Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Pre

Juoksija -lehden tarpeellisuus

Recommended Posts

Harmitti, kun Janne Holménin SE-puolimaraton jäi lähes täysin huomiotta mediassa. Lehtien urheilusivuilla uutisoidaan näkyvästi jääkiekkorikollisista ja formulakuskeista, kestävyysjuoksu pääsee korkeintaan palstan täytteeksi.

Täytyi siis alistua siihen, että vasta seuraavassa Juoksija-lehdessä saa JH:n saavutus ansaitsemansa huomion. Tottahan nyt juoksulehdessä näin merkittävä juoksu-uutinen noteerataan, luulin.

Uusi Juoksija jaettiin tilaajille kuluvan viikon lopulla, mutta Jannen juoksusta ei ollut mitään mainintaa, vaikka kilpailu käytiin jo 16.12.

Myöskään ei lehdestä löytynyt tietoa legendaarisen ultrajuoksija ja Helsingin olympiamaratonin kävijän Ted Corbittin kuolemasta 12.12.

Kysymys kuuluu: milloin tämä lehti on painettu?

Tuntee itsensä hieman nenästä vedetyksi, kun toimittajat tekevät lehden valmiiksi jo kuukautta ennen ilmestymistä ja pitävät sitten pitkät joululomat. En ihmetttelisi, vaikka Juoksijaa painettaisiin kustannussäästöjä tavoitellen kaksi numeroa samalla kertaa.

Ja mitä sitten on lehden sisältö tänä päivänä: samoja harjoitusvinkkejä kierrätetään numerosta toiseen, kohderyhmänä juuri juoksuharrastuksensa aloittaneet ja maratonille 4,5 tunnin aikaan tähtäävät trendinhaistelijat.

Hiihto saa käsittämättömän suuren palstatilan. Nytkin sivukaupalla suksikauppiaan haastattelua, voiteiden esittelyä + suksimainoksia. Etelässä lumisen ajanjakson pituus alkaa olla enää 1-2 kk/vuosi, joten miksi hiihtoon pitää panostaa näin paljon Juoksija -nimisessä lehdessä?

Entä 4-sivuinen einesruokajuttu. Onko se mikään muu kuin verhoiltu mainos?

Aika erikoinen ajoitus oli myös julkaista laaja retkiluistelujuttu juuri nyt, kun jäitä ei ole tai niiden kestävyydestä ei ole mitään takeita.

Kaikkein turhauttavin osa Juoksijassa on jo vuosia jatkunut venyttely - ja jumppaohjelmien julkaisu. Samoja kuvasarjoja, joissa nuori pimu tai entinen aktiiviurheilija vääntää itseään mitä erilaisimmilla tavoilla. Aivan turhaa aineistoa. Uusimmassa numerossa haastateltu Marius Bakken toteaa havainneensa kenialaisten juoksijoiden uskomattoman jäykkyyden ja lopettaneensa itse sen jälkeen kaiken venyttelyn. Eikä varmasti ole ainoa, joka tämän havainnon on tehnyt.

Juoksija-lehdessä ämmät vääntelevät itseään numerosta toiseen, lehden julkaisemassa Harjoituspäiväkirja 2008:ssakin on alkusivuilla 8 sivua kuvia samoista venytysliikkeistä, mitkä kaikki ilmeisesti on aiemmin nähty itse lehden sivuilla. Ja kuinka tarpeellinen tämä Intersport-mainosharjoituskirjakin sitten on? Lehden kolumnisti kirjoittaa samassa numerossa harjoituspäiväkirjoista kertoen suosivansa sinikantista vihkoa ja tietokoneohjelmia...

Pari-kolme juttua lehdessä keskimäärin kiinnostaa, muu on kiiltokuvamaista vanhan toistoa. Matti Hannus pitää vielä tasoa yllä ja Janne Holménin tekstejäkin jaksaa lukea, muuten on 70-80-lukujen tasosta tultu journalistisessa mielessä alaspäin rymisemällä.

Mitenkähän tilaajat suhtautuisivat lehteen, jos Juoksija-kortin etuja ei voisi hyödyntää? Monihan saa sen avulla vuosittain suuremmat edut alennuksina kuin mikä lehden tilaushinta. Aika kekseliäs tapa kiristää juoksun harrastajia, joista suurin osa ei ole miljonäärejä.

Juoksu-urheilun tulospalvelu ja juoksuaiheisten, syventävien ja ajankohtaisten asioiden lukeminen ei enää vaadi Juoksijan tilaamista. Internet on täynnä asiaa kaikenlaisesta liikunnasta ja urheilusta, kestävyysjuoksusta saa ilmaiseksi laadukasta tietoa ilman tätä kiiltäväkantista hiihto/venyttelyopastakin.

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä tein myös ratkaisun ja lopetin lehden tilauksen. Annoin muutamaan itselle tärkeää numeroa lukuunottamatta pois kaikki vanhat lehteni syksyllä, siinä pinossa oli kyllä sitä Juoksijan kulta-kautta myös mukana. Olen tilannut lehteä vuodesta '86 ja harrastuksen alkuaikoina kiertelin divareissa ostamassa vanhoja numeroita. Ehkä Juoksija-kortin edut venyttivät minullakin päätöstä useamman vuoden, mutta nyt ajattelin asiaa enemmän periaatteellisena ratkaisuna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ite vasta tänään joudin tuota uusinta numeroa katsomaan, ja kyllähän tuota meikäläisen mielelle lukemista löytyi... sen verran, että vieläkin on kesken. Mutta taitaakin olla vasta... ehkä kolmas tilausvuosi. Kyl määki sitten kymmenen vuoden luvun jälkeen tiedän kaiken, ja perustan ammattitaitoisen kilpailevan lehden :D

Et joo, jos otsikosta puuttui kysymysmerkki, niin vastaus on, et on tarpeellinen. Seiskaa sensijaan tähän kömmöön ei huolita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hiihto saa käsittämättömän suuren palstatilan. Nytkin sivukaupalla suksikauppiaan haastattelua, voiteiden esittelyä + suksimainoksia. Etelässä lumisen ajanjakson pituus alkaa olla enää 1-2 kk/vuosi, joten miksi hiihtoon pitää panostaa näin paljon Juoksija -nimisessä lehdessä?

Luet ajatuksiani - valitettavasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Janne Holmenin kirjoitukset ovat ehdottomasti kiinnostavinta aineistoa Juoksija-lehdessä, ja onhan siellä joskus muutama muukin lukemisen arvoinen juttu seassa. Mutta reilusti yli puolet on ainakin minun kannaltani turhaa sivuntäytettä, osa jutuista jopa suorastaan ärsyttäviä. Ultrahörhönä näkisin mielelläni edes joskus ultra-juoksua käsitteleviä juttujakin, mutta ilmeisesti ultrajuoksua pidetään ainakin vielä marginaalisena lajina. Ehkä ihmisiä oikeasti kiinnostaa enemmän lukea lukea neljän sivun verran kenkätehtaan masinoimasta viestijuoksusta jenkeissä kuin Spartathlonista, saman verran suomalaisia oli molemmissa tapahtumissa mukana.

Huolestuttavaa Juoksija-lehden linjassa on jumiutuminen vanhoihin kuvioihin. Olin kovasti ilahtunut kun Sepon palsta valittiin Juoksija-lehden "viralliseksi" keskustelufoorumiksi, mutta onko Juoksija-lehdessä hyödynnetty Sepon sivuja mitenkään viimeisen vuoden aikana?

Ihan vaan esimerkkinä: Sepon sivuilla on usein keskustelua ulkomaisista maratoneista, moni kyselee että kannattaako Frankfurtiin tai Wieniin tai Ateenaan lähteä, ja jos kannattaa niin mihin hotelliin jne... Keskustelu on usein hyvinkin vilkasta, usein palstalla sovitaan porukalla hotellien ja lentolippujen varaamisestakin. Niinkin marginaalinen ryhmä kuin ultra-juoksijat saavat ensi vuonna yli kymmenen juoksijan ryhmät ainakin Bornholmiin toukokuussa ja Spartathloniin syyskuussa, lentoja ja majoituksia järjestetään porukalla. Voisi kuvitella että maratonmatkoille voisi aktiivisesti markkinoimalla ja organisoimalla saada paljon suurempiakin porukoita liikkeelle.

Samaan aikaan toisaalla... Juoksija-lehti järjestää lukija-matkoja yli 20 vuoden kokemuksella, sivuston mukaan tällä hetkellä on työn alla neljä reissua. "Juoksijan maraton-matka Budapestiin 30.9.2007 on myynnissä", lisäksi myydään edelleen joulukuun alun Lanzaroten reissua. Pitkän aikavälin suunnitelmana on ensi vuodellekin pari retkeä. Jostain syystä Juoksija-lehdellä ei ole tullut mieleen hyödyntää "omaa" keskustelu-foorumiaan matkojen järjestämisessä ja markkinoimisessa. Seurataankohan muuten Juoksija-lehden toimituksessa Sepon sivuja ollenkaan?

Maailma muuttuu kovaa vauhtia, mutta Juoksija-lehti polkee paikallaan. Juokseminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan samanlaista kuin antiikin Kreikassa 2500 vuotta sitten, joten mihinkään radikaaleihin muutoksiin ei välttämättä ole tarvetta, mutta nykyisellä linjallaan Juoksija-lehteä uhkaa näivettyminen. Maailman verkottuminen ja digitalisoituminen eivät muuta juoksemista mitenkään, mutta vanhaan analogiseen maailmaan jumituminen tarkoittaa media-alalla itsemurhaa.

Disclaimer: En ole media-moguli enkä ole koskaan edes tehnyt toimittajan töitä. Kunhan vaan täältä kotisohvalta parin glögin voimalla viisastelen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos luitte tän uuden numeron, niin varmaan myös huomasitte, että Juoksijan internetsivuilla on käynnissä lukijatutkimus. Jos haluatte vaikuttaa lehden sisältöön, kannattanee vastata. Monivalintakysymysten lisäksi tarjolla on muutama vapaasti vastattava osuus toiveaiheista jne.

Aiheiksi en itse toivonut ultrajuoksua enkä edes toivonut hiihdon osuuden vähentämistä, vaikken ole hiihtänyt 20 vuoteen. Taidan hyväksyä sen, että joitakin hulluja on, jotka hiihtävät ja tiettyyn aikaan vuodesta käyttävät mun lenkkipolkuja siihen tarkoitukseen ja samalla saavat harrastukseensa ohjeita jopa juoksuaiheisessa lehdessä. :surrender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Melko surkee on koko lehti. Meikä lopetti vasta tilauksen koska jutut on jauhaneet samaa vuodesta toiseen. Ja sitä hiihtoniilostelua ei meikäläinen kaipais yhtään. Jos nimi on Juoksija niin sisältö vois vähintään käsitellä sitä mitä nimi lupaa. Ei missään nimessä hintansa veroinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos nimi on Juoksija niin sisältö vois vähintään käsitellä sitä mitä nimi lupaa.

Seppo perhana heti siivoamaan tätä foorumia: juoksufoorumi.fi:ssä keskustellaan kaikenmaailman hiihtämisistä ja jostain saakelin triathlon-uimisista:tongue:

Ite tykkään, että talvella on hiihtojuttuja. Se kun olisi mukavaa vaihtelua tassuttelulle treenata noihin hiihtotapahtumiin (jos tänne Ouluun nyt ensin saisi lunta). Webbipalautteessa taisin toivoa myös ultrajuttuja, vaan eihän ultraajat ehi kirjottaa ku vaan juoksevat aamusta iltaan:hali_hehe:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä lehti on mun mielestä edelleenkin tilaamisen arvoinen mutta harkintaan menisi jos olisin opiskelija tai muuten vaan tosi tiukilla taloudellisesti. Parasta lehdessä on ehdottomasti Holmenin kolumnit ja huippuja käsittelevät jutut. Hiihto, venyttely, pilatekset ja joogat ovat tietenkin sinänsä ihan turhia juttuja juoksulehdessä. Hiihdolle pitäisi varmaan olla oma lehtensä, tai vaikka kolme, ainakin lajin suosio on niin paljon suurempi kuin kestävyysjuoksun (päätellen medianäkyvyydestä). Muut jumpat menisi ihan hyvin Kunto+ tms. jumppalehteen.

Mitä sitten juoksulehdessä pitäisi olla noiden huttujen tilalla? Mun mielestä toimittajien pitäisi mennä mukaan esim. juoksijoiden leireille, mennä juoksun suurmaihin tekemään laajoja reportaaseja, haastatella huippuja, esitellä alan uusinta tutkimusta, tehdä tietopaketteja menneistä suuruuksista, jne. jne. Hm, kuullostaa paljon kalliimmalta ja vaivalloisemmalta kuin läntätä joku venyttelyopas tai hölmö viiden sivun juttu siitä kuinka HCM:ssa oli taas kaikilla niiiin ihanaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Seppo perhana heti siivoamaan tätä foorumia: juoksufoorumi.fi:ssä keskustellaan kaikenmaailman hiihtämisistä ja jostain saakelin triathlon-uimisista:tongue:

Nettifoorumilla hiihtojutut eivät vie tilaa muilta jutuilta. Lehdessä sivumäärä on rajallinen, joten jokainen hiihtojuttu on pois juoksujutuilta.

Ite tykkään, että talvella on hiihtojuttuja. Se kun olisi mukavaa vaihtelua tassuttelulle treenata noihin hiihtotapahtumiin (jos tänne Ouluun nyt ensin saisi lunta). Webbipalautteessa taisin toivoa myös ultrajuttuja, vaan eihän ultraajat ehi kirjottaa ku vaan juoksevat aamusta iltaan:hali_hehe:

Hiihtojutuista tykkäävät voivat tilata "Hiihtajä" -lehden tms. Juoksija lehden voisi jättää juoksijoille.

Vaikka yllä olevaa ei pidä liian ryppyotsaisesti ottaa, niin toinen puoli totta. Kun ei itse hiihtoa harrasta eikä se kiinnosta muutenkaan, niin oikeasti tuntuu välillä tylsältä "maksaa" itselle täysin mielenkiinnottomista hiihtojutuista.

Muuten peesaan yleistä mielipidettä. Viisitoista vuotta ehdin harrastaa juoksentelemista, ennen kuin tilasin Juoksijan viime vuonna. Taisi jäädä myös ainoaksi vuodeksi. Eikä pelkästään noiden hiihtojuttujen vuoksi :smiley:, vaan myös aiemminkin mainitun juttukierrätyksen. Samat vinkit, ohjeet ym. tuntuvat toistuvan lehdestä toiseen. Vielä kun seuraan Running Times -lehteä, niin se viimeinen ei-kierrätetty Juoksijan aineisto tuntuu olevan sieltä lainattua, joskus jopa lähde mainiten, toisinaan ei edes sitä. Aidosti uutta tietoa, tai edes uutta näkökulmaa tuntuu olevan todella harvoin.

Uusimmassa lehdessä kanteen oli nostettu juttu "Janne Holmen: Lääkkeitä juoksun lamaan". Mitä ihmettä, tällaisen kuvanko Juoksija haluaa antaa suomalaisesta juoksusta? Juoksu on suositumpaa kuin koskaan kautta aikojen ja harrastajamäärät dekadeja suuremmat kuin koskaan. Mikä juoksun lama? Siis huippukilpaurheilun kestävyysjuoksun lamaa ilmeisesti tarkoitettiin.

Se on sinänsä mielenkiintoinen ilmiö. Huippu-urheilun rahoittamista mm. valtion varoista on aina perusteltu sillä, että kansainvälinen menetys innoittaa kansan liikkumaan ja harrastamaan ja kansanterveys kohenee. Huippu-urheilun rahoitus on siis suurelta osin perusteltu teoreettisilla välillisillä kansanterveysvaikutuksilla. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa kansa juoksee ja liikkuu enemmän kuin koskaan, vaikka kansainvälinen menestys onkin "lamassa". Pitäisiköhän urheilurahoituksen suuntaamista nyt miettiä uusien realiteettien valossa uudelleen ja reilusti suunnata rahaa sinne, missä liikkujia on: liikuntareittien ja kaikille avoimien liikuntapaikkojen rakentamiseen huippukalliin huippuvalmennuksen tukemisen sijaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma pannuni kiehahtaa kun joka juoksuaiheisessa lehdessä, ei pelkästään Juoksijassa, on vuodesta toiseen nuo samat "näin valmistaudut HCM:lle" -sivunsa.

Eikö nyt pikku hiljaa jo voisi lehdetkin tajuta, että juoksu on muutakin kuin yksi ja ainut HCM!! Lehdestä toiseen on Juoksijakin lääpällään HCM:ään päin. Tasapuolisuutta tapahtumia kohtaan osanottajamääristä huolimatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now




×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy