Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Sign in to follow this  
226

Ruthless Raja 2017

Recommended Posts

226   

Aloitetaan tälle tapahtumalle omaketju, vaikka tapahtuma onkin juuri päättynyt. Kerroin tuolla tavoitteet 2017 ketjussa, että tavoite tässä tapahtumassa olisi hiihtää omana hiihtona 100 km ja sitten startata muiden mukana 150 km matkalle. Tavoite jäi saavuttamatta ja vähän tuskainen hiihto tuo oli. Vilustuin tiistain treenilenkillä ja olin loppuviikon kuumeettomassa flunssassa. Päätä särki, keuhkot kipeät, väsytti ja nokka vuoti verta ja räkää myös läpi yön. Päätin kuitenkin startata suunnitelman mukaan perjantaina työpäivän jälkeen, kun kuumetta ei ollut. Ajoin autolla Hossaan jätin sinnen kylmäkassiin evästä ja vaatetta sekä perinteisen sukset ja monot. Sieltä ajoin Martinselkosen eräkeskukseen, josta starttasin mersäsuksilla, koska olin kuullut, että latu vedetään vasta lauantaina Hossa-Martinselkosen välille. Hossasta Iivaaran starttiin oli vedetty latu jo perjantaina. Starttasin klo. 16.05 Tuo ensimmäinen väli on noin 62 km, joten syötävää ja juotavaa olisi oltava aika paljon mukana. Säästelin vähä painossa ja otin kaksi noin 0,8 l pulloa mukaan. Sydään sitten lunta, jos juomat loppuu. Heti lähtöpaikalta lähdin väärälle uralle. Lähdin moottorikelkkauralle ja ajattelin, että jossain vaiheessa siitä erkanee se kilpailu-ura, joka oli myös moottorikelkalla pohjattu, mutta ei latua. Olin ommellut housuihin ylimääräisen reisitaskun, jossa kartat Hossaan asti. Reilun 10 km kohdalla tuli iso järvi, jota reitti meni suoraan länteen. Ajattelin, että väärällä reitillä ollaan, ei siinä reitillä tällaista pitänyt olla. Yöllä Juntusrannan valot loimottivat vasemmalla ja Lehtovaaran valot oikealla. Ajattelin, että en lähde enää etsimään oikeaa reittiä kun suunta on kuitenkin melko hyvä, kunhan vaan ei tarvitsisi mennä Juntusrantaan asti, koska sieltä Hossaan olisi hiihdettävä tietä pitkin 30 km. Onneksi sieltä tuli vastaan kyltti, jossa luki Hossa 28 km. Moottorikelkkauralla oli kohtuullisen hyvä hiihdellä metsäsuksella, vaikka vähän ladun tuomaa sivutukea olisi toivottu. Ennen Hossaa alkoi jo epätoivo, kun mitään valoja ei loimottanut taivalla ja olin jo hiihtänyt 7 tuntia. Ajattelin, että pahimmillaan Hossa on huomaamattani erkautunut ja olen jo matkalla Kuusamoon. Nesteetkin olivat jo loppu ja energiaa yksi pieni patukka jäljellä. Onneksi vastaan tuli Hossan tie ja siitä enää alle 10 km Luontokeskukseen. Aikaa meni 8 tuntia ja viimeisellä tunnilla piti sydä lunta ja Hossaan tullessa oli jo iso nestehukka. Onneksi kylmälaukussa oli paljo juotavaa, ja se oli lämmintäkin. välitallennus

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites
226   

Hossassa olin Luontokeskuksen pihalla, mutta onneksi oli melko lämmintä, noin -5C. Ulkoilutin jalkoja, sen mitä uskalsin, koska iho oli jo mehinnyt yllättävän herkäksi huopakumisaappaassa. Hossasta lähdin klo. 24.30 perinteisen suksilla. Uudet kartat reisitaskussa, ja nyt oli jo latu, jota pitäisi seurata. Latu oli aika huonokuntoinen. Sivutukea ei monessakaan kohtaa ollut. Ajattelin, että jos latu muuttuu hyväksi, niin sitten olet taas eksynyt. Isovarpaiden alapuoleinen iho alkoi menemään entistä kipeämmäksi, mutta ajattelin, että teippaan niitä vasta sisätiloissa Iivaarassa. Tavoite oli olla Hossassa noin klo. 23 ja Iivaarassa noin klo. 5.00, jolloin ehtisin nukkua pari tuntia ennen klo. 8.00 starttia. Noin 25 km ennen Iivaaraa latu oli ajettu pilalle moottorikelkoilla ja nyt pikkusuksilla se haittasi paljon enemmän kuin metsäsuksilla. Soitin klo. 04.50 kilpailun johtajalle, että hommaa latupartio tänne ennen starttia, täällä on tosi vittumaista hiihtää pilatuilla laduilla. Onneksi nuo ladunpilaajat olivat häippässeet reitiltä, niin, että viimeiset 10 km latu oli taas kunnossa ja muutenkin paljon parempikuntoinen kuin ensimmäiset 20 km Hossan jälkeen. En edes ehtinyt ruokailla kunnolla, kun aika meni kaikkeen pakolliseen puuhasteluun. Vaihdoin vaatteet, täytin juomarepun, kävin vessassa ja teippasin varpaat ja hoitelin kasseja eri huoltopisteiden kuljetuksiin. Outi, joka hiihti 100 km = oikeasti noin 115 km, toi minun tavarat ja toiset sukset yhteiskuljetuksella Iivaaraan. En tiedä mikä osa liian hitaasata vauhdista johtui kunnosta ja mikä osa flunssasta. Läheskään siinä hiihtokunnossa en ole mitä esim. olin v. 2005-2006, mutta toisaalta meno oli jo varsin voimatonta alusta lähtien, joten ehkä se flunssakin painoi. välitallennus

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites
226   

Starttasin vasta 17 min muiden perään, mutta ajattelin, että on tässä jo ihan tarpeeksi auottu latua, joten häntäpäässä hiihdettäessä latu on parhaimmillaan. Ajattein myöskin, että ihan kiva sitten nähdä muitakin hiihtäjiä, kun ohittelen niitä matkan varrella. Aamun latupartio oli saanut ladun hyvän kuntoon, joten nyt ei ollut sen suhteen ongelmaa, paitsi parissa kohtaa oli taas muutama kilometri pilattu moottorikelkoilla. Mehän siellä oltiin rosvoretkellä, joten ei niille moottorikelkkailijoillkaan oikein voi keskaria näyttää, kun hiihdettiin heidän virallisilla urilla. Sanoin Outille lähdössä, että siellä noin 30 km päässä on ihan tappomäki kannattaa ottaa sukset pois. Olisi pitänyt huutaa tuo koko porukalle siellä lähtöpaikalla, mutta puhuminen oli jo aika kuiskailua, kun keuhkot ja kurkku olivat kipeät. Yllättävän kovakuntoista porukkaa tuntui olevan matkassa, kun niitä selkiä ei tullut vastaan kovinkaan montaa ja nekin joita ohittelin, niin hiihtivät suunnilleen samaa vauhtia Hossaan asti. Tuon välin pituus oli noin 54 km. Hossaan tullessa ensiapu teippasi varpaat ja sain kilpakumppanilta hyviä rakkolaastareita. Ensiavun mies suositteli keskeyttämistä, ja sanoi, että keskeytä sitten matkan varrella jos on oikein vaikeaa. Sanoin hänelle, että tämä reitti on vähän sellainen, että keskeyttäminen ei ole mahdollista matkan varrella. Hätätapauksessa moottorikelkka olisi kyllä noutanut ruumiin mistä vaan, kun meillä oli paikantimetkin matkassa, mutta en sentään rakkuloiden takia ala hälyyttelemään apua. Kännykkä oli pimentynyt jo lauantai-aamuma, mutta vara-akulla siihen sai hyvin virtaa matkan aikana, jos oikein hätä tulee. Tosin kuuluvuuttakaan ei joka paikassa ole. Edellisestä päivästä viisastuneena otin nyt juomaa sekä pulloihin, että juomareppuun, koska tuo väli on niin tuskaisen pitkä. Nyt oli helppo pysyä oikealla reitillä, koska siellä oli hyvä latu ja opastekylttejä. Lopussa oli kyllä pieni järjestäjien källi kilometrimerkinnöissä, mutta ei siitä sen enempää. Keskeytin Martinselkoseen klo. 22.50, eli matkaa tuli yhteensä noin 225 km. Hiihtovauhti metsäsuksilla noin 7 km/h ja pertsoilla noin 9 km/h taukoineen. En enää uskaltanut jatkaa Raatteeseen, koska ajattelin, että näin kipeänä toisen yön valvominen on jo liian suuri turvallisuusriski. Olisin muutenkin ollut viimeinen Raatteeseen hiihtäjä. Joten jos jotain olisi sattunut, niin olisin ollut aika kusessa. Vaikka keli oli tosi hyvä, niin ei noissa vaatteissa kovin kauaa pärjäile apua odottamassa, kun kroppa on väsynyt ja vaatteet aika märät. Varpaa olivat varsin kipeät koko matkan Iivaarasta lähtien, mutta Hossan teippaukset estivät vammojen pahentumisen. En kuitenkaan syönyt särkylääkkeitä. Ajattelin, että kärsitään nyt koko rahan esestä. Jos olisin tehnyt jonkun yli 100 km treenihiihdon pari viikkoa aikaisemmin, niin ehkä varpaiden iho olisi kestänyt paremmin. Reitti oli kyllä ihan nimensä veroinen. Etenkin Hossa-Martinselkoisen viimeinen 30 km oli tosi hienoa korpimetsää paljolti rajavyhykettä pitkin. Mäetkin oli sitä yhtä lukuunottamatta kohtuullisen turvallisia. Sauvan katkeaminen tai lampun sammuminen olisivat tuolla olleet pahoja takaiskuja, tajunnan häiriöistä puhumattakaan. Olin kyllä vähän varannut back-up:a noiden varalta. Kuukaan ei valaissut kun oli pilvistä. Outi tuli kaverinsa kanssa Martinselkoseen noin 20 min minua ennen. Sama ero meillä oli alusta loppuun, mutta kun vauhti on ihan sama, niin en päässyt keskustelemaan naisten juttuja.

sorry täynnä kirjoitusvirheitä, mutta se on tabletilla kirjoitettu, enkä edes osannut korjata noita virheitä.

  • Like 4

Share this post


Link to post
Share on other sites
KooTee   

Hyvä rapsa rankasta korpivaelluksesta.Tuo kulma on kyllä tosiaan melkoista korpea,eikä siellä tule vastaan korkeintaan,kuin sudet(kala retkillä käynyt).Sitkeästi olet taistellut perille,sillä matka on tosiaan kova,varsinkin umpimetsässä välistä ilman latupohjaa retkisuksilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites
X66   

Jännittävää menoa itärajan tuntuman isoissa metsissä; et siis ollut alussa ihan kartalla?

Oliko Ruthless Raja vedetty siis monilta osin merkityille kelkkareiteille?

Voisi olla hyvä vaihtoehto näille vähälumisille talville etelässä, hiukan kaukana tosin viikonlopun reissulle ja kotiin ajo hiihdon jälkeen voisi olla aika kyseenalainen juttu.

150 km on hiukan lyhyt tonne asti matkustettuna, eli lähdön voisi ottaa Kuusamon kyliltä ja kiertää järvenselkien ja kelkkareitin kautta Iivaaran ympäri lähtöpaikkaan, jolloin saisi noin 200 km (ja tietenkin eräsuksilla).

Share this post


Link to post
Share on other sites
226   

Lähdin liikkeelle kohdasta, jossa sattui jo valmiiksi olemaan perjantaina iltapäivällä kyltti Ruthless Raja 100 km. En hetkeäkään epäillyt, että olisin ollut väärällä reitillä. Tiesin, että moottorikelkkaura lähtee jossain vaiheessa reitiltä vasemmalle. En sitten karttaa katsellut, koska mitään risteyksiä ei näkynyt. En kyllä vieläkään osaa sanoa mistä se hiihtoreitti erkani. Ilmeisesti se lähti sivuun jo ensimmäisen 100 metrin matkalla. Reitiltä eksyminen oli lopulta hyvä juttu, koska oikealla reitillä olisi ollut hankalampia mäkiä metsäsuksille, enemmän tieosuutta ja karttaakin olisi pitänyt katsella moneen kertaan. Nyt riitti kun vain seurasi hyvin merkittyä kelkkauraa. Piti vaan toivoa, että kelkkaura vie Hossaan. Kartallani ei näkynyt kelkkareittejä ja ajattelin, että jos alan kännykästä hakemaan Kainuun ulkoilukartan kelkkareittejä, niin siihen menee pian se virta, jonka mielellään jätän hätäpuhelun varalle. Vara-akku minulla oli vasta Iivaarassa.

 

Ainakin Hossa-Iivaara välillä oli paljon merkattua kelkkauraa ja ehkä merkkaamatontakin kelkkauraa. Voi olla, että reitit ovat ensi vuonna erilaiset, koska ladun tuhoamisesta tulee varmasti paljon palautetta.

 

Tapahtuma tulee olemaan hyvin lumivarma, joten sen suhteen ei ole samanlaisia ongelmia kuin etelässä. Ennemminkin ongelma voisi joskus olla jopa alle - 30 C pakkanen. Myös kova tuuli olisi haitta, koska siellä on aika paljon suo- ja järviosuuksia. Lumipyry voisi myös sotkea ladut, kun hiihtäjiä on niin laajalle alueelle levinnyt ja muutama moottorikelkka sadalle kilometrille ei kovassa tuiskussa latuja pelasta. Hiihto metsäsuksilla on kielletty, jotta ladut eivät pilaannu. Tästä voidaan olla montaa mieltä. Sanoisin, että hankalalla kelillä metsäsukset voisivat pelastaa koko tapahtuman, mutta toisaalta hyvällä kelillä tavalliset sukset ovat kyllä lennokkaat ja mahdollistavat noiden pitkien välien hiihdon ilman välitankauksia. On myöskin paljon hiihtäjiä, jotka eivät ole koskaan hiihtäneet metsäsuksilla. Noista matkoista olen kanssasi samaa mieltä. Vaikka tuo 150 km, eli oikeasti noin 166 km matka onkin varsin rankka johtuen mm. huoltovälien pituudesta, niin kyllä siellä saisi lisäksi olla yli 200 km reitti myös nautiskelijoille. Sitten jos mennään jo paljon yli 200 kilometrin, niin pitäisi varautua kahteen vuorokauteen ja ehkä myös jonkinlaiseen nukkumismahdollisuuteen toisena yönä, jolloin tapahtuman järjestäminen koituisi entistä rankemmaksi ja vaikeammaksi. Kyllä uskon, että tapahtuma kehittyy oikeaan suuntaan hiihtäjien antaman palautteen kautta. Ihan tumpeloita en kyllä tuonne reitille edes toivoisi, koska sä oot siellä ylhäällä ihan yksin, up yours, elokuvasta Matti.      

Share this post


Link to post
Share on other sites
X66   

Hyviä kommentteja, reitti oli tosiaan 165 km ja kovassa pakkasessa tuokin on paljon. Itse asiassa en ole kuin kerran hiihtänyt pitempään, ja ehkä logistisesti nykyinen reitti mahtuu paremmin yhteen viikonloppuun ajoineen.

Jotenkin metsäsukset ja lumipuvut sopisivat tällaiseen Raatteen maisemien reittiin... itse en koskaan hiihdä metsäsuksillä koneladulla (vaan omilla laduilla..), koska latu jarruttaa ikävästi. Jos reitille on ajettu vain kapea moottorikelkkaura pertsaurilla, niin järjestäjien päätös on perusteltu. Toki jos keli on huono ja urat häviävät niin metsäsuksilla pärjäisi paremmin.

Netistä löytyy kartta yleisistä kelkkareiteistä, ja järjestäjien sivuilla luki että ensimmäiset 50 km menivät kelkkauraa pitkin.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos jätät Nimimerkki kohdan tyhjäksi niin viestin lähettäminen ei onnistu!!! Viestin lähettäminen edellyttää myös rastin laittamisen alla olevaan reCAPTCHA tunnistautumiseen. Sen jälkeen voit lähettää viestin normaalisti. Toiminto estää robottien toiminnan. Saattaa kestää hetken että kyseinen ruutu tulee näkyviin. Viestin lähettämisen jälkeen menee hetki että viesti näkyy sivustolla.

Vieras
Olet lähettämässä viestiä Vieraana. Jos olet jäsen niin kirjauduthan sisälle tästä ennen viestin lähettämistä.
Vastaa tähän ketjuun...

×   You have pasted content with formatting.   Remove formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
Sign in to follow this  







×