PDA

View Full Version : Ultrakisan aikaiset ongelmat ja niistä selviytyminen



JussiH
20.2.2007, 14:20
Enpä oikein keksinyt hyvää otsikkoa jonka alla tätä olisi käsitelty, niinpä aloitin uuden ketjun. Luulisin että tällekin aiheelle on tilaus.

Olen tässä pohtinut seuraavaa juttua mikä on ihmetyttänyt omassa Lohjan 12h suorituksessani. Kun siinä jossain 10h ja 11h kohdilla tuli ihmeellinen piristyminen joka sitten kesti joitakin kymmeniä minuutteja kerrallaan. Kun muulloin jalat oli aivan jäykät ja kipeät, noina hetkinä sekä jäykkyys että kipu hellitti todella selvästi. Mistä se voi johtua? Olen alkanut epäilemään, että kyseessä voisi olla suolatasapainon heittelehtiminen. Olin laittanut n. 1g Pirkka mineraalisuolaa per 0,5l pullo, tarkoituksena juoda yksi pullollinen joka tunti. Aluksi joinkin melkein koko pullollisen tunnissa, mutta n. 3h kohdilta juominen väheni selvästi (viileää kun oli), ja sen myötä suolan saanti. En muista enää nautinko enemmän suolaa sisältävää juomaa tai sipsejä tai muuta suolaista ennen noita lopun jaksoja jolloin jalat toimivat selvästi paremmin kuin muulloin. Pepsi kyllä alkoi maistumaan viimeisinä tunteina ja saattoi silläkin jotain vaikutusta olla (kofeiini, sokeri?).

Jotkut muut ilmeisesti nauttivat suolatabletteja kisan aikana ja saivat niistä helpotusta jalkojen jäykkyyteen (kramppeihin?) ja kipuun. Eikös noissa suolatabuissa ole n. 1g per tabu? Onko 1g per tunti riittävä määrä ja kuinka paljon se käytännössä riippuu kelistä? Parkkihallissahan oli viileää, ja tuli mieleeni, että vaikka sainkin (aluksi) 1g suolaa per tunti, koska nestettä oli liikaa (eli vessassa piti ravata) niin olisiko tuosta lisätystä mineraalisuolasta huolimatta suolan määrä suhteessa nesteen määrään (viileässä alentunut nesteen tarve) liian alhainen? Eli olisiko alun liiallinen nestetys jopa johtanut siihen, että kehon nesteiden suhteellinen suolapitoisuus laski turhan alas ja sitä myöten lihakset jäykistyivät ja kipeytyivät melko nopeasti? Joo joo, totta kai muistan että juostiin betonilla... :064:

Tässä nyt tällaista pohdintaa. Muutenkin voisi olla hyvä jos kokeneilla on vinkkejä miten selvitä kaikenlaisista ongelmista pitkän matkan varrella.

PH
20.2.2007, 14:40
En ole kokenut varsinkaan ultajuoksussa mutta siitä olen varma, että pitkäkestoisissa suorituksissa kannattaa mieluummin yrittää välttää ongelmien ilmaantuminen kuin yrittää selviytyä niistä. Tässä auttaa ainakin:
1) on tiedettävä ja haluttava sitä mitä lähtee tekemään
2) testatuilla ja hyviksi havaituilla välineillä liikkeelle
3) hiilari- ja nestetankkaus ennen suoritusta
4) ennen lähtöä "arkojen paikkojen" suojaus teipeillä, rasvalla, talkilla tms.
5) rauhallinen aloitusvauhti
6) suorituksen alusta asti riittävä neste-, suola- ja energiahuolto
7) itsensä motivointi kun matka alkaa painaa "tätä varten on treenattu", "tätähän minä halusin"
8) itseään tai urheilusuoritusta ei pidä ottaa liian vakavasti

Joo että tämmöisillä eväillä kohti Finlandia-hiihtoa.

X-Caliber
20.2.2007, 22:45
Periaatteessa PH on oikeassa, mutta uskoisin silti JussiH:n kuvailemien tuntemusten olevan tuttuja useimmille ultraajille. Ainakin mulla on lähes jokaisessa juoksemassani ultrassa fiilikset vaihdelleet "en jaksa juosta enää kilometriäkään" -tunnelmista "voisin juosta vaikka koko viikon" -fiiliksiin, joskus hyvinkin lyhyen ajan sisällä. Mitään järjellistä syytä en ole keksinyt, mutta esim. yleinen väsymys on (esim. yön yli juostavissa kisoissa) on omiaan laskemaan mielialaa ja loihtimaan toivottomuuden tunnetta, vaikka oikeasti ei vielä ole mitään hätää.

Suolan kanssa en yleensä ole kikkaillut, lämpimissä olosuhteissa olen hieman lisännyt suolaa omiin juomiin. Parkkihallissa tänä vuonna kokeilin ensimmäisen kerran suolan lisäämistä (ehkä gramman verran litraa kohti) juomaan. Ainakaan mitään dramaattista hyötyä en siitä saanut, mutta koska toisalta suolan hyödyt on kiistattomasti todistettu tulen todennäköisesti jatkamaan samoilla linjoilla, silloin kun yleensä omia juomia kisan aikana nautin. Esim. Kreikassa on tarkoitus pärjätä mahdollisimman pitkälti järjestäjien eväillä ja näin vähentää oma ylimääräinen säätäminen minimiin.

Edwin
20.2.2007, 23:08
Toistan ekskaliiperia eli kyllä ne fiilikset vaihtelee laidasta laitaan ultrissa. Kuten Lohjan betoniraportissa mainitsin, niin ko. kisassa olo ja tunteet vaihtelivat enemmän kuin missään aikaisemmassa ultrassa; ennen puoltaväliä ajattelin esim. juoksevani vain 6 h & annan olla kilometrit siinä ja loppupuolella Sekiyankin vauhti tuntui lönkyttelyltä (mutta onnekseni kunnioitus maailmanmestariin säilyi huippufiiliksessäkin ja säilytin tasaisen vauhtini muutamia hairahduksia lukuunottamatta).
Näitä vuoristoratamaisia tunne-eroja en osaa sen tarkemmin selittää, mistä johtuu. Syitä on varmaan monia: elimistö kääntyy rasva-aineenvaihdunnalle, kofeiinipiristykset, helpotus vessakäynnin jälkeen, imeytymisvaihtelut, ulkopuolinen tsemppaus innostaa, jne.
Ainoa mikä on totta on se, että ihmisestä löytyy vielä uskomattoman paljon voimavaroja vaikka toisin luulee - se korvien väli vahvistuu ja myös viisastuu kokemuksien myötä - periksiantamattomuus ja sisu, you know.

3.40
20.2.2007, 23:40
Minä laitoin sekä suolaa että hiilareita ennätyspaljon juomaan Lohjalla. Tämä oli pelkkä koe, eikä tarkoitus/odotus ollut saada näistä mitään apua. Suolan avulla tiesin imeytymisen olevan parhaimmillaan, kun sitä oli reilu 2 g/l, ja juomassa hiilareita 140 g/l + proteiinit 10-15 g/l. Kokeen tuloksena sain tietää että hyvin imeytyy, ja huonosti juoksee (äijäpaha itse).

Suolaa ei juuri noin viileässä tarvitse lisänä ottaa, jos juo urheilujuomaa, jossa sitä on valmiina. Pelkkään maltoonkin riittää sellainen 0.5 g/l viileässä veikkaisin.
Olen juossut parhaat sataseni ja 12 h:n viime vuonna ilman suolalisiä. 2 g/l on hellekelin annos maksimissaan, ja auttaa vaan siinä imeytymisessä. Toisaalta sen pitäisi olle sama määrä kuin hien mukana poistuu, eli 1-3 g/l.
Spartathlonilla söin päivällä 0.5 g/h tablettina, kun juomassa oli liian vähän, eli Amerikan-elktrolyytin maksimiannos 0.3 g/h. Yöllä vähensin 0.25:een g/h.

Jos tekee viileälle kelille juoman sataselle tai 12 h kisaan, olen aivan varma ettei kannata sotkea sinne noin paljoa suolaa, eli 1 g/0.5 l. En tiedä onko liiasta suolasta mitään haittaa, mutta hyötyä siitä ei ole. Lihasten jumiutuminen ei johdu suolan puutteesta, uskoisin. Vasta sitten kun tulee kunnon kramppeja, tästä on useimmiten kysymys.

Älä laita JussiH sitä mineraalisuolaa juomiin, vaan pöytäsuolaa. Tero, joka on tutkinut näitä asioita aika perusteelisesti, varoitti kun kysyin, että siitä liiasta kaliumista (mineraalisuolassa muistaakseni 40%) voi koitua ongelmia. Vanha kunnon Jozo on sitä samaa kamaa mitä me hikoillaankin, eli tähän me voinemme luottaa.

JussiH
21.2.2007, 08:22
Okei, vaihdan takaisin pöytäsuolaan. Kyllähän ne minullakin fiilikset vaihteli kisan aikana laidasta laitaan, mutta tuo jalkojen toiminta ei ollut kyllä ihan puhtaasti fiilispohjainen juttu, vaan varsin konkreettinen. Silloin kun ei kulkenut, jalat todellakin jäykistyivät ihan mahdottomiksi betonipölkyiksi 2-4 kierroksen juoksemisen jälkeen, jonka jälkeen oli pakko kävellä vähän. Silloin kun kulki, eivät jäykistyneet. Tätä ihmettelin ja kun en ihmeisinkään usko, jäin miettimään löytyisikö siihen selitys. Voihan se tietysti olla täysin psykosomaattistakin (tai mikä se sana on).

Kuulin myös kisan jälkeen pukuhuoneessa jonkun sanovan, että liiallinen suola aiheuttaa vielä pahemman reaktion kuin liian vähäinen suola. Onko tästä kellään tietoa?

Tottahan se on, että ensisijaisesti jo kisaan lähdettäessä on kaikki mahdollinen tehty ja psyykkinen asenne kohdallaan jne. Mutta käytännössä, kuten olemme saaneet monet kerrat mm. Ultrajuoksija-lehdestä lukea, ongelmia tulee. Niinpä olisi hyvä olla tiedossa jo etukäteen joitain juttuja jota silloin voi tehdä. Otetaan nyt esimerkiksi krampit ja suola. Kuinkas paljon suolaa spiros MasU:ssa laittoikaan Peksun vesikupposeen kramppeja helpottamaan? Vai meneekö sekin lumelääkityksen piikkiin? Ei kai...

mönkijä
21.2.2007, 14:12
Huoltopöydän äärestä tapahtumia seuranneena saanen kertoa, että ainakin Tassuttelija nautti 7. tai 8. tunnilta alkaen kerran tunnissa yhden suolatabletin, joka "pihistettiin" cornerin yleiseen käyttöön ystävällisesti luovuttamasta purkista. En nyt valitettavasti muista noiden tablettien suolapitoisuutta. Tassuttelijan kertoman mukaan kuitenkin suolan nauttiminen auttoi varsin nopeasti sekä hänellä reiden alueella tuntuneeseen kipuun että nautitun urheilujuoman imeytymiseen.

Tassuttelija
21.2.2007, 14:33
Vahvistan tuon Mönkijän kertoman. Lisäksi tuo lisäsuola johti käsittämättömään yleiseen piristymiseen. Luultavasti siis siksi, että nesteet ja energiat alkoivat taas imeytyä. Tai mistäs minä tiedän, noviisi kun olen... Voihan kyse olla lumevaikutuksestakin... Vaikka toisaalta lumevaikutuksen kai pitäisi perustua kuvitelmaan jostain vaikutuksesta ja minulla ei ollut yhtänn mitään odotuksia suolatabletin vaikutuksen suhteen; nappasin vaan, kun Mönkijä ehdotti ja tuumin, ettei se tilannetta ainakaan kai pahenna.

Täsmennettäköön vielä, että kokemattomuuttani en ollut lisännyt yhtään suolaa juomaani, jossa oli 100 g maltoa ja n. 30 g Gutzyä litrassa. Gutzyssä kai on hiukan suolaa. Olin testannut cocktailia viiden tunnin treenilenkillä ja hienosti toimi. Hienosti se toimi myös Lohjalla n. 5-6 tunnin ajan ja sitten ongelmat alkoivat...

Joku fiksumpi voisi kertoa, voiko suolan tarve vaihdella myös henkilöiden välillä. En nimittäin mielestäni hikoillut mitenkään erityisesti Lohjalla (pikemminkin :character0080:) ja nauttimani nesteen määrä oli lopulta n. 4 litraa koko 12 tunnin aikana.

Seuraavana pävänä muuten otin vielä yhden suolatabletin palautumiseen, kun huomasin, etteivät nesteet imeydy, vaan kaikki valui läpi. Lumevaikutus tai ei, tabun jälkeen alkoivat nesteet pysyä normaalisti sisällä.

corner
22.2.2007, 00:16
Ei mennyt Fakiiri Kronblomin opetus minulla kunnolla perille, vaikka Sirkus Papukaijaa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sirkus_Papukaija) 1960-luvulla innolla TV:stä seurasinkin. Varmuuden vuoksi otin suolapurkin mukaan Lohjalle, mutta enpä ymmärtänyt itse suolatabletteja ottaa vaikka tarvetta olisi ollut. Taisi jäädä aivot narikkaan tällä(kin) kertaa. Mutta ensi kerralla tämä asia toivottavasti on jo selkärangassa, eikä aivojen käyttämättömyys enää haittaa...

Suolatablettini ovat Yliopiston apteekin tuotantoa olevia 500 mg eli 0,5 gramman tabletteja, määrän puolesta yksi tabletti tunnissa ei varmasti ollut liikaa. Minulla jumittuivat etureidet ja lonkan koukistajat joskus viiden tunnin jälkeen, ja vaikka kolme eri hierontasessiota auttoivatkin asiassa, luulen että suolalla homma olisi korjaantunut helpommin ja tehokkaammin. Sitä se aivot narikassa hölkkääminen teettää.

Alkuperäinen suunnitelmani oli hoitaa suola- ja elektrolyyttitasapaino malto-proteiini-juomalla, johon olin lisännyt Hammer endurolyte -jauhetta (sekoitus suolaa, kalsiumia, magnesiumia, potassiumia, B6 vitamiinia ja mangaania). Parin tunnin juoksun jälkeen vatsa alkoi pulputtaa huolestuttavasti, ja lopulta päätin vatsaa varjellakseni lopettaa oman juomani käyttämisen kokonaan, ja siirryin enimmäkseen järjestäjien evästarjoiluun. Parin Imodiumin avustuksella vatsa rauhoittuikin täydellisesti, ja siinä kohtaa olin niin onnellinen tilanteen paranemisesta että unohdin kokonaan suolan tarpeesta huolehtimisen. Suola-asiat tulivat mieleen vasta kisan jälkeen pukuhuoneen lattialla maatessani, kun huomasin että otsa oli suolan peitossa kuin olisin käynyt Kuolleessa meressä sukeltamassa.

Kohtuullisen typerä juttu, mutta kai tästäkin tuli opittua jotain. Ja onneksi Tassuttelija sai apua suolatableteista. Jos juoksuvauhtini hidastuu tulevissa ultrissa reisien jumiutumisen takia, niin suolanpuutetta en ainakaan voi syyttää, sitten täytyy keksiä taas uusia selityksiä!

peeter
22.2.2007, 11:06
Vaikka kärsin ennen loppua suolan puuttesta, on mun käsitäkseni liika huomiotu tässä forumissa suolan osutta.
Mun mielestä, totisti Janne aika hyvin kun vähen on kiinni tankauksesta. Mun parhat ultrat on mennyt tosi markinaalisella tankauksella ja aina kun olen yrittänut tehosta tankkausta on käynyt huonommin. On ihme kuinka vähellä ihminen voi selvia. Matkalla käytetystä juomasta ja 100 g juustosta saa korkeintaan 1000 kcal, mutta mittarin kertyi 9444 kcal ja viimeksi Spartathlonilla peräti yli 22 000 kcal. Siitä voi päättä, että ihmisella on isoja energian varastoja, mutta niihin pääse käsin vain erikoistilanessa. Ultrajuoksussa pääse silloin-tällöin kynnyksen yli, mutta ei halltusti vaan satunaisesti. Onkelma on siinä kuinka pystysi tilanetta hallitsemaan.

JussiH
22.2.2007, 12:41
Niinpä. Kun olen liiankin innokas analysoimaan ja pyrkimään kontrolloimaan asioita. Jannen tapauksessa kannattaa toki muistaa, ettei kaveri yrittänyt kaikkeaan kisassa, ja taisi kuitenkin olla loppua kohti energian puolesta melko vähissä.

mönkijä
22.2.2007, 15:16
Näin aloittelijan silmin tuo suola-asia tuntuu kuitenkin niin kiinnostavalta ja olennaiselta, että vielä kuitenkin pohdin tuota Tassuttelijankin esille nostamaa kysymystä siitä, onko suolan tarpeessa yksilöllisiä eroja ja mistä nämä erot sitten voisivat johtua. Itsekin olen näiden alkeellisten kokemusteni perusteella aika "vähäsuolainen" ihminen, eli tuntuu että lisäsuolasta on (tai olisi ollut) apua vasta tietyn rajan jälkeen. Olen kyllä yleensä ennen kisaa hieman tankannut suolaakin, popsinut perunalastuja, oliiveja jne. Voisiko lihasmassan määrä vaikuttaa tähän, olen ollut havaitsevinani, että meillä ns. tavisnaisilla tuo suolan tarve olisi hieman alhaisempi kuin miehillä, sen perusteella mitä juoksijat ovat kertoneet. Ehkä kokeneemmilla juoksijoilla yksilölliset erot eivät ole enää huomattavat, tai heidän kehonsa sitten pystyvät jollain muulla tavalla kompensoimaan vajetta.

Tämänkaltaisista asioista keskustelemista hieman mutkistaa se, että osa palstan väestä on keltanokkaisia aloittelijoita ja osa taas kokeneita ultraguruja, joiden ongelmat ovat aivan toisella tasolla. Mutta jostain kohdasta on kai aloitettava henkilökohtaisten muuriensa yli räpiköiminen, ja suolatasapainon etsintä lienee monelle yksi ensimmäisistä ongelmakohdista.

zxcv
22.2.2007, 15:59
Näin aloittelijan silmin tuo suola-asia tuntuu kuitenkin niin kiinnostavalta ja olennaiselta, että vielä kuitenkin pohdin tuota Tassuttelijankin esille nostamaa kysymystä siitä, onko suolan tarpeessa yksilöllisiä eroja ja mistä nämä erot sitten voisivat johtua.

Tämä oli kai vähän retorinen kysymys, mutta tässäkin asiassa voisi olettaa, että yksilölliset erot ovat isot ihan tutkimustenkin mukaan, jos mitataan natriumin poistumaa hien mukana. Kuitenkaan ultrajuoksu ei ole toistaiseksi ollut niin tarpeellinen tai mielenkiintoinen asia ihmiskunnan uteliaisuuden kannalta, että varsinaisesta tarpeesta ja sen vaihteluista voisi sanoa jotain määrällisesti oikeaa.

Mun mielestä hyvät peukalosääntölistat toimivat silti ihan hyvinä lähtökohtina, kun lähdetään löytämään sitä omaa tapaa.

roadrunner
22.2.2007, 18:05
Entäpä suolan nauttiminen ennen kisaa, noin niinkun tankkauksen yhteydessä, mahtaakohan auttaa nesteen imeytymisessä ?

3.40
22.2.2007, 21:13
Entäpä suolan nauttiminen ennen kisaa, noin niinkun tankkauksen yhteydessä, mahtaakohan auttaa nesteen imeytymisessä ?

Ei kai kukaan suolaa ennakkoon nauti?

Peeter kertoi minun mielestä niin kuin asia on, eli ei sillä suolan määrällä todellakaan ole juuri mitään merkitystä suoritukseen. Suolan puutteesta johtuvia ongelmia ei ensimmäisen vuorokausipuolikkaan aikana juurikaan tule, ellei mennä lämpimällä kelillä. Tassuttelija esimerkiksi juoksi käytännössä ilman suolaa, eikä mitään ongelmia, huolimatta juoman korkeasta hiilarimäärästä, ja meni kuin juna.

Sitten kun lämpötila nousee selvästi yli 20:n, onkin eri asia suuren nestemenetyksen takia, mutta tuolla hallin viileydessä, me ketkä rämmittiin, rämmittiin huonon kuntomme takia, emmekä juoman liian pienen suolaprosentin.
Ja kun ne jalkojen lihakset jumiutuu (minulla kävi näin), ne jumiutuu sen takia, että vauhti oli omaan suorituskykyyn nähden liiaan kova, eikä siitä että se samainen suola taas loppui.

Vika meiltä kaikilta löytyy enimmäkseen akselilta harjoituspäiväkirja----paskahuusin peili.

X-Caliber
22.2.2007, 21:31
Peeter ja 3.40 ovat harvinaisen oikeassa. Ainakaan omaan esitykseeni parkkihallissa ei suolalla ollut mitään osuutta, vaan syyt löytyvät jostain ihan muualta. Tosin omien lihasteni jumiutumista en oikein voi pistää liian kovan alkuvauhdin syyksikään, kun vauhti oli hitaampaa kuin vuosi sitten.

Sieltä harjoituspäiväkirjasta ne syyt kuitenkin löytyvät - vahvasti vaikuttaa siltä, että kokemattomuuttani (vasta 25 vuotta juoksuharrastusta takana) olin vetänyt itseni lahjakkaasti ylikuntoon, enkä osannut tulkita kropan antamia signaaleja ajoissa oikein.

Mitä tulee suolan tankkaamiseen ennakkoon, niin en oikein usko siitä olevan mitään hyötyä. Normaali suomalainen ruokavalio kuitenkin sisältää aivan varmasti tarpeeksi suolaa, jota tarvitaan nesteiden imeytymiseen. Kovassa helteessä käytävät erittäin pitkäkestoiset kilpailut ovat sitten asia erikseen, ja niiden aikana voi lisäsuolan nauttiminen olla hyvinkin tarpeen.

226
22.2.2007, 21:31
Olin erään suomalaisen naistriathlonistin kanssa kilpailemassa Nizzassa v. 2000. Tehtiin yhdessä viimeisiä harjoituksia ja tutustumisia kisan pyöräilyreittiin. Lämpötila oli helteinen, vaikka kuitenkin selvästi alle 30 C varjossa. Tämän naisen miesystävä tuli kisaa edeltävänä iltana. Kilpailujännitys ja todennäköisesti myös suolan puute pilasi hänen kisan, jo ennen kuin kisa ehti alkaa. Hän hermoili ihan liikaa, kun tuttu turva ei ollut paikalla rauhoittamassa ja kertomassa mitä milloinkin pitää tehdä. Minä olin vähän huono siihen, kun itsekin piti keskittyä kauden pääkisaan. Hän myös tankkasi hiilihydraattia ja nestettä vähintäänkin tarpeeksi, eli ehkä liikaakin, jolloin suolaakin poistui hikoilun myötä. Kisaa edeltävänä päivänä hänellä alkoin tosi pahat lihaskrampit. Niitä yritettiin vielä illalla hoitaa hieronnalla, ja magnesiumilla ja suolalla, mutta kisa päättyi jo pyöräilyn alkuun, kun lihakset olivat niin krampeilla. Ei sillä suolalla varmaan mitään ihmeitä saavuta kisan aikana, eikä sitä ennen, mutta voi olla, että jännityshikoilu + lämpöinen kisapaikka tekevät suolan etukäteissyönnin varsin tärkeäksi. Taisi Sieviselle käydä ihan samalla tavalla Atlantassa. Kyllä minäkin olin tärkeissä pitkissä kisoissa aika pahassa jännityksessä, mutta ei kertaakaan onneksi mennyt alisuoritukseksi sen takia. Kyllä me siinäkin kisassa tämän naisen kanssa ajateltiin, että tullaan perkele 20 vuoden päästä tänne käpysarjaan kilpailemaan ilman mitään tavoitetta ja kierretään tuo upea pyöräilyreitti vaikka kisaa edeltävänä päivänä, kuten muutama ikäsarjalainen oli tehnyt. Reitti oli 120 km ja tosi rankka, pisin mäki 30 km / 1000 m. Nii ja juodaan vaikka kaljaa edellisenä iltana. Vähän vaan pelkään, että minusta ei ole ikinä siihen.

perttu
23.2.2007, 11:28
Minusta se suolan nauttiminen ennakkoon voi olla ihan hyvä juttu. Kovin paljon sitä ei kyllä kannata syödä mutta esim. pari päivää ennen kisaa voisi ainakin katsoa ettei syö ainakaan erityisen vähäsuolaista ruokaa. Natriumin määrä kuitenkin säätelee nesteen määrää kehossa, joten ei siitä nesteen lipityksestäkään ole juuri hyötyä jos on puutetta suoloista. Toki keskivertosuomalainen saa ihan riittävästi ja liikaakin suolaa ravinnosta, joten kohtuus tässäkin.

hatapa
23.2.2007, 11:33
Minusta se suolan nauttiminen ennakkoon voi olla ihan hyvä juttu. Kovin paljon sitä ei kyllä kannata syödä mutta esim. pari päivää ennen kisaa voisi ainakin katsoa ettei syö ainakaan erityisen vähäsuolaista ruokaa.


Hmm... voisikohan suolan korvata vaikka suolaisella salmiakilla. Sen syöminen olisi huomattavasti miellyttävämpää.

mönkijä
23.2.2007, 14:17
Keskivertosuomalainen saakin varmaan ravinnosta reilusti suolaa, mutta entäs me, jotka jo olemme vähäsuolaisella dieetillä? Ainakin noilla mainituilla hellekeleillä olen huomannut, että suolaa kannattaa esim. pitkän lenkin loppuvaiheessa jossain muodossa saada. Ultramittaisista suorituksista puhumattakaan. Itse pidän aina mukanani hyppysellistä merisuolaa. Kiteitä on helppoa juostessakin imeskellä ja sitten vain vettä tai muuta juomaa päälle. Lisäksi olen nauttinut muutaman ylimääräisen oliivin tai suolakurkkuviipaleen jo ennen liikkeelle lähtöä. Mistään "tankkaamisesta" ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole kai kysymys, mutta mielestäni tämä on auttanut suolatasapainon ylläpitämisessä, niin ettei mitään pahoja romahduksia ole päässyt tapahtumaan. Nimenomaan hellekeleillä.

JussiH
23.2.2007, 15:48
Pienenä selvennyksenä: tarkoitus ei ollut aloittaa suola- ja selittelyketjua. :surrender: Ideana oli, että kaikenlaiset kisanaikaiset pulmat ja pikkujutut tulisivat esille, mikäli tarvetta on. Eli kannattaako vaikka 24h kisassa vaihtaa kenkiä kuinka usein ja millä logiikalla (no, ainakin tilavampaan suuntaan loppua kohti, vai?), kannattaako rakkoja puhkoa/tyhjennellä kesken kisan jos niitä esiintyy ja laittaa laastaria päälle, entä muut hiertymät, miten selvitä nestevajauksesta (esim. kävelyä 15min ja paljon nestettä?), miten varautua sateeseen, jne.

X-Caliber
23.2.2007, 16:03
Niin mä ymmärsinkin, mutta jotenkin keskustelu ajautui (taas kerran) sivuraiteille.


Eli kannattaako vaikka 24h kisassa vaihtaa kenkiä kuinka usein ja millä logiikalla (no, ainakin tilavampaan suuntaan loppua kohti, vai?),

Ei ole kokemusta 24h kisoista, mutta etukäteen olen suunnittelut niin, että starttihetkellä on jalassa numeroa isommat - hyvin sisäänajetut - kengät kuin normaalilenkeillä ja niillä pitäisi pärjätä loppuun saakka. Lohjalla turvauduin ensimmäisen kerran kenkien vaihtoon kesken kisan, syynä se, että kengät alkoivat hiertää varpaiden päältä. Vaihtokengät olivat saman kokoiset kuin ne, joilla starttasin, mutta hieman paremmin mulle sopivaa mallia.


kannattaako rakkoja puhkoa/tyhjennellä kesken kisan jos niitä esiintyy ja laittaa laastaria päälle, entä muut hiertymät

Ei ole (onneksi) juurikaan kokemusta, mutta kokeneempien puheista olen ymmärtänyt, että rakkoihin ei juuri kesken kisan kannata puuttua, elleivät ne itsestään puhkea ja ala aiheuttaa ongelmia.


, miten selvitä nestevajauksesta (esim. kävelyä 15min ja paljon nestettä?), miten varautua sateeseen, jne.

Nestevajaus on käsittääkseni helpointa hoitaa juomalla kisan alusta alkaen riittävästi. Mikäli esim. erittäin kuumissa olosuhteissa akuutti nestevajaus iskee päälle on sen hoitaminen kisan aikana todella vaikeata, sillä elimistö ei välttämättä ota enää vastaan riittäviä määriä nestettä tilanteen korjaamiseksi. Mitä tässä tilanteessa sitten oikeasti pitäisi tehdä? Itse yrittäisin kävellä ja juoda mahdollisimman paljon, mutta tämä on vain teoriaa.

Sateeseen varaututumisen tarve riippuu tilanteesta. Satasen kisassa ei vaadita sen kummempaa varautumista kuin maratonillakaan (eli ei mitään), mutta jos sade yllättää vuorokauden mittaisessa tai pidemmässä kisassa aamuyöstä, niin voisi olla hyvä, jos huoltopisteestä löytyisi jotain pitkähihaista päällepantavaa ja ehkä jopa kuivat vaihtokengät + sukat.

Tämä on muuten erittäin hyvä keskustelun aihe ja jos tästä syntyy kunnolla keskustelua ja näkemyksiä niin voisin koettaa jopa laatia keskustelusta yhteenvedon Endurancen sivujen "usein kysyttyä" -osastoon.

226
23.2.2007, 17:07
Ei se suola tosiaan ole ainoa mahdollinen ongelma, joten parempi, että ei jäädä yhtä asiaa liikaa pohtimaan. Minulla on, kuten tiedätte, takana vasta yksi ultrajuoksukisa, joten ei kokemuksen rintaääntä ultrajuoksuun liittyen. Tuossa 100 km kisassa ensimmäiset 55 km meni ilman mitään ongelmia. kramppiherkyyttä alkoi tuntua, ja aloitin suolan syönnin 60 km kohdalla, mutta ei siitä enempää. Heti alkumatkasta huomasin, että en helposti pysy arvioimani kovimman mahdollisen ajan ( 7.35 ) väliaikatavoitteessa, enkä edes yrittänyt pysyä siinä. Se nyt oli vaan matemaattinen malli, jos olisi sattunut alkuvauhti olemaan sitä mitä laskennassa oli, niin 7.35 olisi ollut loppuaika laatimallani hyytymisarviotaulukolla laskettuna.
55 km kohdalla kuvittelin vielä pääseväni noin 7.45, mutta sitten askel alkoi yht´äkkiä painamaan ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Hidastin suosiolla vauhtia 20 sek./1,8 km. Olisin kyllä pystynyt runttaamaan väkisin vanhaa vauhtia, mutta silloin olisi ihan varmasti tullut seinä myöhemmin vastaa. Loppumatkasta oli lihaskipuja etenkin pohkeissa, mutta ajattelin, että nyt on enää turhaa niitä sääliä, kun vammat ovat jo syntyneet. Jos matka olisi pitempi, niin minulla varmaan suurimmat ongelmat tulisi/tulee olemaan siinä milloin kannattaa alkaneen vamman ( kuten jännetulehduksen ) takia keskeyttää ja milloin kannattaa vammasta huolimatta jatkaa maaliin.
Kyllä ne suurimmat ultran ongelmat ovat vammojen lisäksi varmaan usein siellä henkisellä puolella, jos ei tee mitään pahoja virheitä vauhdin jaon tai energian/nesteen suhteen. Välillä voi tulla maailmanlopun fiilis, ja välillä kannattaa jopa rajoitella intoa, ettei mene liian kovaa. Mitään yht´äkkisiä vauhdin kiristyksiä jonkun teityn kilometriluvun/tuntimäärän tai yleisökohdan kohdalla ei kannata harrastaa. Suuri ongelma ultrakisassa voi myös olla se, että ei ole harjoitellut tarpeeksi hyvin sitä varten, mitä lähtee tavoittelemaan. Täällä netissä kikkailu ei ikävä kyllä paranna ultrakuntoa, vaikka miten fiksuja kirjoittaisi.

Hietsu
23.2.2007, 17:36
Eli kannattaako vaikka 24h kisassa vaihtaa kenkiä kuinka usein ja millä logiikalla (no, ainakin tilavampaan suuntaan loppua kohti, vai?),

Mulla ei ole kylläkään yhtään enempää kokemusta kuin Jussillakaan, mutta tässäpä mielipiteeni:

Masokistista 2006 opin sen, että kannattaa sonnustautua kokoa suurempiin kenkiin kuin maratonilla. Masokistissa jouduin vaihtamaan noin puolivälissä isompiin kenkiin. Lohjalla jolkottelin alusta loppuun samoilla, tilavilla, hyvin vaimennetuilla ja uusilla (alla n. 50 km juoksua/kävelyä) tossuilla. Varatossuja toki oli matkassa.

Pasi kertoili Lohjalla kuuluttaessaan, että esim. Spartathlonilla ei kannata kenkiä vaihtaa ns. huvin vuoksi, vaan vaihdolle täytyy olla hyvä syy.



Suuri ongelma ultrakisassa voi myös olla se, että ei ole harjoitellut tarpeeksi hyvin sitä varten, mitä lähtee tavoittelemaan. Täällä netissä kikkailu ei ikävä kyllä paranna ultrakuntoa, vaikka miten fiksuja kirjoittaisi.


226 lienee jälleen oikeassa. Harjoittelu on varmaankin paras tapa valmistautua ongelmiin. Itse yritin nyt ennen Lohjaa pitää harjoittelun sillä lailla helppona, että en kiristänyt ruuvia missään vaiheessa äärimmilleen. Siis mielessä oli Noakesin ohje: "Yritä aluksi saavuttaa niin paljon kuin mahdollista niin vähällä kuin mahdollista." Tarkoitan "vähällä" harjoittelun ja muun rasituksen kokonaisuutta, joka esim. mulla ja tietysti useimmilla muillakin sisältää harjoitusryppäiden vastapainoksi paljon lepoa, esim. tammikuussa 11 lepopäivää juoksusta.

Koska oli talvi ja pk-kausi, päätin jättää myös kovat (lyhyet) viimeistelyharjoitukset pois. Huippu-urheilijalle ne tottakai sopivat, mutta näin harrastelijana täytyy olla varovainen. En näe hirveästi järkeä siinä, että ainakaan kovin moneen pitkään kisaan vuodessa virittäytyisi kireälle kuin viulun kieli.

Mulla keväällä määrät vähenee, mutta kokonaisrasitus saattaa lenkkivauhtien kasvaessa jopa nousta. Sitten Tukholman maratonin jälkeen taas kesä-heinäkuussa lisää määrää ja ehkä hieman enemmän vauhdikasta juoksua kuin nyt joulu-tammikuussa.

Logiikka tässä on siis se, että yritin nyt pärjätä tavanomaisella pk-kauden harjoittelulla. Päätähtäin on Masokistissa, joten ei kannata vielä tässä vaiheessa polttaa kynttilää molemmista päistä.

Henkisestä puolesta olisi mukava kuulla kokemuksia. Itse olen funtsaillut sillä tavalla, että perinteinen - riittävän ajoissa aloitettu - kevennys kisan alla ja jumien välttäminen treenatessa tuovat kisaan henkisiä voimia.

Väheksyä ei saa myöskään juoksijatovereiden ja yleisön antaman energian voimaa - tässä olen siis ehkäpä hieman eri linjoilla kuin 226. Kun tietää, että kisan viimeisiksi tunneiksi on tulossa kavereita kannustamaan, niin pikku pakkohan siinä on vähän säästellä aluksi voimia ja jättää paukkuja loppuun. Voi olla, ettei loppua kohti kiihtyvä vauhdinjako ole paras mahdollinen, mutta ainakin "loppukiristä" saa aitoa, syvästi tyydyttävää mielihyvää, joka harrastelijalle on se tärkein ja hauskin juttu koko hommassa.

Shamaani
23.2.2007, 17:52
Niin...
Minullahan on niin vähän kokemusta, että suuremmat ongelmatkin ovat vasta tulossa...
Tuolla Suomi-Juoksussa pääsi nestehukan puolelle, kun päätin jättää kaikki turhat kikkailut (nestetankkaus olisi voinut auttaa vielä noin alussa kisaa tai sitten ei)...
Kyllähän tuosta pääsi yli, kun reagoi heti tilanteeseen ja tankkasi juottoasemilla normaalia enemmän ja käveli jonkin verran...
MasUssa minulla ei ollut minkäänlaisia ongelmia vaikka oli hellettäkin, mutta vauhtikin oli tunnin hitaampaa, ja juoksua olisi voinut tuosta hyvinkin jatkaa...
Uskoisin, että aika monesta ongelmasta selviää, kun niihin puuttuu heti niiden ilmaantuessa, edellyttäen tietysti, että "hoito" on oikeanlaista...
Vauhtia täytyy joskus uskaltaa hiljentää paljonkin, päästäkseen ongelmasta eroon, tai sitten voi jatkaa samaan malliin ja katsoa kuinka pitkälle pääsee ennen täydellistä romahtamista...
Kellohan on paha vihollinen siinä vaiheessa, kun törmätään ongelmiin...
Tämmöisiä mietteitä minulla...

Nyt kun täällä puhutaan paljon tuosta suolasta ja tarkoista hiilarimääristä, niin jotenkin tulee sellainen paniikinomainen olo, että pitäisikö tuonne Ponnenjärvellekin tehdä hirmu coctailit...
Toisaalta tuntuu, että olisi hyvä tulla toimeen ilman liiallisia laskutoimituksia, kun en usko jaksavani joka kisaan vääntää mitään omaa evästystä...
Tästäkin olisi mukava kuulla kokeneilta enemmän...
Eli vääntääkö jokainen tuollaiset omat juomat joka paikkaan, vai voiko ilman niitäkin (järjestäjien eväillä pääasiassa) pärjätä "kunnialla" loppuun asti...

corner
23.2.2007, 18:35
Kengät: Kuten monessa monessa kommenteissa on todettu, ultra-kisaan on syytä varata riittävän suuret kengät. Painottaisin vielä sitä, että tilaa tarvitaan ennenkaikkea kengän kärkiosassa, ainakin minulla erityisesti varpaat turpoavat tuntien kuluessa. Toisaalta kenkien pitää olla sillä tavalla sopivat, ettei jalka mahdu liikkumaan kengän sisällä pituussuunnassa alamäissäkään. Sivusuunnassa ei ylimääräistä tilaa tarvita varsinkaan lyhyellä radalla jossa juostaan paljon kaarteessa, jalan sivuttaisuuntainen hankaus aiheuttaa helposti päkiän alle mukavat rakkulat. Tätä tuli opiskeltua Lohjalla.

Rakkulat: Minulla molempien päkiöiden alla olleet rakkulat puhkesivat Lohjalla, ja laitoin sen jälkeen niiden päälle Compeedit (kiitokset Santalle, jonka varastosta Compeedit löytyivät!). En tiedä kuinka paljon laastaroinnista oli hyötyä, mutta kyllä juokseminen helpottui mielestäni ainakin hiukan Compeedin liimaamisen jälkeen.

Vatsavaivat: Ainut keskenjäänyt ultrajuoksuni on viime kevään 24h kisa Bornholmissa, jossa vatsavaivat hyydyttivät menon täydellisesti. Yöllä alkaneiden laatoitusten jälkeen söin lautasellisen puuroa ja otin tunnin torkut, jonka jälkeen palasin radalle. Siinä vaiheessa olisi pitänyt a) vaihtaa ruokavaliota, b) ottaa Imodiumia ja c) kävellä pidempään. Valitsin kuitenkin vaihtoehdon d) eli kävelin pari kierrosta ja lähdin sitten taas juoksemaan, ja hörppäsin vielä mukillisen (siinä vaiheessa jo öklöttävältä maistunutta) malto-proteiini -cocktailia. Sen jälkeen vatsa toimi varmasti ja nopeasti kuin junan vessa, ja kisa loppui siihen. Ensi kerralla vatsavaivojen yllättäessä en valitse vaihtoehtoa d).

kilpailutaktiikka: Seitsemän juostun ultran jälkeen olen kallistumassa sille kannalle, että kovin yksityiskohtaista suunnitelmaa kisan ajalle ei kannata tehdä. Tai suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää olla valmius muuttaa systeemejä kisan aikana useampaankin kertaan, aina tulee yllätyksiä vastaan.

yksvesku
23.2.2007, 21:44
Hmm... voisikohan suolan korvata vaikka suolaisella salmiakilla. Sen syöminen olisi huomattavasti miellyttävämpää.

Salmiakin suolahan on ammoniumkloridia, joten ei toimi. Kokeilehan suolaista lakritsia.

226
23.2.2007, 22:34
Olen Hietsun kanssa ihan samaa mieltä, että loppua kohden pitää yleisön kannustuksesta ja kilpakumppaneiden tuesta ammentaa lisävoimia, joka auttaa ottamaa itsestään kaiken irti, jos se on tavoitteena.
Tämä minun kommenttini turhista kiihdytyksistä yleisön kohdalla tarkoittaa sitä kun esim. kierretään 12 tai 24 tuntia 10 km rundia, jossa yleisöä on yhdessä kohtaa noin 1 km matkalla, niin ei kannata alusta lähtien tehdä juoksusta epätasaista sillä, että hurmiossa vetelee aina yleisökohdat liian kovaa, jos tavoitteena olis pysyä baanalla mahdollisimman pitkään myös kisan loppupuolella. Varmaan pientä epätasavauhtia on ihan tervettäkin harrastaa silloin kun keskivauhti on hidas ( vaikka 6 - 7 min/km ). Ehkä tämä yleisökohdan kirihölmöily on enemmän ongelma maratonilla, jossa mennään jo muutenkin lähellä aa-kynnystä, ja sitten ehkä yleisön kohdalla vahingossa aina yli aa-kynnyksen.

Pasi
23.2.2007, 23:25
Pasi kertoili Lohjalla kuuluttaessaan, että esim. Spartathlonilla ei kannata kenkiä vaihtaa ns. huvin vuoksi, vaan vaihdolle täytyy olla hyvä syy.
Vaikka heitin tän kommentin lonkalta, niin nyt jälkeenpäin kun on aikaa miettiä asiaa tarkemmin (pidempään kun sen 2 sekuntia kysymyksen kuulemisesta, jonka jälkeen on mikki suun edessä eikä parane änkytellä), niin en onneksi tunne puhuneeni aivan läpiä päähäni (ainakaan tässä kysymyksessä... pahoitteluni jos päästin jossain vaiheessa suustani epähuomiossa jotain "lepakoita"). Oon siis edelleen samaa mieltä, että jos jalkaterässä ei tunnu kohtuuttoman suuria kipuja ja niitä kenkiä alkaa jalan "turruttua" esim. jossain 200km jälkeen repimään irti jaloista vaan sen takia, että ajattelee sen olevan fiksu veto niin saattaa olla ylläri että mitä sieltä tossun sisältä paljastuu. Voi vaikka olla että on ihan rakoilla koko päkiä, jalkaterän sivut ja koko pohjakin kurtulla + nestettä ihon alla (ks. kuva alla), mutta kun jalka ja kenkä on ikäänkuin "sulautuneet yhteen" niin paketti toimisi jotenkuten kunhan se vaan jätettäisiin rauhaan. Mutta kun sitten enempää ajattelematta sen kengän irrottaa (ja vielä tietysti sukankin uteliaisuuttaan) ja antaa jalan tuulettua vähän aikaa, niin voi olla aika kivuliasta jalan takasin saaminen tossun sisään kun se vielä turpoaa lisää päästessään vapauteen.

Vähän fiksummin toimi mm. Edwin Lohjalla kun sanoi ettei uskaltanut edes kajota kenkään vaikka sen valkea päällinen oli ihan veressä (mitä sieltä muuten löytyi?) kun todennäkösesti siitä ois ollu enemmän haittaa kun hyötyä. Eri juttu on tietysti jos on ylitsepääsemättömiä kipuja, esim. jos jalka turpoaa suhteettoman paljon ja on isommat varakengät huoltopisteellä, niin siinä tapauksessa on varmaan paikallaan miettiä josko vaihdon suorittaisi. Ja voihan sitä tilaa tehdä tossun kärkeä saksilla avaamallakin jos on sisä- tai ratajuoksusta kyse, eikä oo pelkoa että hiekka hiertäisi varpaanvälit auki. Mutta eipä tästäkään aiheesta voi mitään varmaa sanoa kun päätökset pitää tehdä tapauskohtaisesti paikan päällä tilannetta arvioiden. Ite en joka tapauksessa enää kovin helposti ala nauhoja availemaan, jos ei tilanne sitä ihan välttämättä vaadi.
http://www.pasinjuoksusivut.net/custom/IMG230.JPG

Juoksee koirasusien kanssa
24.2.2007, 00:10
Minä tosta suolasta haluaisin sanoa, että se kyllä näkyy kilpailuissa, jopa Lohjan viileässä hallissa minä näin joidenkin kanssakilpailijoiden vaatteisiin kerääntyvän suolaa, saatikka sitten mitä näkee kolmenkymmenen asteen helteessä. Ei se varmaan ole gramman päälle toi suolan käyttö ja on ehkä venyvämpi käsite kuin energian optimointi. Ja varmasti hyvin paljon yksilöstä (iästä jne.) riippuva asia (minusta tuntuu siltä, koska esimerkiksi hikoileminen on aika yksilöllinen asia).
Salmiakista puheenollen, sekin on suolaa, mutta ei ruokasuolaa (natriumkloridia) vaan ammoniumkloridia, jota vähän sekoitetaan lakritsiin ja hyvää on. Onko ammonium sitten terveellistä urheilijalle, kun sen terveellisyydestä lapsillekin makeisten muodossa kiistellään. Suolaa on monenlaista, mutta natrium- ja kaliumkloridit ovat varmaan ne, mitä urheilijat eniten tarvitsevat.

Juoksee koirasusien kanssa
24.2.2007, 00:42
Minullekin vaimo sanoi monta kertaa, että vaihda kenkiä. En vaihtanut, vaikka olin vamistautunut vaihtamaan ne. Tiesin, että varpaissani oli rakkoja ja luultavasti kynsiä lähtemässä, mutta ei kenkien vaihdosta olisi enää ollut hyötyä. Olen jo sen verran kouliintunut, että tiedän milloin kengässä on vikaa, milloin jossain muussa.

Edwin
24.2.2007, 19:23
Vähän fiksummin toimi mm. Edwin Lohjalla kun sanoi ettei uskaltanut edes kajota kenkään vaikka sen valkea päällinen oli ihan veressä (mitä sieltä muuten löytyi?) kun todennäkösesti siitä ois ollu enemmän haittaa kun hyötyä. Eri juttu on tietysti jos on ylitsepääsemättömiä kipuja, esim. jos jalka turpoaa suhteettoman paljon ja on isommat varakengät huoltopisteellä, niin siinä tapauksessa on varmaan paikallaan miettiä josko vaihdon suorittaisi.

Tuosta fiksuudesta en tiedä, ainakin suurin osa suomalaisista on sitä mieltä että koko tämä ultrajuoksu on kaukana fiksuudesta, mutta siitäkö me viis veisataan...
Veristen ja hikisten, toisiinsa liimautuneiden sukkien ja kenkien alta löytyi isompia ja pienempiä puhjenneita rakkoja molemmista jaloista samoissa paikoissa eli ison ja seuraavan varpaan välisistä sivuista ja välin alaosasta sekä kahden pienimmän varpaan päistä, lisäksi muutama puhkeamaton verirakkula kynsien ympärillä.
Vaihtokenkiä ei siis ollut. Vaikka juomacoctail oli vimosen päälle tarkkaan shaked & well done, niin kenkäpolitiikka oli hälläväliätyylillä lähes uusilla kengillä. No, eihän tämä niin vakavaa kuiteskaan ole - pääasia että mukana ollaan tässä ainutlaatuisen haastavassa ja kiehtovassa touhussa. Life long learning!

JussiH
25.2.2007, 09:38
Henkisestä puolesta olisi mukava kuulla kokemuksia. Itse olen funtsaillut sillä tavalla, että perinteinen - riittävän ajoissa aloitettu - kevennys kisan alla ja jumien välttäminen treenatessa tuovat kisaan henkisiä voimia.


Tämä onkin mielenkiintoinen aihe...

Se vielä piti sanomani, että näkisin tällaisesta ketjusta olevan hyötyä myös juurikin henkisellä puolella. Ainakin itse ajattelen, että kisaankin pystyy lähtemään levollisemmin mielin kun on edes jotain tietoa/ajatuksia siitä, mitä ongelmia vastaan voi tulla JA että niistä voi kuitenkin (usein) selvitä. Sen sijaan, että kisa on vain suuri tuntematon ja ensimmäisten vaikeuksien sattuessa ehkä jo ennen puolimatkaa iskee epätoivo tai paniikki, ja kisa jää siihen.

Hietsu
25.2.2007, 20:12
Se vielä piti sanomani, että näkisin tällaisesta ketjusta olevan hyötyä myös juurikin henkisellä puolella. Ainakin itse ajattelen, että kisaankin pystyy lähtemään levollisemmin mielin kun on edes jotain tietoa/ajatuksia siitä, mitä ongelmia vastaan voi tulla JA että niistä voi kuitenkin (usein) selvitä. Sen sijaan, että kisa on vain suuri tuntematon ja ensimmäisten vaikeuksien sattuessa ehkä jo ennen puolimatkaa iskee epätoivo tai paniikki, ja kisa jää siihen.

Samaa mieltä siis olen, toivottavasti saamme lukea paljon konkareiden mielipiteitä.

226
26.2.2007, 00:26
Ainakin Kaukopartiohiihdossa, kun saapuu pitkälle pellolle tai jääosuudelle, jossa tuivertaa ikävä vastatuuli, niin ei kannata alkaa murehtimaan sitä miten hitaasti tuo vastaranta lähestyy, vaan unohtaa koko vastarannan, ja yrittää miettiä vaikka jotain ihan muuta kuin itse hiihtoa. Voi myös ajatella, että 15 min päästä otan juomahörpyn, ja sitten seuraava tähtäin vaikka 30 min päästä myslipatukka jne. Kyllä se ranta sitten lopulta tulee vastaan. Jos ajatus alkaa lentämään jonkun jutun ympärillä enemmänkin, niin koko järven ylitys saattaa mennä "yllättävän nopeasti". Rannalla vai vaikka ajatella, että tullaanhan tästä vielä jatkossakin menemään, mutta seuraavalla kerralla on ehkä myötätuuli. henkisellä puolella itseluottamus on tärkeää. Minultakin jäi kesken ensimmäinen 300 km KPH yritys ja ensimmäinen sulkavan uintiyritys. Esim. uinnissa toisella kerralla ajattelin, että ei ne ranteet katkea, vaikka kipeät onkin, ja paraneekin viime vuotisen perusteella alle parissa viikossa.
Keskeyttämiskynnys pitää heikkoina hetkinä pitää korkealla. Niitä hyviä keskeyttämissyitä kyllä löytyy jokaisella pitkällä suorituksella, jos vaan antaa ajatuksissa periksi. Olisi hyvä, että ei edes pidä mielessä sellaista vaihtoehtoa, kuin keskeyttäminen. Mutta joskus se toki on ihan oikea ja järkeväkin vaihtoehto terveydellisistä syistä. Pitkässä suorituksessa ainakin minulla aika usein vaikein vaihe on silloin, kun 2/3 matkaa on takana. Silloin alkaa jo olla aika puhki, ja vielä olisi niin paljon jäljellä. Jos tuon vaiheen yli pääsee, niin ainakin viimeinen 10 % matkasta pitäisi mennä vaikka puukko selässä.

Pasi
26.2.2007, 11:38
Henkisestä puolesta olisi mukava kuulla kokemuksia.

Se vielä piti sanomani, että näkisin tällaisesta ketjusta olevan hyötyä myös juurikin henkisellä puolella. Ainakin itse ajattelen, että kisaankin pystyy lähtemään levollisemmin mielin kun on edes jotain tietoa/ajatuksia siitä, mitä ongelmia vastaan voi tulla JA että niistä voi kuitenkin (usein) selvitä. Sen sijaan, että kisa on vain suuri tuntematon ja ensimmäisten vaikeuksien sattuessa ehkä jo ennen puolimatkaa iskee epätoivo tai paniikki, ja kisa jää siihen.
Nyt päästiin mielenkiintoiseen aiheeseen. Uskon myös itse vakaasti siihen, että sanoissa on suunnattomasti voimaa ja muiden juttujen lukeminen on yks hyvä keino saada itelleen vähän sellasta japanilaisten samurai-asennetta kisaan jos vaikka empii tavoitteissaan eikä lähipiiristä löydy kunnon motivaattoria joka poistaa epäluulot omien kykyjen (mukamas) rajallisuudesta.

Omaan muistiin on pinttynyt pari lausahdusta, jotka oon kuullu ohimennen kun joku on sanonut että uskoo mun selviytyvän aivan loistavasti perille kisassa ja uskoo mun kykyihin sen sijaan mitä yleensä kuulee jatkuvasti eli kauhisteluja siitä, miten rankka/vaarallinen/mahdoton kisa on tiedossa. Sanoilla voi vahvistaa, mutta myös murtaa sellasen ihmisen itseluottamusta joka tasapainoilee siinä juu:n ja ei:n terällä eikä oikein tiedä mitä pitäisi päättää ja miten toimia. Hävetkää siis kaikki toisten ihmisten itseluottamuksen nakertajat kun varoittelette ja kauhistelette kaverinne/työtoverinne/tuntemattomien yrityksiä tehdä jotain uskomatonta ja yleisen uskon-voiman tuolla puolen olevia tekoja! Noita lannistajia löytyy joka nurkan takaa, mutta onneksi yksikin ihminen joka uskoo juuri Sinun kykyihisi voi muuttaa kaiken ja sabotoida heikkouskoisten säälittävät pyrkimykset mielenne nujertamiseksi.

JussiH:n ajatukset jostain tuntemattomasta ja ennalta-arvaamattomasta ovat ymmärrettäviä (ja hyvä että otit ne esille) sekä kuuluvat luonnollisena osana varsinkin pitkiin ultrakisoihin. Monen mielestä olisi varmasti todella mukava tietää mitä tulee kisan aikana tapahtumaan, mutta käsittääkseni erittäin usein pitkän matkan aikana tapahtuu jotain (tai paljon) sellaista mitä ei tule edes ennalta ajateltua tai mihin ei osaa varautua ennen starttia. Omassa kohdallani olen jättänyt välillä tarkoituksellakin koko asian huomioimatta, koska en yksinkertaisesti halua missään nimessä tietää tarkasti, mitä on tulossa. Itellä kun tollanen jonkin sortin seikkailufiilis on se mitä haeskelen niin ehkäpä siitäkään syystä en halua olla varma siitä miten tulen matkasta selviytymään, sillä muutenhan olisi seikkailun tunne menetetty jo ennen kuin pääsee nauttimaan matkasta. Matka kohti tuntematonta kiehtoo ja epävarmuus siitä, mitä kaikkea edessä ja tulevaisuudessa vielä mahtaakaan odottaa luo mielenkiintoa jokapäiväiseen elämään ja harjoituksiin. Ja vaikka esim. noita hurjia satasen (ja esim. 12h) tuloksia juoksevia vauhtikoneita suuresti ihailenkin, niin itse en tuossa maailmassa tunne oloani kovin kotoisaksi ja siitä syystä olenkin siirtynyt retkeilijäosastolle seuraamaan sivusta toisten juoksijoiden lähivuosien ennätystenmurskajaisia.

Mutta JussiH:n ja kaikkien muidenkin vuoksi ketkä ovat kiinnostuneet siitä mitä kaikkea voi pitkän ultrakisan aikana tapahtua ja mihin tulisi varautua niin ehkäpä voisi näin karkean hölmösti sanoa, että ihan kaikkeen. Muutamia juttuja voitaisiin pohtia ikäänkuin näin maalaisjärjen avulla: Ensiksikin matkan aikana voi pettää kropassa esim.: a) vatsa, b) lihakset, c) nivelet/jänteet tai d) pää ja näitä varten kannattaa tehdä pientä yksinkertaista ennakointia jos haluaa.

a) VATSA:
Vatsaongelmien ehkäisemiseksi omien juomien ja ruokien testaaminen pitkissä harjoituksissa ei varmaankaan ole maailman huonoin juttu huomioida jo etukäteen samoin kuin vaihtoehtojen ottaminen mukaan siinä tapauksessa, jos esim. joku juoma tai ruoka alkaa ällöttämään jossain vuorokauden kohdalla. Silloin on hyvä olla jotain muuta, joka imeytyy hyvin ja maistuu hyvälle jottei tarvitse väkisin ahtaa joitan ällöä litkua/massaa suuhun ja odottaa oksennusta.

On myös hyvä muistaa, että joillain on "vahva" ja pettämätön vatsa, joka näyttää kestävän lähes mitä tahansa ja toiset taas viettää aikaa puskissa vähän väliä joten mitään yleispätevää ohjetta on mahdoton antaa ja itse pitää tämäkin juttu kokeilla. Mutta siinä vaiheessa kun vatsa pettää, niin jollain konstilla sitä energiaa on pakko saada sisään jos on kisaa vielä paljon jäljellä tai muuten yksinkertasesti bensa loppuu ja matkanteko tyssää lyhyeen.

Tähän sopii hyvin spiroksen esimerkki siitä, miten uskomattoman esimerkin mies antoi meille noviiseille omalla toiminnallaan vatsaongelmien ilmaantuessa kun laatta lensi jo Nemean kirkon rappusille 124km kohdalla ja olo oli todella heikko eikä mikään ruoka pysynyt sisällä. Lääkärit käski keskeyttämään ja mies vaan paino menemään yön pimeyteen pikkusia suolakaloja mutustellen vähäisen veden kera ja toivoen että ne alkaisivat imeytymään. Mietitäänpä siis hetki sitä, miten olisi itse toimittu samassa tilanteessa: Et pysty syömään kun mikään ei pysy sisällä, matkaa on edessä vielä 122km, hitaat juoksutoverit juoksee ohi, yön pimeys laskee ylle, edessä lukuisia mäkiä ja mm. vuoren ylitys, lääkäri kehottaa jättämään leikin kesken terveyssyistä ja sen sellasta. Kuinka moni voi rehellisesti sanoa löytävänsä niin paljon tahdonvoimaa, että jatkaa matkaa samanlaisessa tilanteessa? Voimme vain arvailla, miten kenellekin olisi käynyt.

b) LIHAKSET:
Lihasten puutuminen on ehkä yksi suurimmista huolista silloin, kun kaikki muu menee putkeen. Jumiutumisen lisäksi ne voi pettää myös esim. kramppaamalla tai niissä voi alkaa yhtäkkiä tuntumaan aivan sietämätöntä kipua/pistoa - voi olla esim. hyvin voimakasta pienelle alueelle tulevaa kramppia syvissä lihaksissa, joka tuntuu samalle kuin lihasrevähdys ja tällöin askeleen ottaminen on mahdotonta kun jalalle painon varaaminen ei onnistu ja vaiva pahenee askel askeleelta. Näissä tapauksissa siis lihasten suorituskyky pettää ja miten näihin voisi varautua?

Puutumiseen auttaa uskoakseni jalkojen iskutuskestävyyden parantaminen eli ne kuuluisat pitkät lenkit. Ja jos kisa on todella pitkä ja lihasten puutuminen jossain vaiheessa hyvin todennäköistä, niin ite oon lähestynyt muilta oppia ottaneena siten että treenataan väsyneillä jaloilla juoksua. Miten tämän sitten tekee - siinä onkin jälleen kerran loputtomasti soveltamisen varaa. Perättäisten päivien pitkillä lenkeillä voi hyvin alotella ja jos tuntuu uskovan rypäsharjottelun voimaan niin voihan sitäkin kokeilla. Ite teen nyt ennen Sakuraa ainakin kolme rypästä eli nyt on takana kolmena viime päivänä 5h lenkit joka päivä ja tänään vielä yks lisää niin tulee se 20h neljään päivään. Samanmoista rypästä oon ennen tehny pätkimällä ton 5h lenkin esim. 2h ja 3h pätkiin jolloin aamulla eka ja illalla toinen. Mahdoton sanoa, kummassa vaikutus on parempi ja sen takia teen molempia. Jumiutumiseen voi auttaa myös lihasten vahvistaminen, mitä käsittääkseni esim. Numeroukko on käyttänyt ja siinä onnistunut.

Krampit menee ohi vauhtia hidastamalla + suolaa nauttimalla ja jos on pitkä kisa kyseessä niin ei syytä huoleen kunhan antaa muutaman tunnin aikaa lihaksille. Vauhdikkaassa lyhyemmässä kisassa voi tilanne olla hankalampi kun ei oo aikaa hukattavana ja tääkin on juttu, johon kunnolla varsinkin vauhtilenkkejä treenaamalla voi vaikuttaa ettei lihakset mee hapoille kovasta vauhdista ja sen takia kramppaa.

Tollanen pistävä lihaskipu (useimmiten syvällä jalan sisällä) onkin sitten hankalampi juttu. Mitä siinä tapahtuu, niin sekin on vähän mysteeri ainakin itelle koska aiheesta monelta eri taholta udeltuani lihaksen revähtäminen näyttää epätodennäköiseltä, vaikka oireet on samankaltaisia. Pistävän kivun voi tietysti aiheuttaa myös syvien pikkulihasten jumiutuminen, joihin on todella vaikeaa kohdistaa venytystä (pitää löytää oikeat asennot) ja ammattitaitoisen hierojan kourinnalla niihin voi päästä käsiksi ja tuoda sitä kautta helpostusta asiaan.

Mutta tähän voisi heittää tuon venyttelyn merkityksen, josta on tälläkin palstalla eriäviä mielipiteitä paljon tuotu esiin. En väitä, että kaikkien tulisi venytellä ja uskon siis siihen että jotkut selviävät täysin ilman vammoitta vaikka eivät koskaan venyttelisi sekuntiakaan. Eikä näiden jumihemmojen suorituskykykään välttämättä paranisi yhtään venyttelyllä, sillä ei hitaan juoksun vaatimat liikeradat edellytä juuri minkään tason liikkuvuutta. Pitää kuitenkin muistaa, että jos lihakset ovat niin ylikorostetusti lyhentyneet, että esim. joka askeleella kiristää akillesta/pohkeita tms. niin tottakai silloin olisi hölmöä ajatella ettei venyttelyllä saataisi helpotusta asiaan. Riippuu siis ihan henkilön lihastasapainosta, ruumiinrakenteesta, juoksuvauhdista, liikelaajuuksista ja vaikka mistä eikä tässä voida lähteä mielestäni mitenkään ehdottomalle linjalle suuntaan taikka toiseen.

(jatkuu...)

Pasi
26.2.2007, 11:39
(...jatkuu)

Mutta, jos juoksija kuitenkin kärsii jostain oireesta joka selvästi johtuu lihaskireydestä niin silloinhan luonnollisesti venytyksellä on tilausta. Esim. joku lihaksen syvä jumi, jota tässä toin esille ton pistoksen muodossa, voisi vaikka olla sellanen jota venytyksellä voisi helpottaa ja näin ollen siitä olisi hyötyä. Ja onhan niitä monia muitakin vaivoja, joihin venytyksellä uskotaan olevan suotuisia vaikutuksia. Jos kuitenkaan oireita ei ole, niin ei ketään tarvitse pakottaa venyttelemään jos on sitä mieltä ettei sitä itse tarvitse. Toin asian esille ihan siitäkin syystä, ettemme unohtaisi miettiä sitä onko omassa kropassa paikkoja jotka jumiutuvat ja ovat venytettäessä todella kireitä? Eihän tästä tullut oikein mitään järkeä enkä saanut oikein ajatuksiani esille, mutta siis joko venytellään tai sitten ei ja se on jokaisen oma asia miten homman hoitaa. Ite venyttelen nykyään aika ahkeraan ja lihakset tuntuu tosi vetreiltä. Mutta voihan se johtua myös siitä että on tullu treenattua kunnolla tai että oon syöny Korintti-rusinoita - mistä sitä lopulta tietää mistä on perua moinen.

c) NIVELET/JÄNTEET:
Tulehdukset, pistävät kivut, turvotukset - näähän on tuttuja monelle. Eli nivelet joutuu koville ultrissa ja samoin jänteet. Taas kerran juttu johon treeni auttaa ja ite näkisin, että varsinkin tähän aiheeseen ennen kisaa tehty perusteellinen harjoittelun keventäminen on omiaan auttamaan. Nivelet ja jänteet joutuu koville treeneissä ja niille kun antaa kunnolla aikaa levätä ennen suurta koitosta, niin siitähän ne tykkää ja on iskussa kisapäivänä sekä kestää hyvin mahdollisimman pitkälle. Kun kaikki mahdolliset pikkuvauriot saa riittävästi lepoa, niin ei tulehduksiakaan varmaan esiinny niin helposti kuin jos ois kovaa rasitusta juuri alla.

226:lta saa oivia vinkkejä tulehdusten suhteen (niistä on ymmärtääkseni paljon kokemusta) ja siitä, miten niistäkin kivuista huolimatta vaan suoritus jatkuu uskomattoman pitkään. Tulehduksessa on hankalaa se, että harvemmin se helpottaa kisan myötä vaan pitäisi löytää jokin nivelen rasitusta vähentävä tapa jatkaa liikettä. Juostessa se voi aiheuttaa taas jonkinlaista puolieroa tai heittoa juoksuasentoon ja sen myötä taas esim. lonkka tai pakarat puutuu helposti. Kylmä voi helpottaa tilapäisesti, mutta kaikenkaikkiaan on aika pirullinen oire jos sattuu kohdale eikä mitään kovin mullistavaa taikanappia omasta pääkopasta tähän vaivaan löydy. Jos esim. kantakalvo tai lonkan limapussi tulehtuu niin ei siitä kisan aikana kovinkaan helposti selviä.

d) PÄÄ
Tässä lempiaiheeni. Yllä olevan spiroksen esimerkinkin siivittämänä on siis selvää, että lopputulokseen vaikuttaa uskomattoman paljon päänuppi ja miten sen saa kuntoon niin se onkin sitten jokaisen oma juttu ja niistä ois mustakin tosi kiva kuulla esimerkkejä. Itteni kohdalla liike jatkuu yksinkertasesti ihan siitä syystä, että se vaan on nasta homma runtata menemään vaikka joka paikkaan sattuu ihan helvetisti. Tää ultraaminen kun on sellanen asia jonka edessä olisin valmis kuolemaan milloin tahansa, joten mulle on ihan sama miten esim. sieltä Badwaterista palaan takasin kunhan saan mahdollisuuden taistella Kuolemanlaaksossa kaikenlaista pelkuruutta vastaan takki auki. Vaikka sitten arkussa kotiin jos ei muuten, niinkun eilen kotiradalla jolkotellessa juteltiin.

Mua motivoi suuresti se autuuden ja rajattoman vapauden tunne, jonka ylipitkässä ultrassa pystyy saavuttamaan. On välillä ihan uskomattomia fiiliksiä jossain hornan tuutissa jossa on irti kaikesta nykysivistyksestä ja on olemassa ainoastaan yksinkertainen maailmankaikkeus ja ite pienenä paskana siinä mukana. Siinä ymmärtää miten upeeta on vaan olla olemassa ja nauttia jostain tuulen vireestä luonnon keskellä kun kaikki hölynpöly ja tärkeilevät mulkvistit on poissa ympäriltä häsäämästä. Saa olla ihan yksin ja vielä parempaa jos sattuu vierelle joku samalla aaltopituudella oleva tyyppi, joita onneksi tunnen pari nyrkillistä tässä maailmassa.

Motivaatio kumpuaa siis yksinkertasen elämän autuudesta ja samalla kaikista niistä heikkouskoisista ihmisistä, jotka eivät usko omiin kykyihinsä vaikka he pystyisivät aivan mihin tahansa. Mahtuuhan sitä pessimismiäkin maailmaan ja kukin on vapaa ajattelemaan juuri miten tahtoo, mutta jos joku yrittää aivopestä itseni tai jonkun läheiseni moisilla ajatuksilla niin silloin kyllä asetun poikkiteloin niiden edelle. Ja koska pessimistinen ajattelu sekä erilaisille asioille periksiantaminen tappaa elämäniloni sekä hautaa viimeisetkin rippeet uskosta mahdottomaan, en sille voi silloin olla muuta kuin suunnattoman vihainen tuolle ajatusmaailmalle jos se yrittää alkaa pokkuroimaan ja aivopesemään mieltäni. En kuitenkaan ole tuohtunut henk.koht. kyseisille ihmisille, vaan ainoastaan näille ajatuksille joiden vangeiksi he ovat joutuneet.

Ja miten tämä kaikki paatos liittyy JussiH:n kysymykseen miten selvitä henkisistä vaikeista hetkistä ultralla? Ehkä siten, että kun on vaikkapa se rakko jalassa, niin helposti ajattelisi että voivoi ja nyt joudut keskeyttämään tai kun oksennat ja kuulet että tule nyt hyvä mies radan sivuun niin silloin pitää tietää paremmin ja ottaa oma ajatusmaailma käyttöön. Sillä näinä hetkinä jos antaa periksi kaikelle tolle pessimisti-ajattelulle, niin samalla luovuttaa pelin ennenkuin liputetaan ulos kisasta ja miten sen jälkeen selittää peilille että mitä tuli tehtyä? Oli mukamas niin kovalla asenteella lähdössä matkaan ja sitten jätti leikin kesken kun vähän on nahka rullalla tai maha heittää kuperkeikkaa. Siinä vaiheessa kun iskee paniikki, niin ei muuta kun suo itelleen muutaman tunnin aikaa kun eihän kisassa mikään kiire ole - ainakaan pitkässä kisassa.

Vapaaehtoinen kisan keskeyttäminen ei siis tulisi mieleenkään, sillä silloin ei pelkästään keskeyttäisi juoksua vaan samalla koko ajatusmaailma ja periaatteet romahtaisivat ja kaikki se mihin olet uskonut menettäisi merkityksensä. On hyvä kysyä vaikeina hetkinä itseltä esimerkiksi näitä asioita: Oletko aivan turhaan jatkanut harjoituksissasi matkaa tuijottaen eteenpäin lasittunein silmin muiden ihmetellessä vierestä? Onko tämä sitä mitä oikeasti haluat? Vai uskotteletko itsellesi arkipäivinä jotain sellaista mikä ei oikeasti ole totta? Oletko sittenkään se ihminen, joka kuvittelet olevasi? Kuka oikein olet?

Tässä vähän paatosta näin aamuun kun tuli mieli kirjotella kaikenlaista päässä pyörivää ja toivottavasti oli jotain hyötyä jollekin eikä pahoittanut kenenkään mieltä. Nää on taas sarjassa "vain eräitä mielipiteitä", kun kaikki ultraamiseen liittyvät jutut on niin valtavan yksilöllisiä että olisi suorastaan typerää kuvitella näiden samojen juttujen toimivan jokaisen juoksijan kohdalla. Ja voihan juoksijan edellä mainittujen, omaan kroppaan liittyvien oireiden lisäksi nujertaa myös monet muutkin asiat - esim. ulkoiset tekijät kuten sade, paahtava helle, mäkinen reitti, juoksualusta tai vaikkapa huollon pettäminen.

Mutta pitää muistaa, että pitkän kisan lopussa käy huonosti jos on unohtanut treenata kunnolla. Silloin ei ne jalat liiku, vaikka ois millanen luupää.

corner
26.2.2007, 11:57
Loistavat kommentit Pasilta! Ja niinhän se pitkässä juoksussa on, että alle odotuksien menneelle suoritukselle on helppo keksiä selityksiä suolanpuutteesta, rakkuloista ynnä muusta. Mutta lopputuloksia kun katselee, niin tulosten ja harjoituskilometrien välinen korrelaatio on vahvasti positiivinen, muiden selitysten hakeminen on vain selittelyä.

JussiH
26.2.2007, 12:43
Olipas tuhti paketti Pasilta! :038: Varsinkin nuo jalkojen iskukestävyysjutut ovat juuri nyt mulle ajankohtaisia, kun 100% varmasti tuo on juuri nyt päällimmäinen hidaste meikäläisen kohdalla ultramatkoilla. Kunhan kevät etenee niin alan juoksemaan kunnollisia ylipitkiä, tuplapitkiksiä, tai molempia.

JussiH
26.2.2007, 12:45
Loistavat kommentit Pasilta! Ja niinhän se pitkässä juoksussa on, että alle odotuksien menneelle suoritukselle on helppo keksiä selityksiä suolanpuutteesta, rakkuloista ynnä muusta. Mutta lopputuloksia kun katselee, niin tulosten ja harjoituskilometrien välinen korrelaatio on vahvasti positiivinen, muiden selitysten hakeminen on vain selittelyä.

Totta, mutta mun on vaan aika vaikea tajuta että aiempaa paremmin menneillä treeneillä en pystynyt Lohjalla edes samaan 100km aikaan kuin MasU:ssa, joka sekään ei tullut edes aivan 100% yrityksen seurauksena (juoksin jälkimmäisen puolikkaan alle 100% yrityksellä, koska alkuperäinen tavoite oli karannut).

mönkijä
26.2.2007, 14:30
Siirsin tämän tekstin tuonne 24 h -ketjuun, ehkä liittyy enemmän siihen aiheeseen.

corner
26.2.2007, 15:11
Totta, mutta mun on vaan aika vaikea tajuta että aiempaa paremmin menneillä treeneillä en pystynyt Lohjalla edes samaan 100km aikaan kuin MasU:ssa, joka sekään ei tullut edes aivan 100% yrityksen seurauksena (juoksin jälkimmäisen puolikkaan alle 100% yrityksellä, koska alkuperäinen tavoite oli karannut).

Joo, mutta mulla onkin nyt päällä harjoitusohjelman mukainen itseruoskintavaihe! Minäkin jäin nyt Lohjalla lähes kaksi vuotta sitten juoksemastani 12h ennätyksestä, vaikka olen nyt paljon paremmassa kunnossa kuin toukokuussa 2005. Näissä selityksissä on tietysti se hyvä puoli, että jossain vaiheessa on kaikki suolat, tossut ja itseaiheutetut vatsavaivat käyty läpi niin perusteellisesti että tulosten pitäisi parantua automaattisesti. Tai sitten on myönnettävä että kyvyt ei vaan riitä parempaan.

JussiH
27.2.2007, 19:38
Joo, mutta mulla onkin nyt päällä harjoitusohjelman mukainen itseruoskintavaihe! Minäkin jäin nyt Lohjalla lähes kaksi vuotta sitten juoksemastani 12h ennätyksestä, vaikka olen nyt paljon paremmassa kunnossa kuin toukokuussa 2005. Näissä selityksissä on tietysti se hyvä puoli, että jossain vaiheessa on kaikki suolat, tossut ja itseaiheutetut vatsavaivat käyty läpi niin perusteellisesti että tulosten pitäisi parantua automaattisesti. Tai sitten on myönnettävä että kyvyt ei vaan riitä parempaan.

Jees. Sama homma minulla. Mielessäni jo pyörittelen toinen toistaan masokistisempia pitkiä lenkkejä joita viimeistään kesällä täytyy harrastaa. Nyt kun kahden ultran jälkeen on täysin absoluuttisen selvää mikä on mun heikoin lenkki (jalkojen iskukestävyys), täytyy asialle tehrä jotain...

Mutta minua ihan aidosti edelleen kiinnostaa ja mietityttää mikä on se fysiologia (vai onko psykologia?) joka aiheuttaa sen, että lihakset saattavat olla yhdessä vaiheessa täysin jumissa ja hiuskarvan päässä totaalikrampista, ja toisena hetkenä tuntuu että mikään ei pidättele ja meno maistuu. Kuten jo aiemmin sanoin, en usko ihmeisiin, joten joku selitys on pakko olla olemassa, prkl.

226
27.2.2007, 20:45
Lihasten ajoittainen jumi ja ajoittainen hyvä tilanne riippuu ainakin energia ja nestetilanteesta. Pitkissä triathlonkisoissa minulla on yleensä tuska tasaisesti lisääntynyt loppua kohti, mutta kaukopartiohiihdossa joskus majalle tullessa on ihan vetreä olo, ja edellisellä kerralla hyvä että on edes pystynyt siteitä avaamaan, kun selkä on niin jumissa.

JussiH
27.2.2007, 20:53
Lihasten ajoittainen jumi ja ajoittainen hyvä tilanne riippuu ainakin energia ja nestetilanteesta. Pitkissä triathlonkisoissa minulla on yleensä tuska tasaisesti lisääntynyt loppua kohti, mutta kaukopartiohiihdossa joskus majalle tullessa on ihan vetreä olo, ja edellisellä kerralla hyvä että on edes pystynyt siteitä avaamaan, kun selkä on niin jumissa.

Alright, pidetään mielessä tämäkin.

3.40
28.2.2007, 12:05
Totta, mutta mun on vaan aika vaikea tajuta että aiempaa paremmin menneillä treeneillä en pystynyt Lohjalla edes samaan 100km aikaan kuin MasU:ssa, joka sekään ei tullut edes aivan 100% yrityksen seurauksena (juoksin jälkimmäisen puolikkaan alle 100% yrityksellä, koska alkuperäinen tavoite oli karannut).

Minun veikkaukseni! sinun Lohjan jumiin, on liian lyhyt kevennysjakso ennen kisaa. vedit vielä 180 km:n viikon kansi viikoa ennen kisaa, ja melkoisen putken sen alle myös. Omalla kohdalla liika innokkuus taas oli, veikkaus tämäkin, Marras-Joulukuun tienoilla.

Satanen ja 12 h on kuitenkin vielä matkoja, joilla pitää olla kroppa siinä vireessä että kovavauhtinen juoksu sujuu, vaikka mennäänkin huomattavasti hitaammin. Siellä jälkimmäisellä puoliskolla tuntuma on vähän saman tapainen kuin pitkän kovan lenkin lopussa, vaikka vauhti onkin pari pykälää hitaampaa.

Jos treeni sataselle on oman kropan sietokykyyn nähden määrän maksimointia (niin kuin sinun ja minun tapauksessa oli), ei tulos voi olla paras mahdollinen, vaan terävyys suorituksessa puuttuu.

Vähän toisenlainen on tilanne silloin kun lähdetään oikein pitkälle matkalle, jossa pääpaino on kyky raahustaa väsyneenä. Vaikka kyllä näissäkin pitää olla lihakset lähtiessä iskussa ja levänneet; PITKÄ kevennysjakso ennen kisaa, ja se perukestävyys rakennetaan kuukausia ennen kisaa, eikä viime viikkojen maksimimäärillä. Parhaat pitkä ultrat minulla on olleet ne kun olen (joutunut) levännyt 5-6 viikkoa ennen kisaa. Siis juossut kohtuumääriä.

Lisäys: Olipa Pasilta taas hyvä kirjoitus. Silmiin pisti eritoten väsyneenä harjoittelun esiin tuominen. Siinä on kanssa alue josta ei oikein ääneen moni kehtaa puhua edes.

JussiH
28.2.2007, 21:48
Tuo treenin aiheuttama jumikin on siis mahdollinen. Hmm, nyt kun suunnitelmissa on juosta Suomi-juoksu ja Masokisti, niin voisi kokeilla kahta erilaista kevennystä noihin kisoihin ja katsoa miten vaikuttavat.

3.40
28.2.2007, 23:23
Tuo treenin aiheuttama jumikin on siis mahdollinen. Hmm, nyt kun suunnitelmissa on juosta Suomi-juoksu ja Masokisti, niin voisi kokeilla kahta erilaista kevennystä noihin kisoihin ja katsoa miten vaikuttavat.

On ollut ylivoimaisesti paras tapa mulle juosta ne raskaimmat viikot jo hyvissä ajoin ennen kisaa. kun on reilua kuukautta ennen jo juostu vähän liikaakin, on sitten helpompi säätää niiden viimeisten viikkojen aikana kuormaa tuntuman mukaan ( vahingon kautta olen tämän oppinut ). Toipumisaikaa joka tapauksessa on riittävästi. Mutta jos on ollut tiukka ohjelma, ja kaksi tai kolme viikkoa ennen kisaa ehtii vasta aloittaa kevennyksen, on homma selvästi stressaavampaa. Mene ja tiedä..

Sinuna en ehkä juosisi noin paljon määrää nyt kevään aikana. kestävyyspuoli sinulla on pakko olla kova. Uskoisin että tässä kohtaa voisi tepsiä sellaiset 80-100 km viikot, ja perusmaratonharjoittelun tyyllillä. Ylipitkiä lenkkejä en myöskään paljoa juoksisi enää. Lihaskestävyys sinulla on kaiken järjen mukaan todella hyvässä mallissa, viimeisen vajaan kahden vuoden aikaisen, sekä määrällisesti että ainakin välillä myös tehollisesti kovan harjoittelun pohjalta. Voisi olla tuottoisaakin nyt keskittyä "laatuharjoitteluun". Kestävyyspohjan ei luulisi heikkenevän tippaakaan noillakaan määrillä.

JussiH
1.3.2007, 18:17
Tarkoitus oli muutenkin juosta paljon pk:ta Lohjan kisaan asti, ja sen jälkeen alkaa hakemaan vauhtia juoksuun. En tiedä maltanko juosta alle 100km viikkoja kuitenkaan... paitsi tietysti nyt aluksi ennen kuin kroppa taas tottuu treenaamaan. :bike: Sikäli muuten tuossa treenijumihypoteesissa on järkeä, että ensimmäiset Lohjan jälkeiset lenkit menivät ihmeen hyvin ja tuli heti sellainen tunne, että kisaa edeltävien kovien viikkojen harjoitusvaikutus saattoi tulla vasta silloin esiin. Mene ja tiedä.

Aletaan muuten menemään ketjun aiheesta ohi.

Juoksee koirasusien kanssa
4.3.2007, 21:41
Jippii, olen vihdoinkin toipunut Lohjan 12 tunnin juoksusta. Kolme viikkoa meni löysäämiseen ja kolme viikkoa toipumiseen. Tänään pystyin jo juoksemaan 17 kilometriä matolla ja nautin joka metristä.
Hetken ehdin jo luulla rikkoneeni betonilla niveleni ja jänteeni lopullisesti, mutta ei kait sittenkään. Mahtavaa!