. Hänen kirjansa Digestive Proteolysis and Physiological Economy in Nutrition julkaistiin vuonna 1905. Hänen ja muiden tuon ajan ravintotieteilijöiden näkemyksistä ...
    Categories
    Yleinen
  3. Pyöreän radan ritarit

    Kaikki tietävät Hanneksen, mutta kyllä Tatu ja Williamikin olivat kovia juoksijoita. Kalle Nieminen, Ville Kyrönen, Otto Laakso ym. taitavat olla useimmille suomalaisille täysin outoja juoksijoita.

    Sata vuotta sitten, vuoden 1912 lopussa maailman maratontilasto (täydellä matkalla 42,195 km) oli tällainen:

    2:29:39.2t (1) Willi Kolehmainen (FIN), 03 Dec 1887, 20 Oct 1912, Newark NJ USA
    2:32:56.5t (1) Willi Kolehmainen-2, 03 Dec 1887, 02 Jan 1912, Edinburgh SCO
    2:32:57.5t (2) Hans Holmer (CAN), 01 Jan 1886, 02 Jan 1912, Edinburgh SCO
    2:34:48t (2) Hans Holmer-2, 01 Jan 1886, 20 Oct 1912, Newark NJ USA
    2:37:59.8t (3) Fred Cameron (NS/CAN), 11 Nov 1886, 02 Jan 1912, Edinburgh SCO
    2:38:23.8ti (1) Hans Holmer-3, 01 Jan 1886, 04 May 1912, Berlin GER
    2:38:30t (4) Patrick White (IRL), 02 Jan 1912, Edinburgh SCO
    2:43:10t (3) Kaarlo Nieminen (FIN), 26 Apr 1878, 20 Oct 1912, Newark NJ USA
    2:43:52.4 (1) Hans Holmer-3, 01 Jan 1886, 08 Sep 1912, Paris FRA
    2:44:26t (4) Thure Johansson (SWE), 20 Oct 1912, Newark NJ USA

    http://www.arrs.net/MaraRank/ATM_Mara1912.htm

    (Hans Holmer oli myös nimenä ruotsalaisella, Palmen murhan tutkimuksia johtaneella poliisipäälliköllä.)

    Kuinka tuo 2 ja puolen tunnin aika rikottiin, siitä kertoo New York Times 21.10.1912 [käännös Petex]:

    Maratonennätys Kolehmaiselle

    Suomalainen taittaa matkan Newarkissa maailmanennätysajassa 2:29:39,2. Holmer jää kauaksi taakse. Kuusi tuhatta innokasta katselijaa näkee ulkomaalaisen parantavan ennätystä 2 min. 42 sek.

    Willie Kolehmainen, vuoden 1912 Scottish maratonin voittaja, käytännössä maailmanmestari, lisäsi jo ennestään pitkään ennätystensä luetteloon kaikkien aikojen nopeimman ajan, minkä kukaan juoksija on tehnyt, voittamalla Hans Holmerin, tähänastisen ME:n haltijan eilen käydyissä Amerikan ammattilaisten mestaruuskisoissa tällä legendaarisella matkalla 26 mailia 385 jaardia Eastern Motordromen radalla Vailsburgissa, Newarkissa, kun hän saavutti ajan 2:29:39 1/5, edellisen ennätyksen ollessa 2:32:21.

    Holmer tuli toiseksi loistavan suomalaisen perässä, joka itse asiassa oli ottanut edellisen voittonsa West Farmin kaverista Edinburgin juoksussa tämän vuoden tammikuussa vain yhden jaardin erolla. Holmerin ennätys oli tehty 3. tammikuuta 1911, ja oli mainittu, että hän oli tätä [Newarkin] juoksua varten matkustanut ulkomailta. Siitä seurasi, ettei hänellä ollut tarpeeksi aikaa kuntoutua sitä varten - vaikka olikin ollut kotona kaksi viikkoa - vaikkakin jaksoi pysyä kärjessä 20 mailia, ei jaksanut pitää vauhtia yllä pidempään. Kolehmainen karisti edellisen ennätysmiehen viimeisen viiden mailin alkaessa ja saavutti loistavan tuloksen pitämällä yllä uuvuttavaa vauhtia loppuun asti.

    Edellinen ennätys oli tehty Powderhall Groundsissa, Edinburgissa, Skotlannissa, jossa oli ellipsin muotoinen, neljännesmailin mittainen rata, kun taas eilinen rata oli täydellinen ympyrä, joka oli mitattu täsmälleen 18 tuuman etäisyydellä keskipisteestä, kuten säännöt edellyttivät.

    Vaikka vertailua ei voi tehdä ratajuoksusta tiejuoksuun, jota on tapana käyttää amatööri- ja olympiakisoissa, voidaan mainita, että Johnny Hayes, amerikkalaiskaveri, joka voitti [kun Dorando hylättiin] matkan olympiakisan Lontoossa, sai ajan 2:55:18 2/5, mikä antaa osviittaa siihen, mihin ammattilaiset amatööreihin verrattuna pystyvät tällä matkalla.

    20 mailia Holmer ja Kolehmainen juoksivat tasaväkisesti: Holmer edellä, Kolehmainen perässä. Mutta tässä vaiheessa Kolehmainen alkoi karistaa pölyjä edelliselle mestarille ja yhdellä hienoimmista pitkän matkan juoksun esityksistä, mitä tässä maassa on nähty, hän karkasi voittoon ollen 2 ja 3/4 kierrosta Holmeria edellä, 9 kierrosta edellä maamiestään, Karl Niemistä, 9 ja 3/4 kierrosta edellä Thure Johansonia, Ruotsin ennätysmiestä ja 11 kierrosta edellä bostonilaista Pat Dineen'ia.

    Kumpikin kärkijuoksijoista oli eilen ilmeisen hyvässä kunnossa. Missään vaiheessa pitkää radan kiertämistä ei Holmer eikä Kolehmainen osoittanut mitään rasittumisen merkkejä ja he juoksivat hyvässä kunnossa loppuun asti. Kolehmainen näytti juoksun päättyessä yhtä tuoreelta kuin lähdössäkin, ja virkailijoiden täytyi pysäyttää hänet, kun hän jatkoi vielä maalin jälkeen noin puoli kierrosta samaa kovaa loppukiriä. Johansonin oli vaikea pitää yllä samaa tappavaa vauhtia kuin kärkimiehet, horjahteli viimeisen viiden mailin aikana, mutta onnistui pitämään neljännen sijan, vaikka oli kolmantena aina 21 mailiin asti. Karl Nieminen juoksi vahvasti loppuun asti ja onnistui ohittamaan Johansonin ja tavoittamaan Holmeria ja kakkossijaa. Mutta Kolehmaisen meno oli niin murskaavaa, että muut juoksijat melkein unohtuivat.

    Päivä ja yleiset sääolosuhteet olivat otolliset tapahtumalle, joka alusta saakka antoi lupauksia maratonhistorian tekemisestä, ja arviolta yli
    ...
    Categories
    Yleinen
  4. Maratonennätyskokeilu radalla -09

    [Ilmoitus Työmies-lehdessä 2.10.1909:]
    Huomenna sunnunt. klo 1 päivällä tapahtuu Kaisaniemessä suuret
    Rekordi-kilpailut Marathon juoksussa 42 km 194 mtr.
    Alkusoitto H.T.Y soittok.
    1:den engl. penik. juoksu 1,609 m.
    Naisjoukkueiden viestijuoksu.
    Notkeusvoimistelua esittävät hrat E. Neuvonen ja Y. Ahti.
    Huom! Marathon juoksu tapahtuu koko ajan radalla niin, että yleisö voi hyvin seurata kilpailun kulkua. Naisten viestijuoksuun ottaa osaa 6 joukkuetta [vain 4 tuli paikalle]. Palkinnoista mainittakoon Jyryn naisosaston lahjoittama laakeriseppele.
    Pääsylippujen hinnat: numeroidut 1:50 p, ilman 1 mk. ja seisomapaikat 50 p., lapset 25 p.
    Järjestää voim. ja u.-seura "Jyry".
    Toivomme kaikki tervetulleiksi.
    Kilpailijat kokoontuvat viimeistään klo 12 paikalle.

    [Alkuaikoina "cheerleader" toiminnasta vastasivat yleensä miehet, joiden temppuilua kutsuttiin "pyramiidikuvioiksi", jollaisia myös julkaistiin kuvina urheilulehdissä.]

    Kaisaniemen kenttä oli yleisurheilun mekka. Eläintarhan kenttä oli vasta rakenteilla (puoliksi valmis, ja sitäkin käyttivät potkupalloilijat, jotka vasta aloittivat uuden lajin Suomessa. HJK perustettiin 1907) ja Töölön kenttä suunnitteilla, mutta ne sijaitsivat sen ajan käsityksen mukaan turhan kaukana keskustasta.

    Yleisöä oli enemmän kuin koskaan wapaaurheilukilpailuissa, noin 4000 katselijaa. [Suomalainen Kansa 4.10.1909]. Lontoon olympiakisat (1908) aiheutti sen, että meilläkin alettiin kokeilla maratonia 42,2 km:n matkalla, kun aiemmin juostiin vain 40,2 km:n matkaa.

    Juoksu tapahtui siis Kaisaniemen kentällä (400 m:n radalla), yhteensä 105 ja 1/2 -kierrosta, siis n. 42,2 km. 25 osanottajasta vain 6 tuli maaliin. (William Kolehmaiselle tämä oli jo 8. kerta samana kesänä kun hän juoksi tämän matkan [Uusi Aura 5.10.1909].)
    [W. Kolehmainen juoksi seuraavan maratonin jo 10.10.1909 voittaen sen ajalla 3:02:44. Tässäkin jutussa mainittu Mikko Stietz oli toinen ajalla 3:03:40, B. Ström kolmas ajalla 3:11:10, T. Mäkelä neljäs 3:12:05.] Suomen urheilulehtikin huolestui siitä, että maratoneja on alettu järjestää viikottain.


    Maraton_lähtökuva.JPG
    Kuva maratonin lähdöstä (Suomen urheilulehti n:o 19/1909)

    Tampereen Sanomat 5.10.1909:

    Urheilua.

    Rekordikilpailut Helsingissä.


    Wiime sunnuntaiksi
    [3.10.1909] oli helsinkiläinen "Jyry" hommannut Kaisaniemen kentällä juoksukilpailut, joissa aijottiin lyödä entiset ennätykset marathonjuoksussa ja engl. mailin matkalla. Tuhantinen katsojajoukko oli keräytynyt kentälle, missä nelisenkymmentä miestä alkoi kiiwaan kiistan.

    Klo 1:n aikaan järjestäytyi noin parikymmentä
    [25] miestä marathontaipaleelle. Nuori ja hintelä J. Stietz ponnahtaa heti johtajaksi, ja hänen kintereillään seuraawat W. Kolehmainen, A. Stenroos ja Kallberg. Muu joukko jättäytyy heti jälelle. Stietz juoksee nawakasti, sillä hän ottaakin osaa wain sen wuoksi, jotta Kolehmainen saisi hywän tuloksen. Noin 15 km. juostuaan hän lopettaa ja palaa pukuhuoneeseen hywissä woimissa. Nyt on enää kolme miestä johdossa ja niistäkin Kallberg jo alkaa jäädä jälemmä. Yksi ja toinen jälkijoukosta heittää kesken ja kääntää kulkunsa pukuhuoneeseen, missä lääket. kanditaatit Y. Kajawa ja Y. Linko ottawat heidät wastaan, tutkiakseen juoksijoitten sydänlyönnit, jalan refleksit ja onko munawalkuaista erittynyt.
    [Mukana oli myös Mikko Stietz, mutta molemmat Stietzit keskeyttivät, J.S. vähän yli 10 km kohdalla, M.S. noin 22 km:n kohdalla.] [Oli siellä pitkä ja hoikka Karjalainen, joka jäykästi koetteli kestää loppuun asti. Wihdoin kylmä ilma teki tenän. Alkumatkalla oli myös mukana piskuinen Salin, joka koki lyhyitä koipiaan pyöritellä pysyäkseen toisten rinnalla. US 5.10.1909]

    Jo tulee Kolehmainenkin hierottawaksi ja ponnahtaa taas taipaleelle. Stenroos käy lepäämässä ja syömässä, sillä outohan hänelle on taiwal, toista kertaa kun wasta sitä katkasee.


    Juoksun näin jatkuessa, lähtewät toiset
    [8 juoksijaa] engI. mailin(1609 m.) matkalle [tämä juostiin maratonin aikana sisemmällä radalla]. Laakso juoksee tuimasti, Wilenius spurttaa ehtimiseen kilpaa Smahlin kanssa ja hätäilemättä pistelee Hannes Kolehmainen perässä. Kun on jälellä noin 300 m, menee Kolehmainen siwu, Wilenius yrittää wielä kerran ensimäiseksi, mutta Hannes lisää wauhtia ja saapuu perille yleisön hurratessa, saawuttaen uuden [Suomen] ennätyksen 4 min. 49,8 sek. Muut tulokset owat A. Wilenius 4 m. 52 s., A. Laakso 4 m. 54 s. ja A. Smahl 4 m. 53,5 s [Smahl oli 3. ja Laakso 4., 5. oli W. Wulff].

    Tämän jälleen seuraa naisten 400 m. wiestinjuoksu. Hämeenlinnan "Tarmon" tytöt — T. Arwela, H. Hakala ja T. Aaltonen — aikowat "pistää silmään" helsinkiläisiä ja näyttää maakuntansa naiswoimaa. Ja onnistuwatkin, saaden ajakseen 1 m. 3,2 sek. Koiton "Wisan" ennätys on 1 m. 10 sek., "Jyryn" naisten 1m. 4,2 s. ja ...

    Updated 10.3.2012 at 22:03 by Petex

    Categories
    Yleinen
Sports 728x90