Jump to content
Juoksufoorumi.fi






Jalmari17

Jäsenet
  • Content count

    327
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    1

Profile Information

  • Gender
    Male

Converted

  • Coopperi
    3300m (1995), 3260m (2016)
  • 10km
    39,06.0 (2016)
  • Puolimaraton
    1,24.33 (2017)
  • Maraton
    2,57.06 (2017)
  • Tavoite
    Alle 3h
  1. ^ Kylläpä tuo hölkkä alkaa taas maistua, vaikka työaikataulut tuovatkin lähiaikoina pienen lisähaasteen harrastelulle. Vaan kenelläpä ne eivät. Pe 17.11. parikymmentä minuuttia wattipyörää ja matolla 6km @ 4:25, sis. 4km @ 3:58. La 18.11. perusjuoksua 13,1km @ 5:00, keskisyke 134. Su 19.11. tunteroinen höntsäkiekkoa. Koko viikon juoksut reilu 52km, muuta treeniä vajaa kolme tuntia.
  2. Ke 15.11. aamulenkkinä 6km @ 5:12. To 16.11. illalla peruslenkkeilyä 16,2km @ 5:14.
  3. Nykin reissu takana ja paluu arkeen & töihin on tosiasia… Maratonreissu meni hyvin ja tarjosi uusia kokemuksia, mutta itse suoritus olisi tosiaan voinut mennä paremminkin. Tässä ”pientä” rapsantynkää tapahtumasta (hieman tuli tekstistä pidempi kuin kaavailin, mutta jos joku pohtii osallistumista, tästä ehkä saa jotain vinkkejä): Matkustimme New Yorkiin juoksuun (sunnuntaiaamuna) nähden hyvissä ajoin, jo keskiviikkoiltana, jotta aikaeroon ehtisi totutella muutaman päivän ajan. Länteen päin matkustettaessa aikaerosta tosin toipuu aika nopeasti, eli saapuminen pelipaikoille olisi riittänyt myöhemminkin, jolloin ei välttämättä olisi ehtinyt kävellä jalkojaan puhki kaupungilla… Juoksukassi eli numero ja paita tuli noudettua hyvissä ajoin nekin, torstaina heti expon avauduttua. Lauantai-iltana hankin vielä aamupalaa ja juomista sunnuntain aikaista herätystä varten, hyvin ehti nuo pienet valmistelut tehdä kaupunkia ihmetellessä. Suurimman pulman tein itselleni kenkien valinnasta, sillä olin varannut mukaan vanhat liki puhkijuoksemani (kovat mutta nopeammat) Ultra Boostit sekä uudehkot (vaimennetut mutta hitaammat) Clifton neloset. Päätin sitten, kun kerran tänne asti oli tultu, lähteä liikkeelle varman päälle ja valita Hokat, jottei matkanteko päättyisi ainakaan pohjeongelmiin, joita nuo kuluneet Ultra Boostit toivat Vantaalla. Sunnuntaiaamuna herätyskello soi klo 0445, ja pienen aamupalan jälkeen läksin liikkeelle kohti keskuskirjastoa, josta bussikuljetus Staten Islandille lähtisi. Heti hotellin ovesta ulos astuttua bongasin ensimmäiset juoksuun osallistujat, ja menimmekin pienessä porukassa samalla metrolla kohti keskustaa. Olin ajatellut, että meitä olisi lähtöaikojen mukaan porrastetusti muutamia satoja osallistujia odottamassa bussia, mutta yllätys olikin melkoinen, kun jono busseille alkoi jo paria korttelia ennen lähtöpaikkaa. Järjestäjät ja poliisit ohjasivat jonotusta hyvin organisoidusti, ja tuollainen monituhatpäinen joukko saatiin busseihin mallikkaasti, eikä itseni tarvinnut odotella bussiin pääsyä kuin reilu puoli tuntia. Bussimatka lähtöpaikalle Staten Islandilla kesti reilut puolitoista tuntia, ja söin matkalla toisen osan pientä aamupalaani. Staten Islandille mentiin Verrazano-Narrows –sillan kautta, jota kautta myös juoksureitti tulisi kulkemaan, ja kohtalaiset komeat maisemat tuosta sillalta aukesikin Manhattanille päin. Bussikyydin jälkeen vuorossa oli turvatarkastus lähtöalueelle pääsyä varten. Exposta oli jaettu läpinäkyvät muovipussit, jotka olivat ainoat sallitut kassit lähtöalueelle, mikä nopeutti hieman tuota turvatarkastusta. Ihan lentokenttätasoa ei tarkastus ollut, mutta metallinilmaisimien läpi piti kuitenkin jokaisen mennä. Tarkastuspaikkoja oli riittävästi, joten tarkastuksesta pääsi läpi alle kymmenessä minuutissa. Lähtöalueella suuntasin kohti omaa lähtöaluettani, joita oli kolme kappaletta – ”oranssi, vihreä ja sininen”. Oma startti oli ensimmäisessä aallossa klo 0950 (jota muut kolme starttia seurasivat 25 min välein), joten odotteluaikaa oli lähtöön vielä liki kaksi tuntia. Ihmettelin siinä ihmisvilinässä kanssajuoksijoiden touhuja ja tankkasin hieman järjestäjien tarjoamaa urkkajuomaa ja vettä; Dunkin’ Donutsin bageleihin ja kahviin en enää uskaltanut turvautua noin lähellä starttia… Puolen yhdeksän aikoihin siirryin kohti omaa lähtökarsinaa, joka oli keväällä ilmoittamani tavoiteajan 3:02 mukaan määritetty, oranssin lähtöalueen B-karsina. Lähdön porrastus tapahtui siis kaikkiaan neljässä lähtöaallossa, jossa kolmelta eri lähtöalueella juoksijat oli jaettu edelleen kuuteen karsinaan. Lähtökarsinassa tunnelma olikin melkoisen tiivis, sillä alueella oli hankaluuksia sopia edes istumaan. Siinä aikaa tappaessa tuli kuunneltua muiden tunnelmia ja rupateltua kuulumisia, ja tuossa selvisi, että kovin laajalla tavoiteaikojen skaalalla oli osallistujia samaan karsinaan jaettu – kolmen tunnin jänöt olivat tuossa karsinassa, ja mukana oli myös 3:30-tavoiteajan ilmoittaneita. Olin suunnitellut tekeväni viimeisen veskivisiitin karsinassa, jossa oli useita bajamajoja. Vähän yli yhdeksän suuntasinkin veskijonoon, koska aikaa piti vielä olla reilusti ennen lähtöalueelle siirtymistä, mutta… juuri ollessani ovella menossa vessaan, avasivat järjestäjät karsinoiden väliaidat ja kutsuivat porukkaa siirtymään kohti Verrazano-siltaa, josta lähtö varsinaisesti tapahtuisi. Pikaisen aivoriihen tuloksena ryntäsin vessaan tarpeilleni, sillä laskeskelin vessahädässä juoksemista ja väistämätöntä taukoa pienemmäksi pahaksi hieman taaempaa tapahtuvan lähdön. Veskin jälkeen päällysvaatteet kierrätyskonttiin (olin siis varannut poisheitettävät rytkyt päälleni ja valinnut maaliintultua poncho-vaihtoehdon eli mitään kamppeistani ei tarvinnut siirtää maalialueelle) ja kohti lähtöaluetta. Juuri, kun joukko oli etenemässä, löivät järjestäjät portin kiinni, ja eteneminen seisahtui siihen. Tämä aiheutti melkoista huutoa joukossa, sillä oletimme jostain syystä myöhästyneemme ensimmäisestä lähtöaallosta. Joillakin tunteet kävivät aika kuumina, sillä muutamat syöksyivät väkisin aidan läpi, järjestäjien ja sotilaiden estelystä huolimatta. Onneksi episodi ratkesi parin minuutin päästä, kun järjestäjät laskivat joukon siirtymään kohti lähtöviivaa. Mikä lie ajatuskatkos tapahtunut järjestäjille. Reilu puoli tuntia ennen lähtöä ensimmäinen aalto pääsi siis viimein lähtöviivalle, tai ainakin siihen suuntaan. Pääsimme vierestä ihmettelemään, kun kuuman ryhmän lähtijät lämmittelivät omalla, pienellä aidatulla alueellaan ennen lähtöä. Periamerikkalaisen tapaan ennen starttia oli vielä järjestäjien kiitospuhe sekä jonkin paikallisen Idols-artistin esittämä Yhdysvaltain kansallislaulu. Juuri ennen starttia New Yorkin poliisilaitoksen helikopterit tekivät vielä näyttävän ylilennon, ja sittenpä olikin lähtötykinlaukauksen aika. Lähtöpaikkani oli lopulta vain noin 50 metriä kolmen tunnin jänisten takana, ja ylitin lähtöviivan vain reilu minuutti lähtölaukauksen jälkeen. Olin odottanut lähdöstä todella hidasta ja ruuhkaista, mutta jo noin 200-300 metrin jälkeen joukko oli venähtänyt sen verran, että tilaa juoksemiseen ja ohittamiseen oli yllättävänkin hyvin. Ensimmäinen liki puolitoista kilometriä oli sillalle nousua, ja tämän jälkeen luvassa oli sillalta laskeutumisen jälkeen kohtalaisen tasaista menoa. Sillan jälkeen alkoi Brooklynin kaupunginosa, jossa oli ehkäpä koko tapahtuman paras tunnelma ja kannustus: reitin varrella tuhansia ihmisiä kannustamassa, ja aina parin kilometrin välein oli jonkinlainen bändi soittamassa. Kunnon karnevaalimeininkiä siis. Juoksu tuntui alkuvaiheessa mukavalta, kuten toki kuuluikin tuossa vaiheessa; tosin nälkä alkoi vaivata liian pienen aamupalan jälkeen. Ensimmäinen vitonen meni noin 4:12-vauhtia, mikä oli tavoitteen, eli sub-3h ja lähteä liikkeelle hieman Vantaata reippaammin, mukainen. Toinen vitonen meni likipitäen samaa vauhtia, eikä mitään ongelmia ollut, juoksu maistui vielä tuossa vaiheessa ja eka geeli tuli otettua. Tässä vaiheessa minulla alkoi tosin jo olla vaikeuksia tasaisen vauhdin pitämisessä, mitä ei auttanut se, että Garmin sekoili aivan uskomattomalla tavalla parilla kilometrillä, näyttäen välillä liki 5min/km vauhteja. Kun sitten hieman kiristin vauhtia, täyttyikin kilometrin väliaika pariin otteeseen liki 4 min kohdalla. En onnistunut pitämään tasaista vauhtia, vaan osa kilometreistä meni pienessä ylämäessä liki 4:30-vauhtia, kun taas välillä menin liki 4:00-vauhtia. Tuossa 12-13km kohdalla tuntui ensimmäisen kerran pidemmässä loivassa ylämäessä, että vauhdin ylläpitämiseksi joutui tekemään hieman liikaa töitä, mikä oli kyllä jo aika selvä merkki siitä, ettei juoksusta tulisi helppo. Päätin kuitenkin, että mennään valitun taktiikan mukaisesti niin kauan, kuin jaksan. Kolmannelle, samoin kuin neljännelle, vitoselle tuli siis kovin erivauhtisia kilometrejä, mikä ei tosiaan ollut tavoitteena eikä luvannut hyvää loppua ajatellen. Puolimatka täyttyi aika lailla Brooklynistä Queensin puolelle siirryttäessä, virallisesti aikaan 1:29:27 eli tavoitteen mukaisessa vauhdissa. Huolimatta epätasaisesta vauhdista, menivät eka 10km aikaan 42:18 ja toinen 10km noin 42:31. Pari kilometriä puolimatkan jälkeen oli edessä Queensborough-sillan ylitys ja Manhattanille siirtyminen, jota jo hieman kauhulla odotin. Vaikka nousua ei ole kovin paljoa, tiesin siltaa aiemmin lenkeillä juosseena että sellainen pitkä, hidas nousu siitä tulee. Ja tulikin, vauhtien painuessa 4:30-4:35 –haarukkaan. Tuossa vaiheessa keskityin lähinnä siihen, että saisin siltaa seuraavaan alamäkeen kelattua hieman vauhtia, ja samalla yritin bongata missä kohtaa ykkösavenueta perhe olisi Suomen lippua heiluttamassa. Perhe löytyikin noin 27km kohdalta, ja pikaisesta kohtaamisesta ja kannustushuudoistaan sainkin lisävoimia (vielä vähäksi aikaa). Tuo Queensboro-sillalta Manhattanille siirtyminen oli muuten yksi juoksun mieleenpainuvia hetkiä: sillalla porukka painoi menemään liki hiljaisuudessa, vain pienen betonisen kuminan saattelemana. Kun sillalta sitten laskeuduttiin Manhattanille tuhansien ihmisten huutomyrskyyn, olihan tuossa pikkukylän pojalle ihmettelemistä… Ykkösavenueta pohjoiseen juostessa, loivassa ylämäessä, karu totuus alkoikin sitten valjeta: vauhti alkoi hyytyä. Kolmas kymppi meni kuitenkin vielä aikaan 42:49, mutta siitä eteenpäin vauhti vain hyytyi. Mihinkään ei varsinaisesti sattunut, mutta eväät vain oli syöty. Kolmas ja viimeinen geeli naamaan, mutta eipä tuosta enää apua tuntunut olevan. Tämän (tyhmän)rohkean taktiikan ansiosta viimeisestä kympistä ja Bronxin kierroksesta tuli melkoista tuskaa ja selviytymistaistelua, ja kävi toki mielessä, että olisi tämän voinut toisinkin tehdä… Bronxista reitti kääntyi takaisin Manhattanille, ja vauhtini vain hidastui, jo liki 4:50-kilometrivauhteihin. Odottelin jo kuumeisesti keskuspuistoa näkyviin, ja lopulta reitti kääntyikin viimeisille kilometreille puistoon. Perhe oli ehtinyt siirtyä puistoon, ja siinä raahustaessani vilkuilinkin, missä kohtaa Suomen lippu tällä kertaa näkyisi. Aikatavoitteen karattua vauhdinpidolla ei enää tuntunut olevan niin väliä, ja hyvin ehdin läppäilemään ylävitoset muksuille. Parille viimeiselle kilometrille löytyi sentään pientä puristusta, ja vauhdin sai nostettua liki 4:20-tasoa ja tällä mentiin sitten maaliviivan yli. Aikamoinen yleisömassa oli maksanut suolaiset lippuhinnat päästäkseen katsomoihin, joten mukavassa kannustuksessa loppumatka taittui. Maaliintultua kaulaan lyötiin juoksumitali ja ojennettiin pieni pussi, jossa oli palautumisjuomia ja pientä purtavaa. Viimeisenä koettelemuksena oli edessä vielä puolentoista kilometrin raahustaminen ponchoa hakemaan ja ulos suljetulta maalialueelta. Energiat olivat tuossa vaiheessa sen verran loppu, että useaan otteeseen piti pysähtyä matkalla, ja lääkintähenkilöstö tuli muutaman kerran kyselemään vointiani. Palautusjuomat kuitenkin auttoivat lopulta sen verran, että olo parani ja askel reipastui. Ja tarpeen tämä olikin, sillä metroasemalle oli vielä ylimääräisen kilometrin matka. Sininen kisaponcho päällä raahustin menemään, enkä täysin yksin, sillä ihmisten joukosta ja metrossakin erottui muutama muukin siniponchoinen juoksija. Muutamat kanssamatkustajat tulivat onnittelemaan juoksun johdosta, mikä oli kuulemani mukaan yleinen paikallinen tapa. Loppuaikani painui siis yli 3:04:n, mikä on joka tapauksessa toiseksi nopein maratonin aikani. Olin kuitenkin todella pettynyt juoksuuni ja siihen, että voimia ei riittänyt loppujuoksuun saakka. Kokemuksena tapahtuma oli kyllä ikimuistoinen, eikä tuo reipas katkeaminenkaan näin reilun viikon jälkeen harmita enää kovin paljoa. Ja toisaalta, uskon edelleen että osallistuminen Vantaalle ja all-out suoritus siellä kannatti, sillä Nykin reitti ei tosiaan ole kaikkein nopeimpia ja ilman Vantaata olisi kolmen tunnin alitus saattanut jäädä tältä vuodelta tekemättä. Luulisin, että palautuminen Vantaalta oli hieman kesken, eikä tuo juoksun alun odottelu ja hankala aamupalatankkaus nekään edesauttaneet suoritusta. Maraton oli myös ensimmäinen ja viimeinen, jonka juoksen Clifton nelosilla. Niiden hyväksi puoleksi täytyy tosin todeta se, että vaimennuksen ansiosta pohkeet eivät kipeytyneet yhtään, ja palautuminen (ainakin jalkojen osalta) on ollut paljon nopeampaa kuin Vantaalta. Heti maanantaiaamuna pystyi kävelylenkkeilemään, ja kävelyä tulikin mukavasti seuraavina päivinäkin Nykiä kierrellessä. Tällainen kokemus siis. Nyt pitäisi orientoitua taas hölkkäilyn pariin. Torstaina tuli juostua 6,6km @ 5:33, lauantaina 7,5km @ 5:50 ja eilen 10,1km @ 5:05, tänään piiitkän tauon jälkeen 1h15min sählyä. Tässä tullee pidettyä pieni ylimenokausi, ja pitänee sitten aloittaa jonkinlaista pk-kautta - ehkä uusin kuvioin, uusin tavoittein?
  4. Lieviä ongelmia saada foorumi toimimaan puhelimella, sivu kaatuu koko ajan.. New Yorkin maraton läpi ajalla 3:04:22. Kokemuksena melko ikimuistoinen, itse suoritus aikamoista kuraa. Eka puolikas vähän päälle 1.29, toinen sitten reippaasti hitaammin. Yritys oli lähteä alittamaan kolmea tunti, mutta kunto ei vain kestänyt. Tai sitten kroppa ei ollut palautunut Vantaalta. Tai sitten pitkä odottelu ennen starttia vei parhaan terän. Tai, tai. Päivän kunnon mukainen tulos. Mutta makea oli kokemus. Pitää rustata pari riviä tapahtumasta, kunhan pääsen koneelle.
  5. Ke 1.11. 24 tuntia matkustamista. To 2.11. yli 15km kävelyä kaupungilla. Ei tainnut olla aivan viisain lähestymistapa sunnuntaita ajatellen, mutta ei malttanut olla aloillaan, kun on niin paljon nähtävää... Onhan tämä kuitenkin perheloma. Jalat aika poikki ja kipeät, jep. Numerokin tuli noudettua ja expoa ihmeteltyä, suuren maailman meininkiä. Pe 3.11. aamulenkkinä 5,4km @ 5:27, mukana pari 500m maravauhtista vetoa. Mukavaa jaloittelua kävelystä kipeille jaloille. Iltapäivä sitten kaupunkia kierrellen, tosin kävelyä hieman rajoittaen...
  6. Ma 30.10. lepoa vain. Ti 31.10. reipas 9,2km @ 4:37, sisältäen kiihtyvä 5km @ 4:12, keskisyke 145. Tuumin ennen lenkille lähtöä, että jättäisinkö treenin myöhemmäksi ja menisin juoksumatolle. No, aurinkoinen sää voitti kuntosalin hämärän 10-0 joten nasturit jalkaan ja maantienvartta askeltamaan. Muuten ihan jees, mutta eipä nuo Salomonit pidä kovin kummoisesti reippaammissa vauhdeissa, joten aikamoista lipsuttelua oli. Viikonloppuna hieman kipeytynyt selkä ei lie tykännyt siitä, että liki joka askeleella (ainakin jäisellä polanteella) tuntui jalka luistavan taakse. Nytpä tuo on tehty, huomenna lento Isoon Omenaan ja vain pari lyhyttä verryttelyä ennen sunnuntaita. Kenkävalinta vieläkin auki.. Kohtalaisen lämmintä säätä, noin 15 astetta, on luvassa, mutta vesisateen uhka on myös olemassa. Vaan tuolle säällepä ei voi mitään, tuli mitä tuli.
  7. Pe 27.10. uintia 1750m / 60min. Enimmäkseen rintauintia, vaparia reilu 500m. La 28.10. mattojuoksua 10km @ 5:07, sisältäen 3 x 1km maravauhtista. Mikä lie ollut, mutta maravauhtiset vedot tuntuivat todella kovilta, tuntuma liki sama kuin tonnin vedoissa. Eipä ollut tossu syönnillään. Päälle lyhyt kuntosalitreeni yläkropalle. Su 29.10. kevyt 8,2km @ 5:24, keskisyke 128. Eka lenkki nastureilla liki 10 sentin lumessa, ja lisää näytti satavan koko ajan. Koko viikon juoksut 56,3km, lisäksi tunti uintia ja lyhyt punttitreeni.
  8. Ke 25.10. välipäivä liikunnasta, vähän pihahommia. To 26.10. perusjolkottelua 12,2km @ 5:11, keskisyke 126.
  9. Su 22.10. lepoa koneeseen. Palautumisviikon juoksut 21,8km, lisäksi kuntopyörää 2h 15, uintia 45min ja pari lyhyttä kuntosalitreeniä. Ma 23.10. perusjuoksua 10,5km @ 5:11, keskisyke 124. Ti 24.10. reippaampaa menoa 15,3km @ 4:18, sisältäen 10km @ 4:01, keskisyke 150. Tarkoitus oli tehdä hieman alle maran tavovauhtinen, mutta meni hiukan tuota vauhdikkaammin ja koska juoksu tuntui mukavan kevyeltä, niin annoin mennä. Jalassa Boston kuutoset, ja osansa menon keveyteen lie ollut kengillä, jotka ovat selvästi Clifton nelosia nopeammat. Koville vain tuntuivat pohkeet taas joutuvan, enkä tiedä uskaltaako noilla lähteä maralle.
  10. La 21.10. juoksentelua 11,7km @ 4:59, keskisyke 132. Ensilenkki uusilla Adizero Boston kuutosilla, joita kaavailin seuraaviksi marakengiksi Ultra Boostien tultua tiensä päähän. Kepoisilta tuntuivat uudet kengät, ja ihan hyvin istuivat jalkaan. Boostit ovat vielä päällisin puolin kunnossa, mutta liki 2000km jaloittelua on vienyt kyllä enimmän vaimennuksen, minkä luulen olleen yksi syy Vantaalla jo alkumatkasta kipeytyneisiin pohkeisiin. Vaimennuksen suhteen Bostonit ovat kyllä selkeästi kovemmat mutta toisaalta luulisi niiden olevan "nopeammatkin". Pari seuraavaa lenkkiä kengillä näyttänevät, uskaltaako kenkää kokeilla Nykissä.
  11. Pe 20.10. kevyttä kuntopyöräilyä 45 min ja ohessa 30 min kuntosalitreeni ylä- ja keskivartalolle.
  12. To 19.10. kevyttä hölkkää 10,1km @ 5:27, keskisyke 121. Pientä kiristystä varsinkin vasemmassa pohkeessa, joka aloitti kipuilun jo maran ekalla puolikkaalla. Iltapäivällä sitten pieni akupunktio, joka toivottavasti aukaisi jalkoja. Illalla tunti höntsäkiekkoa.
  13. Ti 17.10. kevyttä kuntopyöräilyä 55min. Ke 18.10. uintia 1250 metriä / 45 minuuttia. Ekaa kertaa yli kilometrin uinti putkeen, ja kolmas kerta uimassa tänä vuonna... Tästä voi vain parantaa. Joskohan huomenna uskaltaisi kokeilla kevyttä lenkkeilyä, vasen pohje on edelleen hieman jumissa.
  14. Su 15.10. meni toipuessa.. Ma 16.10. reilu 35 min kevyttä kuntopyöräilyä ja 35 min kuntosalitreeni yläkropalle. Pohkeet ovat todella arat ja jäykät, toiveissa on että kevyt pyörittely vähän avaisi niitä.
  15. Vantaan maraton läpi, omalla ennätyksellä nettoaikaan 2:57.06. Kaikenkaikkiaan perusterve suoritus ja varmaan kaikki voimanrippeet tuli ulosmitattua reitin varrelle. Starttiin valmistautumista helpotti se, että ajelin "pelipaikoille" jo eilen, ja aamulla sai kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen käydä rauhassa aamupalalla ja valmistautua juoksuun. Sen verran tuntui numeroa hakiessa sää viileältä, että päätin lähteä matkaan pitkissä housuissa ja pitkähihaisessa paidassa. Alkuvauhti startin jälkeen oli kohtalaisen rauhallista, ja juoksu normaalia vauhdin hakemista. Tarkoituksena oli ryhtyä takomaan 4:13-4:15 -kilometrejä, jotta olisin koko ajan hieman alle 3 tunnin vauhdissa. Hieman haastetta tuohon toi Garminin mittaamat kilometrit, jotka olivat selkeästi virallisia km-merkkejä lyhyempiä. Parin kilometrin juoksun jälkeen löysin letkasta FG:n liiviä kantavan Nikon, jonka kanssa pari sanaa vaihdettuamme huomasimme tavoittelevamme suunnilleen samaa vauhtia, ja siinäpä sitä mentiin ensimmäisen kierroksen loppu vuorovetoa. Niko taisi kyllä huolehtia vauhdinpidosta suurimmaksi osaksi. Ensimmäinen kierros mentiin hieman alle 45 minuutin, eli suunnitelman mukaan. Tarkoitukseni oli ollut peesata 3 tunnin jänistä alkujuoksusta, mutta onnistuin hukkaamaan pupusen heti startin jälkeen. Toisen lenkin alussa saimme kolmen tunnin pupun kiinni, ja hieman aikaa siinä mentiin peesissä. Nikolla oli kuitenkin vauhtihaluja, ja yritin seurata häntä pupun jäädessä taakse. Siinäpä sitä edettiin, aavistuksen kiihtyvää vauhtia ja puolimatkaan tulin ajassa 1:28,57. Ajatukseni oli ollut, että jos meno tuntuu reilun puolimatkan jälkeen edelleen hyvältä, voi vauhtia alkaa hieman lisätä, mutta mieluummin vasta lähempänä viimeistä kierrosta. No, käsijarru tuli päästettyä hieman suunniteltua aiemmin. Jossain 25 kilsan paikkeilla sain Nikon tekemän pienen kaulan kiinni, ja kiristin hiukan vauhtia, ja sainkin tehtyä pienen pesäeron. Juoksu tuntui tuossa vaiheessa hyvältä, ainoa pieni epävarmuustekijä olivat pohkeet, joita kiristeli jo aika lailla. Kolmanteen kierrokseen meni hieman yli 44 minuuttia, pelivaraa kolmen tunnin alitukseen siis oli jo hieman. Viimeisen kierroksen alkukilometrit menivät väliin 4:05 - 4:11, ja meno tuntui edelleen hyvältä. Jossain 33-34 kilometrin kohdalla tapasin jäsenet @OlliL ja @sk, jotka juoksivat tuossa vaiheessa porukassa. Olli tunnistikin allekirjoittaneen tiedustellen vointiani, mutta itse en tainnut tuossa vaiheessa saada kovinkaan älyllistä vastausta aikaiseksi - juoksu sentään kulki vielä mukavasti. Meno jatkui kohtalaisen helppona aina 38 kilometrin kohtaan, jolloin ilmeisesti vastikään nauttimani geeli aiheutti aikamoisen pistoksen oikeaan kylkeen, ja vauhti hiljeni aavistuksen. Pistos onneksi helpotti noin kilometrin jälkeen, ja ajattelin että nyt oli aika ottaa loppukiri. Mutta, mutta... kylläpä ne eväät sitten olikin tuossa vaiheessa syöty, enkä pystynyt nostamaan vauhtia vaan alkoi olla tuskaista saada pidettyä vauhti alle 4:15:sta. Ajattelin, että tämäkin tulos kelpaa vallan mainiosti, joten pyrin vain ylläpitämään vauhdin. Viimeiselle täydelle kilometrille sai sentään pienen kirin, kun ohitseni ampaisi nuori juoksija melkoista vauhtia ja pitihän siihen mukaan yrittää - parinkymmenen metrin ajan, ennen kuin meno hyytyi. Tuolloinpa armollinen maalivaate jo olikin näkyvissä ja pienen kirin saattelemana pääsin maaliin, kuuluttajan mainitessa ajaksi 2:57,13. Aika mahtava fiilis, vaikka pohkeet nappasivatkin pysähdyttyäni heti kiinni. Hieman urkkajuomaa naamaan, muutama sananen Ollin kanssa ja ontumaan kohti hotellia. Olikin pirun kylmä matka, sillä olin hylännyt sormikkaani viimeiselle kierrokselle lähdettäessä - niitä olisi kaivannut. Nyt olisikin sitten 22 päivää ennen Nykin maratonia, katsotaan kuinka tästä nyt toipuu. Näin lyhyestä välistä maratonien välissä ei olekaan henkilökohtaisesti kokemusta.
×