Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Sign in to follow this  
blueberry06

Varvaskengät hiiteen, ja avoinjaloin liikkumaan

Recommended Posts

Anders   

Musta tuntuu että tää paljasjalkahomma on nyt vähän niinkun juoksumaailman karppaus. Paljon jengiä hurahtaa siihen ihan hulluna, ja vaahtoo ja puolestapuhuu ja suorastaan jumaloi minkälaisen käänteen se teki, ja näinollen on varmasti ainoa oikea tapa ihan jokaiselle. Ja joka ei sitä ymmärrä, on tyhmä. Ja juntti.

Elämä ja maailma on muuten muutoinkin monella tapaa aika erilainen paikka, joten paljasjalkajuoksun argumentiksi tuo luonnollisuus ei mun mielestä oikein toimi.

Ainoa oikea tapa valita itselleen jalkine tai valita jalkineettomuus on se oma räpylä ja tuntemukset siinä. Vaikka paljain jaloin meno on luonnollista, ja emme ole syntyneet tuetut kengät jalassa, niin ei se tarkoita sitä että joka jalka voisi paremmin luonnollisessa tilassaan. Eipähän aina ole osattu rakentaa talojakaan, eikä ole ollut sänkyjäkään. Vaikka luonnollista olisikin nukkua esim samallamättäässä tai luolassa, niin nykyhienouksiin tottuneelle ihmistorsolle se ei olisi mitenkään terveellistä, ja sillä tuskin olisi positiivisia vaikutuksia eliniän pituuteen. Vaikka se olisi luonnollisempaa kun nukahtaa hästensiin kuunnellen koneellisen ilmanvaihdon vaimeata hurinaa.

Ihmisten pitäisi luottaa enemmän omaan arviointikykyyn ja tuntemuksiin, eikä lukea kaikkia totuuksia internetfoorumeilta, vaikka täälläkin ehdottomasti paljon hyvää asiaa onkin.

Enkä nyt tarkoita, etteikö avojaloin tulittaminen olisi jollekin hyvä ratkaisu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
RudiS   

Musta tuntuu että tää paljasjalkahomma on nyt vähän niinkun juoksumaailman karppaus. Paljon jengiä hurahtaa siihen ihan hulluna, ja vaahtoo ja puolestapuhuu ja suorastaan jumaloi minkälaisen käänteen se teki, ja näinollen on varmasti ainoa oikea tapa ihan jokaiselle. Ja joka ei sitä ymmärrä, on tyhmä. Ja juntti.

Olen samaa mieltä. Vastaavaa kiihkoiluahan esiintyy kaikissa uskomuksissa ja uskonnoissa -varsinkin uskonnoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mosse   

Musta tuntuu että tää paljasjalkahomma on nyt vähän niinkun juoksumaailman karppaus. Paljon jengiä hurahtaa siihen ihan hulluna, ja vaahtoo ja puolestapuhuu ja suorastaan jumaloi minkälaisen käänteen se teki, ja näinollen on varmasti ainoa oikea tapa ihan jokaiselle. Ja joka ei sitä ymmärrä, on tyhmä. Ja juntti.
Tai kuin pyöräilymaailman nojapyöräily...

Nudistithan perustelevat myös nakuiluaan sillä, että on luonnollista olla myös ulkosalla siinä syntymäasussa. Eihän ole - jos ihminen olisi tarkoitettu olemaan ilman vaatteita ulkona, niin sillä olisi karvapeite. Kuten muilla eläimillä. Samaten jos ihmisen jalat olisi tarjoitettu juoksemaan asfaltilla pitkiä matkoja, niin jalkapohjissa olisi ilmatyynyt ja kantapäässä Swoosh-logo...

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites
flammee   

Harvan räpylät on luotu asfaltille. Jos pallon alusta olisi pelkkää nurtsia, nin jäisi Adidakset Kesportin hyllyyn, ainakin minulla.

Kaupunkioloissa paljasjalkailu olikin helppoa kun oli sileää asfalttia pitkästi moneen suuntaan (se on todellakin se helpoin alusta juosta), maalla on hankalampaa kun soraa on siellä täällä ja asfalttikin on turhan karkeaa. Ja jos tykkää juoksusta enemmän kuin paljasjalkailusta niin jäähän se paljasjalkailu sitten vähän vähemmälle kun reiteillä meinaa olla niitä hankalampia paikkoja ja jos rikot jalkapohjan niin eihän se loppumatka mitenkään kiva ole...

Edit: ainiin, lähdelinkitystä.

http://refs.ahcuah.com/papers/shulman.htm

One hundred and eighteen of those interviewed were rickshaw coolies. Because these men spend very long hours each day on cobblestone or other hard roads pulling their passengers at a run it was of particular interest to survey them. If anything, their feet were more perfect than the others. All of them, however, gave a history of much pain and swelling of the foot and ankle during the first few days of work as a rickshaw puller. But after a rest of two days or a week's more work on their feet, the pain and swelling passed away and never returned again. There is no occupation more strenuous for the feet than trotting a rickshaw on hard pavement for many hours each day yet these men do it without pain or pathology.

These figures prove that restrictive footgear, particularly ill-fitting footgear, cause most of the ailments of the human foot.

Ja tää oli siis tutkimus paljasjalkailijoista..

Paljon jengiä hurahtaa siihen ihan hulluna, ja vaahtoo ja puolestapuhuu ja suorastaan jumaloi minkälaisen käänteen se teki, ja näinollen on varmasti ainoa oikea tapa ihan jokaiselle. Ja joka ei sitä ymmärrä, on tyhmä. Ja juntti.

Olkiukko...? Jos vaikka etsisit muutamankaan lainauksen jossa paljasjalkailija näin sanoo. Kyllähän mää ite tietysti innostun aina välillä vaahtoaan, mutta en kyllä ihan tuolla tavalla. Sinänsä jokainen kyllä melko varmasti pystyy paljasjalkaileen, mutta ei se helppoa ole.

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites
Akettu   

Mites sitten kun juostaan oikeasti kovaa? Aika harvinainen näky on paljasjalkajuoksija huipputason suunnistuksessa, yleisurheilussa, maastojuoksussa jne. Onhan se hauska katsoa kisoissa kun paljasjalka/päkiä juoksijat loikkivat menemään, mutta kyllä ne race tossuja käyttävät tyypit pinkovat pääsääntöisesti ohi.

Ehdottomuudet ja äärimmäisyydet eivät johda yleensä missään asiassa hyvään lopputulokseen. Paljasjalkailu on ihan mukava lisä harjoitteluun.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Loki   

Näinhän se aikojen alussakin oli. Viissormet on jo puoliks kenkiä kun lähtötaso on nakujalat.

Se vähän tosiaan ihmetyttää, että "paljasjalkakengillä" juoksevat puhuvat harrastavansa paljasjalkailua. Kun nyt ruokatermit on otettu käyttöön, niin sama kuin joku kertoisi "olen kasvissyöjä, mutta syön myös kalaa ja kanaa".

Kyllähän se on aika eri laji, jos on edes pienikin suoja jalkojen nahkaa suojaamassa. Sen huomaa vaikka siitä, että jos ennen on juossut jalkineilla hiekoitussepelillä, niin se on ollut hiekkatietä siinä missä mikä tahansa päällystämätön tie, eroa ei suuremmin noteeraa. Mutta kun tuota juoksee oikeasti paljain jaloin, tietää kyllä juosseensa aivan eri alustaa.

Ja mitä tulee asvalttiin, eipä kalliot ja kivetkään kovin pehmeitä ole, jos entisaikoja ajatellaan (ja ihmisellä on akillisjänne siksi, että se laitetaan töihin...). Asvaltilla on ainakin minusta mukavinta juosta paljain jaloin, varsinkin melko uutta lämpöisenä kesäpäivä, aah.

Mutta se lienee totta, että ilman kenkiä ei yhtä kovaa pääse eikä välttämättä yhtä pitkiä matkojaan, ainakaan yhtä helpolla vaikka pääsisikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
flammee   

Mites sitten kun juostaan oikeasti kovaa? Aika harvinainen näky on paljasjalkajuoksija huipputason suunnistuksessa, yleisurheilussa, maastojuoksussa jne. Onhan se hauska katsoa kisoissa kun paljasjalka/päkiä juoksijat loikkivat menemään, mutta kyllä ne race tossuja käyttävät tyypit pinkovat pääsääntöisesti ohi.

Ehdottomuudet ja äärimmäisyydet eivät johda yleensä missään asiassa hyvään lopputulokseen. Paljasjalkailu on ihan mukava lisä harjoitteluun.

Paljasjalkajuoksijat ovat sen verran harvinainen näky suunnilleen joka paikassa, että ei se nyt niin ihme ettei niitä huipputasolle kovin montaa satu. On niitä silti joitakin, viimeisimmän taisin bongata jostain naisten 50 kilsan maastoultran kärkikolmikosta.. No se nyt ei tietenkään ole välttämättä mikään kovin Bikilamainen suoritus tasoltaan. Kuitenkaan kovin tyypillisesti paljasjalkajuoksusta ei haeta suorituskykyyn parannusta, vaan siihen siirrytään ihan muista syistä, joten ei se nyt varmaan niin kumma ole että sieltä puolelta ei kovin pajoa huippujuoksijoita löydy. Tai mistä minä tietäisin vaikka heitä olisi prosentuaalisesti yhtä paljon kuin normilenkkareita käyttävien parissa.. Ite siirryin paljasjalkajuoksuun sen takia että se tuntu kivalta ja tarjosi kiinnostavaa haastetta.. Kremppapuolelta tyypillisesti siirrytään paljasjalkailuun jos on polvi- tai selkäongelmaa, jotka eivät siis ole paljasjalkailussa kovin tyypillisiä ongelmakohtia.

Sekin tietysti että suunnilleen kaikki nykyään menestyvät kenialaiset ovat juosseet paljain jaloin siihen saakka että ovat tehneet sponsoridiilin jonkin kenkävalmistajan kanssa. Näin tais olla myös Bikilan kohdalla?

Share this post


Link to post
Share on other sites
nosoles   

Luonnollisuudesta viis, paljain jaloin juokseminen on kivaa. (Jos ei ole, niin sitten kengät jalkaan, ei siinä sen kummempaa.)

Juoksualustasta: puhdas, sileä ja lämmin asvaltti tiivistettiin tuolla jo edellä hienosti yhteen sanaan: "aah". Liebermanin ym. (2010; katso myös supplementary material 5) mukaan paljain jaloin juoksemaan tottuneilla jalkoihin kohdistuva rasitus on jopa pienempi kovalla alustalla kuin pehmeällä, joskaan mitattu ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Talvesta: valitettavasti Suomessa paljain jaloin juoksu on suuren osan vuotta paitsi "ei-kivaa", myös fysiologisesti mahdotonta itseään telomatta.

Paljasjalkakenkä: tietenkin oksymoroni ("itseristiriita eli retorinen kuvio, joka yhdistää kaksi vastakkaista tai toisensa kieltävää käsitettä”). Amerikassa on kauheasti yritetty pitää yllä vaihtoehtoisia nimiä, mutta juoksukenkien markkinoijat pitävät nimestä barefoot shoe ja se on lyönyt läpi.

Parempia ehdotuksia suomennokseksi otetaan ilomielin vastaan (”barefootkenkä” ei ole suomennos).

Kilpajuoksu paljasjalkakengillä tai paljain jaloin: maratonennätykset fivefingerseillä ovat surkeita, mutta kolmen tonnin esteitä on menty aika haipakkaa ihan paljain jaloin.

-Mikko

Viite:

Lieberman, D. E., Venkadesan,M., Werbel, W. A., Daoud, A. I., D’Andrea, S., Davis, I. S.,Mang’Eni, R. O. ja Pitsiladis, Y. 2010: Foot strike patterns and collision forces in habitually barefoot versus shod runners. Nature 463: 531-535.

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites
Antiko   

Jaa, enkö saa vain pitää hauskaa paljain jaloin? Pitäisikö minun juosta kovempaa kuin kilpatossuilla? Pitäiskö minun tulla terveemmäksi? Miksi ihmeessä?

Vai voisiko syyksi juosta paljain jaloin riittää se, että se on vain niin kivaa? Pitääkö sitä edes verrata kenkäjuoksuun? Pitääkö löytää se parempi tapa? Eihän kenkäjuoksijatkaan juokse vain Pegasuksilla kannan kautta rullaten; kenkiä on kymmenittäin eri paksuisia ja erilaisilla tukielementeillä ja kannoilla. Yleensä kenkä valitaan juuri juoksun nautinnollisuus mielessä - hyvät tossut minun jalkaani ja minun tarpeisiini.

Juoksen paljain jaloin urheilukentän nurmella ja Hipposhallin tartanilla, muulloin käytän Fivefingersejä tai Merrelin barefoot-kenkiä. En ole hard core barefootaaja (en suomenna tuota, ei pronaatiotakaan suomenneta). Minulla on venyvä akillesjänne ja luontainen päkiäaskel, joten olen tavallaan aina ollut barefootaaja (lapsena parhaat muistot juoksemisesta liittyvät avojalon juoksuun mm. pikajuoksuun tartanilla).

Minulle Fivefingersit ovat siis kuin paluu lapsuuteen: juoksen niillä pelkästään nautinnosta juoksuun. Se on kuin meditaatiota, sillä en ole enää kevyt pojanruipelo, nyt minun täytyy todella keskittyä jokaiseen askeleeseen, jotta askel rullaa. Ja kun se sitten rullaa, niin ah, ei vastaavaan tunteeseen vain voi päästä perustossuilla.

Ja sitten AUTS! Kun astun ison kiven päälle huolimattomuuttani. Niin kyllähän barefootaukseen liittyy myös paljon kipua, ei sitä pidä vähätellä. Pääosin se on hyvää kipua, sillä jalkaterät vahvistuvat ja oppivat yllättävän nopeasti toimimaan esim. soralla. Sitten on huonoa kipua: moni on loukannut jalkansa, vakavastikin, kun kokeilut Fivefingerseillä ovat menneet pieleen (kaikille ne eivät sovi tai vaativat huomatttavasti enemmän totuttelua).

Siitäkin huolimatta puolustan barefootausta yhtenä juoksemisen lajina: meillä on ratajuoksua, asvalttijuoksua, maastojuoksuja, suunnistusta, hiekkatiellä juoksijoita, ja sitten on barefootaajia. Minun mielestäni kyseessä on kokonaan eri laji: se on hitaampaa ja aluksi ainakin vaivanloisempaa, jopa kivuliaampaa, mutta oleellisinta on, että se tarjoaa hyvin erilaisen juoksukokemuksen.

Minulle barefootaus on hyvin vapauttava tapa juosta: silloin en katso juoksunopeuksia tai sykkeitä, se on tavoitteetonta juoksemista. Palauttelevaa jalkajumppaa, jossa keskitytään vain tekniikkaan ja liikkeeseen. Toisaalta keskityn myös alustaan: kotikadut näyttäytyvät aivan uudella tavalla: etsin jatkuvasti katsellani hyvä nurmikkopientareita ja hiekkapätkiä, ja pyrin välttämään tylsää asvalttia. Soralla jokainen askel on asetettava oikein, kun normitossulla hurautan vain noiden pätkien ohi ja kiihdytän vauhtia. Barefootatessa olen paljon enemmän läsnä ja joudun keskittymään. Fiiliksessä on pikkuisen samaa kuin hyvin vaikella polulla juostessa: jokainen onnistunut askel on voitto.

Sent from my iPad using Tapatalk HD

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos jätät Nimimerkki kohdan tyhjäksi niin viestin lähettäminen ei onnistu!!! Viestin lähettäminen edellyttää myös rastin laittamisen alla olevaan reCAPTCHA tunnistautumiseen. Sen jälkeen voit lähettää viestin normaalisti. Toiminto estää robottien toiminnan. Saattaa kestää hetken että kyseinen ruutu tulee näkyviin. Viestin lähettämisen jälkeen menee hetki että viesti näkyy sivustolla.

Vieras
Olet lähettämässä viestiä Vieraana. Jos olet jäsen niin kirjauduthan sisälle tästä ennen viestin lähettämistä.
Vastaa tähän ketjuun...

×   You have pasted content with formatting.   Remove formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
Sign in to follow this  







×