Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Sign in to follow this  
MiiaH

Penikkatauti

Recommended Posts

Muotoilen ehkä uudestaan: penikkatautina pidetään useammanlaisia säären alueen vaivoja, ja pelkkä lihasaitiosyndrooma ei kata koko penikkatautikäsitettä.

Tässä artikkelissa esimerkiksi penikkatauti on erotettu kokonaan lihasaitiosyndroomasta: http://www.runnersworld.com/tag/shin-splints

Penikkatauti on siis esimerkiksi lihas- tai lihaskalvorepeämää tai lihaksen, lihaskalvon tai luukalvon tulehdusta. Näin olen siis ymmärtänyt. Itselleni on epäselvää vielä ainakin, mikä osuus ns. kiinnikkeillä, eli ilmeisesti lihaskalvon ja luukalvon yhteenkasvamisella on penikkataudissa.

Mulle tällainen asian pinnallinenkin tutkiminen on ollut avartavaa; en uskonut aluksi kärsiväni penikkavaivoista, koska olen oppinut yhdistämään sen muunlaisiin tuntemuksiin. Penikkatauti on tietysti nyt liian yleinen termi, ja vamman hoitamiseksi olisi varmaankin hyvä tietää tarkemmin, mistä on kyse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostetaanpa tätä ketjua, kun penikkatauti vaivaa ja on vaivannut huhtikuusta asti. Kylmähoidot, kipugeelit, venyttelyt, hieronta omatoimisesti on kokeiltu myös juoksutaukoa on pidetty. Oikean säären sisäryrjän alaneljänneksessä tuntuu paksunnos, ilmeisesti kiinnikkeitä. Ne ei näytä sulavan millään pois. Pystyn juoksemaan noin neljä kilometriä kerran viikossa. Eli todella vähän. Mitähän keksisi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen kun tietäisi. Itsekin kärsinyt nyt huhtikuusta asti. Pystyn juoksemaan enemmän kuin tuo 4 km, mutta ongelma on se, etten säännöllisesti.

Mielestäni tämä artikkeli oli informatiivinen. Olen alkanut tehdä noita pohkeen vahvistamisen harjoituksia täällä olevalla videolla näkyvällä tavalla. Toivottavasti tuo edistää parantumista. Itse olen kokenut nimenomaan säännöllisen omatoimisen hieronnan ja venyttelyt hyödyllisiksi.

sinisiipi, oletko varmistanut, että kyse ei ole rasitusmurtumaoireista? Sääri pitäisi kuvata, ja röntgenissä pitäisi näkyä jotain jo tähän mennessä, jos siitä olisi kyse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En usko, että minun tapauksessani olisi rasitusmurtuma, koska kipu ei tunnu luussa, vaan säären kudoksissa. Menisin hierojalle, joka hieroisi penikan auki, mutta en tiedä tällä seudulla hierojaa, joka voisi sen tehdä. Otin Turun kuntofysioon yhteyttä, mutta sieltä ei vastattu, kun varmaan kesälomalla. Ehkä tollaisia pohkeen vahvistamisharjoituksia kannattaisi tehdä. Kummalliselta tuntuu, kun lepokaan ei paranna tätä vaivaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen alkanut suhtautua tähän sillä lailla, että tämä vuosi meni reisille juoksemisen kanssa. Olis edessä Berliinin maraton kahden kuukauden päästä. Reissu on maksettu ja suunniteltu, ja sitä varten varmaankin teen pitkät lenkit kerran viikkoon, sen lisäksi pyöräilyä ja ryhmäliikuntatuntia. Mulla toi penikkatauti johtuu luultavasti pronaatiosta, joka on toisessa jalassa, ja ajattelin, että pohkeiden vahvistaminen ei siihen ainakaan haittaa. Voisi harkita minimalistitossujen hankkimista, niin pääsisi syksyllä ja talvella - ehkä juoksutauon jälkeen - harjoittelemaan päkiäjuoksua ulkona ja salilla.

Luulin muuten, että mulla on kiinnikkeitä luu- ja lihaskalvon välillä, mutta kaksikin eri hierojaa on sanonut, ettei niitä ole. Se pitäisi itse kai havaita sillä, saako sormea painettua lihaksen ja luun väliin. Enemmän kun on hieronut, niin se tietysti onnistuu paremmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laiskana kirjoittajana ajattelin kuitenkin kirjoittaa juhlavuoden kunniaksi eli minulla on 30. juhlavuosi juuri tämän asian tiimoilta, siis ihan tarkalleen. Tässähän asian laita kuten monet ovat jo todenneet voi olla monitahoinen. Penikat leikattiin aikoinaan vuonna -86 ja lisäksi säärissä on ollut vuosien varrella dg:soitu marssimurtumia. Syitä on ollut, tullut ja mennyt arvattavan paljon. Joskus on ollut vaikea erottaa aitosyndroomat, luukalvon ongelmat tai marssimurtumat toisistaan eli ihan tarkan ongelman selvitykseen vaaditaan ammattilainen ja kuvantamislaitteet. Lisäksi sitten tulee vielä muut sivuoireet joista nyt ei saa selvää mitä ne ovat milläkin kertaa. Paras saavutukseni on ollut että säärissä on todennettu kaikki ongelmat samaan aikaan, mutta en silloinkaan ole ihan totaalilepoon vaipunut eli lajin vaihdolla kyllä joten kuten "taso" pysyy yllä ja toive juoksuun pysyy. Sellaisen ohjeen olen todennut jotenkin toimivan, että jos löytyy hyvä tossu&pohjalliset niin niillä vedetään kunnes vaihtoaika on käsillä ja vaihdetaan samoihin uusiin. Lisäksi ikääntymisen seurauksena akilliksen elastisuus on heikentynyt ja olen käyttänyt kantakoroketta pohjallisissa. Tämä on toiminut kohtuudella, mutta ei aina.

Nyt kun on juhlavuosi vaidoin tossut hieman erilaisiin. Lopputulos oli kohtu hyvä. Noin 3 viikon jälkeen (kuukausikilsat hieman yli 400km) sain 1. oireet ja tiesin että nyt sai vaimo rauhallisen (muita sivuongelmia ei huomioida) kesäloman. Pahimmillaan yöllä nukkuessa sisäsääret jomottaa kohtu kunnolla eli kipuun ihan herää. Jos ne pallukat säärissä on sellaisia "pehmeempiä" niin ne menee kivuttomiksi usein ihan itte hieromalla ja pystyn juoksemaan vaikka ei se varmasti tervettä olekkaan. Tällöin kannattaa alkaa juoksee metissä tai ruoholla, "pehmeissä maastoissa". Ne "kovemmat pallukat" (muistuttaa luupiikkejä), jos nyt niin voi sanoa, on jo hieman hankalampia eli niihin sopii vaan lepo eli hierominen ei auta juoksuun eikä myöskään se että juoksee ne turraksi. Jos käyttää kipulääkkeitä niin itte pystyn myös tällöin juoksee jonkin aikaa, mutta tuloksena on sääriluun "vaikeammat ongelmat".

Ihan täysin kivutonta aikakautta en muista olleen koskaan säärien suhteen. Johtunee rakenteesta etc? Eli näiden vaivojen kanssa on totuttava elämään jos meinaa juoksua pitää harrastuksena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkoi kypsyttää se luulo, että penikkataudissa on kyse vain lihasaitiosyndroomasta - sain terkkarin lääkäriltä paperilla luonnehdinnan vaivasta ja sen hoidosta, ja siinä puhuttiin vain lihasaitiosyndroomasta -, joten laitoin viestiä Juoksija-lehteen, joka uudessa numerossaan käsitteli hyvin esimerkiksi akillesvaivoja. Sain Tuomo Lehtiseltä vastauksen, että vuoden viimeiseen Juoksija-lehden numeroon tulee iso numero penikkataudista.

Tässä videossa käsitellään penikkatautia, mutta vaiva jaetaan sääriluun oireisiin ja lihasaitiosyndroomaan. Tulehduksista penikkataudin aiheuttajina ei puhuta. Lihasaitiosyndroomaa mulla ei ole, ja on vaikea nähdä, että luun rakenteeseen liittyvät ongelmatkaan olisivat voineet pysyä samanlaisina kevään noin puolentoista kuukauden juoksutauon aikana sekä pitkin kesää.

Mun vaivassani on tapahtunut kuitenkin positiivista kehitystä viime viikkoina. Juoksin perjantaina 9.8. pitkän lenkin pääosin asfaltilla. Jalka kipeytyi siitä vähän pahemmin, ja päätin, että jätän seuraavan viikonlopun pitkän lenkin väliin. Jalka jatkoi kuitenkin lenkistä paranemistaan, ja viikon sisällä oli jo parempi kuin ennen tuota pitkää lenkkiä, eli parempi kuin useiden menneiden kuukausien normaalitaso. Pidin kuitenkin päätöksen ja juoksin seuraavan kerran vasta kahden viikon päästä. Nyt olen pystynyt juoksemaan muutaman lenkin ilman, että sääressä erityisesti tuntuisi tai että jalka kipeytyisi lenkin jälkeen mainittavalla tavalla. Olisiko elimistö nyt jostain syystä päättänyt, että tuota tulehdusta on pidetty tarpeeksi kauan? Täytyy ottaa varovasti. Berliini kuitenkin edelleen tähtäimessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkoi kypsyttää se luulo, että penikkataudissa on kyse vain lihasaitiosyndroomasta - sain terkkarin lääkäriltä paperilla luonnehdinnan vaivasta ja sen hoidosta, ja siinä puhuttiin vain lihasaitiosyndroomasta -, joten laitoin viestiä Juoksija-lehteen, joka uudessa numerossaan käsitteli hyvin esimerkiksi akillesvaivoja. Sain Tuomo Lehtiseltä vastauksen, että vuoden viimeiseen Juoksija-lehden numeroon tulee iso numero penikkataudista.

Tässä videossa käsitellään penikkatautia, mutta vaiva jaetaan sääriluun oireisiin ja lihasaitiosyndroomaan. Tulehduksista penikkataudin aiheuttajina ei puhuta. Lihasaitiosyndroomaa mulla ei ole, ja on vaikea nähdä, että luun rakenteeseen liittyvät ongelmatkaan olisivat voineet pysyä samanlaisina kevään noin puolentoista kuukauden juoksutauon aikana sekä pitkin kesää.

Mun vaivassani on tapahtunut kuitenkin positiivista kehitystä viime viikkoina. Juoksin perjantaina 9.8. pitkän lenkin pääosin asfaltilla. Jalka kipeytyi siitä vähän pahemmin, ja päätin, että jätän seuraavan viikonlopun pitkän lenkin väliin. Jalka jatkoi kuitenkin lenkistä paranemistaan, ja viikon sisällä oli jo parempi kuin ennen tuota pitkää lenkkiä, eli parempi kuin useiden menneiden kuukausien normaalitaso. Pidin kuitenkin päätöksen ja juoksin seuraavan kerran vasta kahden viikon päästä. Nyt olen pystynyt juoksemaan muutaman lenkin ilman, että sääressä erityisesti tuntuisi tai että jalka kipeytyisi lenkin jälkeen mainittavalla tavalla. Olisiko elimistö nyt jostain syystä päättänyt, että tuota tulehdusta on pidetty tarpeeksi kauan? Täytyy ottaa varovasti. Berliini kuitenkin edelleen tähtäimessä.

Hyvä, että Juoksija-lehtikin ottaa kantaa epämääräiseen käsitteeseen nimeltä penikkatauti. Penikkatauti on diagnoosina yhtä hyödyllinen (lue: hyödytön) kuin vatsakipu. Se vain kertoo missä päin jalkaa kipua ehkä mahdollisesti on ja senkin epätarkasti. Lihasaitio-oireyhtymä on jo tarkempi nimitys. Syndroma tibialis medialis esim. kertoo sitten vieläkin paremmin missä mennään. Linkin videossakin oli osin väärää tietoa. Sanottiin, että jos kipukohta on kosketusarka niin kyseessä on luuhun liittyvästä vaivasta. Tiedän omasta "penikkatauti"historiasta, että tämä ei välttämättä pidä paikaansa. Minulla oli aikoinaan todella ikävästi kroonistunut "penikkatauti" ja lihaksen kiinnityskohta/luun reuna oli erittäin kosketusarka pohkeen sisäsivulla. Minulla sitten tutkittiin pohkeet röntgenillä, varjoainekuvauksella (20 v sitten ei magneettikuvia yleisesti ajeltu..) sekä ENMG:llä. Vaiva oli lihaskalvossa, joka oli selvästi paksuuntunut (arpikudosta?) joten lihaksen aineenvaihdunta ja normaali toiminta oli häiriintynyt ja aiheutti niitä kipuja. Fasciotomia eli lihaskalvon halkaisu pituussuunnassa poisti lopulta vaivan. Tietysti ensin oli käyty huonolla menestyksellä läpi kaikki ns. konservatiiviset hoitokeinot (joita siinä videossakin esiteltiin)...

Onko sinun penikoita tutkittu muuten kuin päällisin puolin? Röntgenillä voisi sulkea pois mahdolliset murtumat, magneettikuvista näkisi lihaskalvojen tilanteen (paksuuntuminen, mahdolliset kiinnikkeet) ja ENMG:llä hermotuksen tilan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko sinun penikoita tutkittu muuten kuin päällisin puolin? Röntgenillä voisi sulkea pois mahdolliset murtumat, magneettikuvista näkisi lihaskalvojen tilanteen (paksuuntuminen, mahdolliset kiinnikkeet) ja ENMG:llä hermotuksen tilan.

Eipä ole. Pitää katsoa nyt, mihin on mahdollisuuksia, tällä hetkellä tuo on nyt ollu parantumaan päin. Kiitos vinkeistä, tuo ENMG onkin uusi juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä ole. Pitää katsoa nyt, mihin on mahdollisuuksia, tällä hetkellä tuo on nyt ollu parantumaan päin. Kiitos vinkeistä, tuo ENMG onkin uusi juttu.

Tässä ENMG:stä Wikitetoa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Elektroneuromyografia

Mulle tehtiin toi jälkimmäinen, joka paljasti kipeän pohken lievän lihasheikkouden terveeseen verrattuna. Se vahvisti diagnoosin että kyseessä lihasaitio-oireyhtymä eikä esim. marssimurtuma yms luuperäinen "penikkatauti".

Rahaahan näihin eri tutkimuksiin paloi mutta lopputulos oli kuitenkin positiivinen. Pohjevaivat saatiin hoidettua eivätkä ole takaisin tulleet 20 vuodessa (kop, kop...)

Tsemppiä sulle. Älä päästä vaivaa kroonistumaan ettet joudu samanlaiseen hoitorumbaan kuin minä (penikkakierre vei kolme hyvää juoksuvuotta...)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy nyt yrittää. Pointsi, jota tässä olen yrittänyt tuoda esiin, on, että penikkatauti voi myös olla tulehduksellinen tila vaikkapa lihaskalvossa. Ei siis lihasaitio-oireyhtymä, joka joissain yhteyksissä jopa erotetaan penikkataudista erilleen. Rahaa ei nyt ole, joten konservatiivisilla hoidoilla toistaiseksi mennään.

Edit: Itse asiassa minusta vaikuttaa siltä, että suomalaisessa keskustelussa penikkatauti kategorisoidaan lihasaitiosyndroomaksi liian suppeasti. Englanninkielisissä lähteissä asia on sitten toinen, lihasaitiosyndrooma on vain osa penikkatautikirjoa tai sitten sitä ei lueta siihen ollenkaan. Asian voi tsekata vaikka vertaamalla suomenkielistä ja englantilaista Wikipediaa.

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikähän se nyt on, kun monen kuukauden penikkataudin jälkeen ei tuntunutkaan kipua sääressä, kun juoksin reippaan kympin? Voiko olla tosi, että kun ostin hyvin vaimennetut lenkkarit, joissa EI ole pronaatiotukea, penikkatauti hellittää?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikähän se nyt on, kun monen kuukauden penikkataudin jälkeen ei tuntunutkaan kipua sääressä, kun juoksin reippaan kympin? Voiko olla tosi, että kun ostin hyvin vaimennetut lenkkarit, joissa EI ole pronaatiotukea, penikkatauti hellittää?

Hienoa Sinisiipi!

Olen muiden ohessa seurannut myös sun taistelua penikoiden kanssa. Tässä oma tarinani....jos kiinnostaa.

Tää on kiusallinen vaiva. Ite oon kärsiny vaivasta kaikkinensa yli 15 vuotta. Nuorena lenkkeilin vain kesäkaudella ja silloin vaiva oli aina seurana. Lisäksi etusisäsääret kipeytyivät jumpissa hyppelyissä ja kävelylenkeillä. Noin kaksi-kolme vuotta sitten aloitin systemaattisemman juoksuharjoittelun, tai yritin aloittaa. Tavoitteena oli juosta läpi vuoden. Heti alkuun tuli useampia pidempiä taukoja ja kaikki kulminoitui viime vuonna Tukholman maratonilla saatuun säären rasitusmurtumaan, josta toipuminen vei puoli vuotta. Tämän vuoden keväänä olen aloittanut säännöllisen harjoittelun uudelleen, tällä kertaa maltillisemmin, koko kesän viikkokilsat on olleet keskimäärin vain 20-30 km/vko. Tällä kertaa toivon, että voisin harjoitella yhtäjaksoisesti läpi vuoden. Aikaisempi pisin yhtäjaksoinen treenikausi on kestänyt maksimissaan 3-4kk ja sitten on AINA tullut taukoa 1-6kk. Nyt ollaan siis jo voiton puolella, koska olen pystynyt treenaamaan yli 4 kk, eikä kivut ole kuin kerran häirinneet juoksua, tällöin tuli viikossa yli 30 km. Kivut lähtivät, kun laskin kilsat taas alta 30 viikkokilsan.

Tuhansia euroja on palanut fysioteraupeutteihin, lääkäreihin, magneettikuvauksiin, hierontoihin. Kaiken tämän paskan jälkeen voin todeta seuraavista jutuista olleen paljon apua:

- Ehkä tärkein juttu ja paranemisen alullepaneva homma oli käynti jalkaongelmiin erikoistuneella fyssalla Tampereella, joka kuvasi suurnopeuskameralla juoksuni. Olin kanta-astuja ja muutenkin juoksuaskelluksessa oli kaikki päin honkia. Sain neuvon ja ohjeet muuttaa juoksuaskellusta leveämmäksi ja päkiävoittoiseksi. Tämän oppiminen vei useamman kuukaude, mutta kannatti. Penikat eivät enää juostessa kipeydy.

- Neutraalit ja kiertolöysät kengät. Omani ovat olleet viimeiset kaksi paria (kolmas pari odottaa vaatekaapin hyllyssä) Niken Vomerot, jossa on myös muhkea vaimennus. Jatkossa aion hankkia lisäksi vähemmän vaimennetut kengät, joihin totuttelen sitten pikkuhiljaa, vaimennettujen ohella.

- Safenushermon hierominen/käsittely nilkasta nivuseen. Tekee pirun kipeätä ja oli muutenkin perin epämiellyttävä kokemus, mutta kannatti. Suomessa ei taida olla montaa hierojaa, jotka osaavat tämän. Kaksi käsittelyä vei akuutin kivun pois ja pystyin aloittamaan uuden juoksuaskelluksen treenaamisen.

- Jalat jääkylmään veteen polveen asti JOKAISEN juoksulenkin jälkeen. Tämän neuvon sain hierojaltani, joka teki tuon em. hermokäsittelyn. Ulkomailla juostessa suihkun alkuun ja loppuun kinttujen suihkuttelut jääkylmällä vedellä. Ei aja sanaa asiaa kuin saaviin upottaminen, mutta käy paremman puutteessa.

- Säärten möyhiminen ja painelu itse useamman kerran viikossa, ainakin juoksupäivien iltana.

- Tarvittaessa hierojalla käynti. Käyn säännöllisesti hierojalla, mutta hänen ei ole kauheasti tarvinnut sääriin koskea, koska möyhin niitä itse ja kylmähoito tekee ihmeitä.

- Kompressiosäärystimet. Mulla auttavat vähentämään säären turvotteluja ja kintut tuntuvat lenkin jälkeen freesimmiltä. Merkeissä on eroja. Ite pidän Booster-merkkisistä eniten.

Tällä hetkellä tilanne on se, että pystyn tosiaan juoksemaan 20-30 km viikossa ilman kipuja. Juoksun jälkeen sääret saattavat olla kosketusarat, mutta kylmä ja möyhintä auttaa tähän. Vain kerran sääret ovat olleet juostessa kipeät (aiemmin mainitsemani yli 30km viikko), muutoin joka kerta juoksu on kulkenut hyvin. Pisin yksittäinen lenkki on ollut 18km. Valtaosa lenkeistä on kuitenkin ollut 7-12 km pituisia. Tavoitteena on syksyn aikana hieman lisäillä viikottaisia juoksukilometrejä, mutta varovasti toki. Ensi keväänä haaveissa on puolikkaan ja myöhemmin ensi vuonna kokonaisenkin juoksu.

Että semmosta, tulipa pitkä sepustus....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
Sign in to follow this  







×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy