Jump to content
Juoksufoorumi.fi


HelppoHeikki

Jäsenet
  • Content count

    1 525
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    33

HelppoHeikki last won the day on October 31 2017

HelppoHeikki had the most liked content!

Community Reputation

1 786 Excellent

About HelppoHeikki

  • Rank
    UTTF Liivijengiläinen 2017

Profile Information

  • Gender
    Male

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Se unohtui vielä sanoa, että siinä mun ekassa kisassa oli noin 500 lähtijää. Ekan nousun jälkeisellä väliaikapisteellä mä olin noin sijalla 430. Otin rauhassa, nautin tilanteesta, tutustuin itseeni, tutustuin omiin rajoihini kisan aikana. Kisan maalissa olin mahtavalla fiiliksellä ja sijoitukseni maalissa oli 99/376. Ok, nopeammalla startilla olisin ehkä tullut maaliin hiukan paremmalla sijoituksella, mutta siinä olisi ollut myös valtava riski, että olisin kokemattomana romahtanut kokonaan ja kironnut koko homman syvimpään helvettiin. Ja en olisi ikinä pääsyt kokemaan niitä fiiliksiä, mitä koin seuraavissa kisoissa.
  2. En nyt ole karpaasi tai kovin kokenutkaan, mutta itse olin sinun saappaissasi muutama vuosi sitten. Joten sitä taustaa vasten nyt lähinnä kommentoin. Mun eka polku-ultra oli noin 95km koitos, eli hiukan pidempi kuin KK80, mutta teknisesti helpompaa polkua. Kokonaiskuormitus varmaan aika samaa tasoa. Jotenkin mulla on sellainen kutina, että tämä ensimmäinen pitkä maastoultra merkitsee todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Tai niin se ainakin minulla on käynyt ja kun nettiturinoita on seurannut, niin hypoteesini on saanut sitä kautta yhä enemmän vahvistusta. Eli jos haluat jatkaa poluilla ultrailua pidempäänkin, niin ota ensimmäinen kisa ihan rauhassa. Siis oikeasti rauhassa. Älä edes mieti aikatavoitteita, vaikka maratonpuolella ne ovatkin melkein puolipakollisia pohdintoja. Hautajärveltä lähtö on helppoa baanaa. Massa vetää mukanaan ja tekisi mieli kaasutella menemään. Ja samalla mieli alkaa taatusti takomaan mitä mielipuolisempia aikatavoitteita, kun nyt kulkee näin julmetun kovaa & kevyesti. Ja sitten viitisen kilsaa Oulangan jälkeen alkaa meno muuttumaan. Jos tässä vaiheessa on luonut itselleen poskettomia aikatavoitteita, niin mieli saattaa vaipua epätoivoon, kun vauhdit tulevat putoamaan reilusti. Vaikka se on oikeasti aivan normaalia näissä karkeloissa. Jos tässä vaiheessa huomaa, että ekan 30 kilsan paukutteluun tuli tuhlattua paukkuja aikalailla ja nyt kun maasto muuttuu teknisemmäksi ja mutaisemmaksi, saattaa tilanne muuttua sitä kautta myös epätoivoiseksi. Ja sitten jos vielä teknisemmillä osuuksilla yrittää epätoivoisesti pitää kiinni epärealistisista "maratoonarin" aikatavoitteista, on soppa valmis. Kellään ei ole kivaa tässä vaiheessa ja epätoivoinen mies saattaa joutua turvautua DNF:ään. Mutta jos lähdet alusta asti sillä mentaliteetilla liikenteeseen, että et ole kilpailemassa muita vastaan, vaan seikkailemassa itsesi kanssa, niin sinun treenipohjillasi homma tulee olemaan hieno seikkailu. Jos maratonilla pitää malttaa startissa, niin tässä tilanteessa se on vielä paljon, paljon tärkeämpää. Hölkkää ihan rauhassa Oulankaan asti. Vaikka polku onkin helppoa ja muut menee kovaa. Ehdit kyllä vielä purkamaan menohalujasi, aivan varmasti ehdit 🙂 Älä mieti aikatavoitteita, mieti sitä, että hölkkäät rauhassa. Jos maltat ottaa rauhassa Oulankaan asti, on sinulla hyvät paukut tallessa tulevaa seikkailua varten, mikä odottaa sinua aivan kulman takana. Ja vaikka se seikkailu tulee olemaan raskas ja vaativa, niin maaliin tulee väsynyt & tyytyväinen mies, joka janoaa lisää samanlaista. Ja sitten siinä seuraavassa kisassa olet jo paljon viisaampi oman kroppasi toiminnasta ja voit jo asetella jotain alustavia aikatavoitteitakin. Jos taas rynnit alusta asti, masennut vauhtien romahtaessa ja keskeytät turhautuneena miehenä, sinun maastoultrailut jäävät siihen.
  3. HelppoHeikki

    Helsinki Marathon 25.8.2018

    No johan on reitti 😨 Paljon hypeä ja lopputuloksena lyhyt mikroautorata. On todella sääli, että Helsingissä ei ole enää rehellistä kaupunkimaratonia keskellä kesää. HCM:n nykyinen reitti on kuitenkin varsin hieno, mutta ajankohta on todella surkea. Surkea siis siinä mielessä, että tapahtumaan pitäisi haalia massamaratonin vaatimia puoliaktiivisia harrastajia. Heille parempi ajankohta olisi luonnollisesti loppukesä, jotta olisi hyvät treenit alla.
  4. Kyllä mä teen joskus treenejä, mitkä ovat alusta loppuun pakkopullaa. Ei niitä onneksi ole koko ajan, vaan yleensä ne ovat satunnaisia tai sitten johonkin väliin vuotta tulee sellainen jakso, että ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta silti puskee vaan menemään. Nämäkin treenit ovat kuitenkin osa isompaa kokonaisuutta, eli jotain tulevaa kisaa. Siellä kisassa sitten otetaan näiden ikävienkin treenien saldot ulos ja saadaan sitä kautta mielihyvää myös huonoista treeneistä. Jollain hassulla tavalla saan mielihyvää myös siitä, että esimerkiksi kisan jälkeen voin miettiä, että jaksoin treenata koko vuoden, vaikka välillä olikin vaikeata. Ja tämä ajatusmalli mun mielestä jollain tasolla jakaa harrastajat kahteen ryhmään. On ne, ketkä treenaavat sen takia, että se on kivaa ja sitten on ne, jotka treenaavat, jotta onnistuisivat jossain isommassa tavoitteessa. Silloin kaikki treenit eivät välttämättä ole aina kivoja ja rentoja kiiltokuvatreenejä. Kummatkin ryhmät ovat toki aivan yhtä oikeassa, molemmat syyt ovat loistavia syitä käytä juoksemassa.
  5. Ei mun mielestä millään mittarilla typerä mielipide. Kestävyysjuoksun harrastaminen puolitosissaan vaatii sitä, että joskus on vaan pakko treenata, vaikka ei oikeastaan nappaisikaan. Välillä on myös pakko kotisohvalla ottaa itsestään tukeva niskaperseote ja heittää ukko ulko-ovesta ulos. Se vaan on niin. Pidemmät kisamatkat ovat hyvästä syystä melko pienen porukan juttuja. Niiden läpäisy kun vaatii sitä, että aina ei voi treenata mukavuusalueella. Jos mä harrastaisin vain sellaisia asioita, mitkä ovat aina helppoja ja mukavia juttuja, niin mun treenit keskittyisivät 100 prosenttisesti kalsarikännäilyyn.
  6. Muutamakin eri expat-tuttu on sanonut, että Suomeen paluumuutto vaatii yhtä monta vuotta tottumista, kun on asunut Suomen ulkopuolella. Mä olen asunut suurimman osan 2000-luvusta ulkosuomalaisena, joten en mä tähän Vantaan ilmastoon taida tottua enää ikinä. Marras-maaliskuun olen aina ulkona syväjäässä, riippumatta siitä, mitä pukee päälle, kesää ei ole olemassakaan ja aurinkoa näkee erittäin harvoin. Toiset kun hehkuttavat kaunista kesäpäivää, niin mä mietin samalla, että onhan tää ihan semiookoo, kun ei tarvitse käyttää kovin paksua takkia. Revi siitä sitten iloa irti. Mutta kyllä mä Niksulan kisaan menen. Pitää vaan asennoitua siten, että käytetään koko sallittu aika, nautitaan maisemista ja otetaan rennosti. Kyseinen tuppukylä kuitenkin mun ehdoton suosikkimesta tällä Telluksella, joten siellä on aina ilo temmeltää. Pääsee tämän harmaan arkimössön keskeltä edes hetkeksi tekemään jotain mistä oikeasti tykkää. Ja kesän päätavoite on toki saada kasaan yksi viiden pisteen kisa, jotta ensi vuonna riittäisi kaksi viiden pisteen kisaa 2020 UTMB -paikan varmistamiseen.
  7. @Snoerf Huonosti sujuu treenit. Ollut koko syksy ja talvi sairastelua ja vammoja täynnä. Lisäksi arjen säädöt vetäneet vieterin vähän tiukalle. Saa nähdä tuleeko juoksukesästä 2018 yhtään mitään. Istriaan ei ole ikävä kyllä mitään asiaa. Jos sinne vielä joskus pääsen, niin satamailinen se kuitenkin olisi ja olen aika varma, että Suomessa asuessa en pysty huhtikuun satamailiseen treenaamaan. Muutenkin voi olla niin, että seuraavan kerran pääsen kunnolla treenaamaan vasta silloin, jos pääsisi taas jonnekin hiukan etelämpään asustelemaan. Syö tämä Suomessa luuhaaminen niin rajusti treenimotivaatiota.
  8. Kyllä se juoksumattokin prosenteista puhuu 15 astetta kun olisi sellainen nousukulma, että sitä ei ihan mikä tahansa matto kykenisi hoitamaan. Ja 15 astetta vitosen kilometrivauhdilla olisi jo melkoista Reeniä! Tai ainakin kaikki ne lukuisat juoksumatot mitä itse olen käyttänyt, ovat aina puhuneet prosenttikieltä :D
  9. HelppoHeikki

    Alkoholilain kokonaisuudistus

    Mulla on vankka usko siihen, että suomalaiset ovat hiljalleen oppimassa oikeille tavoille. Alkoholi ei ole enää nuoremmille polville samanlaista tavaraa kuin meille 70-luvulla syntyneille. Meille se oli valtava tabu ja siitä piti kiskoa kännit, kun se oli muka niin hienoa ja coolia. Ilmainen viina oli jotain taivaspaikasta seuraavaa. Ei voi kuin toivoa, että sama kehityssuunta jatkuu ja vanhan polven kännäyksen ihannoijat juovat itsensä hengiltä ja tekevät tilaa uusille sukupolville. Ja ei, en ole absolutisti, en ole itse asiassa missään asiassa absolutisti. Ja se tosiaan kannattaa muistaa, että alkon kulutus on laskenut, vaikka alkon verotusta on samaan aikaan kevennetty ja saatavuutta helpotettu. Mikään kieltolakiholhous ei siis ole syynä kulutuksen laskuun. Tupakoinnissahan tämä muutos on ollut vielä hurjempaa. Jos nyt omaakin tuttavapiiriä ajattelee, niin todella harva nykyään polttaa. Nuoria jos katselee kaupungilla, niin heistä äärettömän harva polttaa. Mä kun olin alle 20-vuotias, niin todella moni poltti, kun sekin oli muka niin pirskatin coolia.
  10. HelppoHeikki

    Alelaari

    Lidlissä on taas tänään ulkoilukampetta sopuhintaan. Itse ostin esimerkiksi ihan laadukkaan oloisen joustofleecetakin massiiviseen 10 euron hintaan. Hyvä takki viileään juoksukeliin, kunhan ei tuule. Vastaavat Powerstretch-takit maksavat merkkituotteena noin sata euroa.
  11. HelppoHeikki

    Alkoholilain kokonaisuudistus

    Mä syön sipsejä, hampurilaisia, ranskalaisia, pitsoja, pihvejä, valkosipulikermaperunoita, juustoja ja satunnaisesti juon myös olutta ja viiniäkin. Kaikki aivan hirvittäviä myrkkyjä kropalle. Mutta mitä siitä, kaikki maistuvat hyvältä ja sopivassa tilanteessa ovat oikein mukavaa naposteltavaa. Toki jos näitä myrkkyjä vetäisi päivittäin napaansa, niin huonostihan siinä kävisi. Mutta veikkaan, että elämänlaatuni kärsisi ihan oikeasti, jos joutuisin näistä myrkyistä kokonaan luopumaan. Koko kieltolakimentaliteetti on aivan karmea, kun 99% aikuisväestöstä kärsii siitä, että prosentti tai promille porukasta ei kykene hillitsemään omaa viinapäätään.
  12. HelppoHeikki

    Alkoholilain kokonaisuudistus

    Itse olen asunut Suomen ulkopuolella kolmessa eri maassa ja kaikissa näissä maissa sai ostaa marketeista ihan mitä vain alkoa. Oli se sitten kepua, votkaa, tai jotain siitä väliltä. Vain yhdessä asuinmaassani olen havainnut selkeätä ja julkista juopottelua, kännäyksen ihannointia ja ilmaisen viinan tuottamaa hekumaa. Ja se yksi maa ei ole mikään näistä, missä saa marketista tiukkaa viinaa. Se maa on joku maa, missä kansan alkon käyttöä pyritään hillitsemään pakkokeinoilla. Tähän yksinkertaiseen ja tylsään kokemusperäiseen "tietoon" nojaten, väitän, että systeemi on mätä ja se ei toimi. Mutta tämä uusin muutos? Mun mielestä on todella hieno juttu, että nyt kaupasta saa oriGINalia ja 5,5% oluita. Syyt ovat selkeitä. Käymiskura ei ole lonkeroa, vaan aidossa lonkerossa kuuluu ja pitää olla pieni vivahde ginin suuntaan. Juuri se tekee lonkerosta hienon kesä- ja saunajuoman. Toinen todella hieno asia on 5,5% -raja. Nyt Suomessa saa kaupasta olutta. 31.12.2017 asti kaupoista sai vedellä lantrattua "olutta". Jos menet Keski-Eurooppaan marketin oluthyllyille, huomaat heti, että normaalin oluen luonnollinen alkoholipitoisuus on noin 4,8-5,5%. Vanha 4,7% -raja oli itse asiassa vain suojatulli ulkomaista kilpailua vastaan. Suuret kotimaiset panimot hykertelivät tyytyväisenä, kun Suomessa sai myydä kaupoissa vain lantrattua suomikuraa ja ulkomaiset toimijat eivät voineet toimittaa omia tuotteitaan marketteihin. Ja se tärkein pointti. Alkoholistit eivät osta kaupoista vahvempia oluita. Syy on hyvin selkeä. Ne ovat huomattavasti kalliimpia kuin tarjouskepu. Tämä muutos ei luultavasti vaikuta alkoholistien elämään juuri mitenkään. He ostavat edelleen Liiterin punaista, Cittarin Sakua tai Prisman Karjalaa. Mutta me muut voidaan ostaa halutessamme nyt ihan oikeaakin olutta marketista.
  13. HelppoHeikki

    Noviisina Karhunkierrokselle.

    Mitä nyt asiasta monien kanssa tämän vuoden kisan aikana juttelin, niin valtavat erot kannettavan nesteen määrässä oli. Kaikkea 1-3,5 litran väliltä :) Itse olin kahdella 0,5 lötköpullolla liikenteessä ja jo etukäteen tietoinen siitä, että hiukan menee kuivuuden puolelle pisimmillä huoltoväleillä. Mutta mulle sopii paremmin hetkelliset kuivuudet, kuin valtavien vesivarantojen mukana kantaminen, varsinkin, kun siinä on aina iso riski olemassa, että ei edes juo kaikkea. Varsinkin kamelien kanssa näin käy yllättävän helposti, kun on vaikea arvioida, että paljonko kamelissa on vielä nestettä jäljellä ja alitajuisesti säästelee sitä. Mutta tänä vuonna keli oli todella kolea, joten sekin vaikuttaa asiaan. Lämpöisemmällä kelillä minäkin olisin varmaan ottanut kolmannen lötkön mukaan.
  14. Keskikesän pahimpia helteitä lukuunottamatta en ottaisi kovaa ressiä lämpötiloista. Mäkin kuuluin 20 vuotta siihen sankkaan suomalaisten joukkoon, joka on sitä mieltä, että helteessä ei voi juosta. Siis suomalaisessa "helteessä", eli 25 asteessa. Sitten koitti muutto Balkanille ja kesäkuusta elokuun loppuun päivälämmöt 30-40 astetta. Kummasti sielläkin pystyi juoksemaan ulkona, kun vaan keväästä asti juoksi ulkona joka päivä ja ei jäänyt helteitä kotiin pakoilemaan. Kyllä kroppa tottuu, jos nestettä vaan on. On vain suomalaista harhaluuloa, että kuumassa ei voisi juosta. Ei tietenkään voi, jos aina pakoilee hellettä ja odottelee viileitä iltoja. Mun ekan vuoriultran maalissa oli tällainen ulkolämpötila:
  15. No hyvähän se on, että edes vähän joutuu kärsimään :D Suurin toive mulla olisi, että saisi vetää edes suurimman osan reitistä kuivin kengin. Ennen Suomeen paluumuuttoa kun kaikki mun vuorikisat oli sellaisia, missä sai yleensä vetää 90 prossaa reitistä kuivin jaloin. Suomessa taas saa vetää 90 prossaa läpimärin jaloin Kyllä tästä hyvä kisa tulee, jos ei kovin pahoja iltapäiväukkosia tule niskaan. Lavaredo osuu juhannukseen ja ne italiaanojen vaatimat hillittömät lääkärintodistukset kusinäytteineen ei oikein nappaa. Mutta paljon hyvää olen kuullut tästäkin kisasta.
×