Jump to content
Juoksufoorumi.fi

OK:n urheiija-apurahat


perttu

Recommended Posts

6 ampujaa, 3 jousiampujaa, 4 judokaa, 2 beach volleyn pelaajaa, 8 purjehtijaa, 1 taekwondon ammattilainen ja 2 keilailijaa. Vastaavasti 1 juoksija, 1 voimistelija, 1 yleisen sarjan pyöräilijä, 1 uimari. Toisin sanoen sama älyttömän järjestelmän älytön toimeenpano jatkuu sinivalkoinen mitalinkiilto silmissä - ammunnan ja kilpapurjehduksen suurmaa Suomi. Tuetaan ainoastaan niitä lajeja joissa Suomi voi hyvinkin saada mitalin, mutta ei niitä jotka ovat harrastettuja ,kilpailtuja tai yleisön suosikkeja tai sellaisia joihin on vaikea saada sponsoreita ja joissa ei ole aiempaa olympiamenestystä. Nuori - ala purjehtijaksi, 10% suomalaisista purjehtijoista elää valtion urheilija-apurahalla ;)

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Osittain totta, osittain ei. Kun ei tiedä tarkasti perusteita niin ei pysty täysin analysoimaan. Tuossahan on kaksi kategoriaa eli täysi apuraha ja puolitettu apuraha. Sen lisäksi voidaan huomioida sponsoritulot, palkintorahat sekä liiton leiritys, mitkä vähentävät tuen tarvetta. Pitkämäen ilmeisesti katsotaan nauttivan sen verran hyvää tulotasoa, ettei hän apurahaa tarvitse. Sen sijaan keihästäjistä Mannio ja Wirkkala ovat saaneet tuon täyden 15000e. Ruuskanenkaan ei ole näköjään saanut mitään, onko hänelläkin niin korkeat tulot. Mieshän on kuitenkin suht samalla tasolla kuin Mannio ja Wirkkalahan on tienannut ainakin aiemmin näitä herroja paremmin.

Kyllähän tuosta näkee jonkinlaisen mitalikeskeisyyden, vaikkei se ihan niin saisikaan olla. Voisi kuvitella, että joku Sandra Eriksson voisi saada mielummin 15 tonnia ja Wirkkala sitten puolet tai ei mitään, koska tällä keppimiehellä toimeentulo todennäköisesti on muutenkin taattu. Eihän tuo valmennusapuraha nimittäin ole mikään palkinto aiemmasta menestyksestä, vaan apuraha, jonka tarkoitus on mahdollistaa harjoittelu. Sanni Utriaiselle esim. pitäisi ehdottomasti antaa täysi apuraha, hänestä tulee vielä tulevaisuudessa kova tekijä.

Osinhan jakauma eri lajien kesken kertoo myöskin siitä, mikä lajin tilanne tällä hetkellä on. Kylmä totuus taitaa olla se, että esim. uinnin taso on Suomessa romahtanut. Seppälä on aika yksin vielä huipulla, onneksi jotain nuoria on tulossa.

Erityisesti minua kuitenkin ihmetyttää paralympiaurheilijat. Heistä apurahan sai 24 urheilijaa ja olympiaurheilijoista 57. Onhan se hirvittävän suuri %-osuus kun mietitään kuinka monta prosenttia ihmisistä on vammaisia. Lisäksi onhan terveiden kisoihin paljon vaikeampi päästä, saati sitten menestyä, joten se valmistautuminen on oltava eri kantimissa. Kohta se on niin, että jos ei ole mitään vammaa tai ei kuulu mihinkään vähemmistöön niin henkilö joutuu syrjityksi pyrkiessään opiskelemaan, urheiluseuraan, hakiessaan työpaikkaa jne.

Link to comment
Share on other sites

Samaa mieltä tästä paralympaitouhusta, kaikkea marginaalitoimintaa ei voida tukea samassa mitassa vaan asiat pitää suhteuttaa. Ymmärtäisin jollain tavalla tuon sponsoritulopointin, mutta voiko joku väittää että esim. H-M Seppälälle ei arvokisojen multimitalistina ja joka mainoksen tv-kasvona riitä sponsoreita? Velipoika vielä omistaa Suomen suurimman urheilijamarkkinointiyhtiön.

Entä purjehtijat, tietääkö kukaan paljonko tuollainen Silja Lehtisen vene maksaa, jos pystyy jostain itse hankkimaan veneen niin tarviiko 1500e/kk valtion verotonta apurahaa toimeentuloon vai olisiko reilumpaa antaa sieltä edes vaikka osa ainakin yhdelle nuorelle lupaavalle juoksijalle joka samalla edustaa lajia johon useimmat suomalaiset kuntoilijatkin voivat samaistua.

Mitä tulee uintiin niin juu, taso suhteessa maailman kärkeen on romahtanut mutta ei tarkoita välttämättä sitä että taso olisi muuten romahtanut. Kyllä siellä edelleen uidaan tosissaan ja toisinaan SE:t paukkuu enkä sanoisi että harjoittelun taso tai ammattimaisuus olisi jotenkin huonompi kuin ammunnassa tai purjehduksessa, vaikken niitä niin hyvin tunnekaan.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Niin Seppälä on yksi esimerkki urheilijoista, jonka ei ehkä tarvitsisi tuollaista tukea saada. Onhan se ennenkin otettu pois juuri Pitkämäeltä, Palanderilta ja muistaakseni Kuituselta juuri sen takia, kun muutenkin tuloja riittää. Johonkinhan raja pitää vetää.

Olen kyllä silti sitä mieltä, että Ormon ajoista uinnin taso on Suomessa romahtanut. Ei pelkästään suhteessa maailmanhuippuun, vaan se absoluuttinen taso. Toki osa ui tosissaan, mutta en tiedä saadaanko sinne lahjakkuuksia mukaan, jaksavatko he tehdä töitä ja onko valmennus kunnossa. Sievinen, Kasvio, HÃ¥rd, Pihlava jne. ovat jääneet kaikki pois ja ketään ei miesuintiin ole tullut tilalle. Ei kai se täysin sattumaa voi olla, että niin monta urheilijaa tuli silloin 90 luvulla ja nyt ei tule ketään.

Jos uidaan tosissaan niin ei se vaadi välttämättä valmennusrahaa halleilla heille, jotka eivät ole päässeet vielä huipulle. Pääasia, että on harjoitteluolosuhteet ja valmennus kunnossa. He ovat kuitenkin nuoria urheilijoita, jotka ovat pääsääntöisesti opiskelijoita eli muun toimeentulotuen piirissä. Sen sijaan, jos valmennus on huonoa niin ei siitä tule mitään.

Purjehduksen ja ammunnan ongelma on niiden harrastusten kalleus. Purjehduksessa vene maksaa ja talvella niitä pitää rahdata jonnekin etelään, kun täällä on meri jäässä. Lisäksi pitää oppia purjehtimaan erilaisissa tuulissa. Se on jopa älyttömän kallista. Ammunnassa taas patruunat, kiekot ja muu maksaa ihan sikana. Aseet ja puvut kun ostaa niin vasta sen jälkeen se rahanmeno alkaa, kun pitää ampua satoja kuteja päivässä. Ainoastaan ilma-aseilla se on halpaa.

Link to comment
Share on other sites

Eli se on toisin sanoen oikeutus saada valtiolta apuraha että laji on kallis. Jos se vene ja sen rahtaaminen maailmalla maksaa jo miljoonia niin tuo pieni apuraha tarvitaan että saa juuston vielä leivän päälle. Tuollaisia tyyppejä 8kpl täydellä listalla ja ei yhtään tulevaisuuden juoksijaa tai uimaria joilla on pulaa sponsoreista.

Link to comment
Share on other sites

Eli se on toisin sanoen oikeutus saada valtiolta apuraha että laji on kallis.

Ei se pitäisikään olla niin, mutta jos ajatellaan, että henkilöllä on mahdollisesti mitalimahdollisuus ja laji on kallis niin saa päättäjiltä helpoiten apurahan. Ammunta esim. on laji, jossa aika moni voi onnistuessaan saada mitalin. Siinä ei ole yhtä suuria eroja kuin vaikkapa kestävyysjuoksussa. Niinpä annetaan apuraha jokaiselle ja toivotaan, että joku heistä tuo mitalin. Viime kisoissa on aika hyvin tullut mitaleita ja joka kerta prenikat ovat menneet eri osoitteeseen.

Link to comment
Share on other sites

Noita apurahoja jaetaan niille urheilijoille, jotka ovat mitaliehdokkaita arvokisoissa. Iso apuraha kansainvälisille kärkiurheilijoille ja pieni tulevaisuuden kärkiurheilijoile. Se on tietysti ikävää niille jotka kisaavat poikkeuksellisen kovatasoisessa lajissa. Purjehdusavustuksissa kannattaa muistaa että siinä on mukana Silja Lehtisen 3:n naisen venekunta ja 49er kaksikko, joten tukea saa 5 venekuntaa. Suomi on melko kova purjehdusmaa. Ampujia on paljon, mutta aika vaikea povata mitalia yleisurheilijalle joka ei ole listalla (ja joka ei tienaa liikaa ollakseen listalla).

Link to comment
Share on other sites

Eli mitalit ratkaisee ja muut arvot urheilussa mukaanlukien lajien välinen tasa-arvo ovat toissijaisia kun lottokansan pelimarkat jaetaan. Ei tuossa periaatteessa tietysti mitään epäselvää ole ollut pitkään aikaan, näinhän tässä on menty jo vuosia ja aina olen ihmetellyt näitä valintoja. Täytyy vielä todeta että tämä oli (taas) yhden penkkiurheilijan oma subjektiivinen näkemys :)

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Uutisen mukaan "esitykset apurahojen saajista tekevät Suomen Olympiakomitea ja Suomen Paralympiakomitea". Tuo mielessä kun selaa listaa, ei voi välttyä ajatukselta, että taas kerran on ollut oma napa päällimmäisenä. Siis menestystä, pistesijoja ja mitaleja, tarvitsee herraporras, jotta kehtaavat jatkaa toimessaan ja valituttaa itsensä aina vaan uudelleen.

Se että listalla purjehtijoita, kävelijöitä, ampujia, sopii tietenkin täydellisesti valtion kulttuuripolitiikkaan. Tuetaan seiniä, ei toimintaa. Ainakaan Silja Lehtisestä ei ole mitään iloa. Kerran neljässä vuodessa on jossain ja silloinkin täytyy tihrustaa, että näkisi edes suomen lipun.

Link to comment
Share on other sites

Ainakaan Silja Lehtisestä ei ole mitään iloa. Kerran neljässä vuodessa on jossain ja silloinkin täytyy tihrustaa, että näkisi edes suomen lipun.

Silja Lehtinenhän on erittäin näyttävä nainen, toisin kuin Kari Niemi-Nikkola. Tämä jälkimmäinenhän tulee kerran kahdessa vuodessa poterosta kertomaan ylimitoitetun mitalitavoitteen, joka tehdään ilmeisesti niin, että kun oikein pinnistellään ja mietitään kuka voisi saada mitalin niin se ylioptimisista ylioptimistinen luku kerrotaan 0,9:llä. Monissa muissa maissa kuten Ruotsissa lasketaan kai niin, että mitali ehdokkaista joka kolmas tuo mitalin. Siinä käy sitten niin, että kun mitaleja ei ala tulla ja tavoite on 10 tai 12 niin koko kansa on melkein ranteet auki kunnes Presidentti tulee meille kertomaan, että ei se mitään: on ihan yhtä hyvä epäonnistua - pääasia, että ollaan mukana.

Jotenkin tuntuu, että rahat kohdennetaan väärin. Eiköhän fyrkkaa pitäisi satsaa jo yksi olympiadi ennen kuin henkilöstä tulee mahdollinen mitaliehdokas. Kai niiden mitaliehdokkaiden on mahdollisuus hankkia muitakin tukijoita. Ehkei epäseksikkäissä lajeissa... Onneksi en ole päättäjä.

Link to comment
Share on other sites

Jousiammunnan osalta täytyy ainakin ihmetellä, mitä mitaliehdokkaita valitut ovat. Eivät ole Suomen parhaiden ampujien joukossa tällä hetkellä. Voivat olla nuoria, joilta odotetaan paljon lähivuosina. Nuoret lupaukset toki tarvitsevat tukea. Monet parhaista ampujista ovat jo sen verran aikuisia, että elättävät itsensä omalla työllään. Tunnen useampia kärkiampujia.

Voisi sitä ajatella niinkin päin, että työalämässä olevat tarvitsisivat apurahan voidakseen ottaa edes hiukan vapaata harjoittelua varten. Jousiammunnassa ei sponsorirahoja Suomessa liiku. Etelä-Koreassa voivat asiat olla toisin.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Vielä noihin palatakseni ihmettelen miksei esim. Vastaranta mahdu listalle, vai eikö vain ole hakenut tukea? Kuitenkin juniorien arvokisamitaleja ja maailmancupin kärkisijoituksia sekä maastossa että maantiellä, lisäksi nuorena loistavia ajoja aikuisten maantiellä ennen 3-4 vuoden sairastelua. Sen jälkeen takaisin maastopyöräilyyn ja heti vahvaa nousua. 2 vuotta olympilaisiin joissa varmasti terveenä pysyessään mahdollisuudet erinomaiseen sijoitukseen. Rahoitusta ei ole liiemmin ollut viime aikoina, mutta itse ainakin ilmoittaa Lontoon tavoitteeksi. Mutta kai se on niin että jousiampujilla ja judokoilla on kuitenkin paremmat mitalimahdollisuudet.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
  • Ketjua lukevat   0 members

    • Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy