Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Suropati

Jäsenet
  • Content count

    39
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    2

Suropati last won the day on August 14 2017

Suropati had the most liked content!

Community Reputation

39 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Suropati

    O: Osallistumisoikeus HCM 19.5.

    Haluaako joku jättää juoksematta siite- ja katupölymaratonin eli Helsinki City Maratonin 19.5? Voin vapauttaa sinut ja ostaa oikeutesi alehintaan. Laita yksityisviestiä!
  2. Suropati

    Helsinki Marathon 25.8.2018

    Voi ei, aivan kamala reitti. Muutettuani pois Helsingin keskustasta suurin iloni oli se, että enää ei tarvitse juosta Kaivopuiston rantaa. Vihaan sitä reittiä! Kylmä, karu ja tuulinen. En ymmärrä, miksi se on (juoksijamäärissä) koko Suomen suosituin lenkkireitti. HCM:ssä Kaivopuiston pätkä tosin pääsee oikeuksiinsa, koska sillä pätkällä on eniten yleisöä. Olin elätellyt haavetta elokuisesta maratonista Helsingissä, mutta tälle en osallistu.
  3. Suropati

    Akillesvaiva

    Eilen tein kummallisen havainnon nilkan takaosassa, akillesjänteen kohdalla. Ensin luulin, että kyse on turvotuksesta, mutta tarkempi tarkastelu näytti tukevan päätelmää, että nilkan takaosan rakenne on muuttunut. Akillesjänteen alaosan kohdalla nilkka ei ole kapea, vaan siinä on ylimääräinen kuhmu. Olin tietenkin aivan kauhuissani havainnosta. Taustaksi kerrottakoon, että juossut olen jo lähes 30 vuotta. En tavoitehakuisesti vaan lähinnä omaksi ilokseni. Kyseisen jalan (vasemman eli sen jäykemmän) akillesjänne on ollut jäykkä ja joskus jopa kipeäkin. Kuinka kauan, en osaa sanoa, mutta kolme vuotta sitten akilles kipeytyi oikeasti. Lääkärillä en ole käynytt aiheesta enkä pitänyt taukoa juoksemisesta, pohkeita olen toki hieronut käsin. Ongelma on aina helpottanut ajan kanssa. Voisiko joku nyt kertoa, mistä mahtaa olla kyse? Onko tämä vakavaa?
  4. Niin kai. Olen hieman ääniherkkä ja säikyn kovia, teräviä ääniä. Juostessa on ihanaa upota omaan maailmaansa, mutta koiran haukku kyllä tehokkaasti ravistelee siitä pois. Toinen mihin en koskaan totu on autojen tööttäily. Vietnamissa, missä nyt olen, monet autoilijat ja mopolijat tööttäävät tervehtiäkseen juoksevaa turistia, se kun on epätavallinen näky. Minä heitän taikaisin aina kiukkuisen mulkaisun. Intia oli pahin tässäkin mielessä. Kuorma-autojen tervehdystöötit olivat meluterroria pahimmillaan! Vietnam on kuitenkin yllättävän hyvä juoksukohde. Yhtenä iltapäivänä heräsin ovelta kuuluvaan koputukseen. Hotellin omistaja katsoi asiakseen tulla häiritsemään minua ilmoittaakseen, että illalla ei saisi ruokaa. Kaikki ravintolat olivat ovensa sulkeneet. Oli uudenvuoden aatto. En silti malttanut olla lähtemättä lenkille - vaikka kuolisin nälkään sen jälkeen. Sää oli kummallinen. Torkkujen aikana kaupunki oli peittynyt sumuun, jollaista en ollut koskaan nähnyt Aasiassa. Lähdin juoksemaan joen rantaa tietämättä, mihin tie vei. Kohta ranta avautui merensuistoksi ja hiekkarannaksi. Hyppäsin hiekalle, otin kengät jalasta. Sumu tiheni hämärän myötä. Tuntui oudolta juosta näkemättä, mihin juoksi. Sitä vain juoksi, meren kohina korvissa, autio ranta jalkapohjien alla. Hiljaisuuden rikkoi vain kaupungista satunnaisesti kantautuva ilotulitteiden räiske. Se oli yksi ikimuistoisista lenkeistä. Enkä edes kuollut nälkään. Kuten arvasin kaupungissa oli sittenkin ovensa auki pitävä ravintola. Hieman vaivannäköä sen löytäminen kyllä vaati.
  5. Itse suosisin kyllä jotain muuta kuin merenrantakohdetta toukokuussa. Toukokuu on nimittäin se ainoa kuukausi vuodesta, kun voi kokea hurmoksen luonnon heräämisestä. Eikä Suomesta tarvitse lentää Puolaa etelämmäksi, kun kukat jo kukkivat ja puissa on heleän vihreä lehti jo toukokuun alussa. Euroopassa on minusta huonot rannat. Tai no, Walesissa oli upeat rannat, loputtomat ja tyhjät. Käsittääkseni myös pohjois-Saksassa on samanlaisia rantoja ja Hollannissa. Välimereltä en muista muita kuin surkeita kivikkoplänttejä. Nizzan (loputon) rantabulevardi on huikea juoksemiseen, mutta asfalttiahan se on. Onko kenelläkään kokemusta Algarvesta? Paljon haukutussa Playa del Inglesissä oli kyllä mahtava ranta juosta. Rantaa riitti. Toukokuu on ilmeisesti Kanarialla hyvä kuukausi. Lämpö hellii toisin kuin talvella, joka jostain syystä on suomalaisten suosima lomakausi Kanarialla. Kakkialla Euroopassa toukokuu on low season, joten hotelli- ja lentotarjouksia kyllä on tarjolla. Jos haluaa ihan tavalliselle pakettimatkalle, niin ne ovat kaikista halvimmillaan koulujen päättäjäisviikolla. Euroopan ulkopuoliset kohteet eivät ole parhaimmillaan toukokuussa. Aasiassa ja suuressa osassa Afrikkaa se on vuoden kuumin kuukausi (Etelä-Afrikassa viileää). Yksi kohde tosin tulee mieleen, joka on sääolosuhteiden puolesta melkeinpä parhammillaan: Brasilia. Silloin on kuiva kausi eikä enää liian kuumaa. Autioita, valtavia rantoja maassa riittåå. USA:ssa en ole paljon reissannut, mutta sehän on juoksumaa, jos mikä. Floridassa nyt ainakin rannat ovat upeat, toukokuun säästä en tiedä (jo liian kuumaa?). Ja eikö New Yorkin lähellä ole upeita rantoja? Toukokuu lienee Nykissä yksi miellyttävimmistä kuukausista säiden puolesta. Ja kaupungissakin on upeita juoksureittejä. (Mutta halpahan Nyki ei ole.)
  6. Tänään tein lenkin uudessa maassa, Taiwanissa. Olo oli hieman apea lenkille lähtiessä. Olin saapunut aiemmin päivällä tropiikista viileään ja sateiseen talveen. Otettuani torkut ja hoidettuani käytännön asiat päätin kuitenkin lähteä lenkille. Kello oli paikallista aikaa yhdeksän, oli sunnuntai-ilta. Ensimmäinen lenkki vieraassa ympäristössä, ja varsinkin tuntemattomassa suurkaupungissa, on aina haasteellinen. Nytkään en löytänyt sinne, mihin oli kartalta suunnitellut juoksevani. Päädyin lopulta juoksemaan Taipei Expo -puistoa ympäri. Puiston keskellä oli nuorisolauma viettämässä iltaa, tien varrella miesporukka yritti elvyttää sammunutta ja maahan tuupertunutta kaveriaan. Toisille tämä on aivan tavallinen talvi-ilta kotikaupungissaan, ajattelin. Reissussa se ajatus on aina yhtä huimaava. Sillalta tulevalta rampilta eteeni ilmestyi mies. Miehellä oli t-paidan selkämys märkänä, hiestä. Mies juoksi. Hidastin vauhtia, jäin beesaamaan miestä. Mutkassa mies käänsi päätään sen verran, että näki minut. Juoksimme vielä hetken peräkanaa, sitten mies ylitti suojatien ja jatkoi kaupunkialueelle. Vaikka olimme juosseet vain viisi minuuttia samaa tahtia, peräkkän, se pienikin hetki tuntui merkitykseltä. Kaupunki ei enää tuntunutkaan niin ankealta, sen pimeys ja kylmyys luontaantyöntävältä. Mietin loppulenkin ajan, että onkohan olemassa mitään sellaisia sivustoja tai nettiryhmiä, missä voi etsiä lenkkikaveria vieraassa kaupungissa. Sehän olisi mitä mainion tapa tutustua uuteen kaupunkiin ja sen asukkaisiin. Lilongwessa, Malawin pääkaupungissa, ainakin toimii viikottainen, maassa asuvien expatien (ja ehkä paikallistenkin) juoksuryhmä. Itse satuin olemaan kaupungissa väärinä päivinä.
  7. Itse en koskaan juokse lämpimissä maissa päiväaikaan. Iltalenkki on suosikkini, mutta esimerkiksi Intiassa lähdin lenkille jo ennen auringonnousua: se oli käytännössä ainoa hetki vuorokaudesta, kun kaupunkien usein ahtaat kadut olivat liikenteestä tyhjät. Koirista ei kylläkään. En tiedä, kumpi loppujen lopuksi on kauheampaan: juosta liikenteen seassa ja verenhimoisia villikoiria pakoon. Haluaisin tällä matkalla palata (vihaamaani) Intiaan, mutta kun se lenkkeily siellä on niin vaikeaa. Trooppinen sade on yksi lempi olosuhteistani juosta. Muistan juosseeni ainakin kerran trooppisessa ukkosmyrskyssä. Tämä oli Ruandassa. Se oli sykähdyttävä kokemus: ukkosen nousu ja sitä seurannut salamointi ja vedenpaisumus. Reitti kulki Kivu-järven rannalla, kukkuloilla. Useat parhaimmat matkamuistoni tai hetkeni matkoilta liittyvät juoksemiseen.
  8. Lähtisitkö lenkille suurkaupungissa, jossa ilma on sakeana moottoriajoneuvojen pakokaasusta, poltettavasta roskasta (yleensä muovia), teollisuuden päästöistä ja/tai lämmitykseen käytettävästä kivihiilestä? Tai ehkä olet joskus juossut lenkin tällaisessa kaupungissa. Tuliko hyvä olo? Onko tällaisessa ympäristössä juoksemisesta enemmän hyötyä vai haittaa? En voi itselleni mitään. Juoksen iltaruuhkassa saastuneissa suurkaupungeissa. Olen juossut mm. Lontoossa, Pariisissa, Jakartassa, Manilassa, Kuala Lumpurissa, Singaporessa, Mumbaissa ja muissa Intian kaupungeissa (en tosin siinä pahimmassa eli Delhissä), Nairobissa (kuivankauden lopulla kaupunki lemusi palavalta kaatopaikalta), Ammanissa ja Isfahanissa (400 saastuneimman kaupungin joukossa nämäkin), Hong Kongissa ja nyt viimeksi massiivisten liikenneruuhkien Yangoonissa. Olenko hullu?
  9. Nyt reissussa olen juossut kahdessa aivan ainutlaatuisessa ympäristössä. Thaimassa Ko Phanganilla lähdin lenkille Haad Rinin bilekylästä. Koska olin tullut laivalla Haad Rinin satamaan, minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä odottaa tieltä, jota lähdin juoksemaan. Voin kertoa: Sillä lenkillä ei paljon juostu. Tie nimittäin nousi kylän jälkeen melkein pystyyn ja ylämäkeä riitti. Välillä käännyttiin alamäkeen, mutta voi, ei ollut sekään helppoa, tuntui että jalat lähtee alta. Tätä jojottelua oli tunnin lenkki. Myöhemmin luin opaskirjasta, että kyseistä tietä pidetään Thaimaan vaarallisimpana. Toisenlaisen elämyksen koin Burmassa. Lähdin illansuussa juoksemaan pitkää ja leveää rantaa paljain jaloin. Hiekka oli kovaa ja tasaista, ei ollut mitään kovia merentuomia hiekalla. Ja sitä rantaa riitti. Aikani juostua totesin. että majapaikat, ravintolat ja vähät talotkin olivat jääneet taakse. Ei ollut muuta kuin tyhjä ranta. Sopivasti ranta kaartui laguuniksi, jonka vesi oli peilityyni. Heitin vaatteet hiekalle ja menin veteen. Vesi oli matalaa, mutta istumaan siinä pystyi. Pohjavirtaus oli niin voimakas, että oli kuin olisi lillunut joessa. Noustuani rannalle tein hetken oikusta päätöksen: Mitä turhaan vaatteita päälle laittamaan. Pimenevässä illassa jatkoin juoksemista alasti. Voin kertoa: Se oli ihanaa! (Se oli itse asiassa niin ihanaa, että toistin kokemuksen aamulla ennen auringonnousua.)
  10. Suropati

    Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Juuri näin. Moni ei tule ajatelleeksi, että joillekin se vajaa satanenkin on iso raha. Jos ensikertalaisille tarjottaisiin ale-hinnalla mahdollisuuden juosta maraton jonkun kampanjan yhteydessä tai jälki-ilmoittautumisessa, lisäisikö se innostusta kokeilla maratonia? Koska: Kun on kerran juossut maratonin, todennäköisesti juoksee vielä toisenkin. (Vai onko tästä tutkittua tietoa?) Onhan juokseminen kaikkineensa harrastuksena kasvattanut valtavasti suostiota ainakin Helsingissä ja ainakin naisten keskuudessa. Ja tämä juoksutrendi alkoi paljon myöhemmin kuin HCM:n huippuvuodet (2004 - 2008). Entäs triatlon ja ultramatkat? Nehän ovat nostattaneet suosiotaan samaan aikaan kun maratonin suosio on laskenut. Olisiko näissä syy maratonin laskuun? Itse epäilen, että maratonin suosion laskuun saattaa liittyä sekin, että ihmisillä on yhä vähemmän vapaa-aikaa ja maratonille treenaaminen se vasta aikaa vaatiikiin. Miksi muuten tämä foorumikin on niin kuollut? Kuinka monta n. 1600 HCM17:n juosseesta suomalaisesta täällä on käynyt jakamassa kokemuksensa? 15!
  11. Nythän hipsteritkin pääsee osallistumaan HCM:lle, kun ei tarvitse valita Flown ja HCM:n välillä! Minulle siirto on epämieluisa: - Toukokuun puoliväli on ihaninta pitkien lenkkien aikaa, kun luonto on juuri heräämässä kesään. Tuntuisi ikävältä pitää kaksiviikkoinen tauko juoksurutiinissa maratonin takia - Kesällä ihmisillä on aikaa treenata lomalla ja kaunis kesäluonto kannustaa pitkille lenkeille ihan itsestään. Nyt jos aikoo juosta HCM:n, treenikausi sijoittuu rumimpaan vuoden aikaa: pimeään talveen ja karuun kevääseen. - Ulkomaalaiset - joka lienee ainoa kasvava segmentti HCM:llä - eivät saavu Helsinkiin jatkossa samassa määrin. Ulkomaalaisille ajankohta elokuussa on ollut suuri houkutin. Toisaalta, jos Espoon Rantamaraton siirtyisi elokuulle, sehän tarkoittaisi sitä, että pääkaupunkiseudulla voisi juosta kolme suurta maratonia yhden kesä/syyskauden aikana!
  12. Suropati

    Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Löysin yhden virolaisnaisen, joka pystyi kiristämään melkein loppuun asti. Viimeisellä pätkällä joutui vähän antamaan periksi. Tällaisia juoksukäyriä löytää vähän sieltä taaempaa tuloslistalla. Olen ilkeämielinen ihminen. Olen katsellut tuota flicr-albumia sillä silmällä, että miten noin lihava, ripakinttuinen tai muuten vaan plösöltä vaikuttava on ollut noin hyvissä asemissa (vain yksi keskeyttänyt löydetty tällä menetelmällä). Tosin välillä tsekkaan myös hyvännäköisten miesten nimet ja tulokset. Tästä hyvännäköisten joukosta löysin varsin kummallisen juoksukäyrän: nuori miesjuoksija (massiiviset reisilihakset) veti alun hyvin, romahti puolivälin jälkeen, mutta kiristi vauhtiaan lopussa niin, että vika pätkä oli selkeästi nopein. Mitäköhän hänelle oli tapahtunut matkan aikana?
  13. Suropati

    Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Nyt olen havahtunut (kestipä kauan!): maraton meni huonosti, vauhdillisesti. 19 päivää ennen maratonia juoksin ~21km itsekseni kilometrivauhtiin ~ 05.40. Nyt maratonilla juoksin tasaisen, hyvän pätkän (5-25km) kilometrivauhtiin 05.52. Merkillipantavaa on se, että ennen mainittua ~21km-lenkkiä olin vetänyt vain kaksi päivää aikaisemmin hitaan 2h30min -lenkin (en ole laskenut google.mapsista pituutta). Eli keskellä tiukkaa treenikautta juoksin paljon paremmin kuin levänneenä maratonilla. Kaksi viimeistä kevennys- ja lepoviikkoa eivät nostaneet juoksukuntoani vaan laskivat sitä! Mikäköhän tämän mahtaa selittää? Itse epäilen, että viimeinen tiukka treeniviikko saattoi olla liian tiukka (yhteensä 70km) tai että pienet, alkavat flunssat (jotka eivät koskaan äityneet varsinaiseksi flunssaksi) kummallakin lepoviikolla rokottivat kuntoa, tai että lepoa oli vain liian paljon ja liian pitkään. Jos koskaan juoksisin uudestaan maratonin, en kyllä tietäisi tämän kokemuksen perusteella, miten pitäisi valmistautua!
  14. Haulla löytyi tällainen vanha ketju. Ehkä suurin yllätys maratonissa on ollut maratonin jälkeiset päivät. En todellakaan ymmärtänyt, että jalat voivat olla näin jumissa maratonin jälkeen. Käveleminen on hyvin hidasta. Sängystä nouseminen, pöntöllä käyminen, rappusissa liikkuminen on kankeaa. Yritin tänään ojentaa jalkani suoraksi sängyssä maatessani: ei onnistunut. Tällaista en ole koskaan kokenut! Pitäisikö minun olla huolissaan vai onko tämä normaalia? Oman tasoni juoksijaksi minulla on hyvin lihaksikkaat jalat eivätkä ne juurikaan kipeydy. Toisaalta en ole kai koskaan juossut jalkojani maitohapoille aikaisemmin.
  15. Suropati

    Helsinki City Marathon 12.8.2017

    Mielenkiintoista lukea erilaisia raportteja! Olen hurahtanut HCM:n sivuilta löytyvään statistiikkaan. Juoksin hyvin tasaista vauhtia viidestä kilometristä 25:n, mikä on kai hyvä saavutus ilman kelloja, mittareita ja jäniksiä. Oman juoksuni hitain pätkä (vika pätkä) oli km-vauhdiltaan 18% hitaampi kuin nopein vitonen (10-15km). Vikalla pätkällä vauhtini putosi 11% tokavikasta pätkästä. Ei kai se nyt niin paha ole? Suunnilleen samassa ajassa maaliin saapuvien joukossa oli hyvin monenlaista juoksijaa. Eräällä juoksijalla hitaimman ja nopeimman pätkän välinen vauhtiero oli 40%, toisilla hitaat ja nopeat pätkät vuorottelivat (useimmiten niin, että vikalla pätkällä on saanut nostettua vauhtia) ja sitten on aika paljon tasaisia (kiihtyviä ja hiipuvia) vauhtikäyrä, mutta yhtään ihan loppuun asti nousevaa käyrää en ole vielä löytänyt. Sen sijaan löysin kaksi sellaista juoksijaa, joilla eka pätkä oli nopein.
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy